Jälkijunassa: Bayonetta & Vanquish 10th Anniversary Bundle – robotteja, nahka-asuja ja kokeilumieltä

Jälkijunassa: Bayonetta & Vanquish 10th Anniversary Bundle

Robotteja, nahka-asuja ja kokeilumieltä

Tekijä: PlatinumGames | Julkaisija: Sega | Alusta: Xbox One (testattu), PS4 | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: 18

PlatinumGamesin klassikkopelit Bayonetta ja Vanquish siirtyivät ensimmäistä kertaa nykyiselle konsolisukupolvelle helmikuussa. Uusintaversioille lienee tilausta, sillä tänä vuonna pyöreitä täyttävät pelit ovat varmasti jääneet kokeilematta monelta tällä sukupolvella peliharrastuksensa aloittaneelta, kuten allekirjoittaneelta.

Vaikka ikää on jo kertynyt, ehostetut julkaisut näyttävät pelatessa yllättävän nätiltä. Molemmat pelit pyörivät tasaisella 60 kuvan sekuntivauhdilla sekä tehokkaammilla konsoleilla natiivilla ja terävällä 4K-resoluutiolla. Uusintajulkaisun heikko kohta ovat kuitenkin välianimaatiot, jotka on jostain syystä jätetty remasteroimatta. Selkeimmin tämä näkyy Bayonettassa, jossa erityisesti loppua kohden nähtävien videoiden resoluutio ja graafinen taso on silminnähden surkea.

Pelattavuudeltaan kumpikin on yhä timanttia. Molempiin peleihin ensikosketukseni nyt saaneena onkin myönnettävä, ettei näitä turhaan kutsuta klassikoiksi. Molempien mekaniikat ovat koukuttavia, sulavia ja ensikertalaisellekin varsin armollisia. Räätälöitävä vaikeustaso helpottaa peliin totuttelua etenkin toiminnallisen Bayonettan kohdalla. Se tarjoaa pelaajille helpoimmilla vaikeustasoilla myös erityisesinettä, joka ketjuttaa hyökkäykset pelaajan puolesta. Tästä ominaisuudesta kannattaa kuitenkin kieltäytyä, jos tahtoo saada otteen pelin todellisesta ytimestä.

Räiskintäpainotteisempi Vanquish ei perusolemukseltaankaan ole kovin haastava, mutta muutama ärräpää pelatessa saattaa silti lentää, ennen kuin ohjaussysteemin hengen ja isojen vastusten heikot kohdat todella sisäistää. Peliä on kiitettävä hauskasta aseidenpäivitysjärjestelmästä, joka ei vaadi sielutonta grindausta vaan on nopeaa ja palkitsevaa puuhasteltavaa.

Kumpikaan peli ei pitäydy yhdenlaisessa pelityylissä, vaan molemmat nimikkeet sisältävät hurjasti vaihtelua. Vanquishissa ammuskellaan lopputekstien yhteydessä pelinkehittäjiä ensimmäisestä persoonasta, ja Bayonettassa päästään listimään vihollisia muun muassa moottoripyörän ja helikopterin kyydistä. Pelimekaniikan monipuolistaminen tuo mukavaa vaihtelua tavalliselle taistelulle, mutta erikoisosiot venähtävät toisinaan turhan pitkiksi ja muuttuvat lähinnä pakkopullaksi.

Vaikka pelit rakentuvat pääosin ihailtavien mekaniikkojensa varaan, myös niiden tarinat ovat suuri osa kokemusta. Bayonettan juoni lähtee käyntiin hyvin sekavasti mutta selkenee tarinan lisätessä kierroksia. Vanquish on sen sijaan alusta asti hyvin suoraviivainen scifisotakertomus.

Bayonetta on kahdesta pelistä muutenkin selvästi omalaatuisempi tapaus. Se on kaikessa hulluudessaan omituisen perverssi peli, jossa naureskellaan tissihuumorille ja virtsataan Hideki Kamiyan hautakivelle. Kuvakulma käy vähän väliä joko Bayonettan takapuolessa tai rinnoissa, mikä alkaa puuduttaa hyvin nopeasti.

Vanquish taas ei turhia pervoile ja onkin kokonaisuudessaan muutenkin vakavampi tekele. Totinen meininki ei kuitenkaan nosta pelin tarinan asettamia panoksia, jotka tuntuvat yllättävän mitäänsanomattomilta. Tarinan käänteet eivät jaksa yllättää, eikä fiktiivisen New Yorkin kohtalokaan oikein kiinnosta.

Pelien uusioversiot eivät tuo mukanaan uutta sisältöä vaan pyrkivät yksinkertaisesti nostamaan ne takaisin pelaajakansan huulille – ja siinä ne onnistuvat. Bayonetta & Vanquish 10th Anniversary Bundle on pääosin onnistunut remasterointi kahdesta toimintaklassikosta, jotka ovat kestäneet aikaa hyvin. Muutama resoluution kanssa sattunut kömmähdys ei pilaa tunnelmaa, eivätkä tarinalliset tasapaksuudet haittaa fantastista pelikokemusta.

Niklas Tirkkonen

Pisteet: 8

Toimintapelien aatelin uudelleenlämmittelyt pelittävät yhä silkinpehmeästi.