Arpinen soturi

Syvälle sieluuni haavat syvät tuli, kolhut kovat ne tulehdutti.

Haavat arpeutumassa ovat, jäävät sieluuni muiden joukkoon.

Eheytyessäni arvet jäljelle jäävät, ne säilyvät läpi elämän.

Nöyränä elämälle matkaa jatkan, Luojaani turvaan. Hän minut nosti, Hänelle kunnian suon.

Kiitollisuus ja ilo sydämestäni nousee, ei katkeruus, ei viha saanut valtaa.

Taivaan Herra turvanani, ystävät tukena, lapsistani iloitsen.

Rakkautta, hyvää mieltä haluan jakaa.

Ei rakastaa, ei kannustaa koskaan liikaa voi. Aamen.

Cari Huovinen
Helsingin osaston alokas

Kuva: TanteTati

Viimeinen sana