2€ Lokakuu 2018 Pelastusarmeija
SOTAHUUTO
Sivut 4–6
jouko
Sivut 12–15
merimaja:
lukemattomien lasten lintukoto
Sivut 8–11
asunto ensin
the street barber: pieni teko voi olla
ISO apu
SOTAHUUTO
1
2
SOTAHUUTO
SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | LOKAKUU 2018 | 2 €
Tässä
numerossa
04
JOUKO THE STREET BARBER: PIENI TEKO VOI OLLA ISO ASIA
07
TÄSSÄ KUUSSA
08
ASUNTO ENSIN
12 MERIMAJA: LUKEMATTOMIEN LASTEN LINTUKOTO 16 OSASTOELÄMÄÄ! 17
CEDIN REISSULLA
18
KRIGSROPET – KOLUMN
18
FLER BARN I HEMLÖSHET
20
ARMEIJASSA TAPAHTUU
22
SYVÄSUKELLUS LAULUKIRJAAN
12
SOTAHUUTO
3
Jouko the Street Barber:
Pieni teko voi olla
iso asia
Jouko the Street Barber eli 32-vuotias parturi-kampaajaopiskelija Jouko Näivä on reilun vuoden ajan tehnyt hyvää katuparturoinnilla: hän tarjoaa ilmaisia hiustenleikkuita kodittomille ja vähävaraisille erilaisissa katuja hyväntekeväisyystapahtumissa. – Siinä tilanteessa on syvempiä tasoja. Siistittyjen hiusten lisäksi asiakas pääsee henkiseen kontaktiin. Se on erityinen yhdistelmä fyysistä kosketusta ja kuuntelua – monet kertovat hyvin avoimesti omasta elämästään.
Jouko the Street Barber on mies, jonka tunnistaa katukuvasta. Miehen lukuisat tatuoinnit ylettyvät kasvoille saakka ja kertovat eletystä, vaiherikkaasta elämästä. Hymyilevä, kohtelias mies tervehtii, ja istumme puistonpenkille. Tapaamme aurinkoisena päivänä Karhupuistossa Helsingin Kalliossa. Paikka on Joukolle hyvin tuttu – hän on ollut vuoden työharjoittelussa puiston laidalla sijaitsevassa parturikampaamo Beardparkissa, joka on erityisesti tunnettu parranleikkuista ja -muotoiluista. Karhupuisto oli myös paikka, jossa Jouko ensi kerran päätti kokeilla katuparturointia. Mistä sait inspiraation katuparturointiin? – Näin internetissä Street Barber Nasir Sobhanin katuparturointivideon. Hän oli samanlainen tatuoitu tyyppi kuin minä, paljon komeampi tosin, Jouko naurahtaa. 4
SOTAHUUTO
– Videolla hän leikkasi asunnottomien hiuksia, ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Koin, että tämä olisi loistava tapa tehdä jotakin hyvää. Jouko päätti kokeilla parturointia ensi kerran vuosi sitten kesällä Karhupuistossa. Vastaanotto oli positiivinen, ja kuluneen vuoden aikana hän ollut mukana lukuisissa hyväntekeväisyystapahtumissa. Muun muassa toukokuussa hän oli mukana vankimessuilla, ja seuraavana vuorossa on Asunnottomien yö. – Viime vuonna oli märkää, pimeää ja tuli räntää, joten leikkelimme hiuksia pienessä teltassa. Säästä huolimatta se oli ihan huippukokemus, Jouko toteaa hymyillen. Miten kadunmiehet ovat suhtautuneet ilmaiseen hiustenleikkuuseen? – Olen huomannut, että joillakin on vaikeuksia vastaanottaa apua. Mutta kun
parturointi on tehty, niin hymy irtoaa, ja he ovat iloisia ja kiitollisia siistityistä hiuksista. Heidän hymynsä lämmittää. Hiustenleikkuun lisäksi ihmiskontakti ja keskustelu ovat monelle tärkeitä. – Siinä tilanteessa on syvempiä tasoja. Parturointi on erityinen yhdistelmä fyysistä kosketusta ja kuuntelua. Monet kertovat hyvinkin avoimesti elämästään. Stooreja elävästä elämästä – omasta tilanteesta ja siitä miten siihen on päädytty. Rankkojakin tarinoita. Ei niistä aina hyvä mieli tule, mutta on tärkeää, että he pääsevät avautumaan. Onko jokin kohtaaminen jäänyt erityisesti mieleen? – Jokainen tarina on koskettava. Kerran kohtasin nuoren naisen, joka oli menettänyt kätensä. Työkykynsä menettäneenä ja henkisten voimavarojen hiipuessa hän ajautui päihteiden pariin. 8
SOTAHUUTO
5
”Vapaaehtoiset voivat olla oljenkorsi heille, jotka eivät saa muualta apua. Teot voivat olla pieniä, vaikka ihan juttelua ja huomioimista.”
8 – Toinen ikimuistoinen kohtaaminen oli, kun kävin sairaalakäynnillä leukemiaa sairastavan naisen luona. Sairaus oli todettu kolme viikkoa sitten ja aloitetut hoidot olivat saaneet hiukset irtoilemaan. Hän pohti, että leikkaisimmeko kaikki pois vai jättäisimmekö vähän. Totesin, että sinulla on niin kauniit kasvonmuodot, että leikataan kaikki pois. Piti hiukan purra huulta, etteivät kyyneleet nousseet silmiin. Mutta naisella oli erinomainen tsemppi. Nostan hattua ja toivon koko sydämestäni, että hoidot toimivat. Tällaiset työkutsut vetävät hiljaiseksi – mutta ne on ehdottomasti toteutettava, kun pyyntö tulee. Katuparturointi tuo tekijälleen hyvän mielen. – Pidän siitä tunteesta, kun toista voi auttaa ja tarjota positiivisen kokemuksen omasta ulkonäöstä. Tuntuu hyvältä, että voin tarjota jeesiä tavalla, jolla pystyn.
Omakohtaista elämänkokemusta Mutta kuka on tämä nuori, tatuoitu mies suomalaisen katuparturoinnin takana? Tutustutaan Jouko Näivään hiukan paremmin. Jouko on kotoisin Lappeenrannasta, ja hänen nuoreen elämäänsä on mahtunut monia haastavia aikoja. – Elämä ei ole aina helppoa. Tähän ikään mennessä olen kokenut vaikeuksia ja menetyksiä perheessä. Henkisesti on välillä ollut tosi rankkaa. On ollut aikoja, jolloin on ollut vain puskettava väkisin eteenpäin. Omakohtaiset elämänkokemukset ovat auttaneet eläytymään päihteistä kärsivien arkeen, sillä minulla oli elämänvaihe, jolloin käytin paljon päihteitä. Se auttaa ymmärtämään, ettei kukaan ole kadulla omasta tahdostaan. Joukolle yksi elämän tärkeimpiä henkilöitä oli hänen tätinsä, joka menehtyi yllättäen. – Vapaaehtoistyöhön olen saanut esimerkkiä rakkaalta tädiltäni. Hän teki paljon vapaaehtoistöitä SPR:lle eläessään. 6
SOTAHUUTO
Hän oli minulle kuin äitipuoli ja sisar. Hän oli iso tuki elämässäni ja lähti luotamme hyvin yllättäen. Haluan tehdä tätä katuparturointia myös kunnianosoituksena tädilleni, Jouko toteaa herkistyen. Jouko muutti parikymppisenä Lappeenrannasta Helsinkiin ja oli yhdeksän vuoden ajan töissä VR:llä. Alle parikymppisenä syntynyt kiinnostus parturialaan heräsi uudelleen, ja kolmivuorotyön tuoma paine parisuhteeseen sai Joukon jättämään työn VR:llä. – Hain ja pääsin Helsingin aikuisopistoon parturi-kampaajalinjalle. Nyt olen siellä suorittamassa tutkintoa. Tosin työharjoittelu ja hyväntekeväisyystoiminta ovat hiukan hidastaneet tutkinnon suorittamista, Jouko naurahtaa. Jouko on ollut reippaan vuoden työharjoittelussa Karhupuiston laidalla sijaitsevassa parturi-kampaamo Beardparkissa. Jouko itse asiassa tapasi Beardparkin omistajan Kardo Farhadin katuparturoidessaan Siivouspäivänä liikkeen edustalla puistossa. – Kardo piti siitä, mitä tein. Kysyin häneltä, pääsisinkö harjoitteluun. Pääsin messiin, ja olen ollut siitä asti täällä. Olen viihtynyt tosi hyvin, ja nämä kuukaudet ovat opettaneet minulle paljon. Olen myös iloinen, että olen saanut tehdä tätä vapaaehtoistyötä tässä ohella. – Olen äärettömän kiitollinen, että katuparturointi on avannut minulle ovia työelämässä. Tämä ala on hyvin kilpailtu. Mutta pidän kyllä toisten parturien ja kampaajien puolia, enkä halua kenenkään asiakkaita viedä. Itseni promoaminen ei ole tämän toiminnan lähtökohta. Parturoinnin ohella musiikki on aina ollut Joukon sydäntä lähellä. – Minulla on kavereiden kanssa coverbändi The Cojones, jossa soitamme Ramonesin biisejä. Meillä on muutama keikka takana. Ideoita on hautumassa, mutta bändihommat vaativat aikaa. Musa on kuitenkin aina sydämessä. Olen punkkari sisimmältäni, Jouko naurahtaa.
Entä mitä ajatuksia sinulla on tulevaisuudestasi? – Yritetään saada koulu loppuun. Tälle vuodelle on selkeät suunnitelmat, mutta ensi vuosi on oma tarinansa. Se, että pysyy terveenä ja huomioi ystävät ja perheen, on kaiken ytimessä, Jouko toteaa hymyillen ja jatkaa: – Haaveena olisi matkustaa tapaamaan inspiraation lähdettä Nasir Sobhania. Ja muutenkin olisi kiva päästä matkustelemaan. Nähdä maailmaa ja mennä vähän vakoilemaan parturitrendejä muualta.
Pienestä teosta iso apu Tunti on vierähtänyt nopeasti, ja Joukolle on asiakas tulossa. Ennen hyvästelyjä Jouko jakaa vielä muutaman ajatuksen vapaaehtoistyöstä. – Vapaaehtoiset voivat olla oljenkorsi heille, jotka eivät saa muualta apua. Teot voivat olla pieniä, vaikka ihan juttelua ja huomioimista. Jouko on ilahtuneena huomannut, että hänen esimerkkiään on jo seurattu. – Lohjalla eräs nainen järjesti asunnottomille hiustenleikkuupäivän. Paikallislehden jutussa hän kertoi, että hän oli saanut inspiraation Jouko the Street Barberilta. Siitä tuli todella hyvä mieli. Lähtökohtaisesti ajatukseni ei ole ollut, että tämä leviäisi, joten olen todella otettu, että näin on jo tapahtunut. Olisi hienoa, jos useampikin parturi innostuisi tällaiseen vapaaehtoistoimintaan. Suosittelen kokeilemaan – laitetaan hyvä kiertämään. – Autetaan toinen toisiamme. Pieni teko voi olla jollekin iso asia. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen
Jouko the Street Barber somessa: facebook.com/joukothestreetbarber instagram.com/joukothestreetbarber
Tässä kuussa
Mikä on koti? Missä on koti? Nämä saattavat olla oleellisia kysymyksiä, kun luet tätä kodittomuutta käsittelevää numeroa. Pelastusarmeijan upseereina mieheni ja minä olemme muuttaneet koko elämämme ajan. Viimeisen 34 vuoden aikana olemme asuneet 16 eri talossa ja asunnossa. Lapsemme kasvoivat tietäen, että koti on siellä, missä asumme nyt: missä me olemme ja missä omaisuutemme on. Lapsemme ovat aikuisia eivätkä enää asu luonamme, mutta kun he tulevat kylään, heillä on heti kotoisa olo, sillä valokuvat seinällä ja muut henkilökohtaiset tavaramme tekevät tuntemattomasta ympäristöstä tutun. Koti on enemmän kuin paikka, missä nukut ja syöt, tai paikka, missä olet henkilökohtaisen omaisuuden ympäröimä. Parhaimmillaan koti on paikka, missä sinut hyväksytään, missä sinua rakastetaan, sinusta huolehditaan, missä sinun annetaan kasvaa ja kehittyä. Kun työskentelin Skotlannin Falkirkissa, osastomme pyöritti soppakeittiötä kodittomille. Joka ilta aterialle tuli 20– 30 ihmistä. Se oli mielenkiintoinen sakki. Toiset olivat kodittomia ja asuivat kadulla. Toiset olivat yksinäisiä, eristäytyneitä ja tunsivat, etteivät kuulu mihinkään. Oikeastaan suurimmalla osalla oli asuinpaikka ja katto pään päällä, mutta heiltä puuttui paikka, johon kuulua ja jossa tarpeet tulla hyväksytyksi ja kokea yhteyttä täyttyisivät. Kun toiminta kehittyi, monet soppakeittiön kävijöistä kertoivat, että Pelastusarmeijan ovista sisään astuessa tuntui kuin olisi ”tullut kotiin”. Se ei ollut paikka,
mihin painaa pää, mutta se oli paikka, missä levätä, missä heistä pidettiin huolta, heidät hyväksyttiin ja heitä rakastettiin – paikka, jossa he tutustuivat Jumalaan, Taivaalliseen Isäänsä. Raamatusta löytyy kiehtova kertomus kotiinpaluusta. Eräs poika oli päättänyt haluavansa itsenäistyä, ja niin hän lunasti perintöosansa ja lähti elämään täyttä elämää. Kun hän lopetti juhlimisen ja huomasi olevansa yksin ja ilman yösijaa, silloin hän alkoi ajatella kotia. Miksi? Kun hänellä ei ollut mitään, hän tiesi, että perheen koti oli paikka, missä hänen aineelliset tarpeensa tyydytettäisiin. Mutta matkalla kohti kotia – henkisesti harjoitellen isälle esitettävää anteeksipyyntöä ja epävarmana siitä, mikä olisi vastassa – hän näki isän etsimässä ja odottamassa häntä. Isä kietoi kätensä pojan ympärille, vaatetti hänet puhtaalla puvulla ja juhlisti pojan kotiinpaluuta. Tämä oli paikka, missä hänet hyväksyttiin ja häntä rakastettiin.
Parhaimmillaan koti on paikka, missä sinut hyväksytään, missä sinua rakastetaan, sinusta huolehditaan, missä sinun annetaan kasvaa ja kehittyä.
Olen muuttanut monia kertoja ja epäilemättä muutan vielä, mutta ainoa paikka, missä voin todella olla kotona on Isäni Jumalan läsnäolossa, hänen, joka rakastaa minua ja hyväksyy minut. Kaukana hänestä ja hänen läsnäolostaan olen totisesti koditon. ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Joh. 14:1–3
Lyn Hills
everstiluutnantti naistyön sihteeri
SOTAHUUTO
7
Asunto ensin Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa asunnottomien määrä on laskussa. Miten tässä on onnistuttu? Yksi tärkeä askel on ollut Asunto ensin -mallin onnistunut soveltaminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Sotahuuto tiedustelee Y-Säätiössä NEA-hankkeessa koordinaattorina työskentelevältä Pilvi Colelta ja Pelastusarmeijan Alppikadun asumisyksikön johtajalta Antti Martikaiselta, mitä Asunto ensin -malli tarkoittaa ja miten se näkyy käytännössä.
Asunnottomuuden vähentäminen on Suomessa otettu vakavasti – ja tuloksia on näkynyt. Kahdessakymmenessä vuodessa asunnottomien määrä on laskenut vajaasta 19 000 nykyiseen reiluun 7 000 asunnottomaan, ja erityisen huomattavaa on ulkona nukkuvien sekä väliaikaismajoituksissa ja laitoksissa majoittuvien asunnottomien määrän väheneminen tuhansista satoihin. Asunnottomuuden vähentäminen on ollut osa Suomen hallitusohjelmaa yhtäjaksoisesti 1980-luvun puolestavälistä. Vuodesta 2008 toimintaa ovat ohjanneet valtakunnalliset Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat PAAVO I (08–15) ja PAAVO II (12–15) ja nykyinen asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE. Näiden ohjelmien aikana mukana olevissa kaupungeissa asuntolat on korvattu huoneenvuokralain mukaiseen vuokra-asumiseen perustuvilla asumispalveluyksiköillä, ja Asunto ensin -malli tukimuotona on vakiinnutettu käyttöön. Asunto ensin -malli näki päivänvalon Yhdysvalloissa 1980-luvun lopussa. Tanya Tullin Los Angelesissa vetämä Beyond Shelter sovelsi lähestymistapaa asunnottomien perheiden keskuudessa. Vuonna 1992 psykologian tohtori Sam Tsemberis perusti Pathways to Housing -organisaation, jossa Asunto ensin -periaatteiden mukaisesti autetaan mielenterveysongelmista kärsiviä kodittomia. 8
SOTAHUUTO
Pilvi Cole, Y-Säätiön NEA-hankkeen (naiserityisyys asunnottomuustyössä) koordinaattori tiivistää, mikä on mallin perimmäinen tarkoitus: – Asunto on jokaisen ihmisen perusoikeus, ja sitä ei tarvitse ansaita. Lähtökohta on, että asunto tarjotaan samoilla huoneenvuokralain alaisilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla kuin kaikille muillekin. Sen jälkeen asumiseen tarjotaan tukea. Kun on turvallinen paikka asua, se antaa voimavaroja kuntoutua ja etsiä niitä elämän osa-alueita, joissa kehittyä.
Kahdeksan periaatetta Suomessa toteutettavan Asunto ensin -mallin ohjenuoraksi on laadittu laatusuositukset, jotka perustuvat neljään periaatteeseen: itsenäisen asumisen mahdollistaminen, valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet, kuntoutuminen ja voimaantuminen sekä yhteiskuntaan ja yhteisöihin integroituminen. Euroopan asunnottomuusverkoston Asunto ensin -opas jakaa mallin kahdeksaan periaatteeseen. Käymme nämä Pilvin kanssa kohta kohdalta läpi. – Ensimmäisen kohdan jo mainitsimmekin – asunto on ihmisoikeus. Sitä ei tarvitse ansaita, vaan se on kaiken lähtökohta. Tätä seuraa asukkaan valinnanvapaus ja kontrolli omasta elämästä. Heitä pitää kuunnella ja heidän valin-
tojaan kunnioittaa. Heillä on oikeus kokea asunto omaksi kodiksi. – Kolmas kohta on asunnon ja tuen erottelu toisistaan. Esimerkiksi päihteiden käyttö ei voi johtaa vuokrasopimuksen irtisanomiseen, ellei ole rikkonut vuokralaisen velvollisuuksia. Jos asukas kieltäytyy tuesta, se on vain hyväksyttävä. Tämä voi olla työntekijöille erityisen haasteellista. – Tätä seuraavat toipumisorientaatio ja haittojen vähentäminen. Edellä mainitussa keskitytään voimaannuttavaan ja ihmisten vahvuuksiin keskittyvään tukeen. Toipuminen lähtee haittojen vähentämisestä; yhdessä asukkaan kanssa keskustellaan siitä, mikä edesauttaisi hänen omien tavoitteidensa saavuttamista. Tavoite voi olla vaikka kodin pitäminen siistinä. Asukas saattaa havaita, että esimerkiksi päihteidenkäytön vähentäminen auttaisi. Eli asioita ratkaistaan positiivisuuden kautta, ei kielloin tai käskyin. Päihdeongelmat ovat yleisimpiä asunnottomuuteen liittyviä ongelmia. Monella alkoholin käyttäminen liittyy traumojen käsittelyyn. Silloin toipumisessa voi keskittyä traumojen purkamiseen, juomisen perimmäiseen syyhyn. Kun asiat selkenevät, alkoholin käyttäminen tunteiden turruttamiseen vähenee. Alkoholi ei ole aina syy, vaan seuraus. – Seuraavat kohdat ovat aktiivinen sitouttaminen ilman pakkoa ja henkilökoh-
tainen suunnitelma, jossa palvelut muotoutuvat asiakkaan tarpeiden mukaan. Toinen voi tarvita tukea esimerkiksi virastoasioinnissa, toinen esimerkiksi päihteiden käytön haittojen vähentämisessä. – Viimeinen periaate on joustavan tuen tarjoaminen niin kauan kuin on tarvetta. Tavoitteena on, että ihmiset pääsevät eteenpäin, mutta sille ei voi luoda aikarajaa. Pitää varmistaa, että siirryttäessä pois tuetusta asumisesta henkilöllä on apuna tukiverkosto, joka auttaa uudessa elämäntilanteessa. – Asunto ensin -malli on Suomessa erilainen kuin se on ollut alun perin Yhdysvalloissa. Asunto ensin -mallin puhdas muoto olisi, että tukiasunnot olisivat hajasijoitettuja normaalien vuokra-asuntojen yhteyteen. Suomessa malli perustuu pitkälti asumispalveluyksiköihin. Siitä olemme saaneet hiukan kritiikkiäkin, mutta meidän täytyy hyväksyä se, että jossakin yhteiskunnassa asiat toimivat paremmin eri keinoin kun toisissa. Suomi on kuitenkin ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on vähentynyt, joten kyllä jotakin olemme tehneet oikein, Pilvi toteaa hymyillen.
Kohdataan ihminen ihmisenä Ennen siirtymistään Y-Säätiölle Pilvi Cole työskenteli Pelastusarmeijan Väinölän asumispalveluyksikön johtajana. Se on antanut näkökulmaa ja ymmärrystä työstä Asunto ensin -mallin ruohonjuuritasolla. 8
Pilvi Cole toimii Y-Säätiön NEA-hankkeen (naiserityisyys asunnottomuustyössä) koordinaattorina. – Asunnottomuus mielletään usein miesten ongelmaksi. Naisilla on miehiä enemmän piiloasunnottomuutta – he asuvat ystävien luona tai tarjoavat erinäisiä palveluja majapaikkaa vastaan. Sitä kautta he pahimmillaan joutuvat monenlaisen hyväksikäytön uhreiksi. Apua ongelmiin ei haluta etsiä siinä pelossa, että viranomaiset ottavat lapset huostaan. Yhdessä hankkeessa mukana olevien organisaatioiden kanssa pyrimme luomaan toimintamalleja ja asumispolkuja, joilla voimme poistaa naisten asunnottomuuden sekä ennaltaehkäistä asunnottomuuden uusiutumista.
SOTAHUUTO
9
8
– Kun on tehnyt työtä ”kentällä”, niin kehittämistyössä helpottaa, kun asioita voi peilata omiin käytännön kokemuksiin. Väinölässä esimiehenä toimiminen on tuonut näkökulmaa siihen, mitä työntekijät ja esimiesasemassa olevat saattavat kohdata asunnottomuustyötä tehdessään. Miten esimerkiksi voi edistää asumispalveluyksiköiden henkilökunnan sitoutumista Asunto ensin -työhön. Asunto ensin -mallissa työntekijä toimii asiantuntijaroolin sijasta rinnalla kulkijana. Tämä voidaan kokea haasteellisena, koska asiakas on aikaisemmassa ”porrasmallissa” totuttu näkemään palvelun vastaanottajana eikä aktiivisena toimijana ja oman elämänsä parhaana asiantuntijana. Asunto ensin -mallissa on pohjimmiltaan kyse siitä, että kohdataan ihminen leimaamatta tai syyllistämättä. Kohdataan ihminen ihmisenä. Lopuksi Pilvi lähettää vielä toiveen kaupunkien ja asunnontuottajien suuntaan: – Olisi ideaalista, jos kaikki päättäjät ja asuntojen tuottajat lähtisivät ihmislähtöisistä ratkaisuista, että kaikille löytyisi kohtuuhintainen asunto. Tämä edellyttää muun muassa vuokranantajien kanssa tehtävän yhteistyön kehittämistä. Aina on kehittymisen varaa.
Uudenlainen lähestymistapa Pelastusarmeija on ollut vahvasti mukana Asunto ensin -mallin toteuttamisessa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisenä alkuvuodesta 2011 avautui uusi 112-paikkainen Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö. Sitä seurasi 86-paikkainen Alppikadun asumispalveluyksikkö. Alppikadulla on pitkä historia: ”Rälläkän” asuntola avasi ovensa ensi kertaa jo vuonna 1937. Tämä ajan hampaan kuluttama 250-paikkainen yömaja sulkeutui vuonna 2010 ja avautui modernina asumispalveluyksikkönä vuonna 2012. Alkuvuonna 2014 joukkoon liittyi mukaan Espoon Viherlaaksossa sijaitseva 35-paikkainen Väinölä. Lisäksi Alppikadun naapurissa toimii Castréninkadun 53-paikkainen yksikkö, joka tarjoaa väliaikaista majoitusta heille, jotka odottavat paikkaa esimerkiksi tuettua asumista tarjoavista asumispalveluyksiköistä. Castréninkadun yksikkö on Helsingissä ainutlaatuinen, sillä se on ainoa paikka, johon ensimajoitusta tarjoava Helsingin 10
SOTAHUUTO
kaupungin Hietaniemen palvelukeskus lähettää asiakkaita eteenpäin odottamaan vapautuvaa pysyvämpää asumisratkaisua. Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen kertoo, millainen tämä muutos asuntolasta asumispalveluyksiköksi on ollut. – Alppikadun asuntola toimi vuosikymmenien saatossa tärkeänä turvapaikkana tuhansille miehille. Asuntola oli tiettävästi Pohjoismaiden suurin asuntola, ja kaupunki saattoi luottaa, että täältä löytyi lähes aina tilaa. Ennen remonttia täällä asui noin 250 ihmistä. Mutta miten on, pystytkö auttamaan näin suurta määrää ihmisiä? Työntekijöitä oli 15 näitä 250 asukasta kohden. Pystytkö todella kohtaamaan, tarjoamaan apua ja tukea, jota he sekavassa elämäntilanteessa tarvitsevat? – Asuntolana tämä toimi hotelli- ja ravitsemuslain alla. Tuolloin asuntola saattoi valita asiakkaansa. Ohjaajilla ja henkilökunnalla oli valta sanoa esimerkiksi päihtyneelle, ettet olet tervetullut tänne viikkoon tai kuukauteen. Nyt lähtökohta on aivan toinen. Asunto annetaan ensin, ja sitten tarjotaan tukea. Emme voi pakottaa ketään mihinkään, vaan yritämme ”myydä hyviä ideoita”, jotka johtaisivat parempaan elämänhallintaan. Esimerkiksi tiedustelemme, miltä asunnon siistiminen tai päihteidenkäytön vähentäminen asiakkaasta itsestään tuntuisi – voisiko se edistää hyviä asioita hänen elämässään? Pitkäaikaisasunnottomilla on usein monia elämänhallintaan liittyviä ongelmia, ja me työntekijöinä edelleenkin opettelemme, miten tarjota tukea parhaiten. – Asunto ensin -periaate on toisinaan haasteellista työntekijöille. Ei ole helppoa katsoa vierestä, kun ihminen toimii kuten haluaa ja tekee asioita, jotka eivät edistä hänen elämäntilannettaan ja hyvinvointiaan. Toisinaan se voi tuntua sosiaalialan työntekijästä pahalta. Asunto ensin -periaate vaatii työntekijöiltä uudenlaista lähestymistyyliä työhön. Työskentelemme sen eteen, että saamme luotua asukkaaseen luottamussuhteen. Työntekijöiden täytyy olla rinnalla kulkijoita, jotka kunnioittavat ja arvostavat asukkaiden omia valintoja tuoden esille kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja ja näkökulmia esimerkiksi päihteidenkäyttöön liittyen.
Asukasvirran pullonkaulat Asumispalveluyksiköt eivät valitse asiakkaitaan, vaan valinnan tekevät kaupungin sosiaalitoimi ja asumisen tuki. He osoittavat asiakkaalle sopivan kohteen. Jonot voivat kasvaa pitkiksi. Helsingissä pääsyä asumispalveluyksikköihin odotetaan Helsingin Hietaniemen palvelukeskuksessa, Pelastusarmeijan Castréninkadun yksikössä tai esimerkiksi tuttavien luona. – Pari vuotta sitten Alppikadulle jonotti pääsyä yli 60 henkeä. Se oli käsittääkseni Helsingin pisin jono. Mistä se kertoo? Ainakin osittain siitä, että olemme hyvä, toivottu paikka. Enimmillään meillä on vapautunut 18 asuntoa vuoden aikana. Jonon pituudesta voi laskea, kauanko jonotus kestää. Tämä on valitettava pullonkaula, ja ehdottomasti yksi iso ongelma Helsingin asunnottomuustoiminnassa, Antti selventää. – Mitä tarvitaan, on entistä enemmän positiivista kiertoa pois asumispalveluyksiköistä. Sitä on, mutta sitä pitäisi olla vielä enemmän; paikkoja heille, jotka selviytyvät kevyemmällä tuella. Kysymys on asuntotuotannosta. Tietenkin olisi hienoa, jos olisi pienempiä yksiköitä tai hajautettua asumista. Mutta Helsingilläkään ei ole ollut paljon vaihtoehtoja, sillä viime vuoden tilaston mukaan Suomen noin 7 000 asunnottomasta suunnilleen puolet tulee Helsingistä.
Arki asumispalveluyksikössä Antti näkee Keskustalon monipuolisuuden vahvuutena: – Pelastusarmeijan eri pisteiden välinen synergia on ehdoton rikkaus. Yhteistyö Castréninkadun yksikön kanssa on saumatonta ja päivittäistä. Esimerkiksi öisin ja viikonloppuisin korttelissa on vähintään kaksi työntekijää, jotka pystyvät tekemään yhteistyötä eri tilanteissa. Tämän lisäksi keskustalon korttelissa toimiva sosiaalipalvelukeskus – tuttavallisesti ”Soppa” – pystyy vastaamaan asukkaiden sosiaalisiin ja osasto hengellisiin sekä yhteisöllisiin tarpeisiin. Yhteistyö sujuu mukavasti, ja autamme toisiamme. Saamme esimerkiksi lainata leipäautoa, ja Alppikadun bändi treenaa osaston tiloissa basistinaan osastonjohtaja Esa Nenonen. – Alppikadun asumispalveluyksikkö pystyy antamaan laajaa tukea, sillä yksikössämme työskentelee useita ohjaa-
Alppikadun asumispalveluyksikön asukas Eero ja johtaja Antti Martikainen yhteiskuvassa. – Kaikki lähtee kunnioituksesta. Kunnioitamme toisiamme puolin ja toisin.
jia, ja esimerkiksi sairaanhoitajan palvelut ovat käytössä. Tarjoamme asukkaille monipuolista työtoimintaa, ja meillä on käytössä myös kuntosali. Asukkaiden ja työntekijöiden yhteiset keskustelut ovat osa arkea. – Meillä on säännöllisesti henkilökohtaisia keskusteluja. Lisäksi on yhteisöllisiä foorumeita: kerroskokouksia ja -toimintapäiviä ja koko talon yhteisökokouksia. Tämä on yksi tapa toteuttaa yhteisöllisyyttä. Työtekijät eivät tarjoa ratkaisuja, vaan keskustelemme ja sovimme asukkaiden kanssa heitä koskevista asioista yhdessä. Yhdessä asioista sopiminen motivoi ja sitouttaa asukkaita aivan eri tavalla.
Työtoiminnan ovat kokeneet tärkeäksi niin asukkaat, työntekijät kuin naapurustokin. Asukkailla on mahdollisuus työskennellä arkipäivisin yhdestä neljään tuntia pientä korvausta vastaan. Normaalikuukautena työtoiminnassa on 40–55 osallistujaa päivittäin. – Meillä on askartelua, jossa valmistamme erinäisiä tuotteita, siivousta, remontti-, kanttiini- ja ympäristötyötä. Sitten on erillisiä projekteja, olemme esimerkiksi valmistaneet metallipajassa vanhoista padoista joulupatoja. Työtoiminta myös remontoi kaikkia keskuskorttelin tiloja sekä auttaa Soppaa ja osastoa erilaisissa erityistilanteissa, kuten tavaroiden kantamisessa. Asukkaillamme on monenlaisia
kätkössä olevia taitoja. Työtoiminnalla on monia positiivisia vaikutuksia: se luo rutiinia ja päivärytmiä, ja tuo yhteisön lähelle. Työtoiminta on Keskustalon sydän, se tuo päiviimme oman sykkeen. Lopuksi Antti paljastaa, mikä tekee Alppikadun arjesta toimivan: – Kaikki lähtee kunnioituksesta. Kunnioitamme toisiamme puolin ja toisin. Oma motivaationi on, että tämä on asukkaille mahdollisimman mukava paikka asua ja työntekijöille miellyttävä paikka työskennellä. Miten toteuttaa sitä joka päivä, se onkin mielenkiintoinen haaste. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
11
Lukemattomien lapsien lintukoto Merimajan päiväkoti on melkein 50 vuoden ajan ollut osa kotkalaisten kasvutarinaa. Päiväkodin ihastuttava puurakennus on tästä vielä vuosikymmeniä vanhempi: rakennus on ollut vuodesta 1910 Pelastusarmeijan kasvatustyön käytössä. – Meidän on pidettävä tästä hyvää huolta – varmistamalla tulevaisuuden voimme pitää historian elossa, toteaa Merimajan tuore johtaja Leena-Maria Häsä.
Lapset leikkivät keinussa ja kiipeilypuussa myöhäiskesän auringon lämmittäessä pihapiiriä. Lastenhoitaja Jonna Hongisto istuu keinussa ja polkaisee lisää vauhtia. Kyydissä olevia lapsia naurattaa. – Palkitsevinta ovat nämä aidot reaktiot. Lapset uskaltavat näyttää tunteensa, niin ilot kuin itkutkin. Se kertoo luottamuksesta. Ja jokainen päivä on erilainen, Jonna kertoo hymyillen. Penkillä portaiden juurella aamun touhuja seuraa Leena-Maria Häsä, Merimajan tuore johtaja. Virallisesti Leena on aloittanut uudessa virassa elokuun alusta, mutta jo alkukesästä hän toimi eläkkeelle siirtyneen Seija Majurin sijaisena. Merimaja ja Pelastusarmeija ovat Leenalle tuttuja jo vuosien takaa. Leena on itse asiassa syntynyt Armeijaperheeseen. – Vanhempani ja isovanhempani ovat olleet Pelastusarmeijan upseereita. Enoni on pelastussotilas. Hän asuu Muoniossa ja todennäköisesti pitää Suomen pohjoisinta armeijalippua korkealla, Leena paljastaa hymyillen. – Synnyin Kouvolassa, ja muutimme sen mukaan, millaisen määräyksen vanhempani saivat. Itseni miellän eniten savolaiseksi, koska asuin Kuopiossa nuorena ja varttuneempana Pielavedellä ja Kuopiossa. Savolainen puheliaisuus jotenkin iskostui luonteeseeni. Viime vuodet olen asunut täällä Kotkassa – kyllä tähän kymiläisyyteen pikkuhiljaa alkaa tottua, Leena naurahtaa.
Merimajan kutsu Kotka ja Merimaja tulivat Leenan elämään vuonna 2005. Päiväkodin tiloissa toimi 1910 lähtien Pelastusarmeijan lastenseimi ja myöhemmin lastenkoti.
12
SOTAHUUTO
– Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja muuttanut miehen perässä Kotkaan. En ollut ihan varma, mitä haluaisin isona tehdä, mutta lapset kiinnostivat. Isäni antoi vinkin, että Kotkassa toimii Pelastusarmeijan päiväkoti. Hain ja sain harjoittelupaikan. Vuodessa vahvistui se tunne, että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. Leena opiskeli Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja hankki lastentarhanopettajan pätevyyden. – Muistan, että opiskeluaikana kävellessäni tästä ohi huokaisin ylöspäin: ”Oi, mikä unelmapaikka tämä olisikaan työskennellä.” Se oli salainen haaveeni. Kun minulla oli puoli vuotta valmistumiseen jäljellä, niin täältä soitettiin ja kysyttiin, että voisinko tulla lastentarhanopettajan sijaiseksi. Olin täällä jonkin aikaa ”epäpätevänä”. Kun valmistuin, niin minut vakinaistettiin. Kymmenen vuotta on kulunut. Päivääkään en ole katunut – tämä on kuin toinen koti. Leenan oma perhe on myös kasvanut. Kotona ”työllistävät” koulun aloittanut esikoinen ja parivuotias kuopus. – Työt jatkuvat kotonakin, Leena naurahtaa. – Mutta ei se haittaa, tämä on niin minun juttuni. Ja niin sen täytyy ollakin, ei tätä muuten jaksa. Tätä tekee sydämellä.
Yhteiset arvot Merimaja on Pelastusarmeijan kristillinen päiväkoti. Leenalle tämä on hyvin luontevaa. – Usko on aina ollut osa elämääni. Oma vakaumukseni ja arvoni ovat kohdanneet Pelastusarmeijan arvojen kanssa. Siksi tuntuu huikealta, että saa tehdä työtä, joka tuntuu omalta. Muistan, että jo kymmenenvuotiaana tein henkilökohtaisen uskonratkaisuni ja otin Herran sydämeeni asumaan. Tänä päivänäkin tämä yhteys on tärkeä – ”puhelinlinja” on auki ylöspäin päivittäin. – Koen, että tämä on kutsumustyöni, johon Jumala on minua ohjannut. Koen varmuutta siitä, että olen oikeassa paikassa ja oikeassa tehtävässä. Mutta myönnän, että kun minulle tarjottiin päiväkodin johtajan virkaa, niin pohdin sitä tarkkaan. Äitiyslomalta palattuani rohkaistuin sanomaan kyllä. Myös lasten vanhemmat ovat tietoisia Merimajan kristillisistä arvoista. 8 Päiväkodin johtaja Leena-Maria Häsä: – Tämä on minulle kuin toinen koti.
SOTAHUUTO
13
– Lapsille syntyy täällä myös ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat päiväkodin ulkopuolella. Siksikin yhteisöllisyys on hyvin arvokasta.
14
SOTAHUUTO
8 – Meille hakeutuvat ovat useimmiten sellaisia, jotka erityisesti ovat toivoneet lapselleen päiväkotipaikkaa täältä. Ja vaikka olemme kristillinen päiväkoti, niin tänne ei hakeudu vain uskovia perheitä. Suurin osa on ihan tavallisia perheitä. Myös muutamia muslimiperheitä on ollut asiakkaina, ja heillekään kristillinen taustamme ei ole ollut ongelma. He ovat olleet tietoisia. Olemme vanhempia kohtaan hyvin avoimia, kerromme miten täällä työskentelemme ja kutsumme heidät mielellään seuraamaan toimintaamme. Joskus vanhemmilla on ollut ennakkoluuloja, mutta sitten he ovat huomanneet, että opetamme täällä normaaleja perusarvoja – toisten huomioimista ja lähimmäisenrakkautta.
Vanhempien kanssa yhdessä Merimajan päiväkodissa on 25 paikkaa 1–5-vuotiaille lapsille. Lapset on jaettu kolmeen ryhmään, pienten 1–3-vuotiaisiin ja isojen neljä- ja viisivuotiaiden ryhmiin. Hakeminen tapahtuu Kotkan kaupungin kautta yksityisen päivähoidon palvelusetelillä. Päiväkodin arkeen kuuluvat leikit, ruokailut, päiväunet ja ulkoiluhetket. Aamuisin lapset kokoontuvat ison salin pyöreälle matolle aamupiiriin. – Piirissä juttelemme, laulamme muutaman hengellisen lastenlaulun, rukoilemme ja siunaamme päivän. Merimaja aukeaa puoli seitsemältä ja viimeiset vanhemmat tulevat noutamaan lapset puoli viiden tienoilla. – Tämä on kodinomainen paikka. Meillä on rutiinit, mutta pystymme hyvin joustamaan. Esimerkiksi kesäaikaan vietämme suurimman osan päivästä pihalla. Tämä pihapiiri on niin ihana ja sijaintimme erinomainen, muun muassa kirjasto ja Merikeskus Vellamo ovat tässä lähellä. Katariinanniemen ulkoilualue on kävelymatkan päässä ja aivan vieressämme on yrttipuisto, jossa käymme lasten kanssa katselemassa, haistelemassa ja maistelemassa. Pitkin vuotta on myös erityistapahtumia, kuten yhteiset kevät- ja syysillat ja perinteiset joulu- ja kevätjuhlat. Äideille järjestetään äitienpäiväjuhla kakkukahvien kera ja isät puolestaan kutsutaan isänpäiväaamiaiselle. – Haluamme toteuttaa vanhempien kanssa toimintaa, joka vahvistaa yhteisöllistä kokemusta. Nämä ovat hyviä tilaisuuksia lähentyä vanhempien kanssa. Yhteistyö vanhempien kanssa on mutkatonta. Päivittäin keskustelemme ja vaihdamme ajatuksia. Vanhemmat ovatkin
Merimajan puurakennus on ollut Pelastusarmejan kasvatustyön käytössä yhtämittaisesti vuodesta 1910. – Talovanhus tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa, toteaa Merimajan johtaja Leena-Maria Häsä.
kiinnostuneita, miten lapsilla on päivän aikana mennyt. Keskinäisestä tutustumisesta on apua myös, jos joudumme keskustelemaan vanhempien kanssa joistain epämiellyttävämmistä asioista. – Lapsille syntyy täällä myös ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat päiväkodin ulkopuolella. Siksikin yhteisöllisyys on hyvin arvokasta. – Tunnemme rakkauden niin Armeijan, kaupungin kuin perheidenkin suunnalta. Parasta tässä työssä on lapsilta ja vanhemmilta tuleva suora palaute. Vanhemmat kokevat, että heidän omat pikku aarteensa ovat täällä hyvässä säilössä ja hoidossa. Luomme kiireetöntä arkea ja rauhallista kasvuympäristöä, sitä vanhemmat kovin arvostavat. Meillä on täällä aikaa ottaa syliin ja on aikaa leikille. Tämä on kuin lintukoto.
Rikas historia, arvokas tulevaisuus Merimajan päiväkoti on melkein 50 vuoden ajan ollut osa kotkalaisten kasvutarinaa. Päiväkodin ihastuttava puurakennus – paikallisen, rikkaan tehtailijan huvila – on tästä vielä vuosikymmeniä vanhempi. Pelastusarmeija sai rakennuksen lahjoituksena vuonna 1910, mikä tekee siitä yhden Suomen Pelastusarmeijan vanhimmista kiinteistöistä. Samana vuonna huvilaan perustettiin lastenseimi, kokoaikainen hoitopaikka lapsille, joita ei voitu hoitaa kotona. Lisäksi rakennuksessa toimi jo tuolloin myös päiväkoti työssäkäy-
vien vanhempien lapsille. Vuonna 1947 seimi muutettiin lastenkodiksi ja vuonna 1971 Merimajan päiväkoti aloitti toimintansa. – Meillä on ollut täällä lastenhoitajia, jotka ovat tehneet koko työuransa täällä. Pirkko Währn työskenteli täällä 42 vuotta, ja viime kesänä eläkkeelle jäi Christine Ollas, joka työskenteli täällä 38 vuoden ajan. Arvostamme heidän – ja myös edellisen johtajan Seijan Majurin, joka teki 40-vuotisen uran Pelastusarmeijassa – tekemää työtä aivan valtavasti. – Tällä päiväkodilla on ollut hyvä maine jo vuosikymmenien ajan, ja meillä on ollut täällä hoidossa lapsia, joiden vanhemmat ovat olleet pienenä täällä. Yksityisiä päiväkoteja on Kotkassa useampia, mutta viesti on aina ollut, että meitä tarvitaan. Näen, että jos toiminta loppuisi, se aiheuttaisi ison tyhjiön kaupungin arkeen ja historiaan. Leena kokeekin, että Merimajan isoin haaste liittyy historialliseen miljööseen. – Tämä on vanha talo, ja siitä on pidettävä hyvää huolta. Talo on museoviraston suojelema ja oikeutetusti meitä valvotaan monelta viranomaistaholta, jotta tarjoamme lapsille ja työntekijöille asialliset ja ajanmukaiset puitteet. Talovanhus tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Pidetään historia elossa varmistamalla tulevaisuus. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Merimajan arkisto
SOTAHUUTO
15
Osastoelämää! Elämänmakuisia paloja Pelastusarmeijan paikallisseurakuntien eli osastojen arjesta. Lokakuussa kurkistamme Jyväskylän osastoon.
Isot ikkunat Kun saavuin Suomeen, panin merkille isot ikkunat kodeissa ja rakennuksissa. Varmaankin, koska suomalaiset arvostavat päivänvaloa suuresti. Jyväskylän osaston rakennus on myös tällainen, suuret ikkunat sallivat auringonvalon loistaa sisään. Uskon, että meidän osastollamme tulisi muutoinkin olla ”isot ikkunat”, jotta uusien ihmisten olisi helppo tulla kokoontumisiimme ja oppia tuntemaan Jeesus henkilökohtaisesti. Tämä on osastomme pääasiallinen tarkoitus – olla avoinna heille, jotka eivät vielä tunne Kristusta Herrana ja pelastajana. Osastomme jäsenet työskentelevät kovasti tämän saavuttamiseksi. Olemme erilaisia ja omaamme erilaiset elämäntarinat – mutta jaamme saman mission. He opiskelevat uusia lauluja, johtavat ohjelmia ja kokouksia, soittavat jumalanpalveluksessa ja auttavat hädänalaisia. 16
SOTAHUUTO
Maanantaisin kohtaamme ihmiset Poikkea peremmälle -päiväpiirin merkeissä. Tänne ovat kaikki tervetulleita. Ylistyksen ja raamatunluvun ohella on aikaa kahville ja kiinnostavalle keskustelulle. Eräässä päiväpiirissä sain jakaa tarinoita lapsuudestani Karjalassa, lähellä Suomen rajaa. Olimme kaikki yllättyneitä siitä, miten paljon yhteistä meillä on – rakkaus yksinkertaiseen ruokaan, luontoon ja saunaan.
lä on myös rukouskokouksia naisille, ja tarjoamme sosiaalista apua tarvitseville.
Torstaisin vapaaehtoiset toivottavat uudet ihmiset tervetulleiksi avoimissa ovissa. Tämä on käytännönläheistä toimintaa. Kun ihmiset jakavat aterian keskenään, he pääsevät nauttimaan myös Jumalan Sanan antimista.
Halumme rakentaa ”ikkunat” entistä suuremmiksi, jotta valo voi paistaa sisään. Luotamme Jumalan tukeen, sillä haluamme osastomme olevan paikka, jossa ihmiset voivat löytää pelastuksen Jeesuksen kautta ja missä yhä useampi palvelisi Jumalaa.
Osastollamme on myös muita toimintoja. Sotilaamme vetävät laulukoulua, jossa opimme uusia lauluja, ja opiskelijoille on ”Nice Friday” -ohjelmaa. Meil-
Toukokuussa Jyväskylän osasto vietti 115. syntymäpäiväänsä. Ylistimme Jumalaa hänen uskollisuudestaan ja rukoilimme Hänen jatkuvaa siunaustaan, suojeluaan ja kasvua osaston työlle. Jyväskylän osastossa on paljon potentiaalia Jumalan valtakunnan hyväksi.
Vitali Sidorov kapteeni Jyväskylän osasto
Tärkeä teltta Cedin reissulla Ylisihteeri Ced Hills toimi aiemmin Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön koordinaattorina. Tällä palstalla Ced jakaa kokemuksiaan ja seikkailujaan näiltä vuosilta.
Jos pyytäisin sinua nimeämään välttämättömät ihmisille katastrofiavussa jaettavat tavarat, veikkaan, että teltta olisi listasi kärjessä. Ja olisit oikeassa! Katastrofin jälkeen ihmiset tarvitsevat perusasioita selviytyäkseen: kuivan yöpymispaikan, tarpeeksi ruokaa hengissä pysymiseen, juoma- ja peseytymisvettä sekä terveydenhoitoa. Vuosien aikana olen jakanut ihmisille telttoja monissa maissa ympäri maailmaa: tulvan uhreille Mosambikissa, maanjäristyksestä selviytyneille Turkissa, Haitissa ja Perussa, pakolaisille Albaniassa ja tsunamista selviytyneille Aasiassa. Ensimmäinen kokemukseni telttaleirin pystyttämisestä oli Turkissa vuonna 1999. Maanjäristys iski Izmitin kaupungissa hyvin aikaisin eräänä elokuun aamuna. Järistys kesti vain 37 sekuntia ja oli voimakkuudeltaan 7,6 magnitudia. Järistyksessä kuoli noin 17 000 ihmistä ja arviolta puoli miljoonaa jäi kodittomaksi. Kuulimme työtoverini kanssa uutiset ja ajoimme Turkkiin tukikohdastamme Kosovosta. Saavuimme paikalle kaksi päivää järistyksen jälkeen ja järkytyimme sen aiheuttamasta tuhosta. Rakennukset olivat raunioina ja ne, jotka olivat yhä pystyssä, näyttivät todella huterilta. Säännöllisten jälkijäristysten vuoksi perheet eivät uskaltaneet mennä koteihinsa, vaan asuivat puistoissa ja teiden varsilla. He tarvitsivat kiireesti suojaa. Tilasimme välittömästi tuhat telttaa vakitoimittajaltamme Pakistanista. Teltto-
nehtyi
tä me 00 ihmis
17 0 yksessä i. anjärist a tomaks m it d in jäi ko Izmit a a n o jo mil ja puoli
Pieni te lt
ta ison
perhee
n kotin
a.
ja alkoi saapua niin nopeasti kuin niitä ehdittiin valmistaa, ja haimme päivittäin telttoja Istanbulin lentokentältä ja toimitimme niitä ihmisille. Teimme töitä pienen yhteisön kanssa, joka sai vähän avustusta. Jopa paikallinen kaupunginjohtaja tuli säännöllisesti auttamaan meitä telttojen pystyttämisessä! Ihmiset kaipasivat epätoivoisesti asuinpaikkaa, ja jokainen teltta otettiin vastaan kuin se olisi ollut lottovoitto! Muistan erityisesti perheen, joka muutti välittömästi tavaransa telttaan. He asettivat pienen maton teltan lattialle ja laittoivat kengät riviin ”ovensuuhun” yrittäen tehdä teltasta ”kodin”. Kun katsoin, miten lapset hymyilivät valokuvaa varten (kuva yllä oikealla), minut valtasi pakahduttava kiitollisuuden ja surun tunne: olin innoissani, että pystyimme antamaan ihmisille jotain niin tärkeää – mutta olin niin hirvittävän surullinen siitä, että tämä pieni teltta olisi tuon kauniin perheen koti. He taatusti ansaitsivat parempaa! Katastrofityössä teltoista puhutaan väliaikaisena suojana. Mutta jokin on väliaikaista vain, jos se korvataan jollain paremmalla. Surullista kyllä olen nähnyt
Välittöm ästi kat astrofin Pelastu jälkeen sarmeij a toimit ti aluee lle 1 00 0
telttaa.
useaan otteeseen, ettei mitään parempaa tule tilalle ja että väliaikainen ratkaisu jatkuu kuukausia, jopa vuosia. Monilla ihmisillä on yöpymispaikka, paikka, josta löytää suojaa, mutta ei oikeaa kotia. Sanonta ”oma koti kullan kallis” pitää paikkansa niin täällä Suomessa kuin myös katastrofialueilla ympäri maailmaa. Muista niitä, joilla ei ole kotia tänä päivänä. Ced Hills everstiluutnantti
SOTAHUUTO
17
Krigsropet När man talar om hemlösa tänker många på dem som sover i parker,
Kolumn
under broar, på härbärgen eller akutboenden, alltså personer som saknar tak över huvudet. De kartläggningar som gjorts visar att detta inte är hela sanningen.
Vad hjärtat är fullt av...
Det handlar i stället om ett antal situationer människor kan befinna sig i för kortare eller längre tid.
En kollega sa en gång vid ett tillfälle: ”Tänk om vi kunde prata om Jesus istället för att säga: snart är det väl dags att byta till vinterdäck på bilen.” Ja, småprat är vi nog experter på. Vi tenderar nog att välja att prata om vädret lite väl ofta ibland kan jag tycka. Det är liksom svårt att bryta igenom barriären som tycks finnas när vi har en konversation med våra medmänniskor. Att prata om livets djupa frågor känns kanske för någon som ett alltför vågat steg att ta. Att blotta sina funderingar eller sin oro har vi inte tid med i kårerna. Men när har vi tid för det då? Om det bara fanns ett ställe där man pratar om livets mening, och om det nu finns någon eller någonting där ute som kan svara på livet stora frågor. För om någon har hittat det så borde ju den eller de personerna prata om det så ofta man får chansen kan man ju tycka. Ja, du förstår att jag skämtar, men det finns ändå en sanning i det jag säger. Vi har ju svaret! Jesus Kristus ger våra liv mening och han har också gett oss hoppet om ett liv efter detta! Underbart! Halleluja! Vi måste inte prata om alla tunga och djupa frågor runt kaffeborden där vi möts, men visst vore det skönt om någon kunde spränga denna mur som tycks finnas när vi möts. Det kanske skulle kunna förlösa oss själva till att tala mer öppet och fritt om Jesus när som helst i våra liv. Jo, men vem ska börja? Jag kan väl knappast göra det, kanske du tänker? Vi har kanske tänkt länge att någon annan borde börja göra saker innan vi själva kan göra samma sak. Om du känner att någon annan borde börja, för det känns som om du inte har något att säga, har jag ett tips till dig. Jesus säger i Lukasevangeliets 6:e kapitel: Vad hjärtat är fullt av det talar munnen (SFB15). Så om vi alla fyller oss med Guds ord så förklaras Jesu ord av sig självt. Det kommer att bli mycket lättare att prata om Bibeln och Jesus om vi låter våra hjärtan fyllas av Guds ord. Min uppmaning till dig blir att du ska utmana dig själv till att försöka prata mer om Jesus med dina kårvänner. Om vi gör detta kommer vi alla att växa som individer, och vi kommer också att upptäcka att vi ser saker på olika sätt. Detta gör att vi kommer att förstå Jesus på flera sätt, vilket låter hur bra som helst! Prova, vetja! Gud välsigne dig! Daniel Bryant-Rönnqvist löjtnant
18
SOTAHUUTO
Under 2017 gjorde Frälsningsarmén (i Sverige) en egen kartläggning om hemlöshet utifrån fyra specifika frågor. Frågeställningarna gällde om det går att se några nya målgrupper, om det finns några särskilda orosmoln, om de hemlösa söker sig till Frälsningsarmén genom direktkontakt eller hänvisas dit via Socialtjänsten och vilka iakttagelser man för övrigt kan göra. Resultatet av denna kartläggning visar att det finns en ökad andel yngre människor i akut hemlöshet som alltså saknar tak över huvudet. Frälsningsarmén ser en ökad andel kvinnliga hemlösa och konstaterar att andelen pensionärer utan missbruksproblem ökar bland de hjälpsökande. Andelen utlandsfödda och papperslösa som söker hjälp på Frälsningsarméns akutboenden eller andra platser för hemlösa och de som söker hjälp på Frälsningsarméns olika institutioner och kårer har också ökat. Något som kartläggningen också visar är att fler ensamstående kvinnor med barn söker hjälp hos Frälsningsarmén och att ett stort antal barn lever i familjer som vräks. Den 30 november släppte Socialstyrelsen en rapport som visar att föräldrar i hemlöshet och antalet personer med tillfälliga boendelösningar ökar kraftigt i Sverige. 24 000 barn har nu föräldrar som lever i hemlöshet. Per-Uno Åslund, metodstödjare för sociala institutioner och förskolor på
24 000 barn i Sverige har föräldrar som lever i hemlöshet enligt Socialstyrelsens rapport.
Fler barn i hemlöshet Frälsningsarmén, anser detta vara alarmerande siffror. — Det är det mest anmärkningsvärda i rapporten och detta trots att Barnkonventionen lyfter fram barns rätt till en skälig levnadsstandard, säger Per-Uno. Enligt rapporten är det fortfarande män som utgör den största gruppen hemlösa med 62 procent men sedan år 2011 har 900 fler kvinnor utan ordentligt boende rapporterats. — Denna nya situation möter vi på många orter och i olika verksamheter. I statistiken ingår inte papperslösa, ensamkommande flyktingungdomar och EU-migranter och de grupperna har ökat stort bland dem som söker hjälp hos oss, säger Per-Uno Åslund. — Att det är så många fler utlandsfödda som lever i hemlöshet är tecken på ett dåligt fungerande integrationsarbete, fortsätter han. Många som söker sig till Frälsningsarmén på grund av hemlöshet lever i missbruk. Tidigare gällde det främst alkoholmissbruk men numera blandas
ofta fler substanser i missbruket. Dessa två grupper människor har dock minskat något enligt rapporten. Arbetet för att hjälpa de utsatta grupperna, de som redan är hemlösa och de som riskerar att bli det, sker bland annat på Frälsningsarméns kårer runt om i landet. På ungefär 50 orter i Sverige möter Frälsningsarmén människor som tillhör målgruppen hemlösa. De behövande får mat, kläder, visst ekonomiskt bistånd och erbjuds även rådgivning, samtal och gemenskap. Klippangården i Sundsvall är ett stödboende med 13 platser dit både män och kvinnor är välkomna. Många som kommer dit är i dåligt skick och har ett långvarigt missbruk i bagaget. Personalen försöker bemöta varje enskild persons behov och dessa kan variera mycket. Förutom tak över huvudet och mat får man hjälp och stöd när det gäller kontakt med myndigheter och familj, hjälp med skuldsanering, läkarvård eller annan form av hjälp att söka eget boende. Tanken är att man bor på
Klippangården för en tid men vissa stannar i flera år då det är svårt att få tag på eget boende, särskilt om man har störnings- och betalningsanmärkningar sedan tidigare. Bland gästerna på Nylösegården i Göteborg har många egen bostad men klarar inte av att bo i den för tillfället. Man sitter fast i missbruk, kan inte sköta sin privata ekonomi eller sitt dagliga liv, man kanske är rädd att vara ensam eller väntar på ett annat boende. — Den största glädjen i arbetet är när någon tidigare klient återkommer och berättar en positiv livshistoria, säger Per-Johan Fernström, verksamhetschef på Frälsningsarméns behandlingshem för substansberoende på Kurön i Mälaren. Visionen för framtiden är att ytterligare förbättra behandlingsresultaten. Jonas Nimmersjö Foto: Jonas Nimmersjö Artikeln publicerad i tidningen Stridsropet 2/2018, Sverige
SOTAHUUTO
19
Armeijassa tapahtuu
Haluaisitko tehdä hyvää vielä poismenosi jälkeenkin? Pelastusarmeijan testamenttityö on hyvin kokonaisvaltaista. Haluamme kohdata lahjoittajan ja pitää häneen yhteyttä jo hänen eläessään. Poismenon jälkeen olemme valmiit hoitamaan kaiken – ihan kaiken.
Pelastusarmeijan katastrofitiimit auttamassa tulvan valtaamassa Keralassa Rajujen monsuunisateiden aiheuttamat tulvat ja maanvyörymät ovat vaatineet 350 kuolonuhria ja aiheuttaneet laajaa vahinkoa ja sekasortoa. Yli 250 000 ihmistä on jäänyt tulvien saartamaksi. He ovat väliaikaisilla avustusleireillä, joita on pystytetty yli 2 000. Pelastusarmeija työskentelee alueella yhteistyössä paikallisten viranomaisten ja muiden avustusjärjestöjen kanssa. Aluksi 6 000 henkilölle toimitettiin puhdasta juomavettä ja ruokapakkauksia tulva-alueilla Kottayamissa, Thiruvallassa, Mavelikarassa ja Peermadessa. Samanlaista muonitusta tarjottiin Kozhikoden alueen maanvyörymistä selvinneille. Vaikka lähin Pelastusarmeijan keskus sijaitsee 150 kilometrin päässä, pelastustiimi pystyi auttamaan 30 perhettä kotiensa uudelleenrakentamisessa. Intian lounaisen territorion johtaja, eversti Nihal Hettiarachchi huomauttaa, että vaikka tarve on suuri, ”nämä teot auttoivat heitä pyyhkimään kyyneleet ja antoivat heille toivoa ja turvallisuudentunnetta”. Pelastusarmeijan 45-henkinen kansallinen katastrofitiimi on lähetetty alueelle, ja yhdessä paikallisten upseerien, sotilaiden ja vapaaehtoisten kanssa he vastaavat inhimilliseen hätään. Alueen viestintäliikenne ja kulkuyhteydet ovat vakavasti vahingoittuneet. Tavoitettujen yhteisöjen perusteella tehdyn arvioinnin pohjalta työ 8 000 erityisen haavoittuvaisessa tilan20 SOTAHUUTO
teessa olevien auttamiseksi on aloitettu: esimerkiksi lukuisilla avustusleireillä tarjotaan lääkinnällistä hätäapua. Noin 8 250 Indukkissa ja Malapuramissa kodittomaksi jääneelle on toimitettu hätäapua, patjoja ja vuodevaatteita, jotta he voivat koota väliaikaisia turvapaikkoja perheilleen. Hengellistä ja henkistä apua on myös tarjolla. Pelastusarmeijan hätäavun koordinaattori, majuri Jacob J. Joseph kertoo, että ”kohtaamme inhimilliset tarpeet ilman erottelua”, mutta myös ”osoitamme kristillistä rakkautta ja takaamme, että tulvien ja maanvyörymien uhreista pidetään huolta Jumalan läsnäololla, rakkaudella, huolenpidolla ja suojelulla”. The Salvation Army – International News Kuva: Shalu S. Babu Voit tukea katastrofialueella tehtävää työtä kansainvälisen Pelastusarmeijan lahjoitussivun kautta: bit.ly/kerala-apu
Ota rohkeasti yhteyttä. Neuvomme veloituksetta. Lisätietoa testamenttityöstä: pelastusarmeija.fi/testamentti Osmo Halonen, puh. 040 568 7298 osmo.halonen@pelastusarmeija.fi
Radio / TV Andrum Tisdag 9.10 kl. 6.54 och 9.10 YLE Radio Vega Major Deborah Miranda Iltahartaus tiistaina 9.10. klo 18.50 ja 23.00 YLE Radio 1 majuri Natalia Penttinen Andrum Tisdag 23.10 kl. 6.54 och 9.10 YLE Radio Vega Major Deborah Miranda
Burkina Fasosta 130. ja Samoasta 131. Armeijamaa Läntisen Afrikan Burkina Fasosta tuli 130. valtio, jossa Pelastusarmeija tekee virallisesti tunnustettua työtä. Avajaiset pidettiin Ouagadougoussa 25.–27.8.2018. Tyynenmeren Samoa puolestaan liittyi1.8. mukaan 131. valtiona. Yksi Samoan työn painopisteistä on naisten ja lasten kohtaama väkivalta.
Armeijassa tapahtuu Johtajien vierailulista Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat:
Design for life 26.–28.10. Loma- ja kurssikeskus Vivamossa Mihin sinut on suunniteltu?
1.–2.10. Hallintotyöpaja, komentaja Alistair Herring päämajassa 7.10. Johvin osaston avajaiset, Viro 10.10. Aikuis- ja perhetyön kokous (TPWM) 25.10. Koulutuspäivä lapsille ja nuorille sekä aikuis- ja perhetyölle (TPWM) 28.10. Design for Life, Nummela Everstiluutnantit Ced ja Lyn Hills, ylisihteeri ja territorion naistyön sihteeri: 1.–2.10. 7.10. 10.10. 20.10. 25.10. 28.10.
Minne juuri sinut on kutsuttu palvelemaan? Virkistävä viikonloppu Raamatun ja rukouksen äärellä: Sinulle, joka etsit Jumalan suunnitelmaa omassa elämässäsi.
Hallintotyöpaja, komentaja Alistair Herring päämajassa Johvin osaston avajaiset, Viro Aikuis- ja perhetyön kokous (Lyn) Territorion soittokunnan harjoitukset, Helsinki (Ced) Koulutuspäivä lapsille ja nuorille sekä aikuis- ja perhetyölle (Lyn) Design for Life, Nummela
26.–28.10.2018 Loma- ja kurssikeskus Vivamossa, Vivamontie 2, Lohja. Tapahtuma alkaa perjantaina päivällisellä klo 18 ja päättyy sunnuntaina klo 15. Vieraina majurit David ja Diane Kinsey Englannista.
Ohjelmasektori 1.9.2018
Osallistumismaksu 70 € Ilmoittaudu nyt mukaan: bit.ly/d4life18 Ilmoittautuminen päättyy 15.10.2018. Lisätietoa: osasto.kokelas@pelastusarmeija.fi
Sotilas Benjamin Hursti aloittaa palvelun osaston avustajana Hämeenlinnan osastossa. Hän toimii myös avustajana Hyvinkään osastossa tehtävässä työssä.
Virallinen tiedonanto
Seuraavassa lehdessä Sielunlämmittäjät – lämmittää niin saajan kuin antajankin sydäntä ja mieltä
Lukijoiden esirukouspyynnöt Voit lähettää meille esirukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous” Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous
Uskomme rukouksen voimaan! – Toivoisin esirukousta vainoamisen loppumiseksi. Ja pyytäisin myös rukoustukea tyttäreni miehen selän tervehtymisen puolesta. Jumala auttakoon kaikkia lapsiperheitä. Olkaa siunatut – Pyydän esirukousta monien vaivojeni puolesta, jotka kiusaavat minua. Olen myös yksinäinen, haluaisin kohdata Jeesukseen uskovan hyvän ystävän. Voi ihana Jeesus Kristus, kiitos että kuulet rukoukset. Merja – Tänä kesänä pääsin Lohjalle Pelastusarmeijan kokoukseen monen vuoden tauon jälkeen. Miten lämmin vastaanotto! Leena piti hienon saarnan, joka muistutti että kaiken perusta on ristille laskettu Jeesus Kristus. Kiitos Leena! Kiitos Tuula! Ja kiitos koko Pelastusarmeijan väki Suomessa ja maailmalla! Rukoilkaa siskoni miehen puolesta, joka sairastaa syöpää. Paljon voimia hänelle ja siskolleni tällä vaikealla tiellä. Sinikka – Minua huolestuttaa, miten viha ja pelko valtaa tilaa monen sydämessä ja rakastava kristillisyys unohtuu. Rukoilkaa, että muistaisimme: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” Huolestunut
SOTAHUUTO
21
Syväsukellus laulukirjaan Sarjassa esitellään Pelastusarmeijan laulukirjan uusia lauluja. Pyydämme erilaisia ihmisiä kuuntelemaan laulun ja kertomaan, millaisia ajatuksia se herättää.
♪ Laulun voi kuunnella osoitteessa: pelastusarmeija.fi/uutisia
Olet Jumalan silmäterä Pelastusarmeijan laulukirja 219 San. Karin Eriksson, Suom. Jorma Pollari, Säv. Guri Nilsson © Pelastusarmeijan päämaja, Tukholma © Suom. Jorma Pollari
1. Jo silloin kun sä synnyit, auringon kun näit, sua ympäröi myös rakkaus Jumalan. Hän korvaan kuiskasi: ”Sua tänne odotin, sinut luonut oon sua hoitaa haluan.” 2. Sua kantoi käsillään hän, painoi lähelleen ja hellyyteensä sinut kapaloi, hän nosti harteilleen aamuaurinkoa päin, kanssas tanssien sinusta hän karkeloi:
3. Hän vierelläsi kulkee kaikki päiväsi, ei hylkää koskaan, ei hän unohda. Kun louhikkoon vie tie, hän sua kantaa, vahvistaa, auttaa jatkamaan, sillä hän on Jumala! ”Silmäteräni oot, rakastan sua, lapseni. Minä sinut loin ja muovasin, olla tahdon sun Isäsi. Silmäteräni oot, sua rakastan.”
”Silmäteräni oot, rakastan sua, lapseni. Minä sinut loin ja muovasin, olla tahdon sun Isäsi. Silmäteräni oot, sua rakastan.”
Luutnantti, Helsingin osaston avustaja Kirill Burunov kuunteli laulun:
– Kertosäkeessä lauletaan, että olemme Jumalan silmäterä. Koen tämän niin, että olemme osaa luojaamme – eikä meitä voi millään erottaa. Samalla se muistuttaa minua, että Jumalan perheen osana meidän pitää jakaa Hänen rakkautensa kaikille maailman ihmisille!
22
SOTAHUUTO
Kuva: Couleur
– Tämä laulu alkaa hitaalla, herkällä ja rentouttavalla melodialla. Laulun tunnelma sulkee heti sisäänsä ja muistuttaa siitä, miten ihanaa elämä Jumalan kera on. Jumalan rakkaus kattaa koko elämämme, hän on mukana elämänmatkamme alusta haasteellisimpiin olosuhteisiimme – kantaen, ympäröiden, nostaen ja suojellen meitä. Hänen rakkautensa ei koskaan etäänny meistä – Hänen lapsistaan, Hänen ihmisistään. Tämä viesti rohkaisee ja antaa toivoa tuleviin päiviin.
2€ Lokakuu 2018 Pelastusarmeija
SOTAHUUTO
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 128. vuosikerta
Komentaja Eva Klemanin hartauskirja-trilogian viimeinen osa on ilmestynyt
Tänään elän Kuvitettuna jälleen komentaja Christina Kjellgrenin kauniilla akvarellitöillä. Saatavana myös ruotsinkielisenä.
15 € + postikulut Koko trilogia (myös ruotsinkielisenä): Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan 25 € + postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi (09) 681 2300 / Kauppaosasto
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Rodrigo Miranda Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Lyn Hills, Rodrigo Miranda, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2018 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO 23
nauti syksystä hyvän sanoman kera! Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:
Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys