Ääretön • maaliskuu 2018
Uskomushoidot, vaihtoehtohoidot vai täydentävät hoidot? toim. anni salminen
Täydentäviin hoitoihin kuuluu monimuotoinen joukko erilaisia hoitamisen ja terveyden edistämisen tapoja. Ne voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: 1) luontaistuotteet, rohdosvalmisteet ja muut lääkkeenomaiset aineet, 2) kehomielihoidot, kuten jooga, reiki, vyöhyketerapia, kiropraktiikka, osteopatia, akupunktio, tai chi, kalevalainen jäsenkorjaus, rentoutustekniikat jne. 3) kokonaiset hoitojärjestelmät, kuten perinteinen kiinalainen lääketiede, ayurdeva, homeopatia, naturopatia ja perinneparannus.
20
CAM – Complementary and Alternative Medicine on kansainvälisesti yleisimmin käytetty termi terveydenhuoltojärjestelmien ulkopuolelle sijoittuvista hoitomuodoista. Suomessa käy tetään termejä täydentävät hoidot, vaihtoehtohoidot, täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot tai luontaishoidot. Jotkut suosivat Duodecim-lääkäriseuran termityöryhmän äänestyspäätöksellä 1990-luvulla käyttöön ottamaa termiä ”uskomushoito”, jota kansainvälisissä tieteellisissä artikkeleissa ei käytetä. ”Vaihtoehtohoitoja” käytetään kuvaamaan tavanomaisesta lääketieteellisestä hoitoajattelusta poikkeavaa tapaa hoitaa vaivoja ja edistää terveyttä. Kuitenkin tavanomaisenkin hoitamisen viitekehyksessä on lähes aina useita vaihtoehtoja, joten termi on epätarkka. Toisaalta hoitomuotoa pidetään vaihtoehtoisena, jos sillä korvataan tavanomainen, virallisesti hyväksytty hoito (usein lääke tai leikkaus). Kroonisten tai vakavien vaivojen ja sairauksien oireiden lievityksessä muitakin kuin tavanomaisia terveydenhuollon tarjoamia hoitoja käytetään maailmalla hyvin paljon, nimenomaan hoitamisen lisänä ja tukena sekä kokonaisvaltaisen terveyden edistämiseksi. Termi täydentävät hoidot kuvaakin parhaiten sitä, miten näitä hoitomuotoja käytetään: kansalaiset hyödyntävät niitä muun hoidon täydennyksenä sekä terveytensä edistämisessä. Tätä tukee vahva tutkimusnäyttö.
