Luokkaretki

Alkoholi on, hyvässä ja pahassa varsin vakiintunut osa opiskelijakulttuuria. Näin on myös Porissa, jonka myötä luonnollisesti baarit tulevat useimmille opiskeluaikana enempi vähempi tutuiksi hiljalleen kasvavan kokemusasiantuntijuuden kautta. Jonkinlainen käsitys paikallisesta kapakkakulttuurista on jo siis jo päässyt muodostumaan. Humanistiopiskelijoille tänä keväänä tarjolla oli kuitenkin toisenlainen lähestymistapa, aikamatka, jonka kautta voi syventää ymmärrystään karhukaupungin ravintola- ja yöelämästä.

Kyseessä on ’Kapakat, kuppilat ja yökerhot’ -nimeä kantava kulttuuriperinnön teemakurssi, jossa etnografisin ottein tutustutaan Porin yöelämään 1990-luvulta nykypäivään. Vaikka kokemustaustaa aiheesta löytyy varmasti useilta, kävi kurssilla kuitenkin nopeasti ilmi, ettei etenkään viimeistä reilua kolmeakymmentä vuotta ole juurikaan tutkittu Porissa kuin muuallakaan. Näistä asetelmista pioneerityötä tekevät opiskelijat lähtivät helmikuussa liikkeelle.

Aluksi tutustuttiin luennon verran suomalaisen alkoholikulttuurin juuriin. Tämän jälkeen kokemuksiaan, kertomuksiaan ja ajatuksiaan kävi jakamassa pitkän uran porilaisessa ravintola- ja yöelämässä tehnyt Harri Vilkuna, jonka puheiden pohjalta muotoutui teemalista myöhemmin tehtäviä ravintolayrittäjien haastatteluja varten. Osana kurssia oli myös museon arkistovierailun sekä kaksi baarivierailua kattanut kenttäpäivä, jonka antia esitellään tässä artikkelissa.

Satakunnan Museo

Kenttäpäivän ensimmäinen etappi oli Satakunnan Museo, jossa opiskelijoille tarjottiin läpisyynättäväksi aihepiiriin liittyvät, mm. valokuvia sekä juoma- ja ruokalistoja sisältäneet arkistokokoelmat. Tavaraa oli kokonaisuudessaan reilusti, mutta nopeasti kävi ilmi etenkin viimeisen kolmen vuosikymmenen loistaminen poissaolollaan. Ennen lähtöä käytiin vielä katsastamassa museon perusnäyttelyn puolelta löytyvä vitriini, jossa esillä oli porilaisen oluenvalmistuksen pitkälle ulottuva historia.