Sotahuuto 2019/10 by Sotahuuto

2€ Lokakuu 2019 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 5–7

Jippu

Sivut 12–14

ihmiskauppa virossa: yksikin uhri on liikaa

SOTAHUUTO

Viron työn

rukous- ja uhrisunnuntai 13.10. osastoissa kautta Suomen Tue tärkeää perheiden, eläkeläisten ja yksinäisten parissa tehtävää työtä: pelastusarmeija.fi/viro

SOTAHUUTO

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Lokakuu 2019 | 2 €

Tässä

numerossa

Tässä kuussa

Jippu – räiskettä ja rotinaa

Jõhvi – osasto ihmisten keskuudessa

Ihmiskauppa Virossa: yksikin uhri on liikaa

Raamatun sivuilta tähän päivään

Pelastusarmeija 130 vuotta: Viro

Krigsropet kolumn

18 20

Kärlek i fyra generationer

Tiesitkö tämän?

Armeija merkeissä

Armeijassa tapahtuu

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Naisjohtajuus vuonna 2019 – Arvokkaita ja rohkeita naisia tarvitaan! Ei ole koskaan helppoa olla johtaja. Ei ole varsinkaan helppoa olla naisjohtaja! Kaikki muistavat Pelastusarmeijan perustajan, William Boothin tunnetun lauseen: ”Parhaat mieheni ovat naisia.” Vau, mikä totuus! Raamatussa on monenlaisia esimerkkejä naisista, jotka ovat olleet hyvin vahvoja johtajia. Ruut, jolla oli erinomainen luonne! Hän oli rohkea ja vahva nainen, joka leskeksi jäätyään jäi miehensä äidin, Noomin luokse. Ruut meni hänen kanssaan Betlehemiin ja nai Boasin, joka oli hänen kuolleen appiukkonsa kaukainen sukulainen. Ruut symboloi kestävää uskollisuutta ja omistautumista. Tyatiraan Lyydia, joka mainitaan Uudessa testamentissa, oli merkittävä nainen, jota pidetään tänä päivänä Euroopan ensimmäisenä kristinuskoon kääntyneenä. Monissa kirkkokunnissa häntä kuvataan pyhimyksenä. Nyt vuosien jälkeen voisimme myös luetella seuraavat henkilöt: Golda Meir, israelilainen opettaja, kibbutsi, valtionainen, poliitikko sekä Israelin neljäs pääministeri. Hän syntyi Kiovassa ja muutti lapsena perheineen vuonna 1906 Yhdysvaltoihin, jossa kouluttautui opettajaksi. Cornelia Arnolda Johanna, ”Corrie” ten Boom, hollantilainen kellontekijä ja myöhemmin kirjailija, joka auttoi isänsä, Casper ten Boomin, siskonsa Betsien ja muiden perheenjäsentensä kanssa juutalaisia pakenemaan natsien joukkomurhaa toisen maailmansodan aikana piilottamalla heitä kotiinsa. Presidentti Tarja Kaarina Halonen, suomalainen poliitikko, Suomen tasavallan 11. presidentti ja Suomen ensimmäinen naispresidentti vuosina 2000– 2012, on ollut vahva naisjohtaja ja hyvin arvostettu henkilö Euroopassa ja ympäri maailmaa. 4

SOTAHUUTO

Liittokansleri Angela Dorothea Merkel. Häntä kutsutaan sanomalehdissä ja televisiossa maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Tämä saksalainen poliitikko on toiminut Saksan liittokanslerina vuodesta 2005. Hän toimi Saksan kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajana vuosina 2000–2018. Uskomatonta! Viimeisenä haluaisin mainita Viron presidentin, Kersti Kaljulaidin. Hän on vahva johtaja. Viron parlamentti valitsi hänet presidentiksi 3.10.2016, jolloin hänestä tuli Viron ensimmäinen naispuolinen sekä kaikkien aikojen nuorin presidentti. Hän vieraili Pelastusarmeijan Narvan osastossa muutama kuukausi sitten ja keskusteli siellä upseerien sekä osaston jäsenten kanssa. Voisimme lisätä tähän paljon muitakin naisia. Kaikki edellä mainitut ovat olleet lujaluonteisia ja tehneet jotain merkittävää yhteiskunnassaan ja ympäristössään. Raamattua lukevat tietävät, että Jumala uskoo naisiin samaan tapaan kuin hän uskoo miehiinkin. Olen huomannut, että usein naiset ovat saaneet selvän tehtävän Jumalalta. Apostolien tekojen 2. luvussa kuvataan helluntaipäivää, jolloin 120 miestä ja naista kokoontui mukanaan Maria, Jeesuksen äiti. Yhtäkkiä Jumala kaatoi heihin Henkeään, kuten Mooses, Jesaja ja Joel olivat jo Vanhassa testamentissa ennustaneet. Silloin nämä miehet ja naiset, täynnä uskoa Jeesukseen, saivat varmistuksen siitä, että Jumalan voima ja Pyhä Henki olisivat heidän kanssaan. Naiset olivat tärkeä osa tätä tapahtumaa! Kirkko, joka vaientaa naisia, vaientaa Pyhää Henkeä, koska sekä miehet että naiset ovat Jumalan voitelemia. Naiset olivat ensimmäisenä Jeesuksen haudalla ja huomasivat ylösnousemuksen. Näiden naisten todistus toi hyvän uutisen Jeesuksen ylösnousemuksesta koko maailman tietoon.

Eräänä päivänä mies, joka oli epävarma siitä, saavatko naiset saarnata hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, sai asiaan vahvistuksen kristityltä naiselta: ”Jos olisit palavassa talossa, etkä pääsisi pakoon ja olisit hengenvaarassa, kysyisitkö vastaantulevalta palonsammuttajalta, joka katsoo sinua kypärän takaa, oletko mies vai nainen? Et kysyisi. Seuraisit häntä kysymättä mitään. Ottaisit vastaan avun tuolta suurenmoiselta naiselta, joka on tullut pelastamaan sinut.” Maailma on tulessa. Maailma on vaarassa. Ihmisten täytyy kuulla synnin katastrofaalisista seuraamuksista ja siitä, miten synneistä pääsee eroon. Miten hienoa on tietää, että Jumala kutsui naisia ja miehiä julistamaan rakkauttaan, anteeksiantoa ja uudistusta. Jumala on asettanut Jeesuksen Kristuksen pelastussuunnitelman meihin kaikkiin, ja on hyvä tietää, että sekä miehiä että naisia kutsutaan olemaan ”hyvän sanoman lähettejä”. Siunatkoon Jumala erityisesti naisia, jotka rohkeasti ja iloisesti palvelevat häntä siellä, minne Jumala on heidät kutsunut ja asettanut!

Anne-Dore Naud eversti naistyön presidentti

Jippu – räiskettä

ja rotinaa

Jippu tuli tunnetuksi pop-maailmassa, mutta Suomea hän ei ole koskaan kiertänyt niin paljon kuin nyt evankelistana. ”Tuntuu tosi tyhmältäkin ajatella, että laulaisin mistään muusta kuin Jeesuksesta”, Jippu kertoo.

Tapaan Jipun Turun Mikaelin kirkossa, istumme penkeille juttelemaan. Asettelen kameran kuvaamaan ja painan tallentimen nauhoittamaan. – Mä olen Jippu, Jippu aloittaa. Jippu kertoo isästään, jolla oli tapana käydä kalassa. Merellä ollessaan hän oli pohtinut tyttärensä nimeä ja syvällisen mietelmän tuloksena päätynyt siihen tulokseen, että tästä tulisi Meri-Tuuli. – Isä koki hyvin dramaattisesti, että hänen tyttärensä tulee olemaan merta ja tuulta, eli valtavan myrskyisä tai toisaalta tyyni ja suuri. Olen koko elämäni ajan taistellut näiden kahden persoonan välillä. Isän valtavan suuren odotuksen ja Gizmon, veljeni Riiviöt-elokuvan mukaan antaman nimen välillä. Mussa on kaikkea tätä. Olen saanut elää ison popuran ja nähnyt syntiä, raakuutta ja julmuutta, ja toisaalta saanut löytää rakastavan Kristuksen. Tänä päivänä saan palvella tuhlaajatytön armolla Turun Mikaelin seurakunnassa evankelistana ja kiertää ympäri Suomea kertomassa siitä,

että tällainen riiviö, Meri-Tuuli on Jeesukselle rakas, kuten sinäkin. Jippu tuli tunnetuksi pop-maailmassa, mutta Suomea hän ei ole koskaan kiertänyt niin paljon kuin evankelistana. – Mua ei ole työllistänyt pop-maailma samalla tavalla kuin Jumalan valtakunnan työ nyt on. Nyt tuntuu tosi tyhmältäkin ajatella, että laulaisin mistään muusta kuin Jeesuksesta, Jippu kertoo ja jatkaa pohtimalla sitä, miten hän tuskin saisi inspiraatiota kiertää sata konserttia vuodessa laulamassa ja esiintymässä, jotta saisi ihailua. – Rakkauslaulut ovat ihania, ja ihmiset tarvitsevat niitä. Ihmiset rakastavat toisiaan. Mä en jaksaisi tehdä tällaista määrää keikkoja, jos sen pohjana olisi itkettää ihmisiä rakkauslauluilla. Haluaisin, että Jeesus koskettaisi heitä, että heidän elämänsä muuttuisi. Toivon, että teen herätystyötä, ja toivon, että mun työni herättää. Sen takia taas olen valmis kiertämään tätä Suomea, koska näen herätystä.

Jeesus-aktivisti – Haluan olla tämän sokean kansan ravistelija. Koen sen näyn selkeänä. Minun tehtäväni ei ole silittää kenenkään päätä. En ole lohduttaja enkä hellijä. Olen enemmänkin herättäjä ja ravistelija, hiukan anarkistinen. En halua puhua täällä mitään lässytystä. Mua ei ole kutsuttu puhumaan kiltistä Jeesuksesta, vaan kärsineestä ylösnousseesta Kristuksesta kadotetulle kansalle, joka tarvitsee pelastusta. – Olisinko mä sitten jonkinlainen aktivisti, Jeesus-aktivisti, Jippu pohtii ja jatkaa: – Se fanaattisuus mikä mussa on, mä en kuitenkaan halua olla pelottava. Enkä missään nimessä ole tuomion julistaja, vaan rakkauden julistaja. Eikä rakkaus saa olla mitään lässytystä. Näin on mun omassa elämässänikin. Rakkaudessa pitää olla räiskettä ja rotinaa niin avioliitossa kuin elämässäkin, Jippu naurahtaa ja jatkaa vakavasti, että suhteessa Jumalaankin pitää tapahtua jotain mullistavaa, koska Jeesus on totta. 8 SOTAHUUTO

”En voi nukkua yötäni, jos mä en tee kaikkeani, että ihmiset löytäisivät rakkauden.” – Mitä ihmettä me täällä saarnataan. Luetaan lapuista jotain keskinkertaisuutta, kun meillä on tarjota maailman suurin sanoma.

Ei hajutonta tai mautonta Jipun mielestä sanoman Jeesuksesta tulee olla värikästä ja sen tulee maistua. – Eihän saippuakauppias voi näin myydä saippuaa: Tämä saippua saattaa pestä sun kädet, mut voihan niihin jotain likaakin jäädä, Jippu virnuilee ja jatkaa: – Siis sellainen saippua, joka vähän pesee, mutta haju jää kuitenkin. Totuus on, että Jeesus pesee kokonaan, eikä pikkaisen vaan tahroja. Jeesus on kaikkein paras vaihtoehto. Sinun ei tämän jälkeen tarvitse kokeilla mitään muuta. Tämä pelastaa koko sinun elämäsi.

Mitä herätys on? Jippu kertoo kokeneensa, että herätys on meitä ympäröivän rakkauden näkemistä. Jumalan rakkauden näkemistä. Tuo rakkauden kokeminen aiheuttaa henkilökohtaisen syntisyyden käsittämistä ja totuuteen tulemista. – Mä en näe herätystä siinä, että ihmiset makaavat lattialla, huutavat ja tanssivat. Kai se voi olla sitäkin, vapautumista, Jippu pohtii ja jatkaa kertomalla, että herääminen, herätys on jotain meidän ulkopuolellamme. Hänen mielestään herätys on totuuteen tulemista ja sen ymmärrystä, että emme elä itsellemme. – Kun näemme ja ymmärrämme oman pienuutemme suhteessa Jumalaan, ei se välttämättä aiheuta mitään tanssimista. Se voi aiheuttaa itkemistä tai hiljaisuutta. Varmastikin se aiheuttaa paljon enemmän ja suurempaa kuin kiljumista.

Tärkeät asiat Kysyn Jipulta hänelle tärkeimpiä asioita, johon hän vastaa nopeasti. – Ensimmäisenä perhe: poika Romeo ja aviomies. Toisena kutsumus, ja hän perustelee seuraavanlaisesti: 6

SOTAHUUTO

– Mun poika Romeo. On kyllä niin valtava rakkaus, mikä mulla on omaa lastani kohtaan. Joskus olen kysynyt Jumalalta, että kai saan anteeksi, jos Hän tulee välillä kakkosena, Jippu vakavoituu ja jatkaa pohtimalla, että kyllä varmaan Jumala tämän ymmärtää. – Kyllä mä tätä kutsumusta pidän, tätä tuhlaajan armoa, tosi suuressa arvossa, Jippu kertoo. Kolmantena Jipun listalla tulevat armo ja anteeksiantamus. Se näkyykin hänessä ja kuuluu hänen puheissaan. Niin paljon hän on kokenut. Teetkö tietoisesti valintoja noiden arvojen mukaisesti? – Joo, kyllä minä teen ihan kirkkaita valintoja esimerkiksi kutsumuksen suhteen. Pohdin aina, että onko tämä osa minun kutsumustani. Voisin ihan hyvin tehdä kaikennäköistä hengellisellä puolella, ja pidänkin kaikenlaisesta, mutta pohdin, kuuluvatko ne evankelistan työhön. Usein mä kieltäydyn. Ne olisivat olleet kivoja juttuja, mutta eivät kuulu mun kutsumusalueeseeni evankelistana. Mä olen evankelista ja olen tullut puhumaan niille, jotka eivät tunne Jeesusta ja toki niillekin, jotka tuntevat, vahvistamaan niidenkin uskoa. Jippu pitää tärkeänä, että vaikka kutsumus on hänelle tärkeää, se ei saa mennä perheen edelle niin, että perhe kärsisi. – Kutsumuksen ja perheen pitää kulkea käsi kädessä. Se on tärkeää, että ne tukevat toisiaan. Hän ei usko, että Jumala olisi kutsunut meitä hylkäämään perhettä kutsumuksen tähden. – Maailman pelastaminen on se sana, kun mietittiin, että mikä mä olen: Jeesusaktivisti, maailman pelastaja vai mitä. Koen, että se sanoma ja kortti millä me pelastetaan, on Jeesus. Arvostan humanitääristä apua, vaikka sellaisen avun antaminen ei suoranaisesti olekaan mun tehtävä. Kaikkea apua tarvitaan, niin myös

sielujen pelastamistakin. Meidän tehtävämme on saada uskosta osattomia tietoiseksi Jumalan rakkaudesta. Mitä tapahtuu, kun tulemme tietoiseksi Jumalan rakkaudesta? – Jeesuksen kohtaamisen jälkeen oikeastaan kaikki muuttuu. Lopputuloksen tajuat vasta taivaassa, Jippu kertoo vakavasti ja jatkaa kertomalla siitä, mitä tapahtui hänen elämässään, koska hän ei kyennyt arvostamaan ja rakastamaan itseään. Hän jatkaa kertomalla, kuinka hän vuosikausia tuhosi itseään ja satutti läheisiään, koska ei kyennyt rakastamaan itseään. – Kun me saamme kyvyn nähdä elämämme ainutlaatuisena ja arvokkaana, se muuttaa mullistavasti suhtautumisemme itseemme. Kun ymmärrät Jeesuksen ristin kuoleman syvyyden, sillä hetkellä salamannopeasti ymmärrät, että sinun puolestasi on kuoltu. Se ei voi olla muuttamatta tuhoa toivoksi. Tarve rikkoutua muuttuu tarpeeksi eheytyä ja tarve eksyä muuttuu tarpeeksi löytyä. Kadotus muuttuu taivaaksi, Jippu päättää. Meidän piti tehdä haastattelu, siitä tulikin keskustelu. Jipun sanoista kumpuaa halu olla Jumalan käytettävissä siinä tehtävässä, johon hänet on kutsuttu. Kaiken tiivistää aivan viimeiset sanat, jotka hän sanoi, kun olimme lähdössä. – En voi nukkua yötäni, jos mä en tee kaikkeani, että ihmiset löytäisivät rakkauden, Jippu toteaa vakavasti. Uskon sen. On hyvä, että on Jipun kaltaisia ihmisiä, koska maailma pelastuu juuri hänen kaltaistensa ihmisten tähden. Suljen kameran ja sammutan nauhoituksen. Lähdemme pelastamaan maailmaa.

Toni Penttinen Kuvat: Jani Laukkanen (Ohjelmatoimisto Kristalli) & Toni Penttinen

SOTAHUUTO

Osasto ihmisten keskuudessa Sotahuuto vieraili kolmen vuoden tauon jälkeen Itä-Viron Jõhvissa, jonka osastossa on viime vierailun jälkeen tapahtunut iso muutos. Osasto on muuttanut toiselle puolelle kaupunkia, alueelle, jossa on paljon asukkaita, muttei toisia kirkkoja. – Asukkaat ovat lämpimästi tervetulleita keskuuteemme, kutsuu luutnantti Arina Danilova, Jõhvin osaston johtaja.

Saavun tulkkini Evelinin kanssa vehreään Jõhviin kosteana, mutta kauniina päivänä. Hetkeä aiemmin sade oli kastellut maan saaden puut näyttämään melkein epäluonnollisen vehreiltä. Ilmassa tuoksuu sadepäivän raikkaus. Kuivuvien lätäköiden takana siintävät Jõhvin osaston uudet tilat. Tilat, jotka toimivat ennen paikallisena ruokakauppana. – Ihmiset tulevat tänne edelleen ruokaostoksille. Jopa eilen eräs rouva saapui ja kysyi, missä elintarvikkeet ovat? Vastaan heille, ettei täällä ole enää ruokatavaroita vaan hengen ravintoa! Tervetuloa Jumalan elävän ravinnon äärelle, Jõhvin osaston johtaja, luutnantti Arina Danilova naurahtaa. Jõhvin osasto muutti tänne viime vuoden elokuussa. – Edellisen tilan vuokrasimme, mutta tämä on meidän oma. Halusimme alueelle, jossa ei ole muita seurakuntia. Aiemmin lähellämme oli kolme muuta kirkkoa. Tämä on laaja lähiöalue, jossa asuu paljon ihmisiä, mutta täällä ei ollut ennalta yhtään seurakuntaa.

Astinkivi seurakuntaelämään Hengellistä ohjelmaa osastolla on kolmena päivänä viikossa: keskiviikkoiltaisin rukouskokous, torstaiaamuisin raamattutunti ja sunnuntaisin jumalanpalvelus.

– Pidän Jõhvissa siitä, että seurakunnat ovat ystäviä keskenään. Ystävällisyyden tuntee, toteaa Jõhvin osaston johtaja luutnantti Arina Danilova poikansa Leon vierellään.

Osasto sijaitsee Jõhvissa alueella, jossa on paljon asukkaita.

– Jumalanpalveluksessa vakituisia kävijöitä on 15. Joskus vähemmän, sillä kävijöillämme on addiktioita. Jos he ovat ottaneet takapakkia, he jättävät tulematta. Kun he palaavat, meillä on välillä 25 henkeä, joten osallistujamäärä elää kerrasta toiseen, Arina paljastaa. – Joskus keskiviikon rukouskokouksessa olen yksin, mutta meillä on osallistujia Viberin ja Skypen kautta. Viberin kautta yhteyttä pitää eräs liikuntarajoitteinen rouva, ja Skypen kautta kaksi henkilöä, jotka asuvat Narvassa. Näin hekin pääsevät osallistumaan, vaikka

eivät pääse paikan päälle. Tällä liikuntarajoitteisella naisella on silloin tällöin sairaalajaksoja Tallinnassa. Hän pyytää minulta mukaansa vironkielisiä hengellisiä vihkoja, joita hän voi jakaa sairaalassa. Tämä on tällaista arkipäivän evankeliointia, Arina toteaa hymyillen. Kysyn Arinalta, onko muutto vaikuttanut osastossa aiemmin vierailleihin ystäviimme. – On toki. Osa aiemmista kävijöistämme ei vieraile enää, osittain hankalan julkisen liikenteen vuoksi. Mutta ilokseni olen huomannut, että he ovat 8 SOTAHUUTO

Jõhvin osaston tilat toimivat aiemmin ruokakauppana. – Nyt täällä on tarjolla hengen ravintoa!

Kirpputori on myös sosiaalisen kohtaamisen paikka.

8 edelleen jatkaneet jumalanpalveluksissa käyntejä muissa kirkoissa. Pidän siitä, että Pelastusarmeija toimii usein astinkivenä hengelliseen elämään. Monet ovat pelänneet osallistumista elämäntapansa, esimerkiksi addiktioiden vuoksi. Kun he ovat tulleet meille ja kuntoutuneet kanssamme, he rohkaistuvat menemään myös muihin seurakuntayhteisöihin. – Pidän Jõhvissa siitä, että seurakunnat ovat ystäviä keskenään. Ystävällisyyden tuntee. Toivon, että nämä suhteet edelleen vahvistuisivat rakkaudessa. Toivon, että jatkossa voisimme kehittää myös yhteistä ohjelmaa, erityisesti nuorten parissa, ja tarjota heille kristillisen vaihtoehdon.

Kirpputorilla kohtaamia arjessa Jõhvin osaston tiloissa avautui marraskuussa kirpputori, joka on auki arkipäivisin. 10

SOTAHUUTO

Osastolla on ammattitason keittiö, ja Arina on koulutukseltaan kokki: – Soppakeittiön tai kahvilan avaaminen olisi ihanaa!

– Tämä on ollut erinomainen, pehmeä tapa tutustuttaa ihmiset osastomme toimintaan. Monesti olen tehnyt kirpputoriasiakkaidemme kanssa pienen kierroksen osaston muihin tiloihin. Kun ihmiset tulevat ostoksille, he kuulevat samalla hengellisestä toiminnastamme. Kirpputori on myös sosiaalisen kohtaamisen paikka. – Kun etsimme myyjää kirpputorillemme, tahdoimme löytää jonkun, jolla on kristillinen tausta. Eilen kirpputorille tuli mies, joka pyysi myyjältämme: ”Ruokkikaa minut.” Se ei ollut hänen työtänsä, mutta hän meni ja valmisti syötävää miehelle. Tämä lämmittää sydäntäni. Jõhvin osastossa sosiaalinen työ elää muutenkin mukana arjessa. – Meillä ei ole erityistä päivää tai tuntia sosiaaliselle työlle, vaan olemme tavallaan aina valmiudessa. Välillä ihmiset kertovat, etteivät tarvitse itse enää

ruoka-apua, mutta haluaisivat saada avustuksen antaakseen sen naapurille. Se on todellista lähimmäisenrakkautta. Tämän lehden toisessa artikkelissa käsittelemme ihmiskauppaa Virossa. Tiedustelen Arinalta, onko hän nähnyt merkkejä siitä Jõhvissa. – Ei suoranaisesta ihmiskaupasta, mutta täällä on ollut tapauksia, joissa ihmiset eivät ole saaneet maksua tekemästään työstä. Ihmiset ovat liian luottavaisia, erityisesti nuoret tytöt ja pojat. Siksi pitää informoida, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä, se ei useimmiten ole totta. Opiskelu on turvallinen tie eteenpäin. – Myös perheväkivalta on suuri ongelma tällä alueella. Olen nähnyt naisia ja lapsia, jotka ovat selkeästi sen uhreja. Yritän keskustella heidän kanssaan, ja selittää heille, että heidän pitäisi päästä irti tilanteesta. Mutta tiedän, että se on kovin vaikeaa, Arina toteaa vakavana.

Lapsille löytyy viihtyisä leikkitila.

Katse tulevaisuuteen Arina on toiminut myös venäjänkielisen perheradio Radio Elin toimittajana yli kymmenen vuoden ajan. – Käyn edelleen kerran viikossa radiostudiolla. Minulla on tunnin radio-ohjelma Veri ja tuli, jossa kerromme Pelastusarmeijasta. Teen siellä myös hiukan töitä: organisoin, vastaan teknisiin kysymyksiin ja tarvittaessa vaikka siivoan. Radioasema maksaa siitä pienen korvauksen osastolle. Arina kertoo, että heillä on monenlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. – Meillä on kellarihuone, jota käytämme säilytystilana. Suunnitelmissa on kunnostaa tila ja ottaa se ohjelmakäyttöön. Osastossamme on miehiä, jotka olisivat kiinnostuneita opettamaan teineille puutöitä. Tarvitsisimme muun muassa Godly Play -toimintaan puisia hahmoja, joten tässä tarve ja toiminta kohtaisivat.

Osaston pienet tipuset ovat vastaanottamassa osastolla vierailevia.

– Tavoitteissamme on myös avoimet ovet, joihin lapset ja nuoret voisivat tulla viettämään aikaa sillä välin, kun vanhemmat ovat töissä. Näen täällä paljon nuoria toimettomina. Välillä kylmällä säällä he ovat käyneet kyselemässä, voivatko he päästä lämmittelemään. – Osaston avaamiseen liittyneessä remontissa saimme ammattitason keittiön. Ihmiset ovat tiedustelleet, voisimmeko avata kristillisen kahvilan. Meillä on kaikki tarvittava soppakeittiön tai kahvilan avaamiseksi. Alun perin olen koulutukseltani kokki, joten se olisi oikein ihanaa!

Mielenkiintoinen Itä-Viro Suomalaiset rakastavat Virossa matkailua, ja monet etsivät uusia kohteita tuttujen Tallinnan, Pärnun ja Saarenmaan lisäksi. Tiedustelen Arinalta, mitä hän suosittelisi nähtäväksi Jõhvin seudulta. – Jos pidät historiallisesta arkkiteh-

tuurista, suosittelen Kuremäen luostaria ja Toila-Orun kaunista puistoa. Valasten vesiputous on näkemisen arvoinen, 30-metrisenä se on Viron korkein. Jos haluat rentoutua, voin suositella Toilan kylpylää – rentouttava paikka meren äärellä. – Itse aion vierailla Jõhvin ja KohtlaJärven kaivoksilla. Eräs kaivoksista on muutettu museoksi. Voit mennä maan alle ja ajella pienellä vaunulla, jota on käytetty hiilien kuljettamiseen. Voit tilata itsellesi myös kaivosmiehen lounaan. Se kuulostaa mielenkiintoiselta! Eräs osastomme ystävistä, nyt 90-vuotias rouva, työskenteli nuorena tyttönä siellä. Hän oli vastuussa räjähteistä! Ja tietenkään unohtamatta tärkeintä... – Tule myös tapaamaan meitä!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

Ihmiskauppa Virossa:

Yksikin uhri on liikaa Elokuun Sotahuudossa kerroimme Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisesta työstä Suomessa. Nyt tutustumme tilanteeseen territoriomme toisessa kotimaassa, Virossa. Erityisesti työperäinen ihmiskauppa on laajalle levinnyt ongelma. – Monet eivät käsitä, että he ovat ajautuneet ihmiskaupan uhreiksi lähtiessään töihin ulkomaille vailla vakuutuksia tai kirjallista sopimusta, toteaa luutnantti Anneli Aavik, Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn yhteyshenkilö Virossa. Ihmiskauppa on ongelma, jolta ei voi sulkea silmiään. Myös 1,3 miljoonan asukkaan Virossa ihmiskauppa on todellinen ongelma. Vuosina 2005–2013 yli 4 600 ihmistä otti yhteyttä neuvontalinjaan ihmiskauppaan liittyvissä kysymyksissä, ja 2008–2013 tunnistettiin vajaat 400 uhria. Vuosina 2011–2013 annettiin tuomio 91 ihmiskauppaan liittyvässä rikoksessa. Viime vuosina luvut ovat olleet kasvussa, ja suurin osa tapauksista ei tule koskaan esille. – Vaikka luvut eivät tunnu massiivisilta maailman mittakaavassa, niin ne ovat kuitenkin suuria – ja yksikin uhri on liikaa, toteaa luutnantti Anneli Aavik, Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn yhteyshenkilö Virossa.

Kuka tahansa voi olla ihmiskauppaaja Työperäinen ihmiskauppa on Viron suurin ongelma, sillä nuoret haluavat mat12

SOTAHUUTO

kustaa hyväpalkkaisiin töihin muun muassa Skandinaviaan, Isoon-Britanniaan ja Australiaan. He eivät tule tarkistaneeksi työtarjouksen todenperäisyyttä. – Monet eivät käsitä, että he ovat ajautuneet ihmiskaupan uhreiksi lähtiessään töihin ulkomaille vailla vakuutuksia tai kirjallista sopimusta. He eivät myöskään kerää eläkettä, sillä he eivät maksa työstä veroja. Monet kokevat työperäistä hyväksikäyttöä, jossa virolaiset firmat tarjoavat heitä halpana työvoimana. Monet näistä miehistä eivät koe olevansa uhreja, sillä he saavat työstä parempaa palkkaa kuin saisivat Virossa. He eivät näe asiaa ongelmana, joten siitä on heidän kanssaan hyvin vaikea puhua. He myös pelkäävät puhua, sillä silloin he ovat vaarassa menettää työnsä. Anneli paljastaa, että hänen silmänsä ovat avautuneet siihen, että Virossa esiintyy myös ihmiskaupan muita muo-

toja, kuten prostituutiota, pakkoavioliittoja ja rikoksiin pakottamista. Näistä hänellä on henkilökohtaista kokemusta: – Minulla oli kontakti naiseen, joka oli lukittuna omaan makuuhuoneeseensa poikaystävänsä toimesta. Häntä myytiin Tallinnassa vieraileville turisteille. Silti hän ei pitänyt itseään uhrina, vaikkei koskaan saanut itse korvausta. Hän vain totesi, että ne olivat kommunikaatiovaikeuksia hänen ja poikaystävän välillä. Virossa seksin myyminen ei ole rikos, mutta toisten myyminen on, eikä hän halunnut poikaystävänsä joutuvan vaikeuksiin. – Toisessa tapauksessa olin tietämättäni puhelinyhteydessä ihmiskauppaajan kanssa. Eräs naishenkilö soitti minulle vankilasta ja pyysi apua saadakseen alusvaatteita ja hygieniatarpeita. Hän kuulosti hyvin suloiselta ja herkältä. Päätimme auttaa. Lähetimme hänelle pari pakettia, mutta hän ei koskaan saanut niitä,

Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn yhteyshenkilö Virossa, luutnantti Anneli Aavik kertoo, että Virossa esiintyy monia ihmiskaupan muotoja, kuten työperäistä hyväksikäyttöä, prostituutiota, pakkoavioliittoja ja rikoksiin pakottamista.

sillä vankilan henkilökunta päätti, ettei hän ollut oikeutettu saamaan niitä. Nainen soitti minulle useita kertoja päivässä. Eräällä kerralla hän kuulosti hyvin aggressiiviselta. Päätin googlettaa hänen nimensä, ja kävi ilmi, että hän oli johtanut ihmiskaupparinkiä, jossa hän valmensi 16-vuotiaita poikia tekemään rikoksia puolestaan. Pojat tekivät murtoja eläkeläisten koteihin ja ryöstivät heitä veitsellä uhaten. Tämä nainen omisti pienen puodin, jossa nämä vanhemmat ihmiset kävivät hänen asiakkainaan. Hän siis tunsi rikosten uhrit. Tuona hetkenä ymmärsin, että kuka tahansa voi olla ihmiskauppaaja. Ihmiskauppaa löytyy kautta maan, niin Tallinnasta, Tartosta kuin muistakin kaupungeista. – Venäjän rajan läheisyydessä toiminta on aktiivisempaa. Yksi erityinen Itä-Virumaalla ilmenevä ihmiskaupan muoto on nuorten naisten myyminen morsia-

miksi rikkaille kyproslaisille. Vuonna 2015 kaksi naista tuomittiin usean tytön välittämisestä Kyprokselle. Nämä naiset saivat 2 000 euroa tytöltä. On surullista, kuinka naiset luottavat sokeasti toisiin naisiin. Miesten kanssa naiset ymmärtävät olla varuillaan, mutta kun nainen lupaa asioita, niin sitä ei kyseenalaisteta. Ja ihmiskauppaaja voi tosiaan olla kuka vain, niin mies kuin nainenkin.

Informoivaa työtä Anneli Aavik kertoo, että hänen työnsä painopiste on informoivassa, ehkäisevässä työssä. – Puhun asiasta osastoissa. Taidan itse asiassa ärsyttää ihmisiä kysymällä jatkuvasti aiheesta, Anneli naurahtaa ja sitten vakavoituu: – Haluan heidän ymmärtävän, että tämä on todellinen ongelma, jota tapahtuu kaikkialla. Monet kuvittelevat, että se on menneisyyden varjo-

ja. He järkyttyvät, kun kerron, että maailmanlaajuisesti ihmiskaupan uhreja on yli 40 miljoonaa. Anneli on mukana Pelastusarmeijan Euroopan laajuisessa ihmiskaupan vastaisen työn verkostossa sekä Suomen ja Viron yhteisessä ihmiskaupan vastaisen työn työryhmässä, mutta Virossa hän toimii tällä hetkellä yksin. – Toivon, että voin kouluttaa tai ainakin informoida muita upseereita, erityisesti Itä-Virumaan alueella, jossa ongelma on suurin. Kouluvierailut Anneli kokee hyväksi tavaksi lisätä tietoisuutta. – Erityisen haavoittuvaisessa tilanteessa ovat vähävaraiset, englantia puhumattomat nuoret, jotka eivät ole selvillä oikeuksistaan eivätkä siitä, että Euroopassa on epärehellisin keinoin toimivia yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita palkkaamaan heidät. He ovat minun ensisijainen kohteeni. 8 SOTAHUUTO

Yhtenä rintamana Virossa toimii Pelastusarmeijan lisäksi kolme ihmiskaupan vastaista työtä tekevää organisaatiota. Living for Tomorrow pyörittää vuorokauden ympäri toimivaa neuvovaa puhelinta, kouluttaa ammattilaisia ja järjestää tietoisuutta lisääviä tapahtumia. Eluliin tarjoaa juridista, psykologista ja henkistä tukea ihmiskaupan uhreille ja potentiaalisille uhreille. Heillä on myös naisten tukikeskus. Viron ihmisoikeuksien keskus keskittyy parantamaan maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja tekee ehkäisevää työtä ihmiskaupan parissa. – Olen kontaktoimassa näitä organisaatioita selvittääkseni millainen tilanne on, ja millaisia toimia Virossa tehdään. Tiedustelen myös, miten me Pelastusarmeijana voisimme auttaa, Anneli paljastaa. – Vasta nyt Viron yhteiskunta on heräämässä tilanteen vakavuuteen. Tänä vuonna Viron poliisi perusti oman, pienen ihmiskaupan vastaisen yksikkönsä. Kesti kauan, ennen kuin ”ihmiskaupan uhri” edes sai juridisen merkityksen, nyt se on osa termistöä. Anneli näkee, että ihmiskauppa ei tule tulevaisuudessa ainakaan vähenemään. – Joka vuosi tulee esiin uusia ihmiskaupan muotoja. Kun kehittelemme tapoja estää tai vähentää sitä, niin myös tekijät kehittyvät. He eivät ole tyhmiä, vaan kekseliäitä ja älykkäitä.

”Viha ei ole vastaus”

Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn yhteyshenkilö Virossa, luutnantti Anneli Aavik toimii myös Tallinnan Koplin osaston johtajana.

Lapsia on varoitettava Puhuimme elokuun lehden ihmiskauppa-artikkelissa groomingista eli alaikäisen valmistelemisesta seksuaaliseen hyväksikäyttöön luomalla lapseen kiintymys- ja luottamussuhde. Anneli on huomannut, että se on myös Virossa olemassa oleva ilmiö. – Huolestuttavinta on, että lasten lisäksi monet vanhemmat ovat täysin tietämättömiä vaaroista. He eivät tiedä, mitä lapset puhelimillaan tekevät ja keihin he pitävät yhteyttä. He eivät ymmärrä, että internetissä on monia aikuisia, jotka esittävät alaikäistä. Emme voi pakottaa vanhempia tarkistamaan lastensa puhelinta, mutta voimme kehottaa heitä opettamaan lapsia olemaan varovaisia keskustellessaan tuntemattomien ihmisten kanssa internetissä. Monet eivät käy läpi näitä keskusteluja – huomasin tämän tiedustellessani asiaa lasten leirillä. 14

SOTAHUUTO

– Pari vuotta sitten tuli esiin tapaus, jossa nuori tyttö joutui setänsä myymäksi. Hän myi tyttöä ystävilleen ja piti tyttöä huumattuna. On valitettavasti näitä tapauksia, joissa sukulaiset kauppaavat lapsia. Se on sydäntä särkevää pahuutta.

Viha ei ole vastaus Mitä voisimme itse kukin tehdä? – Olla tietoisia ja tarkistaa, että myös ystävämme tietävät ihmiskaupan olemassaolosta ja vaaroista. Ole myös tietoinen palveluista, joita käytät. Haluamme kaiken halvalla ja nopeasti, emmekä aina kyseenalaista, millä hinnalla se tapahtuu. – Suurin aseemme on ehkäisevä työ. Ei ole uhria, jos olemme onnistuneet estämään tilanteen. Olisin myös hyvin kiitollinen, jos ihmiset tukisivat tätä tärkeää

työtä toteuttavia organisaatioita. Työ on vaikeaa ja resursseja vievää. Lopuksi Anneli haluaa tuoda rukouksen piiriin niin uhrit kuin pahantekijätkin. – Kuulostaa oudolta pyytää rukousta pahantekijöiden puolesta. Mutta myös heidän puolestaan olisi hyvä rukoilla, jotta he näkisivät tekemänsä pahan. Usein taustalla on monenlaisia elämänvaiheita: he voivat esimerkiksi olla itse ihmiskaupan uhreja, jotka ovat sitten ajautuneet pyörittämään bisnestä. Ymmärrän, että tämä on paljon pyydetty, sillä ihmiset vihaavat ihmisiä, jotka tekevät toisille pahaa. Mutta haluan uskoa, että viha ei ole vastaus.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Raamatun sivuilta tähän päivään Sarjassa käsitellään nykyajan haasteita Raamatun henkilöiden kertomusten kautta.

Ystävä Ihmisillä on erilaisia tapoja esitellä itsensä. Voisin sanoa: Hei, olen Markus, rakennusmies, 35 vuotta, mutta se ei kertoisi mitään olennaista minusta. Ei varsinkaan siitä, minkä varassa jaksan elää päivästä toiseen ja mikä kannattelee minua silloin, kun on vaikeaa. Niinpä haluan esitellä itseni näin: Olen mies, jolla on neljä ystävää. Neljä ystävää, jotka jo nähdessään minut tietävät, mitä minulle kuuluu. Olemme tehneet toistemme hyväksi vaikka mitä, ja edelleenkin tiedän, etteivät he jätä minua. Enkä minä heitä. Kerron teille, mistä minä tiedän tämän.

neet häneen. Ystävämme ei ollut ainoa, joka kärsi. Kaikkina aikoina kaikissa paikoissa ystävyys hylkiön kanssa on merkinnyt hylkiöksi tulemista itsekin.

Eräs meistä halvaantui joitakin vuosia sitten. Oli kamalaa katsoa, mitä seurauksia sairaudesta oli hänelle ja hänen perheelleen: kivut ja ärtyneisyys niiden takia, lasten pelot, vaimon työtaakka, ja pahimpana kaikesta oli kerjääminen, ainoa keino saada rahaa ja ruokaa.

Kaikkien ”eihän se mitään ota, jos ei annakaan” ja ”mennään nyt porukalla tapaamaan häntä, ei me nyt mitään hurmahenkiä silti olla” -puheiden säestyksellä lähdimme kantamaan ystäväämme taloon, jossa Jeesus oli. Eivät ihmeidentekijät ja suurten puheiden pitäjät mitään poikkeuksia meidän aikanamme olleet, päinvastoin. Heitä riitti joka lähtöön, mutta jälkikäteen monet ihmeet paljastuivat vain tempuiksi, ”parantuneet” sairastuivat uudestaan ja puheisiin liittyi paljon pelottavaa. Puhujia kuunnellessaan ihmiset menivät sekaisin ja käyttäytyivät oudosti. Me emme halunneet tuntea mitään ihmeellistä, hankkia huomiota itsellemme tai mullistaa elämäämme. Halusimme tavata Jeesuksen.

Yleensä ystävät hylkäävät kovaonnisen sairaan tässä vaiheessa, koska katsotaanhan sairastumisen olevan merkki synnistä. Mutta me viisi, me pidimme yhtä, vaikka se niin outoa olikin. Ei se ollut pelkästään sitä, että olisimme halunneet auttaa sairasta ystäväämme. Meillä oli myös tunne, ettemme halunneet luopua hänestä, että hän oli meille edelleen tärkeä, tarvitsimme häntä, olimme kiinty-

Sitten Jeesus muutti kaupunkiimme. Hän ei pelkästään parantanut sairaita, vaan oli sairaiden ja syntisten ystävä. Edes yksi ihminen, joka ymmärtäisi meitä! Jo se oli paljon. Että Jeesus parantaisi halvaantuneen, tuntui jo liian hyvältä ollakseen totta. En uskaltanut edes ajatella sitä, edes toivoa. Muuten olisi liian kamalaa, jos toive ei toteutuisi. Eihän se voisi toteutua.

Ihmettelen vieläkin, miten menimme niin pitkälle, että purimme talon kattoa. Olimme kai niin väsyneitä siihen alituiseen syntiseksi syyttelyyn, se tuntui niin julmalta ystävän perhettä kohtaan, joka muutenkin kärsi tarpeeksi. Jeesus taas tuntui niin turvalliselta puhuessaan talossa. Ei meillä ollut mitään varmuutta siitä, että hän parantaisi ystävämme. Mutta olimme täysin varmoja, että ystävämme pitää päästä hänen luokseen. En olisi ikinä tehnyt sitä yksin. Ystävämme ei sitä liioin vaatinut. Mutta kun yhdessä vakuututaan jostakin, sitä uskaltautuu ihan toisella tavalla. Ovatko asiat nyt sitten entisellään? Ei, ne ovat paljon paremmin. Nyt tiedämme, miten arvokas ystävyytemme todella on. On myös tärkeää tietää, etteivät vastoinkäymiset ole Jumalan rangaistus. Ne vain ovat. Onnellinen se, jolla on ystäviä – ja Jeesus. Mikään ei voi enää kaataa meitä viittä. Tai kuutta, koska Jeesus on kanssamme. Raamatussa: Mark. 2:1–12

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni Temppelin osaston johtaja

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta Pelastusarmeija on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja yhteiskuntaa jo 130 vuoden ajan. Sarjassa tutustumme eri työmuotoihin ja niiden kehitykseen vuosikymmenien aikana. Historiasta ammentaen, tulevaisuuteen katsoen!

Pelastusarmeija Virossa

– uuden toivon aika Viron Pelastusarmeija kuuluu läheisesti Suomen Pelastusarmeijan 130-vuotiseen historiaan.

Joulukuussa 1921 Suomessa työskentelevä virolaissyntyinen luutnantti Caspar Dahl sai kirjeen Virosta. Pietariin muuttaneita pelastusarmeijalaisia oli tullut takaisin kotimaahansa, ja he halusivat aloittaa työn Virossa. Suomesta lähetettiin upseereita Paideen tunnustelemaan mahdollisuuksia. Pelastusarmeija toivotettiin tervetulleeksi, ja laillinen rekisteröintipäätös tehtiin 24. lokakuuta 1921, mutta toiminnan aloittaminen tyrehtyi sopivien tilojen puutteeseen. Vierailut Virossa jatkuivat. Suomen Pelastusarmeijan johtaja, komentaja Palmer, järjesti Virossa käydessään tapaamisia mm. Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin sekä sosiaali- ja sisäministerien kanssa. Komentajan pitämät ulkoilmakokoukset Tallinnassa, Tartossa ja Paidessa suomalaisten upseerien kanssa keräsivät suuret joukot kuulijoita. Vuonna 1923 komendantti Edla Hällström sai määräyksen Paideen. Työn käynnistäminen ei kuitenkaan vielä onnistunut.

Toiminta rekisteröitiin Viron sisäministeriössä virallisesti 27. marraskuuta 1928 aluksi kansainvälisen päämajan ja Ruotsin alaiseksi yhdistykseksi. Suomeen määrätyt ruotsalaiset upseerit saivat määräyksen Latvian ja Viron Pelastusarmeijan johtajiksi, kunnes joulukuun lopulla 1927 toinen ruotsalaispariskunta sai vastuulleen toiminnan Virossa. Upseerien määräykset, koulutus ja monet vierailut pitivät yhteydet Suomeen ja Ruotsiin vahvoina. Vuonna 1937 Viron Pelastusarmeija liitettiin osaksi Suomen territoriota.

Virolaisten piti odottaa Pelastusarmeijaa useita vuosia, kunnes vuonna 1927 oli mahdollista ”avata tuli”, niin kuin Pelastusarmeijassa sanotaan. Avajaiskokous pidettiin Tallinnassa 31. joulukuuta 1927.

Meritien avauduttua Helsingin ja Tallinnan välillä 1965 syttyi uusi toivo siitä, että Pelastusarmeija vielä uudelleen toimisi Virossa. Entisiin pelastusarmeijalaisiin saatiin yhteys, ja uskolliset so-

SOTAHUUTO

Hiljaisuuden ja uuden toivon aika 13 toimintavuoden jälkeen hiljaisuus laskeutui Pelastusarmeijan ylle Virossa. Vuonna 1940 maassa toimi 4 osastoa (paikallisseurakuntaa), Tallinnassa, Tartossa ja Rakveressa sekä 13 upseeria (kokoaikaistyöntekijää). Pelastusarmeijan työn lopettamisasiakirja allekirjoitettiin 4.7.1940.

turit tulivat pitkienkin matkojen päästä yhteisiin kokoontumisiin Tallinnaan. Nämä taistelijat on jo ylennetty kirkkauteen, mutta heidän rukouksensa on kuultu. 1980-luvulla alkoivat viralliset tunnustelut mahdollisuuksista aloittaa työ Virossa. Nyt on kulunut 24 vuotta siitä, kun Suomen Pelastusarmeija lähetti uudelleen upseereita Tallinnaan. Lokakuussa 1995 pidettiin juhlalliset avajaiset, ja Mittetulundüshing Päästearmee Eestis merkittiin Viron yhdistysrekisteriin 17.7.1996. Ensimmäinen oma keskus, Tallinnan Koplin osasto, vihittiin käyttöön 4.7.1998. Mitä tapahtui, kun Pelastusarmeija tuli kaupunkiin univormuineen, torvineen ja rumpuineen? Ihmiset innostuivat asiasta. Mitä tapahtui, kun kaupunkiin tullut upseeri alkoi rohkeasti julistaa evankeliumin sanomaa? Ihmiset ottivat vastaan Jeesuksen ja liittyivät Pelastusarmeijan joukkoihin.

Samassa hengessä tänäänkin! Sanomaa julistetaan, sosiaalista apua annetaan, ihmisiä kuntoutetaan ja jäseniä koulutetaan Pelastusarmeijan koko ih-

-luku.

1930 Tarton osasto,

iminta vuonna Virossa alkoi myös leirito . Loksan leirikeskuksessa

Pelastusarmei jalaiset myymäs sä Sotahuutoja, 19 30-luku.

1999

misestä huolehtivassa toiminnassa edelleen. Lapsille ja nuorille järjestetään monimuotoista ohjelmaa ja koulutusta. Viron Pelastusarmeija on saanut vahvistusta upseeristoonsa eri maista: Englannista, Georgiasta, Moldaviasta, USA:sta, Venäjältä ja Suomesta. Toiminnassa olevat työpisteet ovat Tallinnassa aluetoimisto, Koplin osasto ja kuntoutuskeskus Lootusemaja. Osastoja on lisäksi Jõhvissä, Narvassa, Tartossa ja Võrussa sekä leirikeskus Loksalla. Viron Pelastusarmeijalla on kuusi virolaissyntyistä upseeria, joista neljä on työmääräyksessä Virossa ja kaksi Suomessa.

everstiluutnantti Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

kuva, 1930-luku

Vauvalaulutunti Narvan

osastossa keväällä 2018.

Ave Kalme oli ensimmä inen virolainen pelastus upseeri 60 vuoden tauon jälkeen kesällä 2004.

Viron Pelastusarmeija • • • •

•

Toivotamme Viron Pelastusarmeijalle Jumalan siunaamia tulevia vuosia.

Arja Laukkanen

Tallinnan II osaston yhteis

•

Osastoja (seurakunnallisia keskuksia) 5 Sotilaita 86, siviilijäseniä 51, nuoria sotilaita 7 Alipäälliköitä 8 Osastoissa järjestetään jumalanpalveluksia sunnuntaisin, raamattuopetusta, lasten- ja nuorten toimintaa, naisten ja miesten piirejä, musiikkitoimintaa, jäsenkoulutusta, hengellistä ohjausta ja rukousta sekä sosiaalista virkistys- ja avustustoimintaa. Kuntoutuskeskus ja -ohjelma (Lootusemaja): Sosiaalista, hengellistä ja psykologista apua päihderiippuvaisille. Kuntouttavaa työtoimintaa, apua laillisten asioiden hoitamiseen ja yhteyden rakentamista perheiden kanssa. Urheilutoimintaa, soppakeittiö sekä ruoka- ja vaatejakelua kaupungin vähävaraisille. Vuonna 2018 kuntoutusohjelmaan osallistui kuukausittain 16 henkeä, vaateapua sai 5 510 ihmistä ja soppakeittiö tarjosi 17 080 ateriaa. Leirikeskus (Loksa): Vuosittain siellä järjestetään miesten leiri, naisten leiri, ja lapsille vironkielinen leiri, venäjänkielinen leiri ja kaksikielinen musiikkileiri.

Pelastusarmeijan Viron työn rukouspäivää vietetään 13.10. Ohessa Virosta saamiamme kiitosaiheita ja esirukouspyyntöjä: Olemme kiitollisia: • uusista sotilaista, joita on vihitty Narvassa, Jõhvissä ja Tallinnassa • Integrated Mission -koulutuspäivistä, joita pidettiin kaikissa osastoissa • taloudellisesta tuesta Loksan leirikeskuksen korjaustöihin Pyydämme esirukousta: • uusia ihmisiä kaikkiin osastoihin • uusia sotilaita ja siviilijäseniä • mahdollisuuksia osastojen lapsija nuorisotyöhön • ihmisiä, jotka haluavat ottaa vastuuta eri tehtävissä osastoissa • upseerikutsumuksen saaneita kokelaita • että pystyisimme kuulemaan Jumalaa ja tekemään sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän Virossa

SOTAHUUTO

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Kärlek Kärlek, brist på kärlek, obesvarad kärlek, romantik, lidande och uppoffrande – men vad är kärlek och var tog den sin början. För länge sedan sjöng Tapani Kansa i den trallvänliga låten om var kärleken började (Mistä rakkaus alkoi, se on salaisuus…) Men det kanske inte är den allra mest spännande frågan egentligen. Mer intressant är hur fortsätter kärleken. Kärleken har många ansikten. Jag minns så väl när dottern var i femårs-åldern och hastigt tittade på mig mitt i badandet och sa: ”Mamma, jag tycker inte om dig”. – Men oj, jaha, blev mitt tafatta svar. ”...jag tycker inte om dig, för jag älskar dig!” sa hon sedan och jag insåg att hon förstått något av kärlekens många nyanser.

– På det här fotografiet ser vi min mormor Amalia (f. Walhström, hon var faster till Frälsningsarméns general) och min morfar Oskar Wiljam Lukander. De gifte sig 1905 och min mormor blev Amalia ”Malin” Lukander. På den tiden hade bruden ett bröllopsaxelband. Mormors band påminner om förbundet med Gud: ”Gud Först!” Morfar dog 1915. Efter hans död verkade mormor ännu 15 år som frälsningsofficer, hennes sista order var som divisionschef.

Mitt i min sommarläsning av en roman, så där skönt som man kan ha det: med en kopp kaffe, fällbar stol samt sol och skugga som samsas om utrymmet med sådan taktkänsla att man häpnar, upptäcker jag ord som blir kvar i mig länge. Jan-Filipp Sendker skriver i boken ”Konsten att höra hjärtslag” följande mening om kärlek: ”En känsla som istället för att berika utarmar oss eftersom vi längtar efter att äga det vi inte kan få och hålla fast vid det som vi inte klarar av.” Det är så ofta kärlek blir något krampaktigt, eller krav och något vi tycker vi förtjänar. Helt enkelt som en rättighet. Men kärlek är så mycket mer än fina ord och prestation och en tidsbestämd känsla eller tillvaro. Kärlek till sitt väsen är ett verb. Det handlar om att finnas till, vara där tillhands. En ordlös smekning när tillvaron är tung för en annan. Att ge när man helst skulle vilja ta. Kärlek är kraften som trotsar naturlagarna och som bygger upp istället för att förminska.

Mia-Lisa Dahlqvist major personadministratör, Stockholm

SOTAHUUTO

– På bilden här är min mor Karin Lukander. Hon gifte sig med min far Åke Ahlbom 1933 i Templet. Innan de blev officerare verkade de som soldater på Templet. Också min far dog rätt ung, som 60-åring. Mamma fortsatte i Armén, och hon blev överste på egna meriter. Efter att ha varit änka i många år gifte hon sig med Georg Lukander. Så underligt – hon blev på nytt en Lukander! Men de var på intet sätt släkt med varandra, säger Kerstin leende.

Kärlek i fyra generationer Tempelkårens soldat Kerstin Seliverstov äger en unik skatt: armébröllopsfotografier av fyra generationer d.v.s. från mormor till dotter. Fotografierna vittnar om kärlek genom hundra år. Här låter Kerstin oss få veta bakgrunden till fotografierna. – Här är jag med min man Viljo Seliverstov. Vi gifte oss 1956. Vi var då – och är fortfarande – soldater på Templet. Men vi bodde också många år i Nokia; då var vi soldater i Tammerfors kår. Vi lärde känna varandra i Templets scouter. När jag var 11 år kom jag med i de stora flickornas scoutkår. Våra scoutmöten var ibland gemensamma för pojkarna och flickorna. När jag kom till Templet hade Viljo stått vid dörren, och han hade tänkt: ”Med den flickan skall jag gifta mig.” Det räckte ganska många år innan den saken blev aktuell. Viljo kom inte från en frälsningsarmésläkt och scoutingen var det första han kom i beröring med i Armén. Tack vare scouterna började han också spela i hornmusiken, där han medverkar ännu idag! En sak som också förenade oss var att vi båda hade varit krigsbarn. Men våra upplevelser var som från två skilda världar! Jag delade rum på barnhemmet med fyra andra flickor, medan Viljo levde som Gävle landshövdings fosterson. Han hade ett eget sov- och lekrum. Men jag tror ändå att jag hade det roligare! Innan vi gifte oss skaffade vi oss en utbildning, Viljo från handelshögskolan och jag hade min lärarexamen. Vi har nu varit gifta i 64 år! Hemligheten med vårt långa förhållande är vår gemensamma tro på Gud.

– Av vår fyra döttrar är Susanna den yngsta. Vi har dessutom sammanlagt tio barnbarn, av vilka en är en ängel. Vår dotter Susanna och hennes man Arne Nordberg har nu varit gifta i fem år. De träffades och bor i Västerås i Sverige. När Frälsningsarméns soldater och officerare gifter sig brukar de nuförtiden klä sig i bröllopskläder, men Susanna och Arne ville gifta sig i uniform. Vigseln förrättades av en frälsningsarméofficer, vilket är möjligt i Sverige. De gifte sig utan att vi visste om det! Vårt barnbarn ringde och berättade att han var på sin mammas bröllop. Visserligen hade vår dotter redan när de förlovade sig varnat oss för att så kommer att ske. Tror du att det en vacker dag kommer att finnas ett femte fotografi, en dotterdotters armébröllopsfotografi? – Det vet jag inte, för bara ett av våra nio barnbarn är en flicka. Men endast Gud vet! Redigering: Toni Kaarttinen Foto: Kerstin Seliverstovs fotoalbum Kerstin Seliverstovin kuviin ja tarinoihin kuvien takana pääset tutustumaan suomeksi kotisivullamme: pelastusarmeija.fi/uutisia

SOTAHUUTO

Armeijassa tapahtuu

Tällä palstalla paljastamme mielenkiintoisia ja yllättäviä faktoja Pelastusarmeijasta. Hollywood-näyttelijä Selma Blair kamppaili toimeentulon kanssa ollessaan 21-vuotias aloitteleva näyttelijä. Noina hankalina kuukausina hän asui Pelastusarmeijan naisten asumispalveluyksikössä New Yorkissa. Tätä nykyä hän on tähdittänyt miltei kahdeksaakymmentä Hollywood-elokuvaa ja TV-sarjaa, tunnetuimpina esimerkkeinä Cruel Intensions, Radalla ja supersankarielokuvat Hellboy ja Hellboy 2: Kultainen armeija. Selma

joutui kritiikin kohteeksi 2011, kerrottuaan, että asuessaan Pelastusarmeijan asumispalveluyksikössä, hän oli käyttänyt rahansa vuokran sijasta Versacen design-mekkoon. Myöhemmin Selma korjasi huhun. Kyllä, hän oli ostanut tuolloin ensimmäisen Versacen mekkonsa… mutta se oli muutaman dollarin kirpparilöytö Pelastusarmeijan kirpputorilta! Lähteet: E! News, Selmablairstyle.com

Juhlista 130-vuotiasta Pelastusarmeijaa CD-Levyllä ja vuosikalenterilla Pelastusarmeijan omien muusikkojen tuottama CD Kutsuttu palvelemaan sisältää 12 hengellistä laulua, mm. Armosta vain, Veri ja tuli, Isä meidän, I lift my hands. Osta itselle tai lahjaksi!

A3-kokoinen seinäkalenteri esittelee eri työmuotoja ja niiden kehitystä 130 vuoden aikana. Historia näyttää tietä vuoteen 2020. Hyvä lahjaidea!

Hinta: 10 € kpl + postikulut kauppaosasto@pelastusarmeija.fi | puh. (09) 681 2300 / kauppaosasto

20 SOTAHUUTO

Lisätietoja: kapteeni Markku Tulander, sosiaalisen työn kappalainen, vankilatyön vastuu-upseeri puh. 044-7577 886, markku.tulander@pelastusarmeija.fi

Tiesitkö tämän

Armeijassa tapahtuu

Lukijoiden esirukouspyynnöt

Radio / TV

Johtajien vierailulista

Radiogudstjänst Helsingfors Templet söndag 20.10 kl. 11.00 Yle Radio Vega kapten Kati Kivestö talar

Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat:

Virallinen tiedonanto Jyväskylän osaston johtajat, kapteenit Vitali Sidorov ja Sofia Sidorova ylennettiin majureiksi 31.7.2019. Onnittelemme Vitalia ja Sofiaa ylennyksestä ja rukoilemme heille Jumalan siunausta.

Voit lähettää meille esirukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous”

6.10. Helsingin osasto 11.–13.10. Design for Life, Nummelan lomakoti 15.10. Tampere, Visiopäivä 27.10. Mikkelin osasto

Uskomme rukouksen voimaan!

Majuri Saga Lippo, ylisihteeri:

– Pyytäisin esirukouksia lähisukulaisteni puolesta, että he tulisivat uskoon. Haluan myös rukoilla Pelastusarmeijan hyvän työn jatkuvuuden ja siunauksen puolesta.

5.10. Tornio, naisten viikonloppu 6.10. Jyväskylän osasto

– Pyydän, että rukoilette puolestani. Sairauksia on paljon. Herra Jeesus Kristus, sinä tiedät ja tunnet minut. Auta minua.

Kansainvälinen tyttöjen päivä 11.10. Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentin, komentaja Rosalie Peddlen sanoin:

”Löytäkäämme tapoja, jolla tyttömme saavat kokea olevansa rakastettuja, kunnioitettuja ja arvostettuja.”

Helsingissä järjestettiin patakeräys 19.8. Saimme Kolmensepänaukion pisteelle lukuisia patoja ja kattiloita, joista Pelastusarmeijan asumispalveluiden työpajoissa muokataan uusia joulupatoja. Kiitos kaikille lahjoittajille! Kirpputoreillemme patoja ja kattiloita voi lahjoittaa ympäri vuoden: www.pelastusarmeija.fi/kirpputori

Nuorten viikonloppu 8.–10.11. Nummelassa 12–16-vuotiaille nuorille Leirin hinta on 30€ + matkakulut. Leiri- ja matkakuluihin voi pyytää apua lähimmästä Pelastusarmeijan osastosta. Ilmoittautuminen 6.10. mennessä. Lisätietoa: www.pelastusarmeija.fi/nuoriso

Design for life 11.–13.10. Raamatun ja rukouksen äärellä. Sinulle, joka etsit kutsumustasi ja Jumalan suunnitelmaa omassa elämässäsi. Pelastusarmeijan Lomakodissa, Hiidenrannantie 22, Nummela. Tapahtuma alkaa pe 11.10. päivällisellä klo 18 ja päättyy su 13.10. klo 15. Osallistumismaksu 70 €. Alaikäraja on 18 v. Viimeiset paikat jäljellä! Tiedustele: www.pelastusarmeija.fi/dfl19

SOTAHUUTO

2€

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija

Tällä palstalla territorion johtaja, eversti Patrick Naud tutustuttaa meidät Pelastusarmeijan postimerkkien kiehtovaan maailmaan.

Lokakuu 2019

Armeija merkeissä

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Sveitsin juhlamerkit Sveitsin postilaitos julkaisi vuonna 1958 Pelastusarmeijan Sveitsin työn 75-vuotisjuhlan kunniaksi 40 rappenin postimerkin. Sen kuva-aiheena on naisupseerin bonettipäähine. Tämä Sveitsin hallinnon kunnioittava ele sai huomiota ympäri maailmaa. 23. elokuuta vuonna 1982 Sveitsi laski liikkeelle toisen Armeijaaiheisen merkin. Se juhlisti Armeijan 100-vuotista taivalta Sveitsissä. Maan postilaitos julkaisee joka vuosi neljän postimerkin sarjan tärkeiden tapahtumien ja juhlavuosien kunniaksi. Sveitsiläisessä filatelistien aikakauslehdessä kirjoitettiin seuraavasti: William Boothin (1829–1912) Lontoossa perustama herätysliike saapui Sveitsiin vuonna 1882. Nykyään niin hyvin Pelastusarmeija-nimisenä tunnettu järjestö ei vain rohkaise ihmisiä ottamaan vastaan kristillistä pelastusta, vaan taistelee myös jatkuvasti nälkää, tietämättömyyttä, yksinäisyyttä, köyhyyttä ja – ei suinkaan vähäisimpänä – kehitysmaiden sairauksia vastaan. Pelastusarmeijan monipuolinen sosiaalinen työ on maailmanlaajuisesti tunnustettua. Zürichiläisen Alfred Koellan laatima merkki korostaa Armeijan musiikillista toimintaa, kuvassa ovat parrakas kitaristi ja naislaulaja. Teksti on kolmella Sveitsin virallisella kielellä. Myös postimerkkivihko oli saatavilla.

Patrick Naud eversti

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 129. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2019 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 23

kohti uutta vuotta hyvällä sanomalla Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys