Mr Rotten viilteli itseään

Viiltely ei ole klubitalollakaan vieras asia. Tässä Mr. Rottenin selviytymistarina omasta seepraelämästään . Mr. Rotten on saanut elämän langasta kiinni, osallistunut taiteilijana moniin taidenäyttelyihin ja käy töissä sekä ilahduttaa silloin tällöin myös meitä klubilaisia.

Lapsena ja nuorena olin aktiivinen urheilun ja liikunnan harrastaja, mutta murrosiässä tapahtui jotakin, jonka kautta menetin elämänhallinnan ja hallintaa koetin parantaa sillä ainoalla keinolla, johon vain minä pystyin – itseni satuttamisella. Murrosiän ongelmat Murrosiän ongelmat Murrosiän ongelmat Murrosiän ongelmat Murrosiässä minulla oli ongelmia koulussa, sekä opettajien, että oppilaiden taholta. Minua ei kehuttu, eikä kannustettu niissä asioissa, joissa olin hyvä, vain epäkohtia tuotiin esille. Vanhemmat eivät tuntuneet olevan kiinnostuneilta minusta ja elämästäni, lähinnä huolenpito oli komentelua. Koulussa ja kaupungilla jouduin toisten nuorten kiusaamaksi. Murrosiän paineet, epävarmuus ja tunne ettei kukaan välittänyt minusta ahdistivat minua ja loivat sisälleni kiukkua ja tuskaa. Minulla ei ollut mitään tapaa poistaa tätä kiukkua ja vihaa itsestäni. Ajauduin kaveriporukkaan, missä minut kyllä hyväksyttiin, mutta seura päihteiden käyttämisineen ei ollut nuorelle sitä parasta. Viiltelin itseäni ensimmäisen kerran 16vuotiaana, mutta oikeasti homma meni överiksi 18-20-vuotiaana. Minulla oli ihmissuhdeongelmia, käytin alkoholia ja lisäksi minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja synnynnäinen ADHD/ ADD. Vahingoitin itseäni Vahingoitin itseäni Vahingoitin itseäni Vahingoitin itseäni Polttelin itseäni tupakalla, viiltelin, löin rystyseni verille ja huusin suoraa huutoa. Minä en vaan jaksanut, eikä minulla ollut keinoja hallita pahaa oloa. Oli pakko satuttaa itseään, fyysinen kipu poisti psyykkistä kipua. Ei ollut väliä olinko maanisessa vai depressiivisessä vaiheessa, viiltelin kummassakin.

Joku holtti oli kuitenkin alitajunnassa maanisessakin vaiheessa, enkä viillellyt kovin syviä viiltoja kasvoihin, vaikka olo oli sellainen, että olisi tehnyt mieli puhkoa silmätkin.

Itsemurhaa en kuitenkaan tietoisesti viiltelyllä hakenut. En pystynyt vaikuttamaan koti- enkä kouluasioihin, itseni satuttaminen oli ainoa mihin pystyin vaikuttamaan. Ehkä se oli myös huomionhakua, olisin toivonut, että joku aikuinen olisi nähnyt minut ja kysynyt miten minulla menee.

Viiltelijä tarvitsee apua ja huomioViiltelijä tarvitsee apua ja huomioViiltelijä tarvitsee apua ja huomioViiltelijä tarvitsee apua ja huomiota ta ta ta Millainen on tyypillinen viiltelijä? Minusta tyypillistä viiltäjää ei ole. Ennen vanhaan viiltely liitettiin gootti-genreen ja saatananpalvontaan. Mutta sekään ei totuus. Minusta tyypillinen viiltelijä on yksinäinen, epäsosiaalinen, vähän depressiivinen henkilö, epävarma itsestään. Mutta kaikki voi olla silattu nauravan ja hyvin toimeentulevan kuoren alle. Kaikilla on kuitenkin sama tarve ja pyyntö – ”Huomatkaa minut! Auttakaa minua!” Tärkein asia minkä aikuinen voi nuorelta kysyä on: ”Onko sinulla kaikki hyvin, voinko auttaa sinua?” Nuorta ei saa kieltää, ei saa olla vihainen, vaikka itse pelkäisi. Autoritaarinen asenne vain lisää viiltelyä. Ensin nuori ei välttämättä puhu ja voi olla vihainenkin, mutta on yritettävä rauhassa palata asiaan myöhemmin uudelleen. Tärkeintä on, että nuorelle välittyy tunne aikuisen läheisyydestä ja halusta kuunnella aidosti nuorta. Joskus tarvitaan terapiaa, mutta se on hyvin yksilökohtaista. Joskus auttaa aika. Arvet vaalenevat vaan eivät kosArvet vaalenevat vaan eivät kosArvet vaalenevat vaan eivät kosArvet vaalenevat vaan eivät koskaan poistu kaan poistu kaan poistu kaan poistu Itse mietin jälkiviisaana, että omat asiani olisin voinut hoitaa toisellakin tavoin. Onneksi olen kuitenkin nyt tässä. Minä viiltelin itseäni viimeisen kerran 31-vuotiaana. Arvet kulkevat muistoina aina mukana. Tiedän nyt, että viiltely ei ole ratkaisu, ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan toisella tapaa. Sitä paitsi viiltely ei auta kuin hetkellisesti. Ongelmat kyllä palaavat ja viiltelyhaavat hävettävät. Viiltely ei ole ratkaisu.

Vapaaksi viiltelystä -omahoitoohjelman tarkoitus on auttaa ymmärtämään, mistä viiltelyssä on kyse, mitä tarkoitusta se palvelee ja miksi siitä on joskus vaikea päästä eroon .

Mr Rottenin tarina julkaistu lehdessä 1/2015