Ääretön 3/2021 Syyskuu

mystiikan maailman sanansaattaja

3/2021

Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry

rakkaus on valinta Kertomus sinisestä tulesta –

ajatuksia shamanistisessa ympäristöyhteydessä elämisestä

rajatiedon stipendinsaajien terveiset

vanhan kirkkomaan kummitukset HENkISEN todellisuuskäsitYksen pEruSTEISTA

ÄÄRETÖN 3/2021

Tässä numerossa 4-6 Tapahtumakalenterit, ajankohtaista 7

Tieteellisesti todistettu: Meditaatio muuttaa dna:tamme

8 Kabbalah vakiopalsta: Rakkaus on valinta 10

KehonSielu kolumni: Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

12 Rajatiedon stipendinsaajien (2020) terveiset 15

Minne he katosivat?

16 Kertomus sinisestä tulesta –

ajatuksia shamanistisessa ympäristöyhteydessä elämisestä 21

Repin Ateneumissa, Tuulikki Halosen runo

22 Henkisen todellisuuskäsityksen perusteista 33 ÄÄRETÖN matkailu:

Mercy Brown, Uuden-Englannin vampyyrimysteeri 35

Keinotekoinen "totuus"

38

Mystikon mietteitä: Vanhan kirkkomaan kummitukset

45 Lyhyesti 46

ÄÄRETÖN maailmalla: Mystiset tapahtumat Aasiassa, osa 9

47

Runoja, Petri Yusuf Soini

16.-17.10.

2021 Rajatiedon virtuaalitapahtuma Hengen ja Tiedon messujen hengessä

Lisätietoja sivu 4 ja 48

ääretön on vuonna 2014 perustettu laaja-alainen ja raikas rajatiedon julkaisu, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

Lehti tarjoaa tuoretta ajankohtaista lukemistoa. Mukana tunnettujen ja vähemmän tunnettujen rajatiedon ihmisten kirjoittamia artikkeleita, kirja-arvioita ja kolumneja.

Esittelemme maailmankatsomuksia ja näkemyksiä laidasta laitaan ja välillä sukellamme myös historian mystisiin syvyyksiin. Artikkelit edustavat kirjoittajiensa omakohtaisia käsityksiä, ei yhdistyksen "virallista" näkökantaa. Ääretön-lehti toteutetaan 100% vapaaehtoisvoimin.

MAINOSMYYNTI JA -YHTEISTYÖ: rtytoimitus@gmail.com

TOIMITUS Päätoimittaja Anni Kultajoki rtytoimitus@gmail.com Postiosoite Rajatiedon Yhteistyö ry Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 HELSINKI ULKOASU JA TAITTO Anni Kultajoki ÄÄRETÖN ISSN 2342-7272 (verkkojulkaisu) ISSN 2342-7264 (painettu) ILMESTYMISAJANKOHDAT No 1 10.3. aineistopäivä 15.2.

No 2 10.6. aineistopäivä 15.5.

No 3 10.9. aineistopäivä 15.8.

No 4 10.12. aineistopäivä 15.11.

MUUTTUNEET OSOITETIEDOT rtytoimitus@gmail.com Lehti ilmestyy ilmaisena verkkojulkaisuna ja on vapaasti painettavissa/tulostettavissa.

Kaupallinen käyttö tai levitys ilman julkaisijan lupaa on kielletty. Painetun lehden voi tilata hintaan 50 € (jäsenet 30 €) / vuosikerta (4 numeroa).

Lisätietoja: rajatieto.fi. © Ääretön-lehti Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry FACEBOOK: Ääretön, Rajatiedon Yhteistyö, StudioRajatieto sekä Hengen ja Tiedon messut Kuvitukset Creative Commons CC0

Ä är e tö n І syyskuu 2021

pääkirjoitus

Kävin yksi päivä ostamassa vähän kynttilöitä tuomaan valoa ja energiaa pimeneviin syysiltoihin.

Matkani kulki suuren puiston läpi. Ilmassa oli lämpöistä tunnelmaa ja nautin katsella puita, jotka ovat pikkuhiljaa saamassa lehtiin kullanhohtoa. Mietin reissullani samaa oivallusta, mikä tuli mieleen kesälläkin eräällä metsäretkellä: matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä, ja itseasiassa usein suurimmat viisaudet ja elämän oppitunnit löytyvätkin matkalta, eikä päämäärästä.

Siksi matkantekoa, vaiheessa olemista ei kannattaisi vähätellä, odottaen vain perillepääsyä, vaan kannattaa olla avoimin mielin. Voimme aina suunnitella matkamme kohteen, mutta itse matka on se, missä elämällä on mahdollisuus tarjota meille yllätyksiä, ja henkioppaillamme mahdollisuus järjestää meille esimerkiksi tärkeitä kohtaamisia.

Yhdistyksemme päämääränä oli järjestää tänä vuonna perinteikkäät Hengen ja Tiedon messut samalla koululla kuin ennenkin, mutta pitkittynyt hankala koronatilanne muutti suunnitelmamme aivan loppumetreillä, ja etämessutapahtumalla siis mennään valitettavasti vielä tämäkin vuosi.

A nni kulta j oki

Yritämme ottaa talteen tältä matkalta tärkeät oppitunnit ja kohtaamiset nöyrästi, kiitollisina mahdollisuudesta tuoda hengen valoa tällaisten erikoismessujen ystäville Suomen lisäksi ympäri maapallon.

Meillä on nyt siihen mahdollisuus, ja me tulemme vastaamaan haasteeseen.

Tervetuloa siis seuraamaan rajatiedon virtuaalitapahtumaa Hengen ja Tiedon messujen hengessä 16.-17.10.2021, myös kaikki ulkomailla asuvat Äärettömän lukijat. Liput ja lisätiedot tulevat lähipäivinä sivuillemme www.rajatieto.fi.

Toivotan teille raikkaita syystuulia, pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne, sekä nauttikaa uuden lehden sisältötarjonnasta. Mikäli kansien välistä puuttuu jokin mielestäsi tärkeä aihealue, otamme mielellämme vastaan palautetta. Osoite on alla olevassa sinisessä laatikossa.

Seuraava Ääretön ilmestyy 10.12.2021 Kirjoittajaksi tai mukaan toimitukseen?

Mistä haluaisit kertoa muille? Mitä asiaa haluaisit edistää?

Psst! Oletko postituslistallamme?

Kun haluat pysyä ajan tasalla Rajatiedon Yhteistyö ry:n yhdistyksen järjestämistä tapahtumista ja ajankohtaisista rajatiedon artikkeleista, voit liittyä yhdistyksen postituslistalle.

https://www.rajatieto.fi/yhdistys/postituslista/

Juttuja tuleviin numeroihin kerätään taukoamatta – myös haastatteluja, rajatietokokemuksia, tarinoita, kuvituksia, runoja.

Toimituksen sähköposti: rtytoimitus@gmail.com

3

Äär e t ön І syyskuu 2021

ajankohtaista päivitys hengen ja tiedon messujen 2021 tilanteeseen - tulossa etätapahtuma Hengen ja Tiedon messut ovat yksi maailman pitkäikäisimmistä henkisistä messuista, joita on pidetty vuosittain Helsingissä vuodesta 1983 lähtien.

Pitkään jatkunut perinne katkesi vuonna 2020, kun Rajatiedon Yhteistyö ry päätti siirtää seuraavan messutapahtuman vuodella eteenpäin harkittuaan tapahtumaan liittyviä riskejä.

Seurattuamme tämän syksyn pandemiatilanteen kehitystä sekä kuunneltuamme aluehallintoviraston edellyttämiä covid-varotoimenpiteitä ja rajoitusvaatimuksia sekä käsiteltyämme asiaa yhdistyksen hallituksen ja messutiimin kokouksissa useaan kertaan olemme lopulta raskain ja haikein mielin joutuneet toteamaan, että Rajatiedon Yhteistyö ry ei pysty inhimilliset fyysiset resurssit huomioiden sekä samalla kaikkia messuasiakkaitaan kunnioittaen järjestämään ja takaamaan riittäviä puitteita messupaikalle perinteisillä Hengen ja Tiedon messuilla tänä syksynä.

Lokakuun 2021 Hengen ja Tiedon messuja 16.-17.10. ei täten järjestetä fyysisenä suurtapahtumana, mutta sen sijaan olemme päättäneet samana viikonloppuna tarjota kaksipäiväisen, virtuaalisen etäohjelman, johon kukin voi osallistua helposti kotoa käsin tietokoneen tai mobiililaitteen välityksellä.

Ohjelmatiedot, lipunmyynti ja osallistumisen toimintaohjeet ovat tulossa lähipäivinä kotisivuillemme.

Näytteilleasettajille, jotka ovat vahvistaneet paikkansa hyvitetään maksu syksyn aikana. Pahoittelemme tilanteesta johtuvia mahdollisia viiveitä.

Ensi vuoden messutapahtuman ajankohta on 15.-16.10.2022 (SYK).

Rajatiedon Yhteistyö ry www.rajatieto.fi

4

Studio rajatieto ja rajatiedon kirjasto sijaitsee osoitteessa Luutnantinpolku 7, Malminkartano Aukioloajat Maanantaina SULJETTU Tiistaina SULJETTU Keskiviikkona 12.00-18.00 Torstaina 12.00-18.00 Perjantaina 12.00-18.00 Lauantaina 12.00-14.00

Rajatiedon Auttavan Puhelimen puhelinpäivystys

040 913 1038

torstaisin ja sunnuntaisin klo 18.00 – 22.00 Puhelut maksavat normaalin puhelumaksun verran.

Rajatiedon Auttavan puhelimen löydät myös Facebookista.

Rajatiedon Auttavan Puhelimen päivystäjät tarjoavat keskusteluapua niille, jotka tuntevat itsensä ahdistuneiksi tai pelokkaiksi kokemiensa rajatiedon ilmiöiden vuoksi tai joille on herännyt kiinnostus rajatietoon.

Päivystäjälle voi kertoa kokemuksista tai kysyä mieltä askarruttavista asioista anonyymisti.

Ä är e tö n І syyskuu 2021

ajankohtaisia tapahtumia Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura www.paratutkimusseura.org

Yleisötilaisuudet osoitteessa Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki Maanantaisin klo 18:30 - 20:30

20.9. klo 18.30 Tri Johanna Blomqvist: Hypertodellisuus Mitä todella tiedämme todellisuudesta? Mikä yhteys todellisuudella ja tietoisuudella on? Mitä moderni fysiikka kertoo todellisuudesta? Elämmekö simulaatiossa?

13.12. klo 18.30 Dipl. ins. Pekka Kaarakainen: Kuolemattomuudesta Luennolla käydään läpi mitä tietoja tutkimukset kuolemanrajakokemuksista, menneiden elämien muistoista, hypnoosiregressiosta sekä meediokyvystä paljastavat. Voiko ihmisen tietoisuus jatkaa elämää fyysisen kehon kuoleman

oria

um Hu

jälkeen? Mitä lainalaisuuksia tähän elämän jatkumiseen liittyy?

Kuinka nämä tiedot auttavat ihmistä ymmärtämään kuolemaa ja elämää uudesta positiivisemmasta näkökulmasta? Luennon lopuksi on varattu aikaa yleisön kysymyksiin. Paikan päällä myös kirjamyynti. Luennoijana Pekka Kaarakainen, Allan Kardecin opin ystävät ry:n puheenjohtaja.

Jäseneksi?

Lähetä vapaamuotoinen jäsenhakemuksesi yhteystietoineen (nimi, osoite, puhelin ja/tai sähköposti) osoitteeseen info@paratutkimusseura.org. Lisäksi voit halutessasi kertoa muutakin itsestäsi ja kokemuksistasi.

Paraseura Facebookissa: https://www.facebook.com/ groups/129128232332 Kuukausitilaisuuksien pääsymaksut ovat jäsenille 5 €, muille 10 €, ellei toisin mainittu. 2021 vuosijäsenmaksu 25 €. Uuden jäsenen liittymismaksu 2 €. Voit liittyä seuran jäseneksi myös paikan päällä ennen tilaisuuden alkua.

– Miten selvisit viime kesän kuumuudesta?

– Palkkasin yksityisetsivän varjostamaan minua. Älypilleri – Nämä ovat älypillereitä. Kun näitä syö, tulee viisaammaksi.

– Saisinko yhden, pyysi Jouko.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Niinpä Jouko otti vielä yhden lisää ja vielä yhden ja vielä... kunnes huomasi: – Nämähän ovat pelkkiä jäniksen papanoita!

– Niin ovatkin. Näetkös nyt, sinä alat viisastua.

MONTAKO UFOTUTKIJAA TARVITAAN VAIHTAMAAN HEHKULAMPPU? Ei yhtään.

Ufot käyvät vaihtamassa lampun.

5

Äär e t ön І syyskuu 2021

ajankohtaisia tapahtumia Avartuva Ihmiskuva ry Uudenmaankatu 33, Helsinki.

Pe 10.9. klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedio­ istunnot, energiahoidot. VAIN AJANVARAUKSELLA: medium.anneli.s@gmail.com tai tekstiviestillä 0407385530

Pe 24.9. klo 18:00 - 21:00 Anitan ja Seijan enkelienergia­ ilta. Ilmoittaudu 20.9. mennessä, puh 0400 995 567/Anita tai 040 4526 9956/Seija. Max 10 hlö, hinta 30 €

klo 18:00 - 20:00 Meediotilaisuus Anneli Sjöstedt ja Marjaana Kaakinen. Max 10 henkilöä. Oviraha 15€

La 25.9. klo 12:00 - 15:00 Suomen Astrologinen Seura: Kuukausiluento

Ma 13.9. klo 10:00 - 20:30 Energiahoidot, meedio­ istunnot. Anneli Sjöstedt ja Inez Bassi. Vain ajanvarauksella. Anneli: medium.anneli.s@gmail.com. Tekstiviesti: 0407385530. Inez: ineznilla@gmail.com / 050 5292872

Ma 27.9. klo 10:00 - 20:30 Energiahoidot, meedioistunnot. Anneli Sjöstedt ja Inez Bassi. Ajanvarauksella.

Ke 15.9. klo 18:00 - 20:00 Jukka Muhonen: Kristallikallojen mysteeri

Ke 29.9. klo 15:00 - 17:00 Erkki Tuomala: kaikille avoin opintopiiri klo 18:00 - 20:00 ENERGIAHOITOILTA

To 16.9. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota

To 30.9. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota

Pe 17.9. klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedio­ istunnot, energiahoidot. Ajanvarauksella.

Pe 1.10. klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedioistunnot, energiahoidot. Ajanvarauksella.

klo 17:30 - 21:00 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri

Pe 1.10. klo 18:00 - 20:30 UFO-keskusteluilta. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan ufoista. Oviraha 5€.

La 18.9. klo 17:00 - 20:00 A-P.H. & Ystävät: Ajankohtaiset mietelauseet, runot ja musiikit Ma 20.9. klo 10:00 - 20:30 Energiahoidot, meedio­ istunnot. Anneli Sjöstedt ja Inez Bassi. Ajanvarauksella.

Ma 20.9. klo 18:30 - 20:00 Tri Johanna Blomqvist: Hypertodellisuus Ke 22.9. klo 18:00 - 20:00 Jyri Kallio: Asteroidit ja niihin liittyvät myytit

Katso kaikki tapahtumat: avartuvaihmiskuva.fi

Huom. joihinkin tilaisuuksiin oviraha 5-15 €.

Ohjelmien tarkemmat tiedot löytyvät tapahtumasivulta.

6

Pe 24.9. klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedioistunnot, energiahoidot. Ajanvarauksella.

Ma 4.10. klo 10:00 - 20:30 Energiahoidot, meedioistunnot. Anneli Sjöstedt ja Inez Bassi. Ajanvarauksella.

Ke 6.10. klo 18:00 - 20:00 Meedio Harri Saarinen välittää viestiä henkimaailmasta ja piirtää osan viestin tuojista.

Oviraha 10 € Pe 8.10. klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedioistunnot, energiahoidot. Ajanvarauksella.

Huom. Poikkeuksellisen tilanteen ja muuttuvien koronarajoitteiden vuoksi suosittelemme tarkistamaan tarkemmat tiedot tapahtumien mahdollisista osallistujamäärärajoituksista tai perumisesta yhdistyksen kotisivun tapahtumakalenterista ennen osallistumista. www.avartuvaihmiskuva.fi

Ä är e tö n І syyskuu 2021

varsinaista rajatiedettä!

Tieteellisesti todistettu:

meditaatio muuttaa dna:tamme Meditaatiota ja sen vaikutuksia on tutkittu viime vuosina kiitettävästi.

Vuonna 2011 julkaistu tutkimus Massachussettsin sairaalasta paljasti, että meditaatio ja etenkin tietoisuustaito voivat saada aikaan merkittäviä muutoksia niissä aivorakenteissa, joilla on tekemistä muistin, itsetuntemuksen, empatian ja stressin kanssa. Tutkimus dokumentoi meditaation aikaansaamat muutokset koehenkilöiden aivojen harmaassa aineksessa.

2012 Harvardin yliopiston Journal of Scientific Explorationin kanssa tekemän tutkimuksen mukaan meditaatio ei ole vain voimakas psykologinen työkalu, joka voi parantaa elämänlaatua lisäämällä onnellisuutta ja itsetuntoa, vaan vaikuttaa myös positiivisesti DNA: han. Harvardin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että meditaatio muuttaa dramaattisesti geenien ilmentymistä vain kahdeksassa viikossa ja sulkee satoja sairauksia edistäviä geenejä.

Vuonna 2013 Wisconsinista, Espanjasta ja Ranskasta kotoisin olevien tutkijoiden suorittama tutkimus, jonka tulokset julkaistiin Psychoneuroendocrinology aikakausleh-

dessä raportoi molekyylitasoisia muutoksia, jotka tapahtuivat elimistössä tietoisen meditaation jälkeen. Tutkimuksessa verrattiin intensiivisen tietoisuustaidon harjoittamisen vaikutuksia kokeneessa meditoijien ryhmässä kouluttamattomaan kontrolliryhmään, joka otti osaa hiljaiseen mutta ei-meditatiiviseen aktiviteettiin.

Kahdeksan tunnin tietoisuustaidon harjoittelun jälkeen nämä koehenkilöt osoittivat laajoja geneettisiä ja molekyylitasoisia eroavaisuuksia. Tämä sisälsi muuntautuneet geenien säätelyjärjestelmän tasot ja laskeutuneet inflammatoristen geenien tasot. Tämä yhdistettiin nopeampaan fyysiseen palautumiseen stressaavassa tilanteessa.

Vielä syvempiä geenimuutoksia on havaittu niillä, jotka ovat harjoittaneet meditaatiota pitkään.

Bensonin tutkimusryhmä teki useita vallankumouksellisia huomioita meditaatiosta. Ne olivat ihan oikeita fysiologisia muutoksia. Jopa 2200 eri geeniä olivat pitkään meditoineilla aktivoituneet. Ne olivat geenejä, jotka vähentävät stressiä, torjuvat tulehduksia ja hidastavat vanhenemista. Tärkeämpi huomio

on, että jopa vain kaksi kuukautta meditoineillakin 1561 saman tyyppistä geeniä aktivoitui. Vaikutukset näkyvät lähes välittömästi.

Mielellä on siis mahdollisuus muuttaa DNAta ja RNAta. Sen lisäksi aivoihin meditaatio vaikuttaa suoraan parantaen huomiokykyä, ja aivorunko puolestaan muuttuu ohjaamaan sydäntä, hengitystä ja parantaa näin vastustuskykyä. Siksi meditoinnin myötä stressi vähenee. Jo lyhytkin aika voi muuttaa niin suuntaan kuin toiseen. Vain 5 minuuttia päivässä kestävällä meditaatiolla voi jo olla syvällisiä muutoksia fyysiseen ja henkiseen terveyteesi. Kymmenen minuutin meditaatio päivittäin on todistettu riittävän helpottamaan stressiä.

Yksi meditaation mielenkiintoisista hyödyistä on se, että se rohkaisee ja lisää luovuutta.

Lähteet: http://www.thehealersjournal. com/2012/09/16/studies-confirmmeditation-transforms-our-dna-andimproves-quality-of-life/ https://mielenihmeet.fi/mita-tiedesanoo-meditaatiosta/

7

Äär e t ön І syyskuu 2021

kabbalah.fi

va k i o pa l sta

Rakkaus on valinta batya solomon

A

ikoinaan työskentelin lentoemäntänä lennolla, jossa lähes kaikki mikä voi mennä pieleen, todella myös meni pieleen (kone ei sentään pudonnut, kiitos Luojalle).

Lento lähti myöhässä, sitten yhdelle matkustajalle sattui tapahtuma, ja se puolestaan aiheutti wc:n toimintahäiriön. Kesken matkan lentoreittiä muutettiin. Ylimääräisen kiertelyn vuoksi polttoaine oli vähissä, ja lopulta jouduimme tekemään välilaskun tankkauksen takia toiselle lentokentälle.

Kun olimme maassa, emme saaneet tankkauksen aikana nousta koneesta.

Olimme jumissa tuntikausia. Jos tämä ei ollut tarpeeksi ikävää, samalla kun olimme jumissa maassa, koneen ilmastointi meni pois päältä, ja juomat ja välipalat loppuivat. On sanomattakin selvää, että matkustajat tulivat koko ajan yhä vihaisimmiksi. Kutsuin tätä erityistä kokemusta ”lennoksi helvetistä”. Siinä melkoinen esimerkki kauheasta asiakaskokemuksesta! Tunsin oloni loukatuksi, hämmentyneeksi ja turhautuneeksi, kun matkustajat antoivat (tai pikemminkin huusivat)

8

värikästä palautettaan minulle, kun he lopulta pääsivät laskeutumisen jälkeen poistumaan koneesta. Tunsin itseni todella nöyryytetyksi.

Kun vuoroni oli ohi, halusin lähteä lentokentältä kotiin mahdollisimman pian ja yrittää unohtaa tämän kauhean painajaisen. Tunsin itseni täysin tilanteen uhriksi.

Lähelläni asunut miehistön jäsen kysyi minulta, voisinko tarjota hänelle kyydin kotiin. Suostuin pyyntöön. Ulkopuolinen tarkkailija ei ikinä olisi voinut arvata, että olimme olleet samalla lennolla. Olin uupunut, hyvin reaktiivinen, vihainen ja yritin valittamalla päästää sisäisiä höyryjäni ulos. Halusin huutaa ja mieleni teki lyödä jotain. Samaan aikaan hän oli iloinen ja hymyili, ikään kuin hän olisi ollut eri lennolla. Itse asiassa mitä onnellisempi hän oli, sitä vihaisemmaksi itse tulin. En malttanut odottaa, että saan hänet ulos autostani!

Oletko koskaan kokenut tuskallista kokemusta siitä, että "matto vedettiin

alta” ja et voinut tehdä asialle yhtään mitään? Juuri siltä minusta tuntui.

Vuosia myöhemmin ilmoittauduin Kabbalah Centren kurssille, ja se muutti elämäni monilla upeilla tavoilla. Opin muodonmuutoksen kaavan, vastustamisen harjoittamisen, jakamisen voiman ja paljon muuta.

Tavoitteeni on nyt kehittää jatkuvasti aktiivista antamisen voimaa, lopullisena tavoitteena saavuttaa “mielen voima materiasta" -tietoisuus. Kuinka tätä sitten tehdään käytännössä? Harjoittelemalla sitä, miten voimme lisätä kykyämme rakastaa.

En tarkoita parisuhteen romanttista rakkautta, vaan rakkautta päivittäisissä kohtaamisissa. Se on yksi menestyksen suurista salaisuuksista kaikilla elämän alueilla, mutta sen kehittäminen on myös haastavaa.

Viisaat ovat opettaneet, että kabbalan viisauden oppimisen tarkoituksena on poistaa sydämen tukokset - kaikenlaiset esteet, jotka luomme itsemme ja muiden välille. Kaikessa on kyse rakkaudesta!

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Olen usein miettinyt rakkauden luonnetta. Mitä rakkaus on? Huomaan palaavani samaan kysymykseen aika ajoin, varsinkin silloin kun tarvitsen muistutusta.

Vierailin hiljattain vanhuksen luona sairaalassa. Hänen terveytensä heikkeni nopeasti päivittäin. Hänen vierellään oli koko ajan hänen omistautunut vaimonsa. He olivat olleet yhdessä jo yli 60 vuotta. Mies ei ollut enää elättäjä. Hän ei ollut enää komea rakastaja tai samanlainen älykkö, joka hän oli ollut ennen. Hän oli heikko ja hänellä oli jatkuvia kipuja. Hän oli laiha ja käsivarsi oli täynnä mustia ja sinisiä jälkiä kaikista piikeistä, letkuista ja tukea antavista apuvälineistä.

Hän ei voinut enää puhua. Sen sijaan hän yski limaa ja yritti epätoivoisesti hengittää. Joka kerta kun hän yskäisi, hän oli liian heikko sylkemään limaa suustaan. Joten hänen vaimonsa nousi tuolistaan ja piti liinaa suun edessä samalla kun hän rohkaisi miestään sylkemään siihen. Se ei ollut kaunis näky.

Samalla kun hän piti toisella kädellä liinaa suun edessä, hän piti toisella kädellään kiinni miehen kärsineestä ja turvoneesta kädestä. Häntä ei inhottanut. Hän ei ollut vihainen siitä, että hän joutui tekemään tällaista. Hän ei valittanut. Sen sijaan hän keskittyi tekemiseensä. Hän oli uskollisesti ja rakastavasti paikalla tekemässä mitä tahansa, mikä auttaisi miestään - huolimatta siitä kuinka fyysisesti ja henkisesti rasittavaa se oli. Kun olin todistamassa tätä kohtausta, mieleeni leijui ajatus. Se kuiskasi: "Rakkaus on valinta."

Todistin rakkautta käytännössä. Tämä nainen ei tuntenut itseään uhriksi. Kun hänen miehensä oli aika siirtyä eteen-

päin, hän päästi irti. Tunsiko hän kipua?

Tietysti! Kärsikö hän? Ei. Nainen kertoi minulle, että hän haluaa tukea nyt muita heidän suruprosesseissaan. Nyt hänessä on herännyt aikaisempaa enemmän myötätuntoa ja hän haluaa jakaa sitä muille samassa tilanteessa oleville.

Jos henkinen kasvumme tuntuu vaikealta ja tuskalliselta, niin silloin emme ole samankaltaisia universumin kanssa - vaikka ehkä luulemme olevamme.

Toki väistämättä kohtaamme toisinaan aikoja, jolloin meidän on käytävä läpi epämiellyttäviä tai kivuliaita kokemuksia, mutta lopulta niiden tarkoituksena on antaa meille mahdollisuus valita rakkaus, ja tehdä tietoinen valinta sen lisäämiseksi elämäämme. Tämä valinta sytyttää Valon sisällämme. Asiat näyttävät raskailta ja vaikeilta ainoastaan silloin kun emme tee niitä rakkaudella. Se, että teemme mitä tahansa rakkauden voimalla, muuttaa käsityksemme kokemuksesta. Koemme rakkautta. Rohkea ja peloton rakastaminen on henkistä työtämme.

Ihmiskunnan tavoitteena on saavuttaa tietoisuustila, jossa sovellamme rakkauden voimaa kaikkeen mitä teemme, ja osoittaa sitä jokaiselle jonka kans-

sa olemme tekemisissä. Tämä on itse asiassa pysyvän täyttymyksen tunteen salaisuus.

On vertaus, jossa menestynyt liikemies kirjautui ulos hotellista, ja hänellä oli mukanaan kaksi matkalaukkua. Hän löysi hotellipojan auttamaan niiden kantamisessa. Kun nuori mies kantoi matkalaukkuja, näytti kuin hänellä olisi ollut 200 kiloa kummassakin kädessä ja tuskin pystyi nostamaan laukkuja. Liikemies sanoi hotellipojalle: "Jos ne ovat todella noin painavia, silloin ne eivät ole minun matkalaukkujani." Universumi kertoo meille samaa viestiä.

Joskus meidän on vain yksinkertaisesti laskettava matkatavaramme maahan.

Kaikki ei kuulu meille eikä palvele meitä.

Tavaramme ei edusta sitä, mitä todella olemme, eikä meidän tarvitse kantaa niitä.

Kun päätät jättää turhat matkalaukut, joiden painoa olet todennäköisesti kantanut mukanasi koko elämäsi, huomaat, että se mitä sinulle jää jäljelle on kaunista ja yksinkertaista.

Sinulle jää vain totuus siitä kuka olet, ja tämä totuus on rakkaus.

9

Äär e t ön І syyskuu 2021

kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi Sari Sydänsävel

OSA XXIV

Mitä mielemme oikeastaan tekeekään?

Mieli on kokonaisvaltainen elin.

Se on osa aivoja ja sitä mielletään enemmän henkiseksi puoleksi ihmisessä, vaikka se on varsin fyysinen väline ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

me hypnoosia toinen toisillemme ja etenkin itsellemme. Hypnoosi on siis varsin yleinen arkipäiväinen toiminto ja pystymme tuottamaan sillä itsellemme ja ympäristöllemme sekä hyvää että huonoa.

Olen intuitiivinen mielen valmentaja ja olen koko ikäni osannut tulkita ihmisen mielen toimintaa ilman, että olen sitä suuremmin opiskellut. Vasta viimeisen vuoden aikana olen ottanut opiskellakseni mieltä enemmän, ja opiskelut ovat painottuneet neurolingvistiseen ohjelmointiin eli NLP:hen. Myös hypnoosin salat ovat tulleet tutuiksi ja siinä, missä ihmiskäsityksemme saattaa rajautua hypnoosin olevan jotain mambo jambouta, olen oppinut että me joka päivä käytäm-

Mielen yksinkertainen toimintamenetelmä

10

Miten mieli sitten oikeastaan toimii? Kun synnymme ihmislapsiksi tähän maailmaan, meillä ei ole minkäänlaista käsitystä maailmasta.

Olemme äidin kohdussa kasvaessamme saaneet äidin tunnetiloja ja mielemme on kehittynyt alustavasti sen mukaan, minkälainen äitimme on ollut raskausaikana ja mitä ulkopuolisia ääniä ja äidin tunnetiloja olemme kokeneet.

Pystymme tunnistamaan kohtuun kuultuja ääniä ja tunnistamaan ihmisiä. Mielemme on siis kohdussa jo kehittynyt siten, että pystymme tunnistamaan aistiemme avulla tuttuja asioita kohdussa kasvun ajalta.

Mielemme jatko kehittyy aina sitä mukaan, mitä meille puhutaan, mitä meille näytetään, miten meitä hoidetaan ja minkälaisia tunnetiloja meille osoitetaan ja jaetaan kanssamme. Opimme tapoja ajatella, opimme tapoja toimia. Ihmiskielessä miellämme nämä asiat helpommin oikeiksi ja vääriksi tavoiksi toimia.

Vanhempamme opettavat meille asioita, jotka he ovat itse oppineet elämänsä aikana. He toimivat siten, kun kokevat sen olevan parhaaksi ja

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Sari Sydänsävel Hyvinvointivalmentaja Blogi: www.sydansavel.fi

opettavat meille niitä asioita, joiden uskovat auttavan meitä elämässämme.

Facebook: www.facebook. com/sydansavel

Mielemme imee kaiken mitä näemme, kuulemme, tunnemme, haistamme ja maistamme. Jokainen aistikanava on suorassa yhteydessä mieleemme. Aistit auttavat mieltämme ymmärtämään asioita, mieltämään asioita hyviksi ja huonoiksi.

Youtube: www.youtube.com/ sydansavel

Ja sitten kokemukset. Koetut tapahtumat. Aistien kautta tulleet tilanteet elämässämme. Toiset traumaattisempia kuin toiset.

Nämä tällaiset kokemukset, opitut mallit ja toimintatavat saattavat luoda meille haitallisia ajatuksia mieleemme, jotka estävät meitä elämästä täydellä potentiaalilla.

Traumojen vaikutus mielen toimintaan Traumat ovat yksi perimmäinen syy mielenterveysongelmille. Herkempi mieli vaikuttuu herkemmin traumaattisista tapahtumista ja kokemuksista.

Mieli tuppaa suojelemaan itseään traumaattisissa hetkissä ja monet unohtavat totaalisesti isommat traumaattiset kokemukset. Mieli uskoo, ettei kamalaa kokemusta ole tapahtunut. Kuitenkin ajan saatossa pahimmatkin traumat muistuvat mieleen ja nämä saattavat olla pahojakin hetkiä ihmismielelle. Äkillisestä mieleen kohdistuvasta paineesta, pahoista traumaattisista tapahtumista mieli niin kutsutusti nyrjähtää ja tuloksena on psykoosi.

Mieli lakkaa toimimasta.

Instagram: @sarisydansavel

Miten välttää traumatisoitumista?

Miten pysyä tasapainoisena?

Me olemme sitä, mitä ajattelemme. Mitä siis haluat ajatella olevasi?

Pystymme välttämään traumatisoitumisen sillä, että keskitämme ajatuksemme niihin asioihin, jotka tuottavat meille hyvää, tunteisiin, joita haluamme tuntea, kokemuksiin, joita haluamme kokea.

Lopulta kaikki, joka mielen toiminta on niin yksinkertaista, että se melkein naurattaa. Me vain itse onnistumme ajatuksiemme kanssa luomaan kaikesta hankalaa, vaativaa, ongelmallista, haasteellista, vaikeaa, pelottavaa, onnistumatonta, pettyvää, menetyksellistä. Miksi emme kääntäisi ajatuksiamme ylösalaisin? Ajattele, kuinka paljon paremmin voisit voida, kun joka päivä näkisit kaikessa mahdollisuuksia? Jos ajattelet tässä kohtaa, että helppohan se on siellä noin kirjoittaa, mutta tulepa elämään minun elämääni, niin voin hyvä lukija kertoa, että minä olen ollut yksi meistä kaikista, joka onnistuu omin ajatuksin torpedoimaan omaa elämäänsä ja estämään itseään saavuttavasta sitä, johon on potentiaalia. Ja miksi?

Koska onnistuin ajattelemaan, ettei minulla ole mahdollisuuksia. Kokemukseni lapsuudessa ja nuoruudessa saivat tuntemaan, etten ole mitään.

Uskoin muiden puheita, kuuntelin mitä muut sanoivat, koska olen aina

arvostanut toisen ihmisen mielipiteitä.

Opin kuitenkin sen, että voi arvostaa toisen mielipiteitä, mutta niitä ei tarvitse ottaa omakseen ja toimia toisen mielipiteiden perusteella. Omat mielipiteet on sallittuja ja vain me itse voimme määrittää, millaista elämää elämme.

Mikäli sinua kiinnostaa tietää lisää oman mielesi toiminnasta ja kuinka voisit hallita sitä paremmin, ota minuun yhteyttä. Ajatuksiani ja muuta minusta löydätte esimerkiksi Instagramista @sydansavel ja @mind_melody_coaching nimellä. Minulta saat niin etä- kuin live­ valmennusta, kuukausipaketteja sekä suosittua 5 kerran valmennuspakettia. Lisäksi minulla on teemoittain verkkokursseja, jotka sisältävät videomateriaalia, tehtäviä ja vinkkejä avuksesi arkeesi.

Lisätietoja: www.sydansavel.fi, 0505527990 tai 0404199131 sekä sydansavel@sydansavel.fi tai info.mindmelody@gmail.com.

Vastaamme yleensä 24 tunnin sisällä. Lisäksesi voit halutessasi saman tien varata ajan haluamaasi palveluun, osoitteesta www.timma.fi/sydansavel

11

Äär e t ön І syyskuu 2021

Rajatiedon

stipendinsaajien (2020) terveiset Miia Kontro, kirja Heijastus menneisyydestä – Suomalaisten kokemuksia edellisistä elämistä (Basam Books, 2021) Tavoitteena oli kerätä suomalaisten kokemuksia edellisistä elämistä ja etsiä niiden avulla vastauksia siihen, millaisia kokemuksia suomalaisilla on edellisistä elämistä ja mitä usko edellisiin elämiin suomalaisille tarjoaa. Aineistossa on sekä kirjoitelmia että haastatteluja.

Kokemuksia on 42 ihmiseltä, muutaman vuoden ikäisiltä lapsilta keski-ikäisiin asti.

Stipendi mahdollisti tutkimuksen tekemisen ja kirjoittamiseen keskittymisen tutkimuksen ajan vuoden 2020 aikana. www.miiakontro.com

Miia Kontro on mukana 16.-17.10.2021 järjestettävässä Rajatiedon virtuaalitapahtumassa.

12

Esoteerinen ja okkultti Turku -tietokirjaprojekti

Päätoimittajat T. Brander, J. Bäckström ja A. Huhtala Kirjamme pyrkii valottamaan Turun historian vähemmän tunnettuja esoteerisia vaiheita ja hahmoja sekä tarjoamaan lukijalle pienen kurkistuksen tähän mielenkiintoiseen kulttuurihistorialliseen ulottuuvuuteen. Teos antaa lukijalleen tietoa muun muassa keskiajan maailmankatsomuksesta ja magiasuhteesta, taikuuden ja esoteerisuuden viihteellistymisestä 1800-luvulla, Vesimiehen ajan ilmiöistä sekä akateemisista intresseistä esoteeristen ja okkulttisten ilmiöiden tutkimukseen.

Kirjaprojektimme on suurimmaksi osaksi opiskelijavetoinen, ja kirjoittajamme koostuvat humanistisen tiedekunnan eri alojen opiskelijoista ja tutkijoista.

Rajatiedon Yhteistyön myöntämän stipendin turvin olemme saaneet toteutettua useita materiaalihankintoja, jotka ovat parantaneet artikkeliemme laatua suuresti ja antaneet mahdollisuuden tarjota lukijoillemme täysin uutta tietoa. Apurahaa on käytetty myös matkustuskustannuksiin, mikä on paremmin mahdollistanut haastattelujen tekemisen. Kirjamme on edistynyt huimaa tahtia apurahan myötä, ja se ilmestynee ensi vuoden keväällä, mikäli kosmiset voimat niin suovat!

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Mysterium Tremendum -lehti Rajatiedon Yhteistyö ry myönsi apurahan valmisteilla olevalle esoteeriselle aikakausijulkaisulle Mysterium Tremendum -lehdelle viime syksynä. Lehden saksalaiselta teologilta Rudolf Otolta lainattu nimi tarkoittaa järisyttävää ja kauhua herättävää pyhyyden mysteeriä, mystistä ja vavisuttavaa kokemusta, joka ylittää ymmärryksen ja arkitajunnan. Aikakausijulkaisun tavoitteena on yhdistää esoteerisen kentän eri toimijoita yksien kansien väliin. Lehden päämääränä on tuoda yhteen niin kotimaisia, kuin kansainvälisiä esoterian tutkijoita, sekä okkultismin kentällä käytännönläheisemmin työskenteleviä magian harjoittajia ja esoteerisista virtauksista ja ajatuksista inspiroituneita taiteilijoita. Lehden perimmäisenä tarkoituksena on toimia sillanrakentajana akateemisen ja okkulttisen yhteisön välillä.

Englannin kielellä julkaistavan lehden ensimmäisen numeron valmistelu on lähes loppusuoralla. Vallitsevan pandemia-tilanteen vuoksi kaavailtu julkistamisajankohta tältä syksyltä on jouduttu siirtämään vuoden 2022 keväälle. Mysterium Tremendum -lehden ensimmäiseen numeroon on tulossa muun muassa englantilaisen okkultistin Kenneth Grantin manttelinperijän ja maagisen sääntökunnan Typhonian Orderin johtohahmon Michael Staleyn, sekä Aleister Crowleyn Thelema-järjestelmän naisvaikuttajia tutkineen Manon Hedenborg Whiten haastattelut. Haastatteluiden lisäksi lehteen on tulossa esoteerista taidetta, sekä noituutta ja magiaa käsitteleviä artikkeleita.

Rajatiedon stipendejä Rajatiedon Yhteistyö ry jakaa 2200 euroa yhdelle tai useammalle hakijalle rajatiedon tutkimus- ja kehitystyöhön.

Stipendit luovutetaan virtuaalisen Hengen ja Tiedon messutapahtuman yhteydessä 16.-17.10.2021.

• Stipendit myönnetään rajatiedon tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

• Stipendiä voivat hakea sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt.

Rajatiedon Yhteistyö ry:n myöntämän stipendin turvin lehden toimitukselle on hankittu haastatteluita ja artikkeleita varten tarvittavaa kirjallista materiaalia, sekä katettu haastatteluista aiheutuneita matkakuluja. Mysterium Tremendum julkaistaan esoteeriseen kirjallisuuteen keskittyvän pienkustantamon Abraxas Publishingin kautta ensi vuoden kevään aikana. Projektin etenemistä voi seurata kustantamon Facebook-sivuilta: www.facebook.com/ abraxaskustannus

• Hakemukseen on liitettävä selvitys hakijan aikaisemmasta toiminnasta (tutkimukset, julkaisut ym.) tutkimussuunnitelma ja selvitys työn tämänhetkisestä vaiheesta.

• Hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan tai hakijoiden nimi, yhteystiedot, mahdollinen organisaatio jonka puitteissa työ on tarkoitus tehdä.

• Stipendin saajan tulee antaa selvitys stipendin käytöstä seuraavan vuoden Helsingin Hengen ja Tiedon messuihin mennessä.

Hakemukset tulee lähettää 13.9.2021 mennessä (Pidennetty hakuaika) studiorajatieto@gmail.com tai postissa osoitteeseen Rajatiedon Yhteistyö ry/ Stipenditoimikunta, Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 Helsinki.

www.rajatieto.fi

13

Äär e t ön І syyskuu 2021

Yliluonnollisia ilmiöitä ja maagisia löytöjä Lapin sota-aikaisilla kohteilla teksti ja valokuva oula seitsonen

Toiseen maailmansodan kulttuuriperintöön liittyvä tutkimushankkeeni tarkastelee monitieteisesti Lapin sota-aikaisiin kohteisiin liittyviä yliluonnollisia ilmiöitä ja maagisia löytöjä.

Sotakohteisiin liittyy usein tarinoita erilaisia paranormaaleista ilmiöistä, ja monet näistä hylätyistä paikoista ovat myös ilmapiiriltään hyvin vaikuttavia.

Varsinkin vankileirit ja sotasairaalat korostuvat näissä tarinoissa ja kokemuksissa erityisinä kuoleman ja kärsimyksen paikkoina.

Kenttätutkimuksissani olen tehnyt monilta kohteilta esinelöytöjä, jotka vaikuttavat liittyvän magiaan ja kansanuskoon. Tällaisia ovat esimerkiksi rakennusten perustuksiin haudatut kengät, puihin tehdyt kaiverrukset sekä poikkeavat luulöydöt. Todennäköisesti nämä esineet liittyvät pahaksi ja traagiseksi koettujen paikkojen rauhoitteluun sodanjälkeisinä vuosina. Vastaavia löytöjä on tehty viime aikoina muiltakin arkeologisilta kohteilta, esimerkiksi Taavetti Lukkarisen hirttopuun juurelta Oulussa. Taavetti Lukkarinen oli viimeinen maassamme hirttämällä kuolemaantuomittu mies.

Hän oli auttanut Muurmannin ratatyömaalta ensimmäisen maailmansodan aikana paenneita saksalaisia sotavankeja Suomen Lapin kautta Ruotsiin, ja hänen hirttämisensä vuonna 1916 koettiin paikallisesti epäoikeudenmukaiseksi. Hirttopaikkaan liittyykin vahva kummitteluperinne. Kaivauksissa paikalta paljastui kiinnostavia kansantaikuudesta kertovia löytöjä, kuten luun sisään suljettuja esineitä sekä puuhun kaiverrettuja ristejä.

14

Yliluonnollisiin ilmiöihin liittyen pystytimme syksyllä 2016 Inariin Kankiniemen sota-aikaiselle vankileirille ortodoksiristin sekä järjestimme paikalla siunaus- ja muistotilaisuuden kolttasaamelaisten ortodoksipapin kanssa. Tämä tapahtui arkeologisille kaivauksillemme osallistuneiden vapaaehtoisten aloitteesta. Vapaaehtoiset kaivajamme kokivat kesällä 2016 kohteella käydessään ja sen jälkeen selittämättömiä ilmiöitä, jotka saivat heidät ottamaan yhteyttä paikalliseen pappiin. Erityisesti tämä tapaus herätti minut tarkastelemaan sotakohteita uusista näkökulmista.

Hankkeessani tuotetaan tällä hetkellä levintäkarttaa sotakohteisiin liittyvistä paranormaaleista ilmiöistä ja kokemuksista sekä erikoisista, tavallisuudesta poikkeavista löydöistä. Olen tähän mennessä koonnut kirjallisuudesta ja arkistojen haastattelutiedoista löytyvät tiedot Lapin sota-aikaisiin kohteisiin liitetyistä yliluonnollisista kokemuksista. Lisäksi halukkaat ovat voineet kertoa omista kokemuksistaan sähköpostitse tai henkilökohtaisissa haastatteluissa.

Tutkimuksista on tarkoitus koostaa muutamia tieteellisiä artikkeleita ja julkaista avoimesti saatavilla oleva internetkarttapalvelu kohteista. Olen käsitellyt sotakohteisiin liittyviä paranormaaleja ilmiöitä myös aiemmin väitöskirjassani ja siihen perustuvassa tieteellisessä teoksessa ”Archaeologies of Hitler’s Arctic War: Heritage of the Second World War German Military Presence in Finnish Lapland” (Routledge.

2021). Valmistelen tällä hetkellä suomenkielistä tietokirjaa saksalaisten sotakohteista Lapissa, ja käsittelen siinä yliluonnollisia ilmiöitä ja maagisluonteisia löytöjä omana lukunaan.

Oula Seitsonen (Sakarin-Pentin Ilarin Oula) on arkeologi ja maantieteilijä Oulun yliopistossa. Hänen väitöskirjansa ”Digging Hitler’s Arctic War: Archaeologies and Heritage of the Second World War German Military Presence in Finnish Lapland” (Helsingin yliopisto 2018) käsitteli saksalaisten sota-aikaista läsnäoloa Pohjois-Suomessa sekä sen materiaalista perintöä.

Tuoreimpana osana tutkimuksia kokosimme elokuussa 2021 aineistoa Oulun Vaakunakylän saksalaiseen toisen maailmansodan aikaiseen leirialueeseen liittyvistä kummittelu- ja aarretarinoista. Lisäksi olemme toistuvasti vierailleet Inarissa ja Sodankylässä sijaitsevilla kohteilla, joihin liittyy yliluonnollisista ilmiöistä kertovaa perimätietoa.

Ortodoksinen muistotilaisuus Inarin Kankiniemen vankileirillä.

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Jätit maallisen tomumajasi ja siirryit toisiin ulottuvuuksiin Kohtaamme vielä mutta värähtelemmekö samalla taajuudella (Enemmän violettia / Liisa Karjalainen)

Minne he katosivat?

Hän ei ollut vielä edes koulussa, kun ensimmäinen katoaminen tapahtui.

Se oli mummo. Mummo oli kuollut.

Hän ei tiennyt, mitä kuollut tarkoitti.

Myöhemmin hänelle selvisi, ettei kuollut enää tule katsomaan, ei ota syliin, eikä osallistu joulun viettoon.

Mummo oli kokonaan kadonnut maailmasta. Kuka mummon vei?

Miten kuolemisen voi estää?

Hänen piti pienessä päässään yrittää löytää isoon mysteeriin ratkaisu, koska kuoleminen tuntui pilaavan elämän.

Aika kului. Kun hänen vanhempansa lähtivät, päätti hän selvittää, mistä oikein oli kysymys. Arkussa hän näki ihmisen kuoret, joista henki oli hävinnyt. Noilla kuorilla ei ollut sielua. Mikäli he majailevat taivaassa, miten heidät pystyy tunnistamaan ilman ruumista. Hän itse tietää tulleensa suorittamaan tärkeää tehtävää, jota hän ei muista.

Tehtävän täytyy liittyä kuolemaan, koska sitä hän on pelännyt koko elämänsä ajan.

Niitäkin hän on tullut selvittämään.

Mikäli hän eheytyy tämän elämän aikana, ei hänen enää tarvitse palata.

Hän tietää jo olevansa vanha sielu.

On asioita, joita hän ei voi selittää perintötekijöillä tai kasvatuksella.

Tietyt piirteet ja ominaisuudet ovat kulkeneet hänen mukanaan aina. Hän näki välähdyksen elämästään 200 vuotta sitten ja löysi yhden palan palapeliin. Muut palat ovat liian kaukana muistettaviksi tai liian vähäpätöisiä. Hän tietää olevansa aiempien elämien summa.

Hän elää erilaista elämää tässä ruumiissa oppiakseen lisää ihmisyydestä.

Entäpä mummo? Mummo voi olla jo uusissa kuorissa maan päällä.

Voivatko he kohdata? Mahdollisesti.

Ulkokuori on vieras, mutta sielu tuttu. Nyt hän tietää, että vain ihmisen kuoret häviävät. Sielu jää elämään. Mikäli ruumista ei olisi ollenkaan, emme veisi tilaa maapallolla. Kiehtova ajatus.

Hän on huomannut, että joidenkin ihmisten (lue sielujen) kanssa tulee toimeen loistavasti. Aivan kuin sielut olisivat tunteneet toisensa aina.

Hänestä tuntuu omituiselta se, että vastoinkäymiset ja sairaudet selitetään tämän elämän aiheuttamiksi. Entä traumat edellisistä elämistä?

Hän ei enää pelkää kuolemaa. Elämää hän pelkää toisinaan. Hän voi kuitenkin olla tyytyväinen, sillä hän on saanut vastauksen kysymykseensä. Hän tietää, etteivät he minnekään kadonneet. Entisessä olomuodossa heitä ei näy. Sielu kuitenkin elää ja odottaa sopivaa kehoa, johon kiinnittyä.

Kirjoittajasta Liisa Karjalaisen kiinnostuksen kohteita ovat mm. lukeminen ja kirjoittaminen.

Teen havaintoja ihmisistä, heidän käyttäytymisestään sekä elämästä ylipäänsä. Jotkut havainnoistani päätyvät aforismin tai runon muotoon.

Mottoni: Jos kaiken oppii nuorena, mihin keski-ikää ja vanhuutta tarvitaan?

15

Äär e t ön І syyskuu 2021

Kertomus sinisestä tulesta ajatuksia shamanistisessa ympäristöyhteydessä elämisestä teksti ja kuvat jaana kouri

Artikkelissa olevan tarinan olen kertonut shamaanisessa Vesi-seremoniassa kesällä

Eukko katsoi sinistä tulta ja muisti, miten joskus oli ollut niin kylmä, että ihmiset

2021.

sanoivat sitä tulipalopakkaseksi. Hän muisti,

Olipa kerran pieni saari keskellä sinistä merta,

Eukko katsoi ulos ikkunasta ja meri kutsui

keskellä saarta oli pieni talo ja keskellä taloa asui eukko, keskellä elämäänsä. Eräänä aamuna eukko halusi sytyttää tulen, jotta pieni talo olisi lämmin saaressa sinisen meren keskellä. Hän otti tulitikun ja sytytti sen. Kun tuli syttyi, se paloi sinisellä liekillä, sininen tuli.

Shamanismi ei ole uskonto tai uskomusjärjestelmä.

Shamaanit ovat henkisen polun kulkijoita, parantajia, välittäjiä ja tietäjiä. Se mikä heitä yhdistää on animistinen maailmankuva, käsitys siitä, että kaikki on elävää ja yhteydessä toisiinsa. Tähän perustuu myös shamaanin mahdollisuus ja tekniikat kommunikoida muun elävän kanssa.

16

miten aikojen alussa oli vain sinistä merta. hänet ulos. Saarella oli vanha tapa kulkea keväisin saaren rantoja ja katsoa, mitä meri oli tuonut kylmän talven aikana. Eukko lähti kiertämään askel askeleelta saaren ympäri.

Shamanismia on kaikkialla maailmassa luonnonuskontojen parissa, etenkin pohjoisessa Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Shamaani-nimitys on tullut yleismaailmalliseen käyttöön evenkien sha-man- nimestä, jonka tarkoittaa ’hän, joka tietää, hän, joka näkee’. Oleellista on, että shamaani on shamaani vain shamanoidessaan, ollessaan yhteydessä henkimaailmaan. Shamaani onkin henkilö, joka muuttaa tahdonalaisesti tietoisuuttaan rituaalissa, menee henkimaailmaan ja hakee ja tuo parannusta, tietoa tai voimaa sitä tarvitseville. Shamaani on voiman tasapainottaja.

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Ensin eukko kulki itään. Hän katsoi sinisen

pyysivät naista jatkamaan kiertoa, niin kuin

meren laineita ja näki, että meri oli tuonut

vesi kiertää. Eukko kiitti lasinpalasia, keräsi

hänelle jotain valkoista, Hän kysyi siltä:

ne pois rannalta ja laittoi ne isoon mustaan

Onko sinulla tarinaa kertoa minulle? Mistä

säkkiinsä, joka myös oli tehty sinisen liekin

sinä tulet? Pieni valkoinen kertoi olevansa

öljystä, jotta ne jatkaisivat kulkuaan. Ja hän

pala laatikosta, jossa kalastaja piti kalojaan

itse jatkoi kulkuaan rantaa pitkin pienellä

kylmän jään seassa. Ihmiset kutsuvat tätä

saarella sinisen meren keskellä kohti etelää.

styroxiksi. Se on tehty öljystä, joka palaa sinisellä liekillä. Eukko kiitti pientä valkoista, siitä että se oli palvellut ihmistä, vaikka ihmiset eivät enää käyttäneetkään sitä.

Sen, mitä shamaani kokee henkimatkoillaan, hän kokee todeksi, se on koettua tietoa. Tietoisuus muuttuu kokemusten mukaan: jokaisen shamaniutta harjoittavan polku on erityinen, ihmisen ja henkien yhteistä kulkua. Itselleni tärkeäksi on tullut ihmisen ja ympäristön yhteys. Puhuisinkin ympäristösuhteen sijaan ympäristöyhteydestä.

Rannalla oli myös lasinpalasia. Eukko kysyi oliko niillä tarinaa kertoa? Ne sanoivat tulleensa toiselta puolen sinistä merta ja

Olen itse asunut aina lähellä rannikkoa ja minulle onkin tullut rakkaaksi yhteyteni veteen, erityisesti Itämereen.

Olen niin työssäni tutkijana kuin shamanismin harjoittajana kokenut Itämeren kulttuurimme kehdoksi ja Veden äidiksi, samoin kuin monesti on puhuttu äiti Maasta.

Aikoinaan, kansanrunouden avulla ajoitettuna ainakin vuonna 9000 e.a.a. (ennen ajanlaskun alkua) shamaanit olivat myös suorassa animistisessa yhteydessä Veteen, tai veden hengen kanssa.

Tästä puhuu myös kansanperinteemme loitsujen sanat siitä, miten ”vesi kuuluu vanhalle Väinämöiselle”. Myös hänen nimensä alkuosa väinä viittaakin itämerensukuisilla kansoilla hitaasti soljuvaan veteen.

Hänestä kertovat runolaulut on ajoitettu noin 5000 e.a.a. aikoihin.

Myöhemmin noin 1700–500 e.a.a. tietäjät alkoivat naapurikansojen vaikutteiden myötä luottaa suoran henkiyhteyden sijasta siitä kertovien sanojen ja tiettyjen mahtihenkilöiden voimaan.

17

Äär e t ön І syyskuu 2021

Etelässä hän löysi taas pieniä valkoisia maassa. Hän kysyi, oliko niillä kertoa hänelle tarinaa. Valkoiset sanoivat olevansa linnunmunankuoren palasia.

Eukko muisti, miten maailman alussa lintu laski munansa Veen emosen polvelle, josta ne putosivat ja rikkoutuivat ja miten palasista tuli Alinen maa ja Ylinen taivas, ja keltuiaisesta tähdet, kuu ja aurinko. Eukko kiitti merta munankuorenpalasista, jotka muistuttivat häntä Veden äidistä, sinisestä tulesta.

Enää vanhimmat sukupolvet puhuvat Näkistä.

Näkki on erityisesti skandinaavinen paikkahenki, josta tarinoita löytyy myös Suomen rannikoilta.

Se on ollut taiteilijoiden ja erityisesti muusikkojen inspiroija, ja näkillä on myös peloteltu veteen menosta tai kaivoon katsomisesta. Osin varmasti syystäkin. Tärkeää aiempia eri aikoihin ja niiden kulttuureihin sitoutuneita kertomuksia olisi kuitenkin hakea omaa ympäristöyhteyttä. Jo vesi kehossamme puhuu ja keskustelee muun ympäristössä olevan veden kanssa. Osa kehossamme olevaa tietoa on hiljaista, jopa solujen tasolla olevaa muinaista tietoa, osa yhteistä kulttuurista muistia ja osa omaa kokemusta, joka heijastuu mieleemme ja veden kanssa ollessamme.

18

Eukko jatkoi kulkuaan saaren ympäri ja suuntasi länttä kohti. Hän kuunteli sinistä vettä saaren ympärillä ja näki rannassa kiven. Hän kysyi oliko kivellä kertoa hänelle tarinaa. Kivi kertoi, että pitkän kylmän talven aikana jää oli rikkonut kiven neljään tasaiseen palaan kuin kerroksiin. Eukko kiitti kiveä tarinasta ja siitä, miten sininen tuli on kärsivällinen ja luja kuin jää. Eukko kiitti sinistä tulta sen kärsivällisyydestä ja jatkoi kulkuaan kohti pohjoista.

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Soutaessa huomaa hyvin, miten veden kanssa oleminen on monen eri toimijan yhteistä sävellystä. Siihen, pääsetkö perille ja miten pääset, vaikuttavat vene, sen alainen vesi ja veden virta itsesi lisäksi. Niiden kanssa toimiminen on kehossa olevaa tietotaitoa ja kokemuksellista tietoa.

Meri on jokainen päivä erilainen. Samoin ekologia, eri olentojen väliset suhteet, tai teknologia ovat jatkuvassa muutoksessa, johon ihminen osallistuu. Modernissa maailmassa tiedonvälitys on tuonnut Suomeenkin tietoa uusista shamanistisista käytännöistä. Yksi niistä on uusshamanismina tunnettu liike, joka rantautui tänne 1990-luvun lopulla

elokuvaohjaaja Heimo Lappalaisen ja Jonathan Horwitzin peruskurssien muodossa ja jonka perintöä Shamaaniseura jatkaa ja ylläpitää. Shamanismin harjoittajat kokevat sen olevan samaa vanhaa yleismaailmallista perintöä, joka vaihtelee ajan ja paikan, ja muuttuu tarpeen mukaan.

Pohjoisessa eukko katsoi horisonttiin, jonne aurinko oli juuri päättänyt päivän retkensä. Vesi oli sinistä ja taivas punainen, Oli aika tehdä matka henkimaailmaan, punaisen ja sinisen tulen välistä, sinne minne entisaikojen shamaanit matkustivat.

Sama sininen ja punainen tuli on kudottu yhteen tietäjän voimavyössä. Oli aika antaa kiitokset.

19

Äär e t ön І syyskuu 2021

Shamanistinen peruskurssi on ikään kuin siirtymäriitti, tietoinen päätös shamaanin polulle astumisesta. Vastaavia henkimaailman kokemuksia on monella ollut ennen sinne tuloaan. Mitä shamanismin peruskurssilla opetetaan? Siellä opetetaan shamanistista, henkistä maailmankuvaa, johon kuuluu alinen, keskinen ja ylinen, joissa on omat pääsytiensä ja henkioppaansa. Siellä ohjataan osallistujaa löytämään oma voimaeläimensä ja tekemään matkan henkimaailmaan. Olemaan tässä ja henkimaailmassa yhtaikaa. Ja aina kulkemaan henkimaailmassa jonkin henkioppaan kanssa.

Siellä harjoitellaan parannustekniikoita, etenkin voimaeläimen palauttamista ja pohditaan eettisiä kysymyksiä. Myös shamanististen seremonioiden aihetta käsitellään. Peruskurssin käytyään voi jokainen valita mistä tahansa jatkokurssista itseään kiinnostavan.

Oma polkuni on muotoutunut monien eri kurssien käymisten, shamanististen matkojen ja arkielämäni ja päivätyöni muotoiseksi. Shamanistinen matka henkimaailmaan on jo monelle tuttu käsite. Pidän tärkeänä myös jokaisen shamanistista polkua, sitä miten henkimaailmasta saatu voima, parannus ja neuvot tuodaan tähän todellisuuteen ja miten niitä toteutetaan omassa elämässä. Tämä on aktiivista shamanismia. Kysymykset henkimaailmaan olisikin hyvä aloittaa aina sanoilla: ” Mitä minä voisin tehdä, jotta…?” Mitä henkisemmäksi itseni koen, sitä syvemmällä tukevammin jalkani ovat maan kamaralla, tai veden virrassa. 

Eukko kiitti sinistä tulta, joka oli antanut perinteen kiertää saarta ja kuunnella sinistä merta, kysyä tarinoita niiltä, joita meri oli tuonut rantaan. Hän kiitti pieniä valkoisia ja niiden tarinoita. Hän kiitti mitä ikinä ne olivat ollutkaan ja niiden matkoista aikojen ja paikkojen läpi veden tuomana, veden, joka menee kaikkialle.

Eukko kiitti tarinoita, jotka kulkevat ympäriinsä ja kiertävät. Eukko kiitti sinistä tulta, jolla oli kärsivällisyyden ja perinteen voima ja joka menee kaikkialle punaisen tulen kanssa. Niin kuin aurinko paistaa siniselta taivaalta ja laskee siniseen veteen.

20

Kirjoittajasta Jaana Kouri on turkulais-lypyrttiläinen tutkija, sanataideohjaaja ja kirjoittaja sekä shamanismin harjoittaja ja opettaja. Tällä hetkellä hän on tutkijana Åbo Akademissa Itämerta ja ilmastonmuutosta ja siihen liittyvää ympäristöperintöä sekä tietoa tutkivassa hankkeessa. Hänen kursseistaan saa tietoa Shamaaniseuran sivuilta.

Kuva: Tiina Mahlamäki

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Repin Ateneumissa Arkana pisarat kadut kastoi,

Upposin aikaan menneeseen,

lätäköt kuopissa kimalteli,

ihailin taikaa siveltimen.

sateeksi tienoo muuttui.

Silmillään yhteyden malliinsa loi,

Museon kulmalla jono matoi

luonteen näin sankaristaan esiin toi.

värinsä varjot kadulle toi…

Näkijä, kansansa sielun tuntija…

Minuutit tunniksi vaihtui

alansa Mestari, Tolstoin ystävä,

lämpökin iholta haihtui…

TOTUUTTA etsi maalatessaan

Vaan, kun sisälle pääsin

ikuisti sen mitä ei sanoa voinut…

het´ elämyksen sain; väsymys poistui saleissa kulkeissain.

OMAA TIETÄÄN kulki, muuta ei ollut oli TAITEEN TIE;

On taide kuin avain

Se minunkin sieluni

maailmaan toiseen…

äärelle taiteen vie…

sinne maalaukset johtaa

liekö ollut kansansa historia

ja vie…

omankin aikani tie…

Mestari maalasi esille vaiheet maansa historian…

Tuulikki Halonen

siinä tie…

21

Äär e t ön І syyskuu 2021

Henkisen todellisuuskäsityksen perusteista jaakko närvä

Fysiikan tohtori Johanna Blomqvist puhuu kirjassaan Hypertodellisuus – olet olemassa ja merkittävä (2020, Basam Books) henkisestä todellisuudesta ja sen perusteista.

Blomqvistin mukaan tietoisuus on materiaa perustavampi. Meillä on suurempi tarkoitus, vahva luomiskyky ja aito vapaa tahto. Dualismi on näennäistä. Tosiasiassa ulkoinen todellisuus ja mielikuvitus ovat samaa ilmiökenttää. Kaikki on yhtenäistä värähtelevää energeettistä tai jumaluudellista alkuperää. Erillisyys on harhaa.

Olemme sieluja aineellisella tasolla ja henkisessä yhteydessä toisiimme.

Blomqvist tähdentää, että näiden asioiden käsittäminen on tärkeää, koska niillä on suuri vaikutus elämäämme, hyvinvointiimme ja asioiden tärkeysjärjestykseen. Ymmärrys itsestä ja paikastaan maailmankaikkeudessa voi avautua kehittämällä henkistä tietoisuuttaan.

Blomqvist avartaa älyllisesti näkymiä henkisyyteen ja koettelee henkisyyden järkiperäisen hahmottelun vaikeita rajapintoja. Hän esittää kvanttifysiikkaan liittyviä tietoja ja väitteitä, joilla hän todistelee ja pohdiskelee henkisen todellisuuden olemassaoloa ja merkitystä. Tämä inspiroi lukijaa kartoittamaan reittiä 22

kaikkeuden tuonpuoleiselle lähteelle.

Henkisyyden älyllinen tarkastelu on tarpeen ajassamme. Syvätotuuksien perinteiset ilmaisukanavat, kuten kauneus, tunnekieli ja mystiikka sivuutetaan usein epämääräisyyksinä tai toisarvoisuuksina.

Hypertodellisuus sisältää kattavasti henkisyyttä puolustavia tietoja ja argumentteja. Käsittelen niistä keskeisimmiksi tulkitsemiani. Toivoakseni tarkasteluni antaa kiinnostavia näkökulmia keskustelulle esoteeristyyppisen henkisyyden järkiperusteista.

Kohti idealismia Blomqvist esittää, että nyt eletään kvanttifysiikan mahdollistaman muutoksen aikaa kohti todellisuuden idealistista mallia. Idealismin

mukaan todellisuus on perustaltaan ja kauttaaltaan ideaa – henkeä tai tietoisuutta. Mieli ei ole aivojen tuotos eikä henkimaailma pelkkää kuvittelua, vaan ne ovat omia todellisia ilmiötään. Nykytiede nojaa sen sijaan tieteelliseen realismiin ja objektiivisen tiedon mahdollisuuteen.

Oletetaan, että todellisuuden rakenne on perustavasti elotonta materiaa tai luonnollinen, ja mielemme ulkoinen (ei henkinen ja mielensisäinen), ja että todellisuudesta voidaan saada hyvin perusteltua sitä vastaavaa tietoa.

Blomqvist painottaa, etteivät tieteellinen realismi ja objektiivisen tiedon tavoittelu päde. Hän kysyy esimerkiksi: ”Tiede pyrkii löytämään objektiivista totuutta, mutta onko sellaista edes mahdollista saavuttaa?

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Kaikki objektiviinen tietohan perustuu subjektiiviseen havainnointiin. -- Miten voimme koskaan olla varmoja siitä, että saamamme kokemuksellinen tieto on totta?” (s. 45, 92). Blomqvistin mukaan objektiivisen todellisuuskuvan esittäminen on mahdotonta, koska todellisuus, kuten värit, vaikuttavat olevan tietoisuudessamme. Ei ole todisteita tietoisuudesta erillisestä tai siitä riippumattomasta materiasta, eikä tällaisen olemassaoloa voida osoittaa. Nykytieteelliset menetelmät eivät toimi. Blomqvist perustelee näin olevan, juuri koska havaitseminen edellyttää aina tietoisuutta, eikä tutkimuskohteen ja havaitsijan välille voida tehdä eroa. (s.

90, 94, 109, 111, 141.)

Blomqvist kertoo, kuinka realismin haastava idealistinen ajatus mielen ensisijaisuudesta aineeseen nähden on usein esitetty tieteen historiassa. Esimerkiksi jo Aristoteles ja Platon katsoivat henkisen ensisijaiseksi. Blomqvist lisää, että fysiikan nykyiset teoriat ovat keskeneräisiä ja puutteellisia, eräänlaisessa suuntaa hakevassa tilassa. Hän kuvaa myös, kuinka monet fysiikan vakavasti otettavat mallit sopivat idealismiin tai antavat idealismille mahdollisuuden. Blomqvist huomauttaa tieteellisiä mullistuksia tapahtuneen usein.

Aikanaan kumouksellisista uusista tiedoista hän mainitsee esimerkiksi havainnon sydämenlyönneistä ja aurinkokeskeiseen malliin siirtymisen. (s. 18–21, 51–61, 84–89, 181–198, 208, 217–229.)

Blomqvist toteaa tieteellisten mallien tai kuvausten olevan muuttuvia. Mikään malli ei todella kuvaa fyysisistä maailmaamme. Ne ovat vain kokemuksiamme todellisuudesta. (s. 201.) Blomqvist muotoilee: ”Ilman tietoisuuden ymmärtämistä emme oikeastaan voi ymmärtää mitään muutakaan. Ilman tietoisuutta

meillä ei ole kokemusta. Se, miten näemme todellisuuden, maailman ja itsemme, riippuu kaikki tietoisuudesta.” (s. 65). Näin ollen tärkeintä on hänen mukaansa ymmärtää todellisuuden henkistä puolta – kokemusta ja havaitsemista (s. 201).

Blomqvistin esitystä on hyvä hiukan täsmentää. Tarkastelen hänen yllä mainittuja näkemyksiään kolmessa seuraavassa alaluvussa.

Ulkomaailma on todellinen Tutkijoiden mielensisällöistä riippumattoman ulkomaailman olemassaolon ongelma ja objektiivisuuden käsite ovat eri asioita. Objektiivisuuden käsite kuitenkin edellyttää ulkoisen todellisuuden. Jos nimittäin ulkomaailmaa ei ole, ei voi olla siitä saatavaa objektiivista tietoakaan.

Kysymystä ulkomaailman olemassaolosta kutsutaan universaaliskeptiseksi ongelmaksi. Mistä tiedät, ettei ulkoinen todellisuus, kuten kivet, kannot ja oma kehosikin ole vain harhaa tai mielikuvituksen tuotetta?

Ehkä olet vain aivot tai jokin hermoverkko ravintoliuoksessa, jonka ”havaintoja” jokin olento tai vaikkapa superkeinoäly ohjailee. Sinulla ei ole kehoa, silmiä, korvia, aisteja ylipäätään, ei ole ihmisiä, eikä maailmankaikkeus ole lainkaan käsityksesi kaltainen. Kaikki pyrkimyksesi todistaa, että havaintosi kertovat tosiasiallisesta ulkomaailmasta, epäonnistuvat.

Todistelusi lähtevät aina harhaisista ”havainnoistasi” ja palautuvat niihin.

Tähän ei ole loogista ratkaisua.

Jos siis yrität ratkoa tätä paradoksin sisällä. Ratkaisuna on tervejärkisesti astua lähtöasetelman ulkopuolelle. Käytännöllinen kokemus ulkomaailmasta osoittaa sen olemassaolon. Voimme kuvitella monia vastaavia paradokseja. Pystymme myös kuvittelemaan kaikenlaista

mikä ei vastaa ulkoisia tosiasioita, tai kokemustamme niistä. Mutta se mikä pysyy, on vankkumaton ja vaikutuksiltaan pakottava kokemus ulkoisesta todellisuudesta. Ollaksemme ja toimiaksemme mielekkäästi tämä on kiistatta otettava tosissaan. Sen sijaan aikansa kuluttaminen jahkailuun, onko manipuloitu hermoverkko vai ei, johtaa vain hulluuteen.

On totta, että ”objektiivinen tieto perustuu subjektiiviseen havainnointiin” ja havainnointi edellyttää tietoisuutta. Ulkomaailman olemassaolo ei kuitenkaan kyseenalaistu tämän näkökulman vuoksi, kun huomioidaan tervejärkinen ajattelutapa. Ulkomaailmasta tulee kiistanalainen vain, jos asettuu ulkomaailmakokemuksensa tai -tietoisuutensa kanssa yllä kuvatun kaltaisten paradoksien sisään ja jää sinne. Myös objektiivinen tieto, joka on aina subjektiivislähtöistä, on mahdollista.

Objektiivinen tieto Välitön, täydellinen tai muuttumaton tieto on inhimillisesti ottaen mahdotonta. Ulkoinen todellisuus ja tietokykymme eivät ole suorassa, kuin liimatussa yhteydessä toisiinsa.

Havaintomme ja ajattelumme ovat ”linssisidonnaisia”. Niitä edeltää aina lajityypillinen havainto- ja kokemusjärjestelmämme, esiymmärryksemme (tiedostamaton tapa jäsentää maailmaa muun muassa kasvuympäristömme pohjalta) ja teoria/tulkintapitoisuus (saavutettujen tieteellisten tietojen taso ja näkökulmat).

Tieteellinen objektiivisuus ei tarkoita rikkumattomia totuuksia.

Objektiivinen tieto on arkihavaintolähtöistä. Tavalliset havaintomme ja näkemyksemme sisältävät paljon oikeanlaista, joskin myös väärää tai puutteellista tietoa. Helposti esimerkiksi yleistämme liikaa sekä uskomme liiankin luontevasti omiin havainto23

Äär e t ön І syyskuu 2021

elämyksiimme, tuntemuksiimme, aiemmin opittuun, auktoriteetteihin ja vallitseviin käsityksiin. Vastustamme erilaista tietoa, emmekä tahdo sietää kritiikkiä lähteestä, jota emme jo valmiiksi asiassa arvosta. Tämä kuuluu psykologiaamme ja tällaisella on ollut ja on etunsa, kuten evolutiiviselta kannalta hengissä pysyminen.

Tieteessä yritetään välttää arki- ja tunnepitoiseen ajatteluun liittyviä seikkoja, jotka tuottavat ongelmia totuudenmukaisen tiedon saavuttamisessa. On oltava valmis kriittiseen keskusteluun (tinkimättömään mutta hyväntahtoiseen), jossa paras peruste voittaa sen esittäjästä riippumatta. On suostuttava erehtyvyyteen ja keskityttävä mahdollisimman puolueettomaan tarkasteluun. Objektiivinen tieto on järjestelmällisesti, koetellusti (kokeet ja kontrolloitu havainnointi), loogisesti ja kriittisesti hankittua, läpinäkyvästi arvioitavaa, neutraaliuteen pyrkivää (ei-ideologista), korjautuvaa ja edistyvää mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaavaa tietoa.

Objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välillä ei käytännössä ole ehdotonta laatueroa, vaan aste-ero.

Oli kyse sitten yliopisto-, rikos-, tai onnettomuustutkimuksesta, se on rajattua ja epätäydellistä, mutta totuutta saavuttavaa. Ei ole olemassa absoluuttisia havainnollisia totuuksia eikä vastaavanlaisia ei-totuuksista. Emme pysty esittämään välittömän täydellisiä todellisuuden kuvauksia, jotka kuin ylittäisivät havaintojen näkökulmasidonnaisuuden. Toisaalta emme kykene kuvittelemaan mitään ei-todellista, mikä ei jollakin lailla koostuisi havaintopohjaisista mielikuva-aineksistamme. Virheellisimmissä, oudoimmissa ja sekavimmissakin kuvitelmissa on todellisuuden aines ja kytkentä objektiiviseen tietoon.

24

Tosiasioiden oletetaan kyllä olevan muuttumattomia tai pysyviä suhteessa niiden tarkastelijoiden mielensisältöihin (external permanency; millainen ilmiö on, oli tai tulee olemaan, riippumatta tutkijoiden mielensisällöistä), säännöllisiä, ja näin kaikille olennoille samat. Niistä ei kuitenkaan saada muuttumattomia, eikä asioiden mutkikkuuden ja tutkimuksiin liittyvien ongelmien vuoksi usein edes hyvin varmoja, tutkijoiden samanmielisyyteen johtavia tietoja.

Erilaisella planeetalla elävät olennot, joiden pääaisti olisi kuuloaisti, tekisivät varmaankin erilaista tiedettä. He ”näkisivät” maailman olennaisesti ääniaaltoina, lähestyisivät maailmaa ensisijaisesti niiden kautta, ja olisivat kiinnostuneita osin toisenlaisista asioista ja ympäristönsä ilmiöistä. Luultavasti heidän tieteelliset menetelmänsä ja käsitteensä olisivat keskeisesti auditiivisia, eivät niinkään näköhavainnollisesti miellettäviä. Heidän tieteensä näyttäisi hyvin erilaiselta, mutta olisi yhtä pätevää ja totuudenmukaista kuin omamme.

Jos he saapuisivat tänne, he luultavasti havaitsisivat ainakin osittain samoja asioita kuin me, vaikkakin hahmottaisivat niitä eri tavoin, ja

osittain ilmiöitä, joita emme tunnista, mutta joita voisimme oppia havaitsemaan. Maailma meille ja heille ei olisi täysin eri riippuen erilaisista uskomus- tai havaintojärjestelmistämme. Painovoiman toimintaperiaatteet eivät noudata eri olentoryhmien mielipiteitä eivätkä käsite- ja havaintovälineiden ominaisuuksia.

Mutta se, mihin, miten ja miksi kiinnittäisimme huomiota, olisi ainakin osin erilaista.

Fyysisinä olentoina ja tänne matkanneina he todennäköisesti olisivat tutkineet painovoimaa, kuten mekin, mutta esittäisivät sen eri tavoin.

Olettaa sopii myös, että heidän painovoimateoriassaan olisi totuudenmukaisuutta, kuten omassammekin.

Jos oppisimme käsittämään toistemme ”kieliä” tai tieteellisiä informaatiojärjestelmiä, voisimme verrata painvoimateorioitamme ja keskustella niiden oikeellisuudesta. Todellisuus on sama, mutta kuvaukset erilaisia eri ”kielipeleissä” ja niidenkin sisällä eritasasoisesti onnistuneita, korjautuvia, täsmentyviä ja edistyviä.

Oli havaitsija millainen olento tahansa, sen ja tarkastelukohteen välille voidaan ja pitää tutkimustyössä tehdä ero. Havaitsijat eivät voi vain lausua mielipiteitään tieteellisinä päätelminä, vaan tulosten on pohjauduttava yhteiseen ulkoiseen todellisuuteen.

Nykytieteelliset menetelmät ovat toimineet niin fysiikassa, lääketieteessä kuin psykologiassakin. Realistisesta näkökulmasta värit ovat valon tosiasiallinen fysikaalinen ominaisuus, valon aallonpituuksia. Värihavainto puolestaan syntyy, kun valon aallonpituus heijastuu jostakin kohteesta sen vastaanottavaan näköhavaintojärjestelmään. Lukemattomat eri eliölajit havaitsevat värejä, vaikkakin niiden väriaistimuskyvyissä on eroja.

Konekin voi tunnistaa näkemämme värit. Infrapunan havaitsemme vain

Ä är e tö n І syyskuu 2021

välineellisesti. Värit eivät ole ihmistietoisuuden tai eliöiden sisäinen ilmiö, mutta väriaistimuskokemus on.

Blomqvist lienee samaa mieltä Ulkomaailma on, tai ainakaan ei ole järkevää olettaa, ettei ole, ja siitä voidaan saada objektiivista tietoa.

Mutta onko tämä riittävä tai perustava yleiskäsitys todellisuudesta vai kietoutuuko ulkoinen todellisuus jonkin supertietoisuuden sisäiseksi?

Voidaan spekuloida, että ulkoinen todellisuus olisi täyttä totta vain niille, jotka eivät puutteellisella henkisellä ”näkökyvyllään” kykenisi havaitsemaan sitä sisäiseksi. Ulkomaailman olemassaolo on aitoa, muttei ehkä perustavinta. Aiheesta lisää tuonnempana.

Blomqvist olettaakin realistisesti sekä ulkomaailman että tieteellisen objektiivisuuden. Hän toteaa esimerkiksi niin sanotun kvalia-ongelman (aiheesta edempänä) yhteydessä, että aivokuvantamisella saadaan ihmismielestä objektiivista tietoa.

Hän myös esittää havainnollisiin/ älyllisiin (järkiperäisiin) perusteisiin nojautuvia, nykyään parhaiten todellisuutta vastaavia – siis tieteellisesti objektiivisia – fysiikan tuloksia.

Esimerkiksi Blomqvistin kuvaamat havainnot indeterminismistä (ks. eteenpäin) ovat totuudenmukaisia, ja tälle on hyviä kokeellisia ja matemaattisia, toki ehkä joskus täsmentyviä tai korjautuvia todisteluja, eli järkiperusteita. (s. 106–107, 118–119, 146, 203–204.)

Blomqvist tosin sanoo, että fysiikassa ja kemiassa materialistinen ajattelu toimii melko hyvin, mutta biologiassa jo puutteellisemmin (s.

44, 67, 90). Varmasti näin on. Vaikeudet eivät kuitenkaan johdu siitä, etteikö objektiivinen tarkastelutapa oli periaatteellisesti onnistunut kai-

killa näillä alueilla. Materialistinen – tai naturalistinen – oletus on, että elottoman aineen kvanttitasolta on organisoitunut kemian ja tästä biologian ja edelleen hermojärjestelmien sekä kokemuksellisten tilojen taso. Niin sanotusti ylemmän tason ilmiöt ovat alemman tason kohteita monimutkaisempia, vaikeammin hallittavia. Tuntevien olentojen tarkastelussa on myös huomioitava eettiset ehdot. Objektiivisuuden periaate kuitenkin toimii sinänsä yhtä pätevästi niin alkuaineiden, jyrsijöiden, rituaalien kuin tunteidenkin kohdalla. Toinen asia sitten on, onko esimerkiksi tunteiden ulkoinen analyysi, kuten niiden välittäjäaineyhteyksien selvittäminen, ylipäätään tärkeää, vai pitäisikö vain tuntea.

Kuten Blomqvist toteaa, tietoisuutemme (havaintojärjestelmämme, ajattelu- ja tunneprosessiemme) tutkimus on tärkeää ymmärtääksemme, miten katsomme maailmaa. Mutta saadaksemme maailmasta pätevää tietoa emme kuitenkaan voi jäädä sen sisälle tai tarkastelemaan vain sitä. Siitä oppimaamme on hyödynnettävä tieteellisten toimintatapojen kehittämisessä ja katsottava maailman ilmiöitä.

Blomqvist ei siis varmaankaan kiistä järkevää oletusta ulkomaailmasta eikä nykytieteellisen objektiivisen tiedon mielekkyyttä. Hän tarkoittanee yllä mainituilla kommenteillaan, että ulkoisen todellisuuden olemassaolo ja ulkomaailmasta saatava tieteellinen tieto ovat ”teoriassa” tai viime kädessä mahdottomuus, koska todellisuus on perustaltaan idealistinen, tietoisuutta.

Idealistisia malleja on kyllä esitetty jo antiikin Kreikassa, spekulatiivisesti jotkin fysiikan mallit sopivat idealismiin tai antavat sille mahdollisuuden, ja tieteellisiä kumouksia on tapahtunut. Mutta siinäkään ta25

Äär e t ön І syyskuu 2021

pauksessa, että realismi ja objektiivisuus eivät pätisi, nämä seikat eivät automaattisesti perustelisi esoteeristyyppisen idealismin totuudellisuutta. Blomqvist ei nähdäkseni väitäkään näin, vaan esittänee mainitut seikat suuntaa antavina tietoina.

Idealismi pitäisi todistaa erikseen.

Lisäksi on huomattava, että tieteelliset mullistukset, kuten aurinkokeskeiseen malliin siirtyminen, ovat vahvistaneet naturalistista kehystä tai tapahtuneet sen sisällä. Tämä todellisuuden tieteellinen peruskäsitys ei ole vielä koskaan kumoutunut, täsmentynyt kylläkin. Katsotaan siis tarkemmin Blomqvistin esittämiä perusteita idealismille.

Tietoisuuden selittämisen ongelmasta Blomqvist kertoo objektiivisen tieteenihanteen kannalta vaikeista, toisiinsa liittyvistä mieli-keho- ja kvalia-ongelmista. Toisen mieltä saatetaan tutkia objektiivisesti aivokuvantamisella, mutta oman mielen tai sen, miten itse koemme, objektiivinen tutkimus on visaisempaa. Omaa mieltä pitäisi onnistua tarkastelemaan kuin toisen mieltä. Hän kysyy, miten subjektiiviset elämykset, kuten rantahiekka jaloissa tai mansikan maku sopivat objektiiviseen kuvaan todellisuudesta. Oman ja toisen mielen tarkastelun näkökulman yhdistäminen on haasteellista, Blomqvist toteaa. (s. 36–37, 67, 90–91.)

Aiheellinen kysymyksenasettelu, johon kylläkin näen selkeän vastuksen. On huomattava, ettei kyse ole oman ja toisen mielen erosta, vaan mielen ja sen tarkastelutavan erottamisesta. Sekä toisen että omasta kokemustilasta tai -ilmiöstä voi saada objektiivista tietoa esimerkiksi aivokuvantamisella. Aivomagneettikäyräkypärän voi laittaa toisen tai omaan päähän. Omaa tai toisen (tai 26

minkään olennon) kokemusilmiötä ei sen sijaan voi tarkastella objektiivisesti sen subjektiivisen tuntemisen tasolla. Subjektiivinen tunteminen tai elämyksellinen tila juuri nyt, ja sen kuvaaminen nyt (pientä hetkeä myöhemmin kuin luit ”juuri nyt”), tai myöhemmin, ovat eri asioita.

Tässä ajatuskuviossa ei ole ongelmaa materialistisen/naturalistisen tai objektiivisen todellisuuskuvan kannalta. On päättelyvirhe tulkita, ettei kokemusilmiön subjektiivinen tunteminen ole luonnonilmiö, koska se ja sen objektiivinen analyysi eivät ole yksi ja sama. Eivät ole myöskään salamanisku ja sen analyysi. Tieteen perusperiaatteiden mukaisesti aineisto on erotettava menetelmästä.

Blomqvist kuitenkin huomauttaa hengen riippuvuuden aineesta osoittamisen ja aineeseen palauttamisen olevan mahdotonta jo käsitteellisistä syistä. Henki ja aine ovat lähtökohtaisesti määritelty toisilleen vastakkaisiksi ilmiöiksi. (s. 50.)

Blomqvist edelleen painottaa, että oletus tai kokemus laajennetusta tietoisuudesta on luonnollinen (ilmeisen luonteva). Vastaavasti kuin tiedämme, että maailma on olemassa asuntomme ulkopuolellakin, vaikka emme sitä asunnossa ollessamme useinkaan havaitse. Hän toteaa käsityksen pelkästään materiaalisesta maailmasta olevan keinotekoinen ja käsittämätön. Emme pysty mieltämään mitään pelkästään aineellista, koska mielikuvat eivät kuulu materian vaan mielen maailmaan. (s. 78.)

Blomqvist tähdentää, ettei deterministisestä materiasta voikaan syntyä todellista tietoisuutta, henkisiä kokemuksia ja vapaata tahtoa.

Jos voisi, tietoisuutemme olisi vain aivotoiminnan tuote eikä meillä olisi vapaata tahtoakaan. Jos siis maailma koostuisi ainoastaan materiasta tai materia selittäisi kaiken, aitoa tietoi-

suutta ja henkisiä kokemuksia ei olisi.

Kuitenkin meillä selvästi on tietoisia ja henkisiä kokemuksia, Blomqvist sanoo. (s. 44, 47, 49–51, 70–74, 143–147.)

Dete r m inism i tar ko itta a , että todellisuuden oletetaan olevan syy-seuraussuhtein täysin määräytyvä aineellinen ilmiö. Tällaisen materialismiin tai klassiseen naturalismiin sisältyvän ajatuksen mukaan maailma on kuin kellokoneisto, jossa ilmiöiden (seurausten) oletetaan määräytyvän välttämättömällä varmuudella – deterministisesti – niitä edeltävistä syistä. Jos uskomattoman valtavalla tietomäärällä ja laskentateholla tietäisimme kaikki lainalaisuudet, ilmiöt, asiantilat ja niiden suhteet maailmankaikkeuden alusta tähän pisteeseen, osaisimme ennustaa tarkasti kenen tahansa seuraavan ajatuksen.

Blomqvist esittelee myös ”filosofisen zombin” idean, joka samaten tuntuisi osoittavan, ettei tietoisuus voi syntyä fysikaalisesta maailmasta, materiasta: Jos materialismi on pätevä todellisuustulkinta, kaikki, myös tietoisuutemme rakentuu fysikalistisesti. Kuitenkin, jos minusta tehtäisiin täydellinen fysikaalinen kopio aivojeni kaikkia hermoverkkoyksityiskohtia myöten, kopiolta puuttuisi tietoisuus.

Tietoisuutemme ja elämysmaailmamme täytyy siis tulla jostakin muualta kuin fysikaalisesta maailmasta. Fysikalismin on oltava virheellinen todellisuustulkinta. (s. 74.)

Ainetta ja henkeä/mielikuvia ei välttämättä tarvitse määritellä toisensa poissulkeviksi käsitteiksi. Olennaista tässä on, vastaako luokittelu tosiasioita. Aineen ja hengen määrittelyä toisilleen vastakkaisiksi on vahvasti syytä epäillä virheelliseksi.

Ensiksi, ajatuksen luonnollisuus tai spontaani miellyttävyys ei tarkoita ajatuksen todenmukaisuutta, kuten ei myöskään tällaisen ajatuksen vertaa-

Ä är e tö n І syyskuu 2021

minen toiseen arkikäsitykseen (ympäristön tavanomaiseen hahmottamiseen). Tämä on juuri yksi syy, miksi tieteellistä tutkimusta tarvitaan.

Toiseksi, klassis-naturalistisesti katsoen mielikuvamme ovat elottoman materian mutkikasta organisoitumaa, ne kuuluvat siis materiaaliseen maailmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys on tieteellisen ja soveltavan toimivuutensa vuoksi otettava vakavasti. Liittyisivätkö mielikuvat lajityypillisen havaintojärjestelmämme rakenteen tapaan mallintaa ympäristöämme ja sen tapahtumavaihtoehtoja toimiaksemme onnistuneesti?

Näyttää siltä, ettemme pysty kuvittelemaan aineen ja järjen mielikuvakontekstista irrallisia, pelkästään ”henkisiä” ilmiöitä (ks. edellä), päinvastoin kuin Blomqvist esittää. Ja jos puhtaasti materiaalista ei voisi mitenkään mieltää, miten siitä voitaisiin tietää yhtään mitään? Kuten, että ylipäätään on materiaa, joka on vastakkaista hengen kanssa?

En näe periaatteellista syytä, miksei elottomasta materiasta voisi organisoitua erilaisia eläinlajeja eri tasoisine aivojen ja mielen rakenteineen tai tietoisuuksineen. On tutkimuskysymys, miten tämä organisoituminen ehkä tapahtuu tai onko se mahdollista. Subjektiivinen kokemus omasta tietoisesta valinnasta ei tarkoita, että se olisi materiaaliset kausaliteetit (syy-seuraussuhteet) ylittävästi ”itsemääräytyvä” tai ”omalakinen”.

Mieli ja vapaan tahdon kokemus saattavat hyvinkin olla deterministisiä, syy-seuraussuhtein täysin määräytyviä aineellisia ilmiöitä. Huomioiden klassis-naturalistisen todellisuuskäsityksen lähtökohtaisen vakavasti otettavuuden, pitäisi olla toimivia perusteita, miksi materialismi ei pätisi kokemustemme kohdalla.

Zombi-argumentti on kehäpäätelmä muotoa: fysikaalisella kopiolla

ei olisi tietoisuutta, koska se olisi fysikaalinen, joten sillä ei olisi tietoisuutta. Mitään perusteita, miksi tarkka fysikaalinen kopiointi ei toisintaisi myös tietoisuutta, ei argumentissa esitetä.

Täten se ei osoita tietoisuuden ei-fysikaalisuutta todeksi, vaikkakin avaa kiehtovasti tietoisuuden selittämisen problematiikkaa.

Blomqvist kumminkin jatkaa, ettei esimerkiksi tiedetä, mikä määrä neuroneita riittää tietoisuuden syntyyn. Tietoisuuden vain ajatellaan rakentuvan hermosolujen lukemattomien yhteyksien tuloksena. Ei tiedetä, miten tietoisuus muodostuisi materian monimutkaistuessa. Oletetaan vain, että tietoisuus ”nousee” aineesta, kun aine on organisoitunut riittävästi. Blomqvist toteaa myös, ettemme osaa vastata ajatuskokeelliseen kysymykseen siitä, milloin olisi vaihtunut riittävä määrä soluja, jotta minulle olisi vaihtunut sinun tietoisuutesi (minusta tulisi sinä). Ei tiedetä, vaihtuuko tietoisuus lainkaan solujen vaihtuessa.

Blomqvist huomauttaa niin ikään, ettei aivokuvantamisella voida osoittaa aivoista tiettyä aluetta, joka vastaisi tietynlaisia kokemuksia. Sen sijaan monet aivoalueet liittyvät useisiin eri toimintoihin, tai tällaisilla toiminnoilla voi olla muitakin neuraalisia ehtoja, joita ei onnistuta kuvantamisella mittaamaan. Lisäksi Blomqvist mainitsee esimerkiksi laakamadoista, joilta jos katkaistaan pää pois, ne kasvattavat viikossa uuden pään – ja muistavat edellisen pään aikana oppimansa tiedot. Tiedot (tietoisuus) eivät siis ole matojen aivoissa. Ei tiedetä, missä tiedot ovat. (s. 70–74, 90.)

Tietoisuuden selittämisen ongelmat ja puutteet eivät todista, että tietoisuuden alkuperä olisi materian ulkoinen tai ”henkinen”. Selitykset saattavat vain olla hyvin vaikean tutkimustyön takana. Blomqvistin argumentaatio kuitenkin syvenee

entisestään, kvanttitasolle ja para­ normaaleihin ilmiöihin.

Indeterminismi, ajattomuus ja ykseys kvanttimaailmassa Blomqvist kertoo, kuinka fysiikassa on esitetty, ettei kvanttiobjekteja, eräänlaisia todellisuuden pieniä rakennuspalikoita, ole olemassa. Sen sijaan esiintyy jonkinlainen erikoinen todennäköisyystekijä, ”mahdollisuuksien aaltoja”. Kvanttitodellisuus on todennäköisyyksien maailma. Se ei toimi deterministisesti. Useimmat fyysikot katsovat, ettei yksittäisen hiukkasen paikkaa voi varmasti ennustaa. Saatetaan ainoastaan ilmoittaa todennäköisyydet sijainneille, joiden rajoista hiukkanen löytyy. Esitetään, ettei tämä ole mittaamisen tarkkuuden ongelma tai tiedon puutetta, vaan periaatteellista. Itse todellisuus asettaa sumeudessaan tai ”epätarkkuudessaan” tarkkuuden rajat.

Tätä kutsutaan Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeksi ja Bohrin mukaan myös komplementaarisuudeksi, sekä tilastolliseksi kausaliteetiksi. Todellisuus ikään kuin vetäytyy täsmällisten tarkastelupyrkimysten tieltä, hämärtyy, tai verhoutuu tarkastelijalta. Sitä ei voida tavoittaa järkiperäisesti, klassis-kausaalisesti.

Todellisuus on perusrakenteeltaan irrationaalinen, järjenvastainen. Vastakohdat, joiden loogisesti pitäisi sulkea toisensa pois, eivät näin tee.

Esimerkiksi valo koostuu sekä kappaleista (hiukkasista) että ei-kappaleista (kuin aalloista). Tälle ei koskaan ole löydettävissä mitään tämän ”ristiriidan” näennäisyyden osoittavaa yhdistävää, järjellistä selitystä. Järkiperäinen kykymme ymmärtää todellisuuden luonnetta päättyy lopullisesti järjettömyyden, perustavan epämääräisyyden – indeterminismin – koh27

Äär e t ön І syyskuu 2021

taamiseen. (96, 106–107, 114–120, 146, 203–204.)

Voisi kysyä, eikö indeterminismi ole tässä makro- eli isojen kappaleiden maailmassamme aivan tavanomainen, järjellinen asia. Ei, vaikka puhummekin lukemattomien ilmiöiden, kuten kissojen käyttäytymisten kohdalla todennäköisyyksistä ja taipumuksista. Klassisen oletuksen mukaan tällaisetkin tapahtumat ovat perustaltaan deterministisiä. Niiden monimutkaisuuden vuoksi saatamme esittää niistä käytännössä vain todennäköisyyksiä, mutta kuten todettu, valtavalla laskentateholla näkisimme niiden deterministisen askelluksen. Sen sijaan veden kiehuminen normaalissa ilmanpaineessa sadan asteen lämpötilassa on riittävän yksinkertainen ja rajattava ilmiö tarkasti tiedettäväksi.

Makromaailman todennäköisyydet ovat siis vain tiedon puutetta, eivät aineen perusluonteen ”sumeutta”.

Indeterminismin mukaan luonnonlakien toiminta on epämääräistä, ei varmaa.

Näin ollen väite todellisuuden perusolemuksen indeterministisyydestä on hyvin häkellyttävä ja kumouksellinen. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, niin jos indeterminismi pätisi silmin nähtyyn todellisuuteemme, vesi kiehuisi tietyllä todennäköisyydellä sadassa asteessa (tavanomaisessa ilmanpaineessa), mutta ei aina.

Käydessämme kohti ulko-ovea, se todennäköisesti olisi paikallaan. Jos asut kerrostalossa, luultavasti se avautuisi rappukäytävään. Joskus ehkä suoraan avaruuteen. Emme koskaan löytäisi selkeitä tai varmoja syitä tällaisille tapahtumille. Maailma tosiaan olisi sanalla sanoen irrationaalinen, melkoisen epävarma ja levoton paikka.

Klassiseen, järjellisesti käsitettävään kausaliteettiin sisältyy tiukasti ajatus determinismistä. Ilman sitä olemme mielettömyyden armoilla, 28

vailla symmetristen hammasratasten ja klassis-kausaalisen kauneuden turvaa. Indeterminismiä, tätä aavemaisen oloista todennäköisyysilmiötä, voidaan kuvata todennäköisyysjakaumalla eli aaltofunktiolla (s. 96), vaikka Blomqvistin mukaan ei selittää varmoin kausaliteetein. Näin ollen makromaailmankin tapahtumissa saattaisimme ehkä laihana lohtuna havaita jonkinlaisia todennäköisyyksiä. Järjellistä selvyyttä emme todellisuudesta kuitenkaan voisi saada.

Blomqvist täsmentää, kuinka kvanttitodellisuus näyttääkin ajattomalta ykseydeltä. Todellisuus vaikuttaa perustaltaan kuin vain sumealta aaltomaiselta yhtenäisyydeltä, ilman erillisten kappaleiden ja ajan hetkien olemassaoloa. Se ei ole kiinteitä kappaleita, tarkkoja sijainteja eikä lineaarista aikaa, vaan jotakin surrealistista, käsittämätöntä. (s. 116–122, 124, 177, 216.)

Kvanttimaailman outoudet ja tietoisuus Blomqvist ei näe indeterminismiä mielettömyytenä. Hän tähdentää, että se viittaa jonkin laajemman tietoisuuden ensisijaisuuteen aineeseen nähden. Aivan kuin suurempi tietoisuus tai mieli päättäisi mitä todellisuudessa viime kädessä ilmenee ja tapahtuu. (s. 117–150, 201–210.)

Mutta mistä ensinnäkin tiedämme, että todellisuus tosiaan on perustaltaan indeterministinen? Blomqvist kertoo fyysikko John Bellin piilomuuttujatestistä. Kvanttilomittuminen tarkoittaa kahden hiukkasen välitöntä yhteyttä ja toisiinsa vaikuttamista paikasta riippumatta ja ilman mitään tunnettua vuorovaikutuskeinoa (Einstein kutsui tätä aavemaiseksi etävaikutukseksi). Bellin mukaan lomittumiskokeilla voidaan testata, onko vuorovaikutus klassisen fysiikan ulkopuolista vai noudattaako luonto

lopulta realistisesti determinismiä.

(119–121.) Blomqvist toteaa: ”Kokeet ovat osoittaneet, että kun hiukkaset ovat lomittuneet, mittaustulokset ovat tilastollisesti korreloituneempia kuin klassisessa systeemissä, ne ovat siis ristiriidassa Bellin oletusten [realismin/kausaalisuuden, oma huom.] kanssa.” (s. 121).

Fysiikan maallikkona en ymmärrä, miksi tuo korreloitumisseikka osoittaa, että kvanttilomittumisilmiön perustava luonne on ei-kausaalinen.

Epäilen sen olevan virhepäätelmä.

Sillä yksinkertaisesti, miten tavoittaa järjen ylittävä järjellisesti, kuten mainitulla piilomuuttujatestilläkään?

Blomqvist itsekin toteaa: ”Todellisuus -- emme voi tavoittaa sitä järjen avulla.” (s. 119). Toisin sanoen, miten tietää etukäteen, ettei jollekin ilmiölle koskaan löydy klassista kausaalista selitystä? Käsittämättömäksi kuvatusta ilmiöstä ja sen selityksen pitkäaikaisestakaan löytymättömyydestä kun ei voi päätellä selittymättömyyteen, lopulliseen irrationaalisuuteen. Tavoitetaanko fysiikan outouksille joskus varmoja kausaalisia piilomuuttujia, jolloin kummallisilta vaikuttavat todennäköisyysilmiöt palautuvatkin syvemmällä tasolla determinismiin?

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Blomqvist kuitenkin tähdentää, että indeterministisen mikromaailman outoudet näyttävät nimenomaan olevan linkissä ihmisen tietoisuuteen. Vaikuttaa nimittäin siltä, että havainto valikoi jonkin kvanttimaailman mahdollisuuden tapahtuvaksi, eli niin sanotusti romahduttaa aaltofunktion. On kokeellisesti todettu, että valo käyttäytyy kuin aalto, kun sen kulkua ei katsota, mutta kuin kappale (hiukkanen), kun kulkua havainnoidaan.

Einstein ja useat muut fyysikot ovat olettaneet, että tavoitetaan, ja että fysiikka on tältä osin toistaiseksi vain puutteellista (s. 120). Jäin miettimään, mihin monien fyysikoiden vakuuttuneisuus todellisuuden järjenvastaisuudesta tarkalleen perustuu.

Toiseksi, vaikka todellisuuden perustava indeterminismi olisi tosiasia ja tämä voitaisiin jollakin lailla vakuuttavasti perustella, tästä ei voi päätellä tietoisuuden ensisijaisuuteen eikä maailmankaikkeuden tai ihmisen vapaaseen tahtoon. Eikö indeterminismi voisi tarkoittaa ainoastaan jonkinlaista hyvin outoa, todennäköisyyksin toimivaa, perustaltaan elotonaineellista maailmankaikkeutta, eräänlaista ”todennäköisyysmekaniikkaa”? On ylimääräinen oletus, että indeterminismiin täytyy liittyä luonnosta irrallinen itsemääräytyvä tietoisuus, joka lisäksi linkittyy ihmistajuntojen kanssa.

Saattaisiko todellisuus yksinkertaisesti vain olla (elottomalta) perusrakenteeltaan meille ylitsepääsemättömän outo tai sumea, jotakin, jota emme koskaan voi käsittää? Onnettoman kurja, mutta kenties mahdollinen ajatus. Hiukkasten kuin tietoiselta vaikuttavan tanssin kauneus voi olla katsojan silmässä, mielekkyyttä kaihoavan ihmismielen lumetta.

Ennen havaintoja kaikki potentiaaliset asiantilat, huomioiden kaikkien mahdollisten havaitsijoiden vaikutukset, ovat toisiinsa sekoittuneina olemassa. Tätä kutsutaan superpositioksi. Vasta havainto pakottaa esiin tietyn tilan, tekee jostakin vaihtoehdosta todellisen. Hiukkasten ominaisuudet määräytyvät havainnosta. Havaitsija siis muokkaa mikrotodellisuutta suoraan mielellään tai luo sitä. Blomqvist huomauttaa, että koneen tai mittauslaitteen tekemä havainto ei näytä riittävän aaltofunktion romahtamiseen. Tähän tarvitaan tietoisuudella varustetun olennon tarkkailua. Vasta tutkijan tekemä kokeen tuloksen tarkastelu vaikuttaa aiheuttavan tietyn hiukkastilan valikoitumisen, ei vielä mittaus.

Edelleen kvantti-Zenon-ilmiössä radioaktiivinen hiukkanen ei hajoa, jos sitä vahditaan. Tunneloitumisilmiössä hiukkasen tila muuttuu verraten siihen, että ihminen vain siirtyisi muurin läpi ilmestyen sen toiselle puolelle. Klassisen fysiikan mukaan hiukkasella ei pitäisi olla riittävästi energiaa tällaiseen. Näin kuitenkin tapahtuu, kun hiukkasta ei seurata, mutta ei tapahdu, jos sitä tarkkaillaan. (s. 94–111, 116.)

Empiirisen todistusaineiston perusteella näyttäisi siis tosiaan siltä, ettei havaitsijaa ja havaintokohdetta voida erottaa toisistaan. Ne vaikut-

tavat muodostavan jakamattoman kokonaisuuden, jossa ainakin ihmistietoisuus voi määrittää kvanttitapahtumia. Ihmismielen suora vaikutus mikroaineeseen ei kuitenkaan ole fysiikassa yleisesti hyväksytty ja hyvin varmana pidetty päätelmä, enkä osaa arvioida päätelmän pätevyyttä fysiikkatieteellisesti. Mutta väite on hyvin kiinnostava. Jos se pitää paikkansa, ainakin mikrotodellisuus on, voisi sanoa, ”mielilomittunut” vähintäänkin ihmisen tietoisuuden kanssa. Mikrotasolla ”aine” olisi siis jakamatonta ilmiökenttää (ihmis)tietoisuuden kanssa.

Aine ja tietoisuus makromaailmassa Mikromaailman ilmiöistä ei voi suoraan päätellä, että makromaailma toimisi samoin. Jälkimmäinen on omanlaisena todellisuuden taso tai organisoituma.

Enemmän kuin sen pohjimmaisina rakennusaineksina toimivien mikrotodellisuusosiensa summa. Isojen kappaleiden maailma ei sellaisenaan ole palautettavissa mikrotasoon.

Blomqvist kuitenkin toteaa, että kvanttiteorian ajatuksia saattaa olla mahdollista laajentaa makrotasolle.

Yhteyttä näiden maailmojen välillä voisi esimerkiksi selittää niin sanottu kvanttigravitaatioteoria. (s. 107, 120, 157–158, 182–189.) Ehkä vielä merkittävämpää tässä on, että jos paranormaalit ilmiöt ovat totta, makrotasolla toteutuu selvästi vastaavia jakamattomaan ykseyteen viittaavia ”mielilomittuneita” ilmiöitä kuin kvanttitodellisuudessa.

Parailmiöihin liittyen luonnonlait, erilliset kappaleet ja aika tuntuvat sumentuvan tietoisuusyhteydessä.

Blomqvist esittelee esimerkiksi erilaisia psykokineettisiksi luettavia ilmiöitä, kuten energiaparannusta, jossa mielen avulla vaikutetaan suoraan biologiseen tasoon (s. 107–109, 29

Äär e t ön І syyskuu 2021

125–142). Nähdäkseni psykokinesian ajatusta sivuten Blomqvist kuvaa, kuinka jo antiikin filosofi Zenon (jonka nimi on liitetty myös kvantti-Zenon-ilmiöön) oivalsi havaitsijan vaikutuksen havaintoon ja selosti tätä nuolen lennon tulkinnallaan: Päästäkseen maaliinsa nuolen täytyy ensin kulkea puolet matkasta, mutta kulkeakseen tämän puolikkaan, nuolen on ensin lennettävä puolet siitä, ja niin edelleen. Nuolen on siis kuljettava ääretön määrä puolikkaita matkoja päästäkseen edes puoleen väliin matkaa. (s. 96– 97.) Voitaisiin sanoa, ettei nuoli itse asiassa kulje lainkaan, vaan havainto luo ”todelliseksi” asiantilaksi nuolen liikkeen.

Blomqvist kertoo muistakin rajatiedon harrastajille tutuista ilmiöistä, joissa mielet ja toiminnot vaikuttavat olevan suorassa yhteydessä toisiinsa tai kollektiivisiin tajuntoihin, kuten telepatiasta, koiran kyvystä tietää omistajansa kotiintulohetki, morfisista kentistä, parvikäyttäytymisestä ja vaistomaisesta (ei-opitusta) käärmepelostamme. Hän kertoo kaukotietämisestä, ennalta tietämisestä sekä synkronisiteetista. (s. 75– 84, 152–158, 169–178.)

Tällaisen argumentaation toimivuus riippuu tietysti siitä, onko paranormaaleissa ilmiöissä perää.

Blomqvistin kirjassaan esittämät esimerkit ovat puhuttelevia. Yhteen kirjaan ei kuitenkaan mahdu asian perusteellista käsittelyä. Mikä on kunkin ilmiön kohdalla puoltavien ja skeptisten tutkimusten ja väitteiden keskeinen kokonaisuus ja miten niitä tulisi analysoida totuudellisemman kannan esiin terävöittämiseksi?

Onko selkeästi ymmärrettäviä vastaansanomattomia todisteita, jotka sivuutetaan virallisessa tieteessä lähinnä sosiaalistunteellisista syistä?

Jokainen todellisia, riittävän konkreettisia ja vaikuttavia parailmiöitä 30

tarpeeksi kokenut, tai asiaa kunnolla tarkastellut oivalluskykyinen ihminen tietää, että parailmiöitä on? Tähän lukija ottakoon oman kantansa.

Filosofi Zenonin pohdinta todellisuuden mielilomittuneisuuden perusteena on joka tapauksessa ongelmallinen. Se ei kuvaa havainnon suoraa kietoutumista aineeseen. Se on paradoksi, eräänlainen liikkeen kuvaamisen problematisointi, jolle on luontevia ratkaisuja realistisen nykytieteen kehyksessä. Ei ole pakko käsitteellisesti, ajatuksellisesti, puolittaa kappaleen liikettä äärettömästi niin, että luodaan ideatasolla illuusio, ettei kappale näytä edes pääsevän matkaan. Jousiammuntakilpailuissa nuolet kyllä pääsevät matkaan ja lentävät tietyn matkan riippumatta Zenonin paradoksista – tai siitä, katsonko kyseisiä kisoja.

Heräsi myös seuraavanlainen kysymys. Oletetaan, että todellisuus on mielilomittunut ja havainto muuttaa todellisuutta tai luo sen. Koska samalla realismi pätee meille käytännössä, niin kun havaitessamme jotakin, muutammeko tai luommeko todellisuutta ensin hitusen (heikolla tietoisuudellamme), ja sitten vielä havaitsemme muokkautuneen tai syntyneen kohteen värittyneesti?

Mieliluonnollinen maailma?

Edellisissä luvuissa olen päässyt kysymykseen ihmistietoisuuden ja aineen paranormaalista linkistä, todellisuuden mielilomittuneisuudesta. Vaikka todellisuus olisi mielilomittunut, tämä ei automaattisesti tarkoittaisi ensisijaista, aineesta riippumatonta ”henkistä” tai jumalallista tietoisuuselementtiä vapaine tahtoineen.

En näe, miksei mielilomittunut todellisuus voisi periaatteessa olla

”mieliluonnollinen” – naturalistinen, mutta klassista käsitystä erikoisempi tai laajempi. Elottoman aineen kvanttitasolta olisi organisoitunut hermojärjestelmien ja mielien taso, kuten nykytieteessäkin oletetaan. Monimutkaistuminen olisi kuitenkin jatkunut siten, että mielien välille sekä niiden ja ”alemman” materian välille olisi muodostunut suoria (paranormaaleja) vaikutus- ja yhteysmahdollisuuksia. Ehkä tämä olisi tapahtunut kvanttifysiikan ja hermojärjestelmien jonkinlaisten lainalaisuuksien yhteistoimintojen seurauksena. Todellisuuden aine/mieli-yhtenäisyys olisi elottoman todellisuuden organisoitumisen ”hienomekaaninen” seuraus, ei koko todellisuuden syy.

Mieliluonnollisetkin ilmiöt voisivat olla determinististä, ja outojen kvantti- sekä paratapahtumien ”järjettömyys” vain näennäisestä. Vaikka siis nykytieteellinen naturalistinen todellisuuskäsitys olisi merkittävästi puutteellinen, varmat kausaliteetit pätisivät edelleen. Ajatusten keskinäiset sekä niiden, hiukkasten ja makrokappaleiden välisten vaikutusten paranormaalit syy-seuraussuhteet olisivat jotenkin ehkä kvantti­ fyysis-neurologisesti määräytyviä.

Ajatusten ja ”alemman” materian parayhteydet olisi jo aikojen alusta lukittu deterministisesti etenevään yhtälöön. Olisi mahdollista rakentaa vaikkapa telepaattisia viestejä käsittelevä kone. Toisaalta, mieliluonnollinen maailma saattaisi kenties olla perustaltaan indeterministinen (ilman itsemääräytyvää tietoisuuselementtiä). Tällöin indeterminismi ulottuisi tai liukuisi kvanteista makromaailmaan.

Mieliluonnollisessa maailmassa esimerkiksi vapaan tahdon kokemukset, kuten muutkin subjektiiviset elämykset, määräytyisivät joko klassis-kausaalisesti tai lopulta käsittämättömästi eli ”toden-

Ä är e tö n І syyskuu 2021

näköisyyskausaliteetein”. Jos olisi kehoista irrallisia tietoisuuksia tai ”henkimaailmoja”, ne olisivat vastaavanlaisesti osa aineellista todellisuutta.

Kysymys aidosta henkisestä todellisuudesta Onnistuisiko aidon henkisen todellisuuden järjellinen perusteleminen?

Sellaisen, jossa tietoisuus on ensisijainen eli aineesta riippumaton, itsemääräytyvä tai ”omalakinen” ja luonut materiamaailman? Blomqvist puhuu myös jumalasta, josta käytetään esimerkiksi nimityksiä Ykseys, Lähde ja Brahman. (s. 66–67, 221– 210, 227, 231.)

Jumala on jotakin, jonka sanotaan olevan maailman luoja sekä täydellisen viisas ja rakkaudellinen, kaikkivoipakin. Monesti jumalan katsotaan myös ohjaavan ja johdattavan maailman tapahtumia ja ihmisiä.

Ajatellaan, että jumalalliseen viisauteen kätkeytyvät suurempi tarkoitus ja absoluuttinen etiikka. Jumalalliset normit eivät ole inhimillisen arvodialogin päätettävissä, vaikka saatammekin väitellä siitä, millaista jumalallinen etiikka oikein on.

Idealistisesti – tai panteistisesti – täsmentäen jumala olisi materiaan kietoutunut ja siihen vaikuttava taustatietoisuus. Viime kädessä kaikki olisi tätä tietoisuutta ja ”materia” olisi sen toissijainen olomuoto. Ihmismielet olisivat linkissä tähän tietoisuuteen, ja näin osallisina aidosta vapaasta tahdosta ja aineen ylittävästä luomiskyvystä. Ihmisellä olisi jumaluudellinen alkuperä ja perusluonne sekä tavanomaisia inhimillisiä päämääriämme ”suurempi” tai ”henkinen” merkitys.

Blomqvist esittää, kuinka tietoisuus näyttää edeltävän materiaa (tai organisoitumattomampaa tietoisuutta, voisi sanoa), sillä tietoiset ajatuk-

semme vaikuttavat voivan säännellä menneisyyden aineellisia tapahtumia.

Olisiko tämä merkki aidosta tietoisuudesta ja vapaasta tahdosta? Blomqvistin mukaan esimerkiksi aivosähkökäyräpiikki sormen stimuloinnista ilmentyy (ilmeisesti tietokoneen ruudulla tai tulosteeseen, jossa on aika-asteikko) vasta, kun stimulointi on tuntemuksena tavoittanut koehenkilön tietoisuuden – mutta tuntemusta aikaisempaan ajankohtaan, menneisyyteen. Tieto stimuloinnista vaikuttaa kulkevan stimuloinnin tietoisesta elämyksestä ajassa taakse päin aivojen tiedostamattomaan reaktioon. Näyttää siltä, että tietoiset kokemuksemme tuottavat tiedostamattomat reaktiomme, ei toisin päin, ja että meillä siis on materiasta riippumaton tietoisuus ja vapaa tahto. (s.

148–149.)

Mutta vaikka juuri aivotila ei tuottaisi vapaan tahdon elämystä, vaan päinvastoin, mistä taas tiedämme, ettei vapaan tahdon elämykselle ja sen aivotilavaikutukselle tule koskaan löytymään minkäänlaisia klassisia materiaalisia syitä? Tai etteivät tällaiset ilmiöt määräydy indeterministisestikään joistakin elotonaineellisista taustatekijöistä? Mikä on se kriteeri, jolla voisimme kumota väitteen, ettei aineellisia klassis-kausaalisia tai ”tilastollis-kausaalisia” määräytyvyyksiä koskaan löydy? En osaa sanoa. Joka tapauksessa väitettä, jota ei periaatteessakaan voi kumota, ei myöskään voi mielettömyydessään todistaa.

Jumalaa ei näy selitysaukoissa eikä järjellisesti oletetuissa järjettömyyksissä. Usein todetaankin, ettei jumalan olemassaolo ole järkiperäisesti hahmotettavissa. Jumalaa ei voi tavoittaa älyllisellä analyysillä, kuten fysiikan kaavoilla. Huomautetaan, että jumala on mysteerisen uskon tai sisäisen tai mystisen tiedon asia. Jumalaa on mahdotonta edes kuvitella, koska

kaikki mielikuvamme ovat kolmiulotteisia – ne voivat olla sekavia tai outoja, mutta kuitenkin kolmiulotteisia.

Absoluuttisen (jumalallisen) etiikan ja näinkin ollen jumalan kuvaaminen tai kuin ”poiminen” todellisuudesta näytille on samaten mahdotonta.

Jo pyrkimys puhua jumalasta järjellisesti on mieletöntä. Jumalan kohdannut tai jumalaan yhdistynyt voi esittää asiasta vain vertauskuvia.

Samaan tapaan kuin kaksiulotteisesta maailmasta kolmiulotteiseen päässyt ja samalla kolmiulotteisuuden aistimiskyvyn saanut olento yrittäisi kertoa kaksiulotteisille kokemuksestaan.

Tämän ”mystikon” kokemus olisi täysin muiden käsityskyvyn ulkopuolella.

Hänen vertauskuvansa asian selventämiseksi olisivat monien mielestä vain sekavaa, harhaista ja turhaa käsiterunoutta.

Kuitenkin, jos jumala on todellinen ja on jumaltasolle päässeitä mystikoita, meillä on mahdollisuus välillisin järkiperustein ymmärtää jumalan olemassaolo ja olemusta. Ajatellaan, että olisi paljon ilmeisen järkeviä ja rehellisiä mystikoita. He osaisivat ajatella tieteellisen kriittisesti ymmärtäen esimerkiksi, etteivät mitkään heidänkään ilmeisen toden- ja merkityksellisen tuntuiset kokemuksensa välttämättä sellaisenaan viittaa tosiasioihin.

Silti he sanoisivat, että jumala on todellinen. He painottaisivat, että heidän kokemuksensa ovat jotakin aivan muuta ja muulla tavoin vastaansanomatonta kuin voimme tajuta. Mystikot kuvailisivat (vertauskuvallisesti) jumalaa keskenään hyvin samaan tapaan eri yhteyksissä ja toisistaan riippumatta. He esittäisivät toistuvasti oikeiksi tai toimiviksi osoittautuvia uusia tietoja. Uskottavien tarkastelujen perusteella mystikot eivät olisi saavuttaneet niitä kovalla opiskelu- tai tutkimustyöllä. He opettaisivat muita, ja kerta toisensa jälkeen opetetuista tulisi vastaavanlaisia mystikoista.

31

Äär e t ön І syyskuu 2021

Tällaisen laajamittaisen, johdonmukaisen ja käytännöllisesti vaikuttavan todistusaineistokokonaisuuden myötä olisi varmasti mielekästä alkaa tieteellisesti vakuuttua jumalan kaltaisen supertietoisuuden olemassaolosta. Vaikea tosin sanoa, mikä olisi riittävän laajaa, tarpeeksi vaikuttavaa ja selkeää. Joka tapauksessa tältä suunnalta panteistisen jumalan todistelua voisi periaatteessa lähteä hakemaan.

Monien mielestä todisteet ovat jo nyt riittävät, vaikkakaan eivät tieteellisen systemaattisesti yhteen kootut ja esitetyt. Muun muassa fysiikan outouksiin, parailmiöihin ja mystisiin kokemuksiin liittyvä syvän tarkoituksen sekä johdatuksen tapahtumamaailma tuntuu vahvistavan hengen läsnäolon. Entä kuinka kriisiytyneitä kummallisten kvantti-ilmiöiden ja ihmistajunnan selittämispyrkimykset todella ovat? Ehkä niiden tosiaan on syytä tulkita viittaavan todellisuuden tietoisuusperustaan?

Fysiikassa esiintyisi huomattava määrä selittämättömiksi jääviltä näyttäviä ilmiöitä. Samaten tajuntamme jokainen kekseliäs selitysponnistelu olisi johtanut umpikujaan. Selittämättömyys olisi ilmeisen pitkäaikaista. Uusia kaukaa haettujakaan selitysmahdollisuuksia ei enää näyttäisi löytyvän, vaan pohdinta olisi alkanut kiertää kehää.

Ensisijaisen tausta- tai jumaltietoisuusoletuksen myötä sekä nämä ilmiöt että maailman järjestäytyneisyys tuntuisivat (kausaalisten selitysten epäonnistuttua) ymmärrettäviltä. Monien arvostettujen fyysikoiden lisäksi mystikot vakuuttaisivat, etteivät fysiikan outoudet, ihmistajunnan arvoitus, eivätkä parailmiöt (joiden olemassaolo olisi kiistatta todistettu) tule selittymään kausaalisesti. Parailmiöt myös toimisivat enemmän ja paremmin supertietoisuudesta tai jumalasta puhuvilla mystikoilla ja herkistyneillä ihmisillä kuin ajattelemattomilla, tunnottomilla tai vihan jäytämillä.

32

ilmoitus

Jumalallisen ulottuvuuden älyllinen todistaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa. Todisteluissa on hankalia ongelmia, vaikkakin jumalperustelut inspiroivat ja näyttävät viitoittavan tietä. Taitaa olla niin, että portin ihmeen maastoon avaa lopulta vain henkilökohtainen ymmärrys tai intuitio, ainakin toistaiseksi.

www.homeopaatit.fi

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Mercy Brown (1872-1892) Uuden-Englannin

vampyyrimysteeri ungin Exeterin kaup 8 ,5 42 : ti sijain yttä ve le a st oi pohj tä is 70,56 länt korkeutta.

 Englanti

teksti aleksi lehtinen

M

ercy syntyi vuonna 1872 ja sai nimekseen Lena Mercy Brown.

Mercy Brown eli 1800-luvun lopulla Exeterin kaupungissa Long Islandilla.

Tuberkuloosi iski ja alkoi vaivata perhettä 1800-luvun lopulla.

Ensimmäinen perheessä tuberkuloosiin menehtynyt oli Mercy Brownin äiti Mary Eliza Brown. Hän kuoli sairauteen 1882, kuten muutkin perheen jäsenet tulisivat kuolemaan myöhempinä vuosina. Mary Eliza Brownin keho kuihtui hitaasti taudin edetessä, muuten hän pysyi oireettomana. Keho kuihtui niin paljon, että hänen kuolinsyykseen merkittiin yksinkertaisesti kehollinen riutuminen.

Toinen Brownin perheen menehtynyt jäsen oli Mercyn vanhin sisarus, sisko Mary Olive, joka myös kuoli tuberkuloosiin vuonna 1883.

Hän oli kuollessaan vain 20-vuotias.

Samat oireet, sama tauti.

Kun Mercyn veli Edmund sairastui muutamia vuosia myöhemmin, hän taudin etenemisen pysäyttämisen toivossa pakkasi omaisuutensa ja muutti Colorado Springsiin, joka oli tunnettu tervehtymisympäristö kuivemman ja parantavan ilmanalansa ansiosta. Joitakin vuosia myöhemmin palattuaan takaisin Long Islandille, Edmund oli kyllä elossa, mutta ei läheskään niin hyväkuntoinen kun olisi voinut toivoa.

Joulukuussa 1891 hänenkin terveytensä lähti huononemaan päin.

Tuolloin myös sisarensa Mercy sairastui. Mercyn tapauksessa tuberkuloosi eteni nopeammin kuin muilla perheenjäsenillä ja tauti karkasi käsistä haurastuttaen Mercyn kehon hyvinkin nopeasti. Alkuvuodesta 1892 parikymppinen Mercy Brown oli kuollut.

Mercyn kuoltua Exeterin asukkaat alkoivat huolestua ja epäillä, että jonkunnäköiset yliluonnolliset voimat olivat liikkeellä ja kaikki ei ollut niin kuin pitäisi. Brownin siskosten ja äidin ruumiit haluttiin tutkia sillä perusteella, että epäiltiin jonkun heistä imevän elinvoimaa yhä elossa olevasta Edmund Brownista, jopa haudan takaa. Tästä syystä Brownin perheen isä George Brown onnistuttiin paikallisen lääkärin, tohtori Metcalfin ja kyläläisten toimesta painostaen va33

Äär e t ön І syyskuu 2021

tä eteni niinkin pitkälle kuin New Yorkiin asti ja siellä paikalliseen sanomalehteen nimeltään New York World kaiken kansan kauhisteltavaksi.

Mistä tiedämme tämän?

No siitä, että lehtileike Mercyn kohtalosta löytyi erään lontoolaisessa teatterissa toimivan irlantilaisen talousvastaavan herrasmiehen muistiinpanoista tämän kuoltua vuonna 1912. Hän oli saanut lehtiartikkelin käsiinsä teatteriryhmänsä kiertäessä Amerikkaa vuonna 1892, ja tämä tositarina oli inspiroinut häntä osittain kirjoittaessaan erästä kirjaansa.

kuuttamaan niin, että hän antoi luvan kaivaa vaimonsa ja tyttäriensä ruumiit haudasta ja tutkia ne.

Maaliskuun 17. päivänä 1892 haudat avattiin Exeterin Shrub Hill -nimisellä hautausmaalla ja ruumiit tutkittiin. Oliko jollain kuolleella kenties vielä sydämessä tai suun ympärillä verta, joka olisi merkki jostain eriskummallisesta, normaalisti kuolleen ruumiin tilasta poikkeavaa?

Brownin perheen äidin ruumis oli alkanut luonnollisesti maatua kuten oli normaalia, jos oli maannut haudassa jo vuosikymmenen. Mercyn sisko Mary Olive oli myöskin maatunut tavanomaiseen tapaan. Olihan hänenkin kuolemastaan kulunut jo lähes yhtä kauan kuin äitinsä poismenosta.

Kun taas Mercyn ruumista ei oltu voitu haudata heti hänen kuoltuaan, koska silloin oli ollut sydän-

34

talvi ja maa jäässä, joten ruumista oli pitänyt säilyttää hautausmaan kryptassa, eikä se ollut ehtinyt vielä alkaa hajoamaan normaaliin tapaan.

Mercyn ruumis olikin sitä tutkineiden mukaan niin epäilyttävän hyvässä kunnossa, että siitä päätettiin irrottaa aydän ja maksa, kuoleman varmistukseksi. Sen jälkeen kyseiset sisäelimet poltettiin ja sekoitettiin toniciin, joka juotettiin Edmundille.

Näin uskottiin, että tämä pelastaisi hänet eriskummallisiksi todetuilta oireilta.

Toimeenpiteestä ei valitettavasti ollut apua, ja kaksi kuukautta myöhemmin Edmund kuoli.

Kivi, jolla Mercyn sydän ja maksa poltettiin on vieläkin olemassa ja pystyssä Exeterin hautausmaalla.

Tarina Mercy Brownin mystisestä kuolemasta, ruumiin tutkimuksesta sekä sille suoritetusta toimenpitees-

Miehen nimi oli Bram Stocker ja kirja, mikäs muukaan kuin hänen tunnetuin teoksensa Dracula, julkaistu vuonna 1897. Mercy Brownin tarina inspiroi myös myöhempinä vuosina useita kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia. Esimerkiksi H.P. Lovecraft kirjoitti Mercy Brownin kohtalon innoittamana novellinsa Kammottu talo, joka julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1936. 

Tämän artikkelin kirjoittaja on myös luonut Facebook-ryhmän "Tarinat ja Totuus Maailman salaperäisistä paikoista ja myyteistä".

Hänen elämästään on myös ilmestynyt kirja: Aleksi Oletukseton – Erilaisuuden ja avoimuuden kuningasvoimat (kirjoittaja Taina Laane 2020)

Ä är e tö n І syyskuu 2021

E

lämme erikoisia aikoja, joissa ihmisten kahtiajakautuminen näyttää voimistuvan äärimmilleen. Kuitenkin juuri nyt olisi tärkeää että näin ei tapahtuisi. Suuri osa ihmisistä elää pelon ja kauhun vallassa, eivätkä usein sitä edes itse huomaa. Tiedostamattaan he ruokkivat pelkoaan päivittäin lukemalla vanhan liiton valtamediaa, samalla hokien että "en minä näitä lehtijuttuja pidä niin totena". Jokapäiväinen käyttäytyminen sekä valinnat kielivät kuitenkin toista.

Toiset "vääräuskoiset" taas elävät vapaampaa elämää erilaisessa totuudessa, he yleensä ammentavat tietonsa useista eri lähteistä ja luottavat itseensä sekä harkintakykyynsä, jolla tekevät omat johtopäätöksensä siitä, mikä on heidän totuus.

Pelossa elävillä tuntuu olevan erittäin tiukasti pinttynyt vain yksi ja ainoa näkökanta. Saman totuuden tarjoilevat isolla rahalla töllöttimestä, päivälehdistä ja radiosta tuutatut kapeanäköiset illuusiot vailla mitään tieteellistä pohjaa. Isojen suuryritysten sanelemia kopioituja uutisia joilla ilmeisesti tarkoituksena on vain pitää ihmisten pelkotilaa yllä mahdollisimman tehokkaasti.

Missä on tutkiva puolueeton journalismi? Jokainen voi olla sitä ihan itse. Tietoa on saatavilla ja suodatus-

kyky kehittyy matkalla, kuten kaikki oppi yleensä. Jos on kiinnostusta, järjestyy myös aikaa. Tutkivan on hyvä välillä pysähtyä miettimään, onko mieli oikeasti avoin uudelle, vai yritänkö vain hakea tietoa ja todistusta jo olemassa olevalle näkemykselle, miten helposti olen valmis muuttamaan näkemystäni uuden tiedon valossa?

Tieto luo tuskaa, sanotaan. Itse olen samaa mieltä, että näin voi joskus olla, mutta ei kuitenkaan enää sen jälkeen, kun on ymmärtänyt asian paremmin. Totuus ja siitä seuraava ymmärrys on hyvinkin vapauttavaa!

Usein myös sanotaan, että tiede ja tulokset muuttuvat koko ajan. Tämä ei ole aivan totta, muuttuvat joskus kyllä, mutta eivät niin kuin yleensä luullaan. Iltapäivälehtien valheet ja toimittajien tulkinnat kyllä muuttuvat jatkuvasti. Kun valheet eivät enää kanna, joudutaan siirtymään sensuuriin.

On myös suuria ihmisjoukkoja, uskonnollisia yhteisöjä tai muuten vain askeettista elämää eläviä, joilla ei ole tv:tä ja/tai muita vempaimia, eikä samalla myöskään mitään normaalista poikkeavia sairauksia. Yhtenä esimerkkinä Amishit ja muitakin esimerkkejä on paljon.

Joten laittaa miettimään, mikä on se tauti, joka leviää vain päivälehtien ja television avulla. Tähän heti

vahvistukseksi voi sanoa simppelin massapsykoosista irtautumismetodin, vertailemalla vuosittaisia kuolleisuustilastoja.

Elämme kuitenkin aikaa, jossa tietoa on saatavilla joka puolelta, mutta kuitenkin samalla on todistettu, kuinka sensurointi on kiristynyt 2020 vuodesta alkaen ihan omaan luokkaansa.

On olemassa vain yksi virallinen totuus jota saa levittää, kaikki muu on nykyään kielletty sekä äärimmäisen sensuroitu. Tätä voisi jo kutsua uudeksi kultiksi tai uskonnoksi, koska tiede nimenomaan pohjautuu avoimeen keskusteluun ja pohdintoihin julkisesti.

Avoimuus ja julkinen keskustelu on nyt yritetty tukahduttaa täysin, sensuroimalla kaikki muut tieteelliset näkemykset tai ne asiat, jotka eivät tuo rahaa isoimmille yrityksille.

Useita tuhansia erikoisasiantuntijoita ei ole päästetty valtamediaan kertomaan, mikä on tieteellinen tosiasia, koska se veisi pohjan tältä uskonnolta, joka rikastuttaa rikkaimpia entisestään.

Näiden väitteiden tueksi annan heti muutaman erittäin varteenotettavan esimerkin: tri Peter McCullough, tri Steven Quay, tri Igor Shepherd, tri Ryan Cole, tri Kary Mullis - PCR-testin kehittäjä, tri Dan Erickson, tri Scott 35

Äär e t ön І syyskuu 2021

Jensen, prof. Dolores Cahill, tri Robert O. Young, tri Michael Yeadon, tri Charles Hoffe, tri Sucharit Bhakdi, tri Richard M Fleming, tri Astrid Stuckelberger, tri Andrew Kaufman.

Itse olen seurannut vuosia edellä mainittuja henkilöitä tutkien myös heidän taustojaan. Voin vain todeta, että minulle suurempia sankareita on vaikea tuoda mistään! He välittävät, ovat kiinnostuneita ja pyrkivät tuomaan tieteelliset tosiasiat julkisuuteen mahdollisimman puolueettomasti, joutuen tästä syystä mustamaalaamisen kohteiksi sekä vaarantaen henkensä ja uransa kertomalla asioita, jotka sotivat vastaan isoimpien lääkeyhtiöiden miljardivoittoja!

Haluaisin listata edes lyhyesti heidän taustojaan, mutta yksinkertaisesti sivut loppuvat kesken. Kehotan kaikkia ehdottomasti hakemaan heitä esim. duckduckgo.com tai startpage.com hakukoneilla sekä myös ehdottomasti bitchute.com ja rumble. com videoarkistoista omilla nimillään!

Jokaisen olisi hyvä uhrata tunti tai pari – ehkä jopa enemmänkin katsoakseen mitä näillä edellä mainituilla arvostetuilla asiantuntijoilla on sanottavaa!

Itse kannatan, että kaikki tieto olisi vapaasti saatavissa ja jokainen voisi ihan itse päättää mihin uskoo!

Löytyykö perinteisistä valtamedian uutisista näitä henkilöitä? Kaikki he ja tuhannet muut ovat yrittäneet kertoa toisenlaista totuutta jo toista vuotta sadoilla videoilla sekä tapahtumissa ja luennoilla, joiden pohjana on vankka tieteellinen näyttö ja joita mm. Youtube, Google, Whatsapp, Twitter, Facebook ja valtamedia sensuroivat erittäin tehokkaasti, onhan näillä kaikilla samat suuromistajat (Blackrock ja Vanguard).

36

Bitchute, Rumble ja suomalainen Tokentube ovat hyviä Youtuben korvikkeita, joissa riippumattomatkin oman alansa tiedemiehet, lääkärit, tutkijaprofessorit, alansa erikoisasiantuntijat tai ihan tavalliset taatelintallaajat, joilla on asiaa saavat sen vapaasti kertoa, toisin kuin nämä muut edellä mainitut kommunistiset pelkouskontoaan levittävät mediat.

Whatsapp-korvikkeitakin on tusinoittain, mutta yksi on ylitse muiden ja sitä voi suositella – Telegram (https://telegram.org), viestintäsovellus joka useilla ominaisuuksillaan sekä helppokäyttöisyydellään on huippuvalinta, jonka suosio onkin viime aikoina kasvanut räjähdysmäisesti maailmalla.

Telegramilla on monta huippuominaisuutta, kuten useat uutisryhmät aiheesta kuin aiheesta, vähemmän tiedostojen lähettämisrajoituksia jne.

Whatsapp-viestissä esim. kuvan laatu huononee kun taas Telegramissa ei ole tiedossa mitään haittaavia rajoituksia. Pavel Durov on Telegramin johtaja ja hänellä on loistava historia taisteluistaan sensurointia sekä hallitusten sananvapauden rajoitusyrityksiä vastaan.

Whatsapp, jolla on sama omistaja kuin Facebookilla ilmoitti jo vuonna 2020 sensuuristaan. Alla uusin Whatsapin tekemä rikkomus: https://www.euronews.com/ next/2021/09/02/ireland-fineswhatsapp-225m-for-breakingeu-data-protection-rules

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Alla youtubea vastaavia sivustoja, ilman sensuuria!

1. https://www.bitchute.com 2. https://rumble.com 3. https://tokentube.net Tässä taas facebookin kaltaisia, mutta hieman rehellisemmällä pohjalla olevia palveluita.

1. https://mewe.com 2. https://www.minds.com 3. https://gab.com Chrome-selaimen korvaajaksi sopii mainiosti Brave (https://brave.com) Se on turvallisempi, nopeampi sekä siinä on mahdollisuus estää mainoksia, mutta muuten samanlainen kuin Googlen omistama Chrome-selain.

Sensuroivan tyrannin Googlen hakukone kannattaa heti korvata esim. joillain alla olevista: https://duckduckgo.com https://www.startpage.com Twitterin voi korvata paremmalla alustalla kuten Parler: https://parler.com

Ja samalla mainittakoon, että Twitter poisti pysyvästi presidentti Donald Trumpin tilin, hänen ollessa vielä virassaan, mutta samalla alusta sallii Talibanin johtajan tilin olemassaolon.

Twitterin sekä näiden muiden ison rahan yritysten palvelut ovat sensuroineet vähintäänkin kymmeniä tuhansia asiantuntijalausuntoja todistetusti, tähän on turha alkaa niitä listaamaan.

Näitä palveluja käyttämällä jatkat heidän taloudellista tukemista ja suosit sekä tuet sensuurin jatkumista, samalla boikotoiden muita uusia rehellisemmällä pohjalla olevia palveluita.

Kuulen aina saman vastauksen: "Haluaisin vaihtaa toiseen, mutta kun kaikki ystävät ovat täällä" (esim Facebook tai Whatsapp). Ei ihme, että mikään ei muutu paremmaksi, jos kukaan ei uskalla tai viitsi olla se ensimmäinen esimerkin ja tien näyttäjä!

Eihän siirtyminen uuteen tarkoita heti automaattisesti vanhan palvelun lopettamista.

Herätkää hyvät ihmiset jo vihdoin ajattelemaan mikä on oikein ja mikä on tärkeää! Kysymys on loppujen lopuksi sananvapaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä, joita nämä tietyt palvelut pyrkivät härskisti rajoittamaan.

Kirjoittajalla on takanaan pitkä tutkimustyö koronaan sekä myös tietokoneohjelmistoihin ja niiden turvallisuuteen liittyen.

Alla hyviä uutissivustoja suomeksi sekä englanniksi:

https://oikeamedia.com https://koronarealistit.com https://greatgameindia.com https://www.zerohedge.com https://www.thegatewaypundit. com

-Quaero Veritas37

Äär e t ön І syyskuu 2021

vanhan KIRKKOMAAN KUMMITUKSET

Mystikon mietteitä

matti kultajoki

kuvat matti kultajoki

Jostain syystä nykymaailmassa ei ole olemassa kovin paljon kirkkoihin liittyviä kummitustarinoita, mutta päätin tarjoilla tällä kertaa teille, arvoisat lukijat, muutaman espoolaisen sellaisen…

Kirkothan on tunnetusti rakennettu seurakuntien omistamille maa-alueille, jotka on tarkoitettu nimenomaan hengelliseen uskonnolliseen käyttöön. Varsinkin vanhempien kirkkojen ympärillä on lähes aina myös kristillinen hautausmaa, jonka keskellä kirkko seisoo. Hautausmaita nimitetään perinteisesti myös ”siunatuiksi maiksi”, johon vainajien ruumiit lasketaan odottamaan kristillisen uskontunnustuksen mukaista kuolleitten ylösnousemusta.

Siunattuihin hautausmaihin liittyy myös vanha uskomus, että ne ovat suojassa pahoilta hengiltä ja 38

muilta vahingollisilta voimilta. Tämä siksi että kirkkomaa on rituaalisin siunauksin pyhitetty ja erotettu muusta maailmasta aivan erilliseksi henkisen rauhan alueeksi. Siksi tällaisen pyhän maan ulkopuolelle ei haluta ketään kristittyä haudattavan. Löytyykö tälle pyhitetyn maan erityisasemalle kuitenkaan varsinaisesti mitään raamatullista tai teologista perustetta, siihen en ota tässä kirjoituksessani kantaa. Monet vanhat uskonnolliset perinteethän ovat kuitenkin vain ihmisten vuosisatojen kuluessa muodostamia tapoja, eivätkä suoranaisia Jumalan säädöksiä.

Entisaikoina hautausmaihin liittyi lisäksi monenlaisia taikauskoisia kansanuskomuksia. Yleensä ottaen ne olivat nykyihmisten ajattelutapaan ja maailmankuvaan verrattuina varsin erikoisia ja kaikessa mielikuvituksellisessa pelottavuudessaan samalla suorastaan huvittaviakin.

Vanhat pakanalliset muinaisuskomukset olivat aikojen kuluessa sekoittuneet ihmisten arkielämässä melko saumattomasti kristinuskoon ja alkoivat poistua kotimaisesta kansanperinteestä hiljalleen vasta 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Toki kirkon papistokin omalta osaltaan ahkeroi sitkeän taikauskon pois kitkemisessä, joskus varsin kovallakin kädellä.

Muutokseen vaikuttivat myös aivan inhimilliset asiat, kuten esimerkiksi kaupungistuminen, teollistuminen, koulutuksen lisääntyminen, eri tieteenalojen kehitys, valtion vauras-

Ä är e tö n І syyskuu 2021

tuminen sekä moni muu yhteiskunnallinen asia. Kaikesta muutoksesta huolimatta hautausmailla on edelleen varsin suuri sosiaalinen ja yhteiskunnallinen merkitys, vaikka niitä ei enää mielletäkään aivan niin maagisiksi ja henkisiksi paikoiksi kuin aikaisempina vuosisatoina.

Kaikki tämän artikkelin valokuvat on otettu Espoon keskiaikaisen tuomiokirkon sisältä sekä sen ulkopuolella sijaitsevalta vanhalta hautausmaalta, jonne ei juurikaan enää nykyisin vainajia haudata. Toinen uudempi ja eri paikassa sijaitseva Kellonummen suuri hautausmaa palvelee nykyisin varsinaisena espoolaisten hautauspaikkana.

Haluan kertoa yhdestä omakohtaisesta ja useita kertoja toistuneesta melko erikoisesta henkimaailman kokemuksestani, joka liittyy tähän samaan Espoon keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon.

Ensin kuitenkin pieni tietoisku tuomiokirkosta. Kyseinen kivinen kirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla Ruotsin vallan aikana alun perin katoliseksi kirkoksi ja sitä on laajennettu 1800-luvulla, jolloin se myös muutettiin pohjapiirrokseltaan ristin muotoiseksi. Laajennusosien seinät valmistettiin alkuperäiseen tapaan graniittikivestä. Kirkkorakennukseen on tehty muitakin muutoksia, kuten esimerkiksi 1900-luvulla uusi alttari keskelle salin etuosaa. Vanha katolinen alttari on taaempana, aivan kirkkosalin etuseinässä kiinni, värikkään lasisen alttarimaalauksen alapuolella.

Kirkkoa on myös peruskorjattu ja restauroitu useita kertoja. Rakennustyyliltään se on goottilaista arkkitehtuuria ja samalla myös katedraali.

Kirkko on evankelisluterilaisen seurakunnan aktiivisessa käytössä ja vetää puoleensa melkoisesti myös matkailevia turisteja. Syksyisin kirkon lähiympäristössä on lisäksi tapana

pitää seurakunnan järjestämät keskiaikatyyliset SyysMatin markkinat, joihin olen itsekin muutamia kertoja osallistunut, pukeutumalla teeman mukaisiin keskiaikaisiin asusteisiin, joko munkiksi tai ritariksi.

Muutin itse Espooseen vuosituhannen vaihteessa ja olen siis asunut paikkakunnalla nyt noin kaksikymmentä vuotta. Vaikka en kuulukaan kirkkoon, olen käynyt sinä aikana tuossa vanhassa tuomiokirkossa jumalanpalveluksissa ainakin kymmenen kertaa. Lähes joka kerta olen havainnut paikalla ihmisryhmän, joka ei ole aivan tavallista kirkkokansaa. Olen nimittäin ollut lapsesta asti selvänäköinen ja minun on suhteellisen helppoa nähdä henkimaailman puolelle.

Siispä seuraavaksi kerrottava asia liittyykin nimenomaan selvänäköiseen kokemuspiiriin ja siihen henkiseen ulottuvuuteen, joka on valitettavasti tällaisia asioita epäilevien skeptikoiden tavoittamattomissa.

39

Äär e t ön І syyskuu 2021

"Tämän 1400-luvulla rakennetun kirkon alle on 1700-luvun lopulle saakka haudattu tuhansia espoolaisia. Kunnioitamme heidän muistoaan. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Ps. 90:1"

nykyisin kokoontuu samassa paikassa jumalanpalveluksiin, rukoilee ja ylistää Jumalaa siis kirkkorakennuksen sisällä olevan, satoja vuosia vanhan hautausmaan luurankojen päällä, koska vain kirkon lattia erottaa heidät suuresta määrästä vainajien arkkuja. Oletettavasti myös uuden alttarin alla on useita ihmisten luurankoja. Luultavasti kuolleita on haudattu kirkon lattian alle kerroksittain, kunnes ruumiit ovat täyttäneet tilan aivan ääriään myöten.

Sen jälkeen hautaholvi on suljettu ja sinetöity.

Tietyssä osassa kirkkosalia, katossa olevien keskiaikaisten freskomaalausten eli ns. munkkimaalausten alapuolella on näissä tilanteissa istunut vanhanaikaisiin tummiin vaatteisiin pukeutuneina kirkonpenkeissä vierekkäin noin kaksikymmentä aikuista henkilöä. Suurin osa heistä on ollut keski-ikäisiä miehiä, mutta joukossa on näkynyt myös muutama hieman nuorempi nainen.

He ilmestyivät sinne aina jumalanpalveluksen alussa virrenveisuun aikana ja lähtivät jumalanpalveluksen loputtua kävelemään hitaasti yhtenä ryhmänä kohti kirkon etupäässä sijaitsevaa alkuperäistä alttaria. Kaikki kumarsivat yhtaikaa syvään alttarin edessä ja hävisivät sitten näkyvistä, ikään kuin jonnekin maan alle vajoten. Sama on toistunut hieman erilaisina versioina useissa jumalanpalveluksissa.

Olen monesti miettinyt, mitä porukkaa nämä kuolleiden henget mahtavat olla, ja miksi he käyvät kirkossa edelleen? Yksi mahdollisuus tähän kummallisuuteen saattaa piillä kirkon lattian alla. Vanhan alttarin kyljessä on valkoisesta marmorikivestä tehty muistolaatta, jossa mainitaan, että kirkon lattian alle on noin kolmensadan vuoden aikana haudattu tuhansia espoolaisia. Siellä täytyy siis olla varsin laaja hautaholvisto eli katakombi. Kirkkokansa, joka 40

Vasta 1700-luvun lopulla on hautaamista alettu varsinaisesti tekemään kirkkorakennuksen ulkopuolelle. Merkkihenkilöille suurella rahalla ostetut hautapaikat sijaitsevat edelleen kirkon lähiympäristössä.

Halvemmat köyhien hautapaikat ovat kauempana kirkkorakennuksesta. Tästä käytännöstä tulee tietysti mieleen, että pääsivätkö vainajat kenties isolla rahalla lähemmäs Kirkkolaitosta ja sitä kautta myös lähemmäs Jumalaa sekä kuoleman jälkeistä elämää? Ehkä näin tosiaan silloin ajateltiin, tai sitten kysymys oli enemmänkin vain sosiaalisesta statuksesta ja muusta yhteiskunnallisesta maallisesta arvovallasta, ja sen säilyttämisestä vielä kuoleman jälkeenkin. Kuuluisat ja varakkaat valtaherrathan on aina haudattu perheineen upeiden hautamuistomerkkien alle, pysyviin hautapaikkoihin erilleen tavallisesta rahvaasta.

Kirkolle on sitä paitsi raha ja muukin ihmisten arvokas omaisuus maineen ja metsineen aina kelvannut. Myös valtion ja kirkon kauan kestänyt liitto kaikkine tukineen ja verotusoikeuksineen on ollut taloudellisesti erittäin kannattavaa. Vaikka maamme evankelisluterilaisesta kirkosta on viime vuosina eronnut huomattava määrä ihmisiä, on kirkko silti tänäkin

Ä är e tö n І syyskuu 2021

päivänä kirjanpidollisesti rahavirroiltaan suoraan verrattavissa Suomen suurimpiin valtion liikeyrityksiin. Pikkurahasta siellä ei siis ainakaan ole pulaa, ja papistollekin varmasti palkkarahaa riittää.

Tällaisen pyhitetyn kirkkomaan hautapaikkoja myymällä saatiin jo kauan sitten kerättyä kätevästi varoja seurakunnan rahakirstuun. Taivaspaikkaa ei kuitenkaan voi kukaan rahalla itselleen ostaa, vaikka katolinen kirkko keskiajalla surullisen kuuluisalla tavalla niitä ihmisille kauppasikin. Tuosta ahneesta toiminnasta juontuu anekauppaan liittynyt sanonta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”. Augustinolaismunkki Martti Luther vastusti ankarasti mm. tällaista menettelyä ja halusi 1500-luvulla uudistaa katolista kirkkoa sisältäpäin, mutta julistettiinkin harhaoppiseksi.

Myöhemmin perustettiin hänen nimeään kantava ja uskonpuhdistusta kannattava luterilainen kirkkokunta, johon Suomikin tunnetusti kuuluu.

Kirkon valta kansaan oli entisaikoina hyvin suuri, eikä ankaraakaan kuritusta säästelty. Esimerkiksi julkiseen jalkapuuhun saattoi joutua melko pienistäkin rikkeistä tekojaan häpeämään.

Nykyisessä Suomen lakikirjassa on edelleen noin 85 sivua valtionkirkon lakitekstiä, ortodoksinen itäinen kirkko mukaan luettuna. Siellä kerrotaan selvin sanoin esimerkiksi se mitä kunnolliselta kristityltä ihmiseltä kirkkolain mukaan vaaditaan.

" Taivaspaikkaa ei kuitenkaan voi kukaan rahalla itselleen ostaa, vaikka katolinen kirkko keskiajalla surullisen kuuluisalla tavalla niitä ihmisille kauppasikin " Espoon tuomiokirkon lattian alla oleva hautakatakombi on nykyisin täysin suljettu, eikä sinne pääse kukaan käymään. Leikittelin kerran ajatuksella, että jos voisin siellä itse vierailla, pystyisin ehkä tunnistamaan katakombin vanhojen ruumiiden joukosta saman näköisiä vainajia kuin ne ovat, jotka käyvät henkiolentoina edelleen jumalanpalveluksissa. Jos ei muuten, niin ainakin vaatteiden perusteella, joiden jäänteet heillä on varmaan vieläkin päällään. Ruumiithan eivät maadu hautaholveissa samalla tavalla kuin maahan haudat-

tuina, vaan säilyvät yleensä paremmin. Tämä tosin edellyttäisi arkkujen avaamista, joka olisi todennäköisesti käytännössä aivan mahdotonta.

Voisiko olla niin että edellä mainitut jumalanpalvelusten kummitukset ovat vieläkin niin paljon maanpäällisissä asioissa kiinni, etteivät edes tiedä olevansa kuolleita ja jatkavat kirkossa käymistä ja muita askareitaan aivan samoin kuin elossa ollessaan tekivät? Tai ehkä heidät on jostain syystä tuomittu henkimaailman taholta käymään kirkossa kuolemansa jälkeenkin?

Varmaankaan he eivät ole löytäneet 41

Äär e t ön І syyskuu 2021

Jumalaa ja taivastietä elämänsä aikana, vaikkei sille tielle voikaan ketään väkisin pakottaa.

Luultavasti he ovat kuitenkin tehneet jotain kirkkoon tai seurakuntaan liittyviä salamyhkäisiä syntejä. Ehkä he eivät saa lainkaan poistua kirkon lähistöltä, ennen kuin ovat suorittaneet rangaistuksensa ja sovittaneet maanpäällisen elämänsä aikaiset pahat tekonsa.

Vasta sen jälkeen heillä on toivon mukaan mahdollisuus päästä Valon maailmaan, jos tahtovat tehdä parannuksen ja vilpittömästi kääntyä kaikkia ihmisiä rakastavan Jumalan puoleen. En tiedä varmasti onko asia näin, mutta se olisi tavallaan hyvin loogista.

Eihän kirkon jäsenyys tai muukaan nimellinen kristillisyys ketään auta, jos ihminen kuitenkin elää maailmassa ilman todellista Jumala-suhdetta. Tämä koskee tietysti kirkon papistoakin, enkä tiedä onko kummitusten joukossa myös heitä. Jos siellä on pappejakin, se on kyllä varsin traagista.

Toinen apuvaihtoehto kirkon kummituksille voisi olla jälleensyntyminen myöhemmin uudelleen ihmisiksi ja maanpäällisen elämänkierroksen aloittaminen paremmalla onnella uudelleen alusta. Tiedän että tämä ajatus uudelleensyntymisestä ei mahdu yleiseen kristilliseen oppiin, mutta ei Raamattu sitä varsinaisesti kielläkään.

Tai sitten olen mystikkona vain sekopäinen satusetä ja höppänä huru-ukko, jonka kokemuksia ja kirjoituksia ei kenenkään pitäisi uskoa. Sellaista en kuitenkaan itse allekirjoita, ja se on sitä paitsi monien tosiasioiden valossa varsin epätodennäköistä. Menkäämme siis asiassa eteenpäin…

Kuulin kerran eräältä tuttavaltani tuohon samaan Espoon vanhan tuomiokirkon hautausmaahan liit42

tyvän merkillisen kummitustarinan.

Tämä tuttavani oli vanha mies, joka oli kyseisen tapauksen itse kokenut nuoruudessaan 1940-luvun loppupuolella, pari kolme vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Sodassa hän ei ollut taistellut etulinjassa ja oli selvinnyt täysin naarmuitta takaisin siviiliin.

Hän oli lämpöisenä kesäiltana ryypiskellyt yksinään Espoon kivikirkon läheisyydessä virtaavan joen rannalla. Naisystävä oli hänet juuri edellisenä päivänä jättänyt ja elämä tuntui kovin ankealta. Vahvassa nousuhumalassa hän oli lähtenyt siitä kirkonmäen hautausmaalle kävelemään. Siellä hän jonkin aikaa päämäärättömästi kuljeksittuaan oli pysähtynyt erään sammaloituneen suurikokoisen hautakiven ääreen, nojannut kiveen ja jatkanut viinapullon kallistelemista,

kunnes oli nukahtanut ja kaatunut haudan viereen maahan kyljelleen.

Keskellä yötä hän oli havahtunut hereille nyyhkyttävään ääneen ja huomannut viereisen haudan päällä polvistuneena mustapukuisen itkevän naisen, jolla oli ollut päässään leveälierinen hattu ja pitkät puoleen selkään ulottuvat tummat hiukset.

Mies kysyi, kuka nainen oli, mutta nainen vain jatkoi nyyhkyttävää itkemistään. Sitten humalainen huitaisi häntä viinapullolla, mutta pullo meni naisen läpi kuin tyhjää vaan. Nainen käänsi kalmankalpeat kasvonsa mieheen päin, nousi seisomaan ja leijui hetken ilmassa, kiertäen samalla hitaasti miehen ympäri jalkojen koskettamatta lainkaan maata. Hän osoitti sormellaan viereistä hautaa ja viittoi käsillään miestä lähtemään mukaan-

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Vanhoissa paikallisissa kansantarinoissa kerrotaan sellaistakin, että Espoon kivikirkon vanhalla hautausmaalla oli 1800-luvulla ”ulvova hautakivi”, jonka eläimelliselle mysteerille ei koskaan löytynyt lopullista tyhjentävää selitystä.

Seudulla oli pitkään vaikuttanut eräs omaperäinen tietäjänainen, joka teki ihmisten keskuudessa monenlaisia kansantaikuuksia. Hän oli samanaikaisesti taitava selvänäkijä, ennustaja ja enteiden tulkitsija, unienselittäjä, meedio, kaivonkatsoja ja yrttiparantaja. Hän myös ”lumosi” tauteja pois ihmisistä, mutta osasi tarvittaessa langettaa pahoja kirouksiakin vastustajiensa päälle. Henkimaailman yhteys oli hänelle monin tavoin toimivaa käytännöllistä todellisuutta.

sa. Kun mies ei suostunut, nainen lähti kulkemaan kohti lähistöllä kasvanutta ikivanhaa tammipuuta. Hän aivan kuin liukui ilmassa puun viereen, mustan vaatteen helmat tuulessa liehuen. Sitten hän kiersi käsivartensa paksun tammen ympärille ja katosi yhtäkkiä puun rungon sisään. Samalla hetkellä puusta kuului kuin oven äkillistä sulkemista muistuttanut paukahtava ääni ja paikalle ilmestyi kuin tyhjästä suuri musta kissa, joka juoksi äänekkäästi naukuen pari kolme kertaa tammen ympäri, kadoten sitten jonnekin pusikkoon. Sen jälkeen tuli hautausmaalla jälleen aivan hiljaista.

Nuori mies säikähti tilannetta valtavasti, eikä meinannut uskoa silmiään. Se ei ollut hänelle mitään pahaa painajaisunta, vaan totista totta.

Hän juoksi kauhusta vapisten pois

hautausmaalta niin lujaa kuin kintuistaan pääsi, eikä ollut sen jälkeen enää koskaan ottanut yhtäkään viinaryyppyä. Mies oli tämän kokiessaan aivan terve, eikä suinkaan mikään juoppohullu. Hänellä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut mitään henkimaailman näkyjä, eikä muitakaan yliluonnollisiksi luokiteltavia kokemuksia. Tämän oudon kummitusilmiön jälkeen hän alkoi kuitenkin uskoa vakaasti henkimaailman olemassaoloon ja muuttui samalla myös aktiiviseksi kirkossakävijäksi.

Hän kuoli viisi vuotta sitten iäkkäänä ja selväjärkisenä, oltuaan täysin raittiina 1940-luvulta asti.

Häntä nimitettiin kylänoita Kyttyräksi, jonka luona käytiin monenlaisia vaikeita ongelmia selvittämässä ja arkielämään apua saamassa, jota ihmeellisellä tavalla monesti tulikin.

Hän asui ränsistyneessä torpassaan syrjäisessä paikassa Espoon maaseudulla, lähellä Kirkkonummen rajaa. Synnynnäisen kyttyräselkävikansa vuoksi hän liikkui hieman etukumarassa ja ontui toista jalkaansa, kävellen käärmettä muistuttaneeseen koivupuusauvaansa nojaten. Hän rakasti luontoa ja hänellä sanottiin olevan moniin eläimiin aivan erityinen suhde. Hän ei ollut pakana, vaan kirkon jäsen, mutta kuitenkin maailmankatsomukseltaan muusta seurakunnasta varsin poikkeava persoona.

Puhdasoppisen kristityn yleiset tuntomerkit eivät oikein sopineet häneen.

Kun hän sitten hyvin iäkkäänä kuoli, hänet haudattiin Espoon kivikirkon vanhan hautausmaan reunamille, erään suuren lehmuksen viereen.

Pappi toimitti tavanomaisen hautaan siunaamisen ja mustasta kivestä valmistettu vaatimaton hautakivi pysty43

Äär e t ön І syyskuu 2021

tettiin myöhemmin haudalle, vanhojen kivisten ristien väliin.

Hänellä ei tiettävästi ollut lähisukulaisia, joten kukaan ei jälkeenpäin tuonut kukkia hänen haudalleen. Sen sijaan toisinaan täydenkuun aikaan hautakiven ympärille ilmestyi kuolleita pikkueläimiä. Siellä lojui mm. hiirten, rottien, sammakoiden, oravien ja monenlaisten lintujen tuoreita raatoja, joita varikset ja harakat kävivät nokkimassa ja ketut kuljettamassa omiin ruokapiiloihinsa. Joskus kuolleita eläimiä oli niin paljon, että kylänoidan hautakivi oli puoleksi niiden peitossa.

Silloin olikin raadonsyöjillä juhlat hautausmaalla. Samalla ne siivosivat kuolleet eläimet pois paikalta, tehden tilaa uusille tulokkaille. Tätä omituisuutta jatkui aina silloin tällöin vuosikausia ja asiaa ihmeteltiin ihmisten parissa melkoisesti.

Koskaan ei kuitenkaan nähty kenenkään tuovan kuolleita elukoita

44

Valokuvien hautakivet eivät suoraan liity tekstissä mainittuihin hautoihin, vaikka ovatkin samalla alueella.

haudalle, ja siksi yksi teoria olikin sellainen, että ne tulivat sinne vanhetessaan itse omatoimisesti kuolemaan, jotta pääsisivät noitaystävänsä luokse henkimaailmaan. Kyttyrä oli nimittäin ylläpitänyt kauan aikaa eläinten hautausmaata kotimökkinsä läheisyydessä olleessa kauniissa luonnontilaisessa metsässä, ikivanhojen puiden varjoisassa siimeksessä. Hän oli myös onnistunut parantamaan monet loukkaantuneet ja kuolemaisillaan olleet eläimet.

Joka kerta ennen eläinten raatojen suurempaa joukkoilmestymistä oli haudan suunnasta kuulunut suden ulvontaa. Tämä ääni kuultiin aina yöaikaan, jolloin saalistavat sudet useimmiten liikkuvat. Yhtäkään sutta ei kuitenkaan koskaan nähty hautausmaalla, mutta ulvonnan ääni johdatti ihmiset yhä uudelleen noiden muiden eläinten raatojen ääreen ennustajan haudalle, jonka ympärillä havaittiin monesti myös ison suden tuoreita jalanjälkiä.

Väkeä saapui haudalle yleensä kivääreiden ja muiden tuliaseiden kanssa, tarkoituksenaan tappaa susi. Ihme kyllä kaikki ihmiset eivät tuota suden ulvontaa kuulleet, vaan ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka olivat jollain tavoin olleet aikaisemmin tekemisissä tämän erikoisen tietäjäeukon kanssa.

Lisäksi sen kuulivat muutamat hyvin eläinrakkaat lapset. Ehkäpä susi olikin ollut kylänoidan kotieläin ja ns. familiaari, joka kaipasi kovin entistä emäntäänsä ja kävi ulvomassa ikävissään hänen haudallaan.

Kylänoita Kyttyrän haudan tarkkaa sijaintipaikkaa ei kukaan osaa enää sanoa, ja melko varmasti samaan hautapaikkaan on myöhemmin haudattu joku toinen ihmisvainaja, niin kuin kirkon käytänteisiin yleisesti kuuluu. Mystisen tietäjänaisen luut lepäävät kuitenkin edelleen jossain Espoon vanhan kirkkomaan uumenissa.

Ä är e tö n І syyskuu 2021

”Sen tekeminen, mitä rakastat, on perusta sille, että elämässäsi on runsautta.” ««« ”Rakkaus on kyky ja halu antaa rakastamiesi ihmisten olla mitä he itse haluavat, ilman että vaadit heitä täyttämään sinun toiveitasi.” «««

Älä vertaile elämänpolkuasi muiden polkuihin Sinun kohtalosi ja matkasi tässä elämässä, ovat kuten sormenjäljesikin – uniikkeja. Jokaisella on oma polkunsa, ja se tekee meistä ainutlaatuiset itsemme. Muista: kukaan ei osaa olla Sinä sinua paremmin. Koska kellään ei ole kokemuksiasi, menneisyyttäsi, haasteitasi ja onnistumisiasi. Sinun matkasi on pyhä sinulle. Tiedä, että silläkin on korkeampi tarkoitus.

”Tietämättömyyden korkein muoto on se, kun torjut asian, josta et tiedä yhtään mitään.” ««« ”Se, että olet valmis sanomaan ’En ymmärrä, ja se on ok’ osoittaa suurinta mahdollista ymmärrystä.” ««« ”Kun puristat appelsiinia, ulos tulee appelsiinimehua – koska se on appelsiinin sisällä. Kun sinua puristetaan, ulos tulee se, mitä sinussa on sisällä.” ««« ”Jos elät velvollisuudentunteesta käsin, olet orja.”

– Wayne Dyer, psykologi ja kirjailija

“Vesi on nestemäistä, pehmeää ja taipuisaa. Mutta vesi kuluttaa kiveä, joka on kova ja taipumaton. Sääntönä on siis, että mikä vain nestemäinen, pehmeä ja taipuisa voittaa minkä vain kovan ja vaikean.” -Laozi

"En tiedä mitään muiden päihittämisestä. Tiedän ainoastaan, miten olla itseäni parempi.”

“Heikko ei pysty koskaan antamaan anteeksi. Anteeksianto onkin vahvojen ominaisuus.”

–Gandhi

“Vaikeudet valmistelevat usein tavallisia ihmisiä erityistä kohtaloa varten.” - C.S. Lewis

-Bushido, Samuraisoturin lainaus-

“On tärkeää, et tä olet vain niiden ihmisten seurassa, jotka nostavat sinua ylöspäin, joiden läsnäolo tuo sinusta esiin parhaat puolesi.” – Epitectus 45

Äär e t ön І syyskuu 2021

Mystiset tapahtumat Aasiassa osa 9

Amomongo

Erään taiteilijan näkemys Amomongosta

Myyttinen metsän peto

Vuoristo on paikka, jonne seikkailunhaluiset ihmiset usein hakeutuvat vaeltamaan, harjoittamaan selviytymistaitoja ja leiriytymään.

Rohkeimmillakin seikkailijoilla, etenkin yksin liikkeellä olevilla kuitenkin on mielessä pelko kohtaamisesta nälkäisten villieläinten kanssa, kuten susien ja karhujen. Todennäköisemmin näitä tapaa pohjoisemmissa maissa, mutta karhuja on myös joissakin Aasian maissa.

metrin korkuiseksi, teräväkyntiseksi karvaiseksi olennoksi. Amomongoa on joskus verrattu Big foot- ja Yeti-olioihin, joita se kuvauksensa mukaan suuresti muistuttaakin.

Amomongo nimi juontaa juurensa Negros-saaren Hiligainon-alkuperäiskielen sanasta "amo", joka tarkoittaa apinaa.

Onneksi tietyissä maissa, kuten Filippiineillä ei ole karhuja vaeltelemassa vapaana luonnossa. Sen sijaan meillä on Amomongo, jonka kerrotaan asustavan vain Negros-saarella.

Negros-saaren asukkaiden mukaan Amomongot ovat agressiivisia villi­ otuksia, ja paikalliset usein varoittavatkin näiden kohtaamisvaarasta vierailijoita ja erityisesti turisteja, jos kuulevat jonkun olevan menossa lähelle luolia.

Myytin mukaan Amomongon perhe asuu Mt. Kanlaon luolastossa. Eräs eläintieteilijä ja viidakkoasiantuntija kuvaili Amomongon reilun kahden

Vuoden 2008 kesäkuussa eräästä tapahtumasta uutisoitiin laajasti koko maassa. Kaksi asukasta La Castellanan kylä-alueelta, Negros-saarelta

joutuivat karvaisen pitkäkyntisen otuksen hyökkäyksen kohteeksi.

Hyökkäykset jatkuivat kaksi päivää ja useita vuohia, kanoja sekä muita paikallisten eläimiä katosi molempina päivinä.

Vuonna 2016 oli seuraava raportoitu Amomongon hyökkäys samassa La Castellanan kylässä. Tässä tapauksessa paikallinen keski-ikäinen mies joutui raatelun kohteeksi, selviten siitä kuin ihmeen kaupalla hengissä.

Miehellä oli pahoja naarmuja kasvoissa, niskassa ja käsissä. Uhri arveli, että ehkä Amomongoilla alkoi olla ruoka vähissä vuorilla, tai ihmiset olivat häiriköineet heitä asuinalueellaan.

Heti tämän tapauksen jälkeen asetettiin aseistetut miehet vahtiin kyläalueen ympärille, siltä varalta jos Amomongot yrittävät tulla takaisin.

Ajan saatossa vain muutama ihminen on joutunut tekemisiin tämän otuksen kanssa ja siksi Amomongo säilyy vieläkin mysteerinä.

- Isabel -

46

Ä är e tö n І syyskuu 2021

Lukijoiden runoja runot petri yusuf soini kuvitus pixabay

Kontakti Oli minulla uusi Aston Martin GT kun ajelin maastossa, vastaani tuli E.T. jäin tuijottamaan olentoa, olemukseni ei ollut rentoa, yritin kuvata sitä, tutkin myös alusta tätä, E.T säikähti, hän maahan mätkähti, poistui nopeasti alukseen, joka oli saapunut avaruudesta Tellukseen, sain otettua kuvan, lehdiltä sain julkaisuluvan, siitä tuli kuuluisa, ja juttu makoisa.

Ilmiö Kulki taivaalla outo valo ei se ollut mikään halo nopeasti liikkui eteenpäin, sen kiikareilla näin, ei huomannut sitä kukaan muu, hämmästykseen aukeni minun suu,

Humanoidi maassa Olin kävelyllä metsässä, jotain tekemässä, kauempana näkyi kaksi humanoidia, eivät ne olleet droidia, katselin olentoja tovin, säikähdin heitä kovin, sitten rauhotuin, myöhemmin lehdestä luin, olentoja oli kaksi, lehdeltä tuli faksi, juttu julkaistaan siitä mainetta saan.

Alus Lipui alus kohti maata, en katsoa sitä saata, kirkas valo loisti, se pelkoa poisti, kova ääni lähti, juovan se jätti, katselin sitä pari minuuttia, en tiedä lähentelinkö shokkia, katosi alus takaisin taivaalle, sain tehtyä tilaa kameralle.

yritin kuvata sitä myöskin, sen filmille työstin, tuli hyvä kuva lehteen pääsin jopa kanteen.

47

Hengen ja tiedon messujen 50. juhlavuosi

maformaatti

uusi tapahtu

Seuraa isia ajankohta entoja rajatietolu ja osallistu kotoasi! turvallisesti

16.-17.10.2021 Virtuaalitapahtuma Hengen ja Tiedon messujen hengessä

• Seuraa ajankohtaisia rajatietoluentoja turvallisesti kotonasi!

• Näytteilleasettajagalleria tulossa verkkosivuille – katso erikoismessutarjonta ja -tarjoukset Mukana mm:

Lorenz Backman, Erkki Lehtiranta, Michelle Karen, Seppo Tanhua, Maria Nordin, Sanni Nevalainen, Sofia Keitaanranta, Jaakko Muhonen. Musiikillisena uutena esiintyjänä äänihoitaja Michael Schirmer.

Yhteistyössä: Shadow Camera

rajatieto.fi Ensi vuoden messutapahtuma 15.-16.10.2022 (SYK)

Ohjelma, lisätiedot, liput tulossa

www.rajatieto.fi

Early Bird 19/17* € päivä 29/27* € yhdistetty 2 päivän lippu. HINNAT voimassa 30.9.21 asti jonka jälkeen 19 € päivä. * Hinta jäsenille.