Sotahuuto 2019/01 by Sotahuuto

2€ Tammikuu 2019 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 4–7

Pelastusarmeijan visio 2019–2024 Sivut 10–13

Sidorna 22–24

lähimmäisenrakkautta Ihmisen osa -elokuvassa

Patas i pargas SOTAHUUTO

Kutsuttu palvelemaan Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion visio vuosille 2019–2024

”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” Jesaja 43:19

SOTAHUUTO

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Tammikuu 2019 | 2 €

Tässä

numerossa

Tässä kuussa: Pelastusarmeijan visio 2019–2024

Kappalaisen kertomaa

Ihmisen osa

Katastrofityön kartta

Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta: Rauhanhäiritsijästä luotetuksi ystäväksi

Ihanat naisemme maailmalla: Aasia

Krigsropet – kolumn

PATAS i Pargas

Armeijassa tapahtuu

Armeija merkeissä

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Visio 2019-2024 Lentäessäni Yhdysvaltoihin kansainväliseen konferenssiin otin paljon valokuvia maapallon ihmeellisistä näkymistä, pilvien muodoista, auringonlaskuista ja tähdistä, jotka kirkastivat pimeää taivasta. Maailma on ihmeellinen!

Myöhemmin kuvia katsoessani yllätyin, miten joissakin kuvissa aurinko välähti Boeing-koneeni siiville. Kun äskettäin mietin, miten voisin kertoa uudesta visiosta, seuraava esimerkki tuli mieleeni: Aivan kuin aurinkoenergialla toimiva Solar impulse -lentokone olisi lähtenyt lentoon 130 vuotta sitten Pyhään kohteeseen, ja saanut uuden lentosuunnitelman matkan jokaisen pysähdyksen aikana! Aina koneen pysähtyessä stuertit ja lentoemännät olisivat toivottaneet kaikenikäiset matkustajat, Pyhän matkan osallistujat, lämpimästi tervetulleiksi. Kaikkien näiden vuosien aikana lentokoneeseen olisi tullut useita kapteeneja ja lentoperämiehiä sekä matkustamohenkilökuntaa. Tuo valtava Boeing ei olisi koskaan poikennut alkuperäiseltä reitiltään. Mutta ajat ja suunnitelmat täytyy päivittää! Jumala olisi aina säteillyt voimakasta energiaansa tähän ”aurinko-Boeingiin” ja niin hän tekisi myös nyt ja tulevaisuudessa, antaen sille voimaa lentää tummien pilvien läpi ja kovissa tuulissa. Hyvät ystävät, luulen, että Jumalalle on tullut aika antaa meille uusi lentosuunnitelma seuraavalle viidelle vuodelle: 2019–2024. Tämä Jumalan johdattama tärkeä suunnitelma tulee auttamaan meitä ja antamaan meille mahdollisuuden keskittyä tärkeimpään, ja jatkaa Pelastusarmeijan nousukiitoa! Uuden suunnitelman nimi on ”Kutsuttu palvelemaan”. 4

SOTAHUUTO

Pyydän teitä rukoilemaan kanssani, että ”Kutsuttu palvelemaan” tulee siunaukseksi monille: miehille, naisille, lapsille ja nuorille seuraavan viiden vuoden aikana. Näin voimme toteuttaa Jumalan meille kaikille uskoman kokonaisvaltaisen mission. Kyllä, meillä on missio, ja mission tarkoitus on muistaa, että Jumala rakastaa luomakuntaansa, ja että osana luomakuntaa Hän rakastaa meitä hyvin erityisellä tavalla. Jumalalla on rakastava sydän, ja Hän tuntee myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan. Jumala lähetti suuressa rakkaudessaan ainoan poikansa Jeesuksen luoksemme muistuttaakseen meitä hänen elämänsä esimerkistä, että hänen rakkautensa on koko luomakunnan ja elämän alku ja että arvokkuus, kunnioitus, uskollisuus, yhtenäisyys ja menestys elämässä perustuvat rakkauteen. Koska Jeesuksen elämäntapa häiritsi ajan viranomaisia, Jeesus pidätettiin ja hänet tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Viranomaisille Jeesuksen tapaus oli loppuun käsitelty. Mutta ei kuitenkaan Jumalalle! Kertokaa minulle, kuka voi pysäyttää Jumalan suunnitelman maailmalle? Kuka voi pysäyttää Jumalan rakkauden meitä kohtaan? Kuka voi erottaa meidät Jumalan rakkaudelta? Ei mikään! Ei mikään! Ei edes kuolema! Ylösnousemus tuli suurena järkytyksenä kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se ei ollut suuri järkytys pelkästään viran-

omaisille, vaan myös Jeesuksen seuraajille ja opetuslapsille, jotka olivat ajatelleet, että Jeesuksen kuoltua tämän viesti olisi kadotettu lopullisesti. Jumala sanoi viimeisen sanan! Jumala sanoo viimeisen sanan! Se on ikuisen toivon sana! Rakkaus on kaiken yläpuolella! Rakkaus on kuolemaa vahvempi! Jeesus julisti siitä maanpäällisessä työssään. Hän antoi monta kertaa elämän ihmisille, jotka olivat kuolleet. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vaikka ihmiset näkevät ihmeitä, he tuntuvat unohtavan ne helposti ja nopeasti. Jumalan työ meissä ei ole päättynyt. Hänen rakkautensa voi muuttaa elämämme, koska rakkaus on Pyhän Hengen ydin. Ystävät, ”Kutsuttu palvelemaan” on suunnitelma, joka muistuttaa meitä missiostamme: missiosta tuoda toivoa ihmisille, jotka ovat epätoivoisia, tarvitsevat apua ja toivovat parempaa elämää. Meidät on kutsuttu tekemään jotakin niiden puolesta, jotka tarvitsevat apua. Tämä on missio, jonka perustajamme William ja Catherine Booth aloittivat itäisessä Lontoossa. He saivat aikaan suuren muutoksen miesten, naisten ja perheiden elämissä. Kyllä, Jeesus voi antaa hänen puoleensa kääntyville toisenlaisen elämän, toisenlaisen asenteen, toisenlaisen toivon ja sisäisen rauhan, joka rohkaisee ja vahvistaa heitä. Jeesuksen henki voi saada muutoksen aikaan! Toimikaamme ilolla ja rakkaudella, varmoina Jumalan rakkaudesta!

Mitä voin muuttaa elämässäni elääkseni ”Kutsuttu palvelemaan” -vision mukaisesti? Mitä voin tehdä toisin osastossani/yhteisössäni elääkseni veljieni ja sisarieni kanssa nuo kaksi sanaa: ”Kutsuttu palvelemaan”? Mitä voin tehdä osastoni/yhteisöni ulkopuolella elääkseni ”Kutsuttu palvelemaan” -vision mukaisesti? Ehdotan, että käytätte veljien ja sisarten kanssa aikaa ideoiden jakamiseen, rukoilette yhdessä ja pyydätte rakkauden Jumalaamme osoittamaan teille selvästi, luovasti ja kekseliäästi eri tapoja rakastaa niitä, joilla ei ole toivoa elämässään ja jotka kärsivät surullisista tilanteista. On todella paljon eri asioita, joilla voi saada aikaan muutoksen! Mietitään sitä tosissamme!

Patrick Naud eversti territorion johtaja

SOTAHUUTO

VISIO 2019–2024:

Kutsuttu palvelemaan Sitoudumme kokonaisvaltaiseen missioon Jumalan rakkaudesta, josta Jeesus Kristus eli, saarnasi ja näytti mallia, ja jonka Pyhä Henki tänä päivänä mahdollistaa Hänen seuraajissaan: • Rakastaa lähimmäisiämme • Palvella kärsivää ihmiskuntaa

• Elää ja saarnata pelastuksen evankeliumia sekä pyhitettyä elämää • Osoittaa sosiaalista vastuuta

jotta voisimme: 4Uudistaa elämiä 4Palauttaa arvokkuuden tunnetta 4Antaa toivoa

Vision tarkoitus 1. Olemme mallina kristillisestä rikkaudesta; edistämme ydinarvojamme ja ylläpidämme kolmiosaista työtämme sielujen pelastamiseksi, pyhien kasvattamiseksi ja kärsivän ihmiskunnan palvelemiseksi. 2. Kehitämme ja toteutamme hyvän johtamisen ja hallinnon järjestelmiä luoden vastuullista ilmapiiriä, hyvää taloudenhoitoa ja vastuullisuutta koko territorioon. 3. Sitoudumme kaikkiin sukupolviin: annamme aikaa, osoitamme kiinnostusta ja annamme äänen naisille ja miehille sekä perheille, ja asetamme lapset, nuoret ja perheet työmme etusijalle. 4. Rohkaisemme terveisiin yhteisöihin, olemme mallina integroidulle missiolle, parannamme tilojamme, pyrimme kaikkein laadukkaimpaan palveluun ja taloudelliseen tasapainoon jokaisessa toimipisteessämme. 5. Otamme käyttöön luovia lähestymistapoja yhteisötyössämme kuunnellen ja oppien yhteiskuntamme monimuotoisuudesta; olemme avoimia keskustelulle ja otamme tärkeät aiheet huomioon. 6

SOTAHUUTO

6. Arvostamme henkilöstöämme ja pidämme heistä huolta; kannustaen upseereitamme, sotilaitamme ja työntekijöitämme koulutukseen. 7. Edistämme läpinäkyvyyttä; pyrimme avoimeen viestintään ja sitoudumme vuorovaikutukseen ja erilaisten näkökulmien jakamiseen. 8. Edistämme Pelastusarmeijan kansainvälisyyttä; sitoudumme Pelastusarmeijan kansainvälisiin kampanjoihin ja humanitääriseen apuun.

Ydinarvomme

•

Näemme Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa Jumalan, jolla on rajattomat mahdollisuudet ja tahto auttaa kaikkia.

•

Ilmaisemme sanoilla, teoilla ja asenteilla Jumalan ehdotonta rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

•

Uskomme, että uudistuminen ja elämänmuutos ovat mahdollisia, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen.

Kunnioitamme syrjimättä jokaisen ihmisarvoa •

Uskomme, että jokaisen ihmisen tulisi Jumalan luomana saada varauksetonta arvostusta ja kunnioitusta.

•

Lähimmäisenrakkauden, rehellisyyden, suvaitsevaisuuden, luottamuksen ja anteeksiannon perusarvot ohjaavat meitä, kun palvelemme ihmisiä ja tarjoamme heille käytännöllistä, hengellistä ja sosiaalista apua.

•

Taistelemme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, tuemme haavoittuvia ihmisiä ja annamme äänen heille, joilla sitä ei ole.

Kristillinen uskomme motivoi meitä – perustamme on Raamattu •

Seuraamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja kuljemme heidän rinnallaan, jotka kokevat ahdinkoa, kärsimystä ja heikkoutta.

•

Näemme ihmisen hengen, sielun ja ruumiin muodostamana kokonaisuutena. Pelastusarmeijalaiset on kutsuttu kohtaamaan ihmiset kokonaisvaltaisesti, mikä tulee huomioida kaikessa työssämme.

•

Pyrimme kohtaamaan ja kuuntelemaan kaikkia ihmisiä arvostaen.

•

Tiedostamme, etteivät ihmiset ole avuttomia työmme kohteita. Apua ja tukea tulisi aina tarjota tavalla, joka vahvistaa ihmisten omanarvontuntoa.

Olemme itsenäinen evankelinen liike •

Teemme yhteistyötä kirkkojen, yhdistysten, järjestöjen, laitosten, päätöstentekijöiden, hallinnon, talouselämän ja yhteiskunnan kanssa.

•

Hyväksymme vastuumme yhteiskunnassa, jota pyrimme myös aktiivisesti muovaamaan. . Toimimme jaetun vastuun periaatteella •

Arvostamme ja kunnioitamme kanssamme toimivien tahojen työtä.

•

Teemme työtä yhdessä työntekijöidemme ja vapaaehtoistemme kanssa kunnioittaen toinen toistamme.

•

Pyrimme yhdessä kehittämään, hyväksymään ja arvioimaan tavoitteitamme.

•

Pyrimme löytämään parhaat toimintatavat.

•

Olemme vastuussa Jumalalle, toisillemme, niille, joita palvelemme ja niille, jotka tukevat meitä.

Haluamme edistää uudistusta •

Pyrimme olemaan relevantteja ja seuraamaan aikaamme, koska uskomme, että missiomme on tärkeä yhteiskunnalle.

•

Kehitämme ennakoivasti erilaisia työmuotoja ja palveluidemme laatua.

•

Pyrimme toimimaan yhteisöllisesti, ympäristöystävällisesti ja taloudellisesti. SOTAHUUTO

SOTAHUUTO

Kappalaisen kertomaa Kapteeni Esa Nenonen toimii Pelastusarmeijan sosiaalisen työn kappalaisena. Tällä palstalla kurkistamme kappalaisen ajatuksiin ja arkeen.

Virtanen kirkossa Eräs mies kulki pölyistä tietä ohi hylätyn rakennustyömaan, joka oli täynnä roskia. Yllättäen hän kuuli jostain hiljaista ääntä ja tuli uteliaaksi. Hän halusi nähdä, mistä ääni tuli. Kaivettuaan hetken roskakasoja hän löysi marmorinpalan, joka huusi ”kunnia, kunnia, kunnia”. Mies ihmetteli: ”Miksi sinä huudat kunniaa? Sinähän olet vain mitätön pala marmoria.” Marmorinpala vastasi: ”Michelangelo kulki juuri tästä ohitse ja sanoi ystävälleen: ’Näen enkelin tuossa marmorinpalassa.’ Nyt hän on hakemassa talttaa ja vasaraa.” Jouko Mäki-Lohiluoma kertoo yhdessä laulussaan, kuinka eräänä sunnuntaina tapahtuu jotain odottamatonta. Seurakunta kuuntelee tapansa mukaan papin saarnaa, kun kirkkoon astuu kutsumaton vieras, ”puliukko Virtanen”. Virtanen astelee rennoin askelin kirkon etupenkkiin ja alkaa kyselemään papin ja hänen vaimonsa kuulumisia. Ensihämmennyksestä toivuttuaan kirkkokan-

sa aloittaa äänekkään puheensorinan ja kyselee: ”Mikä tuokin luulee olevansa?” Tilanne on riistäytymässä käsistä, ja paikalle joudutaan kutsumaan vahtimestari. Virtanen saatetaan ovelle vahtimestarin tiukassa syleilyssä ja heitetään ulos. Pappi rykäisee pari kertaa ja jatkaa keskeytynyttä saarnaansa, joka kertoo lähimmäisenrakkaudesta. Kirkkokansa kuuntelee taas hartaana. Paavali kirjoitti Efesoksessa asuville ystävilleen, että jokainen meistä on Jumalan teko (Ef. 2:10). Tässä tekstissä käytetty ”teko” sana tulee kreikan kielen sanasta ”poiema”, jonka voi suomentaa runoksi. Jotkut englanninkielisistä raamatunkäännöksistä käyttävät sanaa ”masterpiece”, tulkiten että me olemme Jumalan mestariluomuksia. Mitä sinä näet, kun katsot peiliin tai mitä näet, kun katsot ympärilläsi eläviä ihmisiä? Näetkö elämän murjomissa ihmisissä heidän arvokkuutensa? Tunnistatko heidät kauniiksi runoksi, Jumalan teoksi?

Ei ole aina helppoa nähdä enkelin kuvaa marmorinpalassa tai tunnistaa puliukko virtasia Jumalan mestariluomuksiksi. Evankeliumeissa kerrotaan monista Jeesuksen kohtaamista ihmisistä, jotka olivat ylenkatsottuja ja hyljeksittyjä omassa yhteisössään. Jeesus näki heidät kuitenkin toisin. Hän kykeni näkemään Jumalan tekoja sielläkin, missä ihmisen alkuperäinen muoto oli hautautunut roskakasan alle. Pelastusarmeijan kansainvälinen toimintaperiaate muistuttaa meitä toimimaan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti: ”Pelastusarmeijan tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja ilman mitään erottelua kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään.”

Esa Nenonen kapteeni sosiaalisen työn kappalainen Kuva: Prairat Phunta & Daria Nepriakhina

SOTAHUUTO

– Arvelen, että olen hyvin näyttelijälähtöinen ohjaaja, se on peruja teatteritaustastani. En osaa itse näytellä tai käskyttää miten näytellä, mutta olen hyvin avoinna sille, mitä näyttelijät tekevät. Haluan luoda heille itseluottamusta ja uskoa roolisuoritukseensa, kertoo Ihmisen osa -elokuvan ohjaaja Juha Lehtola.

SOTAHUUTO

Ihmisen osa Joulunaikaan elokuvateattereihin saapui elämänmakuinen elokuva Ihmisen osa. Lämminhenkinen draamakomedia kertoo etääntyneen, rikkinäisen perheen yllättävästä lähentymisestä: siitä, miten valheiden vyyhti vähän kerrallaan aukeaa ja lähimmäisenrakkaus voittaa. Pelastusarmeija on elokuvan levitysyhtiön B-Plan Distributionin arvoyhteistyökumppani. Sotahuuto pääsi keskustelemaan elokuvan ohjaajan Juha Lehtolan kanssa elokuvasta, sen taustoista ja sanomasta. – Elokuvalla on ennen kaikkea positiivinen sanoma. Se kehottaa olemaan aito ja valmis hyväksymään apua. Ihmiset ovat välittävämpiä ja rakastavampia kuin usein uskommekaan, muistuttaa ohjaaja Juha Lehtola.

Juha Lehtola (52) on pitkän linjan käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän on ohjannut muun muassa kokoillan elokuvan Aikuisten poika (2014) ja TV-sarjoja Rakkauden nälkä (2007), Tehdas (2012) ja Rakkaus ja laki (2017). Käsikirjoituksia on syntynyt muun muassa TV-elokuviin Pala valkoista marmoria (1998), Nainen kedolla (2003), Kohtuuttomuuksia (2016) ja yhdessä Tuomas Kyrön ja Tiina Lymin kanssa viimevuotiseen elokuvaan Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Rakkaus elokuviin syntyi jo nuorena. – Isä oli elokuvakriitikko ja lehdistönäytökset olivat hoitopaikkani, Juha toteaa hymyillen. – Olin aina isäni mukana. Lisäksi teini-iässä olin mukana elokuvakerhossa, parhaimmillaan kävimme ystävieni kanssa katsomassa neljä elokuvaa saman illan aikana. Opiskelupaikkaa päättäessä veri alkoi kuitenkin vetää teatterin puolelle. – Teatteri oli ensirakkauteni siinä mielessä. Mennessäni Teatterikorkeakouluun unohdin elokuvat moneksi vuodeksi. Olen miltei vuosittain toiminut opettajana Teatterikorkeakoulussa, minulla on hyvin lämpimät välit sinne.

Juhan opiskeluaikana elokuvaohjaaja Matti Ijäs houkutteli hänet tekemään elokuvakäsikirjoitusta. – Hänen vaikutuksestaan siirryin hiljalleen takaisin elokuvan puolelle, mutta siirtymä näytelmän kirjoittamisesta elokuvakäsikirjoittamiseen ei ole mutkaton. Kun kirjoittaa näytelmää, on löydettävä pakottava syy, miksi ihmiset puhuvat, kun kirjoittaa elokuvaa, on löydettävä syy, miksi ihmiset ovat hiljaa. Ijäkselle toimin myös apulaisohjaajana, joten tavallaan hänen viittansa takaa aloin itsekin ohjata. Millaiseksi ohjaajaksi Juha kuvaisi itseään? – Arvelen, että olen hyvin näyttelijälähtöinen ohjaaja, se on peruja teatteritaustastani. Pidän hullulla tavalla huolta siitä, ettei näyttelijän työ vuotaisi. En osaa itse näytellä tai käskyttää miten näytellä, mutta olen hyvin hyvin avoinna sille, mitä näyttelijät tekevät. Haluan luoda heille itseluottamusta ja uskoa roolisuoritukseensa.

muassa Helsingin kaupunginteatteriin ja Tampereen teatteriin. Romaani on käännetty myös kymmenelle kielelle. Elokuvaan Juha Lehtola loi käsikirjoituksen yhdessä Kari Hotakaisen kanssa. Heille oli alusta asti selvää, että elokuva tulisi poikkeamaan suuresti alkuperäisestä romaanista. Esimerkiksi päähenkilö vaihtui Salme-äidistä perheen poikaan Pekkaan. – Aloimme koostaa elokuvaa romaanin hengessä. Elokuvassa on paljon uusia tilanteita ja henkilöitä. Henkilökohtaisesti en pidä elokuvista, jotka vain toistavat romaania. Elokuva häviää kuitenkin aina rikkaudessaan romaanille. Siksi käytimme sitä vain sytytyslankana ja kivijalkana, jonka päälle rakentaa. Istuimme Karin kanssa kuukausien ajan työhuoneessa tehden täysiä työpäiviä. Yhteistyö oli helppoa, sillä olemme jo niin läheisissä väleissä, ettei meidän tarvinnut olla vieraskoreita ja pystyimme kertomaan suoraan, jos jokin ei toiminut.

Romaanista elokuvaksi

Etääntyneet perheet

Ihmisen osa on syntynyt Kari Hotakaisen romaanin innoittamana. Kirjasta on tehty lukuisia näyttämösovituksia, muun

Ihmisen osa on elämänmakuinen draamakomedia etääntyneen perheen yllättävästä lähentymisestä. 8 SOTAHUUTO

Vas. Ihmisen osa -elokuvan keskiössä on Hannu-Pekka Björkmanin näyttelemä veijarimainen Pekka Malmikunnas. Kesk. Elokuvan draaman käynnistää Pekan vanhempien Salmen (Leena Uotila) ja Paavon (Asko Sarkola) vierailu lastensa luona. Oik. Sattumoisin elokuvan loppuhuipennuksessa vilahtaa myös joulupata! Filmiä kuvattiin joulun 2017 aikaan, ja tuolloin paikalla ollut patavahti pääsi todistamaan elokuvantekoa hyvinkin läheltä. Kuvassa pääosan esittäjä Hannu-Pekka Björkman joulupadalla.

8 Elokuvan keskiössä on veijarimainen Pekka Malmikunnas (Hannu-Pekka Björkman), konkurssin kokenut varaton bisnesmies, joka vanhemmilleen (Leena Uotila, Asko Sarkola) ja sisaruksilleen (Ria Kataja, Armi Toivanen) uskottelee olevansa edelleen menestyksekäs toimitusjohtaja, jolla on koti, lennokas työ, rakastava naisystävä ja paljon varakkuutta. Todellisuudessa Pekka asuu purettavassa ostoskeskuksessa vailla työtä, rahaa tai rakkautta. Elokuvan edetessä valheiden vyyhti vain syvenee. Elokuvan draama käynnistyy, kun vanhemmat Salme ja Paavo kyllästyvät siihen, ettei lapsia saa puhelimitse kiinni, ja he päättävät lähteä kaupunkiin heitä tapaamaan. Paljastuu, että salaisuuksia ja ongelmia on muillakin kuin Pekalla… Elokuva sisältää aika mustaakin huumoria, millaista oli tämän tasapainottelu tarinankerronnassa? – Se oli keskeinen haaste. Erityisesti leikkauspöydällä piti olla kieli keskellä suuta, ettei elokuva kääntyisi liialliseksi hassutteluksi tai farssiksi, muttei myöskään liialliseksi maailmantuskaksi. Elokuvan hahmot eivät ole täysin realistisia, vaan tyyliteltyjä. Tavoitteemme oli, että hahmot ovat rakastettavia, mutta niin, että kiintymys heitä kohtaan kasvaisi tarinan edetessä. Juha kertoo, että elokuvan perusajatus lähti hajonneesta perheyhteisöstä. 12

SOTAHUUTO

– Koen, että se on suomalaisille tunnistettavaa. Täällä kovin monessa perheessä koetaan etääntymistä. Olimme juuri Tallinnassa kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, ja aihe aiheutti kovasti puhetta yleisökeskusteluissa. Oli jännittävää, miten kiihkeäksikin tämä suomalaisen perhedynamiikan pohtiminen siellä yltyi! – Maaseudun ja kaupunkien välisen eron kasvu on edesauttamassa asiaa nuoremman sukupolven muuttaessa kaupunkeihin. Fyysinen etäisyys luo emotionaalista etäisyyttä. Toki ei rakkauskaan tarkoita sitä, että aina pitäisi olla yhdessä. Rakastan veljeäni, mutta en halua nähdä häntä joka päivä! Juha naurahtaa. Juha on aina ollut kiinnostunut perheistä ja perheyhteyksistä. Yhteiskunnan pienimmässä yksikössä, perheessä, on mielenkiintoista dynamiikkaa. – Perhesuhteet voivat olla niin absurdeja. Pienestä asiasta voi nousta suhteeseen kiila, joka johtaa vuosikymmenien riitoihin tai puhumattomuuteen. Tämä on traagista. Juha itse menetti vanhempansa autoonnettomuudessa, kun hän oli 29-vuotias. Suhde omiin vanhempiin oli hyvä, ja välillä iskee kaipuu. – Mieleen nousee naiiveja ja nostalgisiakin ajatuksia, kuten ”kunpa äiti olisi näkemässä tämän ensi-illan”. Ajatellessani vanhempiani mieleen nousee hy-

viä tunteita. Luullakseni olin rakkaudella kasvatettu lapsi.

Hyvä puhumaan, huono kommunikoimaan Veijarimainen Pekka Malmikannas on elokuvan keskushenkilö, jonka ympärille valheiden vyyhti kiristyy. Miten Juha kokee elokuvansa päähenkilön? – Hän elää kehittelemiensä valheiden verkossa. Mutta hän ei ole sosiopaatti tai narsistinen valehtelija vaan mies, joka kompuroi omaan ylpeyteensä. Hän kertoo valheen, ja sitten joutuu keksimään uuden valheen paikatakseen edellistä. Salaisuuden paljastuminen on vain ajan kysymys. – Hän on oman ylpeytensä vanki. Hän ei suostu vastaanottamaan apua sosiaalihuollosta tai edes ystävältään. Olen tavannut tuollaisia miehiä, ja olen itsekin jossain määrin samanlainen. Väittäisin, että jos minulta menisi kaikki, niin Pekan tavoin ostaisin hyvä puvun, jotteivät muut näkisi tilaani. Se on täysin typerää, mutta inhimillistä. – Miehet eivät useinkaan kykene näyttämään heikkouttaan ja se on iso, iso ongelma. Tekisi mieli sanoa niin itselleni kuin monille muillekin miehille: ”Relaa!” Heikkouden näkee aina. Mitä enemmän sitä yrittää peittää, sitä selvemmin se nousee pintaan.

Miksi uskot, että tilanteen myöntäminen on niin vaikeaa Pekalle? – Hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että puhuisi totta. Hän kovasti pelkää toisten arvostelua. Hän elää omien valheiden keskellä, totuus syvällä sisällään, kunnes lopulta räjähtää. – Mutta toisaalta uskon, että Pekalla on myös vähän hauskaa, kun hän onnistuu valheissaan – kuten elokuvan alussa pummattuaan hautajaisten jälkeisen aterian. Pekka on myös hyvä suustaan ja selvittää puhumalla itsensä ulos pinteistä. Olen sanonutkin, että elokuva kertoo ihmisistä, jotka ovat hyviä puhumaan, mutta huonoja kommunikoimaan. Pohdimme, miksi Suomessa asemaa ja yhteiskuntaluokkaa arvostetaan niin kovin korkealle. – Meillä on niin korkea työkuri ja -moraali, liekö johtuen sodista ja sotakorvauksista. Suhtaudumme työhön aivan liian arvottavana asiana. Ihmisen pitää saavuttaa ollakseen jotain, se on ankara ajatus. Olen omalle pojalleni yrittänyt opettaa, että tee työsi, mutta muista ettei se ole koko elämä.

Kohdataan ihminen ihmisenä Mikä välittyy elokuvasta, ja mikä meille Pelastusarmeijana on tärkeää, on lähimmäisenrakkaus. Tiedustelen Juhalta, miten voisimme lähimmäisinä toimia paremmin. – Oho! Tähän on vaikea vastata, koska pitäisi vastata joko yhdellä yleistävällä sloganilla tai kahdeksan tunnin syvällisellä keskustelulla. Kahdeksan tunnin keskustelu tästä aiheesta olisi kyllä varsin mielenkiintoinen! Juha toteaa hymyillen ja hetken pohdittuaan jatkaa: – Meillä on kauhean kova kiire puhua, mutta meillä pitäisi olla aikaa kommunikoida. Sitä elokuvakin yrittää sanoa. Otetaan rauhallisemmin ja yritetään samaistua toisiimme. Keskustelumme siirtyy avunpyytämiseen ja tarjoamiseen. Se ei ole aina niin mutkatonta… – Vaimoni on maalta. Hänelle avunpyytäminen sukulaisilta on itsestään selvää. Hän osaa pyytää apua ja kokee yhteisöllisyyttä. Minulle keskikaupungissa syntyneenä se tuntuu hankalalta, toisten vaivaamiselta. Tämä tuo välillä on-

gelmia parisuhteeseemme. Yritän oppia vastaanottavaisemmaksi. Asiat eivät myöskään ole niin monimutkaisia tai hankalia kuin ihmiset niistä itselleen tekevät. – Elokuvassakin kun Pekka lopulta kertoo totuuden, niin eihän perhe ole moksiskaan. Ihminen tekee ongelmistaan isompia ja toisista armottomampia kuin he ovat. Oman heikkouden tunnustamisen vastaanotto onkin usein päinvastainen – empaattinen ja lämmin. Ne ovat ihmisten välisen yhteisöllisyyden hienoja kokemuksia. Pelastusarmeijakaan ei ole Juhalle vieras. Kenraali Jarl Wahlström on itse asiassa hänelle kaukaista sukua. – Jarl oli tätini miehen isä, joten lapsena olen jo saanut tietää Pelastusarmeijan toiminnasta. Tänä päivänäkin arvostan sitä, mitä Pelastusarmeija tekee. – Avun tarjoaminen on myös rohkeutta. Se on itsensä paljastamista ja toisen ihmisarvon kunnioittamista.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Kuokkasen Kuvaamo / Bufo, J-P Passi, Asta Kiema

SOTAHUUTO

KATASTROFI

Katastrofit ja hätätilanteet v

KANSAINVÄ

KANADA

YHDISTYNEET KUNINGASKUNNAT

KREIK ITALIA

HAITI

YHDYSVALLAT

BAHAMA

DOMINIKAANINEN T. TURKS JA CAICOS ANTIGUA JA BARBUDA SINT MAARTEN SAINT KITTS JA NEVIS SAINT LUCIA DOMINICA

KUUBA

MEKSIKO BELIZE

ESPANJA

MALI

BURKINA FASO N SAINT VINCENT VENEZUELA SIERRA LEONE

GUATEMALA EL SALVADOR NICARAGUA

JAMAIKA GUYANA SURINAME

COSTA RICA PANAMA

LIBERIA

BRASILIA

KOLUMBIA

PARAGUAY

ECUADOR

URUGUAY

PERU BOLIVIA

GHANA KONGON T. KONGON DEM.T.

ANGOLA

ARGENTIINA

SAMBIA

CHILE

ET Tämä kartta antaa mahdollisimman hyvän mutta epätäydellisen kuvan tilanteesta. Se ei esimerkiksi sisällä vuosittain tapahtuvia satoja onnettomuuksia, joissa paikallinen Pelastusarmeija on antanut apua. Tilanpuutteen vuoksi kartalla ei näy Pelastusarmeijan pakolaisten vastaanoton ja avustamisen ohjelmia useissa Euroopan maissa. Suurimmassa osassa kartan kohteista apua on tarjonnut PELASTUSARMEIJAN

KANSAINVÄLINEN KATASTROFITYÖ. SOTAHUUTO

KONFLIKTI

MAANJÄRISTYS

TULIPALO/ RÄJÄHDYS

TULIVUORENPURKAUS

vuosina 2013–2018, joissa tukea on tarjonnut

VENÄJÄ

SAKSA UKRAINA

KKA

GEORGIA POHJOIS-KOREA PAKISTAN JORDANIA

JAPANI

NEPAL BANGLADESH

NIGERIA

MYANMAR

INTIA

FILIPPIINIT

SRI LANKA

UGANDA

PAPUA-UUSI-GUINEA

KENIA

SALOMONSAARET

RUANDA BURUNDI TANSANIA

VANUATU INDONESIA

FIDŽI

MALAWI TONGA

MADAGASCAR

UUSI-SEELANTI

MOSAMBIK AUSTRALIA

ZIMBABWE

TELÄ-AFRIKKA

NÄLÄNHÄTÄ/ RUOKATURVA/ KUIVUUS

MAANVYÖRYMÄ

TULVAT

TSUNAMI

MYRSKYT/ ÄÄRIMMÄISET SÄÄOLOT

EPIDEMIA

PAKOLAISUUS

LIIKENNE-/ TEOLLISUUSONNETTOMUUDET SOTAHUUTO

Kartta julkaistu alunperin kansainvälisen Pelastusarmeijan All the World -lehden loka–joulukuu 2018 numerossa. www.salvationarmy.org/alltheworld

ÄLINEN PELASTUSARMEIJA

Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta Pelastusarmeija on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja yhteiskuntaa jo 130 vuoden ajan. Sarjassa tutustumme eri työmuotoihin ja niiden kehitykseen vuosikymmenien aikana. Historiasta ammentaen, tulevaisuuteen katsoen!

Rauhanhäiritsijästä luotetuksi ystäväksi Tänä vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta siitä, kun ’Pelastuksen armeija’ saapui Suomeen. Ensimmäinen kokous pidettiin Siltasaaren sirkusmaneesissa Hakaniemessä 9. marraskuuta 1889.

Pelastusarmeijan upseerikolmikko, kapteeni Constantin Boije ja luutnantit Hedvig von Haartman ja Alva Forsius, oli juuri saapunut koulutuksesta Lontoosta. Uteliasta yleisöä ja lehdistön edustajia oli saapunut paikalle, ja lisäksi monia sen ajan merkkihenkilöitä, muun muassa Sakari Topelius. Nuorten upseereiden työ ei ollut aluksi helppoa, mutta he tarttuivat siihen rohkeasti. Kirkon edustajat, viranomaiset ja media suhtautuivat epäluuloisesti uuteen tulokkaaseen. Sotilaallisia termejä, iloista musiikkia sekä jumalanpalvelustapoja pidettiin sopimattomina ja oppiakin harhaanjohtavana. Pelastusarmeijalaisia vietiin alkuvuosina myös vankiloihin rauhanhäiritsijöinä. Poliisiviranomaiset hajottivat kokouksia, osastojen ovia suljettiin ja ulkomaisia upseereita karkotettiin maasta. Virallisen toimiluvan 16

SOTAHUUTO

saaminen oli vaikeaa ja kesti monta vuotta. Työtä kuitenkin jatkettiin vaikeuksista huolimatta, ja se eteni kovaa vauhtia. Kansaa oli kokouksissa tungokseen asti, ja monet löysivät pelastuksen ja uuden elämän. Pelastuneiden joukossa oli sekä aatelisia että työväestöä, ja he olivat kaikki samanarvoisia univormuissaan. Työ laajeni, ja uusia osastoja perustettiin Porvooseen, Hämeenlinnaan, Poriin... Vuoteen 1897 mennessä oli avattu lähes 40 osastoa eri puolille Suomea, vihitty yli sata upseeria ja yli 1 300 sotilasta. Kokoushuoneiksi kelpasi kaikki: tanssisalit, teatterit, makasiinit. Tilanteen vakiinnuttua alettiin rakentaa omia huoneistoja. Jo vuonna 1890 perustettiin myös oma lehti Sotahuuto, joka aluksi ilmestyi ruotsinkielisenä nimellä Krigsropet, ja jo

samana syksynä suomenkielisenä, aluksi nimellä Pelastus-armeija. Nimi muuttui pian Sotahuudoksi.

Sosiaalityö käynnistyy Hyvän sanoman julistamisen ohella upseerit auttoivat ihmisiä alusta alkaen myös aineellisesti, tekivät kotikäyntejä, siivosivat, veivät vaatteita ja ruokaa tarvitseville. Ihmiset haluttiin kohdata kokonaisvaltaisesti. Vuonna 1891 perustettiin Turun Nummenmäelle ensimmäinen slummiasema, joka keskittyi sosiaalisen ja ruokaavun antamiseen. Myöhemmin samana vuonna aloittivat slummiasemat Helsingissä ja Viipurissa. Ensimmäinen jouluavustusjakelu järjestettiin 1892. Pian aloittivat toiminnan ensimmäiset lastenkodit, lastenseimet sekä miesten ja nais-

Pelastusarmeijan uranuurtajakolmikko luutnantti Hedvig von Haartman, kapteeni Constantin Boije ja luutnantti Alva Forsius

ten asuntolat. Asuntoloiden yhteydessä oli halkotarhoja, jotka antoivat työtä ja toimeentuloa monille.

ten ikäluokkien synnyttyä. Pyhäkoulut ja partiot kokosivat tuhansia lapsia yhteen ympäri Suomen.

Pelastusarmeija nyt:

Mukana Suomen kohtalonhetkissä

Kohti uusia aikoja

• • • • • • • • • • •

Pelastusarmeija on aina ollut aktiivisesti mukana Suomen kriisitilanteissa. Sisällissodan aikana perustettiin lastenkoteja orvoille, ruokittiin nälkäisiä yli rintamalinjojen, käytiin katsomassa vankeja ja heidän perheitään. Laulu- ja musiikkiryhmien vierailut olivat odotettuja ja toivat lohdutusta epätoivon keskelle. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen osallistuttiin 17 muun järjestön kanssa Suomen Huollon työhön maamme toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja jälleenrakentamiseksi. Rauhan tultua työ kehittyi kaikilla osa-alueilla, erityisesti lapsi- ja nuorisotyö oli vilkasta suur-

’Pelastuksen armeija’ on saavuttanut paikkansa suomalaisten sydämissä 130 vuoden aikana. Luottamus ja ystävyys on vahvistunut. Tulevien vuosien tunnus on ’Kutsuttu palvelemaan’, ja etsimme uusia muotoja evankeliumin julistamiseen, yksinäisyyden poistamiseen ja ihmisten arjessa ja juhlassa läsnä olemiseen. Tulevissa Sotahuuto-lehden numeroissa kuullaan lisää tästä.

Eija Kornilow everstiluutnantti Kuvat: Pelastusarmeijan arkisto

24 osastoa (paikallisseurakuntaa) Sosiaalipalvelukeskus Helsingissä 4 asumispalveluyksikköä 2 tuetun asumisen tiimiä Lasten lomakoti 3 päiväkotia Hoitokoti Senioriasuintalo 17 kirpputoria 400 työntekijää 30 upseeria, 750 sotilasta, 150 siviilijäsentä SOTAHUUTO

Ihanat naisemme maailmalla – osa 2: Aasia

Äitien apuna idässä Vuosien saatossa useat Pelastusarmeijan upseerit ovat vastanneet lähetystyön kutsuun. Sotahuudon kolmiosaisessa sarjassa tutustumme kuuteen rohkeaan naiseen, jotka viime vuosikymmenillä ovat palvelleet eri puolilla maailmaa. Toisessa osassa tutustumme kahteen lähetysupseeriin, jotka toimivat sairaanhoitajina ja kätilöinä Aasiassa: majuri Alina Vanniseen, joka palveli Ceylonilla ja Pakistanissa, ja Salli Huikariin, jonka sydän sykkii edelleen Indonesialle ja tämän saariston kauniille ihmisille.

Matka Ceylonille alkoi aprillipäivänä 1957.

Tutkimattomat ovat Herran tiet. Näin voisi kuvata polkua, jolle Jumala kutsui Alina Vannista. – Jumala kutsui minua Armeijaan hyvin omalaatuisen unen kautta. Siinä hän näytti, mikä tie minun piti valita – ja se tie oli lähetystyö Pelastusarmeijan upseerina. Kymmenen vuotta myöhemmin uni toteutui kirjaimellisesti. Alinan ensimmäinen palvelupaikka oli Ceylonin vehreä saari, joka tänä päivänä tunnetaan Sri Lankana. Matka Ceylonia kohti alkoi aprillipäivänä 1957. – Mutta se ei ollut aprillia, vaan totisinta totta. Laivamatka kesti kuusi viikkoa. Suezin kanava oli suljettu sotatilan vuoksi, joten laivamme kiersi koko Afrikan mantereen. Nämä viikot olivat sel18

SOTAHUUTO

laista aikaa, kun sai todella hiljentyä. Kun laiva saapui satamaan, ymmärsin olevani uuden äärellä. Ceylonissa Alina työskenteli neljä vuotta lastenkodissa. – Se oli erikoinen paikka, se toimi myös äitikotina, koululastenkotina ja vaikka minä. Poliisit toivat tuhmia tyttöjä kadulta meille, Alina toteaa. Ceylonissa alkoi sisällissota. – Ennen kuin asiat pahenivat, lähdin Lontooseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja kätilöksi. Koulun jälkeen Alina palasi Aasiaan, tällä kerralla Pakistaniin. – Tuohon aikaan paikallisesta kulttuurista ei annettu paljon ennakkotietoa. Sitä tuli tehtyä kaikenlaisia hulluja ja tyhmiä asioita. Pakistaniinkin mennessäni tiesin vain maan mihin olin menossa, mutten mitään sen tarkempaa. Pakistanissa Alina viihtyi 22 vuotta. Ensimmäinen määräys oli sairaanhoitaja-kätilönä Shantinagarissa. Määräys kesti 13 vuotta. – Se oli oikeasti ”Jumalan selän takana”, todella kaukana kaikesta, Alina naurahtaa. – Pakistanissa kristityt asuivat turvallisuussyistä omissa kylissään. Shantinagari oli 5 000 asukkaan kylä, jonka kaikki asukkaat kuuluivat Pelastusarmeijaan. Potilaistani taas 80 % oli muslimeja. Heitä tuli pitkienkin matkojen takaa.

– Opiskelin urdun kieltä kolmen kuukauden ajan. Eihän kolmessa kuukaudessa voi oppia uutta kieltä, mutta pääsin jyvälle alkeista. Yritin vain kovin puhua… sana sieltä, sana täältä. Kun kielitaito parani, pääsin lähemmäksi ihmisiä. Töistä Alinalle muistuu mieleen eräs jännittävä tilanne: – Minulle tuli potilaita päivin ja öin, sillä asuin työpaikan vieressä. Eräänä yönä nuori poika saapui moottoripyörällä ja kertoi, että hänen vaimonsa tarvitsee apua synnytyksessä. Kysyin taloudenhoitajalta, voisinko ottaa hänen tyttärensä avuksi. Hän vastasi, ettei missään nimessä. ”En päästä tytärtäni tuntemattomaan muslimikylään keskellä yötä.” Lähdin yksin. Täydessä pimeydessä ajettiin, eikä minulla ollut mitään tietoa, mihin olimme menossa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ilman apuani äiti ei olisi selvinnyt. Olen varma, että enkeli oli matkassani mukana. Shantinagarin jälkeen työ jatkui vielä yhdeksän vuoden ajan paikallisella klinikalla Khanevalin pikkukaupungissa. Kotimaahan palaaminen ei ollut helppoa. – En millään olisi halunnut palata Suomeen! Mutta minulle sanottiin, että en saa eläkettä, ellen palaa, Alina naurahtaa. – Ceyloniin tai Pakistaniin mennessä en saanut kulttuurisokkia. Mutta auta ar-

Ylh. vas. Pakistanissa kouluttamattomina kotikätilöinä toimineille naisille järjestettiin 6 kuukauden mittainen kätilökoulutus. Kuvassa Salli yhdessä upseeritovereiden ja valmistuneiden naisten kanssa. Ylh. oik. Alina työtoverinsa kanssa vierailemassa pakolaisleirillä lähellä Afganistanin rajaa. He antoivat siellä parin päivän ajan koulutusta. Vas. Pakistanissa koulun jälkeen lapset oli velvoitettu auttamaan äitejään puuvillapelloilla.

mias, kun palasin Suomeen 32 vuoden jälkeen! Kaikki oli niin erilaista. Tuolloin 1980-luvulla Suomi oli rahoissaan, ja se tuntui kovin pahalta kun tiesin, miten vähällä muualla eletään. Vaikka lähetysvuodet olivat raskaitakin, päivääkään Alina ei vaihtaisi pois: – Pakistan on maa, jossa asiat syttyvät nopeasti. Olin kylän ainoa länsimaalainen, ja aina jos jotain tapahtui, niin minua pidettiin sen maan kansalaisena: kun Amerikassa tapahtui, olin amerikkalainen, kun Englannissa, niin olin britti. Minua on uhkailtu: ”Ammun sinut!”, mutta koskaan minulle ei tehty pahaa. Taivaan Isä on pitänyt huolta. – Tie ei ole aina ollut helppo – mutta sain aina kokea, että hän, joka kutsui, oli uskollinen, nosti ja kantoi. Olen siitä tänä päivänäkin kiitollinen.

Kaukaisesta unelmasta totta Majuri Salli Huikari sai ajatuksen lähetystyöstä ollessaan nuorena naisena kadettikoulussa. – Se oli kaukainen unelma: päästä maailmalle Pelastusarmeijan käsivarsilla. Mutta miksi minut lähetettäisiin, osaanhan puhua vain suomee ja savvoo – hiljoo ja kovvoo, Salli naurahtaa heleästi. – Kadettitoverini patistivat minua, sillä olin saanut lastenhoitajan koulutuksen ja työskennellyt päiväkodissa ja lastenkodissa Porvoossa jo melko pitkään. Kadettikoulun rehtori Erik Wahlström vakuutteli, että pääsisin. Hän laittoi paperit eteenpäin – ja minut hyväksyttiin! Marraskuussa 1975 Salli pakkasi laukut. Tuleva työ ei Sallia jännittänyt, mutta matkustaminen kyllä:

– En puhunut sanaakaan englantia! Miten koneenvaihto onnistuisi? Miten pääsisin perille? Seurasin kentällä niitä, joilla oli samanlainen lappu kuin minulla. Ennen matkaa olin opiskellut hiukan Indonesian alkeita. Amsterdamissa konetta vaihtaessa tapasin indonesialaisia kanssamatkustajia. Kun vaihdoin heidän kanssaan muutaman sanan indonesiaksi, hehän innostuivat aivan mahdottomasti. Olen ollut aika rohkea tyttö, Salli naurahtaa. Sallin aika Indonesiassa alkoi Bandugin tyttökodissa, ja kolmisen vuotta myöhemmin kielen paremmin opittuaan hänet siirrettiin Matahari Terbidin äiti- ja lapsikotiin Surabajaan. – Sinne tuli nuoria äitejä, vain 12-vuotiaitakin. Heidät oli raiskattu, ja vanhemmat toivat tytöt kodille synnyttämään. 8 SOTAHUUTO

Vas. Salli indonesialaisessa leningissä. Ylh. Sulawesin trooppisessa luonnossa liikkuminen oli jännittävää ja haasteellista. Oik. Salli yhteiskuvassa Bandugin tyttökodin lasten kanssa. Tyttökodissa asui myös alle 5-vuotiaita poikia.

”Lähetystyössä jokainen päivä oli täynnä yllätyksiä! Se muuttaa ja kasvattaa – kun palaat, et ole enää sama ihminen!” 20 SOTAHUUTO

8 – Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö olivat jotakin, mikä riipaisi sydäntä syvältä, Salli kertoo. – Lapset annettiin adoptioon. Kodista meni paljon lapsia adoptioon Pohjoismaihin, Yhdysvaltoihin ja Alankomaihin. Yhteen aikaan meillä oli 30 alle yksivuotiasta vauvaa… Kiirettä piti! Adoptioon useimmiten toivottiin tyttöjä, joten meillä oli lapsikodissa paljon pieniä poikia. Kaikista pidettiin aina huolta, ja halusimme varmistaa, että jokaisella lapsella on tulevaisuus. Pojat olivat ihania, vaikka melkoisen villejä, Salli naurahtaa. Kotimaan lomaa seurasi lyhyt kahden kuukauden jakso Bandugissa, ja sitten Salli lähetettiin pieneen, kahdeksanpaikkaiseen vuoristosairaalaan Sulawesin saarelle, 50 kilometrin päähän Palun kaupungista. – Vierailimme läheisissä kylissä ja pystytimme rukoushuoneisiin pieniä klinikoita. Vedimme verhot eteen ja tutkimme odottavat äidit. Äitiysneuvolatöitä teimme samalla. Sairaanhoitajat painottivat äideille, miten tärkeää on, että sekä lapsi että äiti syövät hyvin. Aika Sulawesilla oli jännittävää niin työn kuin puitteittenkin puolesta.

– Indonesialainen trooppinen luonto oli hurja – oli käärmeitä ja krokotiileja. Jouduimme käyttämään siltaa, missä ei ollut kaiteita, ja sieltä täältä välistä puuttui astinlautoja. Joka askeleella se heilahti puolelta toiselle. Alas rotkoon olisi ollut pitkä matka. Muistan myös, miten kerran juutuimme kuorma-autolla jokeen. Meidän piti hypätä kyydistä ja tulla työntämään veden ulottuessa vyötäisille. Aherruksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, Salli muistelee. Pelastusarmeijan hengellinen toiminta muslimimaassa oli erilaista kuin kotona. – Indonesiassa ei saanut julkisesti todistaa ja evankelioida, ainoastaan omissa tiloissa. Pelastusarmeija on tunnustuksellisesti kirkko Indonesiassa. Kaikki Armeijan rakennukset piti olla selkeästi kyltitetty. Meillä oli aina univormut päällä, silloinkin kuin kävimme esimerkiksi kaupassa. Univormuissamme luki ”Bala Keselamatan”, Pelastusarmeija. Siitä kaikki tunnistivat meidät. Virkapuku toimi samalla suojana. – Tosin aina koimme olevamme turvassa ja indonesialaiset kunnioittivat ulkomaalaisia suuresti, koska he olivat

matkustaneet omasta maastaan vapaaehtoisesti auttamaan. Sain kuulla monia kauniita sanoja. Sallin lähtö Indonesiasta oli varsin dramaattinen: – Palasin Suomeen pääsiäisenä 1988. Siinä kävi niin, etten saanut uutta työlupaa enkä viisumia. Paikallinen toimistomme oli kadottanut muutamia tärkeitä asiakirjojani. Sain syytteen ja minua uhattiin, että joudun siitä hyvästä vankilaan. Kun jouduin oikeuteen seitsemän kenraalin eteen, kumarsin syvään ja pyysin indonesiaksi anteeksi, että tyhmyyksissäni olin nämä paperit kadottanut. Kenraalit armahtivat minut. Salli tiivistää: – Lähetystyössä jokainen päivä oli täynnä yllätyksiä! Se muuttaa ja kasvattaa – kun palaat, et ole enää sama ihminen! Ja kun se on Jumalan kutsu, mitään ei tarvitse pelätä. Hän pitää huolta, johdattaa ja antaa voiman.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Alina Vannisen & Salli Huikarin kuva-albumit, Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Kolumn

Plattan x 2 = arméuppdrag En fredag i september anländer jag till Stockholm med pyjamasplanet från Vasa. Jag har en hel dag att spendera i staden förrän jag skall vara på en bibelskolhelg i Ågesta där Frälsningsarmén bl.a. har sin officersskola. Vädret är fint och jag vandrar en stund i Gamla stan och ser hur staden långsamt vaknar till liv. Vid halv nio tiden vandrar jag tillbaka längs Drottninggatan mot centrum och då möts jag av välbekanta toner. När jag kommer till Sergels torg eller Plattan står en grupp frälsismusikanter och spelar på torget medan några andra delar ut semlor och kaffe och samtalar med förbipasserande. De har stått här sedan sju, främst för att få kontakt med gamla kunder från ett rehabiliteringshem för missbrukare. Jag stannar och pratar en stund och vandrar sedan vidare. Jag sätter mig på en bänk och bredvid mig sitter en kvinna som hungrigt tuggar i sig en semla. Hon har en pappmugg med kaffe i andra handen. Jag är på väg mot en Frälsningsarmékår där det serveras sopplunch varje dag. Tyvärr är det ingen lunch den här fredagen men jag möter en ung afghanpojke som flytt från sitt land och som nu fått jobb på kåren. Efter en lunch på stan går jag in i Klarakyrkan. I de bakre raderna sitter några missbrukare och sover, längre fram sitter någon i bänken och ber medan en konfirmandgrupp har undervisning längst fram i kyrkan. I södra korset sitter några kvinnor på pinnstolar och virkar medan de pratar med en hemlös man. Jag sätter mig bland de virkande kvinnorna och får en fin pratstund. Mitt i samtalet kommer en man och säger ”Nu går vi ner till Plattan, följer du med?” Vi drar en kärra full med kaffetermosar och kaffebröd och snart står jag på Sergels torg igen. Nu får jag fullt upp med att dela ut bullar och önska Guds välsignelse åt människor som livet gått hårt fram med. Vi sjunger och ber en bön och innan vi skiljs får jag en bamsekram. Guds armé, tänker jag när jag sätter mig på tunnelbanan för att fara till kursen. Visst behövs den och tänk vad fint att få vara med.

Kati Nordström frälsningssoldat i Nykarleby

SOTAHUUTO

Pargas är en liten stad i Åbos skärgård med 15 000 invånare. Mer än hälften av invånarna är svensktalande. Sedan i maj har Frälsningsarméns stödboendekoncept PATAS erbjudit hjälp i staden.

Genom stödboendekonceptet PATAS (Pelastusarmeijan tuettu asuminen) vill Frälsningsarmén förebygga bostadslöshet och stöda utsatta personer att klara av att bo hemma. Stöd ges därför i klientens eget hem åt personer som genomgår rehabilitering från rusmedelsmissbruk och psykiska sjukdomar. Det vill säga personer för vilka självständigt boende är en utmaning och medför risk att förlora sin bostad eller hamna på institution. PATAS-verksamheten började i Åbo i maj 2016 och utvidgades sedan till Björneborg. I skrivande stund har PATAS-teamet i Åbo omkring 50 klienter jämt fördelade på rehabiliterande personer med antingen rusmedels- eller mentala problem. I Björneborg finns ett

PATAS i Pargas Ibland upprepar historien sig på ett fint sätt. När Mikael Hagelberg sammanställde material för sin teologiemagisterexamen gick han igenom de allra tidigaste numren av Krigsropet från åren 1890–1893. En rubrik stannade i hans minne: ”Frälsningsarmén landstiger i Pargas”. Nu knappt 130 år senare verkar Frälsningsarmén i Pargas igen, den här gången i form av stödboendet PATAS.

tiotal klienter och där leds verksamheten av socialhandledare Niko Paasikivi. I Åbo fick PATAS-enheten en ny chef när Eija-Sinikka Rouvali tog över i september. I maj utvidgades PATAS-verksamheten i Åbo till att omfatta även Pargas. Socialhandledarna Mikael Hagelberg och Tarja Lönnroth har ansvarat för arbetet där sedan dess. Chefen för PATAS-enheten Eija-Sinikka Rouvali avslöjar att verksamheten kanske senare utvidgas också till övriga närkommuner. – Det är i planeringsstadiet. När nya kommuner visar intresse för tjänsten förhandlar vi med dem om serviceavtal. Det här är ett unikt koncept – ett brett stöd som skräddarsys enligt klientens behov. Vi erbjuder såväl praktisk hjälp

som psykosocialt och andligt stöd. Vårt team består av förutom mig också av sju socialhandledare. Allt eftersom verksamheten utvidgas anställer vi mera personal för att garantera klienterna det stöd de behöver. Vi har ett mycket engagerat och professionellt team som det är en glädje att arbeta med.

Landstigningen i Pargas En av de av Eija-Sinikka nämnda engagerade och yrkeskunniga teammedlemmarna är Mikael Hagelberg. Han är vårdledig för tillfället men har lovat Krigsropet en intervju. Vi har stämt träff i Åbokårens familjeklubb. Mikaels dotter, tvååriga söta Miranda, sitter i pappas famn. – Min fru Anni är nu i sin tur ute i arbetslivet. Om ett år är det meningen

att jag är tillbaka i PATAS-teamet igen, konstaterar Mikael leende. Mikael blev bekant med Frälsningsarmén hösten 2010 när han praktiserade på vårdhemmet i Åbo. 2012 vikarierade han för vårdhemmets socialhandledare Tarja Lönnroth. Efter vikariatet fortsatte han arbeta på vårdhemmet tills verksamheten där upphörde. När PATAS -verksamheten började några månader senare var Mikael med från första början. Mikael blev bekant också med Krigsropet – via sina studier! – Jag är socionom, men på skoj studerade jag också till teologiemagister. För min gradu läste jag Krigsropets allra tidigaste nummer från åren 1890–1893. Det var rätt så intressant läsning! 8 SOTAHUUTO 23

Frälsningsarméns kristliga värderingar och andlighet är fina resurser: ”Det är en sådan egenskap som andra aktörer inte har. För en del klienter betyder det mycket, de vill diskutera trossaker och läsa Bibeln.”

Socialhandledare Mikael Hagelberg upplever PATAS-verksamheten som en människonära, klientrespekterande verksamhetsform.

8 Cirkeln sluts på ett spännande sätt då rubriken på en artikel som Mikael läste i Krigsropet (12/1892) var ”Frälsningsarmén landstiger i Pargas”. Och nu är vi där igen, tack vare PATAS-verksamheten. Från och med maj i år har Tarja Lönnroth och Mikael besökt klienterna i Pargas. Under Mikaels vårdledighet ansvarar Tarja för dem. – Samarbetet tog sin början när en socialarbetare från Pargas tog kontakt med vår enhet och frågade om serviceformen eventuellt kunde tas i bruk i Pargas. Personen i fråga hade varit i tjänst hos Åbo stad, kände till PATAS och hade nu ett par klienter som kanske skulle kunna ha nytta av denna form av service. Verksamheten är ännu småskalig eftersom Pargas är en mycket mindre stad än Åbo. Hittills har vi haft tre klienter. Pargas är en tvåspråkig stad, och Mikael och Tarja är glada att kunna erbjuda service också på svenska. – Även i Åbo har vi svenskspråkiga klienter. De svenskspråkiga är till största delen på mitt ansvar. Vi är nöjda att kunna erbjuda service på båda inhemska språken. 24

SOTAHUUTO

Individuellt stöd Hjälpbehovet är kundrelaterat – och likadant både i Åbo och Pargas: klienten får hjälp med att klara av vardagens utmaningar t.ex. städning, att sköta ärenden utom hemmet eller att till exempel delta i en hobbyverksamhet tillsammans med handledaren. I Åbo är hjälpbehovet indelat på tre nivåer: lätt, grundläggande och starkt stöd, men i Pargas rådgör man i varje enskilt fall. – Hembesök görs en eller två gånger i veckan. I Åbo finns det många klienter som får starkt stöd och hos vilka görs hembesök upp till fyra gånger i veckan. I Pargas skulle så många gånger i veckan hos en kund gå över vår förmåga på grund av avståndet. Om verksamheten ännu växer mycket blir det aktuellt att fundera på en eventuell egen enhet i Pargas. Tillsvidare är det inte aktuellt – men det hägrar kanske som en framtidsdröm. Mikael upplever PATAS-verksamheten som en människonära, klientrespekterande verksamhetsform:

– Det är enastående att vi kan erbjuda en serviceform där vi kan vara en timme, ibland två hos klienten. Det möjliggör en djupare kontakt med personen ifråga, vilket befrämjar livskvaliteten för klienten. Vi kan uppfriska dennes egna kraftresurser. Mikael anser också att Frälsningsarméns kristliga värderingar och andlighet är fina resurser. – Det är en sådan egenskap som andra aktörer inte har. För en del klienter betyder det mycket, de vill diskutera trossaker och läsa Bibeln. Det är viktigt också för mig, jag är troende och underskriver de värderingar vi representerar. Det känns naturligt att arbeta i Frälsningsarmén.

Toni Kaarttinen Foto: Toni Kaarttinen Artikkeli on luettavissa suomeksi kotisivuillamme: pelastusarmeija.fi/uutisia

Armeijassa tapahtuu Virallinen tiedonanto

Johtajien vierailulista

Määrätty 1.11.2018 Ohjelmasektori

Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat (TC ja TPWM):

Kapteeni Maarit Vuollet ja kadetti Welma Revonsydän eivät ole vastuussa Kotkan osastosta 1.11.2018 alkaen. Vastuu Kotkan osastosta siirtyy territorion päämajan ohjelmasektorille. Kapteeni Maarit Vuolletin ja kadetti Welma Revonsydämen vastuu Kouvolan osastosta jatkuu.

Radio / TV

Ti 1.1. Uuden vuoden päivän kokous, Helsingin osasto Ma 14.1. Hiljainen päivä, Helsinki Ti 15.1. Territorion 2019–2024 vision ”Kutsuttu palvelemaan” virallinen julkistus, Temppeli Everstiluutnantit Ced ja Lyn Hills, ylisihteeri (CS) ja territorion naistyön sihteeri (TSWM):

Iltahartaus tiistaina 29.1. klo 18.50 ja 23.00 Yle Radio 1 majuri Toni Penttinen

Ma 14.1. Ti 15.1.

Hiljainen päivä, Helsinki Territorion 2019–2024 vision ”Kutsuttu palvelemaan” virallinen julkistus, Temppeli

Ylennetty kirkkauteen Anja Heinonen majuri 19.11.2018 Eläkeupseeritoverimme, majuri Anja Heinonen, on ylennetty kirkkauteen 19.11. Turussa. Hän oli 90-vuotias. Anja eli suurimman osan eläkepäivistään Helsingissä, mutta hän muutti Turkuun pari vuotta sitten ollakseen lähellä ystäviään ja sukulaisiaan. Muistamme Anjan ystäviä ja lähimmäisiä rukouksissamme. Osmi Laaksonen majuri 19.11.2018 Eläkeupseeri, majuri Osmi Laaksonen ylennettiin kirkkauteen marraskuun 19. päivän aamuna Jorvin sairaalassa, Espoossa. Osmin upseeritoverit vierailivat Osmin luona sairaalassa aiemmin samana iltana. He hyvästelivät Osmin ja rukoilivat hänen kanssaan ja hänen puolestaan.

Kunnioitamme uskollisten toveriemme muistoa. Jumala siunatkoon ja lohduttakoon surevia. ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” Fil. 3:14

Lukijoiden esirukouspyynnöt

Pohjoismaiset johtajat koolla Pohjoismaisten territorioiden johtajat Norjan, Islannin ja Färsaarten territoriosta, Ruotsin ja Latvian territoriosta, Tanskan ja Grönlannin territoriosta sekä Suomen ja Viron territoriosta kokoontuivat Tallinnassa 12.–14.11.2018 kertoakseen toisilleen Pelastusarmeijan työstä ja missiosta omissa maissaan. Pohjoismaisten johtajien konferenssi oli hyvin positiivinen ja antoisa kokoontuminen.

Seuraavassa lehdessä: Ratkaistaan suomen suurin ongelma!

Voit lähettää meille esirukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous” Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous

Uskomme rukouksen voimaan! SOTAHUUTO 25

Armeijassa tapahtuu Katso voittoisa video: bit.ly/yksinvideo

Lahjoitus

Pelastusarmeijan ”Yksin” tv-filmi on valittu voittajaksi Kesäkauden parhaat sekunnit -kilpailussa Kilpailussa arvioitiin 260 kesäkauden (touko-elokuu 2018) aikana ensiesitettyä mainosta kaikilla kaupallisilla televisiokanavilla.

Streamlog lahjoitti Pelastusarmeijalle lastenkirjoja Osana yhteistyötä Pelastusarmeijan kanssa Streamlog lahjoitti 1 300 kpl lastenkirjoja jaettaviksi Pelastusarmeijan osastojen kautta ympäri Suomea. Kirjat tulevat Streamlogille kuuluvalta Kirjakauppa.comilta, ja ne jaettiin vähävaraisten perheiden lapsille joululahjoina. Pelastustusarmeija kiittää lämpimästi Streamlogia hyvän tahdon lahjoituksesta.

Tuomariston mukaan yksinjäämisen tunne on kuvauksellisesti osattu näyttää onnistuneesti ja koko mainoksen tuotantoarvot ovat briljantit. – Pelastusarmeija näkee työssään päivittäin ihmisiä, joiden elämä on suistunut raiteiltaan jonkin yksittäisen tapahtuman, esimerkiksi irtisanomisen tai sairastumisen seurauksena. Usein tämä johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytyminen on sitä, että sosiaaliset kontaktit katoavat. Ihminen jää yksin hädän keskelle. Yksin-mainoselokuvassa tämä asia dramatisoitiin yksinkertaisen visuaalisen idean avulla: päähenkilönä olevan naisen tunne yksin jäämisestä näyttäytyy autioituvana kaupunkina, kertoo mainoksen suunnitellut Creative Director Jarkko Tuuri. Yksin-mainoselokuva on osa Pelastusarmeijan Auta ihmistä -kampanjaa, jolla kerätään varoja vähävaraisten yksin elävien, lapsiperheiden ja vanhusten auttamiseen. Yksin-mainosfilmin suunnitteli markkinointitoimisto Make It Simple. Tuotannosta vastasi Otto Tuotanto ja filmin ohjasi Markus Virpiö. Pelastusarmeija kiittää lämpimästi heitä sekä kaikkia muitakin elokuvan mahdollistaneita kanavia, yhteistyökumppaneita ja avustajia, joita ilman filmi ei olisi nähnyt päivänvaloa.

JOULU-

PATA Kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajia www.joulupata.fi

SOTAHUUTO

Talvileiri Lomakodilla Nummelassa 20.–23.2.2019 3 vrk, 89 € (sisältää yhteiskuljetuksen Helsingistä) Talvileiri on suunnattu 7–11-vuotiaille lapsille. Leirillä on tiedossa kaikenlaista kivaa tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin, Lomakodin talvisissa maisemissa! Lisätietoa ja ilmoittautumiset: pelastusarmeija.fi/lomakoti

Tammikuu 2019

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija

Tällä palstalla territorion johtaja, eversti Patrick Naud tutustuttaa meidät Pelastusarmeijan postimerkkien kiehtovaan maailmaan.

2€

Armeija merkeissä

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Sri Lankan Pelastusarmeijan 116-vuotispostimerkki Postimerkin suunnittelivat majuri Daryl Crowden, silloinen territorion PRsihteeri, sekä nuorisosihteeri, kapteeni Nihal Hettiarachchi Pelastusarmeijan päämajassa Colombossa, Sri Lankassa. Eräällä Pelastusarmeijan upseerilla, kapteeni Subasinghella, oli tuttuja Sri Lankan postin johdossa, ja hän ehdotti heille postimerkin painamista osana tiedotuskampanjaa, joka oli suunniteltu kenraali Readerin vuoden 1999 vierailun yhteyteen (mikä selittää sen, ettei postimerkkiä painatettu juhlavuoden kunniaksi kuten tavallisesti). Koska Sri Lankan pääuskonnot ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus, postimerkkeihin päätettiin laittaa sekä tunnistettavat kristilliset symbolit (risti ja Raamattu) että kansainvälisesti tunnistettava Pelastusarmeijan punainen kilpi. Pelastusarmeija on hyvin tunnettu ja hyväksytty Sri Lankassa sosiaalija yhteisötyönsä ansiosta, mutta upseerit halusivat kiinnittää huomiota työn tarkoitukseen – uskoomme Jeesukseen. Tuohon aikaan punaista kilpeä ei ollut Sinhalin tai Tamilin kielellä, siksi postimerkissä on englanninkielinen kilpi. Lippu, jota ei ole postimerkin koossa aivan helppo tunnistaa, symboloi Pelastusarmeijan uskon perustuksia. Postille lähetettäessä merkki oli hyvin yksinkertainen. Postin suunnittelijat koristivat kuvaa keltaisella (Raamattu ja kilpi) ja ruskealla (risti) valotehosteella.

Patric Naud eversti

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 129. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Rodrigo Miranda Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Lyn Hills, Rodrigo Miranda, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2018 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

Aloita vuosi hyvällä sanomalla!

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys