PELASTAKAA RAIMO! Arboristien pelastusharjoitukset Tamminiemessä

PELASTAKAA RAIMO!

Suomen Puunhoidon Yhdistys järjesti arboristeille harjoituskisat ja pelastuspäivän Loviisan leirintäalueella Tamminiemessä. Harjoituksissa Heli Heikkinen pelasti puusta pökertyneen Raimon.

TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVAT ARTO WIIKARI

Tamminiemen puusto tarjoaa erinomaiset puitteet harjoitukselle.

Raimoa on pistänyt ampiainen. Ampiaisenpistolle yliherkkä Raimo on menettänyt tajuntansa ja retkottaa nyt reporankana ison saarnin oksanhangassa.

Raimo painaa 75 kiloa ja on ihan veltto. Naisten puukiipeilykisojen SM-mestari Heli Heikkinen on Raimoa huomattavasti hennompi, ja nyt hänen pitäisi mennä pelastamaan pökertynyt työpari.

Arboristin koulutuksessa yksi tärkeä tehtävä on pelastamistehtävästä suoriutuminen. Kun työtä tehdään korkeuksissa, vaaratkin ovat läsnä. Siksi työturvallisuusasioita harjoitellaan ja demonstroidaan aktiivisesti mahdollisia tosielämän tilanteita varten. – Kuumalla voi saada lämpöhalvauksen tai kärsiä nestehukasta. Ja ainahan voi tulla myös sairaskohtaus, arboristi Emilia Marila kuvailee.

Siksi arboristit työskentelevät pareittain.

Jos ylhäällä puussa saa vertavuotavan haavan, sen sitominen aloitetaan heti.

Jonkin matkan päässä harjoitellaan työkiipeilyä komeassa tammessa.

ARBORISTIN TYÖSSÄ TYÖTURVALLISUUS ON HUIPPUTÄRKEÄÄ. SIKSI SITÄ MYÖS HARJOITELLAAN AKTIIVISESTI.

– Olemme ensimmäistä kertaa Loviisassa treenaamassa. Täällä on todella hyvät mahdollisuudet järjestää tällainen leiri, Emilia Marila kertoo.

Sporttinen ammatti Köydet on vedetty korkealle puuhun heittonarun ja -painon avulla. Heli killuu köysien varassa yrittäessään laskeutua alemmas pökertyneen Raimon luokse. Heli näyttää hieman vuorikiipeilijältä. Hänellä on valjaat, joissa on kiinni köysiä ja sulkurenkaita. Jalassa on kiipeilyyn sopivat kengät.

Emilia näyttää omia jalkineitaan, joissa on vahvat lenkit jalkaterän kohdalla. – Niihin kiinnitetään eräänlainen köysitarrain, joka kiinnitetään kiipeilyköyteen. Näin pääsee joustavasti, vähän kuin polkemalla ylöspäin. Kypärä on tietenkin äärimmäisen tärkeä, samoin suojalasit. Puusta voi putoilla vaikka mitä silmille, ja noustessa ylös puuhun katse on luonnollisesti ylöspäin.

Tehtävä on tällä kertaa hyvin haastava. Välillä Heli kadottaa otteen puunrungosta ja heiluu köysiensä varassa. Tämä laji ei sovi korkeanpaikankammoiselle! Kun vilkaisee leiriin osallistuvia naisia ja miehiä, vakuuttuu siitä, että vissi sporttisuus kuuluu työnkuvaan. – Kyllä tämä vaatii fyysistä kuntoa ja voimaakin. Jos työpäivän aikana täytyy nousta hyvin korkealle, hengähdän hetkeksi ja rauhoitan mieleni.

• Jäseniä yli 250 • Perustettu vuonna 1996 • Puheenjohtaja

EevaMaria Tuhkanen • Arboristin koulutusta tarjoavat oppilaitokset:

Hyria Hyvinkää, Livia ammattiopisto Tuorla, Sedu Ähtäri

Treenien tarkoitus on opettaa uusia tekniikoita ja verestää vanhoja.

riin. Kun olen itse tarkistanut, että välineet ovat kunnossa, voin luottaa niihin, Emilia Marila sanoo.

Pelastaja ohjaa tilannetta Lopulta Heli laskeutuu hallitusti Raimon luokse ja aloittaa uhrin auttamisen alas puusta. Pian Raimo jo lepäilee maassa. Onneksi Raimolla oli kypärä tiukasti päässä, koska matkalla pää vähän kolahteli puuhun.

Treenien tarkoitus on opettaa uusia tekniikoita ja verestää vanhoja. Tositilanteessa arboristin täytyy myös ohjata tilannetta. – Pelastaja jakaa tehtävät. Kuka soittaa hätänumeroon, kuka taas ohjaa ambulanssin paikalle, Emilia kertoo.

Odottaessaan omaa vuoroaan muut kiipeilijät hyppivät pitääkseen itsensä lämpiminä kylmänkirpeässä syysilmassa.

Vaikka kaikki treenaavat tosissaan, on kaksipäiväisellä leirillä rento ja hyväntuulinen meininki. Kun ilta saapuu Tamminiemeen, he kerääntyvät leirinuotion äärelle. Rantasauna ja palju lämpiävät.

”You can do it!” Antti Luomajoki ohjaa tilannetta pelastus operaation avustustehtävissä.

”You can do it!”

Tavallisesti tämäntyyppiseen pelastustehtävään menee viidestä kuuteen minuuttia, mutta Helin pääsy Raimon luokse takkuaa. Tehtävä on selvästikin hyvin vaativa. Näyttää siltä, että Helin on vaikeaa saada otetta lähes oksattomasta rungosta, joten hyvät neuvot ovat kalliit. Niitä hänelle sateleekin.

Arboristikaverit huutelevat hyväntuulisia neuvoja Helille. Joku on tullut Pohjanmaalta asti Loviisaan. ”Yritä seljän puolelta!”

”Löysää vielä vähän köyttä. Kunnon pomppu, niin saat oksasta kiinni!”

“Kiepauta rungon ympäri!”

“You can do it!”

Aika hurjalta näyttää Helin touhu yläilmoissa. Puussa on myös Antti Luomajoki, joka on kiivennyt Raimon luokse tarkkailemaan tilannetta. Hän avustaa Raimon asemoinnissa takaisin puuhun jokaisen onnistuneen pelastamisen jälkeen. – Teemme töitä myös nostokorista. Itse luotan välineisiini enemmän kuin nostoko-

– Puista on valtavasti hyötyä ihmisen hyvinvoinnille, arboristi Emilia Marila tietää.

Puut veivät mennessään

Puihin liittyy paljon luonto- ja virkistysarvoja sekä historiallisia arvoja. Loviisassa on paljon historiallisesti arvokkaita puita.

Ajatelkaapa, miltä kaupunkiympäristö näyttäisi ilman puita! Puut tarjoavat monia ekosysteemipalveluita, ja niistä on valtavasti hyötyä ihmisen hyvinvoinnille. Samalla ne tarjoavat monille eliöille elinympäristön.

Kuumat kesät ovat havainnollistaneet puiden tärkeyden kaupunkiympäristöissä. Etenkin kaupungeissa on paljon tummia ja läpäisemättömiä pintoja sekä rakennuksia, jotka imevät ja varastoivat itseensä auringonsäteilyä. Vapautuva lämpö nostaa ilman lämpötilaa. Tätä kutsutaan lämpösaarekeilmiöksi.

Puut varjostavat ja viilentävät ilmaa haihduttaessaan vettä, ja muun muassa auttavat hulevesien hallinnassa. – Jatko-opintojen myötä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että puihin liittyviä asioita voi opiskella ja tutkia loputtomasti. Graduni käsittelee kaupunkipuiden juuristoihin liittyviä asioita. Juuret ovat osallisena hiilen pitkäaikaisessa varastoitumisessa maaperään ja toimivat ilmastonmuutosta hillitsevästi. – Tunnen olevani omalla alallani, sillä kiinnostus puihin ja puustoihin tuntuu vain kasvavan opintojen myötä. Voi kai sanoa, että puut ovat vieneet mennessään.

Emilia Marila on koulutukseltaan puutarhatalouden hortonomi ja arboristi. Arboristina hän on työskennellyt vuodesta 2017. Parhaillaan hän opiskelee Helsingin yliopistossa kasvipatologiaa ja puutarhatieteitä.

KUVA: HARRI HELLSTRAND

TAMMINIEMESSÄ ON RIKAS PUUSTO

Loviisan Tamminiemen leirintäalueen puusto on monipuolista ja rikasta. Alueelta voi bongata metsä- ja punatammen, vaahteran, puistolehmuksen, lehtosaarnin, katajan, lehtikuusen, terva- ja harmaalepän sekä tietenkin myös mäntyjä ja koivuja.

Kaupungin arboristi Kim Mikkola huolehtii alueen puustosta, jotta Tamminiemessä vieraileminen ja liikkuminen on turvallista. Puutkin nimittäin haurastuvat tai sairastuvat vanhetessaan. – Osa Tamminiemen puista on rakennusten ikäisiä. Vanhimmat jopa 150-vuotiaita, Mikkola arvioi.

Hoitotoimenpiteet perustuvat tutkimukseen. Arboristi päättelee paljon puun kunnosta silmämääräisesti tarkkailemalla. Näkyykö onkaloita, löytyykö lahottajasieniä. – Käytämme myös mikroporaa, jonka avulla voimme todeta puun kunnon sisältä. Onko lahoa tai onttoutta.

Tamminiemen puusto on melko hyväkuntoista, mutta joissakin lehtikuusissa on ollut karhunkääpää, ja portilla vartioinut iso mänty on kaadettu turvallisuussyistä. – Siitä tosin jätettiin tolppa pystyyn linnuille kolopuuksi.