3 minute read
Paljonko nousee pellosta?
TEKSTI TEEMU LEHTOMÄKI JA ANTTI TYNKKYNEN | KUVA AINO RÖNKKÖ
Pellon kasvukunnosta huolehtiminen tuo lisätuloja maatilayrittäjälle, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Pienillä muutoksilla voidaan pellon kasvukuntoa parantaa huomattavasti.
Tuotantopanosten hintojen kasvu heikentää maatilojen jo ennestään heikkoa kannattavuutta. Eräs keino kannattavuuden parantamiseksi voidaan löytää peltoviljelyn tehostamisesta. Peltoviljelyn kannattavuutta on mahdollista lisätä tehostamalla maaperän kasvukuntoa ja käyttämällä vaihtoehtoisia lannoitteita, jolloin satotaso kasvaa ilman lannoitekustannusten nousua. Maaperä mahdollistaa satokasvien tuotannon, metsien kasvun sekä kaiken muun maapallolla tapahtuvan toiminnan. Sen vuoksi on erittäin tärkeää pitää huolta maaperän kunnosta.
Typensitojabakteerit ja syväjuuriset kasvit
Palkokasvien juurinystyröissä elää Rhizobium-bakteereja, jotka sitovat ilmakehän typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon biologisen typensidonnan avulla. Tämän edellytyksenä on, että maa on juuriston läheisyydessä ilmavaa ja typpikaasu pääsee kulkeutumaan juurinystyröihin. Bakteereilta kasvit saavat typpeä kasvuun.
Esimerkiksi apilat ja herneet sekä muiden palkokasvien juurinystyräbakteerit ovat tehokkaita typensitojia. Puna-apila voi sitoa typpeä jopa 150–250 kiloa hehtaarilta vuodessa, herne noin 50–150 kiloa. Palkokasvien jäänteiden mukana maahan päätyy typpipitoista eloperäistä ainesta muiden kasvien käyttöön, mikä vähentää pellon lannoitustarvetta. Tällöin voidaan vähentää ostolannoitteiden käyttöä, mikä osaltaan parantaa viljelyn kannattavuutta.
Palkokasvit ovat myös syväjuurisia kasveja, jotka murentavat maata, jolloin maan mururakenne paranee ja eloperäistä ainesta päätyy maan syvempiin kerroksiin. Syvä juuristo auttaa ravinteita ja maa-ainesta säilymään pellolla tuulten ja sateiden aikana. Myös pellon vesitalous paranee, kun juurilla on aiempaa enemmän ilmatilaa. Syväjuurisia kasveja käyttämällä ravinteita saadaan tehokkaasti maaperästä kasvien käyttöön.
Maan kasvukunnon merkitys
Maan biologisia tekijöitä ovat kasvien juuret ja juurieritteet, maaperäeläimet, mikrobit ja eloperäinen aines. Kasvit ja eläimet tuottavat maahan eloperäistä ainesta, joka parantaa maan kasvukuntoa pidättämällä vettä ja ehkäisemällä kuivuutta sekä tasaa lämpötilojen vaihtelua. Pellon hyvä vedenläpäisykyky vähentää sekä peltomaan liettymistä märissä olosuhteissa että eroosiota kuivissa olosuhteissa. Runsaasti eloperäistä ainesta sisältävä peltomaa tarjoaa hyvät työskentelyolot pellon pieneliöille ja erilaisille madoille, jotka lisäävät viljelyyn otollista elävää ruokamultaa. Multavuuden laajentaminen pelloilla parantaa maan kasvukuntoa. Pellon multavuutta voi kasvattaa lisäämällä eloperäistä ainesta esimerkiksi monipuolistamalla viljelykiertoa ja kasvivalikoimaa sekä ottamalla käyttöön kerääjä- ja aluskasveja. Multavuus kasvaa myös levittämällä peltoon karjanlantaa, kuituja tai muita teollisuuden tuotteita.
Lisäämällä viljelykiertoon syväjuurisia nurmikasveja tai syvä- ja runsasjuuristoisia erikoiskasveja voidaan ehkäistä tiivistymistä ja parantaa vesitaloutta. Eroosiota ja ravinteiden kulkeutumista voidaan hillitä muokkaamalla peltoa vain todellisessa tarpeessa, pitämällä pelto kasvipeitteisenä myös talvella ja maksimoimalla kasvuston tiheys. Esimerkiksi multavasta peltomaasta vapautuu kasvien käyttöön typpeä 15 kiloa hehtaarilta ja erittäin runsasmultaiselta maalta jo 190 kiloa hehtaarilta.
Uudistavan viljelyn periaatteena on tuottaa entistä suurempi sato pienemmillä kustannuksilla. Tämä hyödyttää sekä viljelijää että ympäristöä. Uudistavan viljelyn voi tiivistää kolmeen periaatteeseen: suojan maksimoimiseen, yhteytykseen ja mikrobeihin. Näitä voi parantaa muun muassa ylläpitämällä jatkuvaa kasvipeitteisyyttä, kasvattamalla juuristoja ja lisäämällä pellon mikrobikantoja. Minimoimalla muokkauksen ja torjunta-aineiden käytön pystyy ylläpitämään pellon hyvää mururakennetta.
Pellon kuivatuksella ja vesitaloudella on suuri vaikutus satoon sekä maan kasvukuntoon. Peltojen pinnanmuotojen tasauksella voidaan vaikuttaa positiivisesti vesitalouteen. Tiivistymisriskiä on mahdollista vähentää monella tapaa. Tärkeimpiä ovat peltotöiden oikea-aikaisuus, traktoreiden ja työkoneiden rengastus ja ilmanpaineet sekä pellolla tapahtuvan liikenteen minimointi. Tähän voidaan panostaa muun muassa huolehtimalla, että peltoliittymiä on riittävästi, sekä lohkojen muotoilulla ja yhdistämisellä. Maan kasvukunnon parantamiseen tähtäävät investoinnit sekä konkreettiset toimenpiteet ovat peltoviljelyn tärkeimpiä suunniteltavia ja laskettavia seikkoja. Maan kasvukunnon parantamisen taloudellisia vaikutuksia on helpointa laskea ja analysoida katetuottolaskelmalla. Peltojen kasvukunnosta huolehtimista vaikeuttaa peltojen hankala sijainti tilakeskukseen nähden. Ympäriinsä pirstoutunut tilusrakenne haittaa maatilojen kehittymistä, koska välimatka tilakeskuksesta pellolle pitenee. Tällöin pellon kasvukunnosta huolehtiminen muuttuu huomattavasti työläämmäksi.
Tilusjärjestelyistä helpotusta talouteen?
Tilusjärjestelystä voisi olla nykyisessä taloustilanteessa apua. Tilusjärjestely tarkoittaa sitä, että tilat vaihtavat peltoja toistensa kanssa. Tavoitteena on kasvattaa lohkokokoa sekä lyhentää välimatkaa tilakeskuksesta pellolle. Tilusjärjestely on kuitenkin harvoin käytetty keino Suomessa. Vuokrapeltojen osuus Suomen peltoalasta on noin kolmannes, ja luku on kasvava johtuen siitä, että lopettavien maatilojen maat eivät aina tule myyntiin, vaan ne vuokrataan.
Varsinkin lyhyet vuokrasopimukset eivät kannusta pellon vuokrannutta viljelijää peltojen kunnon parannukseen, koska he eivät välttämättä itse hyödy investoinnista. Tosin parannuksia tekemällä pellolta saisi enemmän satoa, mikä lisäisi kannattavuutta. Vuokrasopimusta tehtäessä osapuolet voivat sopia pellolla suoritettavista toimenpiteistä sekä niiden vaikutuksesta pellon vuokrasopimuksen pituuteen ja vuokran määrään.
Hiilimarkkinat
Tulevaisuudessa viljelijä voi saada taloudellista hyötyä myös sitouttamalla ilmakehän hiiltä peltomaahan. Australiassa, Kaliforniassa ja Itävallassa on käytössä viljelijöille suunnattuja hiilensidonnan korvausjärjestelmiä. Korvausjärjestelmää kehitellään myös Suomessa, ja ajatuksena on, että tuottoja saisi peltoon sidotun hiilimäärän perusteella. Hiiltä saa sidottua peltoon viljelemällä nurmea tai nurmipalkokasveja. Mitä paremmin nurmi kasvaa, sitä enemmän hiiltä varastoituu peltoon.
Artikkelissa on käyty läpi joitain keinoja peltojen kasvukunnon parantamiseen. Parannustyö vaatii pitkäjänteistä ponnistelua sekä aitoa kiinnostusta asiaan. Tulevaisuudessa on erityisen tärkeää käyttää rajalliset ja kallistuvat tuotantopanokset mahdollisimman tehokkaasti sekä ympäristöä kunnioittaen. Tästä hyötyy niin viljelijä kuin ympäristökin.
