1 minute read
Repin Ateneumissa
Runo: Tuulikki Halonen
Arkana pisarat kadut kastoi,
Advertisement
lätäköt kuopissa kimalteli,
sateeksi tienoo muuttui.
Museon kulmalla jono matoi
värinsä varjot kadulle toi…
Minuutit tunniksi vaihtui
lämpökin iholta haihtui…
Vaan, kun sisälle pääsin
het´ elämyksen sain;
väsymys poistui saleissa
kulkeissain.
On taide kuin avain
maailmaan toiseen…
sinne maalaukset johtaa
ja vie…
Mestari maalasi esille vaiheet
maansa historian…
siinä tie…
Upposin aikaan menneeseen,
ihailin taikaa siveltimen. Silmillään yhteyden malliinsa loi, luonteen näin sankaristaan esiin toi.
Näkijä, kansansa sielun tuntija…
alansa Mestari, Tolstoin ystävä,
TOTUUTTA etsi maalatessaan
ikuisti sen mitä ei sanoa voinut…
OMAA TIETÄÄN kulki,
muuta ei ollut
oli TAITEEN TIE;
Se minunkin sieluni
äärelle taiteen vie…
liekö ollut kansansa historia
omankin aikani tie…
Tuulikki Halonen
