Arvostelussa Nioh 2 – turvallisen kovaa sivaltamista

Arvostelussa Nioh 2

Turvallisen kovaa sivaltamista

Tekijä: Team Ninja, Koei Tecmo | Julkaisija: SIE | Alusta: PS4 | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: 18

On puhdas ihme, että alkuperäinen Nioh löysi koskaan tiensä kauppojen hyllyille. Alun perin vuonna 2004 PlayStation 3:lle julkistetusta teoksesta oli ensin määrä muodostua perinteinen japanilaisrooliseikkailu, mutta suunnitelmat eivät menneet kohdilleen sitten ollenkaan. Pelin suunta ja tekijätiimi vaihtuivat reilun kymmenen vuoden kehitysjakson aikana merkittävästi pariinkin otteeseen, mutta julkaisija Koei Tecmo ei ollut valmis luovuttamaan.

Lopulta Koei Tecmon usko hankkeeseen johti kiehtoviin tuloksiin. Ensimmäinen Nioh ilmestyi aikana, jolloin Dark Soulsin suosio oli ehtinyt poikia jo useampia jäljittelijöitä, mutta Nioh onnistui nousemaan Monien yläpuolelle. Se suoraviivaisti Souls-sarjan mystisempiä puolia ja panosti pelattavuuteen, jossa Souls-henkinen toiminta kohtasi Ninja Gaidenin teknisyyden ja Diablon varustepaljouden. Kaava oli sopivan omanlainen ja sen verran huolella toteutettu, että se löysi nopeasti oman innokkaan yleisönsä. Jatko-osa oli vain ajan kysymys.

Viholliset tykkäävät yllättää hätäisempiä pelaajia, joten alueiden tarkka ennakkotutkiskelu on tärkeää. Jousipyssyllä ja tuliaseilla edessä siintäviä uhkia voi koettaa usein harventaa etukäteen.

Nioh 2 sijoittuu tapahtumiltaan aikaan ennen ensimmäistä peliä, joskin yhä Sengoku-kauden Japaniin. Vanha sankari William on jätetty taakse, ja jalustalle on nostettu kokonaan uusi päähenkilö, joka on tällä kertaa ulkoasultaan täysin pelaajan itsensä luotavissa. Sankareiden erot eivät jää siihen, sillä nyt päähenkilö on puoliksi ihminen ja puoliksi demonimainen yookai-olento.

Yksityiskohdalla ei ole merkitystä vain tarinan suhteen, vaan se toimii tärkeänä johdantona pelin suurimmille uudistuksille. Yliluonnollisen veren virtaaminen päähahmon suonissa tarkoittaa, että monipuolisen ase- ja perusliiketarjonnan ohella pelaajalla on käytössään joukko erilaisia yookai-taitoja. Monet niistä on lukittu uuteen, usein toiminnan myötä täyttyvään anima-mittariin, ja ne toimivat ennen kaikkea keinona monipuolistaa toimintaa. Hahmo voi tiukoissa tilanteissa muuttua väliaikaisesti erilaisiin voimistettuihin demonimuotoihin tai varustautua vihollis-yookaiden käyttämillä erikoisiskuilla. Jälkimmäisiä opitaan vihollisten satunnaisesti pudottamia Soul Core -esineitä puhdistamalla ja aktivoimalla. Erikoisiskuja on mahdollista yhdistellä perusvarusteiden tavoin keskenään niille määritettyjen efektien ja tasojen mukaisesti.

Iso yookai-lisäys on myös Burst Counter -niminen puolustuskyky. Sekä perusvihollisilta että pomovastustajilta löytyy nykyisin aina vähintään yksi erikoisempi, punaisesta välähdyksestä tunnistettava hyökkäys, joka on potentiaalisesti vaarallinen osuessaan ja mahdollisesti jopa vaikea väistettävä. Burst Counterilla vihollisen voi töytäistä pois omasta hyökkäysanimaatiostaan, mutta se vaatii oikeaa ajoitusta, joka voi vaihdella suuresti iskun tyylistä riippuen. Käytännössä kamppailuissa on siis mukana uusi vaara, jonka voi kääntää tarkkuudella ja hyvillä reaktiokyvyillä edukseen.

Lisäykset ovat luonnollinen jatke ensimmäisen Niohin alustamalle toimintatyylille. Niiden käyttö ei ole pakollista, vaan pelkkä kahden aktiivisen lähitaisteluaseen ja kolmen eri taistelutyylin vaihtelu on edelleen täysin varteenotettava keino lähestyä haasteita. Yookai-kyvyt ovat pikemminkin mukana tuomassa pakkiin lisää työkaluja, joita voi hyödyntää niin monipuolisesti kuin tahtoo. Taitava pelaaja rakentaa itselleen tarkkaan mietityn hyökkäyskokoonpanon, jolla vihollisille ei anneta sekuntiakaan hengähdysvaraa. Varovainen taistelija voi sen sijaan käyttää niitä satunnaisesti tilannekohtaisissa osuuksissa helpottaakseen kevyesti omaa kulkuaan.

Melkein jokainen vastaan tulevista otuksista yrittää riistää pelaajalta hengen, mutta muutama poikkeuskin löytyy. Pörröiset scampussit auttavat täydentämään väliaikaisesti anima-varastoa ja voivat härnätä myös vihollisia taistelun tuoksinnassa.

Demonipuolta sivutaan kenttäsuunnittelussakin. Ympäristöissä voi tulla vastaan kokonaisia alueita, jotka ovat yookaiden vaikutuksen alaisena. Näillä alueilla yookait ovat tavanomaista vahvempia ja jopa pelaajan omat yookai-taidot voimistuvat. Ihmismuodossa pelaajan jaksamista kuvastava ki-mittari ei lataudu normaalisti, jolloin turmeltuneilla alueilla liikkumisessa on omat huomattavat riskinsä.

Erikoisalueet ovat Nioh 2:n tärkeimpiä uudistuksia. Muutamista haarautuvista kohdista huolimatta pelin kentät ovat nimittäin tylsintä antia, joten kaikki mahdollinen vaihtelu on tervetullutta. Pidemmän päälle myös turmeltuneisiin alueisiin toivoisi lisää monimuotoisuutta ja yllätyksellisyyttä, sillä niiden tyhjentämiseen rutinoituu todella helposti. Pomotaistelut ovat ainoita poikkeuksia, sillä niissä nämä alueet on rakennettu aina jollain ratkaisevalla tavalla osaksi pomon ominaisuuksia – kohtaamisiin saadaan runsaasti lisädraamaa.

Vaihtelu ei ylipäänsä ole Nioh 2:n suurimpia vahvuuksia. Seikkailun aikana kierrätetään runsaasti samoja perusvihollisia, joista osa on jopa tuttuja ykkösosasta. Myös käyttöliittymä, efektit ja animaatiot tuovat mieleen ensimmäisen Niohin. Ne saavat jopa välillä unohtamaan, että käsissä on kokonaan uusi peli. Ratkaisut eivät tunnu välttämättä laiskoilta, mutta ne kuvastavat sitä, miten maltillisesti pelin perusolemusta on uskallettu lähteä muuttamaan.

Jatko-osana Nioh 2 on ehdottomasti turvallisemmasta päästä. Varsinkin sarjan historian tuntien Koei Tecmoa on hankala lähteä syyttämään hyväksi todettuihin ideoihin nojaamisesta, ja lopputulos on edelleen erittäin mukaansatempaava. Positiivisesti yllättäneen ensimmäisen pelin jälkeen olisin silti toivonut halua ja rohkeutta kehittää sarjaa eteenpäin.

Panu Saarenoja

Pisteet: 7

Nioh 2 on häpeilemättä lisää Niohia, mikä ei ole synti mutta ei myöskään kauhean jännittävää.

Monitoimininjat

Koei Tecmon yhtenä tärkeimpänä kehitysyksikkönä toimiva Team Ninja on veistetty nykyään monenlaisesta puusta. Studio sai alkunsa 90-luvulla Dead or Alive -tekijänä, minkä kautta se päätyi vastaamaan myös Ninja Gaiden -sarjan modernisoinnista. Ensimmäinen iso muutos alkuperäiseen rytmiin oli vuonna 2010 julkaistu Metroid: Other M, jota ovat sittemmin seuranneet Nioh-sarjan lisäksi Dissidia Final Fantasy NT -mätkintäpeli ja viimevuotinen Switch-seikkailu Marvel: Ultimate Alliance 3.

Team Ninja on osallistunut Fire Emblem Warriorsin ja Hyrule Warriorsin kehittämiseen sisaryhtiönsä Omega Forcen apuna, joten studiolle on muodostunut läheinen suhde varsinkin Nintendoon. Toistaiseksi tiedossa ei ole, mitä Team Ninjalta voi odottaa seuraavaksi. Kehittäjät ovat tosin kertoneet tiedostavansa, että maailmassa voisi olla tilausta uudelle Ninja Gaidenille.