Arvostelussa Iron Danger – todella kotimaista

Arvostelussa Iron Danger

Todella kotimaista

Tekijä: Action Squad Studios | Julkaisija: Action Squad Studios, Daedalic Entertainment | Alusta: Win (testattu), PS4 (tulossa), Xbox One (tulossa) | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: –

Suomalaiset pelinkehittäjät ovat jo vuosien ajan tehtailleet menestyneitä ja laadukkaita pelejä, mutta vain ani harvoin on nähty sellaisia, joissa suomalaisuus näyttelee minkäänlaista varsinaista roolia. Helsinkiläisen Action Squad Studiosin Iron Danger tekeekin nyt rohkean aluevaltauksen, sillä se suorastaan piehtaroi suomalaisuudessa – kuin jääkiekon MM-voittoa juhliva teekkari suihkulähteessä.

Alun perin suomalaisena supersankarielokuvana käynnistynyt projekti on hakenut tarinaansa ja maailmaansa inspiraatiota kansalliseepoksestamme Kalevalasta, mutta siitä eteenpäin se suuntaa täysin omille poluilleen. Iron Dangerin tarinassa Pohjolan kuningatar Low-hee (lausutaan ”Louhi”) puskee rautaisten hirviöiden täyttämän armeijansa kanssa etelään valloittaen ja polttaen kaiken tieltään.

Ihmiskunnan rippeet pakenevat kohti viimeistä turvapaikkaa, Kalevalan linnoituskaupunkia. Samalla pieni sankarijoukko lähtee omalle yliluonnolliselle matkalleen, jonka päässä voi lopulta odottaa koko maailman pelastuminen. Tarinan keskipisteessä on nuori Kipuna, joka jo pelin ensimmäisillä hetkillä kohtaa kuolemansa. Pohjolan armeijan hyökätessä Kipunan kotikylään hänen pakomatkansa päättyy kohtalokkaaseen pudotukseen ja lävistymiseen valtavan kristallipaaden kärkeen. Kuolettavan haavan sijaan rintakehää koristava kristalli antaa Kipunalle kyvyn kelata aikaa taaksepäin ja hyödyntää erilaisia luonnonvoimia taistelussa Pohjolan armeijoita vastaan.

Tarina on viihdyttävä ja sen kotimaista supersankaritarinaa hyödyntävä asenne hurmaavan erilainen. Kehitystiimi itse mainitsi, että tavoitteena oli tehdä ”ruisleivän makuista meininkiä”, ja siinä todella on onnistuttu. Viholliset ovat tuttuja esikristillisistä kansanuskonnoista ja -tarinoista, ja haavoja parannetaan saunassa seisomalla sekä ruisleipää ja lakkoja syömällä. Pelin ääniraidalla kuulee melodioita vanhoista lastenlauluista ja virsistä sekä Poets of the Fallin biiseistä ja niin edelleen. Kehitystiimiä ovat selvästi inspiroineet mitä moninaisimmat vaikutteet, ja ainakin näin suomalaisperspektiivistä kokonaisuus toimii, sillä pieniä ja suurempia viittauksia on hauska bongailla.

Iron Dangerin pelattavuus on omaperäinen yhdistelmä vuoropohjaisuutta ja tosiaikaisuutta. Tarinan edetessä pelaajan käytettäväksi aukeaa yhteensä neljä sankaria, joista on käytössä kerrallaan kaksi kussakin tehtävässä. Tämä vaikuttaa paperilla ehkä pieneltä määrältä, mutta käytännössä kummankin sankarin ohjastaminen on niin intensiivistä puuhaa, että suurempi sankarimäärä vain haittaisi pelaamista.

Kullakin sankareista on oma pelityylinsä. Siinä mis- sä esimerkiksi Kipuna on fyysisesti heikko maagi, parrakas seppä Topi on kilpeä ja valtavaa vasaraa kantava soturi. Kenelläkään sankareista ei pärjää yksinään, vaan onnistuminen vaatii kummankin käytössä olevan sankarin ominaisuuksien yhdistelemistä luovilla tavoilla.

Sekä pelihahmojen että vihollisten kaikilla kyvyillä on oma ajallinen kestonsa, jota mitataan sydämenlyönteinä. Tavallaan kyseessä on siis toimintapisteitä hyödyntävä systeemi, mutta sen sijaan, että pelaajalla olisi kullakin vuorolla käytössä tietty määrä toimintapisteitä, taistelu rullaa jatkuvasti eteenpäin. Vaikkapa komentamalla Kipunan heittämään tulipallon vihollisten keskelle pelaaja lukitsee Kipunan seuraavaksi kolmeksi sydämenlyönniksi hyökkäykseen.

Tuli on sekä ystävä että vihollinen. Ruohikkoa voi sytyttää palamaan, mutta silloin kannattaa itse olla kaukana liekeistä.

Jutun jujuna on Kipunan kyky kelata aikaa edestakaisin noin 15 sekunnin sisällä. Se tekee pelaamisesta kokeilevaa ja on antanut Action Squad Studiosille mahdollisuuden tehdä taisteluista aivan sikamaisen vaikeita. Vihollisia on jatkuvasti paljon ja niiden hyökkäykset ovat sen verran tappavia, että osumia ei kestä kuin pari. Kuolema ei kuitenkaan tunnu rangaistukselta vaan enemmänkin kehotukselta: tämä ei nyt ihan toiminut, joten kelaa pari sekuntia taaksepäin ja yritä uudelleen.

Ajan manipulointi antaa pelaajalle mahdollisuuden väistää kuolettavia iskuja ja tehdä vihollisten väijytykset tyhjiksi. Lensikö pusikosta nuoli, joka tappoi sankarin? Kelataan aikajanaa taaksepäin, otetaan askel sivulle ja heitetään kranaatti kohti sitä pusikkoa, josta nuoli tulee lentämään.

Aikajanan kelailu antaa pelaajalle myös tilaisuuden yhdistellä sankarien kykyjä monipuolisilla tavoilla. Topi lyö lekallaan hirmuisen iskun, joka lennättää kaksi vihollista pitkin seiniä kuitenkaan näitä tappamatta. Kelataan taaksepäin ja heitetään ennen iskua Topin aseeseen tulivahinkoa tekevä loitsu, jolloin viholliset lentävätkin liekeissä pitkin seiniä. Tai heitetään samainen tuliloitsu räjähtävässä kaasupilvessä seisovan pomohirviön aseeseen ja muutetaan myrkkypilvi liekehtiväksi infernoksi.

Kun taistelusysteemi toimii, se on suorastaan loistava. On todella tyydyttävää kääntää mahdottomalta vaikuttanut tilanne päälaelleen ja tappio voitoksi, mutta mukana on myös ongelmia. Kykyjen käyttäminen on joskus melkoista nysväämistä, kun etäisyydet ja ajat eivät aivan sovi kohdalleen. Vihollinen onkin aivan pikkuisen lyömäetäisyyden ulkopuolella tai torjunta tapahtuukin aivan pikkuisen liian myöhään. Silloin kelataan, otetaan askel sivulle ja yritetään uudelleen.

Kyvyt eivät myöskään aina toimi aivan niin kuin olettaisi. Topilla on kyky syöksyä härän lailla vihollisten läpi ja kyvyn kuvauksen mukaan lennättää nämä tieltään sivuille. Käytännössä näin tekemällä usein vain juoksee suoraan vihollisten keskelle ja lempeästi työntää nämä parempiin lyömisasentoihin. Normaalisti nämä ongelmat voisivat olla kriittisiä, mutta ajankelailun myötä ne tuntuvat nyt vain pieniltä ärsykkeiltä. Pienetkin ärsykkeet voivat kuitenkin ajan myötä muuttua suuriksi ongelmiksi, joten toivottavasti kehitystiimi jaksaa jatkaa pelin tuunailua.

Ilman hienosäätöäkin Iron Danger on erinomainen peli ja alkuvuoden iloisimpia yllätyksiä. Sujuva tarinankerronta toimii mainiosti, mutta pelin todellinen tähti on taistelusysteemi. Pienistä kankeuksista ja oppimiskäyrästä huolimatta se viihdyttää ja haastaa koko pelin ajan. On suorastaan neronleimaus ottaa keskeiseksi pelimekaniikaksi niin sanottu save scumming eli saman tilanteen yrittäminen yhä uudelleen tallennuksia lataamalla.

Vaikka Iron Danger on sikamaisen vaikea peli, se ei tunnu koskaan rankaisevalta eikä epäonnistuminenkaan epäonnistumiselta. Pelimekaniikan hiominen näin toimivaksi ja tyydyttäväksi kokonaisuudeksi on vaatinut varmasti valtavasti työtä, joten nostan Action Squad Studiosille hattua.

Kuka olisi arvannut, että eräs vuoden kiinnostavimmista peleistä tulee Suomesta? Torilla tavataan!

Miikka Lehtonen

Pisteet: 8

Iron Danger on uniikki pelikokemus, jossa suomalaiset vaikutteet yhdistyvät oivaltavaan pelattavuuteen.

Videoeditoinnista pelimekaniikaksi

Iron Dangerin pelattavuuden inspiraationa toimivat animaatiotyökalut. Pelin pääkoodaaja Heikki-Pekka Noronen koodasi työkseen animaatiotyökaluja, kun hänelle iski inspiraatio: mitä jos samaa, aikajanan raahaamiseen perustuvaa käyttöliittymää hyödynnettäisiin videopelin mekaniikkana? Useiden yritysten ja iteraatioiden jälkeen tuloksena on todella uudenlainen ja toimiva taktiikkapeli.