Yllätysten joulu Venla ei saanut unta. Hän yritti tirkistellä ikkunasta pilkottavia tähtiä, mutta häntä jännitti niin paljon, että oli vaikea keskittyä. Vatsaa kipristeli ja tuntui kuin joka paikka olisi ollut täynnä muurahaisia. Hän vaihtoi asentoa ja halasi Miska-nallea. Venla muisteli viime joulua. Hän oli pelännyt, ettei heille tulisi joulua ollenkaan. Isä oli ilman töitä ja äiti oli koko ajan surullinen. Muovikuusessa roikkui vain muutama koriste. Kuusenkynttilät olivat rikki. Äiti sanoi, että he saisivat joko joulukinkkua tai uusia kuusenkoristeita. Oli mahdotonta valita. Venlalla oli synttäripäivä samaan aikaan kuin Jeesuksella – jouluna. Hän oli pelännyt, ettei saa yhtään lahjaa. Sitten juuri ennen jouluaattoa ovikello oli soinut. Pelastusarmeijan täti oli oven takana. Hänellä oli mukanaan iso kassillinen jouluruokia ja joulupaketteja. Venla oli saanut joululahjaksi jättimäisen pehmonallen, joka oli nyt hänen kainalossaan sängyssä – ja vielä erikseen syntymäpäivälahjankin. Kuusessa tuikkivat uudet kynttilät ja silti joulupöydässä oli kinkkua ja montaa muuta herkkua. Siitä oli tullut paras joulu ikinä! Nyt jouluun oli vain muutama yö. Tänä vuonna heillä oli asiat kotona paremmin. Äiti halusi vuorostaan auttaa muita, joilla on vaikeaa. Huomenna äiti menisi Pelastusarmeijan joulupatavahdiksi. Se
18
Nappis
