Telma 4/2010

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN ERIKOISLEHTI

4 • 2010

Lihat leikkeleeksi

Oikeat nostot, terveempi selkä Apusen teesit työelämään

Hydro – staattisesta sukkelaksi Tuottavuutta yhdessä tekemällä

Telma

pääkirjoitelma 3.12.2010

Isoja ja pieniä onnistumisia Käsissäsi on Telman tämän vuoden viimeinen numero. Teemana on tuottavuus, joka on globaalisti kiinnostava asia. Tästä oli osoituksena myös marraskuussa Turkissa järjestetty kansainvälinen tuottavuuskongressi. Ohessa muutama havainto siellä pidetyistä puheenvuoroista.

Tuottavuus on käsitteenä laajentunut merkittävästi perinteisestä tuotos-panos-ajattelusta. Turkin kauppa- ja teollisuusministerinkin mukaan tuottavin työpaikka ei ole enää se, joka maksimoi tuotos-panos-suhteen, vaan se, joka onnistuu parhaiten optimoimaan sen. Pitää tuottaa oikea määrä tuotteita ja palveluita oikeilla resursseilla – ei suurinta mahdollista määrää pienimmillä mahdollisilla resursseilla.

Työelämän laadun ja tuottavuuden yhtaikainen kehittäminen nousi esiin niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa esityksissä. Rehellisin kaikista oli Hollannin Ratboudin yliopiston professori Frank D. Pot. Hän esitteli tutkimuksen, jossa viidestä yrityksestä vain kahdessa onnistuttiin kehittämään laatua ja tuottavuutta samanaikaisesti.

Tämä toi mielestäni asialle uskottavuutta. Työelämän laadun ja tuottavuuden yhtä aikainen kehittäminen on mahdollista, mutta aina siinä ei onnistuta. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta: vaikka kokonaistavoitteeseen ei päästä, pienilläkin onnistumisilla asioita voidaan parantaa.

Suomesta kuultiin kymmenkunta puheenvuoroa. Niistä välittyi hieno kokonaiskuva maamme tuottavuusasiantuntemuksesta. Lisää onnistuneita suorituksia tuottavuuden laajalla ja haastavalla saralla voit lukea tämän numeron sivuilta. Esimerkeistä on lupa innostua ja kokeilla niitä sellaisenaan tai soveltaen oman työpaikan tuottavuustyössä.

Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta ja tervetuloa Telman pariin taas ensi vuonna!

Kenneth Johansson

Kreetta Järv enpää

Työsuojelurahaston toimitusjohtaja kenneth.johansson@tsr.fi

Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen luottamus- ja työsuojeluhenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon ww w . t etyöelämätutkijat l m a - l esekä h erilaiset t i . fTSR:n i ja TTK:n sidosryhmät. edustajat ja esimiehet,

2

Telma 4 2010

Tehot työelämässä Kuvitus Helena Hajanti

Tehokkuus ja tuottavuus, niistä on tämän päivän työelämäkeskustelu tehty. Väärin ymmärrettynä tuottavuudesta tulee kirosana ja väärin toteutettuna tehostaminen on vain pahaan oloon piiskaamista.

Asiat voi tehdä myös oikein – silloin tuottavuudesta ja sen hedelmistä hyötyvät kaikki.

Lue aiheesta sivuilta:

10–19 26–27 28–31

www.telma-lehti.fi Telma 4 2010

3

Millaista on luopua työstä ja sa malla asemasta yh teisössä?

Kunnan elä inlääkäri kertoo. S. 4 6

Jotta tuottavuutta voidaan kehittää, sitä pitää mitata. Haaste on oikeiden mittareiden löytäminen. S. 10

Hurrrja tarrrmonpesä!

Sisällysluettelo ARTIKKELIT

VAKIOT

Ty öe

lä mä

n ke hiT

Tä mi

iko se n er

isl eh

Ti

4 • 2010

TYÖ JA ELÄMÄ

Kannen

2021 ILMIÖ

il kuva Em

2627 ME TEIMME SEN! 4649 ELÄMÄN HALLINTA

Lihat eksi leikkele

v Bobyre

5051 NÄIN MUINOIN

Oikeat nostot, i terveemp selkä Apusen teesit än työelämä

Hydrottisesta – staa laksi sukke

emällä essä tek utta yhd u v a tt o Tu

4

69

Telma 4 2010

5255 MAAILMALLA 5657 TYÖN KUVA 5859 TTKINFO 6061 TSRINFO 6263 JULKAISUT 65

VAAKSA VAARAA

67

YHTEYSTIEDOT

1019 TEHOA YHDESSÄ SUUNNITTELEMALLA

Tuottavuudesta on kehkeytynyt kirosana, jonka kuullessaan ihmiset pelkäävät irtisanomisia ja lisääntyvää työn määrää. Väärin, tuottavuus on myös paljon muuta.

2225 KOLMEN KERROKSEN VÄKEÄ

Luota henkilöstöön, jaa vastuuta, anna ihmisille valtaa.

Siinä resepti, jolla forssalainen Hydro saatiin aivan uuteen nousukiitoon.

2831 YHDESSÄ KEHITTÄMINEN

Agco Sisu Powerilla ajettiin sisään uusi toiminnanohjausjärjestelmä. Monimutkainen sana toi suoraviivaista tehokkuutta.

4045 ERGONOMIA KUNTOON

Terveydenhuoltoalalla tehdään raskasta nostelua, ja selät ovat kovilla. Kivelän vanhustenkeskuksessa otettiin avuksi oikeat otteet ja apuvälineet.

www.telma-lehti.fi

Tanskassa nuorten työttömyyteen tartutaan määrätietoisesti ja monin eri toimenpitein. Tuloksiakin saadaan, mutta keinot jakavat mielipiteitä. S. 52

Ihmisiä 2 Pääkirjoitelma Kenneth johansson 32–36 Henkilökuva MAtti Apunen 37 Ajatelma Mikael Fogelholm 38–39 Minun työni

JAri cederberg 64 Rautalankaa pia kauma 66 Hajatelma

Mikko Kuustonen

Ps. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla

llä n

töjä. Ifi

ri ei

tto Avokon

isään man pel l i i m i o t

. 26 luksi. S

heti a e tehtiin

Telma 4 2010

5

Ay ja i sät a t y ö e l ä m ä s t ä T ö njkao h e lta äm Sarri Kukkonen

Tiina Auranne

Yhteistä tavoitetta etsimässä Tuloksellisuutta ja hyvinvointia mitataan työpaikoilla ahkerasti. Työterveyslaitoksen tutkimuksesta selvisi, että mittaustulokset eivät aina auta esimiestä ja työyhteisöä.

6

Telma 4 2010

H

yvä johtaminen on oikeudenmukaista ja kehityskeskusteluja taitavasti hyödyntävää, niin hyvin kuin huonommin voiville alaisille. Tämä selvisi Työterveyslaitoksen tuoreessa Hyvinvointi ja tuloksellisuus esimiestyön haasteena -tutkimuksessa.

Kävi myös ilmi, että hyvät johtamiskäytännöt, hyvinvointi ja koettu tuloksellisuus vaikuttavat kaikki toisiinsa. Johto, esimiehet ja työntekijät painottavat tosin asiaa eri lailla.

– Työntekijä katsoo asioita oman työnsä kannalta: olenko tehnyt hyvää työtä ja onko minulla hyvä mieli. Työnantaja miettii taloutta: asiat ovat mallillaan, jos tulosta syntyy ja

työterveyshuoltoon on investoitu. Esimiehet tarkastelevat asioita siinä välissä, professori Anna-Liisa Elo Työterveyslaitokselta ja Tampereen yliopistosta selvittää.

– Jotta hyvään työhön pystyisi kannustamaan ja siitä palkitsemaan, pitäisi tietää, mitä hyvällä työllä tarkoitetaan. Määrittelyn pitäisi olla yhteinen läpi organisaation, henkilöstöpäällikkö Tiina Auranne Vantaan tilakeskuksesta sanoo.

Vantaan kaupungin kiinteistöjä hallinnoiva tilakeskus oli yksi kolmesta tutkimuksessa mukana olleesta julkisen sektorin organisaatiosta. Henkilöstö vastasi tutkimuk-

assa p o o rr Eurr on ää!! v e k r järr sen kyselyihin ja lisäksi esimiehet keskustelivat useissa ryhmissä hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden mittaamisesta.

Tutkimustulosten mukaan esimiehillä löytyy tahtoa hyvinvoinnin ja tuloksen välisen tasapainon löytämiseen. Mittaamisen pitäisi helpottaa johtamista ja johdettavien elämää, mutta mittarit tuntuvat olevan levällään.

– Esimiehellä on niin paljon työtä, että mittariviidakosta on hankala käydä etsimään sopivaa työvälinettä. Mittareiden tuottamaa tietoa täytyisikin tulla valmiina, Auranne sanoo.

Ongelmakohdiksi tutkimus osoitti, että mittareiden tietoja ei osata tulkita tai käyttää hyödyksi. Keskusteluille, joita kyselyiden pitäisi synnyttää, ei varata myöskään tarpeeksi aikaa. Työntekijöitä ei riittävän usein oteta mukaan parannuksien suunnitteluun. Tulokset ovat lisäksi liian yleisellä tasolla eivätkä anna tietoa juuri omalle yksikölle.

Tiina Auranteen mukaan olisi tärkeää tuottaa johdolle, esimiehille ja työntekijöille kunkin tarpeiden mukaisia mittareita. Keskusteluihin Vantaalla uhrataan paljon aikaa.

– Jokaisen työntekijän kanssa käydään erikseen tai ryhmässä tulos- ja kehityskeskusteluja. Keskusteluissa olisi tärkeää asettaa yhteiset ja selkeät tavoitteet sekä tulokselle ja hyvinvoinnille että jokaisen omalle osaamiselle. Näin päämäärä olisi helpompi hahmottaa.

– Arja Krank

TUTKIMUKSEN MUKAAN KESKIMÄÄRIN

• 32 prosentin mielestä organisaatiossa pyritään hyvinvoinnin ja tuottavuuden tasapainoon.

• 43 prosentin mielestä esimies pyrkii hyvinvoinnin ja tuottavuuden tasapainoon.

• 13 prosenttia piti työpaikan työhyvinvoinnin mittareita pätevinä.

• 26 prosenttia piti työpaikan taloudellisuuden mittareita pätevinä. www.tsr.fi > Hae numerolla 107077

www.telma-lehti.fi

E U : S TA K U U LT U A

S Ä Ä N T E LY N ”J Ä R K E V Ö I T TÄ M I N E N ” U H K A A T YÖ S U O J E L U A EU:n suunnitelmaa niin sanotun hallinnollisen taakan keventämiseksi on puitu pitkin syksyä. Ehdotukset on muotoiltu ”yleisesti hyväksyttäviksi päämääriksi”, joihin kuuluu tiettyjen hallinnollisten vaatimusten karsiminen 25 prosentilla. Komission mukaan suunnitellut toimet toisivat 38 miljardin euron vuotuiset säästöt eurooppalaisille yrityksille. Osa säästöistä toteutuisi arvonlisäverotussääntöjä helpottamalla ja mikroyritysten vapauttamisella tilinpäätössäännöistä.

Käytännössä ehdotukset merkitsisivät myös työsuojeluvelvoitteiden karsimista ja työsuojelun ydinperiaatteisiin puuttumista. Työmarkkinaosapuolia ei ole kutsuttu osallistumaan itse ohjelman käsittelyyn, vaan vasta kuulemismenettelyyn siinä vaiheessa, kun sääntelyyn tähtääviä ehdotuksia on hyväksytty jo parisataa.

T Y K Y  T O I M I N TA TUO SÄÄSTÖÄ EU:n työterveys- ja työturvallisuusvirasto OSHAn mukaan satsaukset työkykyä ylläpitävään toimintaan maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin vähentyneinä sairauspoissaoloina: jokaista tyky-ohjelmiin sijoitettua euroa kohden säästyy jopa 4,8 euroa.

Taloudelliset kannustimet, kuten pienemmät vakuutusmaksut, verohelpotukset ja julkiset tuet ja avustukset ovat osoittautuneet toi-

miviksi keinoiksi työtapaturmien ja onnettomuuksien ratkaisevaan vähentämiseen. Tyky-ohjelmien merkityksen ennustetaan kasvavan Euroopassa.

A S I A K K A AT KURIIN Tilastotietojen mukaan viisi prosenttia eurooppalaisista työntekijöistä on joutunut seksuaalisen häirinnän tai jonkinasteisen väkivallan kohteeksi työpaikallaan.

Suurimmassa osassa tapauksista häirintää on aiheuttanut kolmas osapuoli – eli kyse on ollut asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden aiheuttamasta häirinnästä.

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet sopivat syyskuun lopussa ohjeistuksesta, jolla puututaan nimenomaan työyhteisön ulkopuolelta tulevaan seksuaaliseen tai muuhun häirintään. Vastedes aiotaan kehittää seuranta- ja raportointimenetelmiä ja nostaa ongelma yleiseen tietoon lisäämällä koulutusta ja riskiarviointeja.

– Anna-Karin Fris

Telma 4 2010

7

Työ ja elämä

Työtuomioistuin

Tuomio

Tällä palstalla punnitaan ajankohtaisia asioita

Tuottavuuden vaatimukset ja jatkuva tehostaminen vievät työelämästä tekemisen ilon.

iStockphoto

Väite:

Telman tuomio äänin 3–2: Tuottavuus- ja tehokkuusvaatimukset vähentävät työn iloa.”

Tuula Heiskanen tutkimusjohtaja, yht.tri Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus

Liisa Halme pääluottamusmies If Vahinkovakuutusyhtiö Oy

Timo Kosonen quality engineer ABB Oy, Drives

Christer Haglund johtaja / yhteiskuntasuhteet ja viestintä Finnair Oyj

Mikko Karvonen pääluottamusmies Helsingin liikuntavirasto

Kyllä

Kyllä

EI

EI

KYLLÄ

Sellaisia viestejä työelämän kentältä tulee. Tehostamista voidaan tehdä monella eri tavalla. Jos työelämän laadun ja työhyvinvoinnin näkökulma ei ole mukana tehtäessä sinänsä ehkä välttämättömiäkin toimenpiteitä, on olemassa suuri riski, että työn ilo katoaa.

Työn ilon katoamiseen liittyvä seurausvaikutus voi olla se, että tehostamisen vaikuttavuus ei ole sitä luokkaa, mitä alun alkaen kuvitellaan.

Kvartaalityöelämän muuttuminen jopa puolipäivätavoitteisiin, liikennevaloihin, julkisiin fläppitauluihin, jotka kertovat päivän ”saaliin”, suorituksen ja tehokkuuden loputtomaan mittaamiseen yhdistettynä avokonttorin haasteisiin, aiheuttaa hyvinkin stressiä ja ilottomuutta työpaikoilla.

Tuottavuuden parantamiseen tarvitaan yrityksen jokaisen työntekijän panosta.

Jatkuva parantaminen on tästä hyvä esimerkki. Kun jokainen työntekijä pääsee vaikuttamaan tuottavuuden parantumiseen, se lisää työelämässä tekemisen iloa.

Riippuu siitä, kuinka onnistuneesti toimenpiteet hoidetaan.

Näen kuitenkin asian olevan päinvastoin. Parhaimmillaan jatkuva tehostaminen inspiroi ja kannustaa tekemään työtä uudella tavalla, joka voi auttaa huomaamaan, että asioita voi aina tehdä mielekkäämmin ja fiksummin. Näin myös mieli pysyy virkeänä. Kannustavaa on myös todeta, kuinka tehostaminen näkyy parantuneena kilpailukykynä ja parempana tulevaisuutena.

Kuntatalouden kiristyvä tilanne on aiheuttanut henkilöstömäärärahojen supistamisen.

Henkilöstö joutuu yhä tiukemmalle toimintaympäristön kanssa.

Henkilöstön voimavarat ovat selvästi heikkenemässä ja sitä mukaa myöskin työn tekemisen ilo.

T u t k i tt u a t i e t o a

8

T i e to o n va lta a tiimeissäkin

U n e tto m uu d e l l a y h t e ys t yö k y v y ttö m y y t e e n

Suomi on tiimit yön mallimaa: noin puolet suomalaisista palkansaajista tekee tiimityötä, ja tiimejä käytetään Suomessa yleisemmin kuin keskimäärin EU:ssa. Kyky tiimityöhön onkin noussut yhdeksi merkittävimmistä työelämässä vaadituista taidoista.

Minna Janhonen selvitti tiimityötä väitöskirjassaan.

Hän päätyy siihen, että tiimit toimivat esimiesvaltaisesti, mutta rivijäsenten välinen demokratia sen sijaan helpottaa tiimityölle olennaista sopimista ja jaettua päätösvaltaa. Työsuojelurahasto tuki väitöskirjan valmistumista stipendillä.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 108222

Unettomuusoireet lisäävät työkyvyttömyyden riskiä ja voivat hidastaa töihin palaamista – erityisesti silloin, jos työkyvyttömyyden syynä ovat mielenterveyden häiriöt tai tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Oireiden esiintymistä selvitettiin kunta-alan työntekijöillä.

Kolme vuotta kestäneen seurannan aikana tutkittiin unettomuusoireiden yhteyttä työhön paluuseen. Työntekijöillä, jotka kokivat unettomuusoireita

Telma 4 2010

vähintään viitenä yönä viikossa, riski jäädä työkyvyttömäksi mistä tahansa syystä oli puolitoistakertainen verrattuna työntekijöihin, joilla oli univaikeuksia harvemmin.

Vaikeammat unettomuusoireet olivat yhteydessä myös sydän- ja verisuonisairauksista, neurologisista sairauksista ja tapaturmista johtuvaan työkyvyttömyyteen. Tutkimus on julkaistu SLEEP-lehdessä.

Työmatkan keskipituus Suomessa on 13 kilometriä.

Vuoden aikana yksi työntekijä matkustaa töiden takia

5 980

kilometriä. Suomen 2,5 miljoonalle työssäkäyvälle ihmiselle kertyy työmatkoja vuosittain

14 950 000 000

Kirsi Tuura

kilometriä.

VOIMAANTUMISELLA VA L M I U T TA T YÖ E L Ä M Ä Ä N

JÄRKEÄ SAIRAALAN K ÄY TÄ N TÖ I H I N

T YÖNTEKIJÄT TARVITSEVAT sekä tukea että valmiutta itsensä kehittämiseen, jotta he selviäisivät pidemmistä työurista. Samalla pitäisi vahvistaa omaa osaamista. Näin kiteyttää Salme Mahlakaarto, joka teki aikuiskasvatustieteen väitöskirjan voimaantumisohjelmasta. Mahlakaarto paneutui 19 terveydenhuollon ammattilaisen vahvistumiseen voimaantumisen valmennusohjelmassa. Työntekijät ja esimiehet ovat vaarassa uupua. Paineita tuovat jatkuvat muutokset, kovenevat vaatimukset, epävarmuus sekä työn muuttuminen yrittäjä- ja projektimaisemmaksi, mikä on murtanut perinteisiä ammattirooleja.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 107322

OIKEILLA KEINOILLA voidaan kehittää niin työhyvinvointia, tuottavuutta kuin hoitotyön laatuakin. Tämä selvisi hankkeessa, jossa Tampereen yliopistollisen sairaalan TULES-yksikkö kehitti toimintaansa potilaskeskeisemmäksi. Potilasvirrat analysoitiin ja potilaiden siirtomatkat laskettiin, jonka jälkeen yksikölle suunniteltiin ideaalinen layout-malli. Koko suunnitelman tavoitteeksi tarkentui

www.telma-lehti.fi

potilasturvallisuuden lisääminen ja hukan poistaminen. Hukan lajeja ovat esimerkiksi odottelu, tarpeeton kuljetus, ylikäsittely, liiallinen varasto ja käyttämättä jätetty luovuus.

Tutkimuksen mukaan sairaanhoitaja siirtyi kahden vuoron aikana 176 kertaa tilasta toiseen. Uuden solun ideaalimalli on ympyrä, jonka keskellä on kansliatilat.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 110175

Telma 4 2010

9

Teksti Hasse Härkönen • Kuvat Kreetta Järvenpää

Lisää!

Tuottavuus on monimuotoinen ilmiö, ja tuottavuuden mittaaminen joillain aloilla on haastavaa, ellei mahdotonta.

Vaikka mittaustuloksia löytyy, mittareita ei käytetä kunnolla hyödyksi työelämän kehittämisessä. Tuottavuuden parantaminen on joka tapauksessa tulevaisuuden avainkysymyksiä.

10

Telma 4 2010

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

11

Manta Viitakoski

Aki Jääskeläinen

uottavuudesta on tullut ruma sana. Julkisessa keskustelussa tuottavuus kulkee käsikynkkää leikkauksien, vähennyksien ja potkujen kanssa. Esimerkiksi kotimaisten tehtaiden sulkemista perustellaan uutisissa tuottavuudella – jossain muualla sama työ tehdään edullisemmin.

– Se ohjaa keskustelua heti väärään suuntaan, ja tuottavuus mielletään vain tehokkuuskysymyksenä ja työtahdin kiristämisenä. Mutta tuottavuus on paljon laajempi kysymys kuin pelkkä tehokkuus, professori Antti Lönnqvist sanoo.

Tuottavuustutkimukseen perehtynyt Lönnqvist työskentelee Tampereen teknillisessä yliopistossa.

– Näen tuottavuuden positiivisena ilmiönä. Kukaan tuskin haluaa olla työssään tuottamaton, vaan jokainen haluaa, että omasta työstä on hyötyä muille ja yhteiskunnalle.

Tuottavuuden mittaaminen aiheuttaa päänvaivaa niin yrityksille, julkiselle sektorille kuin tutkijoille.

Ilmiö on monimuotoinen eikä ole olemassa yhtä yleistyökalua, jolla tuottavuutta voitaisiin mitata eri aloilla.

Perinteisen tuotteita valmistavan teollisuuden kohdalla tuottavuuden mittaaminen on yleensä helppoa: voidaan selvittää, kuinka paljon valmiita tuotteita syntyy tietystä määrästä raaka-ainetta ja kuinka paljon energiaa ja aikaa se vie. Liukuhihnalla valmistuvat tuotteet ovat keskenään samanlaisia, joten laadullisia eroja ei tarvitse ottaa huomioon. Automaation kehittyminen on parantanut teollisuustuotannon tuottavuutta suurin harppauksin. Kaupan alalla uudet tietojärjestelmät ovat automatisoineet varastojen ja tavaravirtojen hallintaa, ja sitä kautta nostaneet tuottavuutta.

Sami Pesonen

Laatu korostuu palveluissa

Antti Lönnqvist 12

Telma 4 2010

Palveluiden kohdalla teollisuudesta tuttu ajattelu ei vie pitkälle. Palveluissa työn vaikutus on keskeinen kysymys – tuottavuutta on se, mitä palvelusuorite saa aikaan. Suomeksi sanoen: oliko palvelu hyödyllinen vai ei, esimerkiksi paranevatko potilaan vaivat terveydenhoidon seurauksena.

– Palveluiden kohdalla tulosten keskinäinen vertailu on vaikeaa, koska jonkun palvelun tuottaminen voi vaatia enemmän aikaa ja vaivaa kuin jonkun toisen.

Mitä se on?

Tuottavuus on perinteisesti määritelty tuotosten ja niiden aikaansaamiseksi käytettyjen panosten suhteena. Tuottavuus on kykyä yhdistää eri panokset tavalla, joka saa aikaan mahdollisimman hyvän tuotoksen.

Tuottavuus-sana juontaa juurensa maataloudesta, jossa tuottavuutta on arvioitu sadon määränä tiettyä peltopinta-alaa kohden.

Aikaisemmin tuottavuutta on ajateltu lähinnä määrällisesti, nykyään laadulliseen puoleen kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Laadullinen mittaaminen korostuu. Lönnqvistin mukaan valtion tuottavuusohjelma on esimerkki sopivien mittareiden löytämisen hankaluudesta.

– Julkishallinnon tuottavuuden kehittämisessä on varmasti paljon mahdollisuuksia, mutta ohjelman eteenpäin viemiseen valitut mittarit ovat panospuoleen keskittyviä: leikataan panoksia ja oletetaan tuottavuuden paranevan sitä kautta. Tuotospuoleen ei juuri kiinnitetä huomiota.

Historiakatsaus kertoo jotain tuottavuuden mittaamisen ja kehittämisen eroista eri aloilla. Tilastokeskus on tarkastellut yksityisten toimialojen tuottavuutta jakamalla toimialat kuuteen ryhmään.

Tuottavuuskatsaus 2007:n mukaan teollisuus ja energia-ala ovat kasvattaneet tuottavuuttaan eniten, vuosien 1970 ja 2006 välisenä aikana työn tuottavuus on kasvanut 5,2-kertaiseksi. Toiseksi nopeimmin eli 4,3-kertaiseksi tuottavuus on kasvanut ryhmässä, johon kuuluvat maa-, metsä- ja riistatalous sekä kalastus ja kalanviljely.

Tuottavuuden kasvu on ollut hitainta rahoitus-, kiinteistö- ja vuokrauspalveluissa, liike-elämää ylipäätään palvelevassa toiminnassa ja muissa palveluissa.

Niissä tuottavuus on vuosina 1970–2006 kasvanut vain 1,4-kertaiseksi.

ei halua olla ” Kukaan tuottamaton, vaan jokainen

haluaa, että omasta työstä on hyötyä muille ja yhteiskunnalle.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

13

”

Valitut mittarit ovat panospuoleen keskittyviä: leikataan panoksia ja oletetaan tuottavuuden paranevan sitä kautta.

– Kaikilla toimialoilla on löydettävissä uusia keinoja tuottavuuden parantamiseen. Tieto- ja asiantuntijatyön kohdalla on paljon mahdollisuuksia, Lönnqvist sanoo.

Välilliset mittarit avuksi

Julkiset palvelut kuten lasten päivähoito, koulutus tai pelastustoimi tuntuvat hankalilta tuottavuuden kehittämisen kannalta. Marraskuun lopussa julkisten palveluiden tuottavuusmittareista väitelleen Aki Jääskeläisen mukaan tärkeää on perinteisen tuottavuusmallin soveltaminen.

– Henkilöstön merkitys kasvaa palveluiden kohdalla. Pelkkä henkilötyövuosien määrä ei ratkaise, vaan motivaatio, osaaminen ja muut vastaavat asiat vaikut-

tavat osaltaan lopputulokseen, Tampereen teknillisessä yliopistossa työskentelevä tutkija sanoo.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK otti syksyllä kantaa tuottavuuden mittaamiseen. Järjestön mielestä määrälliset tuottavuusmittarit eivät sovellu julkiselle sektorille ja tuottavuuden sijaan tulisi kehittää julkisen sektorin tuloksellisuutta. Jääskeläisen mukaan mittaamisessa on kehittämisen varaa.

– Panoksen ja tuotoksen välisen suhteen mittaamisen lisäksi on välillisiä mittareita. Ne eivät suoraan mittaa tuottavuutta, mutta kertovat esimerkiksi siitä, että työpaikan hyvä ilmapiiri liittyy hyvään tuottavuuteen ja toisaalta henkilöstön runsaat poissaolot huonoon tuottavuuteen.

Päiväkotien arviointi uusiksi H

elsingin kaupungin lasten päiväkodeissa tuottavuutta tarkastellaan uudella tavalla, yksikkötasolla. Aikaisemmin tuottavuustarkastelu kohdistui ainoastaan kustannuksiin ja tehtiin päivähoitoalueen ja koko kaupungin tasolla. Se ei antanut riittäviä eväitä päiväkotikohtaiseen työn kehittämiseen.

Alueeseen kuuluu keskimäärin kymmenen päivähoitoyksikköä, ja

14

Telma 4 2010

yhteen yksikköön taas 1–3 päiväkotia. Vuonna 2007 alkaneen projektin seurauksena käytössä on nyt matriisi, johon on koottu tuottavuuden eri puolia arvioivia mittareita. Mukana matriisissa ovat laskennallisen läsnäolopäivän kustannus ilman vuokria, lasten vanhemmille tehty asiakastyytyväisyyskysely, lasten määrä suhteessa henkilökunnan määrään, tilojen täyttö, työntekijöiden lyhyet

sairauspoissaolot ja monikulttuuristen lasten osuus.

Kohdat on painotettu eri tavalla, suurin yksittäinen painoarvo on kustannuksilla. Jokainen kohta on lisäksi pisteytetty erikseen, ja lopputulos saadaan laskemalla eri sarakkeet yhteen, jolloin yksikön saamat yhteispisteet ovat 0–1000. Yhden luvun perusteella voidaan arvioida tuottavuuden kehittymistä.

Näkökulma ruohonjuuritasolle

Jääskeläisen väitöskirja liittyy tiiviisti Helsingin kaupungin projektiin, jossa kehitettiin tuottavuuden mittaamista kaupungin eri palveluissa. Käytössä oli matriisi, johon oli yhdistetty sekä suoria että välillisiä tuottavuusmittareita.

– Sitä kautta näkökulma laajenee, ja laaja tarkastelu antaa paremmat eväät tuottavuuden kehittämiseen ja johtamiseen, Jääskeläinen kuvaa mallin etuja.

– Palveluissa tuotospuolen mittaaminen on vaikeinta. Mittaamista voidaan viedä eteenpäin kehittämällä erilaisia luokkia tuotoksille ja määrittelemällä näille luokille kertoimet, joiden avulla ne tulevat vertailukelpoisiksi.

Esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa on erilaisia asiakkaita: osa heistä on hyvin itsenäisiä ja pystyy asumaan omatoimisesti, osa taas tarvitsee paljon hoivaa.

Asiakaskirjo vaikuttaa työhön, mikä tulisi huomioida myös mittareissa.

Yleensä julkisen sektorin tuottavuutta on mitattu makrotasolla, jolloin yleisistä tuloksista ei välttämättä ole ollut hyötyä pienille yksiköille. Jääskeläisen tutkimuksessa kuvio käännettiin päälaelleen. Liikkeelle lähdettiin toimipisteiden arjesta ja kehitettiin sinne sopivat tuottavuusmittarit. Ne tuottavat käyttökelpoista tietoa eri yksiköiden tarpeisiin.

– Työn parhaiten tuntevat asiantuntijat eli palvelutyön tekijät saadaan mukaan suunnitteluun. Sitä kautta myös suhtautuminen tuottavuuden mittaamiseen on positiivinen.

Innovaatioilla tuottavuutta

Sarri Kukkonen

Tuottavuuden mittaamisen tarve kumpuaa halusta parantaa tuottavuutta. Tarve tuottavuuden kehittämiselle on suuri varsinkin julkisen sektorin hyvinvointipalveluissa, joita tarvitaan jatkossa yhä enemmän

Lisätietoa Hyvinvointipalveluiden tuottavuuden mittarit • www.tsr.fi > Hae numerolla 107137

– Ideana on, että tulokset palvelevat johtamista yksikkötasolla.

Johtaja voi verrata hänen yksikkönsä eri vuosina saamia tuloksia keskenään ja havainnoida tuottavuuden kehittymistä eri osa-alueilla, sanoo Sampo Pajari, päivähoidon johdon laskentatoimen asiantuntija.

– Tärkeää on ymmärtää arjen toiminnan heijastuminen mittareiden arvoihin. Matriisin kautta palvelun

www.telma-lehti.fi

laatu on saatu mukaan arviointiin.

Eri yksiköiden tuloksia ei lähtökohtaisesti vertailla keskenään, mutta hyviä käytäntöjä jaetaan. Tuottavuustietoja hyödynnetään laajemmin päivähoitoalueiden tasolla.

– Oikeastaan kaikkia matriisissa olevia tietoja on tilastoitu Helsingissä jo aiemmin, joten lähtökohdat olivat hyvät. Eri mittarit vain yhdistettiin uudella tavalla, Pajari sanoo.

Tänä ja ensi vuonna tavoitteeksi on asetettu, että matriisilla mitattu tuottavuus nousee koko kaupungin päivähoidossa. Jatkossa tarkoituksena on asettaa tarkempia yksikkökohtaisia tavoitteita.

Vastaavanlaisia tuottavuusmatriiseja ollaan ottamassa käyttöön myös laajemmin Helsingin kaupungin palveluissa.

Telma 4 2010

15

Tuottavuuden mittaaminen ja kehittäminen liittyvät myös henkilöstön palkitsemiseen.

väestön ikääntyessä. Yrityksille tuottavuuden parantaminen on avain menestymiseen.

– Tuottavuusmittauksen tuloksia ei käytetä hyödyksi niin hyvin kuin voitaisiin. Syynä on osittain johtamiskulttuurin kehittymättömyys. Tuottavuusmittarit jäävät liian usein johtamisesta irralliseksi asiaksi, Jääskeläinen sanoo.

– Tuottavuuden kehittymisen vertailu ja tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Tavoitteisiin voidaan liittää konkreettisia toimia, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa.

Suomessa tuottavuustutkimukset ovat tyypillisesti yhden organisaation kehittämiseen tähtääviä projekteja, ja sen vuoksi tutkimus on ollut hajanaista ja sirpaleista.

Antti Lönnqvistin mielestä iso kysymys on se, pystytäänkö tutkimuksella vastaamaan työelämän käytännön tarpeisiin.

– Yrityksen kannalta ei ole lähtökohtaisesti tärkeää, millainen tuottavuus siellä on, vaan tärkeää on tehdä kannattavaa liiketoimintaa.

Lönnqvist ei sinänsä näe tuottavuuskysymyksissä eroa julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Palveluiden kohdalla erot tulevat asiakaskunnan kautta: esimerkiksi terveydenhoidossa yksityisen sektorin asiakkaat ovat valikoituneempia kuin julkisella puolella, ja se saattaa saada yksityisen puolen näyttämään tuottavammalta.

Tuottavuuden mittaaminen ja kehittäminen liittyvät myös henkilöstön palkitsemiseen, ympäristönäkökulmiin ja innovatiivisuuteen. Tuottavuusmittareihin perustuva palkitseminen ohjaa yrityksen työntekijöiden käytöstä, ja ympäristökysymykset ovat usein myös tuottavuuskysymyksiä varsinkin teollisuudessa.

Innovaatioiden ja tuottavuuden suhde on tiivis: innovaatiot tekevät suuret tuottavuusloikat mahdollisiksi.

Lisätietoa Tuottavuushankkeita • www.tsr.fi/tutkimustietoa > Rajaa aihealueisiin > Tuottavuus • Selvitys: Tuottavuuden kehittäminen Suomessa www.tsr.fi > Hae numerolla 10011 • Mittaaminen osana työtuvallisuuden johtamista. TTK 2010. www.ttk.fi/julkaisut > Hae hakusanalla Mittaaminen • www.tuottavuustyo.fi

16

Telma 4 2010

Miikka Vireä

Auto täynnä auttavaa tekniikkaa Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen on muuttanut kuljetusalaa merkittävästi.

Yhä useampi kuljetusyritys käyttää teknologiaa apuna ajojen ja reittien suunnittelussa sekä kuljetusten seurannassa. www.telma-lehti.fi

os ennen ei voinut lähteä ajamaan roskia, koska jalka oli kipeä, niin nyt ei voi lähteä, jos autossa oleva tietokone ei toimi, sanoo Lassila & Tikanojan (L&T) paperinkeräysauton kuljettaja Miikka Vireä.

Todellisuudessa työt tietysti hoidetaan, vaikka tietokone ei toimisikaan, mutta lausahdus kuvaa tietotekniikan tuomaa muutosta alalla.

Kuusi vuotta työkseen ajanut Vireä on kokenut muutoksen paperisista ajolistoista tietokoneaikaan. L&T:lla uuden ajoneuvojär-

jestelmän käyttöönotto alkoi vuonna 2005, ja parissa vuodessa suurin osa kalustosta oli saatu mukaan systeemiin.

– Aikaisemmin ennen uudelle reitille lähtemistä piti käydä osoitelista läpi kartan kanssa ja miettiä miten reitin ajaa. Nyt reitille voi lähteä vaikka kylmiltään, kun tietokone neuvoo, Vireä kertoo.

– Järjestelmän ansiosta kuljettaja voi keskittyä enemmän itse ajamiseen. Työn tekeminen on helpompaa, nopeampaa, tarkempaa ja myös turvallisempaa.

Telma 4 2010

17

18

Telma 4 2010

Keräysautossa on iso kosketusnäyttö, jossa näkyy karttapohja, päivän reitti ja auton sijainti. Tyhjennettävät paperiastiat näkyvät punaisina kolmioina, jo hoidetut kohteet vihreinä. Järjestelmä kertoo jokaisessa kohteessa olevien astioiden määrän sekä niiden sijainnin muutaman metrin tarkkuudella. Samoin selviää se, onko astia katoksen alla tai muuten piilossa.

Tieto parantaa laatua

Jos keräysastia jää jostain syystä tyhjentämättä, kuljettaja kuittaa sen yhdellä kosketusnäytön painalluksella ja lähettää tiedon turhan käynnin syystä varikolle. Asiakkaalle voidaan heti kertoa, miksi astialle ei päästy: olivatko lumityöt tekemättä, tietty auto pysäköity astian eteen ja niin edelleen. Samoin jos astian paikka on muuttunut, kuljettaja voi saman tien päivittää uuden sijainnin järjestelmään.

– Palvelun laatu paranee, kun tieto kulkee reaaliaikaisesti autosta jätehuoltovarikolle. Myös tiedot kohteiden mahdollisista työturvallisuusriskeistä menevät heti perille, ja parhaassa tapauksessa asia on jo hoidettu eteenpäin ennen kuin olen takaisin varikolla, Vireä sanoo.

L&T:n ympäristöpalvelujen logistiikkapäällikkö Juha Tahvanainen kertoo, että jatkossa järjestelmää www.telma-lehti.fi

hyödynnetään entistä enemmän taloudellisen ajamisen kehittämisessä.

– Kuljetuskaluston hintaan verrattuna ajoneuvojärjestelmä on marginaalinen hankinta, mutta sinänsä investointina suuri, kun järjestelmä hankitaan kaikkiin autoihin.

Ajoneuvojärjestelmän lisäksi Vireän keräysautossa on ajo- ja taukoaikoja seuraava digitaalinen ajopiirturi sekä peruutuskamera.

Soveltaminen ratkaisee hyödyn

L&T:lla ajoneuvojärjestelmä on helpottanut työtä, mutta teknologia sinänsä ei tarkoita automaattisesti tuottavuushyötyjä. 1990-luvulla tieto- ja viestintäteknologian tuominen työpaikoille saattoi vähentää tuottavuutta.

– Tietotekniikka lisää tuottavuutta vain, jos samanaikaisesti tehdään muutoksia organisaatiossa ja työtavoissa. Teknologian soveltaminen käytäntöön ratkaisee, ja lisäksi tarvitaan täydentäviä investointeja kuten henkilöstön koulutusta, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila sanoo.

– Teknologian kehitys on edelleen nopeaa, joten kehityksen seuraaminen ja uudet investoinnit ovat tärkeitä.

Uutta tietoa teknologiainvestointien vaikutuksista • www.tsr.fi > Hae numerolla 105147

Telma 4 2010

19

i l m i ö Teksti Tarja Västilä Kuvitus Helena Hajanti

Kun työelämän suden hetket kestävät joka arkipäivä kahdeksan tuntia, pitää ottaa käyttöön susanboylemaiset keinot: annetaan itsessä olevan arvokkaan tulla esiin koko yhteisön voimavaraksi.

Voimaa Susan Boylen tapaan rendikäs käsite ”pidempi työura” on Suomessa otettu mitattavaksi yksiköksi: astupas Veikko työvuosinesi tähän mittapylpyrän viereen; ojennapas Hilkka urasi tuohon mittanauhan päälle, niin päästään venyttämään.

Ja Veikko sanoo ei, koska paikkoja kolottaa ja työ tympii, ja Hilkka sanoo ei, koska päätä särkee ja työ tympii.

Aika hassua on se, että vain kahta kirjainta vaihtamalla kaikki Suomen Veikot ja Hilkat olisivat valmiita sanomaan kyllä, koska voimaa riittää ja työ on kivaa.

Miltä kuulostaisi ”parempi työura”?

Aplodeja!

Mainostajien liiton vuosittaisen Mainontapäivän estradilla seisoo eksyneen oloinen mies, joka kuitenkin on aika perillä. Filosofi, professori Pekka Himasen tarkoitus on puhua siitä, ketkä jäävät historiaan suurina johtajina.

Himanen puhuu meistä jokaisesta. Hän pohtii, miten kätkössä oleva arvokas saataisiin käyttöön, ja ottaa esimerkiksi Susan Boylen – vaatimattoman näköisen naisen, joka brittien talenttikilpailussa hurmasi uskomattomalla laulullaan. Messukeskuksen täyttää kuulijoiden hiljaisuus samalla lailla kuin Boylen laulaessa I Dreamed a Dream.

20

Telma 4 2010

– Susan ei näytä siltä, että hänellä olisi jotain arvokasta kätkössä, toteaa Himanen.

Kuinka moni meistä näyttää aarrearkulta? Jupiseva kollega ei ainakaan, ei myöskään hiljainen hissukka konttorin peränurkassa eikä ärripurri heti oven suussa.

– Kyse on siitä, annetaanko itsessä olevan arvokkaan tulla esiin tai annetaanko toisessa olevalle arvokkaalle mahdollisuus, viskoo Himanen.

Jupinalle, hyshyssylle ja räyhäämiselle on syynsä.

Jos ihmisen arvokkuus ei tule työyhteisössä tunnustetuksi, motivaatioviisari lempsahtaa nollaan, siihen suden hetkeen, epätoivon tunteihin. Himasen mukaan kukoistavan työkulttuurin elementit ovat luottamus, kannustus, suora kritiikki ja luovuus.

– Miten voimme auttaa toisia menemään pidemmälle, ottamaan käyttöön kätkössä oleva potentiaali?

Miten meistä jokainen voisi laulaa kuin Susan Boyle?

Pakko kaivaa esiin Kukoistuksen käsikirjoitus, alun perin hallituksen Himaselta tilaama selvitys Suomen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin tekijöistä 2010-luvulla. Arvokkuus-sanaa Himanen käyttää kuin pilkkua: arvokkuus tunnistetaan ja tunnustetaan, pilkku, mistä seuraa pelkästään hyvää, pilkku.

Inhimillisen toiminnan kaikkein energisoivimmista ja palkitsevimmista kokemuksista on, jos ihminen voi toiminnassaan tuntea kuuluvansa johonkin laajempaan

Meihin, joka on innostunut samasta asiasta ja myös tämän henkilön läsnäolosta, kirjoittaa filosofimme.

Jos kyseinen henkilö saa tunnustusta antamastaan panoksesta yhteisöön, hän saa Himasen mukaan itsestään enemmän irti kuin muutoin saisi. Vähän kuin urheilukentällä tai zumbatunnilla: vielä kerran, huutaa kannustusjoukko, vielä kerran, enemmän, ylemmäs ja korkeammalle! Himanen kutsuu asiaa rikastavaksi vuorovaikutukseksi.

Innostuksen, intohimon, vimman ja palon tilassa ihmiset ovat historiassakin yltäneet sankarillisiin tekoihin. Tunnustusta ja kannustusta kokeneen ihmisen itsetunto kasvattaa kerroksia, eikä pienistä horju. Samalla oma työ tulee merkitykselliseksi.

Himasen mukaan globaalissa maailmassa esimerkiksi innovaatioiden kohdalla yksittäinen ihminen on enää harvoin vallankumous. Siihen tarvitaan kapinallisten verkosto, me. Kuten kapellimestari Mikko Franck on todennut: kaikki ääni lähtee orkesterista.

O captain, my captain!

Elokuvassa Kuolleiden runoilijoiden seura opettaja kehottaa oppilaitaan kutsumaan häntä kapteeniksi sillä hetkellä, kun he ovat saaneet riittävästi rohkeutta. www.telma-lehti.fi

Eli suden hetken jäädessä taakse ja Susan Boylen alkaessa laulaa.

Miehistön rohkeus on siis kapteenista kiinni. Himasen mukaan työyhteisön todellinen kulttuuri ei ole luettavissa papereista, vaan johtajan fyysisestä persoonasta ja hänen toiminnastaan suhteessa muihin työntekijöihin. Rikastavassa vuorovaikutuksen kulttuurissa pomo huomaa myös kahvia kaatavan tarjoilijan tai lattiaa luuttuavan siivoojan.

Himanen kertoo rapakon takana käytetyn vertauksen. Et voi kutsua itseäsi johtajaksi, jos kukaan ei seuraa sinua. Jos käännyt ympäri ja ketään ei ole takanasi, et ole johtaja. Olet vain kaveri, joka on ulkona kävelyllä.

Miten tämä liittyy Veikkoon ja Hilkkaan? Arvokkuudelle ja arvonannolle toimintansa perustavan johtajan työyhteisössä löytyy luottamusta ja reilua meininkiä, siellä kyetään kannustamaan ja synnyttämään onnistumisen kokemuksia. Päivittäistä vallankumousta tehdään yhdessä, ja yksilöiden aarrearkut kimmeltävät kilpaa. Kaikki ääni lähtee orkesterista, jonka edessä tahtipuikko heiluu.

Ei mitata määrillä, mitataan laadulla. Pidemmästä paremmaksi.

Lähteinä Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus sekä esitelmä Mainonta-päivillä 2010.

Telma 4 2010

21

Sanat Sami Turunen • Kuvat Jaakko Martikainen

Hyvän hengen Hydro Forssalainen Hydro Aluminium Salko oli muutama vuosi sitten laskukierteessä – yhtiö kasvoi, mutta tuottavuus laski ja kannattavuus heikkeni. Oli aika ottaa uusi suunta, jolla tunnelma saataisiin nousukiitoon. Kolme tarinaa puhuu selvää ja yhteistä kieltä onnistumisesta – sekä siitä, miten työturvallisuus on Forssassa sydämenasia.

Luopuminen ei ole luovuttamista Tehtaanjohtaja Jouni Niinikoski ei tahdo pysyä omalla puolella pöytäänsä, kun hän innostuu selittämään, miten ulkomainen omistaja toi Hydrolle aivan uudenlaisen työturvallisuuskulttuurin.

– Tärkein arvo ja ykkösasia on työturvallisuus: tapaturmia ei saa sattua.

Hydrolla on aiemminkin noudatettu lakeja, mutta nykyään asioita seurataan aivan eri lailla. Iso kansainvälinen organisaatio antaa paljon työkaluja turvallisuuden vaalimiseen.

– Työturvallisuus on konsernissa niin merkittävässä roolissa, että mitä isommat herrat on koolla, sitä varmemmin ensimmäisenä kalvona on aina yksiköiden työturvallisuus.

Sanoja alleviivaa seinällä oleva juliste: Pidä mielessä – sinua odotetaan kotona.

Forssalainen alumiinin jatkojalostaja siirtyi osaksi kansainvälistä Hydro-konsernia

22

Telma 4 2010

vuonna 2001. Kun eri yksiköiden työturvallisuutta silloin mitattiin, Suomi oli vihoviimeinen.

– Kyllä hävetti, siellä oli brasiliat ja portugalit meitä edellä, Niinikoski puhisee.

Häpeä poiki tekoja, ja oppi ”ensin turvallisuus, sitten tehokkuus” on mennyt perille.

Paikat ovat siistiytyneet, työntekijät keksineet turvallisuusinnovaatioita ja asenne on saatu kohdalleen. Rahaa on mennyt, mutta takaisin sitä on tullut moninkertaisesti.

– Satsaus näkyy suoraan viivan alla, tuottavuus on noussut.

Forssassa satsattiin tuottavuuteen myös erityisen Tulosta yhdessä -projektin avulla, sillä kasvusta huolimatta kannattavuus heikkeni. Ensin yritettiin itse, sitten apuun kutsuttiin konsultti.

– Konsultti paasasi kolme päivää ja sanoi, että ”sinä Jouni olet syyllinen, pidät vastuun ja vallan itselläsi”.

Henkilöstö otettiin mukaan kehitystyöhön. Tehtäviä vastuutettiin eri ihmisille ja tuottavuuden seurannalle luotiin oikeat mittarit. Työntekijät saivat suunnitella itse työprosessit ja kannustepalkkiojärjestelmän. Tavoitteet asetettiin riittävän korkealle.

Ja katso: tuloksia alkoi tulla, odotukset ylitettiin. Kokonaistuottavuus on noussut 60 prosenttia.

– Ja samalla porukalla! Se kertoo siitä, että hommat on organisoitu oikein – ja että luottamus on kontrollia tehokkaampaa.

Niinikoski sanoo, että luopuminen oli hänelle tuskallista, mutta se kannatti.

– Projekti oli valtava oppimiskokemus.

Asiat voivat oikeasti muuttua, ja kun henkilökunta otetaan mukaan, silloin voi siirtää vaikka vuoria. Nyt voin keskittyä itse kehittämiseen, kun ei tarvitse päättää jokaisesta postilaatikon ruuvista.

Hydro A lu m i n i u m Sa l ko, Fo rssa • Alumiiniprofiilien jatko- jalostaja: koneistus, esikäsittely, maalaus ja kokoonpano.

• Suurin asiakas ikkuna- teollisuus, Hydrolta valmistuu päivässä noin tuhat ikkunaa.

• 46 työntekijää, liikevaihto 6,3 miljoonaa euroa.

• Osa Hydro-konsernia (toimintaa yli 40 maassa, liikevaihto 9 miljardia euroa, pääkonttori Norjassa).

• www.hydro.com

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

23

Porukka kantaa vastuunsa Hannu Pennanen on ikkunoiden kokoonpanolinjan tiimiohjaaja. Töitä tehdään kahdessa vuorossa. Hän vastaa toisen vuoron kymmenhenkisen tiimin työskentelystä.

– Teen töitä muiden mukana, mutta katson myös tiimin sisällä, että hommat kulkevat.

Ja hyvinhän ne kulkevat. Turhan paimentamisen kulttuuri on jäänyt pois, kun yhteisen projektin opit ovat menneet perille.

– Ihmiset ottavat vastuuta, kun sitä vaan annetaan.

Pennanen on ollut Hydrolla vuodesta 2001. Hän on koonnut aiemmalla työurallaan kaikkea kirjahyllyistä jääkiekkomailoihin ja ikkunoihin. Hän tuntee ammatin ja sen riskit – joita on nykyään aika vähän.

– Yleisin vamma meillä on haavat.

Kun pelataan isojen ikkunalasien kanssa, varomattomasta käsittelystä tai rikkoutuvasta lasista saattaa saada haavoja – vaikka meillä käytetäänkin viiltosuojattuja hanskoja ja käsivarsisuojia.

Myös alumiinisten ikkunanpuitteiden sahatut kulmat ovat teräviä. Siksi esimerkiksi puitteiden varastointikärryihin on kehitetty turvaverhoja. Työpisteitä on muutenkin kehitetty ja työn kiertoa tehostettu – ideat ovat tulleet työntekijöiltä. Lasien nostelu on kokoonpanon raskain vaihe, siihenkin ollaan miettimässä ratkaisuja.

Omaa työhyvinvointiaan Pennanen pitää yllä hieronnalla, jumpalla ja uinnilla.

– Niistä saa hyvin virtaa, ja ne auttavat, koska kaikesta huolimatta työasennot saattavat olla joskus hankalia tai työvaiheet yksitoikkoisia.

Pennasen mukaan Tulosta yhdessä -projektissa ei ole juuri törmätty muutosvastarintaan. Jos ongelmia tulee, ne ratkotaan yhdessä erilaisissa työryhmissä, joissa on työntekijöiden ja työnantajien edustajia.

– Mutta ei ongelmia juuri ole ollut, ihmiset ovat ymmärtäneet tehokkuuden ja turvallisuuden yhteyden.

24

Telma 4 2010

Tehokuuri joka rintamalla Hydrolla 11 hengen tiimi esikäsittelee ja maalaa ikkunanpuitteita. Maalaamon esimies Ville Pajula kehuu estotta Tulosta yhdessä -projektia.

– Ennen piti olla mukana säätämässä jokaista kalpukkaa. Nyt henkilöstö on ottanut niin hyvin vastuuta, että minulla jää aikaa muuhunkin kuin pelkkään työn johtamiseen. Teen paljon tarjouslaskentaa ja uusasiakashankintaa sekä turvallisuusja kehittämistyötä, Pajula kertoo.

– Nyt on päällä tekemisen meininki ja positiivinen kierre: kun saa lisää vastuuta, tulee lisää tulosta – ja lisää rahaa. Raha ei mene myöskään pelkästään johtajille, vaan laiteinvestointeihin ja henkilöstön työhyvinvointiin.

Työtyytyväisyys onkin noussut. Aiemmin vuokrafirman kautta tuli ja meni ihmisiä, viimeiset vuodet vaihtuvuus on ollut käytännössä nolla.

– Se kertoo siitä, että täällä on hyvä työskennellä.

Työturvallisuus on maalaamossa hyvällä tolalla. Kemikaalivarastot ovat lukollisia ja käyttöturvallisuustiedotteet ovat hyvin esillä. Ulkopuolinen kemikaalikouluttaja on käynyt antamassa oppia ja suojalaitteita on kehitetty. Hydrolla ei ole perinteisten maalien kemikaalihaittoja, koska käytössä on ainoastaan pulverimaaleja. Raskasmetalleja tai liuottimia ei niissä käytetä, ja pulveripölyltä suojaudutaan raitisilmasuodattimella.

– Meillä on tärkeää LHK-periaate eli liiku – havainnoi – keskustele. Sillä ideat on saatu käyttöön ja asioita on parannettu. Työntekijä on aina paras asiantuntija kertomaan, mikä on jonkun työvaiheen paras ratkaisu.

Hyvinvointia hoidetaan myös liikunnalla, jota työnantaja tukee. Työhyvinvoinnin ja hyvän tuloksen tavoittamisen tueksi henkilökunta on saanut muun muassa askelmittareita, pyöräilykypäriä ja urheilukasseja.

Pajula on elävä esimerkki tuetun liikunnan hyödyistä. Kuntotesti näytti vuosi sitten ”armottomia lukemia”, ja siitä alkoi muutos: lenkkeilyä, pyöräilyä ja terveellisempää ruokaa.

– Tiputin painoa vuoden aikana 46 kiloa.

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

25

M e

t e i mm e

s e n !

Teksti Matti Välimäki • Kuva Vesa-Matti Väärä

Sami:

”On tärkeää, että avokonttorissa on riittävästi erikokoisia neuvotteluhuoneita sekä hiljaisia huoneita.”

Tommi:

”Autovahingoissa on paljon tulkinnanvaraisia asioita.

Avokonttorissa tulkitseminen kollegoiden kesken on helppoa.”

Tieto kulkee toimistossa Kun Turun ifiläisillä oli edessään muutto avokonttoriin, moni asia askarrutti.

Huolellinen valmistautuminen ja yhteisten pelisääntöjen laadinta auttoivat uuteen tilanteeseen sopeutumista.

L

okakuisena aamuna pikkuteillä on liukasta ja rengasliikkeissä jonoa. Ifin autokorvauspalvelussa puhelimet soivat ahkerasti.

Kuten jokaisella osastolla kolmen tornitalon kokonaisuudessa, myös autokorvauspalvelussa tehdään työtä avokonttoreissa. Vuonna 2006 valmistuneessa rakennuskompleksissa työskentelee hulppeat 771 ifiläistä.

Työsuojelupäällikkö Irma Saarinen kertoo, että uusiin tiloihin muutto oli iso projekti. Valmistautuminen alkoi jo pari vuotta ennen h-hetkeä.

– Väki tuli eri toimipisteistä, eikä kaikilla ollut kokemusta avokonttoreista. Yritimme kertoa mahdollisimman tarkkaan, mikä muuttuu. Kaikki saivat myös

26

Telma 4 2010

esittää ajatuksiaan ja ehdotuksiaan käytännön järjestelyistä, Saarinen kertoo.

– Etukäteen suurin huoli liittyi siihen, miten avokonttorissa pystyy keskittymään. Ryhdyimmekin kehittämään pelisääntöjä, joilla tämä varmistettaisiin mahdollisimman hyvin, erikoiskäsittelijä, työsuojeluvaltuutettu Marja Kallio kertoo.

Palvelupäällikkö Solja Varke-Lipponen kertoo, että käytännössä pelisäännöt tarkoittavat esimerkiksi sitä, että vapaamuotoinen jutustelu tapahtuu kahvihuoneessa. Tarjolla on myös hiljainen huone erityistilanteita, vaikkapa akuutteja esimiehen kanssa käytäviä keskusteluja varten.

Väki korostaa kokemustensa perusteella avokont-

Irma:

Marja:

”Korvauskäsittely tapahtuu pääosin puhelimessa ja netissä, joten hyvä ergonomia on tärkeää. ”

”Avokonttoriin liittyy tasavertaisuuden idea.

Kaikki tekevät yhtä arvokasta työtä ja työpisteet ovat samanlaisia.”

Solja:

”Yhteisillä pelisäännöillä pyritään siihen, että kaikilla olisi työrauha.”

torin hyviä puolia: vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä ja sujuvaa tiedonkulkua.

– Tieto vaihtuu ja opimme toisiltamme muun muassa hyviä asiakaspalvelun käytäntöjä, Varke-Lipponen huomauttaa.

Korvauspäällikkö Sami Salonen ja tekninen asiantuntija Tommi Lehmusvirta korostavat, että hyvä tiedonkulku auttaa konkreettisesti myös itse työssä.

– Helpottaa, kun mutkikkaista tapauksista voi puhua helposti muiden kanssa. Vakuutusalallahan on erittäin tärkeää, että päätökset ovat linjassa keskenään.

Osana tasa-arvoisuuden ideaa kaikilla työntekijöillä on samanlaiset, ergonomialtaan hyvät työpisteet. Käytössä ovat esimerkiksi sähköisesti säädettävät pöydät. www.telma-lehti.fi

– Olemme myös kiertäneet työfysioterapeutin kanssa työpisteet läpi ja varmistaneet, että jokainen on todellakin ottanut mahdollisuudet käyttöönsä, Marja Kallio huomauttaa.

Turussa perustettiin heti muuttojen jälkeen kerrosparlamentteja pohtimaan syntyneitä kysymyksiä. Asiaa ovat selvittäneet myös Turun Kauppakorkeakoulun opiskelijat.

– Ergonomian ja säätömahdollisuudet henkilöstö koki erityisen positiivisina asioina. Keskittyminen ja työrauha jakavat edelleen mielipiteet. Moni aikaisemmin avokonttoreihin varauksella suhtautunut on myös muuttanut mielipidettään, kun on huomannut, mitä hyviä puolia avokonttoriin liittyy, Saarinen kertoo.

Lisätietoa Hakusanalla Avotoimisto • www.tsr.fi • www.ttl.fi

Telma 4 2010

27

Sisukkaasti

tehokas

Työpaikan ilmapiirillä on suora kytkös yrityksen tuottavuuteen. Tuottavat työyhteisöt ovat yleensä hyvinvoivia ja päinvastoin. Nokialla toimivassa Agco Sisu Powerissa koko henkilöstö osallistuu toiminnan kehittämiseen.

Teksti Maarit Seeling • Kuvat Emil Bobyrev

28

Telma 4 2010

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

29

”

Työn kierto on tuonut tekemiseen vaihtelua ja mielekkyyttä. ehdassali on silmiinpistävän siisti. Kaikki paikat ovat tiptop, nurkissa ei loju turhia tavaroita.

Robotit toistavat työvaiheita rytmikkäästi. Vihivaunu – ilman kuljettajaa liikkuva trukki – vie tavaraa paikasta toiseen sille osoitettuja reittejä pitkin.

Työvaiheet on eriytetty omiksi soluikseen. Jokaisella solulla on ilmoitustaulu, jossa graafisin esityksin osoitetaan töiden sujuminen: paljonko on ollut poissaoloja, työtapaturmia tai läheltä piti -tilanteita, hävikkiä tai odottelua. Linnavuoren dieselmoottoritehdas Nokialla on Suomen suurin hammaspyörien valmistaja: niitä tehdään täällä noin miljoona kappaletta vuodessa.

– Agco Sisu Powerissa toteutettiin muutama vuosi sitten lähes vallankumouksellinen tuotantotekninen uudistus. Vuoden aikana tänne hankittiin peräti 16 uutta työstökonetta. Robotteja meillä on nykyjään noin 130. Ne tekevät kaikkein yksitoikkoisimmat työt, kehityspäällikkö Juha Randell ja pääluottamusmies Erkki Moisio selvittävät.

Yhteisvoimin tehokkuutta

Laiteinvestoinnit ovat olleet vain osa tuotannon järjestelyjä. Työt tehtaalla ryhmiteltiin uudelleen. Lisäksi yhtiössä ryhdyttiin vuoden alussa ajamaan sisään uutta toiminnanohjausjärjestelmää, Agco Production Systemiä eli APS:ää, jolla tehokkuutta pyritään nostamaan.

– Päätavoitteemme on kilpailukyvyn parantaminen. Ainoastaan siten voimme turvata myös työpaikat.

Teoriaa & käytäntöä

Katja Ahtiainen

Pitkä historia dieseleitä Agco Sisu Power on kappale suomalaisen teollisuuden historiaa. Linnavuorella Nastolassa lähes 70 vuotta toiminut työkonemoottoritehdas tunnettiin ennen nimellä Sisu Diesel Oy. Aiemmin yritys oli osa valtionyhtiö Valmetia.

Yrityksen nimi vaihtui kaksi vuotta sitten nykyiseksi, kun yhtiö sulautui

30

Telma 4 2010

amerikkalaiseen Agco-konserniin.

Sulautumiseen kuuluneet kymmenien miljoonien eurojen investoinnit nostivat sen yhdeksi maailman merkittävimmäksi traktoreiden ja maatalouskoneiden dieselmoottorien valmistajaksi. Tehdas valmistaa vuodessa 30 000 dieselmoottoria. Henkilöstön määrä on noin 650.

Hyvinvointi ja tuottavuus kulkevat käsikkäin

T

alouskasvu perustuu tuottavuuteen. Tuottavuuden kasvu taas koostuu yhä useimmin aineettomista tekijöistä ja investoinneista. Työn tuottavuuden, ihmisten ja inhimillisen pääoman sekä työpaikan kehittämisen merkitys korostuvat entisestään, sanoo TTK:n kehittämispäällikkö Tiina-Mari Monni.

Työikäisen väestön väheneminen on kiistaton tosiasia. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle samalla, kun nuoret ikäluokat pienenevät. Työuria olisi pystyttävä jatkamaan sekä alku- että loppupäästä. Silti samaan

Agco Sisun uusi toiminnanohjausjärjestelmä luotiin yhteistyöllä.

Yhtä lailla tärkeitä ovat kuitenkin yhtiön tehtaiden käytäntöjen yhdenmukaistaminen, henkilöstön kehittäminen, innovaatioiden toteuttaminen ja viestinnän parantaminen, Randell kertoo.

– Henkilöstö käy läpi meille räätälöidyn APSkoulutuksen. Toiminnanohjausjärjestelmä kattaa koko tehtaan ensi vuoden kuluessa.

Pääluottamusmies Moisio toteaa, että tuotannon kehittämisestä hyötyvät kaikki osapuolet. Hän muistuttaa, että kysymys ei ole mistään yksittäisestä projektista vaan pysyvästä toimintatapojen muutoksesta.

– Työprosesseissa itse valmistuksen osuus saattaa parhaimmillaan olla vain viitisen prosenttia. Muu on kuljetuksia, varastointia ja odottelua. Työvaiheen tehostamisessa ei näin ollen ole välttämättä mitään järkeä.

APS:n avulla pyrimme saamaan tuotannon eri vaiheista löysät pois. Työmäärät eivät kasva, vaan prosessit vain sujuvat helpommin.

Pienistä teoista iso muutos

APS:ään siirtyneissä soluissa työntekijä pystyy itse aiempaa paremmin seuraamaan ja arvioimaan omaa työtään ja vaikuttamaan siihen. Kehityksen seurannassa auttavat avainmittarit, joiden avulla tekemistä verrataan maailmanluokan tasoon. Yhdessä tekemisen merkitys korostuu, kun ryhmät vastaavat itse omista työalueistaan ja niiden kehittämisestä.

– Jatkuvassa kehittämisessä korostuu pienten paran-

aikaan kuullaan uutisia kolmekymppisten loppuun palamisesta, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrän kasvusta, ikärasismista tai yleisestä työpahoinvoinnista.

Keskimääräinen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen ikä on 52.

Henkilöstön hyvinvoinnista on tullut yrityksille kannattavuuskysymys.

– Työvoiman saatavuus kiristyy.

Useissa yrityksissä on jo oivallettu, että ihmisten hyvä fyysinen ja henkinen kunto säästävät pidemmän päälle kustannuksia, kun sairauspoissaolot vähentyvät ja eläkekustannukset pienentyvät. Sairastelut ja vaihtuvuus kertovat aika paljon siitä, miten työpaikalla voidaan. www.telma-lehti.fi

nusten merkitys. Jokainen on oman työnsä paras asiantuntija: myös parhaat muutosehdotukset syntyvät tekijätasolla eivätkä suinkaan ylhäältä annettuina, Randell sanoo.

Koneistajana Linnavuoressa 15 vuotta työskennellyt Jukka Tuomisalo tunnustaa suhtautuneensa uuteen toiminnanohjausjärjestelmään ensin varauksella. Hän päätti kuitenkin ottaa asiasta selvää sen sijaan, että olisi ryhtynyt vastustamaan muutosta. Tuomisalo toimii nyt oman solunsa ryhmänohjaajana ja oli ensimmäisten APSkoulutettavien joukossa.

– Ryhmääni kuuluu kuusi työntekijää. Vastaamme seitsemästä työstökoneesta. Nykyään vaihdamme tehtäviä aina sen mukaan, miten kukin ehtii. Työn kierto on tuonut tekemiseen vaihtelua ja mielekkyyttä. Voimme vaikuttaa omaan työhömme aikaisempaa paremmin.

Moottoriasentaja Katja Ahtiainen toivoo tiedonkulun ihmisten ja ryhmien kesken paranevan järjestelmään siirtymisen myötä. Ahtiaisen yksikkö ei ole vielä ottanut käyttöön uutta toimintatapaa, ja ryhmässä on jonkin verran epäilyksiä sen toimivuudesta.

Moisio ja Randell toteavat muutosvastarinnan olevan tavallista, kun otetaan käyttöön uusia toimintatapoja.

He uskovat uudistusten kuitenkin lisäävän aikaa myöten henkilöstön työmotivaatiota ja parantavan työilmapiiriä.

– Olemme aloittaneet järjestelmään siirtymisen niistä soluista, joissa on jo kokemusta ryhmässä tekemisestä.

Tässä vaiheessa on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia.

APS vaatii sitoutumista koko henkilöstöltä.

Ihminen reagoi negatiiviseen kuormitukseen sairastamalla, Monni sanoo.

Keinot, joiden avulla työhyvinvointia ja tuottavuutta edistetään, liittyvät yksilöihin, yhteisöön, esimiehiin ja koko organisaation johtamiseen. Yksilöllä on vastuu oman terveyden ja osaamisen ylläpitämisestä. Esimiehillä puolestaan on vastuu työn tekemisen hyvästä organisoinnista sekä ihmisten oikeudenmukaisesta ja motivoivasta johtamisesta.

– Työyhteisön toimivuudella ja ilmapiirillä on suuri vaikutus työn tuottavuuteen. Usein ilmapiiritutkimuksissa tärkeimpiä työtyytyväisyy-

teen liittyviä tekijöitä ovat tiedonkulku sekä vaikuttamismahdollisuudet. Kannustava työilmapiiri lisää myös motivaatiota. Motivoitunut henkilöstö taas kestää paremmin kuormitusta ja haluaa kehittää työolojaan, Monni pohtii.

Hän ehdottaa, että työpaikoilla istuttaisiin aika ajoin yhdessä alas miettimään mahdollisia ongelmia ja mitä niiden poistamiseksi voitaisiin tehdä.

– Tosiasioiden tunnustaminen vaatii esimieheltä selkärankaa.

Vaikeatkin asiat on voitava nostaa esiin ja antaa mahdollisuus avoi- melle keskustelulle. Muuten muutoksia ei voi toteuttaa.

Jukka Tuomisalo

Lisätietoa • www.tsr.fi/ tutkimustietoa > Rajaa aihealueisiin > Työyhteisöjen tuottavuus • www.tuottavuustyo.fi • Työyhteisöviestinnällä hyvinvointia. TTK 2009, www.ttk.fi/julkaisut/ digijulkaisut

Telma 4 2010

31

32

Telma 4 2010

Valtakunnan virallinen ajattelija Matti Apusella on asiaa. Yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen on aina ollut EVAn johtajan elämäntehtävä.

Teksti Arja Krank • Kuvat Teemu Kuusimurto

Telma 4 2010

33

”

Suomalainen ei tule työelämään rikastuakseen, vaan siksi, että hänelle ei kävisi huonosti.

armaatakkinen mies kävelee Ruttopuiston laitaa Helsingissä. Ulsterin kaulukset on nostettu suojaamaan kasvoja. Iltapäivän viima menee selkäytimiin, mutta mies ei näytä palelevan. Harmaatakkinen kaartaa trendiravintolaan ja tilaa reissumiehen kahvilla.

Ravintolapöydän takana istuvalla miehellä on paljon sanottavaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn johtaja, entinen Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen toteaa olevansa pitkän linjan ammattimainen mielipiteenmuodostaja.

– Tamperelaiset varmaan huokaisevat helpotuksesta, kun ääneni jakautuu muuallekin Suomeen, Apunen naurahtaa.

Miehen intohimona on yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen. Agitaattorin ydinviestinä on, että erimielisyys ei ole vaarallista.

– Suomalainen kuvittelee, ettei mikään voi mennä pieleen, jos kaikki ovat samaa mieltä. Suurimmat virheet tehdään laajimman yksimielisyyden vallitessa.

Minun tehtävänäni on muistuttaa ihmisiä moniäänisyydestä, Apunen sanoo ja siivuttaa ilmaa käsillään.

Apunen ajaa heterogeenisyyden agendaa myös toivoessaan, että journalistit julkistaisivat poliittisen kantansa.

– Toimittajat käyttävät yhteiskunnallista valtaa.

Kyllä yhteiskunnallisen vallan käyttäjiltä pitää voida kysyä, mitä mieltä he ovat asioista. Ainakin ne toimittajat, jotka kirjoittavat säännöllisesti Natosta, turvallisuus- ja ulkopolitiikasta sekä taloudesta, voisivat kertoa oman kantansa asiaan. Uskon, että tämä nostaisi keskustelun tasoa – toimittajalta vaaditaan silloin entistä parempia argumentteja. Ja lukijatkin tuntuvat olevan ajatuksesta kovasti innoissaan.

Erityistä ärtymystä Apusessa herättää pessimistien yksiääninen kuoro, joka soi sekä media- että yleisessä ilmapiirissä. Esimerkkinä hän esittää, kuinka Nokian lyömisestä on tullut jonkinlainen kansallisurheilu: kuka keksii enemmän ikävää sanottavaa yhtiöstä ja sen tuotteista.

34

Telma 4 2010

– Lause, jota kaikkein eniten vihaan suomen kielessä, on jälkiviisaasti sanottu määhän sanoin sulle, että tästä ei tuu mitään. Kaipaan ajattelutapaa, jota kuvaisin rationaaliseksi optimismiksi. Puhuttaisiin mieluummin asioista ja ratkaisuista eikä leviteltäisi vain sellaista käsitystä, että kaikki menee poskelleen.

Vakosametti-ihottumaa

Manselaiset sananparret lentelevät Apusen jutustelussa.

– Tamperelainen ajattelutapa on, että ei aleta ny riahuun. Jos esität tamperelaiselle omasta mielestäsi jättimäisen idean, näet niiden silmistä, kuinka ne säälii intoilevaa ihmistä. Hetken päästä ne tokaisee, että älä ny pullaas tukehdu.

Muuten miehen puheesta saakin etsimällä etsiä tamperelaista aksenttia. Matti Apunen on syntyjään Kotkan poikia. Lapsuusajan leikkivuodet hän asui Helsingin Vallilassa ja Munkkiniemessä, kunnes perhe muutti isän työn perässä Tampereelle 1974.

Isä, valtio-opin tutkija Osmo Apunen oli aktiividemari ja puolueen kantavia voimia. Apusen lapsuudenkodissa oltiin tiedostavia.

– Ei meillä sentään pittoreskeja keskusteluillallisia järjestetty, mutta oli isällä ajan poliittiseen ilmapiirin

V e l i M at t i Apunen

sopivat vihreät vakosamettihousut. En voi vieläkään ajatella pitäväni sammareita. Saisin varmaan niistä ihooireita, Apunen naurahtaa boheemisti rehottavaan parrantynkäänsä.

Sanomalehtimiehen ura oli selviö jo varhain. Suora tie vei lukiosta Tampereen yhteiskuntatieteelliseen ja sieltä Aamulehteen kulttuuritoimittajaksi ja päällikkötehtäviin – lopulta vastaavaksi päätoimittajaksi.

– Tein journalismia 26 vuotta. Oli jo korkea aika miettiä muita vaihtoehtoja. Puhdas inhimillinen, älyllinen uteliaisuus ajoi etsimään toisenlaisia näkökulmia katsoa maailmaa. En ole kuitenkaan kääntänyt takkia journalismille. Teen edelleen paljon työtä median kanssa ja kirjoitan kolumneja.

Tämän vuoden elokuussa Apunen siirtyi EVAn johtajan pestille edistämään yhteiskuntamme kilpailukykyä.

Apusen äänelle ja mediataidoille on ajatushautomossa kysyntää. Hänen tehtävänään on esimerkiksi muistuttaa suomalaisia markkinataloudellisista tosiasioista.

Johtaja kertoo, että jotkut haluaisivat pysäyttää taloudelliseen kasvuun pyrkimisen ja globaalin kaupan.

Apunen mainitsee Degrowth-liikkeen, joka kritisoi kulutusta sekä kapitalismia ihmisen hyvinvointia vähentävinä asioina. www.telma-lehti.fi

– Globaalia markkinataloutta saa ja pitääkin arvostella. Mutta jos ihmiset haluavat kutistaa tuottavuutta ja vähentää omaa työmääränsä, heidän täytyy olla valmiita palvelujen huomattavaan heikentymiseen. Nopeasti käy selväksi, että se on kestämätön ajatus. Ihmisen pitää tehdä työtä, ja meidän pitää kasvaa.

Ikkunanlaudalla oleva orkideakin nyökkäilisi, jos vain osaisi.

Innovaatioita ihmeiden sijaan

Suomalaiset ovat turvallisuushakuisia, ainakin jos Apuselta kysytään. Johtaja puhuu intensiivisessä selitysasennossa: pää on vähän matalammalla, katse melko tiukkana ja kädet valmiina.

– Kun suomalainen tulee työelämään, hän haluaa työnantajalta lupauksen siitä, että häntä ei koskaan irtisanota. Suomalainen ei tule työelämään rikastuakseen, vaan siksi, että hänelle ei kävisi huonosti. Se näkyy kaikissa arvo- ja asennetutkimuksissa.

Nokian menestys toi jatkuvakestoista turvallisuudentunnetta. Nyt kaikki etsivät joukolla uutta Nokiaa, että hanskat voitaisiin ripustaa taas naulaan.

Apunen kehottaa lopettamaan taivaallisen ihmeen odottelun.

• Syntynyt 20.8.1960 Kotkassa.

Asuu Tampereella.

• Yhteiskuntatieteiden maisteri.

• Perhe: luokanopettaja- vaimo Eija ja lapset (20 ja 13 v).

• Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja elokuusta 2010 lähtien.

• 1994–1996 sekä 1998–2010 eri tehtävissä Aamulehdessä, vastaava päätoimittaja viimeiset 10 vuotta.

• 1997–1998 Imagen päätoimittaja.

• Televisio-ohjelma Pressi- klubin vaihtuva jäsen.

Kirjat: • Matti Apunen & Helena Ylänen & Matti Wuori: Krzysztof Kieślowski.

Like Kustannus, 1989.

Lempielokuvat: • Krzysztof Kieślowskin Kymmenen käskyä -elokuvat, Michael Mannin Heat.

Motto: • ”Alussa oli sana, lopussa fraasi.” (Stanislaw Jerzy Lec).

Telma 4 2010

35

vässään, jos unohtavat asettaa kohtuullisen tavoitteen.

Apunen näki Aamulehdessä, kuinka työntekijät ylsivät parhaimpaansa ja kestivät hetkellisesti hervotontakin stressiä, kun palkintona on me teimme sen -tunne.

– Vaali-iltoina ja katastrofeissa kaikki painavat hektisesti töitä seuraavan päivän lehden eteen – siinä saattaa unohtua käydä vessassakin. Sitten joku huutaa, että kaksi minuuttia deadlineen, sivu lähtee nyt. Ihmiset nousevat ylös ja tuulettavat kuin urheilijat. Sitä tunnetta ei voita mitään. Seuraavana päivänä olo on väsynyt ja tyhjä, mutta odotat sitä päivää, että saisit sen tunteen takaisin.

KYMPPIPAIKAN RAKENTAJA

ihminen pääsee ”Kun tavoitteeseensa, hän tuntee työnsä merkitykselliseksi.

– Emme voi rakentaa tulevaisuuttamme yhden yrityksen ja tuotteen varaan. Vaurastumisemme lähde löytyy pienistä puroista, jotka keskittyvät palvelusektorille.

Apunen ottaa esimerkiksi Wärtsilän. Yritys ymmärsi, että työ ei lopu laivan moottorin valmistumiseen.

Tosiasiallinen bisnesidea on saada paatti kulkemaan edullisemmin.

– Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa, että kapteeni opetetaan ohjaamaan laivaa oikein, Apunen kertoo innovaatioista kuin kyseessä olisi jännitysnäytelmä.

– Kone taas on ensimmäinen yritys, joka ymmärsi sen, että jokaisessa koneessa asuu palvelu. Hissien huolto on lopulta isompi bisnes kuin itse laitteen tekeminen.

Tuotteiden ja palveluketjujen älyäminen vaatii pellepelottomuutta. Luovuuden puute ei ole Apusen mielestä ydinongelmamme.

– Out of the box -ajattelua kyllä riittää. Se, mitä tarvitsemme yrityksiltä eniten, ovat järkevät ja saavutettavat tavoitteet. Ihmiset jäävät helposti kellumaan työelämään eivätkä oikein tiedä, mikä heidän osuutensa on. Se tuottaa tarkoituksettomuutta ja herättää kysymyksen, ”miksi olen täällä”. Kun ihminen pääsee tavoitteeseensa, hän tuntee työnsä merkitykselliseksi.

Johtajilla on luonnollisesti iso rooli maalien laittamisessa. Apusen mukaan tavoitteiden asettamisen taito on johtajan ammatin aliarvostetuin asia tällä hetkellä.

– Johtajat kyllä kuuntelevat, joustavat ja elävät yhteisönsä mukana. He kuitenkin epäonnistuvat tehtä-

36

Telma 4 2010

Apunen asuu edelleen Tampereella ja pendelöi useasti viikossa työpaikalle Helsinkiin. Vapaa-aika jää vähiin.

Junamatkoilla voi onneksi myös harrastaa: lukea kirjoja ja katsella elokuvia.

– Elokuvat ovat minulle tärkeitä. Olen viettänyt merkittävän osan nuoruuttani pimeissä elokuvateattereissa – sehän on nuorelle miehelle vaarallinen ympäristö, todellisuudentaju kärsii, Apunen itseironisoi.

Jalkapalloa ei sentään voi Pendolinossa pelata. Johtaja treenaa kahdesti viikossa futista tamperelaisissa ”äijäporukoissa”.

– Olemme pelanneet vuosikausia yhdessä. Se on ihan parasta! Pidän kaikesta sosiaalisesta liikunnasta.

Ympyrän juokseminen metsässä yksin ei sovi minulle mitenkään päin.

Apunen on harras penkkiurheilija ja kannattaa Kotkan Työväen Palloilijoita.

– Maantiede rajoittaa pelien seuraamista paikan päällä, olen siis KTP:n etäkannattaja. Halpalentoyhtiöitä kiitän erityisesti mahdollisuudesta osallistua eurooppalaisten matsien katselunautintoon.

1960-luvun lopulla Velodromin takana olevalla jalkapallokentällä Käpylän pikkupojat muodostivat kokoonpanoja, jotka nimettiin Englannin liigan joukkueiden mukaan.

– Minä pelasin ”Newcastle Unitedissa”, joka on siitä lähtien ollut suosikkijoukkueeni, Apunen hymähtää.

Intomielinen futari on pelannut joskus myös divarissa. Valmennuksessa hänet on määrätty aina pelaamaan vasenta puolustajaa, ”koska sinne laitetaan hitaat ja tyhmät”.

– Jos saisin itse valita, pelaisin kymppipaikalla, eli hyökkäyspelin ja maalipaikkojen rakentajana. Kyllä se voisi jotenkin kuvata minua, mutta en kuitenkaan tekisi siitä persoonani allegoriaa.

Tarjoilija alkaa hoputtaa sulkeutuvasta ravintolasta ulos. Apunen vetää harmaan ulsterin päälleen ja häviää Yrjönkatua pitkin EVAn suuntaan. Ruttopuiston kulmalla joku laitapuolen kulkija ihmettelee savuavia housujaan. Päivä on erikoinen, mutta kaunis.

a j at e l m a

Pikku breikin paikka

”

Grab-and-go” – onko siinä ratkaisu työtehokkuuteen? Otetaan kahvi mukiin, kansi päälle estämään läikkyminen, leivän kannikka tai energiapatukka kouraan ja sitten kävellään takaisin työpöydän ääreen. Kyllä tuottavuus paranee, kun edes lounas- tai kahvitauolla ei tarvitse luopua tärkeistä työtehtävistä.

Mutta hetkinen: mikä se urheilijan harjoittelun perusperiaate olikaan? Jotta kykenisi tehokkaaseen ja kehittävään harjoitteluun, on välillä maltettava levätä. Pelkkä kova harjoittelu johtaa pian siihen, ettei kohta jaksa enää harjoitella. Kun harjoittelun ja levon tilalle ajatellaan työntekoa ja taukoja, ollaan ihan samojen kysymysten parissa.

Ehkä juuri tauot ovat tehokkuuden ja tuottavuuden avain. Kahvitaukoja pidetään usein joutopuheiden ja ajanhukan tyyssijana ja lounaankin moni haluaa kuitata mahdollisimman pikaisesti ja vaivattomasti. Kuitenkin molemmilla on sekä työntekoa että fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä edistävä vaikutus.

Hyvä työpaikkalounas tarkoittaa mahdollisuutta syödä valmiiksi pestyjä, kuorittuja ja pilkottuja vihanneksia ja hedelmiä. Meidän tulisi lisätä tuoretuotteiden käyttöä ja syödä niitä yhteensä puoli kiloa päivässä. Henkilöstöravintolan hyvä salaattipöytä on tavoitteen saavuttamisessa avainasemassa.

Henkilöstöravintolassa voidaan myös antaa ihmisille vinkkejä ja ohjeita ruokavalion muuttamiseksi sekä terveyttä edistävään että ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Hyvät kasvisateriat saattavat innostaa monia kohtuullistamaan lihankäyttöä.

Tämä olisi ainakin pikkuinen ekoteko ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Mut ta ehkä tärkeintä kahvi- ja lounastauoilla on mahdollisuus istua työkavereiden kanssa, vaihtaa kuulumisia ja ottaa hetkeksi pieni etäisyys työstä.

Kysyn usein rekrytointien yhteydessä, mitä työnhakija pitää ”roskan puhumisesta” kahvitauoilla. Luonteva suhtautuminen pikkujutusteluun on

www.telma-lehti.fi

minusta hyvä merkki – vaikka ei tietenkään rekrytoinnin ratkaisevin tekijä.

Taukoon voi sisältyä muutakin kuin syömistä ja jutustelua. Käynti kuntosalilla, tunti sählyä tai vielä paremmin lenkki ulkona ennen lounasta pitävät yllä sekä fyysistä että psyykkistä kuntoa ja terveyttä.

Talvella on pimeää aamulla ja illalla, mutta aurinko pilkahtaa sentään joskus päivällä. Jo puolen tunnin lenkki auringon paistaessa kasvoille ehkäisee kaamosmasennusta ja synnyttää samalla ihossa D-vitamiinia, jonka saanti muuten jää talvella kovin vähäiseksi.

Ikävä kyllä taloudellisessa kurimuksessa tauon ja virkistäytymisen merkitys saattaa monilla työpaikoilla unohtua. Henkilöstöstrategiassa on mukavia lauseita työntekijöiden hyvinvoinnista, mutta käytäntö kertoo ihan jostain muusta. Virkistäytymispäiviä vähennetään ja liikuntaa tuetaan aikaisempaa kitsaammin. Tiedän erään keskisuuren organisaation, jonka kakkosmies perui johtoryhmän neljän tunnin kokouksesta kahvileipätilauksen – säästöihin vedoten.

Ehkä juuri tauot ovat tehokkuuden ja tuottavuuden avain.

Pienistä puroista ei tule kuin pieniä jokia. Usein unohdetaan, ettei taloudellisia haasteita ratkaista vaihtamalla viineri pullaan. Sen sijaan tunnollisten ja ahkerien työntekijöiden fiilikset alkavat vähitellen heikentyä, jos kaikki pienet mukavuudet karsitaan yksi toisensa jälkeen.

Töissä pitäisi viihtyä, ei vain tehdä työtä. Ja kun työssä viihdytään, työntekokin sujuu paljon paremmin, luovemmin ja ahkerammin. Pidetään siis pikku breikki. Syödään, liikutaan ja jutellaan.

Mikael Fogelholm Kirjoittaja on dosentti ja Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja. mikael.fogelholm@aka.fi.

Telma 4 2010

37

Teksti Irina Mikkola Kuvat Aleksi Poutanen

Jari Cederberg

Mikä työpaikka? 

Pajuniemi Oy  Perustettu Sipoon Talmaan vuonna 1976, toiminut aina nykyisellä paikallaan.  Työllistää 85 henkilöä.  Liikevaihto vuonna 2009 oli 14 miljoonaa euroa.  Tunnetaan erityisesti palvituotteistaan ja leikkeleistään.  Perustaja Pekka Pajuniemi asuu yhä tehtaan naapurissa.  Tuotteita myydään 77 kaupassa eri puolilla Suomea.

Kinkkujen keskellä Lihansavustamossa työskentelevä tietää, mistä pihvi oikeasti tulee. Jari Cederberg tuntee Pajuniemen tehtaan sopukat kuin omat taskunsa – hän on työskennellyt siellä jo 18 vuotta.  – Henkilökunta vaihtuu hitaasti, sillä useimmat viihtyvät meillä pitkään. Keskimäärin työntekijät ovat olleet täällä 7–10 vuotta. Alalle ei ole suoranaista koulutusta, vaan työt opetellaan tekemisen kautta. On likaisempia ja puhtaampia hommia.

 – Töitä tehdään yhdessä vuorossa, sillä öisin tilat ja tuotantokoneet puhdistetaan. Hygienian takaaminen ympärivuorokautisessa toiminnassa olisi muuten mahdotonta.



38

Telma 4 2010

M i n u n

t y ö n i

Risto Hiltunen (vas.), Kurt Lindgren ja Pasi Hirvonen.

– Hygieniasta huolehtiminen on erittäin tärkeää. Työntekijöillä ja vierailijoilla täytyy olla puhtaat suojavaatteet, hatut ja hanskat. Joissakin hommissa, kuten makkaranteossa, käytetään myös muoviessuja. Laatua tarkkaillaan ottamalla näytteitä sekä lihoista että työskentelypinnoilta monta kertaa kuussa.

– Työpäivä aloitetaan aikaisin, kuudelta aamulla. Aluksi kasataan koneet ja haetaan tavarat. Illalla laitteet puretaan siivoajia varten, ja lihat pakataan säilöön pakkaseen.

Aikaiset herätykset eivät ole aina mukavia, mutta ajoissa kotiin pääseminen on.

– Työturvallisuudesta on huolehdittava hyvin, sillä tehdastiloissa on paljon teräviä kulmia ja teriä sekä painavia massakärryjä. Suuria haavereita tehtaallamme ei ole sattunut.

Kerran jollakulla meni pesuainetta silmään, ja puukoista lihanleikkaaja saa väistämättä silloin tällöin haavoja.

 – Työ on rutiinien veistämistä ja jatkuvaa tasapainoilua. Muuttuvia lihamääriä pitää tarkkailla, ja elävässä materiaalissa on aina pilaantumisen vaara. Siksi esimerkiksi lämpötiloista huolehtiminen on äärimmäisen tarkkaa. Mutteritehtaalla olisi varmaan helpompaa!

 – Työ on fyysisesti raskasta, sillä seisomme koko ajan. Hyvät kengät ja työergonomia, kuten sopivan korkuiset tiskit, auttavat paljon. Kumarassa leikkaaminen rasittaa selkää. Saman liikkeen tekeminen pitkään aiheuttaa erilaisia rasitusvammoja niveliin.

Tuotantotiloissa on viileää kuin jääkaapissa, mutta hommia tehdessä tulee lämmin.



– Kiireisin aikamme kestää marraskuusta jouluun, mutta joulukinkkujen leikkaaminen aloitetaan jo keväällä. Saamme joka viikko teurastamoilta 45–50 sikaa, joten niitä on pakko alkaa valmistaa hyvissä ajoin, jotta tavaraa riittäisi joulun alla. Aaton kynnyksellä on hieno tunne, kun saa viimeisetkin possut taipaleelle.

Talo tarjoaa myös työntekijöille joulukinkut.

 – Tehtaalla on paljon koneita.

Samalla koneella voi kuitenkin valmistaa montaa eri tuotetta. Esimerkiksi yhdellä makkarakoneella voi erilaisia osia lisäämällä ja poistamalla tehdä sekä nakkeja, grillimakkaroita, lenkkiä että metrimakkaraa.

– Luomutuotteiden suosio ja määrä on kasvanut paljon viime vuosina. Uusin tuotteemme on viime vuonna tullut luomunauta.

Sen kanssa oli alussa opettelemista, sillä niin ison eläimen leikkaaminen on vaativaa ja rankkaa.





– Ennen leikkaamista lihat viedään läpi koneesta, joka poistaa niistä kalvoja ja isoimpia rasvoja. Samalla koneella poistetaan sialta nahat.



www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

– Parasta tässä ammatissa on se, että ruoka on aina lähellä.

Kypsytyskaapin lämpimien lihojen koemaisto on aina yhtä mukavaa.

Telma 4 2010

39

40

Telma 4 2010

Suoraselkäistä ergonomiaa Terveydenhuollossa selät särkyvät ja kuormitus kasvaa, ellei työergonomiaan satsata tuntuvasti enemmän rahaa ja aikaa. Kivelän vanhustenkeskuksesta lähtee vakava viesti eläkeikää korottaville päättäjille.

Teksti Toini Imponen • Kuvat Minna Kurjenluoma

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

41

< Kivelän vanhustenkeskuksen ergonomiayhteyshenkilö Marjo Sneck vie työtovereilleen terveellisten potilassiirtojen tietoutta nostolaitteiden käytännön opetuksella.

Liukulevy on yksinkertainen ja tehokas apuväline siirtää vanhus sängystä pyörätuoliin.

os työuria halutaan pidentää, ergonomia on tärkeimpiä keinoja pitää terveydenhuollon henkilöstö työelämässä. Haluamme toitottaa, että kun tänne kentälle annetaan lisää resursseja – henkilökuntaa, apuvälineitä ja koulutusta – niin työssä kyllä jaksetaan, lähihoitaja Marjo Sneck vetoaa.

Helsingin Kivelän vanhustenkeskuksessa on kymmenen osastoa, 228 asukasta ja 161 hoitajaa. Keskuksessa on kaksi ergonomiayhteyshenkilöä ja joka osastolla kaksi ergonomiaopasta.

Viisi vuotta työergonomiaa Kivelässä kehittänyt lähihoitaja Liisa Majaranta kertoo, että kipinä koulutukseen lähti kinestetiikan kurssilta, jossa opeteltiin

42

Telma 4 2010

ihmisen perusliikemalleja ja omien voimavaroja hyödyntämistä siirtotilanteissa. Lamppu syttyi ja ergonomiaviestiä hyvistä työkäytännöistä lähdettiin viemään aktiivisesti osastoille.

Nuoremman polven lähihoitaja Sneck on toiminut intoa puhkuvana työparina ja keskuksen toisena ergonomiayhteyshenkilönä vuoden verran.

– Oikeiden työtapojen täytyy lähteä koulusta.

Sieltä en itse ergonomiaa muista. Ehkä liian suuri osa vastuusta on siirretty työpaikoille, missä osaaminen on hyvin vaihtelevaa. Henkilöstö on ergonomiakoulutuksessa hyvin eriarvoisessa asemassa: opiskelijat saavat alan uusinta tietoa, toiset tekevät vanhan tiedon pohjalta, Sneck pahoittelee.

â&#x20AC;?

Opiskelijat saavat vettä niskaan, kun kertovat ergonomian uusista tuulista.

Telma 4 2010

43

< Opastettuina omaiset voivat olla auttamassa liikuntarajoitteisia läheisiään hoidossa. Niilo Partanen on oppinut siirtämään vaimonsa Helkan nostolaitteella sänkyyn.

Molemmat hoitajat ovat suorittaneet Potilassiirtojen ergonomiakortin, ja Sneck aikoo jatkaa korttikouluttajaksi. Majaranta opiskelee ergonomian approbaturia Itä-Suomen yliopiston Avoimen yliopiston Ergonetissä.

Yhteistyötä on viritelty eri ammattiryhmien asiantuntijoiden ja vertaisverkostojen kautta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiasivusto www.sotergo.fi on työssä hyvänä selkänojana. Verkossa käydään ajankohtaista ammattikeskustelua työergonomiasta.

OLEELLISTA OSAAMISTA

ERGONOMIAHIHAT HEILUMAAN

Työpari Majaranta–Sneck on pistänyt tuulemaan. Vuosi sitten henkilöstölle järjestettiin kinestetiikan kurssi.

Viime kevään ergonomiatyöpajoissa opeteltiin apuvälineiden käyttöä. Työ antoi hienoa palautetta.

– Oppi menee parhaiten perille, kun työpajoissa hoitajat ovat itse potilaan asemassa siirrettävinä. Ergonomian näkökulma avartuu, Sneck iloitsee palautteesta.

Syksyn osastotunneilla on siirrytty harjoittelemaan oikeaa siirtotekniikkaa suoraan työmaalle. Kivelään hankittiin oma ergonomiahuone, jota varustellaan parhaillaan. Kerran kuukaudessa on suunnittelupäivä.

Sneckin ja Majarannan työ tapahtuu oto-periaattella, toiveena on saada täyspäiväisiä ergonomiahoitajia.

44

Telma 4 2010

Viisi vuotta sitten Kivelän hoitohenkilöstön potilassiirtotaitoja alettiin aktiivisesti parantaa levittämällä tietoa ja järjestämällä työpajavartteja. Koko talo käytiin läpi. Viime keväänä ergonomiaa harjoiteltiin käytännön tilanteissa jo puolitoista tuntia kerrallaan.

Terveempään suuntaan ollaan menossa, ja henkilöstölle viestitetään, että työergonomia on osa ammattitaitoa.

– Nostolaitteita ja muita apuvälineitä alkaa olla jo hyvin saatavilla. Työ on asennemuokkausta. Muutosvastarintaa ja murinaa ei enää kuule. Silti opiskelijat saavat vieläkin vettä niskaan, kun tulevat innoissaan osastoille kertomaan työergonomian uusista tuulista, Majaranta harmittelee.

Marjo Sneck on törmännyt samaan isoon ongelmaan. Vanha kaarti herää hitaasti, vaikka kyse on omasta terveydestä. Ikä- ja ammattihierarkia voivat estää tiedon perillemenoa.

– Kun on 20 vuotta tehnyt samalla tavalla, vanhasta on vaikeaa oppia pois. Tavat ja asenteet istuvat syvällä. Tällä alalla nopeus on myös valttia. Joidenkin mielestä ei ole aikaa värkätä laitteiden kanssa – vaikka oikeat liikemallit oppimalla työ olisi sekä hoitajalle että asukkaalle turvallisempaa ja miellyttävämpää.

Ergonomiatutkimukset tukevat hänen sanomaansa: koulutuksen ja harjoittelun jälkeen työ tulee tehtyä yhtä nopeasti kuin ennenkin, ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskit vähenevät.

EHJÄNÄ ELÄKKEELLE

Tutkimukset osoittavat terveydenhuollon työn kuormittavuuden olevan selkeässä yhteydessä alan tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan apuvälineistä, mutta on

Ergonomiaverkossa vilkasta tiedonvaihtoa toki suotavaa, että työntekijä pitäisi itsekin huolta ergonomiasta.

Silti selkää särkee ja apuvälineiden käyttöä laiminlyödään. Haluaako hoitaja ehdoin tahdoin lähteä eläkkeelle selkä vääränä? Eikö hän ymmärrä, että on kyse hänen loppuelämänsä laadusta? Pitäisikö pakottaa?

– Yritämme vedota lakiin. Minulle on mysteeri, miksi hoitohenkilöstö ei aktiivisemmin välitä omasta terveydestään. Ehkä se on uuden pelkoa, vaikka tuttu ja turvallinen veisi sairauslomille. Vastarannankiiskeissä meillä riittää haastetta. Kun heille saa asian perille, se on puoli voittoa, Majaranta kuvaa työtään.

– Tämä työ vaatii kärsivällisyyttä ja sitkeyttä: vuodesta toiseen samojen asioiden opettamista ja kertaamista, ettei oppi unohdu viikossa, ettei palata samaan vanhaan, Sneck lisää.

Työparille on sadellut positiivista palautetta työyhteisöstä ja omaisilta.

– Ihmiset kokevat työnsä mielekkäämmäksi.

Selät ja hartiat eivät kipeydy, sairauslomat ovat vähentyneet. Asukkaatkin ovat paljon tyytyväisempiä, he ovat itse mukana siirrossa, eivät vain paketteina.

Omatoimisuus ja turvallisuus ovat heille henkisesti tärkeitä.

Viimeisen hyvän uutisen Liisa Majaranta kertoo lähes kuiskaten työparilleen.

– Meitä on kehuttu johdon katselmuksessa. Molemmat ylihoitajat olivat sitä mieltä, että ergonomiakoulutus pyörii nyt hyvin. Olemme saaneet henkilöstön uskomaan asiaan. Tieto ja ymmärrys on mennyt perille, Majaranta iloitsee kiitoksista.

Potilasnostimien toimivuutta ja apuvälineiden käytön tukemista vanhustenhuollossa on tutkittu Turussa ja sovellettu Turun uuteen Kaskenlinnan sairaalaan.

Potilasnostimien toimivuus ja apuvälineiden käytön tukeminen vanhustenhuollossa • www.tsr.fi > Hae numerolla 107382 ja 103047

www.telma-lehti.fi

Terveydenhuolto- ja sosiaalialan ergonomian tiedonvälitysverkosto on kymmenessä vuodessa havahduttanut työnantajat, työntekijät ja alan asiantuntijat kiinteään yhteistyöhön hoitohenkilöstön työhyvinvoinnin parantamiseksi. Kesällä avattu sähköinen tietopankki – sotergo.fi – jakaa kaikille alan toimijoille tietoa muun muassa työergonomian tutkimuksesta, opetuksesta ja käytännön kokemuksista.

– Meillä on jo 340 verkkojäsentä, muun muassa työfysioterapeutteja ja ergonomiayhdyshenkilöitä. He vievät viestiä käytäntöön ja tuovat tietoa kentältä koko verkostolle, Työturvallisuuskeskuksen kunta-alan asiantuntija Timo Suurnäkki kuvaa vilkastunutta tietoliikennettä.

Työturvallisuuskeskuksen koordinoima tiedonvälitysverkosto palkittiin vuonna 2007 Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston kunniakirjalla EU-maiden työsuojeluviikolla Espanjan Bilbaossa.

Verkoston valtakunnalliseen asiantuntijaryhmään kuuluu tutkijoita, opettajia sekä työmarkkinajärjestöjen, työsuojelun ja työterveyshuollon henkilöstöä. Työ on tuottanut näkyvää tulosta.

– Terveydenhuollon peruskoulutuksessa ergonomia on jo osa opetusta. Erikoistutkija Leena Tamminen-Peterin johdolla kehitimme Työterveyslaitoksessa Potilassiirtojen ergonomiakortin, jonka on suorittanut yli 300 henkilöä. Kentällä toimii jo lähes sata ergonomiakorttikouluttajaa, Suurnäkki kehaisee.

Tukiverkoston merkitys on huomattava nimenomaan asennekasvatuksessa: miten hyödyntää potilassiirtojen nykytekniikka oman terveyden hyväksi.

– Vuosittaiset työseminaarit osoittavat, että työnantajat järjestävät siirtoapuvälineitä työpaikoille, mutta niitä ei kaikkialla käytetä esimerkiksi kiireeseen vedoten.

Kyse on työterveyden lisäksi myös potilasturvallisuudesta, Suurnäkki muistuttaa.

Kelan tilastot kertovat, että lähes 40 prosenttia sairauslomista on tuki- ja liikuntaelinperäisiä. Terveydenhuoltoalan suurin sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden syy on sama. Ennakoivan työergonomian kehittämisellä on kiire, ellei haluta tehdä suurta kansantalouden tappiota suurten ikäluokkien langetessa sairaanhoidon syliin.

Lisätietoa: • www.sotergo.fi • www.ttl.fi > Ergonomia > Ergonomiaa työelämän eri aloille • www.ttk.fi/julkaisut Tiedonvälitysverkosto toimijana – Suomalaiset asiantuntijat potilassiirtoergonomian kehittäjinä. TTK 2007 Potilassiirrot hoivatyössä ja ensihoidossa - Vaali terveyttäsi. TTK 2007 Potilassiirrot ensihoidossa ja hoivatyössä -opetuspaketti DVD. TTK 2005 • Fyysisten riskien hallintamalli hoitoalalla. TTL 2010 www.ttl.fi/kirjakauppa

Telma 4 2010

45

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Anne Karppinen • Kuvat Emil Bobyrev

Luopumisen aika Eläkkeelle jääminen on iso elämänvaihe, joskus myös kriisin paikka. Mitä tärkeämpi osuus työllä on elämässä ollut, sitä suuremman aukon se jättää.

46

Telma 4 2010

nsitöikseen Heikki Knuutila asettuu nakkilalaiseen. Keinutuoli on mietiskelijän paikka, ja mietiskellä Knuutila nyt aikoo. Tsaarinaikainen kunnan eläinlääkärin virka-asunto on kotina viimeistä vuotta.

– Joku saisi rakennuksesta hyvän talon, kun paneutuisi sen kunnostamiseen, miettii Knuutila ja ottaa takapainotteisen asennon.

Knuutila täyttää joulukuussa 67. Töitä hän voisi tehdä vielä vuoden verran. Hän sanoo kuitenkin aiko-

www.telma-lehti.fi

vansa lopettaa itse, ennen kuin muut hänet eläkkeelle toimittavat. Mirja-vaimo on viettänyt vapaaneuvoksettaren elämää jo kaksi vuotta – odottanut samalla, milloin siippa malttaa luopua työstä.

Eläkkeelle jääminen tahtoo olla yhä useammin yhtäkkinen tapahtuma, pelkkä viimeinen työpäivä, jolloin työkaverit järjestävät jotakin hassua ja siihen se loppuu. Knuutilasta ajatus on kummallinen, kaupunkimaailman ilmiö.

Telma 4 2010

47

”

Vuosien varrella on kertynyt paljon tietoa, jota ei voi edelleenkään oppia kirjoista.

– Koko eläkkeelle jäämisen käsite on minulle erilainen kuin nuoremmalle polvelle. Olen maatalon poika ja lapsuuteni maaseudulla elänyt. Yhteisössä oli hyvin vähän ihmisiä, jotka olivat oikeutettuja jäämään eläkkeelle. Koko käsitettä hädin tuskin tunnettiin.

Maanviljelijät jättivät tilansa seuraavalle sukupolvelle, mutta jäivät asumaan perheyhteisöön ja auttelemaan kykyjensä mukaan. Koulussa opettaja vaihtui syksyllä, pappi saattoi jäädä eläkkeelle, mutta hekin jatkoivat järjestöissä ja luottamustoimissa. Kukaan ei hävinnyt yhteisöstä.

Nakkilalainen keinahtaa tuskin havaittavasti. Mielenmaisema heilahtaa kuusi vuosikymmentä taaksepäin.

– En minä ole vieläkään siitä maailmasta pois kasvanut.

Kaupunkiyhteisöissä suuri osa ihmisen sosiaalisista kontakteista tulee työpaikan mukana. Knuutila on selkeästi pohtinut asiaa: kun työ loppuu, saattaa näiden kontaktien tilalle tulla tyhjää.

– Vanhassa maalaisyhteiskunnassa ihmisen ympärillä oli sukulaisia. Nykyisin sukulaisuus ei tuo ihmisille kontakteja, niitä tuo työpaikka.

Jatkaja auki

Ulkoa lankeaa syksyn valo saliin, joka on 1913 rakennetun hirsitalon suurin huone. Olohuoneeksi sen on muokannut 60-luvulla tehty remontti.

Knuutila oli suunnitellut luopuvansa jo muutama vuosi sitten, kun kylälle tuli emännäksi kerkeä naisihminen, joka halukkaasti teki maalaiseläinlääkärin praktiikkaa. Oli jotenkin selvää, että työn jatkaja oli löytynyt.

Ajatus alkoi kasvaa. Knuutilalle tuli tunne, että piti tehdä tilaa toiselle, ettei hänen tarvitse odottaa ja roikkua. Suunnitelma kehittyi: tuli ajatus, että heittäisi vielä kierroksen lomasijaisuuksia tekevänä eläinlääkärinä Karttulassa, Tohmajärvellä, Kangasniemellä ja Kuusamossa. Mieli teki nähdä, mitä Suomessa oli tapahtunut 40 vuoden aikana. Mieli teki kiertää sama kierros kuin opiskelijana sijaisuuksia tehdessä. Oma terveys ei olisi este.

Mutta uuden eläinlääkärin terveys oli.

– Yhtenä päivänä sain tietää, että hän ei voinut jatkaa. Sen jäljiltä olen jäänyt tähän roikkumaan.

Knuutilan mieltä painaa vastuu yhteisöstään. Kunnan eläinlääkäri on palvellut asiakkaitaan 40 vuotta.

Asiakassuhteet ovat vakiintuneet ja isäntäväet tulleet

48

Telma 4 2010

tutuiksi. Nuoren polven eläinlääkärit suuntaavat pieneläinpraktiikkaan, ketään ei näytä kiinnostavan maalaiseläinlääkärin virka. Knuutila ei ole edes varma, saako Kiikoinen hänen jälkeensä omaa kunnan eläinlääkäriä.

– Vähän on murhe, että mistä asiakkaat saavat jatkossa apua.

Kirjat odottavat

Eläkkeelle siirtyminen keikauttaa kerralla koko elämää, ihan kuin nakkilalainen mietiskelijää. Keinutuolikin on pian uudessa ympäristössä. Heikki Knuutila on tehnyt päätöksen. Virka-asuntoaan hän ei halua lunastaa itselleen.

Monet ratkaisevat työelämästä luopumisen vaiheen ostamalla aurinkorannoilta uuden kodin. Kauas on pitkä matka, eikä Knuutila ymmärrä, miksi uusi elämänvaihe pitäisi lähteä rakentamaan vieraaseen kulttuuriin.

– Koko ajatus on ihan mieletön. En pidä luonnottomana sitä, että joutuisin vieraaseen kansalliseen ympäristöön, mutta että menettäisin tämän ympäristön ja jokapäiväisen tuntuman suomalaisuuteen, se on ihan mahdoton ajatus! Olen mielissäni kaikista tuttavuuksista ja haluan säilyttää ne tavoitettavan matkan päässä.

Perhekulttuurissa eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa oman vallankumouksensa. Knuutilan liike pysähtyy.

Hän tunnustaa, että kiitollisuuden velka puolisolle on kasvanut vuosien saatossa.

– Vaimoni on joutunut sopeutumaan avioliiton ajan minun touhuihini, niin ammatissa kuin harrastuksissa. Nyt minä voisin sopeutua hänen elämäänsä.

Vaimon kotitila ja sukulaiset ovat Ikaalisissa, ja sieltä Knuutila sanoo hankittavan uuden kodin.

Nakkilalainen kiikkaa hädin tuskin havaittavasti.

Ensi vuoden puolella Knuutila on tehnyt eläinlääkärin työtä kuudella vuosikymmenellä. Virallinen eläköitymispäivä on vielä päättämättä. Joka päivä joku kysäisee asiaa kautta rantain.

– Ystävällismielistä kiinnostusta se on, mutta on haikeaa ajatella työstään luopumista. Työ on suuri osa ihmisen minuutta. Onnellista on se, että se ei tule yhtäkkisesti. On kiva miettiä, mitä hauskaa sitten keksii, Knuutila sanoo.

– Minulle riittää kyllä harrastuksia ja tuttuja, sosiaalista elämää, ja olen lukeva ihminen – ei mitään internetiä tai facebookia. Minulle riittää ajankuluksi vaikka jonkin kielen sanakirja.

Kiikoisten yhdistystoiminta ja kulttuuritapahtumat ovat kuuluneet Knuutilan elämään kiinteästi.

Nakkilalainen jää heilahtelemaan tyhjänä, kun eläinlääkäri ponnahtaa kirjahyllylle, poimii kuvakirjan ja esittelee parin kesän takaista Kirkko keskellä kylää -näytelmästä tehtyä albumia.

– Sen harrastuksen puuttuminen huolestuttaa. En sentään kuvittele, että kävisin tarjoutumassa Ikaalisissa kesäteatteriin.

Lääke tohtorilla on jo valmiina. Mieli kutoo käsikirjoitusta omaan kesäteatteriesitykseen.

Tieto muuttuu

Eläkeikä ei ole vain erottava, vaan myös yhdistävä. Knuutilakin sanoo tehneensä hätkähdyttäviä havaintoja siitä, miten ympäriltä aina joku sairastuu ja poistuu. Sen myötä kirkastuu tietoisuus ajan rajallisuudesta sekä oivallus, ettei elon hauskuus voi jatkua loputtomiin.

Samanaikaisesti, jos hyvin käy, elämä tarjoaa uuden kierroksen hauskuutta. Knuutilan kohdalla se tarkoittaa parin vanhan lukioaikaisen kaverin paluuta ystäväpiiriin.

Kolmeen mieheen on nyt kerran kuukaudessa tavattu, tehty patikkareissuja, käyty keitolla ja matkusteltu.

Knuutila ei halua lähteä jakamaan neuvoja muille eläkkeelle siirtyville.

– En ihmeessä yritä.

Hän mainitsee itsekin välttelevänsä tilinpäätöksen tekoa, ettei pettyisi itseensä. Viime vuosina hän on www.telma-lehti.fi

lakannut käymästä koulutustilaisuuksissa osittain siksi, että niiden sisältö painottuu pieneläinpraktiikkaan.

– Koko ajan näissä koulutuksissa on tunne, että paljastuu, miten olen koko työelämäni ajan ymmärtänyt ja tehnyt asioita väärin. Miksi kasata itselleen pettymyksiä? Aika muuttuu ja tavat muuttuvat, kun tietoa saadaan lisää. Minulle on riittänyt, että olen saanut tehdä työtä ja palvella ihmisiä.

Hivenen Knuutilaa tuntuu harmittavan, ettei hän voi opastaa seuraajaansa ja tutustuttaa tätä yhteisön jäseniin. Vuosien varrella on kertynyt paljon tietoa, jota ei voi edelleenkään oppia kirjoista. Tietämyksen siirtäminen olisi suurinta arvostusta, jota edelliselle sukupolvelle voisi työelämässäkin osoittaa – ettei kenenkään tarvitsisi alusta aloittaa, siitä Knuutila huolehtii.

Tiedon ja kokemuksen tuhlaustahan sellainen on.

– Minun on aika elää nyt itselle ja aion keskittyä omaan sosiaaliseen ympäristööni. Nuori polvi saa kantaa vastuun tekemisistään. Jossain vaiheessa tässä loputtomassa tehostamisessa tulee vaikeudet vastaan.

Knuutila sanoo nähneensä kolme yhteiskuntakriisiä.

– Kaikki ovat syntyneet nopean kehityksen törmättyä rajoihinsa. Tuntuu helpottavalta, ettei tarvitse itse enää kantaa niistä huolta.

Näinköhän Heikki Knuutila malttaa luopua?

– Sen kun näkisi, kuittaa päivälenkiltä juuri palannut vaimo.

Telma 4 2010

49

N ä i n

m u i n o i n

Teksti Anna Lyyra-Seppänen • Kuva Vapriikin kuva-arkisto

Enemmän valmista vähemmäl Työntutkimus yleistyi suomalaisessa teollisuudessa 1930-luvulla. Kellokallet pyrkivät pisteyttämään työntekijän jokaisen liikkeen.

S

uomen Trikoo eli 1930-luvulla vahvaa nousukautta. Tehdas valmisti lähes puolet kaikista Suomessa tehdyistä neuletuotteista. Trikoosta tehtiin niin sukkia, joustavia puseroita, alusvaatteita kuin uima-asujakin. Maajoukkuekin lähti Berliinin olympialaisiin tehtaan sinivalkoisissa Suomiverkkareissa.

Muodikkaiden Atlas-tuotteiden valmistaja seurasi aikaansa myös tehdassalin puolella. Tuotannon tehostamisessa otettiin oppia Yhdysvalloista ja oma työntutkimusohjelma käynnistettiin olympiavuonna 1936. Yhtiö oli edelläkävijä: Suomen Rationalisoimistyön Edistämisyhdistys julkaisi ensimmäisen suomenkielisen teoksen teollisuustoiminnan järkeistämisestä vasta pari vuotta myöhemmin.

Työntutkimuksen lippulaivana pidettiin tuotantotalouden edelleen tuntemaa Methods Time Measurement -järjestelmää. Suomen Trikoo oli MTM:n ensimmäinen käyttäjä suomalaisessa kutomateollisuudessa.

Työntutkimuksen metodit olivat arvossaan myös toisen maailmansodan jälkeen. Tekstiiliteollisuus ei kuulunut sotakorvausten piiriin, joten ajanmukaisiin investointeihin ei ollut tilaisuutta.

Tuotantoa pyöritettiin vanhoilla koneilla, joita huollettiin ja viritettiin äärimmilleen. Tekstiilitehtailla oli tuhatmäärin koneita, mutta mistään liukuhihnatuotannosta ei ollut kyse. Valmistuksessa tarvittiin yhä lukuisia käsi- ja jalkapareja siirtämään raaka-aineita käsittelystä toiseen, asettamaan lankoja ja virittämään lointa.

Suomen Trikoon uusille työntekijöille suunnatun Atlas-aapisen iskulause kuuluikin ”enemmän valmista vähemmällä työllä”. Koneiston arvaamattomimman osan, ihmisen, työskentelyssä nähtiin

50

Telma 4 2010

tehostamisen paikka ja tutkimus jalkautui tekstiilikoneiden ääreen.

Työsuoritus pilkottiin pieniin osasiin. Kellokallet ja pistemikot mittasivat kuhunkin työvaiheeseen kuluneen ajan desimaalikellolla ja kirjasivat lukemat lomakkeeseen. Samaa vaihetta mitattiin lukuisia kertoja eri työntekijöiltä keskimääräisen tuloksen selvittämiseksi. Yhteenvetona kehotettiin sekunnin nipistämistä sieltä ja toisen täältä. Aikamittauksia voitiin käyttää hyväksi myös urakkatyön hinnoittelussa.

Kokeneet työntekijät opastivat tulokkaita, että mittaushetkellä ei huhkittaisi liian nopeasti – muutoin urakkatahdista tulisi sietämätön. Mutta kukapa ei olisi pannut parastaan mittamiesten valvoessa. Juttelu ja huulenheitto loppuivat yleensä kuin seinään kellokallen saapuessa.

Työntutkija tarkkaili myös liikettä ja sen tarkoituksenmukaisuutta. Paras väline tallentamiseen olisi ollut filmikamera, mutta kalliina menetelmänä sitä ei juurikaan käytetty. Sen sijaan suositeltiin halvempaa sovellusta: työntekijän käteen kiinnitetty sähkölamppu piirsi valokuvauskameran filmille liikeviivan eli syklogrammin.

”Ihmistä ja hänen tehtäväänsä voidaan verrata koneistoon ja sen osiin – työyhteisömme pystyy toimimaan moitteettomasti ainoastaan, jos jokainen ratas on kunnossa ja pyörii kitkattomasti.” Näin kuvattiin Suomen Trikoon työntekijöiden tehtävää vuonna 1949.

llä työllä

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

51

M A A I L M A L L A

Teksti Terhi Friman • Kuvat Tanja Mikkola

Tanska haluaa nuoret töihin Tanska tekee paljon työtä nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi.

Kansalaiset suhtautuvat silti kriittisesti työttömyyslukuihin ja toivovat, että talouskriisin mentyä jokaiselle löytyisi työpaikka.

K

esäkuun 2010 tilastot kertovat, että Tanskan kuningaskunnassa on sama tilanne kuin muuallakin: nykyinen talouskriisi iskee rankimmalla kädellä nuoriin, 25–29-vuotiaisiin. OECD:n ennusteiden mukaisesti nyt meneillään oleva talouskriisi koettelee nuoria joka puolella kovemmin kuin mitkään aiemmat lamat.

Tanskassa 25–29-vuotiaista on työttöminä viisi prosenttia. Koko maan työttömyysprosentti liikkuu neljän tuntumassa. Pienet luvut verrattuna Suomeen, jolla on kunnia johtaa Pohjoismaiden nuorison työttömyystilastoja.

Tanskalainen työelämä eroaa monella tavalla muista Pohjoismaista. Tanskassa on tavanomaista vaihtaa usein työpaikkaa. Lisäksi ammattien rajat ovat rennommat kuin muualla: esimerkiksi päiväkodissa johtaja voi tehdä työtä myös keittiössä.

Työministeriön tutkija Simon Lamech on tyytyväinen vuoden 2009 alussa käyttöön otettuun uudenlaiseen politiikkaan, jolla pyritään hoitamaan nuorisotyöt-

tömyys. Erityinen huomio päätettiin kohdistaa nuoriin, jotka olivat syrjäytymisvaarassa. Lamech on sitä mieltä, että hyviä tuloksia on saatu nopeasti.

TEHOSTETTUA TUKEMISTA

Tanskassa on 91 alueellista työvoimakeskusta, jotka hoitavat nuorten asiaa kukin tavallaan. Keskeistä on kuitenkin se, että työttömiin nuoriin kiinnitetään paljon huomiota. Kun nuorella ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, häntä autetaan monin eri tavoin. Tietoa opiskelusta ja työelämästä viedään tehostetusti myös peruskouluun ja lukioon. Osa nuorista ei osaa tehdä työpaikkahakemuksia tai etsiä koulupaikkaa itse, joten työvoimakeskusten työntekijät auttavat heitä.

– Kouluttamattomat nuoret käyvät työvoimakeskuksessa joka toinen viikko kuuden kuukauden ajan.

Heitä haastatellaan, heidän kanssaan mietitään tulevaisuuden suunnitelmia ja heistä huolehditaan monin tavoin. Jokaiselle nuorelle varataan keskusteluihin aikaa

Simon Lamech

Enemmän tukea nuorille Charlotte Chercka-Simonsen, 28, myy leipää ison tavaratalon myymälässä. Asiakkaita riittää huumaavan tuoksuisessa leipäkaupassa.

Charlotte pakkaa tottuneesti voisarvia ja patonkeja ihmisten matkaan.

Hän on ollut osa-aikaisena myyjänä puoli vuotta.

Charlotte opiskelee yliopistolla psykologiaa. Opintoja on jäljellä vielä muutama vuosi.

52

Telma 4 2010

– Kaksi vuotta sitten tilanne oli parempi. Töitä sai helpommin. Melkein kaikki opiskelijat haluaisivat käydä töissä, mutta moni ei juuri nyt saa töitä.

Charlotte ei kannata työttömien nuorten harjoittelusysteemiä.

Hänen mielestään ei ole järkevää tehdä työtä lähes ilmaiseksi, eikä hän usko, että harjoittelu kannustaa nuoria.

Charlotten mies on norjalainen ja tällä hetkellä työttömänä.

– Hän on asunut Tanskassa kuusi vuotta eikä saa töitä. Hän on koulutukseltaan arkkitehti. Tilanne on rasittava. Tanska on hyvä maa asua, mutta työllisyysasiaa pitäisi hoitaa paremmin. Osaan puhua norjaa ja mietimmekin, pitäisikö meidän muuttaa jossakin vaiheessa mieheni kotimaahan.

Charlotte Chercka-Simonsen

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

53

Nuoria ei saa jättää yksin

E

line Josephine Lambaa, 17, katselee kenkäkaupan ikkunaa kävelykatu Strögetin varrella. Hän on liikkeellä Ana Melissa Christenssenin, 35, kanssa.

Eline asuu nuorisokodissa, jossa Ana on sosiaalityöntekijänä, ja he ovat yhdessä tekemässä ostoksia.

Ana on sitä mieltä, että nuorten tilanne on tällä hetkellä huonompi kuin muutamia vuosia sitten. Silloin kaikki saivat töitä ja nykyistä paremmin apua ja tukea. Talouskriisin takia tukirahoja on leikattu. Ana tietää, että Tanskassa nuorten tilanne on parempi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Hän toivoo silti, että nuoriin sijoitettaisiin enemmän.

– Mielestäni nuoret on jätetty liikaa yksin. Esimerkiksi kouluissa on liian isot ryhmäkoot eivätkä oppilaat saa enää niin paljon opettajan huomiota kuin he tarvitsisivat.

Eline on elämäänsä tyytyväinen. Hän asui muutama vuosi sitten kadulla ja maailma tuntui masentavalta paikalta. Onneksi katulapsia auttavan järjestön työntekijät löysivät hänet ja veivät nuorisokotiin, jossa hän sai Anan ohjaajakseen. Elämä on kohentunut monella tavalla. Nyt hän käy erityiskoulua ja haaveilee opiskelusta sen jälkeen.

– Haluaisin ryhtyä kokiksi, koska pidän ruuanlaitosta.

Kööpenhaminassa on kokkikoulu, jonne toivon pääseväni.

Eline Josephine Lambaa (vas.) ja Ana Melissa Christenssenin.

54

Telma 4 2010

M A A I L M A L L A

noin 20 minuuttia kerrallaan. Nuorille on myös ryhmäohjausta, jossa hyödynnetään vertaistukea.

Työelämä on kiinteästi mukana työvoimakeskusten toiminnassa. Työnantajia houkutellaan ottamaan nuoria työharjoitteluun, ja heitä myös opastetaan nuorten ohjaamiseen. Nuorille koulutetaan työharjoittelua varten omia mentoreita, jotka ovat heidän apunaan. Esimerkiksi jos nuori ei ilmesty töihin, mentori hakee hänet kotoa ja selvittää, mistä poissaolo johtuu, sekä kertoo, että näin ei voi työelämässä toimia.

Lamech korostaa, että työharjoittelijoita ei käytetä yrityksissä ja laitoksissa ilmaisena työvoimana, vaan heille todella yritetään opettaa työmaailman pelisääntöjä. Nuorille maksetaan harjoitteluajalta pientä tukea, ja he saavat opetella erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi supermarketissa on monenlaisia töitä, jotka tehdään harjoittelun aikana tutuiksi.

Yritykset saavat pientä korvausta valtiolta: jos firma ottaa harjoitteluun viisi nuorta, se saa valtiolta vuodessa 88 000 kruunua. Työvoimakeskuksen neuvoja käy yrityksessä kerran viikossa katsomassa, onko kaikki hyvin. Työnantajat ovat lähteneet innostuneesti kokeiluun mukaan.

Alle 25-vuotiaat yritetään saada ensisijaisesti opiskelemaan. Jos työtön nuori ei hakeudu peruskoulun jälkeen opiskelemaan, hän ei saa työttömyyskorvaustakaan. Lamechin mukaan menetelmä toimii hyvin ja se kannustaa opiskeluun. Jos nuori on täyttänyt 25 ja hänellä on lapsia, häntä yritetään ohjata työelämään muilla keinoilla.

– Kanadassa käytetään tämäntapaisia menetelmiä ja myös siellä on saatu hyviä tuloksia, Lamech sanoo.

Tanska käyttää nuorisotyöttömyyden torjumiseen paljon rahaa. Lamech kertoo, että summa liikkuu yli miljardissa Tanskan kruunussa. Hän ei pidä rahamäärää suurena – kalliimpaa on, jos nuoret putoavat elämään yhteiskunnan tuilla.

Lapset alkavat koulunkäynnin kuusivuotiaina nollaluokalta ja päättävät peruskoulun 16-vuotiaina. Noin puolet nuorista menee peruskoulun jälkeen vapaaehtoiselle kymppiluokalle, puolet jatkaa heti tässä vaiheessa lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Tanska ei voi ylpeillä menestyksellään Pisa-tutkimuksissa, mutta tanskalaiset nuoret viihtyvät tutkimusten mukaan koulussa erittäin hyvin.

Tanskassa kaikki hyvin

A

urinko paistaa ja Jonas Jønsson on tyytyväinen. Jonas, 22, myy kadulla sanomalehtiä. Hän on aloittanut uudessa työssä muutama päivä sitten. Omalla alalla, rakennusalalla, ei ole ollut työtä.

– Olen sitä mieltä, että talouskriisi on ohi. Aina saa jotakin työtä, jos vaan haluaa ottaa sitä vastaan. Nuorten työharjoittelu on hyvä juttu, vaikka en ole sitä itse kokeillut. Tanska on hoitanut asiat hyvin.

Tämä on hyvä maa, rakastan Tanskaa.

Jonas jakaa ihmisille ilmaisia näytenumeroita ja toivoo, että he tilaisivat Berlske Tidenen kotiin. Hän tekee työtä eri päivinä eri puolilla, tänään Kööpenhaminassa ja huomenna Roskildessä. Jonas uskoo ansaitsevansa työssä hyvin.

22-vuotias Jonas aikoo jatkaa opintoja kolmen vuoden kuluttua.

– Kun on täyttänyt 25, saa paremmat tuet. Siksi aion olla muutaman vuoden töissä ja jatkaa sitten.

Ta n s k a • Kuningaskunta, rahayksikkö kruunu.

• Pääkaupunki Kööpenhamina.

• Asukkaita 5,4 miljoonaa, maahanmuuttajia noin 500 000.

• Maa koostuu Jyllannista ja 48 saaresta (niistä sata asuttuja), Tanskalle kuuluvat myös Grönlanti ja Färsaaret.

• Tärkeimmät elinkeinot teollisuus ja liikenne (50 %), julkiset palvelut (27), palvelut (25) sekä maatalous (6), josta luomun osuus kasvaa koko ajan.

• Vakaan talouden maana tunnettu valtio, työmarkkinat ovat joustavat. Tanska on maailman vähiten korruptoitunein maa. Joidenkin tutkimusten mukaan tanskalaiset ovat myös maailman onnellisinta kansaa.

Jonas Jønsson

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

55

T y รถ n k u v a Sarri Kukkonen

56

Telma 4 2010

Baari-Mikojen aikaa Jää kilisee, lasit lentävät ja pullot pyörivät, kun Mika Levälampi ja Mika Räisänen (oik.) taiteilevat drinkkejä.

Pikkujoulusesonki on showbartendereille vilkasta aikaa, mutta messuja ja firmajuhliakin riittää ympäri vuoden. He myös kouluttavat vuodessa yli 500 baarimestaria.

Temppuilua ei tehdä vain näyttävyyden vuoksi.

– Nakkelu nopeuttaa työtä.

Ja minkä tahansa drinkin tekee samassa ajassa kun olut valuu hanasta.

Kokemusta väitteiden pohjaksi on. 20 vuotta alalla olleet miehet ovat nähneet maailmaa Singaporea ja Hong Kongia myöten, ja voittoja showbaarimestarien SM-kisoista on kertynyt toistakymmentä.

– Temppujen sijaan keskeisessä asemassa on kuitenkin asiakaslähtöisyys ja asenne.

Kaiken muun voi oppia.

Kaikkein tärkeintä on ammattitaito: on osattava tehdä maukkaita sekä asiakkaan toiveisiin sopivia juomia – oli kyseessä firmajuhlien drinkin väri tai yksittäisen asiakkaan mieltymykset.

– Osaamme sanoa 95-prosenttisella varmuudella asiakkaan ulkonäön perusteella, mitä hän haluaa – vaikka suosituin drinkki onkin ”samanlainen”.

Tempuilla saa hyvin tippiä, mutta temppuilulla on rajansa.

– Kotona vaimo huomauttelee, että ”onko sitä hammastahnatuubia ihan pakko heitellä”, Levälampi nauraa.

www.telma-lehti.fi

Telma Telma 44 2010 2010

57 57

Teksti Leena Huovila • Kuva Sami Kulju

KO U L U T TA A

Tietoa Turvaa Kehitystä Työelämän laaja-alaista kehittämistä Tavoitteena parantaa työturvallisuutta, työhyvinvointia, tuloksellisuutta, esimiestyön ja yhteistoiminnan edellytyksiä työyhteisöissä

Tiedon logistiikkakeskus Koulutus- ja kehittämispalveluja, tiedotusta, aineistoja, työsuojeluhenkilörekisteri

Kohderyhmä laajentunut Työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön lisäksi esimiehet ja luottamushenkilöstö

Asiantunteva, palveleva, luotettava, kehittyvä Työmarkkinaosapuolten toimija www.ttk.fi

Työyhteisön voi hioa entistä menestyvämmäksi Työturvallisuuskeskuksen uusi koulutuspaketti auttaa työpaikkoja kehittämään ratkaisevia menestystekijöitä: työhyvinvointia, tuottavuutta, valmentavaa johtamista ja alaistaitoja.

J

okainen meistä haluaa kuulua menestyvään työyhteisöön eikä menestymättömään.

– Menestyvässä työyhteisössä on intoa ja draivia. Aamulla on mukava lähteä töihin, ja on hienoa tehdä mielekästä, tuottavaa työtä ja saada siitä palautetta. Kukaan ei notku työpaikalla alistuneesti vain palkan takia ja siksi, että muutakaan ei löydy, työelämän kehittämisen asiantuntija Tarja Räty Työturvallisuuskeskuksesta sanoo.

Räty on suunnitellut koulutuspaketin, joka auttaa työpaikkoja löytämään keinoja hioa menestyksen tekijöitä. Kun hän pohti koulutuksen sisältöä, esiin nousi neljä menestystekijää: työhyvinvointi, tuottavuus, valmentava johtaminen ja alaistaidot.

ESIMIES EI OLE MEEDIO

Työhyvinvointi, tuottavuus ja menestys eivät ole sattumaa, vaan ne luodaan johtamisella.

Hyvä johtaminen on kilpailukyvyn lähde. Jokaista yksilöä arvostava johtaminen saadaan aikaan valmentavan johtamisen avulla.

Hyvän esimiehen ominaisuuksia on loputtoman pitkä lista. Hän arvostaa itse hyvää johtajuutta ja haluaa toimia ihmisten johtajana.

Hän on luonteeltaan tasapainoinen ja omaa

58

Telma 4 2010

hyvän itsekontrollin. Hän tuntee työn tavoitteet ja selkeät päämäärät.

Hyvä esimies antaa palautetta, osaa motivoida ja innostaa, hän tukee ja on läsnä. Hän kuuntelee henkilöstöä päätöksenteossa, osaa jakaa tietoa selkeästi, on perillä työyhteisön tilanteesta ja tarttuu jämäkästi asioihin.

– Mutta yhtä asiaa listassa ei ole: hyvä esimies ei ole meedio. Hänellä ei ole kristallipalloa, josta voisi katsoa, miten juuri näitä työntekijöitä on johdettava ja onko suunta oikea, Räty korostaa.

Esimies tarvitsee siis tukea ja palautetta alaisiltaan: ilman niitä hän ei voi johtaa hyvin.

– Johtaminen on vuorovaikutteista eli se on aina kaksisuuntaista. Alaisten toiminta ja heidän alaistaitonsa vaikuttavat johtamiseen ja työpaikan menestykseen.

Puolin ja toisin annettava rakentava palaute on menestyvässä työyhteisössä ensiarvoisen tärkeätä. Jos alainen kokee jääneensä ilman palautetta, hän saattaa ajatella, että hänen tekemisillään ei ole mitään väliä, ja alkaa murjottaa.

– Esimiehellä on muutakin tekemistä kuin arvailla työntekijän pahan tuulen syytä. Palautetta voi myös pyytää.

Tarja Räty Ei kuuta taivaalta

Menestyvä työntekijä osaa tukea omaa esimiestään, mutta myös työryhmäänsä. Hän taitaa vuorovaikutuksen ja toimii sujuvasti haasteellisissakin tilanteissa.

Alaistaitoihin kuuluu myös kyky ja halu oppia uutta sekä taito hyödyntää ja ylläpitää omaa erityisosaamistaan. Tämä on hyvä työsuhdeturva nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Hyvällä tyypillä, jolla on monipuolista osaamista, on aina kysyntää.

– Ei kuitenkaan riitä, että on vain hyvä tyyppi. Osaaminen kehittyy työn tekemisen myötä ja muuttuu kompetenssiksi, kun osaamista pystyy hyödyntämään työssä monipuolisena asiantuntijaosaamisena.

Alaistaitoihin kuuluvat myös motivaatio, luottamus ja sitoutuminen. Räty neuvoo tunnistamaan omia asenteitaan. Jos suhtautuu kielteisesti omaan työhön ja työntekoon, pitäisi miettiä, mitä voi muuttaa ja mitä ei.

– On turha tuhlata energiaa asioihin, joille ei voi mitään. Täydellisiä työpaikkoja ei ole olemassakaan. Työtovereitaankaan ei pääse valitsemaan, mutta ei heidän kanssaan tarvitse sydänystävä ollakaan.

Kuuta ei kannata tavoitella taivaalta, vaan voi listata hyviä kokemuksiaan työstä, lopettaa valittamisen ja tyytymättömyyspuheen levittämisen. www.telma-lehti.fi

Menestyvän työyhteisön tekijät -koulutus Kohderyhmä • Työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt, luottamushenkilöt, esimiehet ja työpaikkojen kehittämistoimintaan osallistuvat. Kurssille toivotaan samalta työpaikalta sekä työntekijöiden että työnantajan edustajia.

Kurssiajat ja paikkakunnat 6.–7.4.2011

Jyväskylä

26.–27.10.2011

Vantaa

9.–10.11.2011

Tampere

Ilmoittautuminen ja käytännön järjestelyt • www.ttk.fi/koulutuskalenteri • anitta.eskola-tapiovaara@ttk.fi, puh. (09) 6162 6217/Anitta Eskola-Tapiovaara Lisätietoa kurssin sisällöstä: Kurssin vetäjä, asiantuntija Tarja Räty, puh. 040 840 2787, tarja.raty@ttk.fi

Lu e t tava a 

Tarja Räty: Työyhteisötaidoilla tulosta. 28 s.

TTK 2009. www.ttk.fi/julkaisut

Telma 4 2010

59

Teksti Leena Huovila

Hyvästit kehittämispöhölle Työntekijöillä on usein paras tieto siihen, miten työprosesseja voidaan parantaa. Toiminnan kehittäminen tämän hiljaisen tiedon perusteella kannattaa, työaikaa ei kulu silloin turhaan sähläämiseen.

U

sein kuulostaa siltä kuin työpaikat potisivat salakavalaa kehittämispöhöä: kallisarvoista työaikaa kuluu ydintehtävältä loputtomaan kehittämiseen, jonka hyödyt jäävät arvoitukseksi. Tuloksena on ongelmien vatvomista, vääriä toimia, lisää kiirettä ja stressiä.

– Työn tekemistä parannetaan parhaiten kuuntelemalla työntekijöiden näkemyksiä, jotta voidaan poistaa niitä pullonkauloja, jotka aiheuttavat sähläämistä ja turhaa työtä. Monessa organisaatiossa ei ymmärretä, että henkilöstö-

pääoma on kiistatta tärkein voimavara. Sen kehittämistä ei saa jättää johtamisen sivuraiteelle, DI, huipputuottavuusasiantuntija Marko Kesti sanoo.

– Johtajat määrittävät kannattavuuden eli sen, että tehdään oikeita asioita. Työntekijät ja esimiehet taas määrittävät tuottavuuden eli sen, että asioita tehdään oikein.

Kesti on henkilöstötuottavuuden kehittämiseen erikoistuneen oululaisen MCompetencen perustaja ja kehitysjohtaja. Hän viimeistelee

”Tosi hyvä työkalu” – Olen saanut omaan esimiestyöhöni ja koko työyhteisömme on saanut toimintaansa paljon uutta hyvää, yksikön päällikkö Helena Näykki sanoo.

Hän johtaa Tampereella Starkin Lielahdenyksikköä, joka on yhtenä yrityksen kolmesta toimipisteestä osallistunut Työsuojelurahaston tukemaan kehittämishankkeeseen, jossa ovat mukana myös Vapo ja Saarijärven kaupunki.

Hanke päättyy vuodenvaihteessa. Tavoitteena on ottaa käyttöön tehokas toimintamalli

60

Telma 4 2010

henkilöstön työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseen sekä kytkeä malli johtamisjärjestelmään. Työyhteisölle tehdään kehittämiskyselyitä, joiden tulokset puretaan yhdessä henkilöstön kanssa, ja kaikki ideat kirjataan innovaatiomyllyyn. Yhdessä valitaan muutama kehittämiskohde, esimerkiksi työpaikan pelisäännöt tai kuukauden työntekijän valinta.

– Työkalu on tosi hyvä. Osallistumisprosentti kyselyissä on ollut melkein sata, ja kaikki ovat sitoutuneet ja motivoituneet, koska itse

Monessa organisaatiossa ei ymmärretä, että henkilöstöpääoma on kiistatta tärkein voimavara.

parhaillaan Työsuojelurahaston tuella väitöskirjaansa, joka luotaa henkilöstön hiljaisen tiedon mittaamista ja optimaalisten kehittämistoimien valintaa ja toteuttamista.

Menossa on TSR:n tuella myös kehittämishankkeita, joissa käytetään hiljaisen tiedon mittaamista ja tulosten perusteella pyöritettävää innovaatiomyllyä – yhdessä ja tehokkaasti.

– Huippuorganisaatio luodaan henkilöstön avulla.

Organisaation tärkeimpiä kompetensseja ovat johtaminen, esimiestoiminta, toimintakulttuuri, osaaminen ja työprosessit. Henkilöstöllä on hiljaista tietoa siitä, miten niitä voitaisiin parhaiten kehittää.

toimiva työpaikka käyttää työssäoloajan tehokkaasti työntekoon.

Kesti on kehittänyt laskentamalleja, joilla johto voi seurata henkilöstötuottavuuden kehittämisen liiketoimintavaikutuksia. Kun hyödyt voidaan osoittaa, kehittämisestä tulee suunnitelmallista ja tavoitteellista.

– Monessa organisaatiossa ei ymmärretä sitä, että kehittämisessä merkittävin investointi on työntekijöiltä vaadittava aika. Liian suuri työajan käyttö syö hyödyt.

Jokainen interventio on mitattavissa panos-tuotosanalyysilla. Kehittäminen on riittävän tehokasta silloin, kun se vähintään vuoden aikana tuottaa enemmän kuin siihen käytettiin työaikaa ja rahaa.

Mikä panos, mikä tuotos?

Keskeiset henkilöstötuottavuuden mittarit ovat sairauspoissaolot, vaihtuvuus ja työelämän laatu, jotka ovat kytköksissä toisiinsa. Työelämän hyvä laatu yleensä vähentää poissaoloja ja vaihtuvuutta, joista koituu kustannuksia ja kapasiteetin menetystä. Työntekijöistä kannattaa siis pitää kiinni laatuun panostamalla. Hyvin

oman työmme asiantuntijoina vaikutamme siihen, mitä haluamme ja mitä työstämme. Valmista sabluunaa ei ole, Näykki sanoo.

– Meistä on tullut keskustelevampia. Ei niin, että kerran vuodessa haukuttaisiin esimies ja puhuttaisiin suu puhtaaksi, vaan ideoita ja ajatuksia esitetään rakentavasti ilman, että leimataan ketään. Itse olen saanut esimiestyöhöni tästä paljon. On ollut asioita, joita en ole itse hoksannut. Meillä on hankkeen ansiosta hyvä työilmapiiri, ja teemme työtä entistä tehokkaammin.

Avoimuutta ja yhteishenkeä

Vapolta mukana on kaksi yksikköä. Laatupäällikkö Teija Hartikan mukaan hanke on lisännyt avoimuutta,

www.telma-lehti.fi

• Marko Kestin väitöskirjatyö: Hiljaiset signaalit -menetelmä organisaatioiden henkilöstötuottavuuden kehittämiseen. www.tsr.fi > Hae numerolla 109406

yhteishenkeä ja työn sujuvuutta.

– Mitä pidemmälle on edetty, sen helpompi on ollut toteuttaa yhdessä sovittu. Halutut asiat eivät ole jääneet vain suunnitelmiksi. Kiintoisaa on ollut myös tiedonvaihto muiden organisaatioiden kanssa. On syntynyt hyviä työelämän verkostoja.

Saarijärven kaupungilta innovaatiomyllyä lähtivät pyörittämään tietyt yksiköt, mutta talousjohtaja Eeva Kuuselan mukaan työkalu on otettu käyttöön kaikissa tulosyksiköissä.

– Työkalu on yksinkertainen ja järkeenkäypä. Työilmapiirin ja tehokkuuden kehittäminen lähtee henkilöstöstä. Tätä jatkamme ilman muuta.

Lisätietoa • Strateginen henkilöstö- tuottavuuden laskenta ja ohjaus. Hiljaiset signaalit (3 organisaatiota mukana).

• www.tsr.fi > Hae numerolla 109455

Telma 4 2010

61

JULKAISUT

39

huolimatta välttämätön osa tuotantoa. Siksi ihmisten ja tekniikan saumaton yhteistyö on avaintekijä teollisuuden monimutkaisten järjestelmien hallinnassa. Sovellusten monimutkaisuus, tekniikan kehitys sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset tekevät hyvän valvomon toteuttamisesta haasteen.

Tämä kirja tarjoaa käyttäjäkeskeisen ja systemaattisen lähestymistavan valvomoiden suunnitteluun. Se yhdistää standardeja, suosituksia, tutkimustuloksia ja teollisuuden kokemuksia

Strateginen henkilöstötuottavuuden johtaminen Marko Kesti, Talentum 2010 Huippuorganisaatio luodaan henkilöstön avulla, muistuttaa Marko Kestin teos. Johtamalla henkilöstötuottavuutta strategisesti varmistetaan henkilöstöön sijoitetun pääoman tuottavuus. Henkilöstökehittämiseen panostettu raha ja työmäärä tulevat moninkertaisina takaisin.

Kirjan tavoitteena on nostaa henkilöstövoimavarojen johtaminen yhtä tärkeään asemaan kuin talousjohtaminen. Kirjassa käsitellään myös johtamisen psykologiaa, hiljaisen tiedon kytkentää organisaation oppimiseen sekä sitä, miten aineeton henkilöstöpääoma muutetaan talouden luvuiksi.

• www.talentumshop.fi

Työhyvinvointi johtaa tuloksiin Riitta Hyppänen, Talentum 2010 Miten työhyvinvointia voi kehittää, ja miten se parantaa tulosta?

HENRY ry:n Henkilöstötekokilpailu on seulonut henkilöstötekojen helmet esiin jo kymmenen

TTK Koulutus | Julkaisut 2011 Julkaisussa esitellään TTK:n vuoden 2011 koulutusta: perus-, täydennys- ja erikoiskoulutusta sekä TTK:n monipuolisia työpaikkakoulutuspalveluja ja julkaisutuotantoa. Koulutusja julkaisuinfo löytyy päivitettynä myös verkosta, www.ttk.fi.

Painetun TTK Koulutus – Julkaisut 2011 -esitteen voit tilata sähköpostitse: info@ttk.fi

62

Telma 4 2010

Koulutus Julkaisut 2011 Utbildning | Publikationer

suunnittelijoiden ja opiskelijoiden käyttöön tarkoitetuksi tietopaketiksi.

vuoden ajan. Kirja kertoo kilpailun finalisteista ja muista mielenkiintoisista hankkeista. Mitä tapahtui menestyksen jälkeen, miten työhyvinvointi ja työelämän laatu ovat parantuneet? Mitä tästä opimme? Käytännön esimerkkien ohella tutustutaan työhyvinvointiin liittyviin tutkimustuloksiin sekä luodaan katse tulevaisuuteen huippuasiantuntijoiden kanssa: mitkä ovat uuden vuosikymmenen haasteet ja mahdollisuudet?

• www.talentumshop.fi Suomen Automaatioseura ry www.automaatioseura.fi

Suomen Automaatioseura ry Finnish Society of Automation

9 7 8 9 5 2 5 1 8 3 3 99

ISBN 978-952-5183-39-9 ISSN 1455-6502 SAS julkaisusarja nro 39

Henkisen työsuojelun toimintaohjelman kehittäminen organisaatiossa Riitta Hirvonen – Hilkka Karvonen, Kuopion Kriisikeskus ja Tietovire 2010 Hoiva-alan yrityksissä tehdyissä työilmapiirimittauksissa sekä haitta- ja vaaratekijöiden arvioinneissa on tullut esille muun muassa havainto, että työsuojelun toimintaohjelmat keskittyvät työn fyysisiin ongelmiin – henkisen työsuojelun osa-alue on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Näistä syistä päädyttiin tekemään hanke, joka keskittyi erityisesti hoiva-alan yritysten henkisen työsuojelun kehittämiseen.

Henkisen työsuojelun toimintaohjelman kehittäminen organisaatiolle -hankkeen päätavoite oli kehittää henkilöstön henkistä hyvinvointia tukevaa vuorovaikutusta. Osana hanketta kehitettiin työkirjamuotoinen aineisto henkisen työsuojelun toimintaohjelman ja ohjeistuksen laadintaan, arviointiin ja seurantaan.

Koulutuspakettia voi jatkojalostaa ja kokeilla muillakin toimialueilla kuin hoiva-alalla. Siitä voi poimia yksittäisiä teemoja tai niiden yhdistelmiä yrityksen tarpeet huomioiden.

• www.tsr.fi > Hae opas numerolla 108313

Valvomo – suunnittelun periaatteet ja käytännöt

Ihmisen joustava päätöksenteko ja konkreettiset ohjaustoimenpiteet ovat lisääntyvästä automaatiosta

Valvomo

Suunnittelun periaatteet ja käytännöt Suomen Automaatioseura ry Suomen Automaatioseura ry Finnish Society of Automation

Valvomo.

Suunnittelun periaatteet ja käytännöt Suomen Automaatioseura ry, 2010 Ihmisten ja tekniikan saumaton yhteistyö on ehdoton vaatimus turvallisuuskriittisillä aloilla, ja tietoverkot ja integraatio ovat korostaneet entisestään sen merkitystä. Lisääntyvästä automaatiosta huolimatta ihminen joutuu ratkaisemaan ennakoimattomia ongelmatilanteita.

Valvomo-kirja yhdistää standardien suositukset yritysten kokemuksiin sekä tutkimuksen ja teknologian uusiin virtauksiin. Kirja tarjoaa suunnittelijoiden ja opiskelijoiden käyttöön käyttäjäkeskeisen ja systemaattisen lähestymistavan valvomoiden suunnitteluun. Työsuojelurahasto on tukenut kirjahanketta.

• www.automaatioseura.fi • www.tsr.fi > Hae numerolla 108350

Strateginen johtaminen. Menestyksen timantti Mika Kamensky, Talentum 2010 Teos perustuu Mika Kamenskyn kehittämään yrityksen strategiseen arkkitehtuuriin, joka on ollut suomalaisten yritysten ja organisaatioiden eniten käyttämiä strategiamalleja jo 30 vuoden ajan. Strategisen arkkitehtuurin rinnalle teoksessa on noussut menestyksen timantti: strategia, johtaminen, osaaminen ja vuorovaikutus. Erityisesti vuorovaikutus kulkee punaisena lankana läpi kirjan. Nyt ilmestyvä 2., tarkistettu painos on päivitetty vuoden 2008 teoksen pohjalta.

• www.talentumshop.fi

Tapaus työelämä, ja voiko sitä muuttaa?

Anu Järvensivu, Tampere University Press 2010 Millaista työelämä on nuoren naisen tai ikääntyvän miehen näkökulmasta?

Entä voiko työelämää muuttaa? Onko tyytymättömien ainoa mahdollisuus hypätä sivuun? Erikoistutkija Anu Järvensivu käsittelee näitä kysymyksiä tutkimustiedon ja suomalaisten työntekijöiden näkemysten pohjalta.

Kirja analysoi työelämää pelimetaforan avulla. Työelämän peli ja sen säännöt saavat hahmonsa kentällä pelaavien strategioista. Suurin muutospotentiaali on luovien strategioiden kehittelijöillä, jotka yhdessä samanhenkisten kanssa tarttuvat rohkeasti toimeen ja etsivät uusia työn tekemisen malleja.

• http://granum.uta.fi

Muutospajaohjaajan opas Launis – Schaupp – Koli – Rauas-Huuhtanen, Tykes 2010 Miten henkilöstö saadaan mukaan yhteiseen muutokseen? Mihin kehittämistoimet kannattaa kohdistaa murrostilanteissa? Miten muutosta saadaan samanaikaisesti tehtyä sekä päivittäisessä työssä että strategian tasolla?

Muutospaja on kehittämisprosessi, jossa koko työyhteisö osallistuu työnsä muutosten arviointiin, jäsentämiseen ja toteuttamiseen työhyvinvointia edistävällä tavalla.

Muutospajan vetäjänä voivat toimia niin kehittäjät ja esimiehet kuin työterveyshuollon ja työsuojelun ammattilaisetkin.

Oppaassa kuvataan menetelmän keskeiset työskentelytavat sekä esitellään käytännön työkaluja, joita voi hyödyntää kehittämistyössä monipuolisesti. Kirja esittelee nykyisiä työelämän muutosilmiöitä ja haasteita ja tarjoaa näihin vastauksena uudenlaisen kehittämislähestymistavan.

• www.tekes.fi/julkaisut www.telma-lehti.fi

ARVOSTELMA

Työpaikan ikuiset myytit Vesa Paavola, PS-kustannus 2010 Oliko edellisen johtajan valtakausi myyttistä kulta-aikaa, jota varjellaan yhä? Ikivanhat myytit vaikuttavat jokaisella työpaikalla, ja ne heijastuvat yrityksen toimintaan yhteisinä kertomuksina. Jokaisella työpaikalla on oma luomiskertomuksensa, joka on usein syypää siihen, että yritysfuusiot eivät ole kivuttomia.

Myytit muistuttavat yllättävän paljon toisiaan, ja alitajuiset myytit eivät muutu, vaikka yritykselle määriteltäisiin millainen missio tahansa.

Paavolan kirja on humoristinen ja kriittinen teos, joka paljastaa, miksi harvat johtamisoppaiden työkalut todella toimivat ja mistä aina uudelleen pinnalle pääsevät työyhteisön toimintaan liittyvät ismit juontuvat.

• www.ps-kustannus.fi

VERKKOAINEISTOJA

www.tuottavuustyo.fi Tuottavuuden parantaminen on keino säilyttää suomalaisen työn kilpailukyky ja rahoittaa suomalainen hyvinvointi. TTK:n ylläpitämä sivusto tarjoaa tietoa, vinkkejä, linkkejä, kokemuksia ja välineitä työpaikan tuottavuuden kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen.

www.sotergo.fi TTK:n hallinnoima sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto kokoaa ja välittää viestiä henkilöstön ja potilaiden terveyttä ja turvallisuutta edistävistä menetelmistä. Verkoston haaste on aktiivisen vuorovaikutuksen aikaansaaminen.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen Hanna Vilkka, PS-kustannus 2010 Hanna Vilkan kirja on suunnattu laajasti tieto-, oppi- ja harjoituskirjaksi eri alojen ammattilaisille sekä korkeakoulujen opettajille ja opiskelijoille. Paras anti kirjassa onkin konkreettisen ammatillisen työvälineen – sosiaalinen verkosto – tarjoaminen ammattilaisille. Myös aistillisuuden näkökulma, jonka Vilkka nostaa esiin, on arvokas, mutta usein ohitettu ulottuvuus.

Lukija, joka ajattelee kirjan nimen perusteella saavansa tutustua seksuaalisuuden ja sukupuolen kohtaamiseen, joutuu kuitenkin pettymään. Aihepiiri, jota kirjassa käsitellään, on lähinnä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus.

Tämä on vain pieni osa siitä, mitä harhaanjohtava otsikko lupaa: seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Mieltymyksistä käsitellään lyhyesti vain transvestinen fetisismi (josta kirjoittaja käyttää nimeä ”transvestinen fetismi”) ja esimerkiksi seksuaaliongelmiin ei tartuta lainkaan.

Myös esille tulevan tiedon laatu on epätasaista.

Kirjoittaja ei ole tutustunut uuteen tieteelliseen keskusteluun, mikä näkyy sekä lähdeviitteiden puutteellisuutena että vanhentuneena asiatietona.

Kirja sisältää jopa asiavirheitä, mikä ei ole oppikirjalle eduksi. Tekstiä vaivaa myös käsitteellinen epämääräisyys sekä epäjohdonmukaisuus. Esimerkiksi termejä seksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaali-identiteetti käytetään usein synonyymeinä, mitä ne eivät ole. Määrittelemättä jää esimerkiksi myös, mitä on ”häilyvä seksuaalinen suuntautuneisuus”.

Kirjoittaja ei myöskään kontekstualisoi tietoaan eri aikakausiin, diskursseihin tai edes eri tieteenaloille. Tämä puute aiheuttaa sisäistä ristiriitaisuutta ja epäloogisuutta.

Kirja olisi hyötynyt aihealueen tarkemmasta rajaamisesta, jolloin myös uusinta tutkimustietoa olisi voinut hyödyntää analyyttisemmin. Näin kirja olisi ollut selkeämpi ja tässä ajassa.

– Marita Karvinen, seksuaalineuvoja / Seta ry

Telma 4 2010

63

r a u ta l a n k a a TYÖELÄMÄvisa

1. Mikä EI kuulu Tukesin (Turvatekniikan keskus) valvottavaksi? a) kemikaalit b) ilotulitteet c) ampumatarvikkeet 2. Suomessa toimitusjohtajien kausi yritysten johdossa on keskimäärin a) viisi vuotta b) seitsemän vuotta c) yhdeksän vuotta 3. Montako Työturvallisuuskorttia Suomessa on myönnetty? a) 264 000 b) 426 000 c) 620 000 4. Missä Arto Nieminen työskenteli ennen pestiään Journalistiliiton puheenjohtajana? a) MTV:n uutisissa b) TV2:lla c) Helsingin Sanomissa 5. Kaupunkien ja kuntien palveluksessa on 433 000 henkilöä. Heistä määräaikaisessa palvelussuhteessa on noin a) 21 prosenttia b) 31 prosenttia c) 41 prosenttia

Telma tutustuu työelämän toimijoihin.

Työelämän kokoava voima Laatukeskuksen toimitusjohtaja Pia Kauma, tarkoittaako laatu työelämässä parempia tavaroita vai mukavampia työolosuhteita?

1960-luvulla puhuttiin tuotteiden ja tuotannon laadusta. Mitä pidemmälle aikaa on kulunut, sitä enemmän puhutaan johtamisen laadusta.

Kun katsoo pörssiyhtiöiden tuloksia, emme tiedä, miten ne on saatu aikaan – miten paljon niissä on hukkaa ja turhaa sähläämistä? Me emme voi kilpailla hinnalla. Siksi pitää keskittyä osaamiseen ja hyvään maineeseen.

on kehittämis- ja johtotehtävissä olevia ihmisiä. Me kokoamme heitä yhteen, he haluavat verkottua ja oppia toisiltaan parhaita käytäntöjä. Me myös myymme koulutusta ja konsultointia.

Kenen vastuulla laatu on?

Jokaisen vastuulla, mutta ylimmästä johdosta se lähtee. Sieltä toiminta kopioituu alaspäin.

Työhyvinvoinnin ympärillä riittää seminaaria, mutta johtavatko ne käytännön tekoihin?

Seminaari ei itsessään auta, mutta se voi tuoda ideoita omaan työhön. On tärkeää, että asioita pidetään esillä. Se lisää myös johdon paineita laittaa asiat kuntoon.

Kulkevatko laatu ja tuottavuus käsi kädessä?

Kyllä. Sillä, miten työt on resursoitu ja miten niitä johdetaan, on vaikutus tuottavuuteen.

Oletteko te niitä pelättyjä työelämän konsultteja, jotka tulevat työpaikalle tehostamaan ihmiset pihalle?

Ei. Me tunnemme paljon organisaatioita, tiedämme, mikä niissä on hyvää, ja me kokoamme sen ympärille ihmisiä oppimaan.

Mitä Laatukeskus tekee konkreettisesti?

Meillä on jäseninä lähes 500 yritystä ja julkisyhteisöä, jokaisessa niistä

6. Direktio-oikeus tarkoittaa a) työnantajan oikeutta pidättää palkasta erilaisia kuluja b) työnantajan oikeutta johtaa työtä c) esimiehen oikeutta määrätä lomajärjestelyistä 7. Jorma Ollila EI ole a) EVAn puheenjohtaja b) EK:n puheenjohtaja c) ETLAn puheenjohtaja

Ei tästä ihan kunnollinen pyramidi tullut, tämä on tällainen moderni versio…

Tämä kuvaa laatukilpailun kerroksellisuutta.

Telma 4 2010

Oikea rivi: cac babb

64

Teksti Sami Turunen Kuva Sarri Kukkonen

Laatupalkinto-kilpailunne nimi on muutettu Excellence Finland -kehitysohjelmaksi. Mikä vika suomenkielisessä nimessä oli?

Ei kysymys ole nimestä. Jos kilpailua ajatellaan pyramidina, aiemmin ollaan keskitytty vain siihen huippuun.

Jatkossa haluamme toimia laajemmin, haluamme sinne juurelle yrityksiä kehittymään. Excellence-malli (EFQM) on käytössä 25 Euroopan maassa.

Mikä on suurin henkilökohtainen kehittämiskohteesi työelämän laadun parantamisessa?

Kyllä se liittyy ihmisten johtamiseen, kuuntelemiseen ja kärsivällisyyden opettelemiseen.

VA A K S A VA A R A A Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin:

TILANNE: Oven edessä on tiukaksi jäätynyt köntti lunta.

Liukastumisvaara on ilmeinen, ihmisten terveys on uhattuna.

T E L M A O PA S TA A : Ole varovainen talvisin: silloin erityisesti asuintalojen, työpaikkojen, kauppojen ja muiden vilkkaasti liikennöityjen ulko-ovien edustalle kertyy lunta, joka pakkautuu tiiviiksi ja jäätyy. Jäällä on pieni kitkakerroin – eli jäällä liukastuu helposti.

Kun löydät liukkautta, älä kävele ohi, vaan ryhdy toimiin.

Voit hiekoittaa tai suolata liukkaan kohdan. Jos se ei onnistu, kutsu paikalle talonmies tai huoltoyhtiö poistamaan jää.

Käytä talvella jalkineita, joissa on pitävä ja talveen soveltuva karkeakuvioinen pohja.

Jos muu ei auta, hanki kenkiisi liukuesteet.

Mieti tätä: vuosittain 50 000 jalankulkijaa hakeutuu hoitoon liukastumisvammojen takia.

Yleisimpiä ovat venähdykset, nyrjähdykset ja murtumat etenkin käsissä, ranteissa sekä lonkissa. Liukastumisesta voi saada myös kohtalokkaan kallovamman.

Vammojen kulut vuosittain ovat 420 miljoonaa euroa.

Kuva Aleksi Poutanen

www.telma-lehti.fi

Telma 4 2010

65

H a j at e l m a

Ubuntu!

Mielekkään elämän salaisuus on kyky ajatella ja toimia eettisesti.

66

Telma 4 2010

antunkielisen Afrikan asukit rohkaisevat toisiaan sanomalla: ”Sinussa on Ubuntua!” Tämä tarkoittaa, että he ihailevat toverissaan kykyä ottaa toiset huomioon, taitoa nähdä itsensä toisessa. Ubuntun mainitseminen merkitsee suurinta kohteliaisuutta. Taustalla on afrikkalaisen filosofian ydinlause: ”minä olen koska sinä olet”. Kyse on siis yhteisöstä, jakamisesta ja asenteesta.

Sama ihmisiksi elämisen kirkkaus välkkyy lähellä ja kaukana.

Mielekkään elämän salaisuus on kyky ajatella ja toimia eettisesti. Se merkitsee myös onnellisuutemme kannalta enemmän kuin onnistumiset tai mielihyvä. Olemme siunattuja nisäkkäitä, sillä pystymme vaikuttamaan asenteeseemme ja muuttamaan suuntaa.

Venäläinen runoilija Ivan Turgenev kirjoittaa: Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei ole eilistäkään; se ei ajattele tulevia; sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys.

Viisasta puhetta onnellisuuden ytimestä, siitä kuinka upeaa on olla tänään elossa.

Perinteinen psykologia on keskittynyt siihen, kuinka autetaan ihminen miinusbonuksilta elävien kirjoihin. Sen sijaan hyvästä onnellisesta arjesta psykologia lausuu varsin vähän. Taide lausuu enemmän.

Olennaisimmin mielekästä elämää rakentaa kuitenkin arkinen tahto toimia sekä ymmärrys siitä, että en selviä yksin. Optimistit elävät 19 prosenttia kauemmin – tämä on lohdullista meille hymyileville sohvaperunoille, sillä naureskelu on tehokkaampaa kuin lenkkeily.

Minut valittiin aikoinaan vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi. Tyttäreni olivat tikahtua nauruun. He tunsivat kolikon molemmat puolet: optimismiin pyrkivä isä, joka söi masennuslääkkeitä. Meistä on moneksi.

Onnellisuus on silti myös helppo ansa. Se saattaa johdattaa kauas merkityksellisestä ja

todesta elämästä. Tutkijoiden mukaan avioliitto lisää onnellisuutta viideksi vuodeksi ja kunnon lottopottikin vain vuodeksi. Kannattaa siis ainakin olla tarkkana porrastuksissa.

Meissä on tuskin ketään, joka tunnustaisi teesikseen, että raha tuo onnen. Silti suurin osa olisi valmis kokeilemaan. Mammona on kuitenkin merkityksellistä vain siihen saakka, kun perustarpeemme tulevat tyydytetyiksi. Pohjoisessa hyvinvoinnissamme tämä on tapahtunut jo kauan sitten: olemme vaurastuneet sadan vuoden aikana 12-kertaisesti. Vaikka pankkitili huutaisi hoosiannaa, suomalaiset kuuluvat pallon rikkaimpaan eliittiin.

Vaurautemme perustuu pitkään ikään, terveydenhuoltoon, koulutukseen, demokratiaan ja sananvapauteen – ydinosaamiseemme, jota on jatkuvasti parannettava, mutta jossa olemme myös onnistuneet. Onnellisuustutkijoiden mukaan meitä ei enää heilauta muutos omassa varallisuudessamme – sen sijaan reagoimme naapurin rahoihin.

Olemme vertailijoita suppealla reviirillä ja haikailemme kukkulan kuninkaaksi.

Me myös vaikutumme enemmän negaatioista: huonoista uutisista ja ahdistavista kuvista. Uutisvirta kertoo asioista, jotka eivät mene suunnitelmien mukaan, joten huono uutinen on aina mediassa hyvä juttu. Lisäksi armoton taloususkonto vääristää olennaisen.

Muistatteko tv-kuvan kaksoistornien sortumisesta? Tuhkaa, terästä ja kaiken keskellä leijuvia a-nelosia – papereita, jotka olivat juuri olleet tärkeimpien pinossa. Elämä jää aina ihmiseltä kesken, mutta olennaisin kulkee aivan eri tasolla kuin suorittamisemme.

Olennaisin on keskeneräisen ihmisen hidasta pyrkimystä kohti Ubuntua. Kykyä tehdä parhaansa ja tajua siitä, että yksin en selviä.

M i k ko K u u s to n e n Kirjoittaja on taiteilija ja ihmisoikeusaktivisti. www.medicineman.fi.

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN ERIKOISLEHTI

4 • 2010

llista a v r r r Tu ! joulua

Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. (09) 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. (09) 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Kenneth Johansson, TSR Toimitusneuvoston puheenjohtaja Jorma Löhman, TTK Toimitus Alma Media Lehdentekijät Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@lehdentekijat.fi

Seuraavat lehdet: Telma 1 • 11 3.3.2011 Telma 2 • 11 26.5.2011 Telma 3 • 11 22.9.2011 Telma 4 • 11 1.12.2011

Ty öe

Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat).

Osoitteenmuutosohje takasivulla.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

www.telma-lehti.fi

Tä mis

iko en er

isl eh

Ti

0 4 • 201

Oikeat nostot, pi terveem selkä Apusen teesit än työelämä

Hydrottisesta – staa laksi sukke

kemällä dessä te uutta yh v a tt o u T

Painosmäärä 113 200

ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu)

n ke hiT

Lihat eksi leikkele

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen

Repro Aste Helsinki Painopaikka Forssa Print, 2010

lä mä

www.telma-lehti.fi • Tilaukset • Palautteet ja juttuvinkit • Tiedotteet, näköislehti Some of Telma's stories are available in English at website Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi.

Telma 4 2010

67

Itella Oyj

Voit tilata Telman veloituksetta Telman etusivulta: www.telma-lehti.fi otsikosta Tilaa Telma > tee tilaus

Millaisilla värrrkeillä tulevaisuuteen?!

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on teille postitettu.

Organisaation nimi ja yhteystiedot on mainittu alla. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos

Osoitteesi on saatu alla mainitusta lähteestä:

T e l m a 1/2011 i l m e s t y y 3.3.201 1

Aiheena mm. tulevaisuuden työ.