Arvostelussa Murder by Numbers – yksi risti kaksi

Arvostelussa Murder by Numbers

Yksi risti kaksi

Tekijä: Mediatonic | Julkaisija: The Irregular Corporation | Alusta: Win, Switch | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: –

Juristiässä Phoenix Wrightin viimeisimmistä seikkailuista on pian neljä vuotta aikaa, ja vieroitusoireet alkavat jo vaivata kasuaalimpaakin fania. Ace Attorney -sarja on yksi harvoja lännessä itsensä läpi lyöneitä visual novel -instituutioita, eikä sen jälkeensä jättämälle, perusteellisen omaperäiselle markkinaraolle ole tahtonut löytyä täyttäjää.

Nyt apajille on kuitenkin yllättäen uiskennellut brittiläistä tekoa oleva Murder by Numbers, joka ei millään tapaa pyri piilottelemaan inspiraationsa lähteitä. Samankaltaisuuksia riittää jokaiselle sormelle. On kaunista japanilaistyylistä grafiikkaa, mieleenpainuvaa hahmosuunnittelua, terävää dialogia ja ennen kaikkea piinaavia murhamysteereitä, joiden ratkaiseminen luotetaan pelaajan kontolle.

Meno on Murder by Numbersissa harvinaisen maanläheistä esikuvansa paranormaaleihin ylilyönteihin verrattuna.

90-luvun Hollywoodiin sijoittuvaa peliä tähdittää parhaat päivänsä nähnyt tv-tähti Honor Mizrahi, joka jostain syystä onnistuu päätymään kerta toisensa jälkeen groteskien kuolemien keskipisteeseen. Mukaan lyöttäytyy pelin alkuminuuteilla myös omituinen robotti S.C.O.U.T., joka herttaisen yksioikoisine digiaivoineen auttaa naista selvittämään rikosten uhrien kohtaloita. Erikoinen pariskunta ei aivan pärjää karismakisassa Phoenixille kaveruksineen, mutta jotain sympaattista on siinä, ettei kaksikolla todella ole minkäänlaista käsitystä salapoliisin työstä.

S.C.O.U.T. tosin toimittaa muutakin kuin koomisen kevennyksen virkaa, sillä se on varustettu aikaansa nähden huippuälykkäällä kameralla, josta on paljon hyötyä rikospaikkojen tutkimisessa. Tästä päästään seikkaan, joka antaa pelille nimensä ja erottaa sen Ace Attorneysta: nonogrammeihin. Myös Picross-tavaramerkillä tunnetut nonogrammit ovat yksinkertaisia päättelypulmia, joissa ruudukon laidoille sijoiteltujen vihjenumeroiden perusteella koostetaan värittämällä pikselikuva. Pelaaja siis simuloi S.C.O.U.Tin analyysityötä pulmapelailun varjolla.

Nonogrammit ovat siinä mielessä miellyttävä aivopähkinöiden alalaji, että niiden perussäännöt on äärimmäisen helppo oppia, mutta haastetta on periaatteessa mahdollista lisätä loputtomiin ruudukon kokoa kasvattamalla. Noin 15-tuntiseen peliin mahtuu yli sata pulmaa, ja pelaajan edetessä vaikeustasoa kasvatetaan juuri sopivalla tahdilla ilman, että väsymys tai turhautuminen pääsee missään vaiheessa iskemään.

Puhtaan pulmailun vastapainona on visual novel -tavara, joka toimii kehyskertomuksena varsinaiselle pelilliselle sisällölle. Ace Attorney peli ei kuitenkaan ole, ja se näkyy ja tuntuu. Hahmot eivät ole yksipuolisuudessaan aivan yhtä mielenkiintoisia, murhat tuntuvat Wrightin tapausten hulluihin juonenkäänteisiin verratessa kovin suoraviivaisilta, ja vaikka totuuksia tiristetään silminnäkijöistä tuttuun tyyliin todistusaineistoa pöytään lätkimällä, jää omilla aivoillaan ajattelua silti kaipaamaan. Vastaukset ovat monesti yksioikoisia ja itsestään selviä, ja tarina kulkee pitkälti raiteilla ilman pelaajan apua. Suuretkin paljastukset pälkähtävät siis päähahmokaksikon päähän aivan kuin itsestään.

Vaikka peli ei yllä kaikilla osa-alueillaan esikuvansa tasolle, on sitä kiiteltävä juuri omista avuistaan. Vaikka paljon on ammennettu muualta, nonogrammit pääasiallisena pelimekaniikkana ovat vielä melko harvinainen näky varsinaisen Picross-sarjan pelien ulkopuolella. Aivojumpasta nauttiville Murder by Numbers on varsin mukaansatempaava vaihtoehto vaikkapa ristikkolehdille, ja Ace Attorney -apinoinninkin nielee sivussa aivan mielellään, vaikka sen voimalla ei maaliin asti päästäkään.

Johanna Puustinen

Pisteet: 7

Murder by Numbers on korkeintaan keskinkertainen Ace Attorney -kopio mutta vallan mainio pulmapeli.

Melodioita menneisyydestä

Kenties suurin yksittäinen yhtymäkohta Murder by Numbersin ja Ace Attorney -sarjan välillä on teosten huikea äänimaailma, joka alleviivaa juonikaaren draamaa täydellisen laskelmoivasti. Erehdyttävästä yhdenmukaisuudesta käy kiittäminen japanilaissäveltäjä Mazakasu Sugimoria, joka kynäili aikanaan taustaraidan myös Phoenix Wrightin varhaisille seikkailuille. Tämä tekee tunnelmasta alitajuisella tasolla hyvin kodikkaan ja vie pelin monta askelta lähemmäs muusaansa.