Ä är e tö n І syyskuu 2021
Repin Ateneumissa Arkana pisarat kadut kastoi,
Upposin aikaan menneeseen,
lätäköt kuopissa kimalteli,
ihailin taikaa siveltimen.
sateeksi tienoo muuttui.
Silmillään yhteyden malliinsa loi,
Museon kulmalla jono matoi
luonteen näin sankaristaan esiin toi.
värinsä varjot kadulle toi…
Näkijä, kansansa sielun tuntija…
Minuutit tunniksi vaihtui
alansa Mestari, Tolstoin ystävä,
lämpökin iholta haihtui…
TOTUUTTA etsi maalatessaan
Vaan, kun sisälle pääsin
ikuisti sen mitä ei sanoa voinut…
het´ elämyksen sain; väsymys poistui saleissa kulkeissain.
OMAA TIETÄÄN kulki, muuta ei ollut oli TAITEEN TIE;
On taide kuin avain
Se minunkin sieluni
maailmaan toiseen…
äärelle taiteen vie…
sinne maalaukset johtaa
liekö ollut kansansa historia
ja vie…
omankin aikani tie…
Mestari maalasi esille vaiheet maansa historian…
Tuulikki Halonen
siinä tie…
21
