Arvostelussa Mega Man Zero/ZX Legacy Collection – se kokeellisempi megakokoelma

Arvostelussa Mega Man Zero/ZX Legacy Collection

Se kokeellisempi megakokoelma

Tekijä: Inti Creates, Capcom | Julkaisija: Capcom | Alusta: PS4 (testattu PS4 Prolla), Switch, Xbox One, Win | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: 11

Mega Man oli lapsuus- ja nuoruusvuosieni rakkaimpia pelisarjoja, eikä kylmänviileä Man X:kään jäänyt myöhemmin kauas taakse. Räkänokkaisena pojankloppina alkuperäisen sarjan viehätys saattoi piillä mahdollisuudessa valita vapaasti kenttiä pomovastusten naamataulujen perusteella. Se oli iso juttu, kun orastavat pelitaidot eivät aina kantaneet edes muutamaa kenttää pidemmälle. Vuodet ovat kuitenkin osoittaneet sinisen pommittajan pelillisten ansioiden olleen yllättävän ajattomia, sillä pelien pirullisiksi kuvaillut haasteet ovat koulineet pelaajista taitavampia ja tarkkaavaisempia reiluin keinoin.

Kiinnostuksesta huolimatta Game Boy Advancen Mega Man Zero- ja Nintendo DS:n Mega Man ZX -sarjat ovat aina olleet suurimpia aukkoja omassa megatietämyksessäni. Neljä Zero- ja kaksi ZX-seikkailua nykyalustoille niputtava Legacy Collection onkin haasteidensa osalta melkoinen paluu maanpinnalle, sillä kehittäjät jo aikoinaan maalailivat Zero-seikkailujen olevan sarjan siihen mennessä vaikeimpia. Kelkkaan näin jälkeenpäin loikanneena voin helposti lisätä, että toisinaan jopa vääristä syistä, mutta monet keskeiset Mega Man -elementit pidättelevät laatutasoa kohdillaan. Se terävinkin ote löytyy lopulta, kun pelien järjestysnumerot etenevät.

Taskukonsoliruudulta 4K-töllöttimeen venytetty pikseligrafiikka toimii rehellisessä kulmikkuudessaan sen verran hyvin, ettei sitä mielellään pilaisi tökeröillä pehmennyksillä tai filttereillä, joita kokoelma tarjoaa jokusenkin kappaleen.

Ensimmäisen Mega Man Zeron keskeisin ero sitä edeltäneeseen Mega Man X -kaavaan on astetta yhtenäisempi maailma, jonka eri kolkissa suoritetaan tarjolla olevia tehtäviä. Erityisen avoimelta se ei silti tunnu – mutta sitäkin haastavammalta, kun tehtävien ja valmistautumista vaativien välivastusten luonne on usein kysymysmerkki. Myöhemmät Zero-pelit tajuavat tuoda kuvioihin perinteisempää ja selkeämpää kentänvalintaa, kunnes täysin uuden suunnan ottavat ZX-pelit loikkaavat hämmästyttävän hyvin toimivaan metroidvania-tyyliseen ratkaisuun.

Pelien Mega Man X:lle paljon velkaa oleva perusmekaniikka tottelee ohjaksia varsin sujuvasti, vaikka liikkeitä ja hyökkäyksiä lisätään melkoisesti Mega Man Zero 4:ään mennessä. Zero-robotin liikuttaminen on hauskan vauhdikasta, kun taas sädetykin ja miekan rinnalle saadaan jokusia näppäriä aseita, jotka vaihtelevat pelistä toiseen. Niillä kenttiin ja hyvin kuviopohjaisiin hyökkäyksiin turvautuviin pomotaisteluihin saadaan sopivissa määrin erilaisia lähestymistapoja.

Zero ei varsinaisesti kerää pomovastusten erikoiskykyjä klassikkopelien malliin, vaan aseisiin voi kytkeä eri elementaaleja, jotka toimivat vastusten heikkouksina. Apuna ovat myös kertakäyttöiset Cyber-Elf-apurit, joita keräillään matkan varrella. ZX-pelit ovat sen sijaan täysin oma lukunsa, sillä toiseen osaan mennessä pomovastusten koko olemus omaksutaan kykyineen kaikkineen, mikä istuu erinomaisesti metroidvania-tyyliseen etenemiseen.

Zero-pelien ajoittaiset epäkohdat juontuvat pitkälti liian tiiviistä näkökentästä, mikä hankaloittaa laajempien pelialueiden hahmottamista. Hyppyjä tuntemattomaan riittää, ja ruudun ulkopuolisten hyökkäysten väistelemiseen on tietyissä tilanteissa turhan pieni reaktioaika. Pelaajasta riippumattomat virheet ovat klassisimpia Mega Man -pelejä herkemmässä, mikä syö iloa kenttien ja taistelujen opettelusta etenkin alkupään osissa. Legacy Collection sentään helpottaa halutessa pelejä välitallennuspisteillä, jotka osoittautuivat jopa vanhan Mega Man -fanin viihtymisen kannalta välttämättömyyksiksi.

Modernista näkökulmasta katsottuna Zerot kyllä ovat suurimmilta osin toimivia, mutta ZX-pelit yksinkertaisesti toimivat lähes jokaisella osa-alueella paremmin. Näkökenttä on kattavampi ja jopa vaikeustaso kasvaa sopivassa tahdissa heti syvään päähän sukeltamisen sijaan. ZX-kaksikon onnistumiset ja tuoreet ideat hyvittävät useita heikompien pelien tuskaisempia hetkiä ja tekevät Legacy Collectionista pelaamisen arvoisen muillekin kuin kovimmille Mega Man -faneille.

Ville Arvekari

Pisteet: 7

Uuteen kokoelmaan ei kenties lukeudu Mega Man -pelien parhaimmistoa, mutta tuoreemmat osat pitävät silti otteessaan.