Kurkistus mielen maailmaan: Narsismi

Mistä apua?

Jos sinua on kohdeltu väkivaltaisesti tai uhattu sillä, älä jää odottamaan parempaa huomista. Tapahtuneen vähättely tai kieltäminen ei auta sinua. Väkivalta ei ole missään muodossa hyväksyttävää – ja usein se on rikos. Tekijä on aina vastuussa väkivallasta. Vika ei ole sinussa, vaan siinä, että sinua kohdellaan väkivaltaisesti. Usko itseesi ja tunteisiisi. Sinulla ja lapsillasi on oikeus ja mahdollisuus elää ilman väkivallan pelkoa. Turvakodit neuvovat ja auttavat perheväkivaltaa kokeneita ympäri vuorokauden. Turvakodista saat apua vaikka et yöpyisikään siellä. Neuvontaa, keskusteluapua ja ohjattuja vertaisryhmiä järjestetään myös erillisinä avopalveluina niin väkivallan uhreille ja tekijöille kuin perheen lapsille. Tietoa, vertaistukea ja ammattiapua saat myös netistä osoitteesta www.turvakoti.net

Lähin turvakoti: Turun ensi- ja turvakoti puh. 02-5134100 Luolavuorentie 7 a, 20810 Turku. Turun turvakoti tarjoaa ympärivuorokautista suojaa sekä naisille että miehille silloin, kun kotiin ei voi jäädä. Turvakotiin voi tulla yksin tai lasten kanssa mihin vuorokauden aikaan tahansa, asuinkunnasta riippumatta. Perille pääsee helposti bussilla numero 18, joka tuo kauppatorilta suoraan Turun ensi- ja turvakodin pääoven eteen. JOS KUULET TAI NÄET VÄKIVALTAA, SOITA 112!! Erityisen tärkeää on puuttua silloin kun väkivallan kohteena on lapsi tai lapsi elää väkivaltaisessa perheessä. Tee lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä lastensuojeluilmoitus. Ilmoitus on syytä tehdä myös silloin, jos lapsi elää väkivaltaisessa kodissa.

Narsistien uhrien tuki ry- NUT

Yhdistyksen tarkoituksena on auttaa ja tukea narsistisen henkilön uhreiksi joutuneiden selviytymistä ja toipumista. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen laajasti tukipalveluja, kuten vertaistukea, ohjausta avun piiriin ja lakimiespalveluja huoltajuuskiistoissa.

Lähin NUT-vertaistukiryhmä: Turussa toimii kolme vertaistukiryhmää. Avoin yleisryhmä, suljettu voimaantumisryhmä parisuhteessa narsistin kanssa olleille sekä ryhmä narsistien aikuisille lapsille. Tietoa kokoontumisista ja paikkatilanteesta sähköpostiosoitteesta: turku@narsistienuhrientuki.fi Narsistin uhri Tapasin ihanan miehen, uskomattoman sympaattisen, miehen isolla M-kirjaimella, hän nosti minut taivaisiin. Olin rakastunut. Tässä on sielunkumppanini, minun toinen puoliskoni. Yli kymmenen vuoden selviytymiskamppailun jälkeen olen onnellinen, että selvisin hengissä. Elämä narsistin kanssa repi minut kappaleiksi ja menetin mielenterveyteni. Mutta minä selvisin.

Muutimme pian yhteen, yhteinen tie tuntui luontevalta ja valoisalta. Puolisen vuotta kaikki meni hyvin ja katselin elämääni ruusunpunaisten lasien läpi. Pikkuhiljaa alkoi mustasukkaisuus, milloin mistäkin syystä ja kohde saattoi olla ihminen, jota tervehdin. Huomaamattani mieheni alkoi hallita enemmän elämääni ja eristämään minua ystävistäni ja perheestäni. En ymmärrä mitä minulle tapahtui. Nimittely ja henkinen alistaminen johti omanarvontunteen laskuun ja aloin uskoa, että olen oikeasti ansainnut nämä syytökset. Mies kertoi miten aiheutin hänelle pahaa oloa ja miten hän uhrautui parisuhteemme tähden. Uskoin kaiken. Sitten tuli se päivä kun mustasukkaisuus purkautui silmittömänä raivokohtauksena, jolloin mies nimittelyn lisäksi hajotti kodin irtaimistoa ja aamulla jäljet siivottiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asioista ei puhuttu. Auttajat eivät ymmärtäneet Tulin raskaaksi ja uskoin onnemme täyttyneen, meistä tulisi oikea perhe. Idyllinen, onnellinen perhe. Mies kuitenkin kielsi halunneensa lasta. Raskauden aikana alistaminen lisääntyi henkiseksi, fyysiseksi, taloudelliseksi ja seksuaaliseksi. Fyysisen väkivallan myötä ymmärsin, että asiat eivät ole oikein .ja minun on suojeltava myös lasta.

Hain apua ja menimme yhdessä ammattiauttajalle, mutta tapaamisia oli vain muutama, ehkä työntekijä haistoi jotain, mutta aika ei riittänyt tilanteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Puhuimme pahoinpitelystä, mutta minä esiinnyin keskusteluissa riidan toisena osapuolena ja tietyllä tavalla väkivalta oli ollut jollain tapaa oikeutettua.

Terapeutti ilman muuta kielsi väkivallan oikeutuksen, mutta minun itsetuntoni ja –luottamukseni oli niin romahtanut etten kyennyt viemään asiaa eteenpäin. Odotin, että joku olisi sanonut minulle tiukasti, että tässä on piste ja tämä on loppu. Mutta kun kukaan ei sanonut, jatkoin vain suhteessa ja jopa toivoin, että parisuhde jatkuisi vaikka henkinen väkivalta jatkui ja pelkäsin henkeni puolesta.

Vertaistukiryhmä avasi silmäni Toisen lapsen jälkeen pelko lasten puolesta sai minut riuhtaisemaan itseni irti ja muuttamaan lasten kanssa omaan kotiin. Kiristys, tappamisella uhkaaminen ja ulkopuolisten poissulkeminen huoltajuusasioissa kuitenkin jatkui ja olin niin yksin. Yksin ihmisen kanssa, joka manipuloi mieltäni. Uhkailulla mies sai minut vaikenemaan todellisista ongelmista. Sitten mies tuli keskustelemaan asioista ja katsomaan lapsia. Tilanne kärjistyi kotimme rikkomiseen. Menin pienten lasteni viereen makaamaan ja odotin hänen tappavan meidät sänkyyn. Selvisimme aamuun. Aamulla mies oli aivan normaali ja pirstoutuneen kodin jäljet siivottiin. Myös minä aloitin siivousurakan. Hain apua kaikilta viranomaisilta mitkä keksin, hoidin tapaamiset sosiaaliviranomaisten kautta, menin vertaistukiryhmään ja siellä silmäni viimein avautuivat. Käsitin mitä minulle on tapahtunut. Toipumisprosessi alkoi.

Toipuminen on pitkä prosessi Toipumisprosessi on pitkä ja jatkuu edelleen. Olen kiitollinen, että minä ja lapseni elämme, mutta jatkuva pelossa eläminen on vaurioittanut syvästi minua ja myös omalta osaltaan lapsiamme. Omana vahvuutenani oli rohkeus hakea ulkopuolista apua, halu selviytyä hengissä. Lapsille myös ” kehtasin ” hakea ja vaatia apua. Sekin oli suuri kynnys. Pelkäsin, että lapset otetaan pois, vaikken ole mitenkään syyllinen omaan tilanteeseeni.

Minuuteni katoaminen ja pelko olivat myös vaurioittaneet uskoani hyvään äitiyteen. Olen hoitanut asiat viranomaisten kautta, mutta silti narsistin tunneköyhyys, välinpitämättömyys ja ylivoimainen ja –v ertainen asenne viranomaisiakin kohtaan on ollut hyvin uuvuttavaa. Minä huomaan hyppääväni hänen tahtonsa mukaan vieläkin lapsiamme koskevissa asioissa. Lapset, nyt jo teini-ikäisiä, näkevät paremmin isänsä sairauden läpi.

Klubitalo on tukenut jaksamistani

Tärkeässä osassa toipumistani on ollut Salon klubitalo. Välillä vain kietouduin hyväksynnän ja sallimisen pehmeään huopaan ja klubitalolla itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa palautua. Paljon siihen tarvittiin arvostavia sanoja ja katseita, ystävällisyyttä. Huomasin trauman ja sairauden alle jääneiden kykyjeni nousevan uudelleen pintaan. Silti olen hyvin hauras, mutta tekemisilläni on tarkoitus ja olen yhteisön kunnioitettu, arvokas ja hyödyllinen jäsen. Itseluottamukseni on vahvistunut ja en ole tarvinnut enää niin raskasta erikoissairaanhoitoa, käyn enää säännöllisesti sairaanhoitajan luona keskustelemassa. Lopuksi haluan sanoa sinulle joka elät narsistisessa suhteessa: LÄHDE AJOISSA! Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava ei tunnista omaa sairauttaan, eikä muutu. Tunnista ja pakene ja jos et voi paeta, taistele oikeuksiesi puolesta. Ja sinulle joka kuulet tai näet perheväkivaltaa: PUUTU TILANTEESEEN!

Jälkikäteen koin jopa katkeruutta ettei kukaan puuttunut tilanteeseen, vaikka soittanut poliiseja paikalle tai pysäyttänyt minua muuten. Olin yksin ja koin, että minun oli selviydyttävä yksin. Mutta olen uskaltanut hakea apua, olen sanonut, että minua ei kohdella näin. Minä selvisin.