2 minute read
Muutosneuvottelut ja viestinnän tärkeys
from Pointti 2/2023
by Pointti
Turun yliopiston muutosneuvottelut tämän talven aikana ovat nostaneet esiin yhden tärkeän asian, nimittäin viestinnän. Olen itse hallinnon opiskelijaedustajana päässyt seuraamaan tätä prosessia lähempää kuin riviopiskelija. Olen kuullut ja seurannut opiskelijoiden huolta ja paniikkia oppiaineensa kohtalosta. Olen nähnyt kuinka opiskelijat ovat nostaneet meteliä oppiaineensa puolesta. Nähnyt tuenosoituksia, pettymyksiä, vihaa, raivoa sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä. Olen pyrkinyt itse tuomaan esiin opiskelijoiden tunteita ja ajatuksia kokouksissa hallinnon kanssa. Opiskelijat ovat kokeneet tunteita laidasta laitaan tämän prosessin aikana, mutta jäljelle on jäänyt pettymys. Pettymys yliopistoa kohtaan, pettymys hallintoa kohtaan ja pettymys viestintää kohtaan. Muutosneuvottelut ovat toki olleet iso prosessi koko yliopistolle ja aiheuttanut huolta myös työntekijöissä. Mutta prosessin aikana opiskelijat tuntuivat unohtuvan tiedotuksen ulkopuolelle. Muutosneuvotteluiden viestintä ylipäätänsä, eritoten opiskelijoille, olisi tullut hoitaa paremmin. Nyt opiskelijat saivat lukea lehdistä ja somesta, että heidän oppiaineensa saatetaan lakkauttaa, mikä tietysti aiheutti paniikkia opiskelijoiden keskuudessa. Paniikkia, mikä olisi voitu välttää.
Yliopiston viestintä muutosneuvotteluiden aikana jätti paljon toivomisen varaa. Lyhyet ja usein kryptiset intra-uutiset eivät tavoittaneet opiskelijoita. Opiskelijoiden ääni jäi kuulumattomiin. Tietenkään kaikkia opiskelijoiden toiveita tai tavoitteita ei voitu yliopiston toimesta toteuttaa. Kaikki ymmärtävät että säästötoimien takia, joistain asioista joudutaan luopumaan. Mutta yliopiston tiedotuksen vuoksi, pääsääntöisesti opiskelijoille jäi kuva, että lähtökohtaisesti vain humanistiselta tiedekunnalta leikataan oppiaineista, ja että suurin osa säästötoimenpiteistä kohdistuu humanistiseen tiedekuntaan. Tämä ei ole totta, mutta tällainen kuva opiskelijoille on jäänyt. Johtuen siitä, että viestintä on antanut tällaisen kuvan. Muutosneuvottelut ovat tarkoittaneet montaa eri asiaa, mutta ne ovat myös olleet opetus viestinnän tärkeydestä yliopistossa. Ja tällä kertaa Turun yliopisto jäi huonolle tasolle. Toivon mukaan tulevaisuudessa tämän kaltaisten isojen asioiden viestinnän kanssa pyritään parempaan. Mutta nyt voidaan yrittää sopeutua uuteen tilanteeseen ja luoda uutta yhteisöllisyyttä yliopistoon. Parempaa viestintää opiskelijoiden ja hallinnon välillä.
Advertisement
God’s Own Country (2017)
Francis Lee
Francis Leen käsikirjoittama ja ohjaama romanttinen draamaelokuva vie katsojan mukaansa Pohjois-Englannin maaseudulle. Hyvin intiimisti ja ehkä jopa inhorealisesti kuvattu elokuva seuraa elämäänsä turhautunutta Johnnya (Josh O’Connor), joka asuu maatilalla isänsä ja isoäitinsä kanssa. Johnnyn päivät kuluvat rankassa maataloustyössä, illat taas liiallisen juomisen ja irtosuhteiden parissa. Romanialaisen Gheorghen (Alec Secăreanu) saapuessa maatilalle avuksi tulee tähän kaikkeen muutos.
Original Broadway Cast (2019) Hadestown
Anaïs Mitchellin säveltämän, sanoittaman ja käsikirjoittaman musikaalin Broadway-levy vie kuuntelijan nopeasti tarinansa maailmaan. Musikaalin tarina perustuu Antiikin Kreikan Orfeus ja Eurydike -myyttiin, ja tarinaa pystyy seuraamaan varsin mainiosti vain kuuntelemalla. Vaikka itse tarina ei kiinnostaisi, on musikaali täynnä kauniita kappaleita, jotka yhdistävät taidokkaasti folkmusiikkia, americanaa ja jazzia. Levy voitti vuoden 2020 Grammy-gaalassa parhaan musikaaliteatterialbumin palkinnon.
What We Do in the Shadows (2014)
Jemaine Clement, Taika Waititi
Komediaa ja kauhua yhdistelevä uusiseelantilainen mokumentti seuraa neljän samassa talossa elävän vampyyrin elämää Wellingtonin kaupungissa. Vaikka elokuva hyödyntää paljon kauhuelokuviin liittyvää kuvastoa, on sen päätarkoitus selkeästi naurattaa yleisöään. Elokuvassa esiintyvät vampyyrit aiheuttavat pikemminkin katsojalle myötähäpeää, kuin kammotusta, ja juuri sen takia elokuva toimii loistavasti. Elokuva on loistava esimerkki toimivasta mokumentista, sillä elokuva ota itseään liian vakavasti.
Orville Peck (2022) Bronco
Kasvonsa maskilla peittävän, countryä ja vaihtoehtorockia yhdistävän Eteläafrikkalaisen Orville Peckin toinen albumi Bronco on vahvaa jatkumoa hänen aikaisemmalle tuotannolle. Peckin vahvuus on hänen kappaleidensa sanoitusten sisältämät tarinat, eikä Broncon sanoitukset ole poikkeus tästä. Musiikillisesti levy hyppelee taidokkaasti ja luontevasti traditionaalisten country-balladien ja menevempiin rock-henkisten kappaleiden välillä. Peck on ehdottomasti yksi nykycountryn kiinnostavimpia nimiä.
Moulin Rouge! (2001) Baz Luhrmann
Baz Luhrmannin Moulin Rouge! tarjoaa katsojalle kaunista ja värikästä silmänruokaa upeasta puvustuksesta mahtipontisiin lavastuksiin asti. Jukebox-musikaali kertoo nuoren kirjailijan, Christianin (Ewan McGregor) ja cabaret-tähden ja kurtisaanin, Satinen (Nicole Kidman) välisestä rakkaudesta 1800-luvun lopun Pariisin Moulin Rouge -klubissa. Luhrmannin tyypillinen, värikäs ja nopeita leikkauksia sisältävä tyyli, sopii loistavasti elokuvan pariisilaisen, boheemin yöelämän maailmaan.
Jeremy Dutcher (2018) Wolastoqiyik Lintuwakonawa
Kanadalaisen Wolastoqiyik-kansaan kuuluvan Jeremy Dutcherin debyyttialbumi tuo Kanadan alkuperäiskansojen musiikkia esille nykymusiikin keinoin. Kappaleet perustuvat 1900-luvun alkupuolella antropologien nauhoittamiin Wolastoqiyik-kansan lauluihin. Dutcher halusi tuoda kansansa lauluja ja kieltä esiin klassisen musiikin avulla uusille sukupolville. Levy sisältää myös osia alkuperäisistä tallenteista. Levy ei ole vain kulttuuriperinnöllisesti tärkeä, vaan se on myös musiikillisesti hyvin kaunis.