OI,OLISINPA NAURIS! Nauris on varsinainen C-vitamiinipommi

TEKSTI REIJA KOKKOLA Oi,olisinpa NAURIS!

Oi, olisinpa nauris! Näin huudahti nuori tyttö tähdenlentoa katsellessaan. Voi tyttöparkaa, sillä tunnetusti tähdenlento on hyvin nopea ilmiö. Jos sen aikana ehtii sanoa ääneen toiveen, se toteutuu.

Tietenkin tyttö halusi olla kaunis, eikä tarina kerro, muuttuiko hän sitten mullan alla muhivaksi juurekseksi. Tavallaan nauriina oleminen olisi kunnia-asia, onhan kyseessä ikivanha, jo antiikin Kreikassa arvostettu viljelykasvi. Se viihtyy loistavasti myös pohjoisessa, jopa Grönlannin korkeudella.

Suomessa nauris oli ohran ohella tärkein viljelykasvi 1800-luvulle asti ennen kuin peruna valtasi leijonanosan viljelysmaasta.

Nauris on siitä kiitollinen juures, että se kasvaa hyvin nopeasti. Ravintorikas nauris on lantun tapaan herkku, jota käytetään perinneruokien valmistukseen, kuten rieskoissa. ”Tulkaapa lapset syömään naurisherkkua” voi kuulostaa nykylapsesta oudolta. Sitä se kuitenkin on, etenkin kesällä, kun nauris on vielä pieni ja nuori. Silloin se maistuu sellaisenaan raakana, mutta vanhempi nauris on malloltaan jo sitkeämpi ja tikkumainen.

Keltainen ja litteä tai valkoinen pyöryläinen nauris on terveellistä herkkua raasteena, keitoissa, padoissa ja kasvispihveissä. Ja kun pitkän patikoinnin jälkeen mieli halajaa makkaraa, voisi yhtä hyvin nauttia naurista. Nauriista saa nimittäin hyvän retkievään hauduttamalla sitä nuotion tuhkassa. Näinhän tehtiin jo muinoin, jolloin kasketussa maassa, naurishaudassa haudutettiin nauriita jopa päiviä.

Nauris on oivaa syötävää, sillä siinä on C-vitamiinia yhtä paljon kuin appelsiinissä. Siinä on paljon myös kuitua, proteiinia ja hiilihydraatteja sekä kivennäisaineita. Oi, olisinpa nauris!