Helsingin sarjakuvafestivaalien katalogi – Helsinki Comics Festival catalogue 2023 by Suomen sarjakuvaseura ry

Helsinki Comics Festival will make its London debut at Space Station 65 gallery on the 25th of November 2023.

Space Station 65, 373 Kennington Rd, London SE11 4PS

MATKUSTAMINEN / TRAVELLING

16. -- 17.9.2023

HELSINKI COMICS FESTIVAL

HELSINGIN HE HELSINKI COMICS FESTIVAL 2023

Saturday November 25, 2023 11 AM – 7 PM

HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT 2023

HCF GOES LDN

SAKSANKIELINEN SARJAKUVA / GERMAN LANGUAGE COMICS

SARJAKUVAF KORJAAMO Töölönkatu 51 B, 00250 Helsinki

Tervetuloa Helsingin sarjakuvafestivaaleille, hyvä sarjakuvien ystävä! Pohdin tänä kesänä kovasti, mistä kirjoittaisin katalogin alkusanat. Tilanne näytti toivottomalta, sillä uusi hallituksemme on jo nyt uhkaillut kulttuurikenttää ties miten monilla tukien leikkauksilla. En kuitenkaan halua keskittyä tähän, vaan puhua jostain, mistä koko sarjakuvayhteisö voi olla ylpeä. Tästä syystä päädyin muistelemaan matkojani eri maiden sarjakuvafestivaaleilla. Miltei jokaisilla festareilla olen saanut kohdata ihmisiä, jotka tuntevat jo valmiiksi suomalaisia sarjakuvantekijöitä, olinpa sitten Kanadassa, Espanjassa tai Hong Kongissa. Erityisen hyvin maailmalla tunnetaan niitä taiteilijoita, jotka ovat aktiivisia verkossa tai tekevät nettisarjakuvaa. Onkin ollut hienoa nähdä, miten sarjakuvabloggaajat ja nettisarjakuvan tekijät näkyvät myös festareillamme. Itse kuulin muun muassa festivaalitaiteilijastamme Kimmo Lustista ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten hänen sarjakuvabloginsa vuoksi! Myös Zine Festin pöydissä verkkosarjakuva näkyy ja kuuluu. Nettisarjakuva ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka kiinnittää ulkomailla huomiota. Suomalaista sarjakuvaa on kehuttu rohkeaksi ja kokeilevaksi. Monet ovat kommentoineet suomalaisen sarjakuvan sisältävän tarinoita aiheista, joita ei usein nähdä käsiteltävän. Myös suomalaisen sarjakuvan kekseliästä ja monipuolista visuaalista tyyliä ihaillaan laajasti. Olen myös kuullut erityistä kiitosta suomalaisesta LHBTQ+-sarjakuvasta (mitä en tietenkään ihmettele, ovathan kaksi kansainvälisesti tunnetuinta sarjakuvantekijäämme Touko Laaksonen jaTove Jansson). Suomalainen sarjakuvayhteisö on selvästi tehnyt jotain oikein, sillä olemme luoneet Suomeen oman ainutlaatuisen sarjakuvakulttuurimme. Uskon, että kaiken tämän taustalla on pieni mutta aktiivinen joukko harrastajia ja ammattilaisia, jotka eivät halua olla portinvartijoita, vaan tienraivaajia. Kiinnostavia sarjakuvia saadaan aikaan avaamalla ovet niin monelle erilaiselle ihmiselle kuin mahdollista. Toivon, että myös näillä festivaaleilla avataan ovia sekä uusille että vanhemmille tekijöille. Hyvää festivaaliviikonloppua!

H-P Lehkonen Puheenjohtaja, Suomen sarjakuvaseura ry

SISÄLLYSLUETTELO / TABLE OF CONTENTS

Welcome to Helsinki Comics Festival, dear comics lover!

Esipuhe / Preface

Festivaalitaiteilija / Festival artist: Kimmo Lust

Artikkeli: Sarjakuvaa polkimilla, autossa, junassa ja lennossa

Article: Comics on wheels, wagons, and wings

Kutsuvieras / Guest artist: Janne Parviainen

Kutsuvieras / Guest artist: Sanna Hukkanen

Artikkeli: Heviä, hoivaa, hirviöitä ja haavekuvia – Saksankielinen nykysarjakuva ei mahdu yhteen muottiin

Article: Heavy metal, care, monsters, and dream images – Contemporary German-language comics do not fit into one mould

Artikkeli: Kun sarjakuva ja kuvataide kohtaavat

Article: Where comics and fine art meet

Kutsuvieras / Guest artist: Hannele Richert

Kutsuvieras / Guest artist: Mika Lietzén

Muut vieraat / Other guests

Paneelit ja muu ohjelma

Panel discussions and other programme

Iltaklubi / Evening programme

Lavaohjelma / Stage programme

Näyttelyt / Exhibitions

Korjaamon kartta / Korjaamo map

Näytteilleasettajat / Exhibitors

100

Zinefestin näytteilleasettajat / Zine Fest exhibitors

101

Kustantamoiden uutuudet / New comics releases

104

H-P Lehkonen

Sarjakuvafestivaalien historia / The history of Helsinki Comics Festival

108

Chairman of the board, Finnish Comics Society

Tekijät / Contributors

109

Kiitokset ja rahoittajat / Acknowledgements and funders

110

This summer, I spent a lot of time thinking about what to write in this preface to the catalogue of Helsinki Comics Festival. The timing was terrible and the situation seemed hopeless, as the new Finnish government has already threatened the cultural field with many subsidy cuts. However, I didn’t want to focus on that, I wanted to write about something that the entire comics community can be proud of. This is why I ended up reminiscing about my trips to comics festivals in different countries. At almost every festival, whether in Canada, Spain, or Hong Kong, I’ve met people who already know Finnish comics creators. Artists who are active online or make web comics are especially well known in the world. It’s been great to see how comics bloggers and creators of online comics are also visible at our festival. I personally heard about our festival artist Kimmo Lust for the first time years ago through his comics blog! Web comics are also represented at this year’s Zine Fest tables. However, online comics are not the only thing that attracts attention abroad. Finnish comics have been praised as bold and experimental. Many have commented that Finnish comics contain stories about topics that are not often discussed. The inventive and versatile visual style of Finnish comics is also widely admired. I’ve also heard special praise for Finnish LGBTQ+ comics (which of course is not surprising, considering that Touko Laaksonen and Tove Jansson are our two most internationally known comics creators). The Finnish comics community has clearly done something right, because we have created our own unique comics culture. I believe that behind all this is a small but active group of enthusiasts and professionals who do not want to be gatekeepers, but pioneers. Interesting comics are created by opening doors for as many different people as possible. I hope that this festival will also open doors for both new and older creators. Happy festival weekend!

Festivaalitaiteilija / Festival artist

Kimmo Lust Helsingin sarjakuvafestivaalien visuaalisesta ilmeestä vastaa tänä vuonna sarjakuvataiteilija Kimmo Lust (s. 1986). Lust on Sarjakuva-Finlandialla palkittu kuvittaja ja sarjakuvataiteilĳa. Kriitikot valitsivat hänen Silmukka-esikoisalbuminsa Sarjainfolehden äänestyksessä vuoden 2022 parhaaksi sarjakuvakirjaksi.

Comics artist Kimmo Lust (b. 1986) is responsible for creating the visual appearance of this year’s Helsinki Comics Festival. Lust, an illustrator and comics artist, was awarded the the Comics-Finlandia prize in 2022. Critics chose his debut album Silmukka as the best comic book of 2022 in Sarjainfo magazine’s poll.

”Minulla onkin ollut merkittävänä eteenpäin ajavana voimana tarve muistuttaa aikuisia siitä, kuinka yksinäistä lapsuus voi olla, ja sitä kautta rohkaista aikuisia olemaan aikuisia. Eikä pelkästään omien lasten kanssa, vaan kaikkien lasten elämässä.” Kuva: Henry Söderlund

”The need to remind adults of how lonely childhood can be and thereby encourage adults to be adults has been a significant driving force for me. Adults need to act like adults, not only with their own children, but in the lives of all children.”

1. Ooft. 2. I can’t stop drinking. 3. And what is stopping you exactly?! - I can’t… 4. Or I won’t sleep. I’m so scared.

3. What are you afraid of? 4. Maybe best I don’t talk about it. 5. What? Has… - something happ… 6. Nothing like that. I’m just afr… 7. I’m so afraid of dying. 8. And I can’t stop thinking that I

3. Mom! 5. Hey now! Come on! 6. It’s fine! 7. Everything’s okay! 8. Don’t you worry.

I’ll go put the laundry on.

Kokemuksia turvattomasta lapsuudesta Festivaalitaiteilija Kimmo Lust toivoo sarjakuvaromaaninsa herättävän aikuisia avaamaan silmiään lasten ahdingolle. Teksti: Pii Anttonen Sarjakuvataiteilija Kimmo Lust lienee etenkin sarjakuvablogeja seuranneille tuttu nimi omaelämäkerrallisten tarinoidensa kautta. Hänen tunnelma edellä kulkevia tarinoitaan on voinut lukea myös vuonna 2018 ilmestyneestä Näkymätön sukupuoli – Ei-binäärisiä ihmisiä -kirjasta (Into). Nyt työkyvyttömyyseläkkeeltä käsin sarjakuvatöitä tekevä Lust kertoo kuitenkin viimein julkaistusta ensimmäisestä kokopitkästä sarjakuvaromaanistaan. Silmukka (Suuri Kurpitsa, 2022) tarjoilee täyslaidallisen kokemuksia 90-luvun laman keskeltä alkoholistivanhemman lapsena koulukiusaamisympäristössä kasvamisesta. Rankkaa aihetta Lust ei pehmennä, eikä kirja ole helppoa luettavaa. Tarinat ovat kuitenkin tarkkoja kuvauksia Lustin aidoista kokemuksista. – Toki olen yhdistänyt muistoja, Lust kertoo. – Varsinkin keskustelut, joita olen käynyt äitini kanssa alkoholismista, on yhdistetty useammista keskustelukerroista. Mutta muuten kirjan tekemisessä on ollut jopa vähän ongelmana se, että olen kokenut pakkoa kuvata asiat juuri prikulleen niin kuin ne olivat. – Ihmiset ovat yrittäneet rauhoitella minua, että kaikki omaelämäkerrallinen on enemmän tai vähemmän dramatisoitua. Kukaan ei tule perään huutamaan, että tuossa lauseessa oli eri sana. Lust kuitenkin painottaa kirjan kertomusten kokemuksellisuutta yli kaiken.

– Täytyy muistaa, että muistot ovat subjektiivisia. Sen takia olen kirjasta puhuessani koittanut painottaa, että kirja kertoo tapahtumista lapsen ja nuoren kokemusmaailmasta käsin. En myöskään haluaisi, että tämän kirjan takia kukaan vaikkapa haukkuisi äitiäni.

Turvaton lapsuus Vaikka Silmukka on Lustin omista kokemuksista, hänen tarkoituksensa on pitää lähestymistapa sen verran avonaisena, että kirja olisi samastuttava muillekin turvattoman lapsuuden kokeneille. Riippumatta siitä, mistä tämä turvattomuus pohjimmiltaan johtuu. – Toivon myös, että kirja antaa niille, jotka ovat kokeneet turvallisen lapsuuden, jonkinlaista tarttumapintaa turvattoman lapsuuden tunnelmaan. Tunnelmapainotteisuus on ollut tosi tietoinen valinta. Siinä ei ole mitään selittäviä tekstejä, vaikka ajasta tai paikasta. Lust kuvailee lapsia ja nuoria aina olosuhteidensa uhreiksi. – Minua ainakin henkilökohtaisella tasolla ärsyttää sellainen nuoruuden ja lapsuuden perään haikailu, kun se oli niin ihanaa aikaa ja ei tarvinnut tehdä mitään päätöksiä. Minä taas haluan tuoda esiin sitä, miten kauheaa se on, että ei ole mahdollista tehdä mitään päätöksiä ja ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pysyä kyydissä ja selvitä hengissä. Kaikille lapsuus ei ole huoletonta, vaan äärimmäisen stressaavaa.

– Minulla onkin ollut merkittävänä eteenpäin ajavana voimana tarve muistuttaa aikuisia siitä, kuinka yksinäistä lapsuus voi olla, ja sitä kautta rohkaista aikuisia olemaan aikuisia. Eikä pelkästään omien lasten kanssa, vaan kaikkien lasten elämässä. Itsekään en olisi varmaan selvinnyt, ellei naapurini perhe olisi antanut minulle kuvaa normaalista perhe-elämästä. Rohkaisen ihmisiä puuttumaan asioihin, ihan vaikka vaan juttelemalla.

aiheutti Lustille tekovaiheessa paljon päänvaivaa.

Silmukassa ei pelätä käsitellä turvattomuudesta syntyviä synkempiä pään sisäisiä ilmiöitä, hallusinaatioista väkivaltafantasioihin. Tästä jälkimmäisestä kertova kappale

– Oman häpeän voittaminen oli tosi iso työ. Vei kauan ennen kuin olin sinut luvun työstämisen kanssa. Joskin tein siihen myös muutoksia, sillä alun perin se olisi ollut vielä raaempi.

– Minkään muun luvun kanssa en kipuillut yhtä paljon kuin kirjassa olevan toisen uniosuuden kanssa. Tämähän on äärimmäisen tabu, mutta myös valtavan tärkeä aihe. Väkivaltafantasiat ovat kuitenkin aivan jokaisen ihmisen elämässä läsnä oleva asia, joka aiheuttaa aivan valtavasti häpeää.

Lust kertoo työstäneensä kirjaa yhteensä neljä vuotta. Ajatus teoksesta ja sen aiheesta lähti alun perin hänen suositusta sarjakuvablogistaan (lust.sarjakuvablogit.com) ja siinä julkaistusta sarjakuvasta, joka kulkee myös nimellä ”Silmukka”. Tämä lyhyttarina, joka nähdään kirjassa uudelleentyöstettynä mutta sisällöltään samanlaisena, toimi innoituksena kokopitkälle kirjalle. Oikeiden työvälineiden löytäminen vei oman aikansa. – Alun perin tarkoitukseni oli tussata sivut käsin ja värittää ne digitaalisesti. Kuitenkin elämäntilanteeni vaati siirtymistä digitaaliseen. Alun perin minulla oli läppäri ja siihen liitetty Cintiqin piirtonäyttö. Minulla ei kuitenkaan kestänyt ranne sen käyttöä. Lopulta päädyin piirtämään suurimman osan albumista perustabletilla, Galaxy Tabilla ja sen kanssa toimivalla kynällä Clip Studio Paintissa.

Tunnelmakuva 90-luvulta Silmukka kertoo myös paljon ajasta, johon sen tapahtumat sijoittuvat. 90-luvulla kasvaneiden sukupolvi varmasti tuntee samastumista albumin yleisiin tunnelmiin, teknologioihin ja todellisuuteen. Lust kuvaakin albumin tekoprosessia sukellukseksi omiin muistoihin. – Intensiivisyys omien muistojen kohtaamisesta tulee, kun istuu ja miettii, millainen tapetti tai millainen puhelin meillä oli. Ja sitten sitä googlaa erilaisia 90-luvun laitteita ja etsii sieltä sellaisia, jotka näyttävät tutulta. Kävin kirjan teon aikana myös ensimmäistä kertaa alueella, jossa silloin asuin, koska oli pakko tietää, millainen ikkuna siellä oli, vaikka olin ajatellut, etten enää ikinä halua mennä sinne.

Lust onkin kokenut paljon parantumisen tunteita näistä kokemuksistaan Silmukan teon aikana, vaikkei annakaan kaikkea kunniaa siitä kirjan teolle. Hän kuitenkin kuvailee sen tekemistä terapeuttiseksi prosessiksi. – Olen myös samaan aikaan käynyt terapiassa ja olen nyt paljon paremmassa paikassa. Ainakin sen voin nyt sanoa, että olen todella käsitellyt näitä asioita ja sitä kautta päässyt ehkä jonkinlaiseen päätepisteeseen. Ehkä. Hän kykeneekin nykyään käsittelemään lapsuuttaan ja katsomaan esimerkiksi kirjan sisäkansiin laitettuja nuoruuskuvia ihan eri tavalla kuin aiemmin. – Nykyään, kun katson kuvia itsestäni, tunnen vain valtavaa lämpöä ja rakkautta. Tähänastisen sarjakuvatuotantonsa puolesta Lust on profiloitunut erittäin omaelämäkerralliseksi sarjakuvatekijäksi. Mutta seuraavaksi hän suunnittelee sen sijaan täysin fiktionaalista teosta. – Tämä on hyvin mielenkiintoinen hyppy tuntemattomaan itseltäni. Jo ennen sarjakuvien tekemistä kuvitukseni ovat olleet itselähtöisiä. Tuntuu, että nyt olen saanut tarpeeksi suuren kokonaisuuden omaelämäkerrallisuutta ulos. – Toki tämä uusi teos on vielä vasta käsikirjoitusvaiheessa, joten ei ole varmaa, lähteekö se todella toteutumaan. Mutta mikäli näin on, kertoo sekin tarina lapsesta, jolla on ongelmia kotona. Mutta tarina ja sen maailma ovat kuitenkin täysin fiktiivisiä. Jäämme siis odottamaan mielenkiinnolla Lustin tulevia sarjakuvasaavutuksia. Sillä aikaa tuudittautukaamme kuitenkin siihen varmuuteen, että vuoriseeproja todella on olemassa.

Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 4/2022. Lustin Silmukka voitti myös Sarjakuva-Finlandian 2023. Lust osallistuu Sarjakuvafestivaalien ohjelmaan festivaalitaiteilijana. 12

Experiences of an insecure childhood Festival artist Kimmo Lust hopes that his comic novel will awaken adults to open their eyes to the plight of children. Text: Pii Anttonen

Comics artist Kimmo Lust is probably a familiar name through his autobiographical stories, especially to those who follow comics blogs. His mood-driven stories can also be found in the book Näkymätön sukupuoli – Ei-binäärisiä ihmisiä (”Invisible Gender – Nonbinary People”) by Into in 2018. Lust, who is now working on comics while on a disability pension, talks about his first fulllength comic novel, which has finally been published.

Lust, however, emphasises the experiential nature of the book’s stories above all else.

Silmukka (“The Loop”, Suuri Kurpitsa, 2022) offers a full range of experiences of growing up in the middle of the 90s recession as the child of an alcoholic parent in an environment of school bullying. Lust does not soften the tough topic, and the book is not an easy read. However, the stories are accurate descriptions of Lust’s real experiences.

An insecure childhood

– I have, of course, combined memories, Lust says. – Especially the conversations I’ve had with my mother about alcoholism are a combination of several conversations. But otherwise, I actually felt so compelled to describe things exactly as they were that it has been a bit of a problem in creating the book. – People have tried to reassure me that everything autobiographical is more or less dramatised. No one is going to get angry that the wrong word was used in a sentence.

– You have to remember that memories are subjective. That is why, when talking about the book, I have tried to highlight that the book describes events from the world of experience of a child and young person. I also wouldn’t want anyone to, say, badmouth my mother because of this book.

Although Silmukka is about Lust’s own experiences, his purpose is to keep the approach vague enough so that the book is relatable to others who have experiences of an insecure childhood. Regardless of what this insecurity basically stems from. – I also hope that the book gives those who had a safe childhood some kind of understanding on the atmosphere of an unsafe childhood. Focusing on mood has been a very conscious choice. There are no explanatory texts, for example about time or place. Lust describes children and young people always as victims of their circumstances. – At least I myself am annoyed on a personal level by such discourse of longing for youth and childhood, for how it was such a wonderful time and you didn’t have to make any decisions. I, on the other hand, want to point out how terrible it is that it is not possible to make any decisions and there is no other option than to try to stay on board and sur13

vive. For some people, childhood is not carefree, but extremely stressful.

lives, although they can cause a great deal of shame.

– The need to remind adults of how lonely childhood can be and thereby encourage adults to be adults has been a significant driving force for me. Adults need to act like adults, not only with their own children, but in the lives of all children. I probably wouldn’t have survived myself if my neighbour’s family hadn’t given me a picture of normal family life. I encourage people to intervene in others’ lives, if only by just talking to them.

– Overcoming my own shame was a really big endeavour. It took me a long time to make myself at ease enough to work on the chapter. Although I also made some changes to it, because the original would have been even more brutal.

Silmukka is not afraid to deal with the darker thoughts that may grow in one’s mind from feelings of insecurity, from hallucinations to violent fantasies. The chapter dealing with the latter caused a lot of headaches for Lust during the production phase. – I didn’t struggle with any other chapter as much as I did with the second part of the dream in the book. The theme is of course extremely taboo, but also a hugely important topic. Violent fantasies are, however, something that is present in most people’s

Lust says that he worked on the book for a total of four years. The idea for the book and its subject originally came from his popular comics blog (lust.sarjakuvablogit.com) and the comic published there, which also goes by the same name “Silmukka.” This short story, seen in the book reworked but similar in content, served as the inspiration for the full-length book. Finding the right tools took time. – Originally, my intention was to paint the pages by hand and colour them digitally. However, my life situation required a transition to digital. Originally I had a laptop with a Cintiq graphic monitor connected to it. However, my wrist couldn’t handle using it.

In the end, I ended up drawing most of the album on a basic tablet, a Galaxy Tab, and a pen that works with it in Clip Studio Paint.

– This is a very interesting leap into the unknown for me. Even before making comics, my illustrations have been self-oriented. It seems that now I have gotten a big enough autobiography out.

Painting a 90s picture Silmukka is also about the time in which its events take place. The generation that grew up in the 90s will certainly identify with the album’s general feel, technologies, and reality. Lust describes the process of making the album as a dive into his own memories. – The intensity of encountering your own memories comes when you sit and think about what kind of wallpaper or what kind of phone you had. And then you end up googling various devices from the 90s and looking for ones that look familiar. During the writing of the book, I also visited for the first time the area where I lived at the time, because I had to know what kind of windows there were, even though I had previously thought that I would never want to go there again.

– Of course, this new work is still only in the script stage, so it is not certain whether it will actually come to fruition. But if this is the case, it also tells the story of a child with problems at home. However, the story and its world are completely fictional. So we’ll be waiting with interest for Lust’s future comics achievements. In the meantime, let’s be lulled into the certainty that mountain zebras really do exist. Originally published in Sarjainfo magazine 4/2022. Lust’s Silmukka also won the ComicsFinlandia award in 2023. Lust has created the visual identity of the Helsinki Comics Festival and is participating in the programme with an exhibition, signings, and an interview.

Lust has experienced a lot of feelings of healing from these experiences during the creation of Silmukka, although he does not give all the credit for it to the creation of the book. However, he describes telling the stories as a therapeutic process. – I also went to therapy at the same time and I am now in a much better place. I can at least say now that I’ve really dealt with these issues and through that I’ve perhaps reached some kind of an end point. Perhaps. Today, he is able to deal with his childhood and look, for example, at the photos of his youth on the inside cover of the book in a completely different way than before. – Today, when I look at pictures of myself, I only feel immense warmth and love. Lust has profiled himself as a very autobiographical comic author for his comics production so far. But next, he plans a completely fictional work instead.

Sarjakuvaa polkimilla, autossa, junassa ja lennossa Sanna Hukkanen, Tiitu Takalo ja Janne Parviainen saapuvat sarjakuvafestivaalien vieraiksi. He kertoivat uusista matkasarjakuvistaan. Teksti: Aino Sutinen

Hyvä matkakertomus yhdistää yksityistä kokemusta isompiin, yleisiin teemoihin. Pienistäkin huomioista ja yksityiskohdista voi saada toimivaa kerrontaa, ja kiinnostavaa on usein täsmällinen tarkkailu ja omien ajatusten rehellinen avaaminen. Ehkä matkailu pistää mielen pyörimään hetken toisessa asennossa. Ruumis on ehkä koetuksella. Voi törmätä hurmaaviin tai käsittämättömiin asioihin. Parhaimmillaan kerrontaan löytyy yllättäviä yhteyksiä ja uusia ajatuksia jaettavaksi. Mieltä vaivaamaan jäävien asioiden taustoista ja historiasta voi innostua ottamaan tarkemmin selvää. Sarjakuvassa paikkoja ja henkilöitä voi tietysti vielä näyttää oman näköisin viivoin. Erilaisia tyylilajeja voi kokeilla ja yhdistellä. Helsingin sarjakuvafestivaalien yhtenä teemana on tänä vuonna matkailu. Matkailun ei ole pakko suuntautua kauas, sitä voi tehdä vaikka kotikaupungin kaduilla. Tapahtumapaikan yhteydessä Kulttuuritehdas Korjaamolla sijaitseekin sopivasti Ratikkamuseo.

moskovalaisen sarjakuva-aktiivi ja tulkki Anna Voronkovan kanssa hän järjesti Elävä kieli -yhteisötaideprojektissa (2015–19) suomalais-ugrilaisiin kieliin liittyviä sarjakuvatyöpajoja Venäjällä, Suomessa, Norjassa ja Virossa. Vähemmistökieliaktivistien sarjakuvia löytyy aiemmasta kirjasta FUgrics – Sarjakuvia suomalais-ugrilaisesta maailmasta (Umpihanki, 2020). Pieniä kieliä oli mukana yllättävän monta: karjala, vepsä, udmurtti, komipermjakki, hanti, mansi, mari, saamen kielet, komi, seto, ersä, mokša, vatja ja inkeroinen. Vähemmistökieliaktiivien työpajoissa harvalla oli kokemusta sarjakuvien piirtämisestä, eikä välttämättä lukemisestakaan. Neljän ruudun ruohonjuurisarjakuvan metodia on käyttänyt esimerkiksi Maailman sarjakuvat -yhdistys, ja siinä itseilmaisuun ei tarvita välttämättä isompaa piirrostaituruutta. Kuten FUgricsin esipuheessa muistutetaan: ”Sarjakuva on helppo oppia, halpa toteuttaa ja yksinkertainen julkaista.” Demokraattinen väline siis.

Sanna Hukkanen – Suomalais-ugrilaisia hätähuutoja

Ruohonjuurisarjakuvien aiheita ovat muun muassa arki, myytit, puvut, kulttuuritapahtumat, kyseenalaiset kehitysprojektit, luonnonsuojelu ja sen puute… Niissä toistuvat haaveet oman kielen käyttämisestä, perinteen siirtämisestä ja institutionaalisesta hyväksynnästä. Nyt uhanalaisten kielten tilanne Venäjällä mahdollisesti vain heikkenee, ja tulevaisuus näyttää sumealta.

Joensuulaisen sarjakuvataiteilija Sanna Hukkasen uusi kirja on nimeltään Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus (Zum Teufel, Täysi Käsi & Umpihanki, 2023). Yhdessä

Uusi Taiga keskittyy Venäjän-matkoihin ja avaa tarkemmin myös Hukkasen omia kokemuksia ja ajatuksia sekä näiden kansojen tilannetta ja historiaa.

Kolme taiteilijavierasta kertoi uusimmista töistään. Olen kovin innoissani kaikista kolmesta kirjasta. Hyppää mukaan raiteille.

Taigassa on vahva matkustamisen tuntu. Tunnistan sarjakuvasta omiltakin Venäjänmatkoiltani tuttuja elementtejä: suunnitelmista huolimatta mitä tahansa saattaa tapahtua. Raskas historia ja nykyisyys ovat läsnä. Toisaalta tulee merkityksellisiä ja hauskojakin kohtaamisia. Sanna Hukkanen kertoo tehneensä muistiinpanoja muun muassa pitkillä junamatkoilla. – Piirsin paljon sarjakuvamuotoisia päiväkirjamerkintöjä luonnoskirjaan, ja suuri osa kirjasta pohjautuu suoraan niihin. Hukkanen kertoo halunneensa tuoda paikallisten kieliaktiivien ääntä esiin, ja hän on myös pitänyt heihin yhteyttä kirjan teon aikana sekä tarkistanut suostumusta julkaisuun ja erilaisten tarinoiden lähteitä. – Innostuin kirjantekoprosessin aikana myös kartoista. Kartoilla voi kertoa niin paljon asioita ja myös jättää pois. Kartat ovat kautta aikojen olleet todella poliittisia ja useimmiten vallan välineitä. Kirjassa on kiinnostavia visuaalisia ja kerronnallisia ratkaisuja, kuten eräänlaista maagista realismia, myyttisiä hahmoja ja ornamentteja. Värimaailma on upea, siinä on muun muassa käytetty tyylikkäästi rajattuja väripaletteja.

– Mie hain erilaisia tunnelmia eri tekniikoin ja materiaalein, mutta yritin pitää homman kasassa juurikin rajaamalla väripaletteja. Peruspäiväkirjakerronta on piirretty (seepianvärisellä) kuitukärkikynällä ja väritetty Copicin tusseilla. Kun peruskerronnasta poiketaan tarinoihin, mytologiaan, historiaan, uniin tai muihin muuntuneisiin olotiloihin, olen käyttänyt värillisiä papereita, paikoin vesiväriä, tuohta ja kultaväriä tuomaan kerrontaan tunnelmia ja taikaa. Kysyn Hukkaselta Venäjän-matkailun päättymisestä ja myöhemmistä kuulumisista sieltä päin. Ensin tuli korona ja sitten kauhea hyökkäyssota ja sisäiset kiristykset. Hukkanen teki vielä yhden matkan helmikuussa 2022. – Matkustin Petroskoin kautta Moskovaan. Matkalla Petroskoihin kävin Vieljärvellä Karjalan kielen kodissa, jossa Natalja A., joka on paikan ylläpitävä voima, kertoi vaikeuksista, joita he ovat kohdanneet sodan syttymisen jälkeen. Hän vastustaa sotaa avoimesti pikkukylässä, jossa juorut leviävät. Osa vanhemmista oli ottanut lapsensa pois kielipesätoiminnasta. – Moskovassa tapasin ihmisiä, jotka kertoivat, miten tyhjältä elämä tuntui, kun suurin osa ystävistä oli muuttanut ulkomaille, mutta he eivät syystä tai toisesta voineet tai halunneet lähteä.

Sanna Hukkasen teoksesta Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus (2023).

– Sodasta huolimatta heikommat tarvitsevat edelleen apua, kielivähemmistöt tukea, nuoret naiset vankiloissa terveyssiteitä. Toimintaympäristö on toki vaikeampi. Hukkanen kertoo olevansa ylpeä tuntemistaan rohkeista ihmisistä. Mainitaan vielä, että alkuperäisessä ruohonjuurisarjakuvaprojektissa on käyty myös Suomen ja Norjan saamelaisalueilla. Sarjakuvissa muistutetaan, että saamelaisten oikeudet ovat ahtaalla meilläkin. – Sivistyneisyys mitataan muun muassa sillä, miten kohtelemme vähemmistöjä, sanoo Hukkanen. Entä mitä hän aikoo tehdä seuraavaksi? – Työn alla on ihmissusijuttu, jossa pohdin, kuinka ihminen lajina ja yksilönä voisi löytää paikkansa elonkehässä olematta vain tuholainen. – Samoihin teemoihin liittyen teemme muutaman kutikutilaisen kanssa ensi vuodelle näyttelykokonaisuutta, jossa käsittelemme kuolemasuhdetta, maatumisia, puutumisia ja maanalaisia makaabereita. Jatkan myös aktivismin ja taiteen suhteen tutkimista Zoras-kollektiivini kanssa. Samainen kollektiivi on vastuussa Helsingin sarjakuvafestivaalin aikana nähtävästä Toivoa juurruttamassa -näyttelystä ja Kuti-lehden teemanumerosta.

TiituTakalo – Pyöräilyn tuho ja nousu Tamperelainen sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo on tehnyt uusimman pitkän sarjakuvansa lempiaiheistani, pyöräilystä ja kaupunkisuunnittelusta. Toivon uuden kirjan Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa (Suuri Kurpitsa, 2023) herättävän ilmestyessään keskustelua. Teos on syntynyt yhteistyössä akatemiatutkija ja tekniikan historian dosentti Tiina Männistö-Funkin kanssa. Tieteen popularisointia, omaelämäkerrallisuutta ja matkakertomusta yhdistävän sarjakuvan jaksoja on voinut jo aiemmin lukea 18

netistä niiden ilmestymisen tahtiin. Niitä löytyy Tiitu Takalon Ruudun takaa -blogista ja Keiden kaupunki -hankkeen sivuilta. Nimen mukaisesti projektissa kysytään: kenelle kaupunkitila kuuluu? Rakenteet ja vallankäyttö todella tulevat tässä näkyviksi ihan asfaltin ja betonin tasolla. Puhutaan kaupunkisuunnittelusta, kaistoista, teiden ja parkkipaikkojen rakentamisesta ja (etenkin vanhojen turkulaisten) rakennusten purkamisesta. Nähdään, kuinka pyöräily 60–70-luvuilla marginalisoitiin katukuvassa. Kaupunkisuunnittelua ovat modernismin hengessä ohjanneet käsitykset lisääntyvästä tehokkuudesta ja vauraudesta. Kuitenkin lopulta on kyse siitä, mitä on hyvä elämä. Kysymykset yksityisautoilusta linkittyvät myös ympäristönsuojeluun, yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen. Tiina Männistö-Funkin tutkimukset aiheesta, kuten liikennemuotojen määristä Turun kaduilla eri vuosikymmeninä, ovat perusteellisia. Kirjassa muun muassa havainnollistetaan erilaisia numeerisia trendejä visuaalisesti sarjakuvan keinoin. Omaelämäkerrallisissa jaksoissa Tiitu Takalon omia pyöräilykokemuksia ja mietteitä Tampereella ja Berliinissä kuvataan elävästi. Tämä autojen voittokulku on kieltämättä lohdutonta luettavaa. Haluaisin tietää, onko meillä Takalon mielestä toivoa. Kaiketi asenteet voivat muuttua myös parempaan, ja uusissa kaupunkisuunnitelmissa pyöräilyä sentään tuetaan jonkin verran kestävyyden nimissä. – Uskon, että kaupungit rakentavat sitä parempia pyöräväyliä, mitä enemmän pyöräilijöitä on. Pakkohan niiden on, Takalo arvioi. – Ymmärrän kyllä, että jos pyöräily on tehty hankalaksi, aina ei huvita nousta polkimille, mutta jokainen pyörällä tehty pikainen kauppareissukin on teko pyöräilyn puolesta. Ei tarvitse olla aktivisti edistääkseen pyöräilyä, on vain pyöräiltävä.

Tiitu Takalon kirjasta Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa (2023).

Sarjakuvassa on kuvattu historiallisia kehityskulkuja, miljöitä, liikennevälineitä, pukuja… Millaisia kuvallisia referenssejä ja metodeja Takalo käyttää, kun tekee historiaan sijoittuvia jaksoja? – Käytin erittäin paljon verkon Finna.fi-hakupalvelua, jossa on monien museoiden digitoituja arkistokuvia ja myös kuvia esineistöstä, esimerkiksi polkupyöristä. Käytin Finnan kuvia usein myös asujen ja miljöiden mallina. Minulla oli käytössä myös osa Tiina Männistö-Funkin tutkimusmateriaaleista eli vanhoja katukuvia Turusta. – Sarjakuvaan oli pakko piirtää enemmän autoja kuin uskoinkaan. En tunne niitä juurikaan, enkä tykkää niitä piirtää. Kirjastosta löytyi useita hyviä kotimaisia kirjoja, joissa myös kerrottiin eri automerkkien määrät eri vuosikymmenillä. Huomasin nimittäin melko pian, että Googlen kuvahaulla en tässä pärjää. Jos sinne laittaa hakusanaksi vaikka ’50-luvun auto’, tulee tulokseksi vain amerikanrautoja, joita ei tuolloin käsittääkseni Suomessa juurikaan ollut. Olen myös ajellut tuhottomasti Street View’llä ympäri Turkua, Hervantaa ja Berliiniä. Millä välineillä Takalo on piirtänyt kauniit kuvansa?

– Työvälineeni värittäessä olivat nestemäiset vesivärit ja vesiliukoinen värillinen kalligrafiamuste. Näistä sekoittelin kolme eri vahvuista väriä kustakin erillisiin pikku purkkeihin, joissa väri säilyi useita viikkoja. Piirustus on tehty terällä ja tussimusteella. Musta värikynä on myös ollut käytössä. Entä mitä sarjakuvataide voi tuoda tieteen popularisointiin? – Sarjakuva on mitä parhain väline tieteen popularisointiin! Sillä on melko helppo kuvata melko vaikeitakin asioita varsinkin, jos taiteilijalla on asiantunteva tieteilijä apunaan, kuten itselläni tässä oli. Itsekin lukisin tosi mielelläni sarjakuvia aiheista, joista en mitään tiedä enkä edes tiennyt olevani kiinnostunut.

Janne Parviainen – Matkalla Pécsiin Janne Parviainen on helsinkiläinen valotaiteilija ja sarjakuvantekijä. Rooman rajoilla (Suisto, 2022) oli keväällä Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana. Matkakertomus on klassinen road trip – kolme kaverusta matkustaa autolla Unkariin ja takaisin, keskustelee, syö, juo, juhlii, lepää ja vaeltelee. Ennen kaikkea keskustelee. Kertomuksessa on vahva auto19

fiktion tuntu, ja se on yksityiskohtaisesti kerrottu ja piirretty. Siihen uppoutuu. Realismin rikkoo jännä nyrjähdys, joka on toisaalta sarjakuvan klassinen keino: hahmoilla on eläinten päät. Idea on hauska: hahmot perustuvat ulkonäöltään Janne Parviaisen lasten tekemiin piirroksiin. Myös kaikilla sivuhahmoilla on mielikuvitukselliset päät. Olen vaikuttunut, ja kysyn Parviaisen muistiinpanoista ja metodeista. Hän kertoo kirjoittaneensa matkalla runsaasti juttuja muistiin pieneen muistikirjaansa. – Olen havainnut toimivaksi metodin, jossa merkitsen muistikirjaan päivän aikana tapahtumat avainsanoilla, jotka sitten puran illalla laajemmiksi kokonaisuuksiksi. – Muistiinpanojen pohjalta olen sitten rakentanut tarinan kehyksen, jota käsikirjoitusvaiheessa muokkaan ja täydennän toimivaksi kokonaisuudeksi. Käsikirjoitusvaihe onkin mielenkiintoinen, kun oikean elämän hahmot ja tapahtumat alkavat elää fiktiivisinä hahmoina ja luoda tapahtumia ja ajatuksia tarinan ehdoilla. Parviainen viittaa sarjakuvassakin kirjailija Jack Kerouaciin, joka myös kantoi aikanaan mukana muistikirjaa. Entä millaisilla välineillä juttu on piirretty? – Sarjakuvani piirrän perinteisellä tyylillä, ensin lyijykynällä luonnostellen ja sitten mustekynillä viimeistellen. Tussausvaiheessa suosin musteella täytettäviä sivellinkyniä ja Micron-kyniä 0,05 mm -koosta lähtien. Rooman rajoilla -sarjakuvassa innostuin ItäEuroopan rapistuneen arkkitehtuurin kauneudesta niin, että 0,05-kyniä kuluikin aikamoinen kasa, kun hukuin yksityiskohtiin. Digitaalinen piirtäminen olisi varmasti helpompaa työvaiheiden kannalta, mutta koen käsin piirtämisen silti itselleni palkitsevammaksi. Millaisia matkakertomuksia Parviainen tykkää sitten lukea?

– Pidän omaelämäkerrallisista kertomuksista ja elämäkerroista, joten beat-kirjailijat ovat lähellä sydäntäni. Kerouac, Bukowski, Burroughs sekä uudemmat kirjailijat Dan Fantesta Augusten Burroughsiin kuuluvat suosikkeihini. Edellämainitun Kerouacin teoksista monet sopinevat matkakertomuksiksi. Lisäksi SylvainTessonin ja John Muirin filosofiset pohdiskelut matkanteosta ovat olleet itselleni suuria innoittajia. Andrzej Stasiukin Matkalla Babadagiin avasi näkemään Itä-Euroopan maat uusin silmin – hyvänä esimerkkinä matkakirjallisuuden voimasta. Huomaan, että kirjan kiitoksissa mainitaan myös oma yhdistyksemme Suomen sarjakuvaseura. Mistä on kyse? – Suomen sarjakuvaseura mainitaan sarjakuvani kiitoksissa yleisesti avusta suomalaisen sarjakuvan edistämisessä ja oman sarjakuvatuntemukseni rakentumisessa. Sarjainfo on ollut itselläni elämässä mukana teini-iästä saakka ja edelleen tärkeänä tiedonlähteenä, ja onkin ollut mukavaa nähdä myös omia teoksiani lehden sivuilla arvosteltavana. Mitä Parviaiselle muuten kuuluu? Mitä taiteellisia projekteja on tiedossa seuraavaksi? – Seuraava sarjakuvaprojektini on kuvataiteilijaveljeni Pekka Parviaisen kanssa yhdessä kirjoittamani ja piirtämäni Susitaivalmatkasarjakuva. Tein yhdessä veljieni ja ystäväni kanssa viime kesänä sadan kilometrin Susitaival-vaelluksen, jolla tehtyjen muistiinpanojen ja kuvareferenssien pohjalta olemme työstämässä nyt yhteisteosta. – Tarkoituksena on tehdä vaelluksesta Sylvain Tessonin hengessä enemmän tutkimusretki vaelluksen aiheuttamiin ajatuksiin kuin kuvata vaellusta itsetarkoituksellisesti pelkästään tapahtumien kautta. Odotamme innolla! Tiitu Takalo, Janne Parviainen, Sanna Hukkanen, Maija Louhio ja Jyrki Nissinen keskustelevat matkoista ja liikenteestä sarjakuvien aiheena paneelissa, jota moderoi Jelle Hugaerts Helsingin 38. sarjakuvafestivaaleilla.

Comics on wheels, wagons, and wings Sanna Hukkanen, Tiitu Takalo, and Janne Parviainen are among the guests of the Helsinki Comics Festival. They told me about their new travelling-themed comics. Text: Aino Sutinen A good travelogue combines personal experience with bigger, general themes. Even minor observations and details may amount to a functional narrative, and what is often interesting is precise depiction and honest reflection. Perhaps travelling makes the mind spin a little differently for a moment. The body may be on trial. One can run into charming or unbelievable things. The traveller may get inspired to find out more about the background and history of intriguing topics. Ideally, a travel story exhibits surprising connections and new thoughts to be shared. In a comic book, places and people can also be depicted in a personal visual style. One can try out and combine different styles. One theme of this year’s Helsinki Comics Festival is travelling. Travelling distances need not be long; one can even travel on the streets of one’s home city. Conveniently, the Tram Museum is located near the festival’s venue at Kulttuuritehdas Korjaamo. Three of the artist guests told me about their most recent works. I am truly excited about all three books. Hop on the wagon!

Sanna Hukkanen – Finno-Ugric cries for help Comic artist Sanna Hukkanen is from Joensuu, Finland, and the name of her new book is Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus (Zum Teufel, Täysi Käsi, & Umpihanki,

2023) which translates as “Taiga – An EthnoGraphic Travelogue.” She and comics activist and interpreter Anna Voronkova from Moscow organised comics workshops related to Finno-Ugric languages in Russia, Finland, Norway, and Estonia in 2015–2019. Comics of the minority activists can be found also in the book FUgrics – Sarjakuvia suomalais–ugrilaisesta maailmasta (Umpihanki, 2020), “FUgrics – Comics from the Finno-Ugric World.” The book features surprisingly many minor languages: Karelian, Veps, Udmurt, Komi-Permyak, Khanty, Mansi, Mari, Sámi languages, Komi, Seto, Erzya, Moksha, Votic, and Ingrian. In the minority language activist workshops only a few of the attendants had experience in drawing comics and not all of them in reading either. The four-panel grassroot comic method has been popularised by the World Comics Finland association, and this mode of self-expression does not require a high level of drawing expertise. As is written in the foreword of FUgrics, “Comics are an easy way to learn, inexpensive to execute, and effortless to publish.” A democratic tool, that is. The themes of the grassroot comics are everyday life, myths, outfits, cultural events, questionable development projects, and nature conservation and the lack of it, among others. They echo wishes of using one’s own language, transferring tradition, and institutional recognition. Currently, the situation of endangered languages in Russia is possibly only getting worse, and the future looks dim. 21

The new Taiga focuses on travelling in Russia and sheds more light also on Hukkanen’s own experiences and thoughts as well as the status and history of these peoples.

and she has also been in contact with them during the book process and confirmed their consent for the publication as well as some sources of the stories.

Taiga has a strong travelling feel to it. I recognise elements that also seem familiar to me from my own Russian travels: despite all the planning, anything can happen. The burdens of history and present can both be sensed. On the other hand, significant and even humorous encounters are another side of the story.

– During the book making process, I also became interested in maps. One can tell so much with maps and also leave things out. Throughout the ages, maps have been highly political and, most often, tools of power.

Sanna Hukkanen says that she took notes during long train trips, for example. – I drew many entries in comic form in a sketchbook, and a big part of the book is based directly on these. Hukkanen tells me that she wanted to bring out the voice of the local language activists,

The book exhibits interesting visual and narrative solutions like a certain type of magical realism, mythical creatures, and ornaments. The colours are breathtaking, and, for example, the use of limited colour palettes is stylish. – I searched for different atmospheres by means of different techniques and materials, but I tried to keep the book consistent specifically by limiting the colour palettes.

Sanna Hukkanen, Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus (2023).

The basic journal narrative is drawn with a (sepia-colored) fibre-tip pen and coloured with Copic markers. When deviating from the basic narration to stories, mythology, history, dreams, or other altered states of being, I’ve used coloured paper, occasional watercolours, birchbark, and gold colour to create atmosphere and magic. I asked Hukkanen about how trips to Russia are no longer possible and recent news from over there. First there was Covid and then the horrible war of aggression and internal political repression. Hukkanen travelled to Russia once more in February 2022. – I travelled through Petrozavodsk to Moscow. On the way to Petrozavodsk I visited the home of the Karelian language in Vedlozero where Natalya A., the sustaining force of the area, told me about the hard-ships that they have been through since the war started. Natalya is openly against the war in a small village where gossip spreads. Some parents had removed their children from the language nest activities. – In Moscow, I met people who talked about how empty life felt when most of their friends had moved abroad, but, for one reason or another, they could not or did not want to leave. – Despite the war, the most vulnerable still need help, language minorities need support, and young women in prisons need sanitary towels. The ways to act are, of course, more limited. Hukkanen says that she is proud of the brave people she knows. Furthermore, it is worth mentioning that the original grassroot comic project has also visited Finland’s and Norway’s Sámi regions. The comics remind us that Sámi rights are limited in Finland as well. – The level of civilisation is measured, among other things, by how we treat minorities, Hukkanen states.

What about her plans for the near future? – I’m working on a werewolf story where I try to figure out how humans could, as a species and as individuals, find their place in the biosphere without being a mere vermin. – In relation to the same themes, me and a few people from Kutikuti collective are working on an exhibition to take place next year where we deal with our relationship with death, decomposition, numbness, and the underground macabre. I will also be continuing with my research on the relationship of activism and art with the Zoras collective that I am a part of. The same collective is responsible for the Toivoa juurruttamassa (“Rooting Hope”) exhibition at Helsinki Comics Festival and a special issue of Kuti magazine.

TiituTakalo – The fall and rise of cycling The newest long comic book by comics artist Tiitu Takalo from Tampere is about my favourite themes, cycling and urban planning. I hope that the book Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa (Suuri Kurpitsa, 2023), “On Pedals – Now, Before, and in the Future” will raise discussion when published. The artwork was made in cooperation with academy researcher and docent of history of technology Tiina Männistö-Funk. The comic book combines popularising science, autobiographical elements, and a travelogue. The sequences of the book have previously been published individually online. They are available on Tiitu Takalo’s Ruudun takaa blog and on the website of the Keiden kaupunki (Whose City) project. As the name indicates, the project asks, “To whom does city space belong to?” Structures and the exercise of power become apparent on a concrete level, pun intended. Urban planning, lanes, building roads and parking lots, and demolishing old buildings (especially in Turku) are central themes. We see how cycling was marginalised in the streets during the 60s and 70s. 23

– I used the online search service Finna.fi a lot where there are digitalised archive photos and also pictures of objects like bicycles. I used the pictures of Finna often as models for outfits and milieus. Some of Tiina Männistö-Funk’s research material, like old street views from Turku, also came in handy. – I had to draw more cars than I could have imagined. I don’t really know them, and I don’t like drawing them. I found several good domestic books from the library that included information about the amount of different car brands in different decades. I had noticed quite early on that Google image search does not suffice. If you use, for example, ‘50s car’ as a search term, you only get North American cars as a result, and Finnish people did not have those, as I understand. I’ve also driven endlessly around Turku, Hervanta, and Berlin using Google Street View. Which art supplies did Takalo use for her beautiful pictures?

Tiitu Takalo, Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa (2023).

City planning has been guided by the modernistic notions of increasing efficiency and prosperity. But in the end, it is really about what good life is. Questions of private motoring are also linked to environmental issues, social class, and gender. Tiina Männistö-Funk’s research on the matter, like the different modes of transport on the streets of Turku in different decades, is thorough. The book, for example, visualises certain numerical trends using comics. The autobiographical sequences vividly picture Tiitu Takalo’s cycling experiences and thoughts in Tampere and Berlin. Reading about the ever-increasing dominance of cars is undeniably discouraging. I would like to know whether Takalo thinks we have hope. Perhaps people’s attitudes may change for the better, and, in contemporary 24

urban planning, cycling is supported in the name of sustainability, at least to some extent. – I believe that cities will build better cycleways the more cyclists there are. They will have to, Takalo estimates. – I do understand that, when cycling has been made difficult, one doesn’t always feel like hopping on the saddle, but even the tiniest trip to the grocery shop is an act for cycling. One doesn’t need to be an activist to promote cycling. One only has to cycle. The comic book depicts historical developments, milieus, vehicles, outfits… What kind of reference pictures and methods does Takalo use when she creates sequences temporally located in the past?

– I colour with liquid watercolours and water-soluble coloured calligraphy ink. Using these, I created three colour mixtures in separate small jars in which the colour preserved for several weeks. The drawing is made with a blade and ink. I also used a black-coloured pencil. And what can comic art bring to popularising science? – Comics are an ideal tool for popularising science! With comics, it’s easy to describe even quite difficult subjects, especially if the artist can co-operate with a professional scientist as I did. Personally, I would be happy to read comics about subjects that I know nothing about and did not even know I’m interested in.

Janne Parviainen – On the way to Pécs Janne Parviainen is a light and comics artist from Helsinki. Rooman rajoilla (Suisto, 2022), “On Roman Borders,” was a Comics-

Finlandia comic award nominee in spring 2023. The travelogue is a classical road trip – three friends travel to Hungary and back by car, have conversations, eat, drink, party, rest, and wander around. They especially have conversations. The story has a strong autofictional feel, and it is told and drawn in high detail. It is immersive. There is an intriguing, though classical for the comics format, crack in the realism: the characters have animal heads. The idea is delightful: the characters’ appearance is based on drawings by Janne Parviainen’s children. Even all of the supporting characters have imaginative heads. I am impressed and ask about Parviainen’s notes and methods. He tells me that he wrote many things down in his small notebook while travelling. – I’ve found that a method where I mark down keywords of the day’s events in my notebook during the day and then expand these notes in the evening works for me. – Thus, I have built a framework for a story based on my notes, and, when making the manuscript, I edit and build them up into a functional whole. In the manuscript stage, it is interesting how the reallife characters and events start to live as fictional characters and create events and thoughts on the story’s conditions. Parviainen’s comic book also refers to the writer Jack Kerouac who was known for carrying around a notebook. What equipment did Parviainen use for drawing? – I draw my comics traditionally. First, I make sketches with a pencil and, then, I finish them with a pen. In the inking phase, I favour ink-fillable brush pens and Micron pens, up from size 0.05 mm. In making Rooman rajoilla, I got so excited about the beauty of East Europe’s deteriorating architecture that I used up a huge 25

Kutsuvieras / Guest artist pile of 0.05 pens, drowning myself in details. Digital drawing would surely be easier concerning all the work stages, but drawing by hand still feels more rewarding to me. What kind of travel stories does Parviainen enjoy reading? – I like autobiographical stories and biographies, so beat writers are close to my heart. Kerouac, Bukowski, Burroughs, and more recent writers from Dan Fante to Augusten Burroughs are among my favourites. I think many of the aforementioned Kerouac’s works fit the travelogue concept. Also, Sylvain Tesson’s and John Muir’s philosophical writings about travelling have been great inspirations to me. Andrzej Stasiuk’s On the Road to Babadag opened my eyes to the Eastern European countries anew – a good example of the power of travelogues. I notice that the acknowledgements in the book also mention us, the Finnish Comics Society. What is it about?

building my own knowledge on comics. The Sarjainfo magazine has been in my life since I was a teenager and is still an important source of information. I have also been pleased to see my own works reviewed in the magazine. How is Parviainen doing otherwise? What kind of artistic projects does he have in the making? – My next comic project is a travelogue comic book called Susitaival (“Wolf Passage”) that I am writing and drawing with my visual artist brother Pekka Parviainen. I, my brothers, and a friend of mine completed a hundred-kilometre hike last summer. We are composing the joint work based on notes and picture references from the journey. – We intend to explore, most of all, our thoughts on the journey, in the spirit of Sylvain Tesson, rather than focusing on describing the hike only through events.

Janne Parviainen Janne Parviainen on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, joka työskentelee myös valotaiteen ja maalausten parissa. Häneltä ovat ilmestyneet sarjakuva-albumit Ulkopuolella, Post Man ja viimeisimpänä Rooman rajoilla, joka oli myös vuoden 2022 Sarjakuva-Finlandia-finalistina. Janne työstää parhaillaan uutta Susitaival-sarjakuvateostaan yhdessä kuvataiteilijaveljensä Pekka Parviaisen kanssa.

Janne Parviainen is a comics artist from Helsinki who also works with light art and painting. He has published the comic albums Ulkopuolella (“Outside”), Post Man, and, most recently, Rooman rajoilla (“On Roman Borders”), which was also a 2022 Comics-Finlandia finalist. Janne is currently working on his new Susitaival (“Wolf Trail”) comic together with his brother, visual artist Pekka Parviainen.

”Tarkoituksena on tehdä vaelluksesta Sylvain Tessonin hengessä enemmän tutkimusretki vaelluksen aiheuttamiin ajatuksiin kuin kuvata vaellusta itsetarkoituksellisesti pelkästään tapahtumien kautta.” Kuva: Jenni Granqvist

We cannot wait! – The Finnish Comics Society is mentioned in the acknowledgements for the general help in promoting Finnish comics and in

Janne Parviaisen teoksesta Rooman rajoilla (2022).

Tiitu Takalo, Tiina Männistö-Funk, Janne Parviainen, Sanna Hukkanen, Maija Louhio, and Jyrki Nissinen will be discussing travelling and traffic as themes for comics at a panel moderated by Jelle Hugaerts during the 38th Helsinki Comics Festival.

“We intend to explore, most of all, our thoughts on the journey, in the spirit of Sylvain Tesson, rather than focusing on describing the hike only through events.”

1. Of course, I had to bump into a guy pissing in the dark... He almost pissed on my toes! 2. You’re just in time for a new joint! - He doesn’t smoke, just pass it on to me! 3. Really?! Why not? - I guess I’m just a coward... I’ll stick to the beer! 4. Alcohol, that’s the worst poison! But hey, see you guys later! 5. Let’s get another round! There’s no queue anymore! 6. Haha, Sam has the best dope! He’s a fine man, hahaha!

1. This Kanta-IPA foams like crazy! 2. But ah, how good it tastes... Even from a plastic cup! 3. Ahem, should I take your pint away from you... - Hahaha, look how my hand is shaking! 4. Ilkka, I think Joonas is about to fall from his chair - Hahaha... 5. Let’s go sit by the wall so you have something to lean on - Haha... 6. That hit the spot! Yeah, it looked like that!

Kutsuvieras / Guest artist

Sanna Hukkanen Sanna Hukkanen on joensuulainen sarja- Sanna Hukkanen is a comic artist and ilkuvataiteilija ja kuvittaja. Hänen tuore, vii- lustrator from Joensuu. Her latest book, des kirjansa Taiga – EtnoGraafinen matka- Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus kertomus vie lukijan suomalais–ugrilaisten (“Taiga – An EthnoGraphic Travelogue”), kansojen maailmaan Venäjälle, läpipäätakes the reader to Russia, into the world semättömän rajan taakse. Hukkanen on of the Finno-Ugric people, beyond an imtehnyt myös kuvituksia kirjoihin, lehtiin, passable border. Hukkanen has also creoppaisiin ja julisteisiin, ja hänen työnsä ated illustrations for books, magazines, ovat olleet esillä lukuisissa näyttelyissä. guidebooks, and posters, and her work Hän uskoo sarjakuvataiteen voimaan muu- has been exhibited in numerous exhibitoksen välineenä. tions. She believes in the power of comic art as a tool for change.

”Sivistyneisyys mitataan muun muassa sillä, miten kohtelemme vähemmistöjä,” Kuva: Marko Savolainen

1. I was once paralyzed for three hours in a park after a fat joint... It’s a wonder I didn’t get robbed! 2. Yep... Sounds really nice! - I wonder what that guy has found? 3. It’s an enormous beetle! - Oh, how cute! 4. It’s a surprisingly big stag beetle - We must save it so it doesn’t get stepped on! 5. You don’t want to lift it by hand ...just look at the size of its jaws! 6. Go, my friend... It’s safer to crawl in there! - Good deed of the day!

“The level of civilisation is measured, among other things, by how we treat minorities.” 33

2. I thought that no one’s ever going to visit me again! 3. Oh, Anyushka… 4. My world is so closed nowadays. 5. So many of my friends have left Russia… I feel so empty.

1. When the pandemic closed the borders, I felt like half of my world was taken from me. 2. All the friends here, all the places I love… 3. When the restrictions started to ease up a year ago, I immediately applied for an annual visa… 4. …and then, on the 24th of February…

1. I’m repeatedly asked why I stayed in Russia afterwards… 2. I can’t leave! 3. There’s mum… and gran… 4. Besides… 5. From the outside I could do nothing about anything…

Someone’s got to stay as an eyewitness. I want to see this through.

Heviä, hoivaa, hirviöitä ja haavekuvia: Saksankielinen nykysarjakuva ei mahdu yhteen muottiin Saksankielinen sarjakuva on tällä hetkellä monipuolisempaa kuin koskaan. Se on dokumentaarista ja fiktiivistä, kokeilevaa ja perinnetietoista, hauskaa ja vakavaa – joskus kaikkea tätä samaan aikaan. Tähän moninaisuuteen on tänä vuonna erinomainen mahdollisuus tutustua Helsingissä, kun Sarjakuvafestivaalit esittelee saksankielisen nykysarjakuvan uusimpia tuulia. Teksti: Anna Vuorinne Festivaalin kunniavieraiksi saapuvat Andreas Gefe (s. 1966) ja Samira Belorf (s. 1993) Sveitsistä sekä Marijpol (s. 1982) ja työpari Sheree Domingo (s. 1989) ja Patrick Spät (s. 1982) Saksasta. Taiteilijaviisikon tuotantoa esitellään neljässä näyttelyssä, jotka ovat avoinna koko syyskuun ajan. Saksankielinen sarjakuva on vahvasti esillä myös festivaaliviikonlopun lavaohjelmassa. Lauantaina Domingo ja Spät lukevat otteita uusimmasta teoksestaan Madame Choi und die Monster (”Madame Choi ja hirviöt”, 2022), ja sunnuntaina koko kutsuvierasviisikko kertoo työstään ja uusimmista projekteistaan erikoispitkässä paneelikeskustelussa.

Saksankielistä sarjakuvaa yli rajojen Saksankielisestä sarjakuvasta puhuttaessa huomio tapaa keskittyä erityisesti Saksassa tehtyyn sarjakuvaan ja saksalaiseen sarjakuvakulttuuriin. Saksankielistä sarjakuvaa tehdään ja luetaan kuitenkin myös Sveitsissä ja Itävallassa, joiden pääkieliin saksa lukeutuu. Lisäksi saksankielisen sarjakuvan vaikutuspiiriin voidaan laskea myös eri puolilla maailmaa sijaitsevat pienemmät saksankieliset yhteisöt, joista osa on siirtomaaajan perua, osa myöhempien muuttoaaltojen muodostamia. Vaikka Saksa hallitsee saksankielistä sarjakuvaa taloudellisesti ja kulttuurisesti, on erityisesti saksankielisen Sveitsin sarjakuvakulttuurilla ollut merkittävä rooli saksankielisen sarjakuvan kehityksessä viimeisten vuo38

sikymmenien aikana. Tästä on kiittäminen muun muassa Zürichissä kotipaikkaansa pitävää Strapazin-sarjakuvalehteä. Saksankielinen mutta vahvasti kansainvälinen lehti on tarjonnut julkaisukanavan sarjakuvataiteilijoille 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Toinen merkittävä kustannusalan toimija on niin ikään Zürichissä toimiva sarjakuvakustantamo Edition Moderne. Vuonna 1981 perustettu kustantamo on yksi saksankielisen Euroopan merkittävimmistä taide- ja vaihtoehtosarjakuvaan erikoistuneista kustantamoista saksalaisten Reproduktin ja avantverlagin ohella. Myöskään Luzernissa vuosittain järjestettävän Fumetto-sarjakuvafestivaalin merkitystä ei voi sivuuttaa. Fumetto on, 1980luvun alusta vuorovuosittain järjestettävien Erlangenin sarjakuvafestivaalien ohella, yksi saksankielisen Euroopan merkittävimmistä sarjakuvatapahtumista. Vuonna 1992 perustettu festivaali panostaa erityisesti sarjakuvataiteen edistämiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Fumetto on samaan aikaan ylpeästi paikallinen ja vahvasti kansainvälinen tapahtuma, joka tuo sarjakuva-alan toimijoita yhteen yli kieli- ja kulttuurirajojen. Sarjakuvan kulttuurinen arvostus on parantunut saksankielisellä alueella merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Tästä on kiittäminen muun muassa Fumetton ja Erlangenin festivaaleja sekä lukuisia muita sarjakuva-alan tapahtumia, yhteisöjä ja toimijoita, jotka ovat ahkeroineet sarjakuvan

Marijpol, Hort, Edition Moderne, 2022

tunnettuuden ja tunnustuksen puolesta Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.

Matkatunnelmia ja musadiggailua Sveitsistä Zürichistä Helsinkiin saapuva Andreas Gefe kuuluu Fumetton alkuvuosien aktiivijäseniin, ja hänen kädenjälkensä on näkynyt myös Strapazin-lehdessä vuosien varrella. Monipuolinen 1990-luvulla uransa aloittanut Gefe työskentelee niin sarjakuvan, kuvituksen kuin maalaustaiteenkin parissa. Sarjakuvan yhteydessä häntä voi luonnehtia erityisesti piirtäjäksi, sillä hänelle on tyypillistä työskennellä yhdessä sarjakuvakäsikirjoittajien kanssa.

Gefen mittava sarjakuvatuotanto ulottuu noir-henkisistä rikoskertomuksista arkirealismiin ja dokumentaaris–historiallisiin teoksiin. Kotimaassaan hänet tunnetaan erityisesti yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja käsittelevistä sanomalehtikuvituksista. Viime aikoina Gefen taiteellinen kiinnostus on kohdistunut erityisesti matkustukseen ja kaupunkielämään. Helsingin kutsuvierasnäyttelyssä hän esittelee otteita maalaussarjasta Carnets de Voyage (”Matkapäiväkirjat”) sekä uusimmasta pitkästä sarjakuvateoksestaan (Not) a New York Love Story (”[Ei] newyorkilainen rakkaustarina”, 2023). ”Carnets de Voyage” on kokoelma pienikokoisia värikylläisiä akryylimaalauksia. Maisemamaalauksen traditiosta ammentavat teokset tutkivat erilaisten paikkojen ole39

muksia matkaajan näkökulmasta. Impressionistishenkiset maalaukset välittävät tunnelmallisia tuokiokuvia maailman eri kolkista. Paikan olemus tematisoituu myös yhteistyössä käsikirjoittaja Julian Volojin kanssa luodussa (Not) a NewYork Love Story -sarjakuvassa. Rakastetun menettämistä käsittelevä kertomus kuljettaa lukijaa unenomaisesti läpi New Yorkin. Värien käytöstä kiinnostuneiden kannattaa tutustua sekä englanninkieliseen (tai ranskankieliseen) että saksankieliseen painokseen, sillä teoksia erottaa kielen lisäksi myös väripaletti. Samira Belorf edustaa saksankielisen Sveitsin nousevaa sarjakuvataiteilija- ja kuvittajapolvea. Belorf on monipuolinen taiteilija, joka on kiinnostunut sarjakuvan poliittisista ja pedagogisista mahdollisuuksista. Erityisesti antirasismi kulkee kantavana juonteena hänen taiteessaan, jossa sulava viiva yhdistyy rohkeaan värien käyttöön. Belorfin kädenjälki on näkynyt vahvasti viime vuosien Fumetto-festivaaleilla. Kuluvana vuonna hän loi Zuhause / At home -kilpailunäyttelyn taiteellisen ilmeen. Vuonna 2022 hän esitteli puolestaan yhteistyössä Lääkärit ilman rajoja -järjestön kanssa syntynyttä sarjakuvareportaasia Wenn die Zeit nicht alle Wunden heilt (”Kun aika ei korjaa kaikkia haavoja”, 2022). Reportaasi kuvaa järjestön monipuolista työtä Libanonissa, jossa se tarjoaa humanitaarista apua sekä paikallisille että maassa asuville pakolaisille.

tyneet kuvitukset ja sarjakuvat välittävät tunnelmia tien päältä ja näyttävät, mitä liveesitysten kulisseissa oikeastaan tapahtuu.

Huolenpitoa ja hyytäviä tositarinoita Saksasta Marijpol eli Marie Pohl on yksi saksalaisen nykysarjakuvan omaleimaisemmista tekijöistä. Hänen sarjakuvataiteensa ei seuraa alan vallitsevia trendejä vaan kulkee rohkeasti omia polkujaan. Siinä, missä monet muut 2000-luvulla uransa aloittaneet saksalaiset sarjakuvantekijät ovat suuntautuneet dokumentaariseen sarjakuvaan, historiallisiin aiheisiin ja (oma)elämäkerrallisiin tarinoihin, Marijpol tutkii todellisuutta spekulatiivisen fiktion keinoin. Marijpolin sarjakuvat tuovat lukijan eteen visuaalisesti kiehtovia vaihtoehtomaailmoja ja erikoislaatuisia olentoja, joissa outo sulautuu tavanomaiseen ja groteski kohtaa kauniin. Taiteilija on julkaissut useamman sarjakuva-albumin, joista tunnetuimpiin lukeutuvat Trommelfels (”Rummutus”/”Tärykalvo”, 2011) ja Eremit (”Erakko”, 2013). Lisäksi Marijpolin tuotantoa on julkaistu myös lukuisissa saksalaisissa yhteisjulkaisuissa. Sarjakuvataiteilijan työn ohella hän toimii kuvittajana, muotoilijana ja opettajana.

Tänä syksynä Belorf debytoi lastenkirjakuvittajana. Yhdessä Werner Rohnerin kanssa syntynyt Hier bin ich doch! (”Täällä minä olen!”, 2023) kertoo suuressa kerrostalossa jekkuilevasta kummituksesta. Parhaillaan Belorf työstää autofiktiivistä sarjakuvateosta, joka käsittelee kasvamista marokkolaisen ja sveitsiläisen kulttuurin leikkauspisteessä.

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Marijpol vierailee jo toista kertaa. Vuonna 2014 hän esitteli Helsingissä CUNE-residenssissä syntynyttä julkaisuaan Yllätysjuhlat erakolle (2014), jonka Suomen sarjakuvaseura julkaisi yhdessä avant-verlagin kanssa. Tällä kertaa Marijpol tuo Helsinkiin näyttelyn, joka esittelee hänen uusinta teostaan Hort (”Aarre”/”Iltapäiväkerho”, 2022). Massiivinen 350-sivuinen teos on tutkielma hoivasta, vaihtoehtoisista perhemuodoista ja epätavallisesta kehollisuudesta.

Helsingin festivaalinäyttely on syntynyt Belorfin intohimoisesta suhteesta musiikkiin. Esillä olevat teokset tempaavat katsojan mukaan sveitsiläisen metallibändi Zeal & Ardorin Euroopan-kiertueelle, jota Belorf dokumentoi talvella 2022. Keikkamatkalla syn-

Hort seuraa kolmen alle nelikymppisen naisen elämää ja yhteiseloa. Kaikki heistä poikkeavat normaalista tavalla tai toisella: Petra on äärimmäisen lihaksikas kehonrakentaja, Denisellä on kaksi käärmeraajaa, ja Ulla on puolestaan jättiläinen. Naisten elämä muut-

Helsinkiin Domingo saapuu yhdessä työparinsa Patrick Spätin kanssa. Spät on taustaltaan tutkija ja toimittaja, mutta on viime vuosina siirtynyt myös sarjakuvakäsikirjoittamisen pariin. Kaksikon ensimmäinen yhteinen teos, Madame Choi und die Monster, julkaistiin vuonna 2022. Samira Belorf, On Tour – with Zeal & Ardor, 2022.

tuu, kun he kohtaavat kolme hylättyä lasta ja ottavat heidät hoiviinsa. Sisarukset tuovat kolmikon elämään uusia kokemuksia ja saavat heidät pohtimaan perheen olemusta. Teoksen ympärille koottu näyttely yhdistelee sarjakuvaotteita lempeän pehmeään tekstiilitaiteeseen. Huolenpito ja perhesuhteet ovat esillä myös Sheree Domingon tuotannossa. Hoivan ja hoivasuhteiden tematiikkaa tarkastelee erityisesti Domingon autofiktiivinen esikoisteos, Ferngespräch (”Kaukopuhelu”, 2019), joka käsittelee hoitoalaan kytkeytyvää siirtolaisuutta. Esikoisesta lähtien Domingon työtä on luonnehtinut feministinen pohjavire sekä realismia ja fantasiaa yhdistelevä kerrontatyyli. Sarjakuvan ohella Domingo työskentelee kuvituksen ja infografiikan parissa. Hän on tehnyt muun muassa visuaalista tiedeviestintää ja toiminut livekuvittajana erilaisissa tapahtumissa. Lisäksi Domingo on aktiivinen jäsen vuonna 2021 perustetussa Comic Gewerkschaft -yhteisössä, jonka tavoitteena on parantaa sarjakuva-alan toimijoiden työoloja Saksassa.

Tosirikoshenkinen sarjakuva kertoo eteläkorealaisen tähtinäyttelijä Choi Eun-heen sieppauksesta Pohjois-Koreaan vuonna 1978. Eun-hee ja tämän ohjaajapuoliso viettivät yli vuosikymmenen kommunistisessa diktatuurissa tehden johtaja Kim-jong Ilin poliittisten näkemysten mukaista elokuvaa, kunnes onnistuivat loikkaamaan Yhdysvaltoihin Wieniin suuntautuneen festivaalimatkan myötä. Domingon ja Spätin sarjakuvassa todellisten henkilöiden rinnalla seikkailee myös korealaisten kansantarinoiden Bulgasari – suurisuinen raudan voimalla kasvava hirviö. Lopputuloksena on todellisuutta ja mytologiaa sekoittava faabeli, joka tematisoi valtaa, myrkyllistä maskuliinisuutta ja feminististä emansipaatiota. Helsingin näyttelyssä teoksen tunnelmiin johdattavat sarjakuvaoriginaalit ja hirviömäinen keramiikkataide. Saksankielinen sarjakuva tapaa usein jäädä suurten ja perinteikkäiden sarjakuvakulttuurien varjoon – aivan suotta! Kuten Helsingin sarjakuvafestivaalien ohjelmakavalkadi osoittaa, saksankielinen sarjakuva elää ja voi hyvin. Saksankieliset tekijät eivät kangistu kaavoihin vaan yhdistelevät rohkeasti erilaisia aiheita ja teemoja, koettelevat ilmaisutapojen rajoja ja visioivat uusia genrejä. Se, ken halajaa tietää, mihin sarjakuvataide on kehittymässä, pitää silmällä saksankielistä Eurooppaa, jossa tämän vuosituhannen Wilhem Buschit viitoittavat sarjakuvan uusia suuntia. Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe ja Samira Belorf keskustelevat saksankielisestä sarjakuvasta paneelissa, jota moderoi Anna Vuorinne Helsingin 38. sarjakuvafestivaaleilla.

Heavy metal, care, monsters, and dream images: Contemporary German-language comics do not fit into one mould German-language comics are currently more versatile than ever. They can be documentary and fictional, experimental and traditional, funny and serious – sometimes all of these at the same time. There is an excellent opportunity to get to know this diversity in Helsinki this year, where the Helsinki Comics Festival presents the latest trends in German-language contemporary comics. Text: Anna Vuorinne Andreas Gefe (b. 1966) and Samira Belorf (b. 1993) from Switzerland, as well as Marijpol (b. 1982) and collaborators Sheree Domingo (b. 1989) and Patrick Spät (b. 1982) from Germany will be guests of honour at the festival. The work of the five artists will be presented in four exhibitions, which will be open throughout September. German-language comics are also strongly featured in the stage programme of the festival weekend. On Saturday, Domingo and Spät will read excerpts from their latest work, Madame Choi and the Monsters (2022), and on Sunday, all five invited guests will talk about their work and new projects in an especially long panel discussion. German comics across borders When talking about German-language comics, attention tends to focus especially on comics made in Germany and German comic culture. However, German-language comics are also made and read in Switzerland and Austria, German being one of their official languages. In addition, smaller Germanspeaking communities around the world can also be included in the sphere of influence of German-language comics, some of which date back to the colonial era, some formed by later waves of immigration. Although Germany dominates German-language comics economically and culturally, the comic culture of German-speaking Switzerland in particular has played a significant role in the development of German42

language comics over the past decades. This is thanks to, among others, the Zurichbased comic magazine Strapazin. The German-language but strongly international magazine has offered a publication channel for comics artists since the early 1980s. Another significant publisher is the Zurichbased comic book publisher Edition Moderne. Founded in 1981, the publishing house is one of the most significant in Germanspeaking Europe specialising in art and alternative comics, along with the German companies Reprodukt and avant-verlag. The importance of the annual Fumetto comics festival in Lucerne cannot be ignored either. Along with the Erlangen comics festival, which has been organised every other year since the beginning of the 1980s, Fumetto is one of the most significant comics events in German-speaking Europe. Founded in 1992, the festival focuses especially on promoting and making comics art known. Fumetto is, at the same time, a proudly local and strongly international event that brings actors in the comics industry together across language and cultural boundaries. The cultural appreciation of comics has improved significantly in the Germanspeaking region during the last decades. This is to thank, among others, the Fumetto and Erlangen festivals, as well as numerous other events, communities and actors in the comics industry, who have worked hard for

Sheree Domingo & Patrick Spät, Madame Choi und die Monster, Edition Moderne, 2022.

the recognition of comics in Germany, Austria, and Switzerland.

Travel vibes and music digging from Switzerland Coming from Zurich to Helsinki, Andreas Gefe is one of the active members of Fumetto since the early years, and his handprint has also been seen in Strapazin magazine over the years. The versatile Gefe, who started his career in the 1990s, works with comics, illustrations, and painting. In relation to comics, he can be characterised as a drawer in particular, as it is typical for him to work together with comic writers. Gefe’s extensive comic production ranges from noir-inspired crime stories to everyday realism and documentary–historical works. In his home country, he is especially known for his newspaper illustrations dealing with social and political themes. Recently, Gefe’s artistic interest has focused especially on travel and city life. In the invited guest exhibition in Helsinki, he presents excerpts from the painting series Carnets de Voyage (“Travel Diaries”) and his latest long comic work (Not) a New York Love Story (2023). Carnets de Voyage is a collection of smallsized, colourful acrylic paintings. Drawing from the tradition of landscape painting, the works explore the essence of different places from the point of view of a traveler. Impressionistic paintings convey atmospheric snapshots from different corners of the world. The essence of the place is also thematised in the (Not) a New York Love Story comic created in collaboration with screenwriter Julian Voloj. The story about the loss of a loved one takes the reader dreamily through New York. Those interested in the use of colours should familiarise themselves with both the English (or French) and German editions, as the works are distinguished not only by the language but also by the colour palette.

Samira Belorf represents the rising generation of comics artists and illustrators in German-speaking Switzerland. Belorf is a versatile artist interested in the political and pedagogical possibilities of comics. In particular, anti-racism runs as a main thread in her art, where a flowing line is combined with a bold use of colors. Belorf’s handprint has been strongly visible at the Fumetto festival in recent years. In the current year, she created the visual identity of the Zuhause / At home competition exhibition. In 2022, she presented the comics reportage Wenn die Zeit nicht alle Wunden heilt (“When Time Does Not Heal All Wounds,” 2022) created in collaboration with the organisation Doctors Without Borders. The report describes the organisation’s versatile work in Lebanon, where it offers humanitarian aid to both locals and refugees living in the country. This fall, Belorf debuted as a children’s book illustrator. Created together with Werner Rohner, Hier bin ich doch! (“Here I Am!,” 2023) tells the story of a ghost wandering in a large apartment building. Belorf is currently working on an autofictional comic book about growing up at the intersection of Moroccan and Swiss culture. The Helsinki festival exhibition was born from Belorf’s passionate relationship with music. The exhibited works take the viewer along on the European tour of the Swiss metal band Zeal & Ardor, which Belorf documented in the winter of 2022. The illustrations and cartoons created during the tour convey the atmosphere from the road and show what actually happens behind the scenes of the live performances.

boldly follows its own path. While many other German comics artists who started their careers in the 21st century have focused on documentary comics, historical subjects, and (auto)biographical stories, Marijpol explores reality by means of speculative fiction. Marijpol’s comics present the reader with visually fascinating alternative worlds and special creatures, where the strange merges with the usual and the grotesque meets the beautiful. The artist has published several albums, the most famous of which are Trommelfels (“Drumming”/ “Eardrum,” 2011) and Eremit (“Hermit,” 2013). In addition, Marijpol’s work has also been published in numerous German anthologies. In addition to her work as a comics artist, Marijpol works as an illustrator, designer, and teacher. Marijpol is visiting the Helsinki Comics Festival for the second time. In 2014, she presented her publication Yllätysjuhlat erakolle (“Surprise Party for a Hermit,” 2014), born during the CUNE residency in Helsinki, which was published by the Finnish Comics Society together with avant-verlag. This time, Marijpol brings an exhibition to Helsinki that presents her latest work Hort (“Treasure” / “Afternoon Club,” 2022). The massive 350-page work is a treatise on nurturing, alternative family forms, and unusual physicality.

Hort follows the life and coexistence of three women in their forties. All of them differ from the norm in one way or another: Petra is an extremely muscular bodybuilder, Denise has two snake limbs, and Ulla is a giant. The women’s lives change when they meet three abandoned children and take them in. The siblings bring new experiences to the trio’s lives and make them think about the essence of family. The exhibition created around the publication combines excerpts from the comic with gentle soft textile art. Care and family relationships are also featured in Sheree Domingo’s work. The themes of care and caring relationships are examined in particular in Domingo’s first autofictional publication, Ferngespräch (“Long Distance Call,” 2019), which deals with migration connected to the field of care. Ever since the first publication, Domingo’s work has been characterised by a feminist undertone and a narrative style that combines realism and fantasy. In addition to comics, Domingo works with illustrations and infographics. She has worked with, for example, visual science communication and acted as a live illustrator at various events. In addition, Domingo is an active member of the Comic Gewerkschaft community, founded in 2021, whose goal is to improve the working conditions of comics creators in Germany.

Marijpol, Hort, Edition Moderne, 2022.

Care and chilling true stories from Germany Marijpol, or Marie Pohl, is one of the most distinctive authors of contemporary German comics. Her comics art does not follow the prevailing trends in the industry but

Kun sarjakuvat ja kuvataide kohtaavat

Domingo arrives in Helsinki together with her collaborative partner Patrick Spät. Spät has a background as a researcher and journalist, but in recent years has also shifted towards comic book writing. The duo’s first joint work, Madame Choi und die Monster (Madame Choi and the Monsters), was published in 2022.

Useat nykytaiteilijat työskentelevät alueella, jossa kuvataide ja sarjakuvat leikkaavat. Puhe alueiden ”leikkaamisesta” viittaa jo siihen, että nämä kaksi taidemuotoa eivät aina kohtaa. Tuleeko sarjakuvat väistämättä luokitella populäärikulttuuriksi vai olisiko kenties aika ymmärtää sarjakuvat yhtenä tarinankerronnan muotona kuvataiteen kentällä?

The comic, which has a true-crime feel to it, tells the story of the abduction of South Korean star actress Choi Eun-hee to North Korea in 1978. Eun-hee and her director husband spent more than a decade in the communist dictatorship, making a film in line with the political views of leader Kimjong Il, until they managed to leap to the United States during a festival trip to Vienna. In Domingo and Spät’s comic, Bulgasari from Korean folk tales – a monster with a large mouth growing with iron strength – is also adventuring alongside real people. The end result is a fable that mixes reality and mythology, addressing themes of power, toxic masculinity, and feminist emancipation. In the exhibition in Helsinki, original comics and monstrous ceramic art introduce the atmosphere of the work.

Teksti: Athanasía Aarniosuo

Kirjoitan tätä artikkelia lomalla Kreikassa. Pari päivää sitten vein perheeni käymään Akropolis-museossa, missä hämmästelimme yksityiskohtia Parthenonin kahdessa päätykolmiossa, joita koristavat noin 50 suurta patsasta. Päätykolmiot kuvaavat kohtauksia liittyen Athene-jumalattaren myytteihin. Kohtaus aukenee enimmäkseen lineaarisena narratiivina, kun museokävijä kävelee tilan yhdestä päästä toiseen. Voisimmeko ehkä sanoa, että päätykolmiot ovat esimerkki sarjakuvataiteesta? Epäilemättä ne ovat kuvataidetta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria.

Sheree Domingo & Patrick Spät, Madame Choi und die Monster, Edition Moderne, 2022.

Usein sanotaan, että kuvataiteen määritelmällinen piirre on sen immersiivinen tilallisuus. Sarjakuvien tyypillinen esitysmuoto ovat julkaisut, ja niiden tilalliset ominaisuudet ovat usein sidottuja kirjamuotoon. Jos päätämme kutsua päätykolmioita ”sarjakuvataiteeksi”, onko olennaista juuri niiden tarinankerronnallinen puoli? Onko tarinankerronta olennaisempaa kuin tilallisuus? Ovatko päätykolmiot sarjakuvia narratiivisen luonteensa vuoksi vai kuvataidetta tilallisten ominaisuuksiensa johdosta?

German-language comics often tend to be overshadowed by large and traditional comic cultures – for no good reason! As the programme of the Helsinki Comics Festival shows, German-language comics are alive and well. German-language authors do not stick to formulas but boldly combine different subjects and themes, test the limits of expression, and envision new genres. Anyone who knows where comic art is developing should keep an eye on German-speaking Europe, where the Wilhem Buschs of this millennium point to new directions in comics. Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe, and Samira Belorf will be discussing German language comics at a panel moderated by Anna Vuorinne during the 38th Helsinki Comics Festival.

Samira Belorf, On Tour – with Zeal & Ardor, 2022.

Keskusteltaessa sarjakuvien suhteesta kuvataiteeseen onko vaivan arvoista yrittää erotella sarjakuvataide kuvataiteesta vai olisiko hedelmällisempää korostaa sarjakuvien ominaispiirteitä kuvataiteen kontekstissa? Itse ajattelen, että sarjakuvista tekee niin sanotusti popkulttuuria niiden saavutettavuus. Mutta koska sama keskustelu on jo käyty ja samat huomiot tehty esimerkiksi

yhteydessä taidegrafiikkaan ja valokuvaukseen (jotka samoin tuomittiin menneisyydessä ei-kuvataiteeksi toisintamisominaisuuksiensa johdosta), kysymys siitä, ovatko sarjakuvat kuvataidetta, näyttäytyy aikansa eläneenä. Nähdäkseni sarjakuvat voivat olla kuvataidetta siinä, missä ne voivat olla myös kuvitusmaisempia ja kaupallisempiakin – aivan kuin kaikki muutkin mediat.

Terhi Adlerin Whatever Presents: Personal Space (In Three Dimensions) ja Hannele Richertin Please Hold Fumetton sarjakuvafestivaaleilla Luzernissa Maaliskuun 2023 Fumetton sarjakuvafestivaaleilla Luzernissa sekä Terhi Adler että Hannele Richert haastoivat vierekkäisillä näyttelyillään tavanomaisen sarjakuvan muodon esittämällä sarjakuvansa kolmessa ulottuvuudessa ja, Adlerin tapauksessa, täydentäen esitystapaa katosta roikkuvilla 3D-puhekuplilla. Adlerin näyttely Personal Space (In Three Dimensions) (”Henkilökohtainen tila [kolmessa ulottuvuudessa]”) vei yli puolet Rotes Haus -tilasta luoden olohuoneen gallerian sisään, tilan tilaan. Alue edusti yhtä ruutua mielikuvituksen varaan jätetyssä tarinassa ja oli täynnä paperimassaveistoksia kolmesta päähahmosta, heidän ympäristöstään sekä keskusteluista ja ajatuksista puhe- ja ajatuskuplissa. Narratiivi oli läsnä vain epäsuorasti. Näyttely oli vain tarinan osa, jossa aika oli pysäytetty. 47

Siiri Viljakka, Kohti sumua, 2022.

Richertin teos täytti toisen Rotes Hausin puoliskon. Hänen näyttelynsä oli jollain tapaa perinteisempi ja koostui kehystetyistä originaaleista seinällä sekä animaatioista. Richert kuitenkin onnistui erityisen hyvin yhdistämään sarjakuviensa maailman niiden ulkopuoliseen maailmaan. Please Hold (”Olkaa hyvä ja odottakaa”) -näyttelyssään Richert saattoi veistosten ja rekvisiitan (vintage-nojatuolien, mattojen ja koriste-esineiden) avulla yleisön epätavalliseen maailmaan, anakronistiseen tilaan, jossa he sekä ovat tilassa että katsovat sitä ulkopuolelta venyttäen tarinoita tänne ja toisaalle sekä menneeseen ja tulevaan.

Ajan kulu Kuten esimerkit tuovat ilmi, keskeistä tarinankerronnassa ja sarjakuvanarratiiveissa on aika. Mieke Bal määrittelee ’narratiivin’ ajallisesti ja loogisesti yhteen linkittyneenä tapahtumasarjana. Oma painotukseni on sanassa ’ajallisesti’. Narratiivi on erottamattomasti kytköksissä aikaan. Jotta jokin voidaan käsittää narratiivina, ainakin yhden tapahtuman tulee edeltää toista ajallisesti. Aika, jota narratiivi kuvaa, voi kuitenkin erota narratiivin tulkintaan käytetystä ajasta. Tämä tarkoittaa, että lukija tosiasiassa lukee 48

sarjaa kahdessa rinnakkaisessa ajassa: omassa ajassaan, jossa hän voi pysähtyä ja lukea uudelleen tarinan valittuja osia, sekä tarinan ajassa. Tarinan aika on eräänlainen illuusio, joka ei katkea edes, kun reaaliajassa tapahtuu muutoksia tai kun tarinaa luetaan useana eri ajankohtana.

Siiri Viljakan Kohti sumua Täysi Käsi julkaisi Siiri Viljakan ensimmäisen sarjakuvanovellin Kohti sumua 2022. Tarinassa kaksi naista tapaavat pienellä saarella eivätkä muista menneisyyttään tai tunne tulevaa. Tutkiskelunsa lomassa he rakastuvat. Narratiivi on verrattain lineaarinen, mutta paikoittain Viljakka rikkoo rakenteet ja sekoittaa tarinan kaarta takaumilla, muistoilla ja unilla sekä toistuvasti venyttää tarinan osia korostaakseen meren ja saaren roolia päähenkilöinä kahden naisen ohella. Viljakka kertoo olevansa sekä kuva- että sarjakuvataiteilija. Tapa, jolla hän kuvaa merta hahmona ja laajentaa sen kuvausta useisiin sivuihin puolustaa hänen kaksinaista rooliaan. Ruutu ruudun ja sivu sivun perään piirtyvät yksittäisten aaltojen sijaan laajat vesimassat yksi väre kerrallaan. Sarjakuva itsessään on tutkimus vedestä siinä, missä se on myös tutkimus rakkaudesta.

Juliana Hyrrin Päivänkakkarameri

Paikkakohtaiset narratiivit

Meren laajuus on keskeinen teema myös Juliana Hyrrin Päivänkakkarameressä (Suuri Kurpitsa, 2022). Hyrrin toisessa, autobiografisessa sarjakuvanovellissa päähenkilö muistaa lapsuudestaan katkelmia, jotka yhdessä muodostavat tarinan muutoksesta, kasvamisesta, pelosta yksin jäämisestä sekä yhtäaikaisesta ulkopuolisuuden ja yhdyslinkkinä toimimisen tunteesta. Päähenkilö hyppii muistosta toiseen palaten usein yhteen määrittävään hetkeen: päivään, jolloin suuri laiva vei hänet perheineen yli valtavan meren uuteen maahan ja uuteen kotiin, missä odottivat uusi kieli ja uudet ystävät. Hyrri rakentaa narratiivin näennäisen yhteenkuulumattomista tapahtumista ja yhdistää visuaalisen tarinankerrontansa tekstiin, joka puhuu aivan toista, jättäen lukijan rakentamaan kokonaisuutta tiedon palasista itse.

Kuvataidenäyttelyn tapauksessa tarinankerronta, vaikka olisikin lineaarista, nojaa enemmän kunkin näyttelytilan tilallisiin ominaisuuksiin kuin julkaisun kurinalaisempi formaatti. Näyttelyn installaatiosta riippuen narratiivinen sarja voidaan rakentaa monin eri tavoin. On ehkä ilmeinen mutta olennainen seikka, että näyttelyssä katsojalle esitetään koko narratiivi yhtä aikaa, kun taas kirjan muodossa vain yksi sivu tai aukeama nähdään kerrallaan. Tämä muodostaa mahdollisuuden useiden merkitysten esille tuomiseen: tarina voidaan lukea useilla tavoilla ja moniin eri suuntiin tai, kuten yllä kuvatussa Adlerin tapauksessa, yhtenä ruutuna pidemmässä narratiivissa.

On lukijan vastuulla järjestää katkelmat ja tulkita aikaa niiden välillä. Vastaavasti Hyrrin kuvataidenäyttelyissä aika ilmenee epäsuorasti tilassa hänen maalaustensa välissä. Hiljattain kuvataiteen maisteriksi valmistunut Hyrri hyödyntää sarjakuvallisia tarinankerronnan kykyjään maalaustensa tilallisessa esitystavassa. Lopputyönäyttelynsä nimeltään 2023 esittelytekstissä hän kertoo, että hän halusi tarinan olevan luettavissa vasemmalta oikealle. Tarina kertoo tämän vuoden keväästä sekä hänen tuolloin tekemistään havainnoista ja tuolloisesta elämästään. ”Ja muistamisesta.” Keväällä 2023 luotujen maalausten sarja toimi ajan kuvaamisen harjoituksena: maalatessaan Hyrri piti työpäiväkirjaa, jossa hän kuvaili ajatuksiaan ja tunteitaan maalaten sanoilla elämäänsä maalatessaan samalla kokemiaan tunteita eloisan keltaisin ja vihrein värein. ”Kirjoitin työpäiväkirjaani myös vakavuudesta, epäonnistumisesta ja Matissen punaisesta ateljeesta. Ja kirjoitin ajallisuudesta, piirustuksen maalauksellisuudesta ja hellimisestä.”

Katja Tukiaisen Tyttöarmeija: kerronnallinen maalaus tilassa Kuva- ja sarjakuvataiteilija Katja Tukiainen käsitteli paikkasidonnaisia narratiivisia maalauksia KuT-väitöstutkimuksessaan Tyttöarmeija: kerronnallinen maalaus tilassa. Tutkimuksessaan, joka koostuu kolmesta kuvataidenäyttelystä ja kirjallisesta osuudesta, Tukiainen tarkastelee omia töitään ja sitä, kuinka hän luo näyttelyinstallaatioillaan vastaavia maailmoja ja narratiiveja kuin sarjakuvakirjoissaan. Tukiaisen mukaan narratiivisessa installaatiossa ajan ja paikan välinen vuorovaikutus on keskeistä. Hän kuvailee työskentelyään tutkimuksensa kirjallisessa osassa: ”Sarjakuvat vastaanotetaan kirjansivujen luomassa läheltä tarkasteltavassa tilassa ja maalaukset seinällä, taidekentän puolijulkisissa tiloissa. Työskentelin molempien kanssa kertoakseni tarinoita. Piirsin sarjakuvia luettavaksi kirjoista ja maalasin teoskokonaisuuksia katsottavaksi seiniltä. Otin tilallisen elementin osaksi maalausteni kerrontaa hylätessäni perinteisen maalauksen muodon.” Väitöstutkimuksensa taiteellisen osan muodostavissa kolmessa näyttelyssä Tukiainen tutki erilaisia tapoja, joilla narratiivia ja aikaa voi lähestyä kuvataiteen tilallisessa kon49

tekstissa. Hän käsitteli tilaa elementtinä, joka kokoaa narratiivin ja ohjaa, kuinka maalaukset luetaan sarjana, ja sai selville, että – kuten Hyrrinkin tapauksessa – narratiivi löytyy tilasta maalausten välissä: ”Kerronnallisen maalauksen mahdollistava tyhjä tila löytyy maalausteni välistä. Tutkimukseni teoskokonaisuuksien maalaukset ovat kuvaruutuja, jotka muodostavat kokonaisen tarinan. Tarina muodostuu tarinankohtauksista, joista katsoja muodostaa kokonaisuuden. Maalausten välissä on tila, tyhjä tila katsojan täydennettäväksi. Tyhjä tila on fyysinen, pala tyhjää seinää, ja samalla se on käsitteellinen aukko kertomuksessa.”

Prosessin myötä Tukiainen havaitsi, että vaikka maalaukset olivat samat, tarinankerronnan tapa ja selkeys muuttuivat linjassa tilan ja installaatiotavan erojen kanssa. Samat maalaukset kertoivat eri tarinan, kun ne esitettiin vieretysten, verrattuna esimerkiksi siihen, kun ne esitettiin ruudukkona. Tukiainen liitti tarkoituksellisesti ajan elementin kolmanteen tutkimukseensa liittyvään, Vantaan taidemuseo Artsissa esillä olleeseen näyttelyynsä Vallaton. Näyttelyn keston, 10 kuukauden, ajan hän muutti esillä olevia maalauksia kaikkiaan kolme kertaa. Yhteen näyttelyyn liittyi näin neljä eri installaatiota, joista kukin loi erilaisen narratiivinsa. Hannele Richertin Please Hold -näyttelyn tapaan myös Tukiainen nokkelasti yhdisti tarinan ajan yleisön kokemaan aikaan.

Katja Tukiainen, Paradis k (Kidnap), öljy kankaalle, seinämaalaus, animaatio & valot, korkeus 8 metriä, 2012, Kiasma nykytaiteen museo, Helsinki

Tilan ja ajan media Näin ollen lienee perusteltua sanoa, että minkä tahansa narratiivin avain on aika ja että narratiivin paikkakohtaisissa tilallisissa esitystavoissa keskeistä on ajan ja tilan suhde. Kuvataidekentällä tosin, ja esimerkiksi juuri Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, käsite ’tila-aikataide’ viittaa 1960-luvulta eteenpäin harjoitettuihin perinteisempiin taidemuotoihin, jotka sisältävät tilallis–ajallisia elementtejä: valokuvaukseen, videotaiteeseen, installaatioon, performanssitaiteeseen ja paikkasidonnaiseen taiteeseen. Elokuva ja sekvenssitaide ovat kuitenkin läheisessä yhteydessä toisiinsa vielä tänäkin päivänä. Kuvakäsikirjoituksia voidaan pitää eräänlaisina sarjakuvina, ja ne ovat epäilemättä visuaalinen sarja, sekvenssi. Elokuvien ajallinen narratiivi muistuttaa läheisesti sarjakuvataiteen tarinankerronnallisia elementtejä. Olisiko siis kaukaa haettua kuvata sarjakuvataidetta tila–aikataiteen muotona? Mielestäni ei lainkaan.

Itse ajattelen, että koska sarjakuvissa (oli kyse sitten paikkakohtaisista installaatioista tai kirjamuotoisista julkaisuista) olennaista on narratiivi ja koska narratiivi perustuu aikaan, sarjakuvat ovat – elokuvien tapaan – aikaan ja tilaan perustuva media, jolla kuvataidetta voi luoda. Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri ja Ivanda Jansone keskustelevat sarjakuvista ja kuvataiteesta paneelissa, jota moderoi Athanasía Aarniosuo Helsingin 38. sarjakuvafestivaaleilla. Lähteet: Androutsopoulos, Athanasia. Construction of time in pictorial narratives. Aberdeen: RGU; 2010. Hyrri, Juliana. Kuvan kevät -näyttelykatalogi. https:// kuvatila.uniarts.fi/taiteilija/juliana-hyrri-KK23 25.7.2023. Tukiainen, Katja. Tyttöarmeija – Kerronnallinen maalaus tilassa. Helsinki: Taideyliopiston Kuvataideakatemia; 2022.

Terhi Adler, Personal Space (In Three Dimensions), yksityiskohta näyttelystä, 2023

Where Comics and Fine Art Meet (Magic Happens) Several contemporary artists find themselves working in the intersection of fine art and comics. But to say there is an “intersection,” it is implied that the two art forms do not always meet. Is it necessary to think of comics art as not-so-fine, or would it perhaps be time to think of comics as another storytelling medium within the fine art realm? Text: Athanasía Aarniosuo

ways more traditional: framed originals on the wall, combined with animation. However, what Richert did extraordinarily well, was merge the world of her comics with the one outside them. In Please Hold Richert, using sculptures as well as props (vintage armchairs, carpets, and decorative elements) managed to bring the audience into an uncanny world, in an anachronistic space within which they are in the space as well as looking at it from the outside, stretching the time within the stories to encompass the there and then, the here and now.

backs, memories, and dreams, and also frequently stretches out parts of the story in order to highlight the role of the sea and the island itself as a protagonist alongside the two women. Viljakka describes herself as a visual as well as a comic artist. The way she draws the sea as a character and extends its portrayal over several pages justifies her dual role. Panels after pages, spread on several pages at a time, draw not waves but immense oceans of water, one ripple at a time. The comic itself is a study of water as much as it is a study of love.

The passage of time I am writing this article while on vacation in Greece. A few days ago I took my family to visit the Acropolis museum, where we marveled at the details of the two Parthenon pediments, adorned with about fifty oversized statues. The pediments present scenes from the myths of goddess Athena. The scenes unfold as the guest walks from one end of the space to the other, mostly in a linear narrative. Could we potentially argue that the pediments are an example of comics art? They are quite unquestionably fine, sculptural as well as architectural. It is often said that a spatial, immersive quality is what makes fine art fine. Comics usually take the form of publications, and their spatial qualities are often tied to the book form. If we decide to adhere the term “comics art” to the pediments, is it their storytelling nature that is the key here? Does the storytelling aspect override the spatiality? Are the pediments comics due to their narrative quality or fine art, as suggested by their spatial properties? When discussing comics in relation to fine art, is it even worth trying to think of what makes comics art not fine, or would it be more interesting to highlight the idiosyncrasies of comics, within a fine art context? To me, what makes comics popular as opposed to fine art, is their accessibility; but as the same conversation has already been had and the same points been made in relation to, for example, printmaking and photo52

graphy (also once deemed not fine art due to their potential to be reproduced), the question of whether comics are fine art or popular seems exceedingly dated. I believe that comics can be created within a fine art context just as readily as they can be more illustrative or commercial – just like any other medium. Whatever Presents: Personal Space (In Three Dimensions) byTerhi Adler and Please Hold by Hannele Richert at Fumetto Comic Festival Luzern Terhi Adler and Hannele Richert both, with their adjacent exhibitions at Fumetto Comic Festival Luzern in March 2023, challenged the typical comic form by presenting their comics in three dimensions and, in the case of Adler, complete with 3D speech bubbles hanging from the ceiling. Adler’s presentation, Personal Space (In Three Dimensions), took over half of the Rotes Haus venue, creating an indoor living area in the gallery, a space within a space. The living area, one panel in a story left to the imagination, was filled with paper mache sculptures of three main characters, their surroundings, and their conversations and thoughts in speech and thought bubbles. The narrative was implied, not present. The exhibition was only part of the story, time standing still. Richert’s work took up the other half of the Rotes Haus. Her presentation was in some

Which brings me to what is crucial in storytelling and comic narratives: time. Mieke Bal defines ‘narrative’ as a temporally and logically connected sequence of events. My emphasis would be on the word ‘temporally.’ A narrative is irrevocably linked with the concept of time. In order to be understood as a narrative, at least one event must precede another chronologically. However, the time that the narrative is portraying may vary from the actual time needed to understand the narrative. This means that the reader is actually reading the sequence within two parallel timeframes: their real time, in which they can stop, or re-read specific parts of the story, and the time within the story. The time within the story is, in a way, an illusion that does not break even when changes occur in real time, or when the story is read in various real times.

Kohti sumua (“Towards the Fog”) by Siiri Viljakka Siiri Viljakka’s first graphic novel Kohti sumua (“Towards the Fog”) was published in 2022 by Täysi Käsi. The story follows two women who meet on a small island, not remembering their past nor knowing their future, and who fall in love in the process of discovery. While the narrative is relatively linear, Viljakka occasionally breaks the linear structure, confuses the story arc with flash-

Päivänkakkarameri (“The Sea of Daisies”) by Juliana Hyrri The vastness of the sea is a main theme also in Juliana Hyrri’s Päivänkakkarameri (“The Sea of Daisies,” Suuri Kurpitsa, 2022). In the autobiographical graphic novel, Hyrri’s second, the protagonist remembers snippets from her childhood that together form a longer narrative detailing a story of change, growing up, fear of being left alone, and feeling simultaneously like an outsider and a bridge. The protagonist jumps from memory to memory, often going back to one defining moment: the day when a big ship took her, together with her family, across a massive ocean, to a new land with a new home, a new language, and new friends. Hyrri builds the narrative from seemingly unrelated events and matches her visual storytelling with text that tells a different story altogether, leaving the reader building a whole from bricks and blocks of information. It is up to the reader to arrange the snippets in order, decipher the time in-between. Similarly, in Hyrri’s fine art exhibitions, time is implied in the spaces between her paintings. A recent fine art graduate, Hyrri applies her comic storytelling skills to the spatial presentation of her paintings. In the text accompanying her degree show, titled 2023, she writes that she wanted to create a story running from left to right; a story about this spring, the observations she made during it, 53

and the life she lived. “And about remembering.” The series of paintings, created in spring 2023, form an exercise in portraying time itself: while painting, Hyrri kept a work diary, in which she detailed her thoughts and feelings, painting in words the life she was living while painting in vivid yellows and greens the emotions she was experiencing: “I also wrote in my work diary about seriousness, failure, and Matisse’s red studio. And I wrote about time, the painterliness of the drawing, and caressing.”

is installed, the narrative sequence can be constructed in many possible ways. What is perhaps obvious but nevertheless important, is the fact that in an exhibition, the viewer is presented with the entire narrative simultaneously, as opposed to the book format, where only one page or spread is viewed at once. This gives the exhibition the advantage of multiple constructed meanings: the story can be read in many different ways, and in many different directions, or, as in the case of Adler described above, as one single panel within a lengthier narrative.

Site-specific narratives In the case of a fine art exhibition, the storytelling, even if linear, relies more on the spatial features of each exhibition space compared to the stricter format of a publication. Depending on the way the exhibition

The Girl Army: Narrative Painting in Space by Katja Tukiainen Fine art painter and comic artist Katja Tukiainen discussed site-specific, narrative paintings in her PhD thesis titled The

Girl Army: Narrative Painting in Space. In her research, which took the form of three fine art painting exhibitions and one written component, Tukiainen considers her own work and how within her exhibition installations she creates worlds and narratives similar to those of her comic books. In a narrative installation, Tukiainen argues, the conversation between time and space is central. She discusses her processes within the written component of her thesis: “Comics are received in the close-up space created by the book pages, while the paintings on the wall, in the semi-public spaces of the art institutions. I worked with both to tell stories. I drew comics to be read in books and painted works of art to be viewed on the walls. I took the spatial element into the narrative of my paintings, rejecting the traditional form of painting. ”

In the three exhibitions that form the artistic component of her PhD research, Tukiainen investigated the different ways narrative and time can be addressed in a spatial, fine art context. She thought of the space as an element that gathers the narrative and guides how the paintings are read in sequence, and discovered that, as in Hyrri’s case, the narrative can be found in the spaces between the paintings: “The empty space that enables narrative painting can be found between my paintings. The paintings in the works of my research are panels that make up a whole story. The story consists of scenes, from which the viewer forms a whole. Between the paintings there is space, an empty space for the viewer to fill in. The empty space is physical, a piece of empty wall, and at the same time it is a conceptual gap in the narrative.”

Juliana Hyrri, Päivänkakkarameri, 2022. Hannele Richert, Please Hold exhibition, detail, 2023.

Kutsuvieras / Guest artist In the process, Tukiainen found that in presenting the same painting series in various ways, the way and clarity of the narration changed along with the space and how the work was installed. The same paintings told a different story when exhibited alongside each other to when exhibited as a grid, for example. In the third of the exhibitions she writes about in her thesis, the Vallaton (Rascal) exhibition at Vantaa Art Museum Artsi, Tukiainen intentionally incorporated actual time in her exhibition. The duration of the exhibition, 10 months, saw her change the paintings in the show a total of three times. Four different installations within one show, creating a different narrative each time. Just like Hannele Richert in Please Hold, Tukiainen also wittily combined time within the narrative to the real time experienced by the audience.

Hannele Richert, Please Hold, yksityiskohta näyttelystä, 2023

A medium of time and space Therefore, it seems fairly accurate to say that the key to any narrative is time, and in its sitespecific, spatial instances, what is central is the relationship between time and space. Within fine art, however, specifically the Academy of Fine Arts of Uniarts Helsinki, just to provide an institutional example, the term ‘time and space arts’ refers to those art forms containing spatio–temporal elements that have come alongside more traditional art forms since as far back as the 1960s: photography, video art, installation, performance, and site-specific art. Film and sequential art are closely linked however, even to this day. Storyboards could be seen as being a comic book of a sort, and they are definitely a visual sequence. The temporal narrative in film closely resembles the storytelling elements in comic art; would it therefore be a long stretch to think of comics art as a form of time and space art? I think absolutely not. I believe that since in comics (whether sitespecific installations or publications in book format) what matters is the narrative, and the narrative relies heavily on time, comics are – just like film – a time and space based medium with which fine art can be created.

Hannele Richert Hannele Richert (s. 1979) on helsinkiläinen sarjakuvataiteilija ja kääntäjä. Hän on julkaissut kaksi kokopitkää albumia: Enimmäkseen hyvä näkyvyys (Asema 2011) ja Suuntavaisto (Zum Teufel 2019) sekä lukuisia pienempiä julkaisuja. Hänen töitään on ollut mukana antologioissa, joista vuonna 2018 ilmestynyt, Reetta Laitisen toimittama Sisaret 1918 voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2019. Richertin töitä on ollut esillä kotimaassa ja kansainvälisesti, viimeisimpänä Please Hold oli yksi Fumetto-festivaalin päänäyttelyistä Sveitsin Luzernissa. Näyttely sisälsi raapekartonki- ja piirrosoriginaaleja, kolmiulotteisia elementtejä, julisteita ja animaatioita.

Hannele Richert (b. 1979) is a comics artist and translator from Helsinki. She has released two full-length albums: Enimmäkseen hyvä näkyvyys (“Mostly Good Visibility”) published by Asema in 2011 and Suuntavaisto (“Sense of Direction”) by Zum Teufel in 2019, as well as numerous smaller publications. Her work has been included in several anthologies, of which Sisaret 1918 (“Sisters 1918”), edited by Reetta Laitinen, won the Comics-Finlandia prize in 2019. Richert’s work has been exhibited in Finland and internationally. Most recently, in March 2023, Please Hold was one of the main shows at the Fumetto festival in Lucerne, Switzerland. The exhibition included scratchboard and drawing originals, three-dimensional elements, posters, and animations. Kuva: Tanja Bolzern

Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, and Ivanda Jansone will be discussing comics and fine art at a panel moderated by Athanasía Aarniosuo during the 38th Helsinki Comics Festival. References: Androutsopoulos, Athanasia. Construction of time in pictorial narratives. Aberdeen: RGU; 2010. Hyrri, Juliana. Kuvan kevät exhibition catalogue. Electr. https://kuvatila.uniarts.fi/taiteilija/ juliana-hyrri-KK23 25.7.2023. Quotes translated from Finnish to English by Athanasía Aarniosuo. Tukiainen, Katja. Tyttöarmeija – Kerronnallinen maalaus tilassa. Helsinki: Academy of Fine Arts, Uniarts Helsinki; 2022. Quotes translated from Finnish to English by Athanasía Aarniosuo.

1. Cordelia Hess, Professor of Nordic history - Germany has no right to define how things are remembered. It is, however, crucial to be able to say out loud that the idolisation of the perpetrators is wrong. Do you want to stand behind the perpetrators or the victims? 2. David Kiefer, Communications coordinator of an antifascist association We are regular people, there are unemployed people as well as lawyers among us. There is a continuing need for antifascist activity in contemporary times, as fascism keeps arising in new ways, and new contexts. 3. Pekka Kääriäinen, Founder of brewhouse Bryggeri - I am not, nor was my father, nor is the Veljesapu foundation any kind of Nazi fan. 4. Hannah Arendt, Philosopher, fascism researcher - There is a little Eichmann in all of us: The worst thing is to just follow orders without questioning them.

Kutsuvieras / Guest artist

Mika Lietzén Mika Lietzén (s. 1974) on vähäeleisestä dramatiikastaan ja kauniista piirrosjäljestään tunnettu turkulainen sarjakuvataiteilija, jonka aiempia teoksia ovatmuiden muassa Tarinoita lännestä (2007), 1986 (2014), Minä olen saari (2018) ja elämäkertasarjakuva Taipumaton Tanner (2021).

Mika Lietzén (b. 1974) is a comics artist from Turku known for his unassuming drama and beautiful drawings. His previous works include the 2007 publication Tarinoita lännestä (“Tales from the West”), 1986 (2014), Minä olen saari (“I Am an Island,” 2018) and the biographical comic Taipumaton Tanner (“Unyielding Tanner”)

3. Cough. 4. That should be the right amount.

1. I trust you. 2. You found new flat? - Sort of… 3. Bother that you got the eviction. To drive away from home like that! 4. People so greedy nowadays, know? 5. Just money, money, money all the time. If rent late a little, pfft!

1. Listen. Next time you tell me, so I help. 2. Me and boys take care of job, OK? - OK. 3. Me your good friend, not just dealer, OK? - OK. 4. Okay!

2. Spasibo. - You want something else, amphetamine, ecstasy? 3. You know that I don’t. - God damn, I admire how you so old school! 4. You real thing! - Hey, ask him for fags! 5. Fags, of course, for my favourite customer!

MUUT VIERAAT / INVITED GUESTS

Tiitu Takalo TiituTakalo on tamperelainen sarjakuvataiteilija, kuvittaja, kuvataiteilija ja feministi. Takalon uusin teos Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa on syntynyt yhteistyössä akatemiatutkija ja tekniikan historian dosentin Tiina Männistö-Funkin kanssa. Sarjakuva kertoo polkupyöräilyn tilan ja mahdollisuuksien muutoksesta kaupunkiliikenteessä ja pyöräilyn merkityksestä omakohtaisin kokemuksin höystettynä.

Kuva: Emilia Anundi

TiituTakalo is a comic artist, illustrator, visual artist, and feminist from Tampere. Takalo’s latest work Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa (“On Pedals – Now, Before, and in the Future”) has been created in collaboration with Tiina Männistö-Funk, who is an academic researcher and docent in the history of technology. The comic discusses the change in status and the possibilities of cycling in an urban environment and the importance of cycling, enriched with personal experiences.

Marijpol Vuonna 1982 syntynyt Marijpol on Hampurissa asuva sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja suunnittelija, jonka sarjakuvia on julkaistu lehdissä ja antologioissa kuten Lagon Revue, Mould Map ja Colorama Clubhouse. Marijpol hyödyntää erilaisia tyylejä ja tarinankerronnan muotoja luoden jännitettä tavallisen ja yllättävän välille. Hänen tuore sarjakuvaromaaninsa Hort (2022) käsittelee ystävyyden, hoivan ja poikkeuksellisten ruumiiden teemoja.

Kuva: Lisa Notzke

Marijpol (b. 1982) is a german comics artist, illustrator, and designer living in Hamburg. Her comics have appeared in magazines and anthologies such as Lagon Revue, Mould Map, and Colorama Clubhouse. A storyteller at heart, she works in various visual styles and narrative formats, aiming to create tension between the ordinary and the unusual by seeking out weirdness in beauty. Most recently, Marijpol released Hort (2022), a graphic novel that explores themes of friendship, caregiving, and exceptional bodies.

Zoras Zoras (FI/BE/DE/UK) on kuva-, ja ääni- ja sanataiteilijoiden monialainen kollektiivi. Toivoa juurruttamassa -projektinsa myötä kollektiivi esittelee Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Kuti-lehden syksyn taide ja aktivismi -teemanumeroa sekä näyttelyä, jossa yhdistyy taiteilijoiden ja aktivistien praktiikat. He tutkivat, kuinka taiteellisesti kokeilevan sarjakuvan avulla voidaan edistää kollektiivista sosiaalista ja ekologista muutosta. Zoras-kollektiivi: Sanna Hukkanen, sarjakuvataiteilija, kuvittaja, yhteisötaiteilija (Suomi) Rona Kennedy, monialainen taiteilija, tutkija, kirjailija (Belgia/Iso-Britannia) Inez Louwagie, kuvataiteilija, visuaalinen tarinankertoja, aktivisti (Belgia) Silvana Mammone, monialainen taiteilija (Saksa) Charlotte Peys, kuvataiteilija, kuvittaja, kirjailija (Belgia) Zoras (FI/BE/DE/UK) is an interdisciplinary collective of visual and sound artists and writers. With their project Rooting Hope they bring the autumn issue of Kuti magazine and an exhibition to the Helsinki Comics Festival, exploring the interconnectedness between practices of individual artists and activists as a catalyst for change. The Zoras collective uses the art of comics to explore how it could help us to collectively move towards social and ecological change. Zoras collective: Sanna Hukkanen, comics artist, illustrator, community artist (Finland) Rona Kennedy, transdisciplinary artist, researcher, writer (Belgium/UK) Inez Louwagie, visual artist, graphic storyteller, activist (Belgium) Silvana Mammone, transdisciplinary artist (Germany) Charlotte Peys, visual artist, illustrator, writer (Belgium)

Kuva: Inkeri Aula

Paul Gravett Paul Gravett (s. 1956) on englantilainen sarjakuvahistorioitsija, freelancetoimittaja ja näyttelykuraattori. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia sarjakuvista ja kuratoinut sarjakuvanäyttelyjä eri puolilla maailmaa. Paul Gravett (b. 1956) is a comics historian, freelance editor, and exhibition curator from England. He has written numerous works about comics and curated comics exhibitions around the world. Kuva: Linus Lindholm

Anja Dahle Øverbye Vuonna 1981 syntynyt Anja Dahle Øverbye on opiskellut Bergenin taidekoulussa, ja hänellä on kuvituksen ja visuaalisen viestinnän kandidaatintutkinto Englannin UCA:sta. Hän asuu Oslossa, missä hän työskentelee sarjakuvataiteilijana ja kuvittajana. Øverbyen debyyttijulkaisu Hudedagar voitti vuoden sarjakuva -palkinnon Oslo Comics Expossa 2016. Hänen töitään on käännetty muun muassa englanniksi, ranskaksi ja venäjäksi. Anja Dahle Øverbye (b. 1981) has studied at KIB, Bergen Art School, and has a bachelor in illustration and visual communication from UCA in England. She now lives in Oslo, where she works as a creator of comics and as an illustrator. Her debut work Hundedagar won the Comic of the Year award at the Oslo Comics Expo in 2016. Her work has been translated into several languages, such as English, French, and Russian.

Andreas Gefe Andreas Gefe on kansainvälisesti tunnettu sveitsiläinen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hän on kuvittanut viisi alkujaan saksankielistä sarjakuvaromaania, joista Julian Volojin käsikirjoittama (Not) a New York Love Story palkittiin sveitsiläis–saksalaisten kaupunkien sarjakuvapalkinnolla. Gefe on myös intohimoinen maalari. Hänen uusin projektinsa on Carnets de Voyage -sarja, joka on esillä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2023.

Sheree Domingo & Patrick Spät Sheree Domingo on sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja visuaalinen välittäjä. Hänen repertuaariinsa kuuluvat fiktiiviset ja (auto)biografiset sarjakuvaromaanit, tieteelliseen viestintään liittyvät työt, visuaaliset tallenteet, kuvitukset ja sarjakuvat. Hän julkaisi sarjakuvadebyyttinsä sarjakuvadebyyttinsä Ferngespräch (”Kaukopuhelu”) vuonna 2019, mitä seurasi 2022 Patrick Spätin kanssa tehty Madame Choi und die Monster (”Madame Choi ja hirviöt”). Domingo asuu ja työskentelee Berliinissä. Sheree Domingo is a comic artist, illustrator, and visual mediator. Her diverse repertoire includes fictional as well as (auto)biographical graphic novels, works in the field of science communication, visual recordings, and various illustrations and comics. Her comic debut Ferngespräch (“Long-Distance Call”) was published in 2019, and was followed in 2022 by by Madame Choi and the Monsters, together with author Patrick Spät. Sheree Domingo lives and works in Berlin.

Kuva: Catalina Körber

Vuonna 1982 syntynyt sarjakuvakäsikirjoittaja Patrick Spät asuu Berliinissä. Hän on opiskellut filosofiaa, sosiologiaa ja kirjallisuushistoriaa. Hän julkaisi yhdessä sarjakuvataiteilija Bea Daviesin kanssa sarjakuvan Der König der Vagabunden (”Kulkureiden kuningas”) 2019. Spätin ja Domingon Madame Choi und die Monster voitti Berthold Leibinger Stiftungin sarjakuvapalkinnon 2022. Spät rakastaa kissoja, juustoa, kahvia, savukkeita ja sarjakuvia. Patrick Spät, born in 1982, lives in Berlin as a comic script writer. He studied philosophy, sociology, and history of literature. Together with comic artist Bea Davies, he published the comic Der König der Vagabunden (“The King of the Vagabonds”). Together with comic artist Sheree Domingo, he published the comic Madame Choi und die Monsters which was awarded the 2022 Comic Book Prize of Berthold Leibinger Stiftung. He loves things that start with a c: cats, cheese, coffee, and cigarettes, and obviously comics.

Andreas Gefe is a Swiss Illustrator and Comic Artist with international reputation. He has published five graphic novels in German. (Not) a New York Love Story, a collaboration with Julian Voloj, was honored with the Comic Prize of Swiss German Cities. Gefe is also a painter by passion. His latest painting project is the series Carnets de Voyage which is shown at Helsinki Comics Festival this year. 68

Miguel Vila Miguel Vila (s. 1993) on Pohjois-Italiasta kotoisin oleva sarjakuvataiteilija. Häneltä on ilmestynyt kolme sarjakuvaromaania, joista Padovaland (Zum Teufel, 2023) on esikoisteos. Vila kuvaa teoksissaan nykymaailmaa monitasoisesti ja kekseliästä kuvakerrontaa käyttäen. Moraalisen rappion kuvaajana hänen töistään henkii sukulaisuus muiden muassa Daniel Clowesin ja Chris Waren sarjakuviin.

Kuva: Toma Henry

Miguel Vila (b. 1993) is a comic artist from northern Italy. He has published three graphic novels, the first of which, Padovaland, was published in Finland by Zum Teufel in 2023. In his works, Vila describes the modern world on many levels using inventive picture narration. His comics describe moral decadence and thus resemble the work of comics creators such as Daniel Clowes and Chris Ware.

Matti Hagelberg Matti Hagelberg (s. 1964) on jo pitkän uran tehnyt sarjakuvataiteilija, jonka täysin omaleimainen tyyli ja tekniikka tunnetaan kansainvälisestikin hyvin. Ranskassa Hagelbergia julkaisee uuden sarjakuvan merkittävin kustantamo L’Association. Hagelbergin tunnetuimpia teoksia ovat Kekkonen (2004), Silvia Regina (2010) sekä lähes 1500-sivuinen suurteos, postmoderni scifi-eepos Läskimooses (2021), joka valittiin Kirjataiteen vuoden kauneimmaksi kirjaksi. Hagelberg on palkittu myös Puupäähatulla vuonna 1997 ja Suomi-palkinnolla 2012. Hänen teoksiaan on käännetty useille eri kielille.

Kuva: Veikko Somerpuro

Matti Hagelberg (b. 1964) is a well-established comic artist whose distinctive style and technique are noted internationally. In France, Hagelberg is represented by the most prominent publisher of new comics, L’Association. Among Hagelberg’s better known works are Kekkonen (2004), Silvia Regina (2010), and the 1500-page postmodern sci-fi epic Läskimooses (2021), which was awarded the Kirjataide prize for the most beautiful book of the year. Hagelberg has also been awarded the Puupää hat by the Finnish Comics Society in 1997 and the Suomi prize in 2012. His works have been translated into several different languages.

Samira Belorf Vuonna 1993 syntynyt Samira Belorf on kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hän elää ja työskentelee Baselissa Sveitsissä. Belorfin kuvittama, Werner Rohnerin käsikirjoittama lastenkirja Hier bin ich doch! (”Täällä minä olen!”) julkaistaan syksyllä 2023 Atlantis-kustan-tamon toimesta. Hänen tarinoidensa tyypillisiä aiheita ovat arkielämä ja sosiaaliset suhteet. Hän käsittelee töissään ja pedagogisissa sarjakuvissaan myös rasismia ja syrjintää. Samira Belorf (b. 1993) is an illustrator and comics artist. She lives and works in Basel (CH). Her children’s book Hier bin ich doch! (“Here I Am!”) will be published in autumn 2023 by Atlantis Verlag. Her stories often treat topics like everyday life and interpersonal relationships. She also handles the subject of racism and discrimination in her educational comics.

Henriikka Palva Henriikka Palva eli Rikkisu on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä ja koodari. Hänen kirjoittamansa ja kuvittamansa romanttinen vampyyrisarjakuva Ikuisesti sinun julkaistaan festariviikonloppuna. Ikuisesti sinun on katkeransuloinen tarina kostosta ja siitä, miten oppia luottamaan ja rakastamaan uudelleen. Henriikka Palva aka Rikkisu, is a comics artist and coder from Helsinki. Her romantic vampire comic Ikuisesti sinun (“Forever Yours”) will be published during the festival weekend. Ikuisesti sinun is a bittersweet tale of revenge and of how to learn to trust and love again.

Willem Bernhard Willem Holtrop, taiteilijanimi Willem (s. 1941), on alankomaalainen pilapiirtäjä. Hän on asunut Ranskassa vuodesta 1968. Vuonna 2013 Willem sai ensimmäisenä alankomaalaisena merkittävän sarjakuva-alan palkinnon Grand Prix de la ville d’Angoulême. Bernhard Willem Holtrop, artist name Willem (b. 1941), is a Dutch comics artist and cartoonist. He has lived in France since 1968. In 2013, Willem was the first Dutch creator to receive the Grand Prix de la ville d’Angoulême, a significant prize in the comics industry. 71

Jyrki Nissinen Jyrki Nissinen (s. 1982) on vieremäläinen monitaiteilija, joka on ilahduttanut ihmisiä sarjakuvilla, maalauksilla ja musiikilla yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Nissisen tyyli on tunnistettava mutta ennalta-arvaamaton, sarjakuvien säännöt ovat omat, ja niitäkin hän rikkoo. Nissisen pitkäikäisin bändi on puolen tusinaa pitkäsoittoa julkaissut Seksihullut. Uusi sarjakuvateos Vappuromanssi saksalaiseen tapaan on Nissisen seitsemäs pitkä sarjakuvaalbumi. Jyrki Nissinen (b. 1982) is a multidisciplinary artist from Vieremä, who has been delighting people with his graphic novels, paintings, and music for over twenty years. Nissinen’s style is recognisable but unpredictable, his comics have their own rules, and he breaks those too. Nissinen’s longest-running band is Seksihullut, which has released half a dozen albums. His new comic work Vappuromanssi saksalaiseen tapaan (“A Spring Romance the German Way”) is Nissinen’s seventh graphic novel.

Aapo Kukko

Kuva: Antti Saarilampi

Heikki Paakkanen Heikki Paakkanen (s. 1948) on somerolainen sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä, animaattori, posetiivari ja Kylmäkosken vankilan pöytätennismestari. Hän on voittanut kalpamiekkailun SM-kultaa yli 60-vuotiaiden sarjassa ja edustanut Suomea miekkailun MM-kisoissa. Slava Ukraini on seitsemäs sarjakuvakirja, jossa seikkailevat Paakkasen luomat sarjakuvahahmot Sissi ja siviilipalvelushenkilö. Osittain Kiovassa piirretty teos asettaa päähenkilöt vaikeiden valintojen eteen. Heikki Paakkanen (b. 1948) is a comic artist, cartoonist, animator, organ grinder, and Kylmäkoski prison’s table tennis champion from Somero. He has won the fencing championship for the over 60s and represented Finland in the World Fencing Championships. Slava Ukraini is the seventh comic book featuring Paakkanen’s characters Sissi and civil servant. In the book, which was partly drawn in Kiev, the characters face difficult choices.

Kuva: Timo Peltonen

Alexandros Kyparissis

Aapo Kukko (s. 1991) on oululaistunut kemiläinen ja Suomen lähihistorian utelias kaivelija. Ekspressionistisestä mustasta viivastaan tunnettu Kukko tekee sarjakuvia paitsi yksin myös kollegoiden kanssa. Kukon tuorein sarjakuvaromaani Puhumalla paras kertoo Yrjö Kallisen uskomattoman elämäntarinan. Kallinen (s. 1886) oli pasifisti ja kasvissyöjä, joka sai kansalaissodassa neljä kuolemantuomiota, mutta selvisi niistä kaikista ja päätyi lopulta Suomen puolustusministeriksi.

Alexandros Kyparissis on suomalais-kreikkalainen sarjakuvantekijä. Hänen esikoisteoksensa on Blood Spawn, tumma fantasiamanga, joka sijoittuu maailmaan, jossa auringonvalo on kielletty ihmisiltä. Ruoasta on pulaa, hypotermia asettuu sydämiin ja ihmiskunnan järki horjuu jokaisen pimeän kuukauden myötä. Hirviöt vaanivat yössä, kultit rehottavat. Kun hirviö ja papitar kohtaavat, tuhoisa tapaaminen muuttaa heidät molemmat. Kirjan toinen osa on tulossa alkuvuodesta 2024.

Aapo Kukko (b. 1991) was born in Kemi, settled in Oulu, and is a curious explorer of Finland’s recent history. Known for his expressionistic black line, Kukko creates comics alone as well as collaboratively with colleagues. Kukko’s latest comic novel Puhumalla paras (“Better to Speak”) tells the incredible life story of Yrjö Kallinen. Kallinen (b. 1886) was a pacifist and vegetarian who received four death sentences during the civil war, but survived them all, eventually ending up as Finland’s defense minister.

Alexandros Kyparissis is a Finnish-Greek comics artist. His debut work is Blood Spawn, a dark fantasy manga set in a world where sunlight is forbidden to humans. There is a shortage of food, hypothermia settles in the hearts of people, and humanity’s sanity is shaken with each dark month. Monsters lurk in the night, cults run rampant. When the monster and the priestess meet, the devastating meeting changes them both. The second part of the book is set to come out in early 2024.

Saskia Gullstrand Saskia Gullstrand on sarjakuvataiteilija, joka luo synkkiä ja herkkiä novelleja rakkaudesta, sisaruudesta ja väkivallasta. Hänen kirjoitus- ja piirustustyyliinsä ovat vaikuttaneet vahvasti elokuvanarratiivit. Töissään hän tutkii, kuinka asettelu ja montaasitekniikat vaikuttavat tarinankerrontaan ja lukijan emotionaaliseen osallistumiseen. Gullstrand on valmistunut Malmön Serieskolanista ja toiminut sarjakuvan, risopainon ja tarinankerronnan opettajana Malmön ylopistossa. Hän elää ja työskentelee Malmössä.

Kuva: Rob Szynal

Saskia Gullstrand is a comic artist who creates dark and tender short stories about love, siblinghood, and violence. Her way of writing and drawing comics is strongly inspired by narrative film. In her work, she experiments with how visual composition and montage techniques affect comics storytelling and the emotional engagement of the reader. She is educated at the Comics School in Malmö, Sweden and has taught comics, riso printmaking, and storytelling at Malmö University. She lives and works in Malmö.

Juliana Hyrri Juliana Hyrri (s. 1989) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tekee nykysarjakuvia, maalauksia ja piirustuksia. Hän on esittänyt teoksiaan laajasti Suomessa ja kansainvälisesti sekä julkaissut kaksi menestyksekästä sarjakuvaromaania: Satakieli joka ei laulanut (2019, Suuri Kurpitsa) ja Päivänkakkarameri (2022, Suuri Kurpitsa). Sarjakuvissaan Hyrri syventyy toiseuden, muistamisen ja lapsuuden lempeänhirvittävän ristiriitaisuuden teemoihin.

Kuva: Otto Lowe

Juliana Hyrri (b. 1989) is a visual artist from Helsinki who creates contemporary comics, paintings, and drawings. She has shown his works widely in Finland and internationally, and has published two successful comic novels: Satakieli joka ei laulanut (The Nightingale That Did Not Sing, 2019, published in Finnish by Suuri Kurpitsa and in English by Featherproof Books) and Päivänkakkarameri (“The Sea of Daisies,” 2022, Suuri Kurpitsa). In her comics, Hyrri delves into the themes of otherness, remembering, and the kind but terrifying contradiction of childhood.

Milla Paloniemi Sarjakuvantekijä Milla Paloniemi (s. 1983) on kotoisin Jalasjärveltä, Pohjanmaalta. Paloniemi on tullut tunnetuksi Kiroileva siili -kulttisarjakuvastaan, joka valittiin Suomen ensimmäisen Sarjakuva-Finlandia-palkinnon voittajaksi vuonna 2008. Alun perin ajankuluksi luentovihon kulmaan syntynyt terhakkaasti manaava siili on kasvanut suomalaisen lukijakunnan valloittaneeksi ilmiöksi. Comics artist Milla Paloniemi (b. 1983) comes from Jalasjärvi, Ostrobothnia. Paloniemi is famous for her cult comic The Cursing Hedgehog, which was awarded the Comics-Finlandia prize in 2008. Once only a lecture notebook doodle, the energetically cursing hedgehog has grown into a phenomenon that has captivated readers in Finland and beyond.

Kuva: Laura Vesa

Edith Hammar Edith Hammar (s. 1992) on kasvanut Helsingissä, opiskellut Tukholman kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa ja asuu nykyisin Göteborgissa. Hammar työskentelee tussi- ja puupiirrosten parissa varioiden materiaaleja ja teosten mittakaavaa. Sarjakuvateos Homo Line julkaistiin 2020, ja se oli ehdolla vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandia-palkinnon saajaksi. Vuonna 2023 julkaistaan Hammarin toinen sarjakuva-albumi Portal. Edith Hammar (b. 1992) grew up in Helsinki, studied at Stockholm’s Royal Academy of Arts, and currently lives in Gothenburg. Hammar works with markers, ink, and woodcuts, their works varying in material choices and scale. The comic book Homo Line was published in 2020 and was nominated for the 2021 Comics-Finlandia award. In 2023, Hammar’s second comic album Portal will be published.

Tommi Musturi Tommi Musturi (s. 1975) on kuvataiteilija ja kansainvälisesti julkaistuin suomalainen nykysarjakuvantekijä. Hän on tyylien kameleontti, jonka töissä toistuvat eksistentiaaliset teemat ja vapauden käsite. Musturi lähestyy työtään erilaisin tavoin aina vapaista piirroksista kulloisenkin viestin kautta syntyneisiin, pitkäjänteisesti toteutettuihin tyyliratkaisuihin. Tommi Musturi (b. 1975) is a fine artist and the most translated contemporary comic artist from Finland. He is a stylistic chameleon whose works speak on existential themes and the question of freedom. Musturi approaches his work with various methods from improvised drawings to precisely defined styles born out of the content.

Ivanda Jansone Ivanda Jansone (s. 1982) on Helsingissä vaikuttava sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija, joka muutti Latviasta Suomeen 2008. Hän opiskelee Kuvataideakatemiassa kohti taidegrafiikan maisterin tutkintoa. Kuti, Grafia ja Parnasso ovat julkaisseet hänen lyhyitä sarjakuviaan. Jansonen Metsän luominen sai kolmannen palkinnon Väinö Tannerin säätiön sarjakuvakilpailussa vuonna 2021. Mustavalkoinen mestariteos on hänen esikoisalbuminsa. Ivanda Jansone (b. 1982) is a comics artist and visual artist living and working in Helsinki. She moved from Latvia to Finland in 2008. She is studying at the Academy of Fine Arts towards a master’s degree in printmaking. Kuti, Grafia, and Parnasso have published her short comics. Jansone’s Metsän luominen (“Creating Forest”) was awarded the third prize in the Väinö Tanner Foundation comics competition in 2021. Mustavalkoinen mestariteos (“The Black and White Masterpiece”) is her first comic album.

Athanasía Aarniosuo on taiteilija, kuraattori ja taidejournalisti, joka käsittelee työssään nostalgian, identiteetin ja muistojen teemoja. Aarniosuon töissä sekoittuvat hänen muistojensa teiniiän tunne-elämä, musiikki, bändit, Ateenan ja Glasgow’n kadut ja klubit ja lapsuuden lauttamatkat Kykladeille. Hän työstää toista sarjakuvakirjaansa Unoriginal Score. Esikoinen The Nostalgia EP ilmestyi 2022. Athanasía Aarniosuo is an artist, curator, and art journalist whose work deals with themes of nostalgia, identity, and memory. Her works reflect her intermingled recollections of teenage emotions, music, bands, the streets and clubs of Athens and Glasgow, and childhood ferry trips to the Cyclades. She is working on her second comic book Unoriginal Score. Her debut The Nostalgia EP was published in 2022.

Kuva: Aava Eronen

Maija Louhio Helsinkiläinen Maija Louhio (s. 1954) on tehnyt työuransa teatterin parissa lavastajana, pukusuunnittelijana ja ohjaajana. Hänellä on myös taidemaalarin koulutus. Poika joka ei halunnut palata Suomeen on hänen ensimmäinen sarjakuvakirjansa. Maija Louhio (b. 1954) from Helsinki has spent her working career in theatre as a set designer, costume designer, and director. She is also trained as a painter. Poika joka ei halunnut palata Suomeen (“The Boy Who Didn't Want to Return to Finland”) is her first comic book.

roju Johanna Rojola eli roju on sarjakuvakentällä toimiva kuraattori. Hän on toiminut festivaalituottajana, vienyt ja tuonut näyttelyitä, luotsannut residenssejä, toimittanut antologioita, suunnitellut koulutuskokonaisuuksia ja koordinoinut kansainvälisiä konferensseja. roju on yksi Kutikuti-nykysarjakuvakollektiivin, Feministinen sarjakuvatoiminta -verkoston ja feministisen ja antirasistisen työhuone Poimun perustajajäsenistä. Vuonna 2016 Suomen sarjakuvaseura myönsi rojulle sarjakuvaneuvos-arvonimen. Johanna Rojola, or roju, is a curator working in the field of comics. She has worked as a festival producer, exported and imported exhibitions, piloted residencies, edited anthologies, planned training programs, and coordinated international conferences. roju is one of the founding members of the Kutikuti contemporary comics collective, the Femicomix Finland network, and the feminist and anti-racist studio Poimu. In 2016, the Finnish Comics Society awarded roju the title of Comics Councillor. 76

Athanasía Aarniosuo

Siiri Viljakka Siiri Viljakka on Turussa asuva sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija ja kuvittaja. Tällä hetkellä Viljakka työskentelee usean sarjakuva- ja näyttelyprojektin sekä seuraavan sarjakuvaromaaninsa parissa, jotka sisältävät muun muassa rekkalesboutta, queerhistoriaa ja jäätiköitä. Viljakan ensimmäinen sarjakuvaromaani Kohti sumua julkaistiin maaliskuussa 2022 (Täysi Käsi). Quaareva Ry nimitti Viljakan vuoden 2022 queertaiteilijaksi. Siiri Viljakka is a comics artist, visual artist, and illustrator living in Turku. Currently, Viljakka is working on several comics and exhibition projects as well as her next comic novel, which include, for example, trucker lesbianism, queer history, and glaciers. Viljakka’s first comic novel Kohti sumua (“Towards the Fog”) was published in March 2022 (Täysi Käsi). Quaareva Ry named Viljakka Queer Artist of the Year in 2022.

Kuva: Jussi Virkkumaa

PANEELIT JA MUU OHJELMA Cosvision esittää: cosplay-näytös Helsingin sarjakuvafestivaalit ja Cosvision tuottavat yhteistyönä monimedia-cosplaynäytöksen. Näytöksessä esitellään cosplayharrastuksen eri muotoja aina perinteisestä puvun tekemisestä videoihin ja valokuviin. Lisätietoja: info@cosvision.fi Esittele sarjakuvaideasi kustantajalle! (ENG/FI) Kaipaatko sarjakuvallesi kustantajaa, muttet tiedä, kuinka löytää sellainen? Esittele sarjakuvaideoitasi kustantajille Korjaamon Leino-neuvottelutilassa! Vierailevat kustantajat: Dirk Rehm (Reprodukt, GER) Espen Holtestaul (No Comprendo, NOR) Petri Järvinen (Nordic Manga, FI) Piirustuskilpailu (juont. Pii Anttonen) (FI/ENG) Päästä mielikuvituksesi valloilleen ja osallistu sarjakuvakilpailuun! Leikkimieliseen tapahtumaan saavat osallistua kaikki vauvasta vaariin, niin harrastelijat kuin ammattipiirtäjätkin. Kilpailun juontaa Pii Anttonen, joka valitsee etukäteen ilmoittautuneista kahdeksan kisaajaa. Voittajat valitaan huutoäänestyksellä. Ilmoittautumiset tunnuksella ”Piirustuskilpailu” osoitteeseen helsinkicomicsfestival@gmail.com Sheree Domingon ja Patrick Spätin luenta : Madame Choi and the Monsters (ENG) Sheree Domingo ja Patrick Spät lukevat sarjakuvanovelliaan Madame Choi and the Monsters vuodelta 2002. Luennan jälkeen tekijät valottavat sarjakuvan valmistumisprosessia ja vastaavat yleisön kysymyksiin.

PANEELI: Sarja/kuva/taide (Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone, mod. Athanasía Aarniosuo) Sarjakuvien tilallisuudesta, kuvataiteen kerronnallisuudesta, gallerianäyttelyn välittömyydestä sekä sarjakuvan ja kuvataiteen suhteesta keskustelevat niin sarjakuvan kuin kuvataiteenkin parissa sekä näiden välimaastossa työskentelevät taiteilijat Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone ja Athanasía Aarniosuo. PANEELI: Pornosarjis (Sara Valta, Tuomas Myllylä, Mae Korvensivu, mod. Pii Anttonen), K18 Millaista on pornosarjakuvan piirtäminen? Vai saako sitä edes sanoa ’pornoksi’? Pi-täisikö sanoa ’eroottinen sarjakuva’? Miten pornosarjakuva otetaan vastaan? Tässä paneelissa keskustelemme näistä ja muista pornosarjakuvaan liittyvistä kysymyksistä. PANEELI: Saksankielinen sarjakuva (Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe, Samira Belorf, mod. Anna Vuorinne) (ENG) Millaista on saksankielinen sarjakuva 2020luvulla, ja ketkä sitä tekevät? Mitä sarjakuvalle kuuluu saksankielisessä Euroopassa? Paneelikeskustelussa Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe ja Samira Belorf kertovat uusimmista projekteistaan sekä työstään sarjakuvataiteilijoina Saksassa ja Sveitsissä.

Ihotaidetyöpaja

Crime Alley -elokuva (ENG), K16

Tule tekemään siirtokuvatatuointeja ja ihomaalausta tatuointi- ja sarjakuvataiteilija Apila Pepitan ohjaamana. Valitse Apilan suunnittelemista valmiista malleista ei-ikuinen tatuointi tai suunnittele oma kuva! Voit luoda ihotaidetta omalle tai kaverin iholle. Maalauksia tehdään pääosin raajoihin (kädet ja jalat). Työpajaan osallistuminen on ilmaista ja ei vaadi aiempaa kokemusta. Kaikki materiaalit saa paikan päältä. Ei vaadi ennakkoon ilmoittautumista, tule paikan päälle ja osallistu hetkeksi tai innostu maalaamaan vaikka moneksi tunniksi!

Erään murhenäytelmän ja vaarojen värittämän elämäntyön jälkeen Bruce Wayne on jäänyt eläkkeelle Lepakkomiehen tehtävästä. Vaikka yön sankarin roistogalleria on kukistettu jo aikoja sitten, on muuan uhka noussut kuin haudasta haastaen Lepakkomiehen toimintaan vielä kerran. Samaan aikaan hänen perässään on myös Gotham-legendojen seuraava sukupolvi, peräänantamaton poliisi nimeltä Barbara Gordon.

Taivaallisin pienlehti -voittaja Kaikille suomalaisille omakustanteille tarkoitettu Taivaallisin pienlehti -kisa järjestettiin myös tänä vuonna. Voittaja ja muut palkitut julkistetaan Korjaamon Vintin lavalla. Karikatyyriautomaatti Katja Tukiaisen maalaama vaaleanpunainen automaatti tehtailee sarjakuvataiteilijoiden ja kuvittajien piirtämiä pikamuotokuvia koko lauantain ajan. Karikatyyriautomaatissa piirtää eri sarjakuvataiteilijoita ja kuvittajia. Automaatin tuotto menee kokonaisuudessaan Maailman sarjakuvat -yhdistyksen toimintaan. Huom! Automaattiin käy maksutavaksi vain käteinen ja MobilePay. Hinnat: muotokuva 8 €, kaverikuva alk. 15 €.

Crime Alley (2022) on kotimainen, ei-kaupallinen Batman-fanielokuva (kesto 33 min), jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Pekka Paalanen. Elokuvan rooleissa nähdään muiden muassa Mikko Vihma, Anna Easteden, Christopher Killik, Richard Colvin, Alisa Rantaaho, Stewart Gray ja Juha-Pekka Mikkola. Kuten lukuisissa muissa tuotannoissa, Batmanin ääniroolin tekee legendaarinen Kevin Porter. Elokuva ei sovellu lapsille tai herkille, sillä se sisältää väkivaltaa ja on siksi ikäluokiteltu K16. Esityskielenä on englanti, tekstitykset suomeksi.

Esitys Zon 3D-sarjakuvasta Zon on periksiantamaton antisankari, joka yrittää parhaansa mukaan sopeutua yhteiskunnan asettamiin sääntöihin ja normeihin sekä löytää paikkansa maailmassa. Zonin tarina on kuvanveistäjä Sakari Peltolan luoma kolmiulotteinen sarjakuvateos, joka on kokonaan on veistetty kivestä. Teos sisältää yli 150 kohtausta, joiden yhteispaino on noin 15 tonnia. Zonin tarina julkaistiin kirjana kesällä 2023, ja sarjakuvafestivaaleilla Zon näyttäytyy teoksista koostetun kuvaesityksen muodossa.

PANEL DISCUSSIONS AND OTHER PROGRAMME ApilaTattoo -pop-up-tatuointistudio Apila tatuoi festivaaleilla pieniä sarjakuvatyylisiä tatuointeja. Tatuoinnit hintaan 120200 €. Valitse kuva Apilan piirtämistä valmiista flash-malleista. Tule ajoissa paikalle ja laita nimesi jonoon, jotta kerkeät saada tatuoinnin! Apila Pepita (s. 1991, Siilinjärvi) on helsinkiläinen tatuointitaiteilija, kuvittaja ja sarjakuvantekijä. Apila on tehnyt tatuointeja vuodesta 2020 lähtien, ja hän työskentelee nykyään Studio Hellässä Helsingin Katajanokalla. Apila on opiskellut graafista suunnittelua Aalto-yliopistossa. Sarjakuvia hän on tehnyt ammattimaisesti kymmenen vuotta. Viime vuosina hän on tatuointien ja sarjakuvien lisäksi keskittynyt kirjojen kuvittamiseen. Viimeisimpiä tuotoksia ovat Kuuilma-lastenkirjasarja, jonka uusin ja kolmas osa Myrtti ja nuuskiva kinuski julkaistaan elokuussa 2023. PANEELI: Limingan taidekoulun sarjakuvalinja Keskustelua Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan nykytilasta. Miten opiskelijat näkevät sarjakuvaopiskelun heitä hyödyttävän? Ovatko pienenevät oppilasmäärät kirous vai siunaus? Miten kaiken digitalisoituminen vaikuttaa opiskelun luonteeseen? Voiko tekoälyn kanssa kilpailla? Onko pakko? Keskustelemassa sarjakuvaopettaja Mikko Jylhä sekä muutama syksyn uusi opiskelija.

PANEELI: Matkat ja liikenne sarjakuvan aiheena (Tiitu Takalo, Janne Parviainen, Sanna Hukkanen, Maija Louhio, Jyrki Nissinen, mod. Jelle Hugaerts) Sarjakuva voi aina välillä toimia pakokeinona ja matkalippuna, keinona matkustaa päähenkilön kanssa muille maille poistumatta kuitenkaan omalta kotisohvalta. Ympäristökin kiittää tällaisesta matkustamisesta. Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo inspiroi sarjakuvapiirtäjät keskustelemaan matkustamisesta ja kaupunkiliikenteestä sekä niiden vaikutuksista paitsi ympäristöön myös kulttuuristen ilmiöiden ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen. Zinejä & zillailua Zinetonin kanssa! Zineton – Tosi Nopeen Pienlehtihaasteen pop-up-näyttelyssä saa hypistellä lukulampun alla yli sataa zineä, jotka valmistuivat Zineton-haasteessa 2022. Sunnuntaina Zineton kutsuu sarjisfestarikansan tosi nopealle zinepisteelleen loihtimaan eri materiaaleista minizinen vaikka vartissa tai parissakin, sillä homma saattaa viedä mennessään! Zineton on vuosittain järjestettävä luova maraton, jossa juoksemisen sijaan tehdään zine yhden viikonlopun aikana. Hikoiluun voi osallistua yksin tai isommalla porukalla mistäpäin maailmaa tahansa. Vuonna 2023 Zineton-viikonloppu järjestetään 29. syyskuuta – 1. lokakuuta.

Cosvision presents: a cosplay event Helsinki Comics Festival is collaborating with Cosvision to bring you a multimedia cosplay show as part of the festival programme! The show presents different forms of cosplay, from traditional costume making to videos and photos. Pitch your comic idea to a publisher! (ENG/FI) Would you like a publisher for your comic, but don’t really know how to get one? Pitch your comics ideas to the publishers in Korjaamo’s Leino meeting room! Visiting publishers: Dirk Rehm (Reprodukt, GER) Espen Holtestaul (No Comprendo, NOR) Petri Järvinen (Nordic Manga, FI) Drawing competition (presented by Pii Anttonen) (FI/ENG) Unleash your imagination and take part in a drawing competition! Everyone, from babies to adults and beginners to professionals, is welcome to participate in the playful event. The competition is hosted by Pii Anttonen, who will select eight contestants from those registered in advance. The winners are chosen by voice vote. Registrations with the code “Drawing competition” can be sent to helsinkicomicsfestival@gmail.com prior to the festival weekend!

Sheree Domingo & Patrick Spät reading: Madame Choi and the Monsters (ENG) Sheree Domingo and Patrick Spät read from Madame Choi and the Monsters, their 2022 graphic novel. After the comic reading, there will be a presentation of a short making-of and a Q&A. PANEL: Comics/fine/art (Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone, mod. Athanasía Aarniosuo) The comics artists as well as fine artists Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone, and Athanasía Aarniosuo discuss the spatiality of comics, the narrative nature of visual art, the immediacy of a gallery exhibition, and the relationship between comics and fine art. PANEL: Porn comics (Sara Valta, Tuomas Myllylä, Mae Korvensivu, mod. Pii Anttonen), K18 What is it like to draw a pornographic comic? Or can it even be called ‘porn’? Should we say ‘erotic comic’ instead? How are porn comics received? In this panel we will discuss these and other questions related to porn comics. PANEL: German language comics (Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe, Samira Belorf, mod. Anna Vuorinne) (ENG) What are German language comics about in the 2020s and who makes them? How are comics doing in German speaking Europe? In the panel, Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe, and Samira Belorf discuss their latest projects and share their experiences of working as comics artists in Germany and Switzerland.

Temporary skin art workshop Come and experiment with transfer image tattoos and skin painting under the guidance of tattoo and comics artist Apila Pepita. Choose a temporary tattoo from the ready-made models designed by Apila or design your own image! You can create skin art on your own or a friend’s skin. Paintings are mainly done on the limbs (hands and feet). Participation in the workshop is free, and no previous experience is required. All materials can be obtained on site. You don’t need to register in advance, come on site and participate for a while or get excited to paint for several hours!

Most Heavenly Small Publication winners The Most Heavenly Small Press competition, open for all Finnish self-publishers, was also organised this year. The winners will be announced on the Korjaamo’s Vintti stage. Caricature machine The pink machine, painted by Katja Tukiainen, produces quick portraits drawn by comic artists and illustrators all through Saturday. Cartoon artists and illustrators draw in the caricature machine. The proceeds of the vending machine go in their entirety towards the activities of World Comics Association. Only cash and MobilePay are accepted at the machine. Prices: portrait 8 €, friend photo from 15 €. Presentation of 3D comic Zon Zon is an unyielding anti-hero who tries his best to adapt to the rules and norms set by society and find his place in the world. Zon’s story, created by sculptor Sakari Peltola, is a three-dimensional comic carved entirely from stone. The work contains more than 150 scenes, the total weight of which is about 15 tons. Zon’s story was published as a book in the summer of 2023, and at the Helsinki Comics Festival Zon is shown as a photography slideshow.

Crime Alley movie (ENG), K16

PANEL: Comics at Liminka Art School

After a life’s work coloured by tragedy and danger, Bruce Wayne has retired from the role of Batman. Even though the dark knight’s rogues gallery has been vanquished long ago, another threat has risen as if from the grave to challenge Batman to action once again. At the same time, he is also being pursued by the next generation of Gotham legends, an unyielding police officer named Barbara Gordon.

The discussion is about the current status of Liminka Art School’s comics program. Do students view the study of comics as beneficial to them? Are decreasing student numbers a curse or a blessing? How does digitalisation affect the nature of studying? Can we compete with artificial intelligence? Do we have to? Comics teacher Mikko Jylhä and a few students starting their comics studies this autumn discuss.

Crime Alley (2022) is a Finnish non-profit Batman fan film (duration 33 min), written and directed by Pekka Paalanen and starring Mikko Vihma, Anna Easteden, Christopher Killik, Richard Colvin, Alisa Rantaaho, Stewart Gray, and Juha-Pekka Mikkola, among others. As in numerous other productions, Batman is voiced by the legendary Kevin Porter.

PANEL: Travel and traffic as the subject of comics (Tiitu Takalo, Janne Parviainen, Sanna Hukkanen, Maija Louhio, Jyrki Nissinen, mod. Jelle Hugaerts)

The film is not suitable for children or sensitive adults, as it contains violence, and is therefore rated K16. The language is English, and the subtitles are in Finnish. ApilaTattoo pop-up tattoo studio Apila tattoos small comics-style tattoos at the festival. Each tattoo costs approximately 120-200 €. Choose a picture from the ready-made flash models drawn by Apila. Get there on time and put your name on the list for a tattoo! Apila Pepita (b. 1991, Siilinjärvi) is a tattoo artist, illustrator, and comics artist from Helsinki. Apila has been tattooing since 2020 and currently works at Studio Hellä in Katajanokka, Helsinki. Apila has studied graphic design at Aalto University. They have been making comics professionally for ten years. Recently, in addition to tattoos and comics, they have focused on illustrating books. The most recent productions include the Kuuilma children’s book series, the newest and third volume of which, Myrtti ja nuuskiva kinuski, will be published in August 2023.

Comics can sometimes serve as a means of escape and a travel ticket, a way to travel with the main character to other countries without ever leaving one’s own couch. The environment also thanks us for this kind of travel. The Tram Museum, located in Korjaamo, inspires the comics creators to discuss travel and urban traffic and their effects not only on the environment but also on the understanding and interpretation of cultural phenomena. Zines & fun with Zineton! In the Zineton - Tosi Nopee Pienlehtihaaste pop-up exhibition, you can browse through more than a hundred zines that were completed during the Zineton challenge in 2022. On Sunday, Zineton invites the comics festival crowd to create a mini zine or two using different materials during a very fast zine workshop - it’s addictive! Zineton is an annual creative marathon, where instead of running, a zine is made over the course of one weekend. You can take part in the challenge alone or with a larger group from anywhere in the world. In 2023, the Zineton weekend will take place from September 29 to October 1.

SARJAKUVAFESTIV I LTAKLUBI EVENING PROGRAMME

Batman-päivän puhekaraoke

Batman Day Speech Karaoke

Kansainvälistä Batman-päivää juhlitaan Helsingin Sarjakuvafestivaalien ensimmäisenä päivänä. Lauantai-ilta huipentuu kävijöiden päästessä ilmaisemaan sisäistä Batmaniaan iltaklubilla järjestettävässä Batman-puhekaraokessa.

International Batman Day is celebrated on the first day of Helsinki Comics Festival. Saturday night culminates at visitors expressing their inner Batman in the Batman speech karaoke event organised at Korjaamo’s Vintti.

Speech karaoke eli puhekaraoke toimii samoin kuin perinteinen karaoke, mutta laulun valitsemisen sijaan esiintyjä valitsee puheen. Karaokekävijä voi kuunnella toisten esittämiä puheita rennossa ilmapiirissä tai kokeilla, miltä tuntuu tulkita itse jonkun puhetta.

Speech karaoke works the same as traditional karaoke, but instead of choosing a song, the performer chooses a speech. Karaoke-goers can listen to others’ speeches in a relaxed atmosphere or try how it feels to interpret someone’s speech themselves.

Buugiekalle DJ

DJ Buugiekalle

Illan musiikista vastaa DJ Buugiekalle.

DJ Buugiekalle will spin some records at the club.

ARJAKUVAFESTIVA 84

LAVAOHJELMA / STAGE PROGRAMME LAUANTAI / SATURDAY

SUNNUNTAI / SUNDAY

AIKA

VINTTI (Vaunusali)

AIKA

11.3012.15

Anja Dahle Øverbye (int. Ville Hänninen) (ENG)

11.00

KINO (Korjaamo)

13.0014.00

PANEELI: Sarja/kuva/taide (Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone, mod. Athanasía Aarniosuo) (FI)

12.1513.00

Edith Hammar ja Saskia Gullstrand (int. Reetta Laitinen) (ENG)

14.4515.30

Miguel Vila (int. Toma Henry) (ENG)

13.1013.50

COMIC READING: Sheree Domingo & Patrick Spät – Madame Choi and the Monsters (ENG)

15.4516.45

Cosvision esittää: Cosplay-näytös

14.0014.45

17.0017.45

Willem (int. Vesa Kataisto) (ENG)

15.3016.45

AIKA

HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT ALKAA! Paikka/Place: Vaunusali

11.3012.15

Zoras collective (int. Hannele Richert) (ENG)

11.00

KINO (Korjaamo)

MUU OHJELMA HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT ALKAA! Paikka/Place: Vaunusali

ZINE FEST ALKAA! Paikka/Place: Korjaamo

Pitch Petri Järvinen Paikka/Place: Korjaamo - Leino 11-14

ApilaTattoo -pop-uptatuointistudio Paikka/Place: Korjaamo - Salli

Ihotaidetyöpaja Paikka/Place: Vaunusalin Lava/ Vaunusali Stage 12-15

Pitch Dirk Rehm Paikka/Place: Korjaamo - Leino 11-14 12.1513.45

PANEL DISCUSSION: German language comics (Marijpol, Sheree Domingo, Patrick Spät, Andreas Gefe, Samira Belorf, mod. Anna Vuorinne) (ENG)

Matti Hagelberg (haast. Jelle Hugaerts) (FI)

13.4514.30

14.0014.45

CRIME ALLEY -elokuva/movie K16 (ENG, tekstitys: FI)

PANEELI: Matkat ja liikenne sarjakuvan aiheena (Tiitu Takalo, Janne Parviainen, Sanna Hukkanen, Maija Louhio, Jyrki Nissinen, mod. Jelle Hugaerts) (FI)

PANEELI: Limingan taidekoulun sarjakuvalinja (Mikko Jylhä, opiskelijoita, mod. H-P Lehkonen) (FI)

Pitch Espen Holtenstaul Paikka/Place: Korjaamo - Leino 14-17

14.4515.30

Milla Paloniemi: Kiroileva siili 20 v (haast. Vesa Kataisto) (FI)

15.0015.45

Mari Lukkari & Hannele Richert (haast. Aino Sutinen) (FI)

Zineton järjestää: pikazine-työpaja Paikka/Place: Vaunisalin Lava / Vaunusali Stage

15.4516.30

Paul Gravett (int. Ville Hänninen) (ENG)

16.0016.45

Mika Lietzén (haast. Lauri Pulkkinen) (FI)

16.4517.30

Henriikka Palva (haast. Petri Järvinen) (FI)

17.4518.30

Alexandros Kyparissis (haast. Petri Järvinen) (FI)

18.3019.00

KIITOKSET / ACKNOWLEDGEMENTS

FESTIVAALITAITEILIJA Kimmo Lust (haast. Reetta Laitinen) (FI)

19.1521.00

18.1519.00

PANEELI: Pornosarjis (Sara Valta, Tuomas Myllylä, Mae Korvensivu, mod. Pii Anttonen) K18 (FI)

21.0001.00

VINTTI (Vaunusali)

Heikki Paakkanen & Aapo Kukko (haast. Ville Hänninen) (FI)

17.0017.45

19.1520.00

AIKA

12.3013.30

18.00- Taivaallisin pienlehti 18.45 -voittaja (mod. H-P Lehkonen) (FI) PIIRUSTUSKILPAILU / DRAWING COMPETITION (juont./pres. Pii Anttonen) (FI/ENG)

MUU OHJELMA

CRIME ALLEY -elokuva/movie K16 (ENG, tekstitys: FI)

ILTAKLUBI / EVENING PROGRAMME Batman-päivän puhekaraoke / Batman Day Speech Karaoke (FI/ENG)

Buugiekalle DJ

NÄYTTELYT / EXHIBITIONS

Kimmo Lust & Henna Räsänen (HX): LOVE, LOGIC & HORROR

16.–30.9. Molotow concept store Teollisuuskatu 16, 00510 Helsinki ma–pe klo 10–18 la klo 10–16

16–30 Sep Molotow concept store Teollisuuskatu 16, 00510 Helsinki Mon–Fri, 10–18 Sat, 10–16

Sarjakuvanäyttely tutkii aivojen vasemman ja oikean puoliskon, tunteiden ja logiikan sekä itsetuhoisten alloseksuaalisten halujen ja hirviömäisen lesbisen läheisriippuvuuden yhteentörmäystä – sekä muita queer-narratiiveja.

A comics exhibition that explores the clash between the left and right halves of the brain, of feelings and logic, of allosexual self-destructive desires and monstrous lesbian codependency – and other queer narratives.

Kimmo Lust on Järvenpäässä toimiva sarjakuvataiteilija ja kuvittaja, joka on kiinnostunut surrealismista, hurmeesta ja orgaanisista tekstuureista. Hän keskittyy työssään mentaalisiin ongelmiin ja seksuaalisuuteen autobiografisesta näkökulmasta.

Kimmo Lust is a comic artist and illustrator based in Järvenpää, Finland, with an interest in surrealism, gore, and organic textures. He focuses on his work on mental issues and sexuality from an autobiographical perspective.

Henna Räsänen (HX) on Berliinissä toimiva eibinäärinen sarjakuvataiteilija, joka tutkii työssään sosiaalisia normeja epätavanomaisen, piikikkään huumorin avulla. Hänen sarjakuvansa kuvaa alakulttuureita ja queer-yhteisöjä nopeasti murenevassa maailmassa.

Henna Räsänen (HX) is a Berlin-based non-binary comic artist whose work explores social norms through offbeat, prickly humor. Their comics depict subcultures and queer communities in a rapidly eroding world.

Janne Parviainen: Sarjakuvasta kuviksi

Janne Parviainen: Graphic novel inspired graphic art

15.–28.9. Myymälä2 Uudenmaankatu 23, 00120 Helsinki ke–la klo 12–18 su klo 12–17

15–28 Sep Myymälä2 Uudenmaankatu 23, 00120 Helsinki Wed–Sat, 12–18 Sun, 12–17

Näyttelyssä on esillä kuvituksia Janne Parviaisen sarjakuviin perustuen sekä hänen Post Man -sarjakuvaansa liittyvä teossarja, jossa tarinan henkilöhahmot seikkailevat taidehistorian klassikkopiirustuksissa ja -maalauksissa. Post Man teossarjaan sisältyy versioita muiden muassa Alfonse Muchan, Gustave Doren, M. C.Escherin ja Akseli Gallen-Kallelan teoksista.

The exhibition showcases illustrations that are based on graphic novels by Janne Parviainen. Part of the exhibition is a series of drawings where Parviainen has made versions of classic graphic art and paintings based on the characters of his graphic novel Post Man. The series consists of versions from Alfonse Mucha, Gustave Dore, M.C. Escher, and Akseli GallenKallela’s work.

Janne Parviainen on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, taidemaalari ja valotaiteilija, jolta on ilmestynyt kolme sarjakuvateosta. Parviaisen viimeisin teos, Rooman rajoilla, valittiin vuoden 2022 Sarjakuva-Finlandia-finalisteihin. Näyttely järjestetään yhteistyössä Helsingin sarjakuvafestivaalien kanssa osana 38. Helsingin sarjakuvafestivaalien ohjelmaa.

Janne Parviainen is a Helsinki-based graphic novel artist, oil colour painter, and light artist, who has published three graphic novels. His latest graphic novel, Rooman rajoilla was selected among the finalists from the ComicsFinlandia competition in 2022. The exhibition is organised in collaboration with Helsinki Comics Festival as part of the 38th Helsinki Comics Festival programme. 89

Marijpol: Hort 15.9.–10.10. Goethe Institut – Finnland Salomonkatu 5B, 00100 Helsinki ma–to klo 12–18 Näyttelyssä on esillä suuria vedoksia Marijpolin uusimmasta sarjakuvasta Hort. Hort on tarina ystävyydestä, välittämisestä ja vaihtoehtoisista perhemalleista. Kolme alle nelikymppistä naista asuu yhteisessä asunnossa. Denise on muokannut ruumistaan käärmeraajoilla, Petra on äärimmäisen lihaksikas kehonrakentaja, ja Ulla on jättiläinen. Tarina alkaa siitä, kun kolme ystävystä tapaavat sisarukset Ilsen, Jörgin ja Dieterin.

Samira Belorf: OnTour – with Zeal & Ardor

6.9.–2.10. Kalasataman seripaja, Pajagalleria Vanha talvitie 9, 00580 Helsinki ma–pe klo 10–17

6 Sep – 2 Oct Kalasataman seripaja, Pajagalleria Vanha talvitie 9, 00580 Helsinki Mon–Fri, 10–17

Samira Belorf kulki metalliyhtye Zeal & Ardorin matkassa kolme viikkoa heidän Euroopan-kiertueellaan talvella 2022. Julkaisu koostettiin hänen kuvittamistaan vaikutelmista matkalta. Piirrokset ja lyhyet sarjakuvat valaisevat kiertue-elämää ja näyttävät, mitä vaatii, että kukin konsertti saadaan rullaamaan kuin hyvin öljytty kone.

Samira Belorf accompanied the metal band Zeal & Ardor for three weeks on their European tour in the winter of 2022. A publication was created from the illustrated impressions of this trip. The drawings and short comics give an insight into life on tour and show what it takes to make each concert run like a well-oiled machine.

Marijpol eli Marie Pohl (s. 1982) työskentelee kuvittajana, sarjakuvataiteilijana ja suunnittelijana sekä opettaa piirtämistä ja kuvakerrontaa vierailevana luennoitsijana useissa yliopistoissa. Hänen sarjakuviaan julkaistaan kansainvälisissä lehdissä ja antologioissa kuten Lagon Revue, Mould Map ja Colorama Clubhouse. Marijpol: Hort 15 Sep – 10 Oct Goethe Institut – Finnland Salomonkatu 5B, 00100 Helsinki Mon–Thu, 12–18 You will see large prints of pages from Hort, Marijpol’s latest comic. Hort is a story about friendship, caring, and alternative family models. Three women in their late thirties live together in an apartment. Denise has modified her body with snake limbs, Petra is an extremely muscular bodybuilder, and Ulla is a giantess. The story picks up when the three friends meet the siblings Ilse, Jörg, and Dieter. Marijpol, aka Marie Pohl (b. 1982), works as an illustrator, comics artist, and designer, and teaches drawing and picture narrative as a guest lecturer at various universities. Her comics appear in international magazines and anthologies such as Lagon Revue, Mould Map, and Colorama Clubhouse.

Andreas Gefe: Carnets de Voyage 8.9.–1.10. Kulttuurikeskus Stoa, Parvigalleria Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki ma–to klo 8–20 pe klo 8–18 la klo 10–16 su klo 12–18 Andreas Gefe on kansainvälisesti tunnettu sveitsiläinen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hän on julkaissut viisi sarjakuvanovellia saksaksi, ja kolme niistä on käännetty myös ranskaksi. Vuonna 2019 Gefe vietti neljä kuukautta New Yorkissa, missä hän tapasi Julian Volojin sattumalta. Teokselle (Not) a New York Love Story myönnettiin sveitsiläis–saksalaisten kaupunkien sarjakuvapalkinto. Myös maalaaminen on Gefen intohimo. Gefe luo kuvituksensa akryylillä pahville, ja hän työstää usein henkilökohtaisia projektejaan. Uusin on Carnets de Voyage -sarja, joka on originaalien ohella esillä Sarjakuvafestivaaleilla.

Andreas Gefe: Carnets de Voyage 8 Sep – 1 Oct Kulttuurikeskus Stoa, Parvigalleria Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki Mon–Thu, 8–20 Fri, 8–18 Sat, 10–16 Sun, 12–18 Andreas Gefe is a Swiss illustrator and comics artist with an international reputation. He has published five graphic novels in German, with three of them translated into French. In 2019 Gefe spent four months in New York City where he met Julian Voloj by pure coincidence. (Not) a New York Love Story was honored with the Comic Prize of the Swiss–German cities. Gefe is also a painter by passion. Gefe creates a lot of his illustrational work with acrylic on cardboard, and he frequently works on his own, personal projects. His latest one is the series Carnets de Voyage which is, besides the comic originals, shown at the festival. 91

Sheree Domingo & Patrick Spät: Madame Choi and the Monsters

Zoras-kollektiivi:Toivoa juurruttamassa

Zoras collective: Rooting Hope

8.–29.9. Käpylän kirjasto Väinölänkatu 5, 00610 Helsinki ma–to klo 9–20 pe klo 9–16

15.–30.9. Malmitalo Ala-Malmin tori 1, 00700 Helsinki ma–to klo 8–20 pe klo 8–16 la klo 10–16 su klo 10–16

15–30 Sep Malmitalo Ala-Malmin tori 1, 00700 Helsinki Mon–Thu, 8–20 Fri, 8–16 Sat, 10–16 Sun, 10–16

Sarjakuvassaan Madame Choi and the Monsters (Edition Moderne, 2022) Berliinissä toimivat taiteilijat Sheree Domingo ja Patrick Spät kertovat tarinan todesta rikoksesta: eteläkorealaisen näyttelijätär Choi Eun-heen kaappauksesta Pohjois-Koreassa 1978. Tämän ohessa sarjakuva kertoo tarinan rautaa syövästä ja alati kasvavasta hirviöstä nimeltä Bulgasari. Näyttelyssä on esillä alkuperäispiirroksia sarjakuvasta sekä käsintehtyjä keraamisia veistoksia hirviöstä.

Monikansallinen Zoras-kollektiivi tarkastelee näyttelyssään taiteen ja aktivismin yhteisiä pintoja. Näyttelyn tarkoituksena on kutsua vieraat sulattelemaan maailmaa kanssamme ja tutkimaan yhdessä juurisysteemejä, jotka mahdollistavat yhteiskunnallisen ja ekologisen muutoksen. Astu kollektiivisen työskentelymme universumiin, jossa ääniteokset, luonnoskirjat ja piirrokset kutsuvat osallistumaan. Voit kuunnella, piirrellä ja jättää jotain jälkeesi...

The international Zoras collective explores the overlap between art and activism. In this exhibition we invite you to metabolise the world with us. Step into a universe of collective practice: soundwork, sketchbooks, images, and invitations to contribute, listen, doodle, leave something behind… Together, we explore root systems for social and ecological change.

Osallistu ilman ennakkoilmoittautumista työpajaamme lauantaina klo 12–15. Työpaja järjestetään näyttelyn tiloissa Malmitalon parvigalleriassa.

8–29 Sep Käpylän kirjasto Väinölänkatu 5, 00610 Helsinki Mon–Thu, 9–20 Fri, 9–16 In their comic Madame Choi and the Monsters (Edition Moderne, 2022), Berlin-based comic artists Sheree Domingo and Patrick Spät tell a true crime story: the abduction of South Korean actress Choi Eun-hee to North Korea in 1978. Linked to this, the comic tells the story of an iron-eating, ever-growing monster called Bulgasari. The associated exhibition shows original drawings of the comic as well as handmade ceramic sculptures of the monster.

Join our drop-in workshop on Saturday between 12:00–15:00.

Sanna Hukkanen: Etnograafin kiertävä kotimuseo 1.–30.9. Espresso Edge Liisankatu 29, 00170 Helsinki ma–to klo 8.30–18 pe klo 8.30–16 la klo 11–16 Matkoilta suomalais-ugrilaiseen maailmaan on tarttunut mukaan monenlaisia aarteita: lahjaksi saatuja esineitä, taika-amuletteja ja suurta johtajaa ivaavaa krääsää. Etnograafin kiertävä kotimuseo -näyttely on rakentunut Sanna Hukkasen Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus -sarjakuva-albumin ympärille. Sanna Hukkanen: An Ethnographer’s Travelling Museum 1–30 Sep Espresso Edge Liisankatu 29, 00170 Helsinki Mon–Thu, 8:30–18 Fri, 8:30–16 Sat, 11–16 From her trips to the Finno-Ugric world, Sanna Hukkanen has brought back many kinds of treasures: gifts, magic amulets, and collections of rubbish mocking the great leader. The ethnographer’s travelling museum exhibition exhibition is built around Sanna Hukkanen's Taiga – EtnoGraafinen matka-kertomus travel narrative comic book.

Ryhmänäyttely: Matkalla

Ryhmänäyttely: Seniorit

Eetu Stenberg, Isla Antikainen, Maria Leskinen, Linda Karjalainen, Linnea Kilpi, Haltijakäpälä ja Nina Lappalainen

5.-30.9. Itäkeskuksen kirjasto Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki ma–klo 8-20 pe klo 8-18 la klo 10-16 su klo 12-16

8.–23.9. The Store, Hakaniemi Hämeentie 4, 00530 Helsinki ma–su klo 12–18 Taiteilijat esittelevät teoksiaan ryhmänäyttelyssä Hakaniemen The Store -liikkeen alakerrassa.. Matkailuaiheisen ryhmänäyttelyn on kuratoinut Sarjakuvafestivaalien tuotantotiimi, Ella Tahkolahti ja Athanasía Aarniosuo. Group exhibition: On the Road Eetu Stenberg, Isla Antikainen, Maria Leskinen, Linda Karjalainen, Linnea Kilpi, Haltijakäpälä, and Nina Lappalainen 8–23 Sep The Store, Hakaniemi Hämeentie 4, 00530 Helsinki Mon–Sun, 12–18 The artists present their works in a group exhibition in the basement of The Store in Hakaniemi. The travel themed group exhibition has been curated by the production team of Helsinki Comics Festival, Ella Tahkolahti and Athanasía Aarniosuo.

Itäkeskuksen kirjastossa olevassa näyttelyssä pääsevät esiin sarjakuvasta kiinnostuneet seniorit! Kaikki näyttelyn teokset ovat saaneet alkunsa kevätkauden 2023 aikana kolmessa Sarjakuvakeskuksen järjestämässä sarjakuvaryhmässä pääkaupunkiseudulla. Kursseilla on kokeiltu erilaisia tekniikoita, tehty vierailuja kulttuurikohteisiin ja vastaanotettu taiteeseen vihkiytyneitä vierailijoita. Taiteellisessa työskentelyssä on kannustettu kokeilemiseen sekä omien tarinoiden ja kokemusten hyödyntämiseen, Tästä syystä näyttely onkin mitä erilaisimpien taiteilijoiden ja lopputulosten hauska viidakko.

Milla Paloniemi: Kiroileva siili 20 vuotta – Kasvukipuja 14.9.–15.11. Bar 10 Fleminginkatu 10, 00530 Helsinki ma–pe klo 11–2 la–su klo 12–2 Näyttelyssä on esillä harvemmin esillä nähtyjä originaaleja Suomen tunnetuimman ja tunteellisimman siilin alkuajoilta. Kiroileva siili on ollut pieni piikikäs oman tiensä kulkija jo 20 vuoden ajan. Se kiroili itsensä suomalaisten sydämiin ensin internetin ja sittemmin sanomalehtien ja sarjakuva-albumeiden sivuilta. Kiroileva siili 1 -albumi (Sammakko, 2007) voitti Suomen ensimmäisen Sarjakuva-Finlandian vuonna 2008. Yhdeksäs albumi on juuri julkaistu. Milla Paloniemi (s. 1983) on tuottelias ja monipuolinen sarjakuvataiteilija, kuvittaja, graafikko, opettaja, muusikko ja ponifarmari.

Group exhibition: Seniors 5–30 Sep Itäkeskus Library Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki Mon–Thu, 8–20 Fri, 8–18 Sat, 10–16 Sun, 12–16 The exhibition at Itäkeskus Library features seniors who are interested in comics! All the works in the exhibition were created during the spring season of 2023 in three comics groups organised by the Comics Center in Helsinki and surrounding areas. During the lessons the seniors tried various techniques, visited cultural sites, and met art professionals. Experimentation and the utilisation of one’s own stories and experiences in the artistic work were encouraged, which is how the exhibition ended up as a mixture of the most diverse artists and final results.

Milla Paloniemi: 20 years of The Cursing Hedgehog – Growing Pains 14 Sep –15 Nov Bar 10 Fleminginkatu 10, 00530 Helsinki Mon–Fri, 11–2 Sat–Sun, 12–2 The exhibition features rarely seen originals from the early days of Finland’s most famous and emotional hedgehog. The cursing hedgehog has been a prickly little free spirit for 20 years already. It cursed itself into the hearts of Finns, first through the internet and then from the pages of newspapers and comic albums. The Kiroileva siili 1 (“Cursing hedgehog 1”) album (Sammakko, 2007) won Finland’s first Comics-Finlandia prize in 2008. The ninth album has just been released. Milla Paloniemi (b. 1983) is a prolific and versatile comics artist, illustrator, graphic designer, teacher, musician, and pony farmer.

Kutikutin risografianäyttely: Whispers in the Ether Terhi Adler, Jyrki Heikkinen, Susanna Kesänen, Reetta Niemensivu ja Kati Rapia 15.–30.9. Sörkan Ruusu Pääskylänrinne 3, 00500 Helsinki ma–su klo 14–2 Näyttely Näyttely Whispers in the Ether (“Kuiskauksia eetterissä”) juhlistaa viittä uutta risozineä, joiden tekijäkaarti koostuu nykysarjakuvayhdistys Kutikutin taiteilijoista. Näyttely on osa Helsingin sarjakuvafestivaalien ohjelmaa, ja se on esillä Ravintola Sörkan Ruusussa syyskuun ajan. Kutikuti’s risograph exhibition: Whispers in the Ether Terhi Adler, Jyrki Heikkinen, Susanna Kesänen, Reetta Niemensivu, and Kati Rapia 15–30 Sep Sörkan Ruusu Pääskylänrinne 3, 00500 Helsinki Mon–Sun, 14–2 The exhibition Whispers in the Ether celebrates five new risozines, whose authors are artists from the contemporary comics association Kutikuti.

Kuva on toteutettu Sarjakuvakeskuksen järjestämällä senioreille suunnatulla kurssilla keväällä 2022.

The exhibition is part of Helsinki Comics Festival 2023 programme. The exhibition is on display in restaurant Sörkan Ruusu.

SARJA/KUVA/TAIDE

COMICS/FINE/ART

Om’Pu Galleria 3.9.–7.10. Siltasaarenkatu 15, 00510 Helsinki ma–su klo 9–2

Om’Pu Galleria 3 Sep–7 Oct Siltasaarenkatu 15, 00510 Helsinki Mon–Sun, 9–2

Niin sarjakuvan kuin kuvataiteenkin parissa sekä näiden välimaastossa työskentelevät taiteilijat Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone ja Athanasía Aarniosuo keskustelevat aiheesta Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Korjaamolla lauantaina 16. syyskuutaklo 13-14.

The comics artists as well as fine artists Siiri Viljakka, roju, Juliana Hyrri, Ivanda Jansone, and Athanasía Aarniosuo discuss the spatiality of comics, the narrative nature of visual art, the immediacy of a gallery exhibition, and the relationship between comics and fine art at a panel discussion organised by and during Helsinki Comics Festival. The five artists will present their work at Om’Pu gallery, in a group exhibition where storytelling meets the immediate atmosphere of the space.

Om’Pu Gallerian yhteisnäyttelyssä on esillä tämän viisikon teoksia, joissa kerronnallisuus kohtaa Om’Pun välittömän tunnelman.

Zineton – Tosi Nopeen Pienlehtihaasteen pop-up-näyttely

Tommi Musturi: Myrskyä

16.-17.9. Vaunusalin lava, Korjaamo Töölönkatu 51 A-B, 00250 Helsinki la klo 11–20 su klo 11–19

Valllilan Panimon galleria 4.–30.9. Nilsiänkatu 10, 00510 Helsinki ma-ti klo 10–18 ke-pe klo 10–21 la klo 14–18

Zineton – Tosi Nopeen Pienlehtihaasteen popup-näyttelyssä saa hypistellä lukulampun alla yli sataa zineä, jotka valmistuivat Zinetonhaasteessa 2022. Zineton on vuosittain järjestettävä luova maraton, jossa juoksemisen sijaan tehdään zine yhden viikonlopun aikana. Hikoiluun voi osallistua yksin tai isommalla porukalla mistäpäin maailmaa tahansa. Vuonna 2023 Zineton-viikonloppu järjestetään 29. syyskuuta – 1. lokakuuta. Zineton - Tosi Nopee Pienlehtihaaste pop-up exhibition

Tommi Musturin Vallilan Panimolla toteutuva näyttely sisältää maalauksia, grafiikkaa sekä piirroksia. Sekatekniikoin toteutetut työt pakenevat tyylejä muodostaen oudolla tavalla järjestäytyneen, omalakisen energisen myrskyn – värit ja muodot muuntuvat näkökulmiksi tekijän maailmaan ja kutsuvat katsojan kohti tuntematonta, kadonnutta. Näyttely luotaa jokaisessa yksilössä piileviä kokemisen alueita, jotka pakenevat sanallistamista. Näyttely on osa Vallilan Panimon gallerian kuratoitua näyttelyohjelmaa. Tommi Musturi: Storming

16 Sep – 17 Sep Vaunusali stage, Korjaamo Töölönkatu 51 A-B, 00250 Helsinki Sat, 11-20 Sun, 11-19 In the Zineton – Tosi Nopee Pienlehtihaaste pop-up exhibition, you can browse through more than a hundred zines that were completed during the Zineton challenge in 2022. Zineton is an annual creative marathon, where instead of running, a zine is made over the course of one weekend. You can take part in the challenge alone or with a larger group from anywhere in the world. In 2023, the Zineton weekend will take place from September 29 to October 1.

Vallila Brewery Gallery 4 Sep – 30 Sep Nilsiänkatu 10, 00510 Helsinki Mon-Tue, 10-18 Wed-Fri, 10-21 Sat, 14-18 Tommi Musturi’s exhibition for Vallila Brewery contains paintings, prints, and drawings. These mixed media works escape styles to form an organised alien storm of energy – colours and forms become scenery from the artist’s world, inviting the viewer towards something unknown or lost. The exhibition creates areas of experience hidden in each individual that escape words. Storming is part of Vallila Brewery Gallery’s own curated programme.

Athanasía Aarniosuo, yksityiskohta kirjasta The Nostalgia EP, 2022.

KORJAAMON KARTTA / KORJAAMO MAP

NÄYTTEILLEASETTAJAT / EXHIBITORS

ZINE FEST

KINO NÄYTTEILLEASETTAJAT

INVAWC

WC SALLI

RAVINTOLAN PARVI / 2ND FLOOR RESTAURANT

LEINO

RAVINTOLA / RESTAURANT

SISÄÄNKÄYNTI / ENTRANCE

HÄTÄULOSKÄYNTI / EMERGENCY EXIT

PÄÄSISÄÄNKÄYNTI / MAIN ENTRANCE

KORJAAMO PÄÄSISÄÄNKÄYNTI / MAIN ENTRANCE

PORTAAT VAUNUSALIIN / STAIRS TO VAUNUSALI

2. Suuri Kurpitsa

16. PeneLopez

3. Markku Tanttu

17. JP Ahonen

4. Antikvariaatti Coppola

18. Lystring förlag

5. Tampereen Sarjakuvaseura

19. Janne Parviainen

6. Asema Kustannus

20. Tiitu Takalo

21. Nordic Manga

STUFF

8. Turun Sarjakuvakauppa

22. ComicInvasionBerlin

9. Kutikuti 10. Tim ja Tom

23. Deutscher Comicverein German Comics Association

11. Molotow Finland

24. Saskia Gullstrand

12. Pokuto - Pohjoinen kustannustoiminta

25. Edith Hammar

13. WSOY & H-Town

27. Kaltsu Kallio

14. SS Libricon

28. Superturunen

26. Petteri Tikkanen

HISSI / ELEVATOR BAARI / BAR

VAUNUSALI

15. Rosebud

Kaisa ja Christoffer Leka, teoksesta Before the Sun Sets, 2022. Kuva: Henry Söderlund.

LAVA / STAGE

VAUNUSALIN VINTTI / VAUNUSALI ATTIC

Kaisa & Christoffer Leka

EI KÄYTÖSSÄ / NOT IN USE PORTAAT VINTILLE / STAIRS TO ATTIC SISÄÄNKÄYNTI / ENTRANCE

PORTAAT / STAIRS OVET / DOORS

INVA WC

WC SISÄÄNKÄYNTI / ENTRANCE

NARIKKA / CLOAKROOM INFO

NÄYTTEILLEASETTAJAT / EXHIBITORS

LAVA / STAGE

PORTAAT VINTILLE / STAIRS TO ATTIC HISSI / ELEVATOR

JAKUVAFESTIVAAL ZINE FESTIN NÄYTTEILLEASETTAJAT / ZINE FEST EXHIBITORS

Lauantain myyjät

Sunnuntain myyjät

Rosa Rea & SURKEART

2. ellumir & elppidraws

2. Sotavalta & Vihtoori

3. Kryptidi Homot

3. Turun sarjakuvakeho

4. Vuorovesi-kollektiivi & Avokaadonen

4. Nli

5. Alisa Malin & Karoliina Koljonen

5. Broci

6. ManaMonni & Yessirlthr

6. Sophie Labelle & Arvi Tammi

Sumusakea

AntsuPuff

8. Jiipu Uusitalo

8. Naensut

9. Emmi Nieminen, Eva Mäkelä,

9. Limingan sarjakuvalinja

Tuukka Teponoja

10. Pikku paperi

10. Aleksis ”Sarracenian” Shi

11. Kaarinart

11. Auraboo

12. Rikkisu & Haltijakäpälä

12. Sarjakuvakeskuksen perjantaipaja

13. Essi Välimäki & Karma Lehtinen

13. Eelis Nilukka & Toni Ahola

14. Mirella Aurora Baas

14. Mellu

15. jkmiddlehouse

15. Kris Keränen

16. Jenni Välikangas, Reetta Kallio,

16. Kartsa & Savi

100

Para Valta & Siiri Viljakka

Variable

17. Sampsu

17. Tuisku H.

18. Nekioka

18. PawsUpRobbie

19. Taneli Kemppi & Ruakku

19. Rasmus Tiilikka & Leija Reilin

20. Rosakaz & Heinokai

20. Tähdenetsijät

21. Nam-Ke

21. Emilis

22. Tomatowen

22. Lassi Kaikkonen

23. Nyyra, Nukkuvalokki, Kiia Kostet, Guev

23. Emilia Ojala & Pinja Salmi

24. Krottinen

24. Tiitus Niemenperä

25. Pilvipalvelu

25. Ana Pando

26. Kiira Mukka & Iriini Kalliomäki

26. Selma Bertell & Elmer Strang

27. KAAOS.KIOSKI

27. Klaudia Denisov & Susanna Kesänen

28. Graciela Sarabia

28. Reunaehto

29. Piiru

29. Betoniaaveet

30. Viivi Esmeralda

30. Nemo Koski & Sakari Kyyrönen

31. Yhteismyyntipöytä

10,000 commandments. Advice for visitors. 1. Remember to eat and drink! Stay in good spirits! 2. Ask for permission before photographing people or merchandise. 3. Wash your hands or use disinfectant when handling coins and notes. 4. Use a tissue when coughing. 5. If you don’t have a tissue, use your sleeve. Aren’t you sneezing a lot! - Cat allergy. 6. Avoid using strong perfumes. 7. Avoid being too loud. Don’t block the walkways. 8. Eat your snacks outside the Zine Fest area. Artists can eat at their desks. 9. Do not put food or drinks where they don’t belong. (Sales tables, for example.)

101

KUSTANTAMOIDEN UUTUUDET / NEW COMICS RELEASES Tule Zine Festiin viihtymään underground-sarjakuvien pariin Helsinki Zine Fest on osa Helsingin sarjakuvafestivaaleja ja toimii paikkana, jonne pienlehtien tekijät, lukijat ja muut vastavirtakulttuurista kiinnostuneet voivat kokoontua, tulla myymään teoksiaan ja tapaamaan muita samanhenkisiä ihmisiä. Zine tarkoittaa pienen levikin ei-kaupallista omakustannejulkaisua, jonka takana yleensä on yksi ihminen tai pieni ryhmä. Pienlehdet voivat sisältää sarjakuvaa, tekstiä, kuvia, runoja tai ihan mitä vaan! Pienlehtien alakulttuuri on saanut alkunsa 70-luvun punk-liikkeessä, ja nykyään zinet tarjoavat monille tekijöille vapaan alustan erilaisten asioiden kokeilemiseen taiteellisesti.

Syksyn 2023 sarjakuvauutuuksia New Finnish language comics, autumn 2023

ASEMA KUSTANNUS Mika Lietzén Alkoholi Elokuu 2023 Matti Hagelberg Seitsemän vuotta tii petissä Elokuu 2023

Tänä vuonna Zine Fest järjestää - Zine Fest -pöydät Kulmasalissa, missä oma- ja pienkustanteiden tekijät ja sarjakuvataiteilijat myyvät omia teoksiaan - Zine Fest -verkkokaupan, joka on auki 1.–30.9. ja mistä löytyy digitaalisia pienlehtiä (osoite: helsinkizinefest.itch.io) - Taivaallisin pienlehti -palkinnon ja Taivaallisin verkkosarjakuva -palkinnon jaon lauantaina klo 18.

Find Finnish and international underground comics at Zine Fest Helsinki Zine Fest is a place for zine artists, readers, and people interested in counterculture to gather, sell their works, and meet like-minded people. - Zine Fest tables by artists in Kulmasali. - Zine Fest web store at helsinkizinefest.itch.io with digital zines, open 1–30 Sep. - Most Heavenly Small Press and Webcomic awards – join the ceremony on Saturday at 6 PM. Instagram + X: @zinefesthki

102

EGMONT Arild Midthun Aku Ankka: Akustuksen Aarre Syyskuu 2023 Didier Conrad & Fabcaro Asterix 40: Valkoinen iiris Lokakuu 2023 Asterix – Latinaa sarjakuvan sivuilta Syyskuu 2023 Edgar B. Jacobs Blake ja Mortimer – Suuren pyramidin arvoitus osa 1 Lokakuu 2023 Ilkka Heilä B. Virtanen: Etätyömiehen paluu Lokakuu 2023 Carl Barks Carl Barksin Aku Ankka 4 Elokuu 2023 Carl Barks Carl Barksin Aku Ankka 5 Lokakuu 2023

Carl Barks Carl Barksin Aku Ankka 6 Joulukuu 2023 Fred Filemon – Batbadin Simbabbad Syyskuu 2023 H. Benedetti, M. Coulon, S. Lecocq, N. Robin, J. Bastide & P. Fenech Idefix ja voittamattomat 2: Roomalainen sekasoppa Elokuu 2023 Hugo Pratt Korkeajännitys: Hugo Pratt 3 – Rautainen nyrkki Elokuu 2023 Hugo Pratt Korkeajännitys: Hugo Pratt 4 – Synkkä tuomio Marraskuu 2023 103

JAKUVAFESTIVAAL Carl Barks Loput Barks-tarinat Elokuu 2023

Achde, Jul & Maurice de Bevere (Morris) Lucky Luke Uudet seikkailut 17: Rantanplanin arkki Elokuu 2023 André Franquin Marsupilami – Marsupilamin metkut Elokuu 2023 Maxi-Tex 46: Myrskyn jälkeen Lokakuu 2023

Taavi Kassila & Kati Hannila Mestareita ja opetuslapsia Syyskuu 2023 Floyd Gottfredson Mikki Hiiri: Lain pitkä häntä Lokakuu 2023 Lee Falk Mustanaamio: Lainsuojattomien maa Lokakuu 2023 Lise Myhre Nemi 47: Korkealta ja kovaa Elokuu 2023 Jean Claude Fournier Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 19: Kuoleman lähettiläs Elokuu 2023 Malin Falch Pohjantuli 5 – Porttipuu osa 1 Syyskuu 2023 Don Rosa Roope-setä ja Aku Ankka 5 Marraskuu 2023

104

Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci Sisarukset Grémillet 4: Komeetta ja vuorikauris Lokakuu 2023

KISSANVIIKSET

Gijé & Carbone Soittorasia 3: Menneisyyden varjot Elokuu 2023

Erkki Waan Kunkku Heinäkuu 2023

Sylvia Douyé & Paola Antista Sorceline 2: Lasipatsaiden salaisuus Lokakuu 2023

Riitta Uusitalo Armi ja rakastunut Pepi Kesäkuu 2023

Heikki Prepula Kössi Kenguru sarjakuvien maailmassa Syyskuu 2023

J. M. DeMatteis & Mike Zeck Spider-Man: Kravenin viimeinen jahti Elokuu 2023

POKUTO

Gianluigi Bonelli, Guglielmo Letteri & Aurelio Galleppini Tex Willer kirjasto 70: Meteorikraateri Elokuu 2023

Suvi Sipronen Routa Syyskuu 2023

Tex Willer kirjasto 71: Uhrialttari Lokakuu 2023

SUURI KURPITSA

Tex Willer värialbumi 4: Aguas Negras Lokakuu 2023 Pierre Christin & Virginie Augustin Valerian ja Laureline – Siellä missä tarinoita tehdään Marraskuu 2023 Wallace Wood Wally Wood: Verta ja väristyksiä Elokuu 2023 Roger Leloup YokoTsuno 24: Saturnuksen kaksoset Elokuu 2023

Sami Nyyssölä Ilmastopakolaisen käsikirja

Tauri Oksala Droonit Helsingin yllä Ivanda Jansone Mustavalkoinen mestariteos Syyskuu 2023 Maija Louhio Poika joka ei halunnut palata Suomeen Tiitu Takalo & Tiina Männistö-Funk Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa Elokuu 2023

105

JAKUVAFESTIVAAL SARJAKUVAFESTIVAALIEN HISTORIA / THE HISTORY OF HELSINKI COMICS FESTIVAL

WSOY

ZUM TEUFEL

HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT

Mari Luoma Romeo & Hirviöt: Augustuksen arvoitus Elokuu 2023

Pat Mills & Joe Colquhoun Charleyn sota Syyskuu 2023

Suomen sarjakuvaseura ry on järjestänyt Helsingin sarjakuvafestivaaleja vuodesta 1979 lähtien. Alkuvuosina festivaali pidettiin Vanhalla Ylioppilastalolla, sittemmin eri puolilla kaupunkia ja tänä vuonna Töölössä. Alusta lähtien festivaalin rakenne on säilynyt samankaltaisena, erilaisten teemojen puitteissa. Helsingin sarjakuvafestivaalit tarjoaa kutsuvieraiden julkisia haastatteluja, paneelikeskusteluja, performansseja, työpajoja sekä myyntipisteitä niin isommille kustantamoille kuin pienlehtien tekijöille.

Matti Hagelberg Suomaan kansan muinaisusko Syyskuu 2023

Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi 6: Lapsuus Lähi-idässä (1994–2011) Syyskuu 2023

Robert E. Howard & Petri Hiltunen Harmaan jumalan hetki Syyskuu 2023 Aapo Kukko Puhumalla paras Elokuu 2023 Heikki Paakkanen Slava Ukraini Syyskuu 2023

Sanna Hukkanen Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus Syyskuu 2023 Anneli Furmark Tule kanssani kulman taa Syyskuu 2023 Hanna Kukko Unetkin synkronoituu! Elokuu 2023 Jyrki Nissinen Vappuromanssi saksalaiseen tapaan Syyskuu 2023

106

Festivaaleilla ovat vuosien mittaan vierailleet muiden muassa Will Eisner, Willem, Moebius, Marjane Satrapi, Morris, Joakim Pirinen, Neil Gaiman, Lise Myhre, Kate Charlesworth, Lilli Carré, Bryan ja Mary Talbot sekä Paul Gravett, kotimaisten tekijöiden ohella. Kävijämäärä on 40 vuodessa kasvanut noin tuhannesta vuosittaiseen 11 000–20 000 henkilöön.

HELSINKI COMICS FESTIVAL The Finnish Comics Society has organised the Helsinki Comics Festival since 1979. In the beginning, the festival was held in The Old Student House at the centre of Helsinki, later in different areas around the city, and this year in Töölö. Since the early years, the structure of the festival has remained similar, within the framework of different focus themes. The Helsinki Comics Festival offers public interviews with invited guests, panel discussions, performances, workshops, and sales events for both larger publishing houses and small press creators. Over the years, the festival has been visited by, among others, Will Eisner, Willem, Moebius, Marjane Satrapi, Morris, Joakim Pirinen, Neil Gaiman, Lise Myhre, Kate Charlesworth, Lilli Carré, Bryan and Mary Talbot, and Paul Gravett, along with numerous Finnish comics artists. In nearly 40 years, the number of visitors has grown from about a thousand to 11,000–20,000 people annually.

107

SARJAKUVAKESKUKSEN KUULUMISIA Joka kuun viimeisenä lauantaina pidettävä maksuton työpaja kaikenikäisille lapsille ja heidän perheilleen. Työpaja järjestetään Sarjakuvakeskuksella. 26.8. Satuhahmot 30.9. Manga 28.10. 3D-sarjakuvatalot 25.11. Zine-työpaja 16.12. Sarjakuvajoulukortit

Syksyn avoimet työpajat !

Syksyn kurssilistaus

Kuvitukset: Juliana Hyrri

LASTEN LAUANTAIT

KURSSIT LAPSILLE JA NUORILLE HERTTONIEMENRANTA Nuorten sarjakuvakurssi Manga-kurssi ARABIANRANNAN KÄÄNTÖPAIKKA Lasten sarjakuvakurssit (2kpl)

CROQUIS-ILLAT

KARAKALLION ASUKASTALO Sarjakuva- ja animaatiokurssi

Tuo mukaan omat piirustusvälineet sekä mallille 5€! Tunneilla harjoitellaan omatoimisesti pitkää ja lyhyempää asentoa. Ei tarvitse ilmoittautua etukäteen.

KURSSIT AIKUISILLE

Sarjista kouluissa?

HERTTONIEMENRANTA Sarjakuvailmaisu 1 Kuvituskurssi Käsikirjoituspiiri sarjakuvaa tekevälle Pienlehtiä sarjakuva-automaattiin

Ke 23.8.2023 alkaen klo 19–20, Ohra-tila, Kulttuurikeskus Caisa

PERJANTAIPAJAT Avoimia piirtoiltoja sarjakuvan harrastajille ja ammattilaisille. Pajassa vaihdetaan ajatuksia ja jaetaan palautetta omista ja muiden töistä rennossa ilmapiirissä.

VERKOSSA Sarjakuvailmaisu 1 Datasta sarjakuvakäsikirjoitukseksi COURSES IN ENGLISH Comics 101 Let’s do comics art! Weekend course

Perjantaisin klo 15–18 Sarjakuvakeskuksella

Sarjakuvakeskus järjestää ilmaisia Suomen mallin harrastuksia Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Ryhmät ovat peruskouluikäisille. Tarkista ajankohtainen ryhmätilanne ja ilmoittautumistiedot sarjakuvakeskus.fi!

Tutustu kevään kursseihin marraskuussa verkkosivuilta!

Muista myös lokakuun sarjishaaste Sarjakuu! IG: @SARJAKU

VAKESKUS

Sarjakuvakeskus palveluksessanne!

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi

opetus@sarjakuvakeskus.fi

tilaamalla Suomen sarjakuvaseuran uutiskirjeen sarjakuvaseura.fi

Toteutamme tilauksesta koulutuksia, kursseja ja työpajoja yhteisöille, kouluille ja yrityksille. Kysy lisää ja tilaa työpaja:

Saat Sarjakuvakeskuksen ajankohtaiset tapahtumat ja alan uutiset

sarjakuvakeskus.fi opetus@sarjakuvakeskus.fi Laivalahden puistotie 7, Herttoniemenranta, 00810 Helsinki

TEKIJÄT / CONTRIBUTORS

KIITOKSET JA RAHOITTAJAT / ACKNOWLEDGEMENTS AND FUNDERS

Festaritiimi / The Comics FestivalTeam: Taiteellinen johtaja / Creative director Athanasía Aarniosuo Tuottaja / Producer Ella Tahkolahti Tiedottaja / Communications officer Oona Heinänen Harjoittelija / Intern Selma Sahin Sarjakuvaseuran työntekijät / Employees of the Finnish Comics Society: Toiminnanjohtaja / Executive director Athanasía Aarniosuo Tuottaja / Producer Ella Tahkolahti Järjestösihteeri / Association secretary Oona Heinänen Päätoimittaja / Chief editor Aino Sutinen Opintovastaava / Education coordinator Kalle Keinonen Opintovastaava / Education coordinator Lauri Pulkkinen Sarjakuvaseuran hallitus / Board of the Finnish Comics Society: H-P Lehkonen Arvi Tammi Heta Nääs Nika Kiiskilä Vesa Kataisto Maryam “Mellu” Abuzaid-Ryu Hannele Richert Jaakko Seppänen Reine Palmqvist Pauli Ruonala Anna Oikarinen Saija "Saiccu" Ketola Festivaalitaiteilija / Festival artist Kimmo Lust Katalogin taitto / Layout Kimmo Lust Kääntäjä / Translations Mauri Aarniosuo Tekstit / Texts: Aino Sutinen Anna Vuorinne Athanasía Aarniosuo Zine Fest -tiimi / The Zine Fest team: Anna Rummukainen Arvi Tammi Eelis Nilukka Hedie Gharbalgir Jesse Tapiovaara Joakim Juvelen Maryam “Mellu” Abuzaid-Ryu Rosa “Rosakaz” Rantila Saija ”Saiccu” Ketola Susanna Maria Osma Tarvasneva Vapaaehtoisille erityiskiitos! Special thanks to our wonderful volunteers! 110

111

LEHTI SARJAKUVASTA Sarjainfo on kulttuurilehti, joka on kirjoittanut sarjakuvasta vuodesta 1972 alkaen. Ilmiöt, haastattelut, kritiikit, pienlehdet, tapahtumat – kotimaassa ja ulkomailla!

LIITY SUOMEN SARJAKUVASEURAAN!

Suomen sarjakuvaseura ylläpitää Sarjakuvakeskusta Helsingissä (kurssit, tapahtumat) ja järjestää Helsingin sarjakuvafestivaaleja. Seuran vuosijäsenyys (35 €, alle 18 v. 30 €) sisältää lehden tilauksen, neljä numeroa vuodessa. Saat myös jäsenkortin ja rahanarvoisia etuja yhteistyökumppaneiltamme sekä tuet suomalaista sarjakuvakulttuuria. www.sarjakuvaseura.fi 112

Sarjainfo

Sarjakuvaseura