Arvostelussa The Suicide of Rachel Foster – menneisyyden haamut

Arvostelussa The Suicide of Rachel Foster

Menneisyyden haamut

Tekijä: One-O-One Games | Julkaisija: Daedalic Entertainment | Alusta: Win (testattu), PS4 (tulossa), Xbox (tulossa) | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: 16

Olipa kerran onnellinen perheenisä ja nuori teinityttö. Olipa kerran kielletty rakkaus ja siitä seurannut raskaus, joka repi kaksi perhettä palasiksi. Olipa kerran 16-vuotias tyttö nimeltä Rachel Foster, joka hädän ja hämmennyksen hetkellä vei itseltään hengen.

Olipa kerran opiskelijanuorukainen nimeltä Nicole, Rachelin ystävä, joka äitinsä kanssa käänsi selkänsä isälleen tämän järkyttävän teon johdosta. Sittemmin hylätty ja halveksittu isä erakoitui omistamaansa hotelliin ja lopulta kuoli sinne yksin, murtuneena miehenä.

Sitten koittaa päivä, jolloin molemmat vanhempansa menettänyt Nicole joutuu palaamaan isänsä hotelliin tarkistaakseen perimänsä tilukset ennen rakennuksen myyntiä. Pikaisena tarkistuskäyntinä alkanut visiitti äityy mutkikkaaksi, kun ulkona riehuva lumimyrsky telkeää ainoan ajotien ja kiristyvä pakkanen estää jalkapatikassa poistumisen. Sitten valot alkavat välkehtiä ja jostain hylätyn hotellin käytäviltä kiirii vaimeiden kuiskausten ääniä.

The Suicide of Rachel Fosterin jännitysnäytelmään piirtyy alati pelottavampia yliluonnollisia sävyjä.

The Suicide of Rachel Foster on tunnelmallinen kävelyseikkailu, jossa ei juurikaan selvitellä pulmia tai keräillä esineitä muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta. Kypsään, raskaaseen ja kiistanalaiseen aiheeseen rohkeasti tarttuva teos nojaa täysin käsikirjoituksensa voimaan. Vaikka tarinassa on pari Volkswagenin mentävää aukkoa ja varsinkin pelin nimikkohahmon ontto kuvaus jää kismittämään, The Suicide of Rachel Foster on komeasti rakentuva trilleri.

Pelaaja ohjastaa Nicolea tämän tutkiessa aavemaista ja kutkuttavan sokkeloista Timberlinen hotellia etsien vastauksia kipeän menneisyyden kysymyksiin. Apunaan Nicolella on muutama satunnaisesti hyödynnettävä työkalu, asianmukaisen vaikeaselkoinen kartta ja radiopuhelimen päässä haasteleva paikallinen viranomainen nimeltä Irving. Suurin osa juonen syvemmistä ulottuvuuksista avautuu kaksikon puhelinkeskustelujen avulla, ja pelaajalle suodaan jonkin verran vaikutusvaltaa jutustelun etenemiseen.

Pelin keskeisin päähenkilö Nicolen ja Irvingin ohella on itse Timberline-hotelli. Ajan unohtama rakennus natisee, yskii ja kuiskii pelaajan korviin kuin vanha mutta valpas seuralainen. Peli on kaunis läheltä ja kaukaa, mutta paikoin hengästyttävän tiiviiksi virittyvä tunnelma on ennen kaikkea erinomaisen äänisuunnittelun ansiota. Vaikka The Suicide of Rachel Foster ei varsinaisesti ole kauhupeli, en suosittelisi teosta heikkohermoisille.

Pelin keskeisin elementti on Timberlinen tutkiminen, ja pelin kymmenen näytöstä on lohkottu lyhyehköihin yksittäisiin osioihin. Useimmiten pelaajan tehtävänä on etsiä jokin huone tai reitti syvemmälle Timberlinen sisuksiin, ja perillä odottaa seuraava ravisteleva juonenkäänne. Omasta tahdista ja suuntavaistosta riippuen matka lopputekstien äärelle vie kolmesta tunnista puoleen tusinaan.

Ikävä kyllä pelaaminen on paikoin uuvuttavan työlästä. Kerrontaa kirittävä pelimekaniikka haparoi toistuvasti oman elopainonsa alla, sillä pelaajaa juoksutetaan paikoin täysin mielivaltaisesti pitkin poikin valtavan hotellin käytäviä. Aina ei ole lainkaan selvää, minkä näkymättömän ansalangan ylittäminen polkaisee juonta eteenpäin.

Se on sääli, sillä pelin tarina on suurelta osin vetovoimainen ja hienosti kerrottu pieni suuri tragedia. The Suicide of Rachel Foster on käsikirjoituksensa osalta kelpo lisä Gone Homen ja What Remains of Edith Finchin tyylisten, vahvasti kerrontaan panostavien teosten perimään. Harmi vain, että pelinä kokemus jättää reilusti toivomisen varaa.

Jason Ward

Pisteet: 6

Tunnelmallinen kävelyseikkailu ihastuttaa tarinallaan ja turhauttaa pelattavuudellaan.