DCS: Mi-24P Hind

MI-24 HIND – VÄKIVAHVA PETO

Teksti: Jukka O. Kauppinen Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Eagle Dynamics

50-vuotias Mil Mi-24 Hind uhkuu voimaa ja vaikuttavuutta myös digitaalisena.

Kesän 2022 lentonäytöskauden upein ja odotetuin vieras on Tšekin ilmavoimien Mil Mi24 -taisteluhelikopteri. Millainen myyttinen taistelukone Suomeen saapuu?

Mil Mi-24 nousi taivaalle ensimmäisen kerran 19. syyskuuta 1969, 53 vuotta sitten. Palveluskäytössä se on ollut tasan 50 vuotta. Onkin siis korkea aika saada tämä kylmän ja monen kuumemmankin sodan veteraani vierailulle Suomeen. Kirjoitushetkellä

Hind-nimellä tunnetut raskaat taisteluhelikopterit ovat tositoimissa Ukrainan taivaalla, kaiken lisäksi rintaman molemmilla osapuolilla.

Lentolaitteen historia on kumpuileva.

Sen taustoja voi kaivella vaikkapa toisen maailmansodan ajoista, kun Iljušin IL-2

Sturmovik -rynnäkkökoneet ahdistelivat saksalaisjoukkoja. Samassa sodassa nähtiin useammallakin rintamalla ensimmäisiä panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja, joiden avulla jalkaväkeä voitiin kuljettaa motorisoitujen joukkojen mukana. Samalla näitä pystyttiin suojaamaan jonkin verran tuliaseilta ja tykistöltä.

Sodankäynti muuttui alati liikkuvammaksi 1950- ja 1960-luvuilla, mikä sai helikopterisuunnittelija Mikhail Milin miettimään ketterämpiä vaihtoehtoja jalkaväen liikuttamiseen maavoimien BTR152:n, BTR-50:n ja BMP-1:n rinnalle.

Vietnamin sodan eskaloituminen ja Yhdysvaltain kasvava helikopterien käyttö taistelukentällä alleviivasivat Milin vision ajankohtaisuutta. Mitä jos ei tehdäkään taisteluhelikopteria ja kuljetushelikopteria erikseen, vaan yhdistetään nämä samaksi koneeksi, joka kykenisi sekä vaikuttamaan maataisteluun että liikuttamaan joukkoja ja tarvikkeita?

Lopputulos oli pelottava lentolaite. Mi24A:n ohjaamo näyttää enemmän kuljetus- kuin taisteluhelikopterilta, mutta Mi24D:n peräkkäin porrastetut ohjaamot herättävät kylmiä väreitä elokuvansa katsoneille ja ilmasotahistoriansa lukeneille. Tämä on kylmän sodan ikonisin, brutaalein helikopteri.

Hind on muhkea – kaikin tavoin. Siitä tuli suurikokoinen, koska koneeseen piti mahtua kahdeksan sotilaan ryhmä aseineen ja varusteineen. Sen piti kyetä kantamaan raskas aselasti: konekiväärejä, 23- ja 30-millimetrin tykkejä, panssarintorjuntaohjuksia, rakettikasetteja ja pommeja. Raskas työ vaatii raskaat huvit, eli moottoreissa oli oltava vastaavasti vääntöä. Suuren ja raskaan kopterin on vaikea pysyä huomaamattomana ja sen piti kyetä pysymään taistelussa, tukemaan jalkaväkeä – niinpä se panssaroitiin kuin Sturmovikit konsanaan.

Rujoudessaan pelottava kone osoittautui toimivaksi ja kehityskelpoiseksi. Siitä kehitettiin lukuisia versioita, joista osaa vietiin enemmän raskaan taisteluhelikopterin suuntaan monipuolistamalla aseistusta miehistönkuljetuskapasiteetin kustannuksella. Mi-24:stä jalostettiin myös uusia taisteluhelikoptereita: Mi-28 ja pienemmät Ka-50/Ka-52. Taannoin Venäjä oli jo siirtämässä alkuperäistä Mi-24:ää eläkkeelle, mutta kokemukset Syyriassa osoittivat, että yhdistelmäkopterille on yhä tilausta.

Mi-24:stä on myös Mi-25- ja Mi-35-nimellä tunnettuja, alkujaan vientiin tarkoitettuja, versioita. Niitä on myös Venäjän omassa käytössä.

Hind sodassa

Mi-24 astui palvelukseen vuonna 1972 ja päätyi sotatoimiin ensimmäisen kerran Afrikassa, Etiopian ja Somalian välisessä sodassa vuosina 1977–1978. Heti perään Libya käytti Mi-24A- ja Mi-25-koneitaan Tšadia vastaan. Historiankirjoihin kone päätyi vuonna 1979 alkaneessa Afganistanin sodassa, jossa ne olivat hallitusta vastustavien mujahideen-taistelijoiden syvästi pelkäämä ja vihaama taistelukone. Raskaat Hindit eivät piitanneet sissien käsiaseiden tulesta. Toisin kuin lentokoneet, helikopterit kykenivät pysyttelemään taistelualueella ja tukemaan Afganistanin hallituksen ja Neuvostoliiton joukkoja pitkäkestoisesti. Hindeillä huollettiin piiritettyjä tukikohtia jopa tulen alla.

Neuvostokopterit suorittivat Afganistanissa myös itsenäisiä metsästysretkiä jopa kahdeksan helikopterin taisteluosastoina. Ne olivat niin tehokkaita, että mujahideenit joutuivat liikkumaan yöllä, jolloin neuvostolentäjätkin siirtyivät vastaavasti yötoimintaan.

Afganistanissa toimi keskimärin 80–125 Mi-24-helikopteria kerrallaan, mutta enimmillään niitä saattoi olla maassa jopa 250. Hindien kultakausi päättyi hiljalleen vuodesta 1986 lähtien, kun afgaanikapinallisille alettiin aiemmin käytössä olleiden Strela- ja Redeye-olkapääohjusten lisäksi toimittaa tehokkaampia Stinger-ohjuksia. Stingerien hakupää kykeni lukittautumaan Hindeihin laukaisusuunnasta riippumatta, minkä vuoksi konetappioiden ja -vaurioiden määrä kasvoi. Hindeihin jouduttiin asentamaan uusia omasuojajärjestelmiä, ja taistelutaktiikat täytyi uusia. Neuvostolentäjät eivät voineet enää liidellä kaikessa rauhassa korkeuksissa, vaan matka- ja hyökkäyslennot oli suoritettava lujaa ja matalalla.

Afganistanin lisäksi Hindit olivat rajussa käytössä Irakin–Iranin sodassa vuosina 1980–1988. Irakin Mi-25:t olivat tärkeässä roolissa monien Iranin suurhyökkäysten torjunnassa. Kahdeksan vuoden aikana käytiin useita helikopterien välisiä ilmataisteluja, kun Hindit ottivat yhteen Iranin AH-1J SeaCobrien ja Agusta-Bell UH-1:ien kanssa. Sodanjälkeisten arvioiden mukaan helikopterien välisissä ilmataisteluissa ammuttiin alas kuusi Mi-25:tä ja 10 SeaCobraa, minkä lisäksi Mi-25:lle on kirjattu 43 väitettyä ilmavoittoa muita Iranin helikopterityyppejä vastaan.

Hindeillä on sittemmin sodittu lähes kaikkialla maailmassa: Nicaraguan sisällissodassa, Sri Lankassa, Perussa, Irakin sodissa vuosina 1991/2003–2011, Sierra Leonen sisällissodassa, Kroatian itsenäisyyssodassa vuonna 1995, Kongossa, Libyan sisällissodassa ja jälleen Afganistanissa vuosina 2001–2021. Venäjä on käyttänyt Hindejään muun muassa Tšetšeniassa, Georgiassa, Syyriassa ja Krimillä. Ukraina on käyttänyt Hindejään puolustautuessaan vuonna 2014 alkanutta Venäjän hyökkäystä vastaan.

Mikhail Milin luomus onkin maailman eniten käytetty taisteluhelikopteri. Nykyään Mi-24-, Mi-25- ja Mi-35-helikoptereita käytetään noin 60 eri maassa. Euroopassa tyyppiä käyttävät muun muassa Bulgaria, Kypros, Tsekki, Unkari, Pohjois-Makedonia, Puola, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä.

Porin lentonäytökseen 18.-19. kesäkuuta 2022 osallistuu Tšekin Ilmavoimien Mi-24 taisteluhelikopteri sekä Mi-171Sh kuljetushelikopteri.

Hind-taisteluhelikopterin lentäjän työpiste hohkaa neuvostonostalgiaa pastellisävyillään ja analogiallaan.

Lennä Hindillä

Erinomainen DCS- eli Digital Combat Simulator -simulaattorialusta tarjoaa ilmailukärpäsen uhreiksi joutuneille kymmeniä upeita historiallisia ja nykyaikaisia lentolaitteita virtuaalilennettäväksi. Ajankohtaisena uutuutena siihen löytyy myös Mi-24P Hind.

Hindin simulaattoriversio Mi-24P tunnetaan lännessä Nato-koodinimellä Hind-F ja vientiversiona Mi-35P:nä. Sitä valmistettiin vuosina 1981–1989 noin 635 kappaletta.

Hind-F eroaa aiemmista malleista muun muassa aseistukseltaan: Gatlingin sijaan koneessa on kaksipiippuinen 30 millimetrin GSh-30K-tykki. Siinä missä Gatlingilla pystyi ampumaan vapaasti etusektoriin, tykki on asennettu kiinteästi runkoon, joten sitä tähdätään kopteria ohjaamalla.

Muutakin aseistusta on: ripustimiin voi asentaa vaikkapa neljä 9M114 Shturm (AT-6 Spiral) -panssarintorjuntaohjusta, 100/250-kiloisia pommeja, tykkikasetteja tai 57–240 millimetrin ilmasta maahan

-raketteja. Kahden hengen miehistön lisäksi kyytiin mahtuu kahdeksan sotilasta.

Lentämään pääsee sekä yksin että kahden ihmispelaajan miehistöllä. Yksin lentäessään pelaaja voi vaihtaa paikkaa lentäjän ja ampujan välillä. Lentäjällä on käytössään kattavampi paketti avioniikkaa, ampuja taasen voi operoida täsmäaseita.

Kone tekee vaikutuksen simulaattorinakin. Se on visuaalisesti upea, pikkutarkka ja apaattisenvihreän neuvostoliittolainen. Karun analogiset mittaristot satoine pikku viisareineen, merkkivaloineen ja kytkimineen pitävät aloittelevan Hind-lentäjän kiireisenä todennäköisesti pitkäksi venyvän tyyppikurssin ajan. Onneksi ohjeistus antaa kohtuulliset eväät ensimmäisten muutaman kymmenen harjoituslennon ajaksi. Lentämään pääsee toki vähemmälläkin, mutta ase- ja navigaatiojärjestelmien hallinnassa riittää treenattavaa, jotta digitaalisilla taistelukentillä haluaa saada jotain aikaan. Monipuoliset ohjausautomatiikat onneksi auttavat muhkean sotakoneen lentämisessä, etenkin aseita käytettäessä.

DCS:n Hindiin julkaistaan myöhemmin lisää toiminnallisuutta ja sisältöä: esimerkiksi R-60M-infapunaohjuksilla voi myöhemmin ottaa yhteen muiden helikopterien tai jopa lentokoneiden kanssa, kun taas 9M120 Ataka (Spiral-2) -ohjuksilla voi rei’ittää paremminkin suojattuja panssarivaunuja. Myös parempi tekoälyampuja/lentäjä, rahtilennot ja Hindille suunniteltu kampanja kuulostavat hyviltä lisukkeilta.

Helikopteririntamalla DCS-simulaattoriin on ennestään tarjolla muun muassa Suomenkin aiemmin käyttämä Mi-8, kuten myös AH-64D Apache, SA342 Gazelle ja UH-1H Huey. Hind on kuitenkin omaa luokkaansa niin monikäyttöisyyden, taistelukyvykkyyden kuin yksinkertaisesti raakaa äijävoimaa uhkuvan olemuksensa ansiosta. Se on suuri, painava ja väkivahva peto, joka vauhtiin päästessään yllättää liikehtimiskyvyllään. Jos upean taisteluhelikopterin ohjaimet vain suinkin kiinnostavat, niin DCS Hind on viimeistellyin ja uskottavin kuvaus neuvostoklassikosta sitten Digital Integrationin Hind-simulaattorin (1996) ja War Thunderin. •

Huippunopeus: 335 km/h Matkanopeus: 270 km/h Toimintasäde: 160 km Pituus: 17,51 m Leveys: 1,70 m (siipineen 6,66 m) Korkeus: 3,97 m Tyhjäpaino: 8,2 tonnia Maksimipaino: 12,0 tonnia Moottorit: 2 kpl Isolow TV-117 (2 200 hv)

DCS: Mi-24P Hind

Valmistaja: Eagle Dynamics Saatavilla: PC Muuta: Maksullinen lisäosa ilmaiseen DCS World -lentosimulaattoriohjelmistoon, hinta noin 60 euroa. Lisätietoja: www.digitalcombatsimulator.com/ en/shop/modules/hind/

Ampujakin voi tarvittaessa ohjata konetta. Ohjaimien, tähtäimien ja asejärjestelmien käytöt voi tarpeen mukaan siirtää eteen ampujalle.