SIENIHULLU KYYKKII METSISSÄ Anu Brask on sienihullu

SAMOILEE METSISSÄSienihullu

TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVA ARTO WIIKARI

Ruokatoimittaja Anu Brask on sienihullu maailmanmestari. Loviisan metsiä hän rakastaa.

Anu Brask astelee Loviisan harjumaisemissa katse alaviistoon suunnattuna. Syksy on edennyt jo talven kynnykselle, ja yöpakkaset ovat purreet puolukat tummanpunaisiksi.

Syksyinen puhuri paiskoo puiden latvoja, mutta alhaalla metsän suojissa on tyyntä ja rauhallista.

Loviisan harjumaisemissa Anu Brask kyykistyy noukkimaan suppilovahveroita, joita Loviisan seudulta löytyy mukavasti.

Kaupunkisienestäjänä Brask kohtaa joskus myös ”silpojia”. Niillä hän tarkoittaa ihmisiä, jotka sienen kohdatessaan silppuavat sen tutkiessaan löydöstään. Sitten silvotut sienet jätetään metsään.

Se vähän harmittaa sienihullua naista. – Jokainen taaplaa tyylillään. Silti tuntuu vähän tylsältä, että ihan hyvä sieni silputaan ja jätetään sitten metsään. Jollekin toiselle sieni olisi arvokas löytö.

Rakas limanuljaska ja sikurirousku! Sienillä on usein hassuja nimiä. On röllirusokas, loispiponen, mönjävahakas ja tihkutympönen. Ja sitten vielä limanuljaska-parka, joka on nimeään huomattavasti parempi ruokasieni ja Braskin sydäntä lähellä. Kun limaisen kerroksen nylkee pois, alta paljastuu erinomainen ruokasieni. – Se on yleinen ja aromikas ruokasieni, eikä sitä helposti sekoita vaaralliseen sieneen, Brask huomauttaa.

Brask on konkarisienestäjä, ja hän on valtuutettu opettamaan myös muita sienestäjiä ja kouluttamaan kerääjiä.

– Monesti käy niin, että sienirepertuaari jämähtää, kun tottuu poimimaan aina tiettyjä, tuttuja lajeja, kuten kantarelleja, suppilovahveroita ja herkkutatteja. Nehän suomalaiset yleensä tunnistavat hyvin.

Rouskujen suhteen ihmiset saattavat olla varovaisempia. Niistä Brask kuitenkin pitää valtavasti. – Sikurirousku on tunnistettava, aromikas ja hyvä ruokasieni. Se saatetaan sekoittaa kangasrouskuun. Sekin on hyvä sieni, mutta kangasrousku pitää keittää. Sikurirouskua ei tarvitse esikäsitellä. Molemmat ovat satoisia.

Yksi Braskin suosikkirouskuista on leppärousku, joka ei kuitenkaan kasva erityisesti lepän kanssa. Leppä tarkoittaakin sienen nimessä verta, sillä leppärouskuhan on punertava. Ja onhan meillä myös leppäkerttu, punainen sekin.

Sienen kasvupaikka kertoo myös paljon. Esimerkiksi valekantarelli on lahottajasieni. – Se kasvaa lahokannoilla, juurilla, tikuilla ja oksilla sekä sahanpurussa, eli lahoavassa puuaineksessa.

Syö raakapakastetut sienet ajoissa Brask kertoo, että sienet eivät säily pitkään käsittelemättöminä. Hän vertaa tuoreiden sienien säilyvyyttä tuoreeseen kalaan. Sienen entsyymitoiminta saa sen helposti pilaantumaan. – Säilyttääkö kukaan tuoretta kalaa kuistilla päiväkausia? Sienen entsyymitoiminta loppuu vasta kuumentamalla.

Hetkinen. Himosienestäjäthän usein toteavat, että vielä on pakkasessa sieniä monelta vuodelta, vaikka lisää vain tekee mieli sienestää. – Raakapakastetut sienet pitäisi käyttää muutaman kuukauden aikana, Brask neuvoo.

Oikeat säilytystavat kannattaa opetella, sillä sienestäjä ei oikein pysty jättämään herkkuja metsään, vaikka edelliset olisivat vielä syömättä. Brask muistaa erään kesän Loviisassa, jolloin hän kohtasi todellisen tattitaivaan ihan äidin kodin lähellä. – Keräsin aina uuden korillisen, jonka vein äidille käsittelyyn ja sitten takaisin metsään. Eihän siinä mitään järkeä ollut!

Kantarellipoiminnan maailmanmestari Brask on muutamana vuotena osallistunut Suomessa järjestettyihin sienestyksen MM-kisoihin. Sieni- ja maastotuntemus toki auttaa, mutta muuten kisaan on varmasti vaikea treenata. – Toisaalta, olenhan harjoitellut koko ikäni, hän naurahtaa.

Sienihullu – ruokia metsäsienistä

Keväällä 2022 julkaistiin Anu Braskin ja Sami Revon uusi sienikirja ”Sienihullu – ruokia metsäsienistä”. Resepteissä keskitytään makupareihin ja siihen, miten saat luonnon raaka-aineista ja intensiivisestä sesongista varmasti kaiken maun irti, tuoreena ja säilöttynä.

Raaka-aineina resepteissä ovat yleiset metsiemme kauppasienet kuten korvasienet, kantarellit, tatit ja suppilovahverot. Myös orakkaat, lampaankäävät, esikäsiteltävät ja käsittelyä kaipaamattomat rouskut saavat oman paikkansa lautasella. Lähde: Readme.fi

Anu Brask on sienihullujen sukua.

Voittoisa kilpailu käytiin Heinävaaralla, ja kilpailulajeina olivat herkkutatit sekä kantarellit. Vuosittaiset kilpailut ovat ihan oikeasti kansainväliset, sillä mukana on ollut kilpailijoita muun muassa Taiwanista, Hollannista ja tietenkin tattimaasta Italiasta – sekä paljon myös paikallisia. – Eräskin mies totesi, että myöhän ollaan meijän mehtässä, Brask muistelee.

Sienestyskilpailua miettiessä tulee mie-

Braskin sienestyksen mm-saalis painoi 1 586 grammaa.

leen visio eri suuntiin säntäilevistä ihmisistä koreineen ja sieniveitsineen. Aikaa on kaksi tuntia, ja eniten saalista saanut on voittaja. – Porukka viedään bussilla alueelle, ja sitten heidät vapautetaan metsään. Itse ajauduin puolivahingossa koivikkoon, ja tiesin, että siellä on varmasti kantarelleja. Niin olikin.

Punnituksessa Brask paljastui voittajaksi. MM-mitalisaaliin hän muistaa olleen noin 1,5 kiloa. – Tarkalleen ottaen 1 586 grammaa.

Perintönä sienigeenit

Anu Brask on ruokatoimittaja, joka on saanut perintönä sienigeenit niin äidin kuin isänkin puolelta. – Äitini on lähtöisin Itä-Suomesta, jossa on vahvat sienestysperinteet. Äidinäidiltäni opin tekemään hyvää kotiruokaa ja leipomaan. Isäni oli kulinaristi, joka oli myös kiinnostunut sienistä. Hän toi usein matkoiltaan mielenkiintoisia mausteita, joita sitten kokeilimme yhdessä. Ammatiltani olen myös kokki, Brask kertoo.

Sienestämässä hän käy myös Kirkkonummella, Vihdissä, Nuuksiossa, Hyvinkäällä ja Sipoonkorvessa. Oikeastaan aina siellä, minne tie vie. – Äitini ja hänen miehensä asuvat Loviisassa. Täällä on hienot sienimaastot ja upeat metsät. Ihmiset sienestävät paljon, mutta silti täältä löytyy aina hyvin saalista.