Slummin eversti Hilma Randelin

Suomen Pelastusarmeijassa on ollut vuosien varrella lukuisia rohkeita naisia. Esittelen nyt Hilma Randelinin, jota kutsuttiin lempinimellä ”slummin eversti”, sillä hänen toimikaudellaan sosiaalinen naistyö kehittyi ja laajeni voimakkaasti.

Hilma Randelin syntyi Tuuloksen pitäjässä vuonna 1877, mutta hän muutti myöhemmin perheensä kanssa Hämeenlinnaan. Kun Hilma oli 13-vuotias, Pelastusarmeija tuli Hämeenlinnaan. Pelastusarmeijan tulo kaupunkiin oli paikkakunnan ykkösuutinen, ja Hilmallakin oli mahdollisuus osallistua ”tulen avaamiskokoukseen”, jonka johti Armeijan johtaja ja perustajajäsen Hedvig von Haartman. Se olikin Hilmalle käänteentekevä hetki, ja muutaman vuoden kuluttua hänet vihittiin sotilaaksi. Vanhempien vastustelusta huolimatta Hilman tie vei upseerikouluun tammikuussa 1896. Jo seuraavana vappuna kadetit lähtivät ensimmäiseen työtehtävään, joka Hilman kohdalla oli Turun slummiasema. Sieltä hän siirtyi seuraavana syksynä luutnantiksi ylennettynä Helsingin Sörnäisten slummiasemalle. Ensimmäinen joulu slummiasemalla oli Hilmalle vaikuttava kokemus, sillä satoja ihmisiä ruokittiin ja avustettiin joulun aikana. Jotta ruokatavaroita voitiin jakaa, ne piti ensin kerätä.

Se oli ankaraa työtä, ja sitä Hilma muisteli myös myöhemmin.

Kenttätyössä Suomi tutuksi

Hilma Randelin toimi upseerina monissa osastoissa kautta Suomen. Määräyksiä tuli jopa kolmen kuukauden välein, muuttoja oli idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Koko Suomi tuli tutuksi. Vuonna 1903 Hilman ollessa 26-vuotias hänet määrättiin Savon alueupseeriksi ja sitten pari vuotta myöhemmin johtajaksi Pohjanmaan piiriin, jonka alueeseen kuului myös koko Lappi. Piiripäällikkönä hän toimi eri puolilla vuoteen 1916 saakka, jolloin hänet määrättiin koko hengellisen työn eli kenttätyön johtajaksi. Varsinkin vuosi 1918 oli haasteellista aikaa sisällissodan varjossa. Kaikesta oli pulaa. Ihmiset näkivät nälkää, ja maan tilanne oli kaikin tavoin epävakaa. Armeijaa tarvittiin silloin enemmän kuin koskaan sekä hengellisen viestin viejänä että käytännön auttajana.

Slummin eversti

Everstiluutnantiksi ylennetty Hilma toimi kenttäsihteerinä vuoteen 1925 saakka, jolloin hän siirtyi naisyhteiskunnallisen työn johtoon. Tämä oli hänen viimeinen määräyksensä, se kesti peräti 12 vuotta. Tuona aikana sosiaalityö kehittyi valtavasti, ja siinä Hilmalla oli tärkeä rooli.

Perustettiin muun muassa ns. salonkikokouksia Pelastusarmeijan ystäville ja tukijoille. Niiden avulla kerättiin varoja Pelastusarmeijan sosiaaliselle työlle. Joulun avustusjuhlat kehittyivät ja kasvoivat. Vuonna 1935 Helsingissä järjestettiin joulujuhla, jossa jaettiin ruokatavaroita 900 perheelle.

Eri puolelle Suomea rakennettiin avustustoiminnan pisteitä, joita silloin kutsuttiin slummiasemiksi. Useita uusia laitoksia avattiin, muun muassa vuonna 1931 Iltalan vanhainkoti, joka edelleen on toiminnassa. Samoihin aikoihin avat- tiin Pukinmäen tyttökoti rakennukseen, joka oli ollut aiemmin presidentinrouva Ester Ståhlbergin koti Helsingin Oulunkylässä. Hilmasta ja Ester Ståhlbergistä tuli tuona aikana myös hyvät ystävät.

Lasten kesäsiirtolatyö kehittyi myös voimakkaasti, ja uusia siirtoloita perustettiin eri puolille Suomea. Miltei jokaisen suuremman kaupungin läheisyydessä toimi kesäsiirtola.

Erityisesti Hilma Randelinin sydäntä lähellä olivat vangit, ja hän vieraili matkoillaan usein vankiloissa. Hän oli kirjeenvaihdossa vankien kanssa ja järjesteli heidän asioitaan vapautumista varten.

Hilma Randelin osallistui myös maamme moniin yhteiskunnallisiin hankkeisiin ja vieraili puhujana tapahtumissa, kuten lastensuojelutyön suurkokouksessa Viipurissa 1930-luvulla. Näissä tapahtumissa hän piti esitelmiä ja kertoi Pelastusarmeijan näkemyksistä ja toimintamalleista sosiaalisen työn saralla. Pelastusarmeijan sosiaalinen työ oli kasvanut merkittäväksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa, ja siinä Hilma Randelinin vaikutus on ollut suuri.

Keskustalo valmistuu Kallioon Eversti Hilma Randelinin unelmana oli saada Helsinkiin keskustalo, johon voitaisiin keskittää työtä. Se toteutuikin vuonna 1937, kun Kallion keskustalo vihittiin käyttöön 10. joulukuuta. Uudessa talossa voitiin pitää yllä monipuolisesti erilaisia sekä sosiaalitoiminnan että hengellisen työn muotoja. Talolla on edelleenkin keskeinen rooli Pelastusarmeijan työssä Helsingissä.

Samana vuonna Hilma täytti 60 vuotta, upseerina hän oli ollut 40 vuotta. Hänen terveytensä oli alkanut horjua, ja vuoden 1938 alussa hän joutui turvautumaan sairaalahoitoon. Hilma palasi vielä het- keksi työhön, mutta voimat heikkenivät ja Jumala kutsui palvelijansa kotiin maaliskuun 26. päivänä 1938. Työ oli tehty, oli aika siirtyä ikuiseen lepoon.

Matka Tuuloksen pitäjästä Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtajaksi on pitkä, jännittävä ja monivaiheinen. Myös vanhemmat hyväksyivät loppujen lopuksi Hilman valinnan lähteä upseeriuralle. Hilma Randelin toteutti saamaansa kutsumusta ja sai elää rikkaan elämän palvellessaan Jumalaa ja ihmisiä Pelastusarmeijassa. Hilman, rohkean naisen, palvelutyön jäljet näkyvät edelleen Pelastusarmeijan toiminnassa.

Eija Kornilow

Lähde: Slummin eversti, Emerik Olsoni, Helsinki 1957

Kuva: Pelastusarmeijan arkisto