Pääkirjoitus: Ajatuksia Joulusta

Joulu, tuo idyllinen perhejuhla kauniine koteineen, ruoista notkuvine pöytineen ja lahja röykkiöineen. Jouluvalojen kimmellyksen ja iloisen mielen keskellä unohtaa helposti mitä muuta joulu on monille. Stressiä, yksinäisyyttä, taloushuolia... Median hehkuttaessa lämpimästä ja ihanasta perheiden juhlasta, yksinäisestä tuntuu pahalta. Mahdolliset ystävät viettävät tietysti aikaa perheidensä kanssa. Yhdelle ei viitsi kaupan valmislaatikkoa kummempaa tehdä ja olisihan se koristelukin aika turhaa kun itsekseen pyörii. Ei olekaan ihme, että itsemurhatilastoissa on selvä piikki joulun aikoihin. Silloin ihmiset yleensä huomaavat helpoiten, kuinka yksin ovatkaan. Jou- lunaikaan rahat ovat usein vähissä. Varsinkin jos on ostanut lahjoja monille. Usean joulu voikin mennä riisi- ja makaronilinjalla. Hyvällä tuurilla voi saada esimerkiksi seurakunnalta ruoka-apua, mutta eivät kaikki ole niin onnekkaita. Kaikilla ei välttämättä ole sukua tai ystäviä joilta pyytää apua tai joiden luokse mennä syömään. Kinkkua, laatikoita, rosollia, graavilohta, puuroa, torttuja, pipareita... Jääkaappi natisee liitoksissaan ja tapaninpäivänä jo mietitään miten sitä ruokaa saisi vielä menemään kurkusta alas. Eikö olisi parempi miettiä mitä oikeasti haluaa syödä? Jos kukaan ei syö rosollia, jätetään rosollit kauppaan. Pitääkö sen kinkunkin olla kymmenkiloinen mötikkä, kun sitä jää kuitenkin yli? Ja se ainainen lanttulaatikko, josta moni ei kuitenkaan pidä... Miksi sitä pitää ottaa väkisin joulupöytään? Jos haluaa pizzaa, niin hakee pizzaa. Pääasia, että maistuu. Roskalaatikot ovat surullista katseltavaa joulun pyhien jälkeen ja kertovat paljon tästä nykyisestä kulutusjuhlasta. ” Pakko ” ostaa jotain ihmisille, joilla on jo kaikkea. Kuusi peittyy lahjojen alle ja silti lapselle jää paha mieli kun ei saanutkaan sitä yhtä asiaa minkä olisi oikeasti halunnut, vaan paljon roinaa kaapintäytteeksi. Jos haluaa antaa lahjan, eihän sen tarvitsisi välttämättä olla materiaalista. Voihan läheiselle antaa vaikka siivousapua, ruoanlaittoseuraa, tai yksinkertaisesti vain aikaansa. Moni aikuinen arvostaa varmasti tavaraa enemmän vapaa iltaa lastenhoidosta tai vaikka lahjakorttia hierojalle tai kampaajalle. Olisi myös hienoa, jos ihmiset muistaisivat vuoden muinakin päivinä pyyteettömän antamisen ilon. Vaikka joulusta puhutaan juhlana, jolloin muistetaan perhettä ja ystäviä, ei sitäkään pitäisi tehdä hampaat irvessä käyden vain velvollisuudentunnosta monissa kyläpaikoissa syömässä se joulutorttu ja pipari sekä juomassa mukillinen kahvia kyllästymiseen asti. Eikö sukua ja ystäviä voi nähdä vuoden muinakin päivinä, jos juuri jouluaattona ei tunnu siltä? Voihan sitä vain soittaakin, jos haluaa pitää yhteyttä. Näin vältytään jouluruuhkaltakin. Ihmisillä on varmasti käsitys jouluaskareista ja siitä, miltä kodin pitäisi näyttää juhlan aikaan. Paineet siivota koti puti puhtaaksi, koristella kauniiksi, tehdä erilaisia ruokia ja hankkia ajatuksella valittuja lahjoja... Stressi voi olla kova. Itseensä on myös helppo pettyä jos ei täyttänytkään omia odotuksiaan täydellisestä joulusta. Miksi siitä yhdestä päivästä pitää tehdä niin suuri numero, kun vuodessa on 364 muutakin päivää? Miksi pitäisi syödä joitain tiettyjä ruokia vain koska ” niin on ennenkin tehty ” , ostaa väkisin lahjoja juuri sille päivälle koska ” täytyy ” ja koristella koti koska ” n iin kuuluu tehdä ” ? Itse ajattelen joulua aikana, jolloin ollaan rauhassa ja tehdään asioita joista pidetään. Valoisana juhlana talven pimeyden keskellä. Vaikka ei itse laittaisikaan jouluvaloja, niitä on silti kaikkialla. Varsinkin nykyisinä loskatalvina se on ihan mukavaa.

Kyseessä on sinun joulusi; vietä se kuten itse haluat. Älä, kuten sinun odotetaan se viettävän.

- Krista