Ennakossa Desperados III – haastavaa ja kiehtovaa hiiviskelyä villissä lännessä

Ennakossa Desperados III – haastavaa ja kiehtovaa hiiviskelyä villissä lännessä

Kostajan tie on täynnä moninaisia haasteita ja vaaroja.

Saksalainen Mimimi Games oli ennen vuotta 2014 tunnettu lähinnä muutamista pienistä mobiilipeleistä, mutta tilanne muuttui kertaiskusta, kun tiimi vaihtoi totaalisesti suuntaa ja julkaisi Shadow Tactics: Blades of the Shogunin. Se oli kuin modernisoitu paluu 90-luvulta tuttujen Commandos-pelien teemoihin. Pelaaja komensi pientä ninjaryhmää, jonka tehtävänä oli hiippailla läpi feodaaliajan Japanin vihollisia myrkyttäen ja salamurhaten. Se oli mitä mainiointa viihdettä ja pokkasi Pelaajan arvostelusta kahdeksan pistettä.

Olisin tämän jälkeen voinut vaikka vannoa, että Mimimin seuraava peli olisi ollut jatko-osa Shadow Tacticsille, mutta toisin kävi. Edessä olikin hyppy Japanista villiin länteen, sillä studion tuorein peli on Desperados III.

Vuosituhannen vaihteessa julkaistu Desperados-pelikaksikko oli sekin aikanaan henkistä jatkoa Commandos-peleille, joten Mimimi liikkuu edelleen turvallisilla ja tutuilla vesillä. Desperados III tuntuukin välittömästi kotoisalta peliltä kaikille Shadow Tacticsinsa pelanneille, sillä perusidea on prikulleen sama.

Pelaajan komennettavana on viisi yksilöllistä lainsuojatonta, joista jokainen on varustettu omilla kyvyillä ja omanlaisella pelityylillä. Porukan päähenkilönä toimii John Cooper, joka oli oikeastikin villin lännen lainsuojaton 1800-luvun loppuvuosina. Cooper on salaisella ja pitkällä kostomatkalla, jonka yksityiskohdat eivät pelin alussa ole pelaajankaan tiedossa. Desperados III on vahvasti tarinavetoinen peli, mikä auttaa hyvin sitomaan tehtävät yhteen ja myös antamaan niille todella monipuolisia tapahtumapaikkoja ja tavoitteita.

Pelin ensimmäisessä tehtävässä Cooperia ja tämän ensimmäistä asetoveria Doc McCoyta kuljettava juna joutuu paikallisten junaryöstäjien pysäyttämäksi, ja kaksikon täytyy edetä junaa pitkin, pelastaa rosvojen vangitsemia siviilejä ja lopulta räjäyttää raiteita tukkivat valtavat kivenlohkareet tieltä pois. Seuraavaksi operoidaan suuremmassa kaupungissa, jonka kadut ovat pelaajan ryhmälle turvallisia alueita. Sivukujilla ja takapihoilla tuli on vapaa ja kaikki sallittua.

Lennokas tehtäväsuunnittelu auttaa pitämään pelin tuoreen oloisena, sillä kun edessä on jatkuvasti vaihtuvia taktisia haasteita, ei voi vain nojata koko ajan samoihin vakiokikkoihin.

Shadow Tacticsin tavoin sekä pelaajan ryhmä että vastassa olevat viholliset ovat kyvyiltään monipuolista porukkaa. Kehitystiimi on selvästi hakenut inspiraatiota länkkärileffoista ja -sarjakuvista, sillä pelaajan mukaan lyöttäytyy vanhan ja äreän lääkärin ohella myös parimetrinen turkistarhaaja ja kissaansa aina mukana kiikuttava voodoopapitar.

Kullakin hahmolla on uniikki kykypakettinsa. Turkistarhaaja voi esimerkiksi virittää valtavankokoisen (mutta yllättävän vaikeasti havaittavan) karhunrautansa kulman taakse ja sitten viheltämällä houkutella jonkun kävelemään siihen. Tohtori McCoy taas kantaa mukanaan tarkkuustähtäimillä varustettua asetta ja ansoitettua lääkärinlaukkua, jolla voi järjestää räjähtäviä yllätyksiä vihollisille.

Hahmoilla on myös omat rajoituksensa. McCoy on sen verran vanha ja raihnainen, että hän ei pysty kiipeämään esimerkiksi köynnöksiä tai köysiä pitkin, mikä rajoittaa hänen liikkumistaan. Turkistarhaaja taas on sellainen kolossi, että vihollisten kimppuun hiiviskely on hankalaa. Tämä tarkoittaa tietenkin, että pelaajan täytyy osata valita oikeat tehtävät oikeille hahmoille. McCoykin pääsee kyllä korkeuksiin, kunhan joku muu käy vaikkapa ensin sen köynnöksen kautta raivaamassa tien rappusille.

Kaikille hahmoille ja kyvyille löytyvät käyttötarkoituksensa, sillä myös viholliset ovat monipuolisia ja pahuksen fiksuja. Ne näkevät ja kuulevat realistisesti, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi tuliaseisiin ei kannata luottaa ennen kuin viimeisessä hädässä tai kun on varma, että kukaan ei ole kuuloetäisyydellä. Koska kyseessä on moderni hiippailupeli, pelaaja saa halutessaan yllin kyllin tietoa. Kun aikoo käyttää jotain kykyä – esimerkiksi heittää vihollista puukolla tai virittää karhunraudat – peli näyttää suoraan, miten kauas ääni kantaa. Vihollisten näkökeilat saa piirrettyä ruudulle, ja halutessaan pelimaailmaan voi pudottaa keinotekoisia sensoreita, jotka ilmaisevat, näkeekö kukaan vihollinen alueelle.

Käytössä on myös todella mainio synkronointityökalu, jolla pelin voi pysäyttää ohjeiden antamista varten. Eri hahmoille voi määrätä omat käskynsä, ja sitten nappia painamalla kaikki suorittavat ne yhtä aikaa. Näin esimerkiksi kaksi soturia voi samaan aikaan kolkata kukin yhden lähekkäin seisovista vihollisista. Systeemi ei aina toimi aivan saumattomasti, koska esimerkiksi reitinhaku voi heittää välillä kapuloita rattaisiin. Esimerkissä molemmat desperadot kyllä määrättiin iskemään yhtä aikaa, mutta toinen juuttui matkalla pusikkoon ja asetoveri hyökkäsikin yllättäen yksin.

Eri hahmoille voi määrätä omat käskynsä, ja sitten nappia painamalla kaikki suorittavat ne yhtä aikaa.

Pidin aikanaan suuresti Shadow Tacticsista, ja vähemmän yllättäen Desperados III rapsuttaa juuri samasta kohtaa korvan takaa. Se tarjoaa toimivaa ja todella haastavaa hiiviskelyä, hahmovalikoima on viihdyttävän monipuolinen, ja selkeästi hyppy villiin länteen on inspiroinut pelinkehittäjiä keksimään jos jonkinlaisia hauskoja haasteita.

Realismin nimissä on todettava, että myös monet Shadow Tacticsin ongelmista tuntuvat yhä olevan mukana kuvioissa. Kuten usein tällaisissa monimuotoisten systeemien päälle rakennetuissa hiippailupeleissä käy, Desperados tuntuu olevan kovin herkkä kaikenlaisille pienille töksähdyksille ja outouksille. Virheettömästi samaa partioreittiä kymmenen kertaa kävellyt vihollinen töksähtääkin yhdennellätoista kerralla johonkin oksaan, kääntyy yllättäen ympäri ja huomaa kimppuun hiiviskelevän papittaren. Ehkä sille on syynsä, että peli muistuttaa minuutin välein käyttämään pikatallennusmahdollisuutta.

Mielenkiintoinen kysymysmerkki on myös se, miten konsoliversiot tulevat lopulta toimimaan, sillä pc-version käyttöliittymä oli selvästi tehty hiiri ja näppäimistö mielessä. Toimiiko homma peliohjaimella, ja saako Mimimi pienet töksähtelyt korjattua? Se selvinnee, kun Desperados III ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Maantiellä helvettiin

Pelin päähenkilönä toimiva John Cooper on suurelta osin Mimimi Gamesin itse keksimä hahmo, mutta esikuvana on toiminut oikea Montanan osavaltiossa riehunut maantierosvo. Cooper oli osa alueen sheriffi Henry Plummerin salaa johtamaa jengiä, joka ryösteli postivaunuja ja kultakuljetuksia ja aiheutti siinä sivussa yli sata kuolonuhria.

Lopulta alueen asukkaat muodostivat tarinoiden mukaan yli 500 henkilön ”komitean”, joka hirtti yli 20 väitettyä jengin jäsentä. Tarinoiden mukaan viimeinen hirtetty sai tuomionsa protestoituaan, että monet hirtetyistä olivat täysin viattomia, mikä antoi myös jengille kuolemanjälkeisen nimen: Viattomat.

Miikka Lehtonen