HYÖTYPUUTARHASTA ON ILOA LÄPI VUODEN

TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVAT VIRPI LEHTINEN

Maria Rasalahtea kiehtovat erikoisuudet, kauniit värit, vinkeät maut ja jännät muodot. Kaikkea pitää kokeilla, hän kuvailee hyötypuutarhaansa.

Katse viivähtää auringonlaskussa kaukana peltojen takana, kun Loviisan Bondbacken kylpee vielä kesäillan viimeisissä säteissä. Maria Rasalahti sulkee kasvihuoneen oven varjellakseen kasvejaan yön viileydeltä. Sitten hän nappaa mukaansa hyötypuutarhastaan hieman sitruunamelissaa, joka on vallannut yhden kasvilavan päädyn. – Se on ihanaa iltateessä, ja mausteena muutenkin moneen sopiva.

Olemme ihastelemassa Maria Rasalahden hyötypuutarhaa, joka sai nykyisen paikkansa ja muotonsa pari kesää sitten, kun hän siirsi varastorakennuksen seinustalta kasvilavat omaan paikkaansa.

Kasvihuonetta ympäröivissä kasvilavoissa kasvaa, kukoistaa ja hehkuu ihania herkkuja. Perunat, porkkanat ja kurkut Maria ostaa kaupasta, sillä hän ei koe olevansa isojen massojen viljelijä. Sen sijaan omassa pikkupuutarhassa siemenestä kasvatetut taimet antavat satoa tarkan suunnitelman mukaisesti. – Haluan kasvattaa erikoisuuksia. Esimerkiksi veripeippi ja thaibasilika ovat todella vinkeitä maultaan.

Totta. Aasian maut leviävät suuhun, kun puraisee kasvihuoneessa kasvavaa thaibasilikaa. Tavallisen basilikan ma-

Kasvihuoneessa kasvaa eri lajisia tomaatteja.

kua ja tuoksua sen sijaan saa hieman tästä eksoottisesta yrtistä hakea. Mutta veripeippi se vasta merkillinen on. Maku on tuttu, mutta mistä? – Sitä on vaikea analysoida. Olisiko jokin leivonnainen, arvuuttelemme.

”Kitken silloin, kun huvittaa” On Marialla sellainenkin erikoisuus, joka jää pienemmälle käytölle, nimittäin wasabi-rucola, joka maistuu ihanan tulisesti, mutta tuoksahtaa hieman ikävältä. Silti sen kasvamista on ollut ilo seurata. Kaikkea pitää kokeilla!

Sen sijaan korianteria Maria rakastaa. – Korianteri jakaa mielipiteet joko puolesta tai vastaan. Itse pidän siitä, mutta lapseni eivät. He kyllä huomaavat, jos olen ujuttanut korianteria wokkiin.

Hyötypuutarhan pitäminen on silti tärkeää lapsiakin ajatellen. Hekin näkevät, mistä sitä syötävää tulee. Tomaatit maistuvat lapsille, ja sipulinvarsia voi napata syötäväksi suoraan penkistä.

Mutta käyttääkö Maria puutarhassaan myös lapsityövoimaa? – He saavat olla mukana silloin, kun heille sopii. En todellakaan pakota kitkemään. Minäkin kitken silloin, kun huvittaa, Maria naurahtaa.

Hänellä itsellään on samanlaisia kokemuksia omasta lapsuudestaan. Mukana sai olla, mutta mihinkään ei pakotettu. – Mummolla oli Tuusulassa oma kasvimaa, ja äidin mukana kävin kastelemassa puutarhapalstaa.

Haluan kasvattaa erikoisuuksia. Esimerkiksi veripeippi ja thaibasilika ovat todella vinkeitä maultaan

Kirpat ja kotilot riesana

Maria ei ole laskenut, kuinka monta kasvia hänen sopivan kompaktissa hyötypuutarhassaan kasvaa. Ainakin tomaatteja on kasvihuoneessa viidestä kuuteen eri lajia, ja hernettä puskee ulkopenkissä. No, sekään ei ole ihan tavallinen herne, sillä palot ovat violetteja. Hauskaa, sillä näitä ei kaupasta saa. – Herneet itsessään ovat kyllä vihreitä. Hyötypuutarhassani minua kiehtovat värit, maut ja muodot, Maria sanoo.

Hyötypuutarhan penkit on reunustettu nätisti kivillä, ja muutenkin kaikkialla on siistin näköistä. Broccoli asustaa harson alla. Broccoliaan Maria vaaliikin huolellisesti. Harso pois, ja toukkia keräämään!

Vaikka hän on intohimoinen ja suunnitelmallinen hyötypuutarhuri, hän myöntää inhoavansa ötököitä. Ja niitähän kasvimailla riittää. Esimerkiksi epäonnistunut retiisinviljely kilpistyi kirppojen ja kotiloiden invaasioon. Tuloksena olivat pienille rei´ille syödyt lehdet. – Kirpat ja toukat kiusaavat erityisesti tiettyjä kasveja syömällä lehdet rei´ille. Kerään kutsumattomat vieraat pois, ja vien pihan perälle etsimään uutta kotipaikkaa. En pelkää laittaa käsiäni multaan, vaikka ötököitä inhoankin. En kuitenkaan pysty liiskaamaan toukkia tai muita ällötyksiä. Siksi kerään ne ja vien muualle.

Myös kotiloiden kohtalo on tulla kerätyksi. Sitten ne saavat ämpärillisen kiehuvaa vettä niskaansa, tai ne kuivahtavat ferramol-annokseen. – En niitäkään pysty liiskaamaan. Yritän koko ajan vähän siedättää itseäni päästäkseni ötökkäkammosta, Maria naurahtaa.

Kasvihuonetta ympäröivissä kasvilavoissa kukoistaa ihania herkkuja.

Suunnittelua sydäntalvella

Maria työskentelee markkinoinnin ja myynnin tukitehtävissä. Koulutukseltaan hän on palvelumuotoilija. Systemaattisuus ja muotoilu ovat hyötypuutarhan myötä ulottuneet pihalle asti. Kasvien sijainnit noudattavat suunnitelmaa. Ei ole sattumaa, että broccolit, kesäkurpitsat, mangoldit, melissat ja ties mitkä muut ovat juuri omilla paikoillaan. – Minusta on mukavaa, että puutarhaharrastus ei ole vain sesonkijuttu, vaan se kulkee elämässä läpi vuoden alkaen suunnittelusta.

Esimerkiksi typpeä multaan luovuttavien kasvien, kuten herneiden ja papujen paikkaa kannattaa vaihtaa. Kun sydäntalvella mieli palaa jo kesän hyötypuutarhaan, Maria tarttuu kynään. – Piirrän pohjapiirroksen puutarhastani ja teen suunnitelman tulevaa kesää ajatellen. Se ilahduttaa talven keskellä.

Talven keskellä toki ilahduttaa myös edeltävän kesän saalis. On ihanaa, että pakkasessa ja kuivattuna on terveellistä ja hyvää herkkua ruokiin laitettavaksi. Esimerkiksi ryöpätystä ja pakastetusta mangoldista saa herkullisia lettuja. Jos satoa tulee liikaa, sitä voi tarjota vaikka naapureille.

Kun helmikuu koittaa, alkaa tulevan kesän sadon esikasvatus ison talon keittiössä. – Kaikki puutarhani hyötykasvit olen kasvattanut siemenestä. Onhan hienoa nähdä, kuinka siemenestä kasvaa terveellinen, herkullinen ja syötävä kasvi.

Myöhään syksyllä on aika sanoa hyvät yöt hyötypuutarhalle. Onneksi Maria saattaa kerätä satoa vielä lokakuussakin. – Esimerkiksi rikkaruoholta näyttävä vuonankaali antaa satoa myöhään syksyyn.

Lämpöpenkki kesäkurpitsalle

Hyvinä vuosina kesäkurpitsa on todella satoisa. Toissa kesänä Marian kesäkurpitsaa kuitenkin vaivasi härmä. Myös mullan yli- tai alilämpö voivat olla kasville haitallisia.

Maria siirsi kesäkurpitsansa hyötypuutarhan reunalle, ja muokkasi niille lämpöpenkin. Ensin hän kaivoi nurmeen pintamaasta alueen, jonka vuorasi pahvilla. Siihen oksia ja haravointijätettä, jotka maatuessaan luovuttavat lämpöä ja ravinteita. Näin satoa tulikin jo oikein mukavasti. – Kesäkurpitsa sopii tuoreena hyvin salaatteihin tai grillattuna lisukkeeksi. Pakastan sitä talven varalle kuutioituna lisäten hieman öljyä ja yrttisuolaa. Kesäkurpitsa toimii hyvin uunikasviksina, makaronilaatikossa jauhelihan kanssa sekä kasvispastakastikkeessa, Maria kertoo.