Joulunviettoa tuetussa asumisessa

Anniinan joulutarina

Olen asunut tuetusti asuntolassa reilun kaksi vuotta. Joulun pyhät olen kuitenkin viettänyt vanhempieni luona. Uskon kuitenkin, että asuntolassakin voi viettää hyvää joulua. Meidän asuntolassa koristellaan yhdessä kuusi ja jouluvalmistelut aloitetaan ajoissa. Leivotaan joululeivonnaisia ja koristellaan paikkoja. Minulle mieluisin koriste on joulutähti kuusen latvassa. Aattona joulupukki tulee tuoden kaikille lahjoja, ketään ei unohdeta. Itse koen, että joulun tärkein asia asuntolassa on kuitenkin yhdessäolo, kukaan ei joudu olemaan yksin joulupyhinä. En usko, että yksinäinen joulu olisi kovin mukava.

Omista jouluperinteistäni tärkeimpiä on Turun joulurauhanjulistuksen katsominen televisiosta ja yhdessä vanhempien kanssa joululaulujen kuunteleminen radiosta. Lempijoululauluni on monia, yksi kauneimmista on ” En etsi valtaa loistoa ” .

Haluan katsoa myös Lumiukon joka vuosi. Se on niin kaunis ja hieman surullinen tarina pienestä pojasta ja hänen ystävästään lumiukosta. Ruokaherkkujani on kinkku ja imelletty perunalaatikko, ei sillä, paljon muutakin tulee syötyä. Joululahjaksi en toivo mitään erityistä, minulle riittää rauha ja yhdessäolo. Enemmän vilskettä on sitten Tapaninpäivänä, kun sisarukseni lapsineen tulevat vanhempieni luo. Se on myös ihanaa. Vietän jouluni nykyään isoäitini luona, mutta monta laitosjoulua on takana. Tuetussa asuntolassa jokainen viettää jouluaan omilla tahoillaan, mutta yhteiset tilat koristellaan ja jouluateria syödään ennen joulua yhdessä. Minusta on kaunista kun pihan pensaat saavat jouluvalot ja kotiinikin ajattelin ostaa jouluiset valot. Aikanaan laitoksissa parasta oli, että ystävät olivat lähellä ja henkilökunta järjesti meille parhaansa mukaan juhlan. Sai lahjoja ja pukki kävi, jouluruokaa oli jokaiselle makunsa mukaisesti. Omia herkkujani on joulukalkkuna ja uunilohi. Nykyään jouluperinteitäni on joulusaunassa käynti, radion kuuntelu. Lempijoululauluni on Tonttu, esittäjällä ei niin väliä. Tärkeintä on rauhoittuminen ja rakkaiden luona oleminen. Jos oikein saisin lahjaa toivoa, niin toivoisin itselleni tablettia, vaan saa katsoa tuleeko se pukki vielä meillekin.

Lassin joulutarina

Olen viettänyt joulun hoitokodeissa viimeiset 13 vuotta. Aikaisemmin perheellisenä joulut olivat ihanaa aikaa.

Ilman hoitokotia minulla ei olisi joulua ollenkaan ja olen kiitollinen, että minulla on tämä nykyinen hoitokodin yhteisö. Edellisessä paikassa oli rauhatonta ja vaikka joulupukki tulikin, niin joululahjaksi sai vain pienen joulupussin.

Joulupäivällisellä kaikki saavat hyvää jouluruokaa. Itse en pystyisi kinkkua ja laatikoita tekemään.

Hoitokodin joulu on pyritty tekemään niin kodinomaiseksi kuin mahdollista. Kaipaan ainoastaan hautausmaalla käyntiä. Minusta olisi mukavaa viedä vanhempien ja isovanhempien haudalle kynttilä. Se on ollut minulla perinteenä jo lapsesta saakka.

Minulle on tärkeää, että nykyisessä paikassa jouluun panostetaan. Vietämme pikkujoulut laulaen kauneimpia joululauluja ja tarjolla on glögiä ja joulutorttuja. Aattona meillä on joulukuusi, -puuro ja tietenkin joulupukki, joka tuo kaikille oikeita lahjoja, vaatteita ja karamellia. Joskus suru tulee myös siitä, että omaiset eivät juuri käy. Poika ja pojanpoika käy silloin tällöin. Pyrin pitämään omaisiin yhteyttä puhelimitse, mutta muita lastenlapsia en ole nähnyt. Ehkä heillä on vaikeaa tulla hoitokotiin ja matkakin on pitkä. Joulukortit kyllä lähetän heille.