MIES & KOIRA - EROTTAMATTOMAT

Pitkän lenkin lomassa Kalle Stellbergin ja Mankin on hyvä levähtää ja nauttia Loviisan rauhasta.

- erottamattomat Mies & koira

Katso äiti, susi! Näin lapset huudahtavat Mankin nähdessään. He ovat oikeassa, sillä Mankissa on yksi kolmasosa alaskantundrasutta. Se on siis koirasusi.

Manki oli vuoden ikäinen, kun otin sen. Se ei sopeutunut elämään kerrostalossa lapsiperheessä. Alkuun se seurasi minua jääkaapille ja vessaankin. Sängystä kävimme valtataistelun.

Olemme molemmat aika itsepäisiä, mutta Manki on kyllä muuten maailman kiltein koira. Jos se joskus harvoin haukahtaa, sekin on sellaista pikkukoiran haukkua. Mutta kyllä sillä asiaakin on, jos se on jäänyt mielestään liian pitkäksi aikaa yksin. Silloin se vinkuu.

Lähden Mankin kanssa joka aamu kuuden aikaan aamulenkille. Ei haittaa, vaikka olisi millainen keli. Pitää vain pukeutua oikein, ja Mankia tietenkin suojaa sen upea turkki. Päivällä teemme vielä parin tunnin päivälenkin. Reitti kulkee usein Rosenin ja Ungernin maalinnakkeilta Rantatielle, sieltä Harjulle ja kirkon kautta takaisin kotiin.

Ja illalla vielä sosiaalinen lenkki. Se tarkoittaa käyntiä koirapuistossa, jossa Manki voi tavata toisia koiria tai ainakin haistella niiden jälkiä. Välillä se innostuu leikkimään, eikä lähtisi millään kotiin.

Kulkiessamme pöpötän Mankille koko ajan. Olen eläkkeellä, ja toimin täyspäiväisenä koiran huoltajana. Se pitää myös minusta huolta. Pitkät lenkit pitävät kehon ja mielen kunnossa.

En osaisi lähteä lenkille ilman, että koira on mukana. Eihän minulla olisi mitään kädessäni! En edes tapaisi ketään ilman Mankia. Nautin valtavasti meidän yhteisistä lenkeistämme Loviisan kauniissa ympäristössä.”