Nostalgiaa jo asioiden tapahtuessa Tommi Liimatta työstää menneisyyttään kirjoiksi ja sarjakuviksi, jotta pääsisi siitä irti. Teksti jyrki vainio
T
ommi Liimatta pohtii keittiössään Pohjois-Helsingissä, että hän on elänyt pitkittynyttä lapsuutta. Lapsia kiinnostaa ensin kaikki mahdollinen, mutta iän karttuessa monet asiat jäävät, elämän spektri kapenee. Liimatta toteaa, että häntä kiinnosti vielä 15-vuotiaanakin edelleen kaikki. Hän kirjoitti, teki sarjakuvia, elokuvia ja musiikkia. – Elämä on täytettävä jollain, jos ei ole ystäviä tai harrastuksia, Liimatta tuumii lakonisesti. – Nyt on jo liian myöhäistä lopettaa. Nuorena koettu tekemisen into oli kuitenkin sikäli poikkeuksellista, että siinä missä monet muutkin fiilistelivät suurilla suunnitelmilla, hän myös toteutti hankkeensa loppuun asti. Senkin jälkeen, kun se lakkasi olemasta hauskaa ja muuttui kovaksi puurtamiseksi. Syntyi 150-sivuinen sarjakuvaeepos Uhka Pietarsaaressa, fiktiivinen tarina jengitappeluista, johon kuitenkin sekoittui mukaan tosielämän ihmisiä. Ilmestyi Liimatan oma lehti, josta isä otti työpaikallaan pari kopiota. – Puhuttelin siinä suoraan lukijoita, joita ei ollut, Liimatta muistelee. – Nuoruus on huimapäistä, mennään eteenpäin tosiasioista riippumatta. Oli kasettibändejä, jotka nauhoittivat biisinsä mankan avulla talteen. Liimatalle kasettien tekeminen oli levy-yhtiön leikkimistä, joskin aika vakavaa sellaista. Uutta materiaalia oli tultava, koska bändin kuuluu tehdä uusia levyjä. Kasetteja tehtiin myös nyhjää tyhjästä -periaatteella. Mankka nauhoitti soittajien improvisointia. Osa tästä materiaalista on jalostunut Liimatan myöhemmin kirjoittamien biisien tarpeisiin. Merkittävä murroskohta nuoren Tommi Liimatan elämässä oli 14-vuotiaana, kun äiti halusi perheen muuttavan Pietarsaaresta Rovaniemelle. Hän on kokenut läpi elämänsä voimakasta tarvetta tallentaa muistoja tuosta ajasta. Ote Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen verkkosivuilla ilmestyneestä Kuukauden sarjakuvasta tammikuulta 2012. 8 sarjainfo 4/2014
© tommi liimatta
Jeppis
