Kiksu kirjottaa: Petteri Punakuonot

PETTERI PUNAKUONOT

Mikä on sinun lempijoululaulusi? Minun on Petteri Punakuono. On ollut jo monta vuotta. Lastenlaulu joka saa minut hyvälle tuulelle mutta jossa on mielestäni myös tärkeä sanoma. Tässä minun jouluinen ajatukseni tänä vuonna. Petteri Punakuono oli poro joka jäi aina muiden porojen varjoon. Muut lastensatujen henkilöt muistettiin mutta pientä poroa ei muistettu tai huomattu. Hän oli aika yksinäinen ja huomaamatonkin poro. Petteri oli erilainen kuin muut porot. Hänen nenänpäänsä loisti toisella tavalla kuin toisten porojen ja häntä kiusattiin siitä. Joulupukki huomasi sen ja mietti mitä tehdä asialle. Niinpä hän keksikin että Petterin erilaisuutta, loistavaa nenänpäätä voisi käyttää apuna pimeinä talven öinä tuomaan valoa pimeyteen. Siitä asti tämä unohdettu ja kiusattu pieni poro veti joka joulu joulupukin rekeä näyttäen tietä joulupukille. Petteri oli riemuissaan ja uskon että myös onnellinen poro. Häntä ei enää kiusattu ja hän tunsi olevansa tasavertainen toisten porojen kanssa. Me mielenterveyskuntoutujat olemme usein näitä Petteri Punakuonoja. Meitä on haukuttu ja kiusattu koska me olemme erilaisia kuin muut ihmiset, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Meidät erottaa muista ihmisistä yksi asia, meillä on psyykkinen sairaus. Meiltä ei ole murtunut jalka, meiltä on murtunut mieli ja usein tätä erilaisuutta pelätään. Ei ole meidän tai kenenkään muunkaan syy että sairastuimme. Niin vain kävi. Hyvin usein arjessa tulee kui- tenkin ikävä kyllä t i -

l a n t e i t a v a s t a a n , jolloin ennakkoluulot ja pelot iskevät vasten kasvoja.

M e i t ä mielenterveysk u n t o u t u j i a p e l ä tään ja sairaudestamme ei saa puhua. Se on tabu ja sitä hävetään. Jos puhun, minut leimataan hulluksi jota on syytä vältellä. Hulluushan voi nimittäin tarttua. Mutta voiko hulluus tarttua. Ei diabeteskaan tartu ja harvempi pelkää diabeetikkoa. Me emme ole myöskään tyhmiä ihmisiä. Suurin osa meistä on ihan fiksuja tyyppejä. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärämme on sama kuin terveilläkin ihmisillä. Itse määrittelisin psyykkisen sairauden enemmänkin tunneelämän sairaudeksi kuin että sillä olisi tekemistä järjen kanssa. Noin joka toinen suomalainen kärsii tai on kärsinyt jossain elämänsä vaiheessa masennuksesta. Sinäkin saatat siis tietämättäsi tietää miltä tuntuu olla hullu. Olen klubitalolla työskennellessäni huomannut että meillä mielenterveyskuntoutujilla olisi paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle. Meiltä löytyy valtava määrä osaamista ja tietotaitoa, jota voisi hyödyntää jotenkin. Meiltä löytyy todella fiksuja ja päteviä merkonomeja, datanomeja, kokkeja, suurtalouskokkeja ja yksi sisustussuunnittelijakin. Myös taiteellista osaamista löytyy. Kunpa vain löytyisi joulupukki tai joulumuori joka ymmärtäisi potentiaalimme ja uskaltaisi antaa meillekin mahdollisuuden näyttää mihin kaikkeen pystymme. Rakkaita ja lämpöisiä joulun toivotuksia erityisesti Salon Klubitalon jäsenille ja henkilökunnalle!

PETTERI PUNAKUONO

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja Punahilkan ja sudenkin harmaan, mutta poro tää sulta usein unhohon jää . . . Petteri Punakuono, oli poro nimeltään, ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen:

Aattoilta pitkä on, taival valoton. Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään. Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen, johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.