Elämää ahdistuksen kanssa

Sanotaan että kyky tuntea pelkoa ja ahdistuneisuutta on terve ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Se voi myös olla psykiatrisen sairauden oire joka heikentää toiminta- ja vuorovaikutuskykyä. Ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita, kuten sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, hengenahdistusta ja hikoilua. Pohjalla vuonna nolla Pohjalla vuonna nolla Pohjalla vuonna nolla Pohjalla vuonna nolla Itselläni ahdistus alkoi 14 vuotta sitten akuuttina levottomuutena ja pelkotiloina. En ollut kokenut koskaan mitään vastaavaa. Niinpä hakeuduin pian lääkärin vastaanotolle. Oli helpotus saada diagnoosi ja nimilappu oireille. Olin vakuuttunut että oli tullut aika ” syntyä” uudelleen, jättää mennyt ja aloittaa kaikki tyhjältä pöydältä. Kun lääkäri antoi lääkkeet ja sanoi minun olevan kunnossa parin kuukauden päästä olin täynnä naivia uskoa: palikat vain järjestykseen ja uuteen nousuun! Vähänpä silloin tajusin! Toisaalta, onneksi en tiennyt mikä määrä pettymyksiä ja epätoivon hetkiä oli vielä tulossa. Vaikka oireet alkoivat äkillisesti, oli niille löydettävissä jo lapsuudesta juontuva historia. Harhailua Harhailua Harhailua Harhailua Ensimmäiset vuodet yritin opiskella ja samalla ajelehdin lääkäriltä toiselle ilman pysyvää hoitosuhdetta. Opiskelulle tuli stoppi ja pääsin mielenterveyskeskuksen vakiasiakkaaksi.

Vuosien myötä kävin melkein koko hoitopaletin läpi ilman merkittävää vaikutusta. Olin pitkään hyvin lääkemyönteinen toivoen niistä löytäväni avun ahdistukseen. Usein tuntui ettei minua oteta todesta ja ahdistusta ei ymmärretä. Ahdistuksen jatkuessa pitkään, se muuttuu normaalitilaksi, joka ei muutu paremmaksi. On vaikea paikantaa kipukohtaa ja kuvailla mikä on vialla. Kokeilin myös monenlaista vaihtoehtohoitoa. Kipeää itsetutkiskelua Kipeää itsetutkiskelua Kipeää itsetutkiskelua Kipeää itsetutkiskelua Ahdistuksen piirre on että siihen ei koskaan totu. Jatkuva stressitila heikentää kognitiivista valmiutta ja ongelmien kelailu jää helposti päälle. Oma minuus on sidottu kahleilla, joista olen yrittänyt pyristellä väkisin irti. Olen vasta ymmärtämässä, että ehkä olen tosiaan luonut itse oman vankilani.

Tietyt persoonallisuuden piirteet kulkevat käsi kädessä ahdistusoireiden kanssa. Pyrkimys täydellisyyteen, korostunut hyväksytyksi tulemisen tarve, alttius olla huomaamatta stressin oireita ja korostunut kontrolloimisen tarve. Kuka minä olen? Kuka minä olen? Kuka minä olen? Kuka minä olen? Hengitys on usein pinnallista ja katkeilevaa. Sen takia yläkroppa on jatkuvassa jännitystilassa kuin rautakorsetissa. Kun keho ja mieli eivät virtaa normaalisti, tunne itsestä jää häilyväksi. Se tuntuu epävarmuutena ja hajanaisuutena, jatkuvana varuillaan olona. Tästä seuraa eräänlaista varjoelämää, vieraana omassa kehossaan ja erillään muista ihmisistä. Kuka minä olen? Itsensä hyväksyminen Itsensä hyväksyminen Itsensä hyväksyminen Itsensä hyväksyminen Eniten apua olen saanut hengitysterapiasta. Suuri oivallus oli havaita että en ole pelkkä ”ahdistuskone”, vaan minusta löytyy myös kyky rentoutumiseen. Se on taito, joka on mahdollista oppia toisen läsnä ollessa. Oli ihmeellistä huomata että hengitykseen pystyy vaikuttamaan ja kun olotila helpottuu myös ajatukset muuttuvat lempeämmiksi. Ahdistus ei olekaan vieras joka tulee ja menee oman tahtonsa mukaan. Hengityksen syvetessä kehon rajat alkavat hahmottua ja myös psyykkinen eheyden ja kokonaisuuden tunne lisääntyy. Kyky hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, riittävänä. Siinä on elämän kokoinen tavoite.

Myös klubitalon yhteisö on ollut avuksi jaksamisessa. Mielekäs tekeminen ja osallisuus johonkin itseä isompaan tuo esiin omia vahvuuksia. Kannustus tuntuu hyvältä ja olen saanut kehittää ihmissuhdetaitoja sekä itsetuntemusta. Saulin tarina julkaistu 1/2014 Tänään Tänään Tänään Tänään Olen jättänyt lääkkeet ja olin 3 vuotta ilman hoitokontaktia. On kuitenkin tuntunut, että pyörin jatkuvasti samaa ahdistuksen kehää. Niinpä pääsin uudestaan hoidon piiriin ja yllätyksekseni myös terapiaan. Tuntui hämmentävältä kun heti ensimmäisellä kerralla terapeutti arvioi oireet lapsuuden traumasta johtuviksi. Olisiko tämä se lopullinen diagnoosi? Samalla olin helpottunut että kaikelle löytyi vihdoin kunnollinen selitys. Terapiassa käytetään EMDR-menetelmää vahvistamaan hyviä kokemuksia ja vaimentamaan haitallisia muistikuvia. On vielä aikaista sanoa mitään hoidon tehosta, olen kyllä motivoitunut jatkamaan. Tällä hetkellä jännitän voinko saada jatkoa terapialle, koska nämä 20 käyntiä on nopeasti käytetty. On myös mahdollista päästä magneettistimulaatiohoitoon. Se voisi olla kiinnostava mahdollisuus. Tulevaisuus on avoinna. Hyviä asioita viime aikoina on ollut oman luovuuden uudelleen löytäminen. Siinä ovat Klubitalon taideprojektit auttaneet ja toissakesänä sain kunnian pitää ensimmäisen oman taidenäyttelyni.