3 minute read
Vaihtoehtoja lypsykarjan väkirehuruokintaan
TEKSTI JUHO VÄISÄNEN JA JERE PULKKA | KUVA AINO RÖNKKÖ
Alkuvuodesta 2022 viljaa korvaavien komponenttien osto oli isossa kasvussa, koska viljan saatavuuden heikentymistä pelättiin Ukrainan sodan takia. Vaikka osa komponenteista olikin kalliimpia kuin vilja, siitä sai tuotosvastetta takaisin korkeampina maitotuotoksina tai pitoisuuksina.
Viljan hinta nousi jyrkästi alkuvuodesta maailmantapahtumien, edellisen kasvukauden kuivuuden ja heikentyneen saatavuuden vuoksi. Monia yrittäjiä mietityttikin viljan saatavuus ja sen korkea hinta, minkä vuoksi alettiin miettiä viljan korvaajia. Millaisilla komponenteilla viljaa sitten voidaan korvata ja millaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut tilojen toimintaan?
Lypsykarjatiloilla viljaa käytetään säilörehun täydentämiseen ruokinnassa. Käytetyt viljalajit vaihtelevat tilan viljelymahdollisuuksien, saatavuuksien ja markkinoiden mukaan. Ohrassa on tärkkelystä noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin kaurassa, valkuaista suurin piirtein saman verran. Laadultaan valkuainen on kuitenkin erilaista kaurassa ja ohrassa. Kauran valkuainen on noin 80 % lysiinirikkaampaa ja sisältää liukoisempaa globuliinia kuin ohra. Kaurassa ja ohrassa rasvaa on 5–7 % kuiva-ainekiloa kohti, ohran rasvassa monityydyttämättömien linoli- ja linoleenihapon osuus taas on suurempi kuin kaurassa. Kauran bruttoenergia onkin suuremman rasvasisällön vuoksi korkeampi kuin ohran.
Ohraan verrattuna kaura lisää lypsykarjatilan maidontuotosta, mutta samalla vähentää maidon rasva- ja valkuaispitoisuutta. Lisäksi kaura myös pehmentää maitorasvaa. Tämä johtuu kauran suhteellisen suuresta rasvapitoisuudesta ja rasvahappojen vaikutuksesta maitorasvaan. Vehnässä taas on kotimaan viljoista korkein energia-arvo. Korkean energia-arvonsa vuoksi vehnää ei suositella ainoaksi käytettäväksi viljaksi lypsylehmien ruokinnassa. Luken ruokintakokeissa on nimittäin huomattu, että lypsykarjalla on alkanut esiintyä syömisongelmia, kun vehnän käytön osuus on noussut yli puoleen (+ 50 %) koko ruokinnan vilja-annoksesta.
Eräs viljaa korvaava komponentti voi olla herne. Se on hyvin sulavaa ja sisältää paljon tärkkelystä. Sen valkuainen on myös erittäin liukoista, minkä vuoksi se hajoaa pötsissä nopeasti. Viljaan verrattuna herne lisää rehun syöntiä ja siten lehmien energiansaantia ja maidontuotosta. Rypsiin verrattuna valkuaisrehuna herne ei ole rypsin tasoista. Parhaiten hernettä voidaan hyödyntää käyttämällä sitä seoksena rypsirouheen tai -puristeen kanssa. Herneen eräs hyvistä puolista on myös sen esikasviarvo peltoviljelyssä.
– Lantmännen Agron asiakkailla viljaa on korvattu lähinnä Optiviljalla, kertoo Lantmännen Agron asiakkuusvastaava Tapani Vartiainen. Optivilja on prosessoitua viljaa, joka sisältää pääasiassa ohraa. Toinen merkittävä komponentti, jolla oman viljan puutetta on kompensoitu, on Optimaissi. Optimaissilla on mahdollista tarvittaessa korvata kaikki vilja. Optimaissin tärkkelys käyttäytyy eri tavalla kuin kauran, ohran ja vehnän tärkkelys. Maissin tärkkelys on hitaammin hajoavaa, kun taas kotimaiset
viljat hajoavat nopeampaa. Maissin tärkkelyksestä suurin osa ohittaa pötsin, ja imeytyy glukoosina ohutsuolesta. Lehmille glukoosi on elintärkeä energianlähde. Maissin hyvä puoli on myös se, että koska se imeytyy vasta ohutsuolessa, se ei laske pötsin pH arvoa toisin kuin kotoisat viljat.
Jos lypsykarjatilalla on ennestään omaa viljaa, sen riittävyyttä voi pidentää Optimaissilla. Vartiaisellekin on tullut vastaan muutama tapaus, jossa tilan omat viljat ovat loppuneet, jolloin niitä on jouduttu korvaamaan Optiviljalla tai Optimaissilla. Joissakin tapauksissa on oma vilja vaihdettu kokonaan täysrehuun riippuen tilalle parhaiten sopivasta kokonaisuudesta.
– Haittapuolena viljan korvaamisessa kokonaan täysrehulla on se, että seoksen tärkkelys laskee joissakin tapauksissa on huomioitava ruokinnassa, jotta saadaan riittävä kosteus apeseokseen. Säilörehu vaikuttaa paljolti maidontuotannon taloudellisiin tuloksiin, koska se muodostaa pohjan ruokinnalle. Komponenttia ostettaessa tilalle pyritään hakemaan vaihtoehtoa, joka on edullisempi kuin viljan osto.
– Vaikka Ukrainan sota mullisti viljamarkkinat ja lisäsi viljaa korvaavien komponenttien tarvetta Suomessakin, Ylä-Savon alueella viljasadot olivat onneksi 2022 kasvukaudella kuitenkin sen verran hyvällä tasolla, että omien viljojen puinnin jälkeen komponenttien osto loppui lähes kokonaan, kertoo Vartiainen. Vaikka viljasadot olivatkin tänä kesänä runsaita, kriisitilanteisiin kannattaa silti varautua ennalta pohtimalla, millä kotoisia viljoja voitaisiin tarvittaessa korvata.
huomattavasti. Korvaavien komponenttien ostossa on myös huomioitava se, miten tilallinen voi säilyttää ja jakaa komponentit, vai joutuuko hän investoimaan esimerkiksi uusiin siiloihin tai spiraaleihin. Näissä tapauksissa pitää ottaa huomioon, mikä tilan kannalta on paras ratkaisu, Vartiainen sanoo.
Kun Optiviljaa verrataan kotoisiin viljoihin, huomataan, että niiden ruokinnalliset arvot ovat keskenään lähes samat. Optiviljan käytössä on muistettava, että se on kuivakomponentti, jonka kuiva-aine pitoisuus on 88 %. Tämä
