Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.
Slummin eversti Hilma Randelin Suomen Pelastusarmeijassa on ollut vuosien varrella lukuisia rohkeita naisia. Esittelen nyt Hilma Randelinin, jota kutsuttiin lempinimellä ”slummin eversti”, sillä hänen toimikaudellaan sosiaalinen naistyö kehittyi ja laajeni voimakkaasti.
Hilma Randelin syntyi Tuuloksen pitäjässä vuonna 1877, mutta hän muutti myöhemmin perheensä kanssa Hämeenlinnaan. Kun Hilma oli 13-vuotias, Pelastusarmeija tuli Hämeenlinnaan. Pelastusarmeijan tulo kaupunkiin oli paikkakunnan ykkösuutinen, ja Hilmallakin oli mahdollisuus osallistua ”tulen avaamiskokoukseen”, jonka johti Armeijan johtaja ja perustajajäsen Hedvig von Haartman. Se olikin Hilmalle käänteentekevä hetki, ja muutaman vuoden kuluttua hänet vihittiin sotilaaksi. Vanhempien vastustelusta huolimatta Hilman tie vei upseerikouluun tammikuussa 1896. Jo seuraavana vappuna kadetit lähtivät ensimmäiseen työtehtävään, joka Hilman kohdalla oli Turun slummiasema. Sieltä hän siirtyi seuraavana syksynä luutnantiksi ylennettynä Helsingin Sörnäisten slummiasemalle. Ensimmäinen joulu slummiasemalla oli Hilmalle vaikuttava kokemus, sillä satoja ihmisiä ruokittiin ja avustettiin joulun aikana. Jotta ruokatavaroita voitiin jakaa, ne piti ensin kerätä. 14
SOTAHUUTO
Se oli ankaraa työtä, ja sitä Hilma muisteli myös myöhemmin.
Kenttätyössä Suomi tutuksi Hilma Randelin toimi upseerina monissa osastoissa kautta Suomen. Määräyksiä tuli jopa kolmen kuukauden välein, muuttoja oli idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Koko Suomi tuli tutuksi. Vuonna 1903 Hilman ollessa 26-vuotias hänet määrättiin Savon alueupseeriksi ja sitten pari vuotta myöhemmin johtajaksi Pohjanmaan piiriin, jonka alueeseen kuului myös koko Lappi. Piiripäällikkönä hän toimi eri puolilla vuoteen 1916 saakka, jolloin hänet määrättiin koko hengellisen työn eli kenttätyön johtajaksi. Varsinkin vuosi 1918 oli haasteellista aikaa sisällissodan varjossa. Kaikesta oli pulaa. Ihmiset näkivät nälkää, ja maan tilanne oli kaikin tavoin epävakaa. Armeijaa tarvittiin silloin enemmän kuin koskaan sekä hengellisen viestin viejänä että käytännön auttajana.
Slummin eversti Everstiluutnantiksi ylennetty Hilma toimi kenttäsihteerinä vuoteen 1925 saakka, jolloin hän siirtyi naisyhteiskunnallisen työn johtoon. Tämä oli hänen viimeinen määräyksensä, se kesti peräti 12 vuotta. Tuona aikana sosiaalityö kehittyi valtavasti, ja siinä Hilmalla oli tärkeä rooli. Perustettiin muun muassa ns. salonkikokouksia Pelastusarmeijan ystäville ja tukijoille. Niiden avulla kerättiin varoja Pelastusarmeijan sosiaaliselle työlle. Joulun avustusjuhlat kehittyivät ja kasvoivat. Vuonna 1935 Helsingissä järjestettiin joulujuhla, jossa jaettiin ruokatavaroita 900 perheelle. Eri puolelle Suomea rakennettiin avustustoiminnan pisteitä, joita silloin kutsuttiin slummiasemiksi. Useita uusia laitoksia avattiin, muun muassa vuonna 1931 Iltalan vanhainkoti, joka edelleen on toiminnassa. Samoihin aikoihin avat-
