Kylmän sodan tiedustelulentäjät

RUOTSIN LENTOTIEDUSTELUMUSEO

Teksti: Jukka O. Kauppinen Kuvat: Jari Viitala

Tukholmasta lounaaseen sijaitseva Nyköping on muutakin kuin Tukholman halpalentokenttä. Se oli myös kylmän sodan lentotukikohta, josta käsin moikkailtiin niin suomalaisia Draken-lentäjiä kuin Neuvostoliiton ilmapuolustusta.

Suomesta katsottuna Nyköping on lähes näkymätön paikkakunta, vaikka se on ihmeen lähellä. Eihän sinne aja Tukholmasta kuin tunnin, puolentoista verran. Se on lähempänä Tukholmaa kuin Tampere Helsinkiä. Jos matka suuntautuu laivasatamasta kohti Etelä-Ruotsia tai Tanskaan, niin siinähän se on aivan matkan varrella. Joten jos ei ole kovin kiire, kannattaa ehdottomasti laittaa vilkku päälle Stockholm Skavska Flygplatsin kylttien ilmaantuessa. Kentän kupeesta löytyy varmasti päivän paras taukopaikka.

Nyköpingin F11-ilmailumuseo ei näet ole aivan mikä tahansa ilmailumuseo. Museo on perustettu lentokentältä aikoinaan toimineen Ruotsin ilmavoimien F11-lennoston toiminnan ja ylipäätään Ruotsin lentotiedustelutoiminnan historian taltioimiseksi, tutkimiseksi ja elävöittämiseksi.

F11 ei ollut mikä tahansa lento-osasto, vaan erityisesti Neuvostoliiton ja Baltian raja-alueiden lentotiedustelusta vastannut tiedustelulennosto, johon kuului enimmillään neljä laivuetta. Se ei ollut maailman yksinkertaisin asia kylmän sodan vuosina. F11:sta lentäjät kohtasivat maailman vaarallisimman ilmapuolustuksen niin sanotusti silmästä silmään, tai pikemminkin linssistä silmään tai ilmatorjuntatutkaan tarkkaillessaan itäblokin tapahtumia. Oli rauha tai ei tai ilmatila miten kansainvälinen tahansa, niin Neuvostoliiton toimista ei voinut olla koskaan varma. Sen moni ruotsalaislentäjä havaitsi kylmän sodan vuosina, joskus kalleimman hinnan kautta.

Kylmän sodan taivailla

Nyköpingin ilmailuyhdistyksen ylläpitämä museo tarjoaa näkökulman Ruotsin ilmavoimien kylmän sodan tiedustelutoimintaan muun muassa lentokoneiden, esineiden, pienoismallien ja tiedusteluvarustusten kautta. Yhdistys toimii täysin epäkaupallisesti ja nojaa työssään talkoisiin ja vapaaehtoisten päivystäjien työhön. Niinpä museo ei ole auki kuin kahtena päivänä viikossa, joskin ennakkoon sovittuna esimerkiksi ryhmille järjestyy vierailu ja opastuskin.

Museon anti on toisaalta tyypillistä pienelle ilmailumuseolle, toisaalta hyvinkin omintakeista. Vanhaan hangaariin rakennetussa päärakennuksessa on klassinen lentokoneiden, moottoreiden ja vekottimien sotku: koneita ja moottoreita on limittäin ja lomittain. Tunnelma on kuitenkin kotoisa: valoisassa ja värikkäässä hallissa on mukava kahvila, kirjasto ja istumatilaa. Simulaattoreitakin on: 250–500 kruunulla pääsee lentämään 30–60 minuutiksi Viggenillä, JAS 39:llä tai Piper Senecalla. Lisäksi Drakenin ohjaamossa voi ottaa kylmät tyypit.

Kokonaisemmista lentokoneista, niiden historiasta ja käytöstä kiinnostuneille on tarjolla kolme erityislaatuista konetta: S 29 Tunnan, S 35E Draken ja S 32 Lansen sekä puolikas SF 37 Viggen; kaikki tuttuja koneita ilmailuhistorian hävittäjäsivuilta, mutta F11-museon koneet ovat tiedustelumuunnoksia. Historia on kirjaimellisesti käsin kosketeltavaa, sillä siinä missä koneiden hävittäjäversiot eivät koskaan osallistuneet tositoimiin, niin nämä tiedustelukoneet ovat hivelleet rautaesiripun rajoja ja kurkkineet sen takana näkyvään punasävyiseen maailmaan. Kokonaisina koneina löytyy myös SK 61 Bulldog, Piper PA18 Super Cub ja Bergfalke-liitokone.

Museon toisessa rakennuksessa havainnollistetaan lisää kylmän sodan tiedustelutoimintaa, ja esillä oleva kalusto on omiaan herättämään väristyksiä etenkin valokuvaajien keskuudessa. Erilaiset viesti- ja tiedustelulaitteet, monipuolinen kameravalikoima ja tiedustelukuvien kehitys- ja tulkintalaitteet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, kun miettii, kuinka niitä on aikoinaan käytetty.

Esimerkiksi Viggeneissä käytetty kamerajärjestelmä on pituudeltaan toista metriä. Koneen rungon alle pitkittäin asennetulla kameralla kuvaaminen on ollut kuin rynnäkkölentämistä – nokka kohti neuvostolaivaston aluksia, ja kamera käy. Tutkan tai asejärjestelmien sijaan lentäjä on käyttänyt rynnäkkölentoa muis-

tuttavan lähestymisen aikana ohjaamon kojelaudassa olevaa kameran järjestelmäpaneelia, jonka tähtäimeen neuvostolaiva on haettu. Pokkaa piti olla riittämiin, sillä mistäpä laivaston toveri tietää, onko kohti lentävä suihkukone utelias ilmakuvaaja vai hyökkäävä pommikone. Seuranta- ja maalitutkien piipitys tuli tutuksi näille lentäjille, etenkin kun lentävällä zoom-objektiivilla yritettiin saada kuvaa Neuvostoliiton aluevesillä liikkuvista ujommista laivoista. Naapurin omat hävittäjät pyrkivät luonnollisesti häiritsemään tunkeilijan toimia.

Kuvan ottaminen on kuitenkin vasta osa prosessia. Filmi on vietävä kotipesään, sitten kehitettävä ja tulkittava. Museossa on myös täysimittainen liikkuva kuvalaboratorio, jossa kävijä voi tutustua lennonjälkeiseen toimintaan ja ihailla ruotsalaislentäjien kuvasaalista, samoin kuin yrittää tunnistaa aitojen tiedustelukuvien yksityiskohtia. Silloin aikoinaan tätä tehtiin päivittäin – Ruotsin eri tiedusteluhaarojen havainnoilla pidettiin tarkkaa kirjaa Neuvostoliiton Itämeren ja Baltian alueen toiminnasta, lentotukikohdista ja laivaston liikkeistä. Epäilemättä tietoa kulki myös Suomeen ja läntisille yhteistyökumppaneille, jotka olivat Ruotsille jo silloin tärkeitä ja läheisiä.

F11-museo on täytetty suorastaan kodikkaasti hienoilla lentokoneilla ja varusteilla. Museota pyörittävään yhdistykseen kuuluu noin 400 jäsentä, joiden tiistaikerho sekä tekee museolle erilaisia korjaus- ja rakennusprojekteja sekä pitää huolta tiloista ja järjestää tapahtumia, jopa lentonäytöksiä.

F11-museo onkin oivallinen vierailukohde. Valtatien kupeessa sijaitsevaan museoon on yllättävän helppo koukata, kunhan laiva vain vie matkalaisen ensin Ruotsin puolelle. Suomalaismuseoihin verrattuna se muistuttaa eniten Lappeenrannan ilmailumuseota, mutta näytillä olevat koneet, kalusto ja kylmän sodan

tiedusteluhistoria Neuvostoliiton ilmapuolustuksen kanssa käytyjen leikkien kera luovat aivan omanlaisensa ilmapiirin. Jos hyvin käy, niin museolla on vieraillessa paikalla myös F11-veteraaneja, joilla voi olla henkilökohtaisia siteitä esillä oleviin koneisiin ja muistoja niistä lennoista, kun tutkavaroittimet jo huusivat ohjaamossa eikä punalaivaston aluksesta ollut vieläkään kunnon kuvaa.

Tiedustelulennosto F11

Toisen maailmansodan alla Ruotsissa tehtiin vahvaa itsetutkiskelua. Asevoimien tila oli heikko, ja ilmavoimille oli vaikea saada ajanmukaista uutta kalustoa. Niinpä Ruotsi käynnisti sekä laajan puolustusvoimaremontin että potkaisi käyntiin laajan teollistamisohjelman. Ilmavoimien laajennusohjelma hyväksyttiin 19. joulukuuta 1940, jolloin sinetöitiin myös F11-tiedustelulennoston perustaminen.

Yksikkö aloitti toimintansa Nyköpingissä 1. heinäkuuta 1941 vähintäänkin jännittävissä olosuhteissa. Tarkkailtavaa riitti, sillä pohjoisessa, etelässä ja lännessä oli vastassa Saksa tai sen miehittämät naapurimaat. Idässä oli käynnissä Saksan suurhyökkäys Neuvostoliittoon.

Alkuun taivaalla liideltiin Junkers Ju 86 -pommikoneiden ruotsalaisilla B 3 -lisenssiversioilla, mutta ne vaihtuivat pian upouusiin italialaisiin Caproni Ca.313 -tiedustelukoneisiin. Ruotsissa yleisimmin käytetyt B 16A- ja S 16A -variantit olivat koneen vaaka-/syöksypommitus- ja tiedusteluversioita. Capronin maine ei ole kaikkein kirkkaimpia, sillä etenkin pommikonevarianteilla oli kestävyysongelmia. Alkuaikojen ongelmien jälkeen koneet kuitenkin palvelivat hyvin tiedustelulentäjiä.

Seuraavaksi konetyypiksi valikoitui ruotsalainen Saab 18, jonka jälkeen alkoikin maailmanhistorian hämärämmille sivuille piilotettu aikakausi. Sodan jälkeen Ruotsi osti Isosta-Britanniasta 50 Supermarine Spitfire PR Mk XIX -tiedustelukonetta. Näillä S 31 -koneilla F11 suoritti uskaliaita pitkän matkan tiedustelulentoja Neuvostoliiton alueelle, myös Suomen ilmatilan kautta aina Murmanskiin ja Kuolaan saakka.

Suihkukoneaikakauteen F11 siirtyi 1950-luvulla. Käytössä olivat S 28B Vampire, Saab S 29C Tunnan, Saab S 35C Draken, Saab S 32 Lansen ja lopuksi Saab SH / SF 37 Viggen.

Varsinaisten tiedustelukoneiden lisäksi F11 käytti muita konetyyppejä harjoitus- ja koulutustarkoituksiin. Esimerkiksi kaksimoottoria Percival Pembroke -kuljetuskoneita käytettiin 20 vuoden ajan Saab Lansen -koneiden suunnistajien koulutukseen.

F11-lennoston tarinan viimeinen luku kirjoitettiin vuonna 1975, kun riksdag päätti lakkauttaa osaston vuonna 1980 ja keskittää tiedustelulentäjät koneineen kolmeen muuhun lennostoon, jotka toimivat suojatummissa tukikohdissa. F11 lensi kaikkiaan 39 vuoden ajan, turvaten Ruotsia ja siinä sivussa myös Suomea ja Länsi-Eurooppaa.

Lennosto osallistui myös yhteen sotaan: vuosina 1962–1963 F11:n S 29C -koneet (lue lisää Saab 39 Tunnan –koneista Siivet 1/2019:sta) operoivat YK:n leivissä Kongon kriisin taivailla. Museossa voi tutustua Afrikan sodan toimin-

Drakenin tiedusteluversion kamerajärjestelmä nauttii eläkevuosistaan.

Museovierailija voi tutustua Saab taan ja kuva-aineistoon. Vaikka Ruotsi olikin sivullinen toisen maailmansodan Viggenin taisteluissa, niin F11 ei selvinnyt sodasta huolto- ja kamerajär- tappioitta: saksalaishävittäjät ampuivat jestelmiin. Näillä F11:n vuonna 1944 alas kolme meritiedustelua suorittanutta F11:n konetta. • lentäjät olivat niin punalentäjien kuin -merisotilaiden kiusana Itämeren taivailla. F11 Museum, Skavsta Flygplats, 611 92 Nyköping.

Internet: www.f11museum.se/english.html. Sähköposti: butik@f11museum.se. F11-sovellus: museiapp.kfvit.se.

Tiedustelulentojen kuvamateriaalia tulkittiin muun muassa tällaisella järjestelmällä.