2 minute read
Luomusta ei ole tarjolla pikasäästöjä
TEKSTI MINJA PIETARINEN JA JUUSO AHVONEN | KUVAT LAURA VIIK
Kustannusten valtava nousu on laittanut viljelijät pohtimaan, miten menoja voisi entisestään karsia. Yhdeksi vaihtoehdoksi nähdään luomuviljelyyn siirtyminen, mutta kannattaako se pelkästään pienempien kustannusten toivossa?
Luomutuotantoon siirtyminen tuntuu helpolta ratkaisulta kulujen nopeaksi pienentämiseksi. Voi tuntua siltä, että monet tavanomaiseen viljelyyn kuuluvat menoerät jäävät lähes kokonaan luomuviljelyn ulkopuolelle, kuten entisestään kallistuneet kasvinsuojeluaineet sekä väkilannoitteet. Lisäksi luomutuotteiden hieman parempi myyntihinta houkuttelee, joskin hintaerot ovat alkaneet tasoittumaan.
Joutsenolainen viljelijä Jaakko Arminen siirtyi luomuun vuosi sitten. Luomutuotantoon siirtymistä hän perustelee sillä, että hinnoittelu kyykyttää tavanomaisesti viljelevää viljelijää. Arminen toteaa kustannusten karkaavan käsistä, mutta lopputuotteen hinnan jäävän siitä huolimatta usein kauas tavoitellusta.
Siirtyminen tavanomaisesta tuotannosta luomutuotantoon ei Armisen mukaan kuitenkaan automaattisesti tarkoita pienempiä kustannuksia. Hän painottaa, että hyvän ja kustannustehokkaan viljelyn eteen on tehtävä pitkäjänteistä työtä. Luomussa kustannuksia nostaa useampi ajokerta pelloilla muokkauksien ja niittojen vuoksi. Myös mahdollisesti pienemmäksi jäävä satotaso voi painaa luomutuotannon kannattavuutta alaspäin, kun osa pelloista täytyy pitää kesannolla.
Jaakko Armisen kanssa samoilla linjoilla on myös ProAgria Etelä-Suomen kasvituotannon asiantuntija Samuli Seppänen. Hän kommentoi, että pelkkää kustannusten säästöä ei kannata ajatella luomutuotantoon siirtymistä harkittaessa. Luomutuotanto vaatii erityyppistä osaamista, peltojen tulee olla hyvässä kunnossa ja konekantaa voi joutua päivittämään luomutuotantoon sopivaksi.
Toistaiseksi Seppänen ei ole omassa työssään kohdannut kasvanutta kysyntää luomutuotantoa kohtaan pelkästään kustannusten alentamisen toivossa. Mielenkiinto sekä luomutuotantoa että erilaisia viljelymenetelmiä kohtaan on ollut kuitenkin kasvussa ja korkealla tasolla jo useamman vuoden ajan. Siirtyminen tavanomaisesta tuotannosta luomuun onkin pidemmän aikavälin projekti, jota kannattaa suunnitella ennakkoon, jotta vältytään ongelmilta. Suunnittelun ja neuvonnan tärkeyden puolesta puhuu myös Arminen. Hänen tilallaan oli jo aiemmin paljon luomutuotannon menetelmiä käytössä, joten siirtymä oli helppo.
Mitä viljelijä sitten voisi tehdä kulujen karsimiseksi, mikäli luomuun siirtyminen ei ole vaihtoehto? Tällä hetkellä hyvällä suunnittelulla, investointien tarpeen arvioinnilla ja toiminnan tehostamisella on entistä suurempi merkitys. Seppänen toteaa, että viljelyssä kannattaa tuotantopanoksia keskittää entistä tarkemmin paremmille lohkoille, jotta niille saadaan mahdollisimman hyvä vaste. Hieman heikompien lohkojen kohdalla voisi miettiä kunnostustöitä: ojitusten huoltoa, viherlannoitus- ja maanparannuskasvustoja sekä kalkituksia. Lannoituksen keventämisestä haaveileva voi ottaa viljelykiertoon mukaan palkokasvit, jotta seuraavan vuoden lannoitustarve vähenee, kun ilmasta saadaan sidottua typpeä peltoon.
Pikavoittoja luomusta ei siis kannata haaveilla, mutta pidemmällä aikavälillä ja järkevien investointien sekä neuvonnan avulla luomutuotanto on hyvä vaihtoehto. Jaakko Arminen on ollut erittäin tyytyväinen siirtymisestään luomuviljelijäksi. Tällä hetkellä vallitseva maailmantilanne sekä luomuviljojen hinnanlasku hieman mietityttävät, mutta usko tulevaisuuteen on vahva.
