Sotahuuto 2020/02

2€ n

Helmikuu 2020 n

Sotahuuto

Vihapuhe nousee ihmisestä, mutta se ei ole inhimillistä Sivut 18–20

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Sivut 8–11

Vihapuhe ja viharikokset vakava ongelma yhteiskunnalle SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

n

Helmikuu 2020

n

2€

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Tässä

numerossa

05

Tässä kuussa

06

Teeman tienoilla

07

Minä & Pelastusarmeija

08

Vihapuhe ja viharikokset – vakava ongelma yhteiskunnalle

12

Kuin toinen koti

15

Skotlannin Pelastusarmeijan asunnottomuustyöhön tutustumassa

18

Vihapuhe nousee ihmisestä, mutta se ei ole inhimillistä

21

Armeijassa tapahtuu

22

Håll fast vid det goda

22

26

Som ett andra hem Sotahuuto 130: Arkistojen aarteita

18 SOTAHUUTO

3

iCare Helsinki Myllypuro Kivensilmänkuja 1 ma–pe klo 9–19, la klo 10–16 iCare Hyvinkää Kauppakeskus Willa Hämeenkatu 9 ma–pe klo 10–19, la klo 10–16 iCare Hämeenlinna Kauppakeskus Tavastila Eteläkatu 14 ma–pe klo 10–18, la klo 10–16 iCare Jämsä Koskentie 3 ma–pe 9.30 –17, la 9.30–15

icare-secondhand.fi

4

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Se on kotelo, Sinä perhonen Tässä lehdessä puhutaan muun muassa sanoista, sanojen vaikutuksesta ja vaikuttimista sanojen takana. Usein unohtuu, että ihmisten välinen vuoropuhelu, dialogi, ei ole kuitenkaan vain puhumista. Se on myös – ja ennen kaikkea – kuuntelemista. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja”, sanotaan Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa. Dialogin tarkoituksena ei ole voittaa keskustelukumppania, laulaa häntä Väinämöisen tavoin suohon.

Dialogin päämäärä on kuulla ja ymmärtää, mitä toinen sanoo ja miksi hän sen sanoo. Se, että ymmärtää toista, ei tarkoita, että on luovuttava omasta mielipiteestä. Onnistuneen dialogin päätteeksi keskustelukumppanit saattavat edelleen olla eri mieltä asioista, mutta he ovat oivaltaneet, että asioista voi ajatella toisinkin, ja voivat jatkaa elämää rinta rinnan toinen toistaan kunnioittaen.

Tunnettu filosofi Martin Buber puhui perussanoista, joille kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus perustuu, ja jotka määrittelevät sen, miten suhtaudumme toisiimme. Buberin mukaan perussanat ovat oikeastaan sanapareja, joita on kaksi: Minä-Sinä ja Minä-Se. Minän suhde Siihen on samanlainen kuin subjek-

tin eli toimijan suhde objektiin eli toiminnan kohteeseen. Aitoa dialogia ei voi syntyä silloin, kun Minä pyrkii ylhäältä käsin vaikuttamaan Siihen eli johonkin toiseen, jota ei pidä tasavertaisena. Todellista kohtaamista ja jakamista voi tapahtua vain Minän ja Sinän välillä. Minä ei asetu dialogissa Sinän yläpuolelle, vaan haluaa kuulla ja avoimin mielin ymmärtää, mitä Sinä sanoo. Jos ihmiset kohtaavat toisensa Minä-Se -tasolla, he näkevät toisissaan vain perhosen kotelon. Minä-Sinä -tasolla ihminen näkee kotelon sisällä olevan kauniin perhosen ja siinä olevan potentiaalin.

Buber myönsi, että aito kohtaaminen Minän ja Sinän välillä toteutuu vain harvoin, mutta se on silti ihanne, jota kohti tulee aina pyrkiä. Täydellisenä MinäSinä -suhde voi toteutua vain Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala ei tyytynyt vain keskustelemaan ihmisen kanssa, vaan hän tuli maailmaan elämään ihmisenä ihmisen rinnalla. Hän kulki koko matkan syntymästä kuolemaan ja koki kaiken sen, mitä ihminen kokee. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaakin, että ”hän jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan” (Hepr. 4:15).

”Usein unohtuu, että ihmisten välinen vuoropuhelu, dialogi, ei ole kuitenkaan vain puhumista. Se on myös – ja ennen kaikkea – kuuntelemista.”

Saga Lippo majuri ylisihteeri

SOTAHUUTO

5

Teeman tienoilla Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.

Ja niin tapahtui Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenyhteisöjen edustajat ovat pariin otteeseen kokoontuneet pohtimaan vihapuhetta ja sen vastakohtaa, hyvää puhetta. Näissä tapaamisissa on yksimielisesti tuomittu vihapuhe ja myönnetty, ettei mikään yhteisö ole sitä vapaa.

Raamattu alkaa kertomuksella Jumalan puheesta. Jumala sanoo ”Tulkoon...”, ja niin tapahtuu. Syntyy ihana maailma ja luomistyön kenties rakkaimpana – ja vastuullisimpana – osana ihminen. Jumala puhuu hyvyyden ja kauneuden. Kaikessa on läsnä hänen Sanansa, joka myöhemmin lunastaa koko maailman niin että jokainen, joka tahtoo, pelastuu.

Sana on teko. Sana luo. Sinä päätät, mitä puheesi luo: rohkeutta, itsetuntoa ja armoa, oikaisee vääriä käsityksiä, selvittää riitoja ja saa toisia arvioimaan asioita uudelleen? Vai pystyttääkö se muureja, luo väkivaltaa, saa ihmiset luottamaan epätotuuksiin ja myöhemmin menettä-

mään luottamuksensa vähän kaikkeen.

Suotta eivät Sananlaskut ja Jaakobin kirje varoita meitä sanoistamme. Kieli (tai sormi näppäimillä!) on pieni, mutta laskee liikkeelle kokonaisia maailmoja.

Vihainen puhe ei välttämättä ole vihapuhetta, eikä sitä ole ongelmien esiin nostaminen. Vihapuhetta on puhe, joka leimaa ihmisryhmän yksilöiden tekojen perusteella, tuomitsee ihmiset tekojen sijasta tai oikeuttaa pahantekoon.

Kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ylivoimainen enemmistö, kuten myös muiden uskontojen, tahtoo kunnioittaa Raamattuun ja luomiseen perustuvaa kaikkien ihmisten yhtäläistä ihmisarvoa. Siihen kuuluu mm. oikeus hakea turvaa toisesta maasta tai pitää omat mielipiteensä.

Harva avoimesti myöntää vihapuhuvansa, mutta tällaisia kysymyksiä voi itseltään kysyä: Auttaako puheeni synnissä elävää muutokseen vai pitää hänet loitolla kaikista kristityistä? Onko hänel-

lä mahdollisuus puolustautua? Olenko valmis aidosti kuulemaan? Minä en omista Pyhää Henkeä, totuutta tai edes ainoaa oikeaa Raamatun tulkintaa...

Auttaako puheeni käsittelemään ongelmaa yhdessä eri tavoin ajattelevien kanssa? Haluanko hyvää hänelle, josta puhun?

Kommunikaatio on vaikea laji. Minulle itselleni on ollut helpompaa lisätä puheeseeni hyvää kuin saada pahaa kitkettyä. Helpottaa myöntää oma erehtyväisyys. Olen vilpitön ja seison sanojeni takana (jos et, älä avaa suutasi tai klikkaa viestikenttää!) mutta saatan erehtyä, ja silloin pyydän anteeksi. Näin sanon nyt sinulle, rakas ja arvokas kanssaihminen. Opetellaan yhdessä elämään ihmisiksi, jooko?

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni, Temppelin osaston johtaja Suomen ekumeenisen neuvoston eettinen toimikunta

”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat” Sananlaskut 25:11

6

SOTAHUUTO

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Krista Nenonen markkinointikoordinaattori

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Siitä on varmaan jo yli 15 vuotta, eli puoli elämää sitten.

Miten tulit Armeijan yhteyteen?

– Armeija on ollut jo pitkään läsnä elämässäni, muun muassa ensimmäinen oma vuokra-asuntoni oli Armeijan.

Mitä teet työksesi?

– Olen markkinointikoordinaattorina Pelastusarmeijan viestintäsektorilla päämajassa.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Markkinointiviestinnän kehittäminen ja kaikki uudet hankkeet.

Entä turhauttavinta?

– Se, kun muiden näkemykset eivät kohtaa omieni kanssa.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Eläinlääkäriksi.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Rakastan matkustaa ulkomaille, mutta ihanaa on myös käpertyä mökille.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Olisin tiedonjanoinen ja utelias toimittaja.

Kuka on sankarisi?

– Kaikki ne tosielämän sankarit, jotka tekevät urotekoja.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Rakastan elää reunalla.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Neulon, katson sarjoja ja herkuttelen.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– The Rasmuksen Into vuodelta 2001.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Köyhyys.

Mitä pelkäät?

– Tuntematonta.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Voisin viettää yhden päivän itseni kanssa. Nykyään tuntuu, että itselle jää liian vähän aikaa.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Olin työharjoittelussa New Yorkissa ja pitkän jonottamisen jälkeen pääsin Empire State Buildingin ylätasanteelle.

Tunsin olevani maailman huipulla.

Nykyään minulla on korkean paikan kammo.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Perhe ja ystävät.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Kotona yksin ollessani syön Ristoranten mozzarellapizzaa ja juon Coca-Cola Zeroa tölkistä.

Kuvat: Toni Kaarttinen & Free-Photos

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– Facebookin! (naamakirja) Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Survivor – Eye of the Tiger Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Vaihtamalla ei aina parane.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Olen avoin ja huolehtiva.

SOTAHUUTO

7

Vihapuhe ja viharikokset – vakava ongelma yhteiskunnalle

Vihapuhe ja viharikokset ovat ilmiöitä, jotka tuntuvat olevan valitettava osa tätä päivää. Mutta mitä kaikkea ne pitävät sisällään, ja millainen on vihamotiivisten rikosten kehitys? Sotahuuto pääsi tiedustelemaan asiaa poliisihallituksen asiantuntijalta, poliisitarkastaja Måns Enqvistilta.

Poliisitarkastaja Måns Enqvist on toiminut poliisivoimissa 37 vuotta ja poliisihallituksen asiantuntijana neljän vuoden ajan. Måns Enqvistin vastuualueina ovat ihmisoikeusasiat, viharikokset ja ihmiskauppa.

Viharikos on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan. Mikä tahansa Suomen rikoslainsäädännössä rikokseksi määritelty teko voi olla viharikos. Sen ratkaisee teon motiivi.

– Vihamotiivi on rangaistuksen koventamisperuste. Yksittäinen viharikos voidaan nähdä myös signaalirikoksena, jolloin koko rikoksen uhrin edustama vähemmistö voi kollektiivisesti kokea joutuneensa rikoksen kohteeksi. Tällöin rikos nähdään uhkauksena tätä ryhmää kohtaan. Tämä on kirjattu suoraan myös pykälään kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan.

Mistä tämä viha sitten kumpuaa?

– Epäluulo, viha tai fobia ajaa puheisiin ja tekoihin. Tai sitten tekijä voi kuulua johonkin ryhmittymään, jonka agenda on näiden ryhmien vastainen.

Ihmiset voivat huonosti, ja se näyttäytyy ikävänä toimintana toisia kohtaan.

Vihapuhe on osa laajempaa viharikollisuutta 8

SOTAHUUTO

Vihapuhe näyttäytyy kasvavana trendinä – internetin keskustelupalstat ja facebook-keskustelut täyttyvät kyseenalaisesta kielenkäytöstä. Tiedustelen rikostarkastajalta, onko asia näin.

– Poliisi puhuu aina rangaistavasta vihapuheesta, sillä se on se, mitä tutkimme. Vihapuhe on hyvin laaja termi, ja ihmiset tulkitsevat sitä eri tavoin. Meidän tehtävänä on puuttua ainoastaan silloin, jos se on rangaistava teko. Silloin puhutaan kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista yksittäistä ihmistä kohtaan tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Rangaistava vihapuhe on osa laajempaa viharikollisuutta.

Poliisitarkastaja Måns Enqvist näkee, että yhteiskunnallinen keskustelu on viime aikoina raaistunut.

– Rajat ovat hämärtyneet sen suhteen, mikä on sopivaa ja mikä ei. On yksilöitä ja ryhmittymiä, jotka luulevat, että sananvapaus antaa oikeuden sanoa mitä tahansa. On entistä vaikeampaa olla tolkun ihminen, kuten eräs poliitikko on sanonut. Äärielementit vievät keskustelua. Se tekee neutraalina pysymisestä vaikeampaa – joudut ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen.

Vihapuheen yleisin muoto lienee verkossa tapahtuva kommentointi?

– Sekä että. Internetissä on vihapuhetta vaikka millä mitalla. Jotkut kokevat, että sinne voi suoltaa kaiken mielipahansa. Olettavat, että sitä on jollain tavalla anonyymimpi. Tosin olemme huomanneet, että monet tuottavat ran-

gaistavaa vihapuhetta ihan omalla nimellään, sillä he uskovat saavansa sanoa näin.

Kuulusteluissa rikoksista epäiltynä he ovat suorastaan ylpeänä ottaneet vastuun, mutta kiistävät syyllistyneensä mihinkään laittomaan. On ikävää huomata, että henkilöt, jotka on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, eivät häpeä tai ota millään tavalla opiksi.

Rangaistavaa suusanallista vihapuhetta näkyy päivittäin myös katukuvassa.

– Se kohdistuu pääasiassa julkisissa kulkuneuvoissa, toreilla, kadulla ja muilla julkisilla paikoilla henkilöihin, jotka eivät näytä kantasuomalaisilta. Sivumennen heitettyä rasistista kommentointia, joka täyttää rangaistavan vihapuheen kriteerit. Erityisesti naiset kokevat paljon rasistista puhetta, se on valitettavan jokapäiväistä. Se mikä poliisille ilmoitetaan, on jäävuoren huippu – ne raaimmat tapaukset. Fyysiset viharikokset ilmoitetaan helpommin, suusanalliset jäävät monesti ilmoittamatta.

Viharikosten määrä laski viime vuonna Poliisiammattikorkeakoulun loppuvuodesta julkaistun raportin mukaan vuonna 2018 poliisin tietoon tuli 22 prosenttia vähemmän viharikoksia kuin edellisenä 8 vuonna.

Poliisitarkastaja Måns Enqvist työskentelee poliisihallituksen asiantuntijana, vastuualueina ihmisoikeusasiat, viharikokset ja ihmiskauppa.

SOTAHUUTO

9

”Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, jota poliisi ei yksin pysty ratkaisemaan.”

8

Kaikkiaan viime vuonna kirjattiin 910 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Määrä laski vuoden 2015 kasvupiikkiä edeltäneelle pidemmän aikavälin tasolle.

– Vuositasolla määrä on laskenut, mutta en vetäisi luvuista kuitenkaan kovin suoria johtopäätöksiä. Ensi vuonna lukemat voivat olla taas erilaiset. Ja luvut eivät kerro kaikkea, sillä viharikokset ovat signaalirikoksina vakava ongelma yhteiskunnalle.

Ainoastaan seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvien rikosilmoitusten määrä kasvoi. Tällaisia ilmoituksia tehtiin yhteensä 61, mikä on 27 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017.

– Toki tapausten nousu voi olla todellista, mutta toinen syy on, että se on pitkään ollut piilorikollisuutta. Uhrit eivät ole uskaltaneet tai halunneet kertoa tapahtuneesta poliisille. Olemme käyneet dialogia, lähentyneet ja tehneet yhteistyötä, jotta uhrien olisi helpompaa ilmoittaa kokemastaan. Olemme uutisoineet, että poliisillakin on oma hlbtqiverkosto. Tämä tieto on nostanut luottamusta. Luottamuksen rakentaminen on itse asiassa ollut helpompaa tässä tapauksessa kuin esimerkiksi ulkomaalaistaustaisissa yhteisöissä. Usein he tulevat maista, joissa poliisi on korruptoitunut ja poliisiin ei luoteta.

Turvapaikanhakijamäärät Suomessa ovat 2000-luvulla vaihdelleet noin 10

SOTAHUUTO

1 500 ja 6 000 hakijan välillä. Vuonna 2015 Suomeen saapui pakolaiskriisin seurauksena ennätysmäärä turvapaikanhakijoita Lähi-idän ja Afrikan kriisialueilta, yhteensä 32 476 henkilöä.

– Näimme selkeän piikin viharikoksissa vuoden 2015 loppuneljänneksellä, kun kriisi oli suurimmillaan. Puheet ja teot riistäytyivät silloin käsistä. Nyt tilanne on tasoittunut.

Selvityksestä käy ilmi, että etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvissä viharikoksissa Irakin kansalaiset ovat olleet asianomistajina suurin ryhmä suomalaisten jälkeen.

– Irakilaisten suuri määrä näkyy siinä, että heitä oli paljon turvapaikanhakijoiden joukossa. Usein ei ole ollut kyse siitä, että tekijä edes tietäisi uhrin olevan irakilainen, vaan teko on kohdistettu erilaisuutta vastaan, joka on tullut ilmi esimerkiksi ulkonäön, pukeutumisen tai puheen perusteella.

Mediassa on ollut runsaasti esillä maahanmuuttajien tekemiä rikoksia, erityisesti viimeaikaisia seksuaalirikoksia. Miten näet tämän vaikuttavan mielipideilmapiiriin?

– Vaikka tekijät ovat yksittäisiä, niin koko kansanryhmä joutuu kollektiivisesti tuntemaan vihan siitä. Media on mennyt siihen mukaan. Jos kyseessä on seksuaalirikos tai lapsiin kohdistuva hyväksikäyt-

tö, niin ihmisille on syntynyt mielikuva siitä, että tekijä on jälleen joku ulkomaalaistaustainen. Siitä on niin paljon viime aikoina uutisoitu. Jos vastaava teko on kantasuomalaisen tekemä, siitä uutisoidaan paljon pienemmin otsikoin. Lähisuhdeväkivalta ja raiskaukset ovat olleet suuri ja pitkäaikainen ongelma Suomessa. Monet naisjärjestöt ovatkin nousseet esiin ja huomauttaneet, ettei fokus saisi mennä väärään suuntaan.

– Toinen näkökulma on se, että kun uutisoidaan ulkomaalaistaustaisen tekemistä rikoksista, ihmisten mielikuvissa tekijät ovat islamilaisista maista tai kulttuureista, kun useimmiten kyseessä ovat kuitenkin lähialueelta, Euroopasta, tulleet tekijät.

Epäluulo ja viha ovat myös synnyttäneet ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia vastustavia järjestöjä.

– Näiden liikkeiden toiminta elää aalloittain. Pohjoismaalainen vastarintaliike kiellettiin oikeudessa, mutta toiminta muuttaa muotoaan, ja tämä on jatkuva kierre. Pitkällä aikavälillä ryhmittymiä tulee ja menee, mutta kyllä ne aina ovat läsnä.

Uskonto vihamotiivina – Pohdittaessa vihamotiivia on joskus vaikea päätellä, onko epäluulo ja viha kohdistettu etnistä kansalaisuut-

Eri viharikosmotiivien osuudet epäillyistä viharikoksista tehdyissä rikosilmoituksissa vuonna 2018.

ta vai uskontoa vastaan – se on veteen piirretty viiva, kertoo poliisitarkastaja Måns Enqvist.

– Kun tarkastelemme uskonnon motiivilla tehtyjä viharikoksia, niin ennen vuotta 2015 ne olivat kristinuskon parissa tehtyjä rikoksia. Ne ovat yleensä kohdistuneet kristinuskon vähemmistöihin ja lahkoihin. Vuonna 2015 islamin parissa tehdyt rikokset nousivat, mutta kristinuskoon liittyvät rikokset ovat nyt jälleen nousussa. Meillä on useampia tapauksia, joissa islamista kristinuskoon kääntyneeseen on kohdistettu rikoksia.

Näissä tapauksissa tekijä on usein läheinen tai tuttava.

Poliisiammattikorkeakoulun raportista selviääkin mielenkiintoinen fakta – kaikista viharikoksista noin kolmasosassa rikoksen tekijä on uhrin tuttava.

– Uskonnon lisäksi myös vammaisuuteen kohdistuvissa rikoksissa on yleistä, että tekijät löytyvät lähipiiristä. Tosin viime aikoina on tullut esiin huolestuttavia raportteja, joissa myös tuntemattomien taholta on kohdistettu pilkantekoa ja huutelua.

Entä millaisena antisemitismi näyttäytyy?

– Maailmalla ja Suomessakin puhutaan juutalaisvastaisuuden ja antisemitismin noususta, mutta emme ole sitä täällä nähneet tilastollisesti. Olemme tiedus-

telleet juutalaisyhteisöltä, pitävätkö he tapahtuneet yhteisössään, eivätkä kerro tapahtuneesta poliisille, mutta ei. Juutalaisiin kohdistuvat rikokset ovat useimmiten netissä tapahtuvaa kiihottamista kansanryhmää vastaan tai synagogaan tai muuhun kiinteistöön kohdistuvaa ilkivaltaa. He ovat satsanneet paljon turvallisuuteen. Välillä antisemitistisiä flaijereita ja tarroja ilmestyy katukuvaan.

Tällä tavalla tekijät saavat valitettavan laajaa näkyvyyttä.

Yhteiskunnallinen ongelma EU:n perusoikeusviraston tutkimuksessa Suomi luokiteltiin Euroopan rasistisimmaksi maaksi, mutta samalla rasismin uhreilla on suurin luottamus EU:ssa suomalaiseen poliisiin. Poliisitarkastaja Måns Enqvist näkee, että altistuminen toisille kulttuureille ja toisenlaisen taustan omaaville auttaa vähentämään toisiin kohdistuvia epäluuloa ja vihaa. Mikä on vierasta, on pelottavaa.

– Korkeimmat rikosilmoitusten määrät asukaslukuun suhteutettuna löytyvät Pohjois-Karjalasta ja Itä-Suomen alueelta. Pienillä paikkakunnilla erilaisuus korostuu, kun isoimmissa kaupungeissa ihmiset ovat tottuneet näkemään erilaisia ihmisiä kaduilla ja lapsilla on usein kavereita erilaisista taustoista.

Lopuksi poliisitarkastaja Måns Enqvist

muistuttaa, että näiden rikosten kitkeminen vaatii yhteiskunnallisia tekoja.

– Poliisihallitus oli mukana sisä-, oikeus- sekä opetus- ja kulttuuriministeriöiden yhteisesti asettamassa asiantuntijatyöryhmässä ”Sanat ovat tekoja”. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen toimi työryhmän puheenjohtajana. Annoimme loppuraportin viime keväänä. Hankkeen valmistelun aikana kuultiin tutkijoita, viharikosten uhreja, nuorten kanssa työskenteleviä sekä muita asian kannalta keskeisiä tahoja. Työryhmän näkemyksen mukaan vihapuhe on niin vakava ongelma, että se edellyttää hallitusohjelman tasoisia linjauksia ja vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimista. Työryhmä esitti yhteensä 13 suositusta vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, jota poliisi ei yksin pysty ratkaisemaan. Meidän kaikkien panosta tarvitaan.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Lähde ja kaavio: Rauta, Jenni.

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2018. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 15/2019.

SOTAHUUTO

11

Kuin toinen koti Suurmetsän vanhusten asuintalo – tuttavallisemmin Puistola – on viihtyisä koti vajaalle seitsemällekymmenelle seniorille. Sotahuuto istui alas Puistolasta vastaavan Annika Kuivalaisen kanssa selvittääkseen, millainen paikka Puistola on.

Tämä artikkeli on luettavissa ruotsiksi sivulta 22.

S

uurmetsän vanhusten asuintalo, ”Puistola”, muodostuu kahdesta 70-luvun lopulla rakennetusta talosta Puistolan kaupunginosassa Pohjois-Helsingissä. Aikoinaan tontti on lahjoitettu Pelastusarmeijalle sillä lupauksella, että tontille toteutuisi jotain vanhuksia ajatellen. Alkujaan asunnot rakennettiin inkeriläisiä paluumuuttajia varten. Tellervo Koivisto toimi tämän projektin suojelijana.

Nykyään vanhusten asuintalo on suunnattu yli 55-vuotiaille vähävaraisille helsinkiläisille asunnonhakijoille. Tästä voidaan kuitenkin tarvittaessa joustaa, kertoo Puistolan vastaava työntekijä Annika Kuivalainen:

– Muutaman kerran olemme joustaneet ikärajasta, niin että ”alaikäinen” on päässyt muuttamaan asuntoon. Mutta silloin on pitänyt olla hyvät perustelut. Nyt nuorin asukkaamme on 54-vuotias ja vanhin 96-vuotias. Tällä hetkellä asukkaista on naisia huomattava enemmistö. Muutamia pariskuntia on, mutta suurin osa asukkaista on yksinäisiä.

Vuosien aikana olen huomannut, että miehille avioero tai leskeksi jääminen on huomattavasti hankalampaa. Heidän on vaikeampaa rakentaa elämänsä kokoon. Naisilla tuntuu olevan enemmän selviytymiskeinoja.

Puistolassa myös eri kansalaisuudet kohtaavat. Eivätkä aina ilman konflikteja.

Syksyllä Puistolassa juhlittiin Pelastusarmeijan 130-vuotispäiviä.

12

SOTAHUUTO

– Meillä asuu muutamia Viron ja Venäjän kansalaisia. Enimmillään asukkaina on samanaikaisesti ollut kuuden eri maan kansalaisia. Silloin Puistola oli melkoinen kulttuurien sulatusuuni. Kulttuurierot aiheuttavat välillä pieniä ristiriitoja käytännön asioissa, sillä esimerkiksi pesutuvat ja saunat ovat yhteisiä. Mutta ei mitään, mistä emme olisi selvinneet, Annika toteaa hymyillen.

Puistolan asunnot ovat ARAn lainoittamia, joten asunnonhaku Puistolaan tapahtuu kaupungin hyväksymällä lomakkeella. Annika vastaa asukasvalinnoista.

– Raportoin kerran kuukaudessa kaupungille asukastilanteesta. Teen yhteistyötä myös kaupungin sosiaaliohjaajien

Keskiviikkoisin Puistolassa kokoontuu ystäväpiiri.

ja kodinhoidon kanssa. Jos huomaan, että joku asukkaista tarvitsee enemmän palveluja, niin otan yhteyttä heihin. Joskus kaupungin sosiaaliohjaaja voi myös soittaa minulle asiakkaastaan ja tiedustella, että onko vapaita asuntoja. Joskus ihmiset soittavat suoraan minulle ja välillä tulevat paikan päälle käymään, kun ovat saaneet tuttaviltaan kuulla tästä paikasta.

– Asukkailla voi olla taustalla myös sosiaalisia, terveydellisiä tai taloudellisia ongelmia. Tai elämäntilanne saattaa olla muuten hankala. Näitä ongelmia pyrimme kaupungin kanssa yhdessä ratkomaan.

Virkeänä pitävää viriketoimintaa Puistolan asukkaille on tarjolla myös monipuolista viriketoimintaa. Moni kokee yksinäisyyttä, ja yhteiset riennot tuovat arkeen apua ja iloa.

– Viriketoiminta on minun vastuullani. Keskiviikkoisin meillä kokoontuu ystäväpiiri, johon yleensä saapuu 10–15 osanottajaa. Se toimii hengelliseltä pohjalta. Pidämme hartaushetken, laulamme, juomme kahvia ja keskustelemme ajankohtaisista aiheista. Piirissä toisiinsa tutustuvat asukkaat, jotka eivät muu-

ten kohtaisi. Se on sosiaalinen tapaamispiste.

Kerran kuussa Annikan mies Antti Kuivalainen järjestää miestenpiirin.

Annika kertoo, että tämä on toivottua – miehillä on tarve keskustella asioistaan keskenään. Lisäksi Puistolassa toimii askartelukerho, jota useimmiten Rita Lumera Helsingin sosiaalikeskuksesta järjestää.

– Välillä se on ollut enemmän jumppakerho, Annika kertoo hymyillen ja jatkaa: – Järjestämme myös matkoja ja juhlia. Vuosittain pyrimme järjestämään päiväretken jonnekin. Jos paikkakunnalla on Pelastusarmeijan osasto, niin se on osana vierailua. Viime kesänä kävimme Porvoossa. Omat juhannus- ja joulujuhlat kuuluvat perinteisiimme.

Viime aikoina Puistolassa on juhlittukin isoja juhlia. Reilu vuosi sitten vietettiin Puistolan 40-vuotispäiviä, ja viime syksynä vuorossa olivat Pelastusarmeijan 130-vuotisjuhlat paikallisesti Puistolassa.

– Asukkaat rakastavat juhlia. Mitä isommat juhlat, sitä enemmän asukkaita tulee paikalle. Se on mukavaa vaihtelua arkeen.

Myös ulkopuoliset tahot järjestävät virikkeitä vanhuksille. Paikallisen lions-

klubin naiset järjestävät kevät- ja joulupuurojuhlat asukkaille. Pelastusarmeijan Helsingin osastosta kapteeni Esa Nenonen kyläilee vieraan kera useamman kerran vuodessa. Myös Malmin evankelisluterilaisesta seurakunnasta on käynyt pappi ja diakonityöntekijöitä.

– Puistola on hyvin yhteisöllinen, ja ihmiset tutustuvat toisiinsa. Kun joku pitkäaikaisista asukkaista nukkuu pois, käymme yhdessä hautajaisissa ja pidämme oman muistohetken kerhotilassamme.

Puistolassa toimii myös pienimuotoinen ruokajakelu arkipäivisin, joka toimii täysin muutaman vapaaehtoisen asukkaan voimin. Ruokalahjoitukset tulevat parilta läheiseltä K-kaupalta. Vapaaehtoiset lähtevät aamuisin seitsemän jälkeen noutamaan ruokatarvikkeet omilla autoillaan, ja he myös jakavat lahjoitukset itsenäisesti.

Kuuntelija ja rinnalla kulkija Temppelin sotilas Annika Kuivalainen on työskennellyt seitsemän vuotta Puistolassa. Myös vuoden 2008 hän työskenteli siellä ennen palaamista edelliseen työpaikkaansa hoitoalalle.

– Johdatuksen myötä palasin takaisin – ja nyt tämä on minulle kuin toinen koti.

Asukkaat ovat työn sokeri ja suola. 8 SOTAHUUTO

13

– Työ vaatii paljon rukousta, että Jumala antaisi paljon voimia ja viisautta siihen, miten toimia, kertoo Puistolan vastaava työntekijä, sotilas Annika Kuivalainen.

8 – Parasta työssäni ovat nämä ihmiset, heistä on tullut minulle kuin toinen perhe. Usein sosiaalityössä puhutaan asiakkaista, mutta en itse halua käyttää tuota termiä vaan puhua ihmisistä. Eräs asukas on joskus sanonut minulle, että ”olet kuin oma ihminen!” En halua olla heidän yläpuolellaan neuvoja antamassa, vaan enemmän kuuntelija ja rinnalla kulkija.

Mutta välillä tulee myös raskaita hetkiä.

– Joskus tuntee itsensä avuttomaksi, kun kohtaa konflikteja, joita ei pysty ratkaisemaan. Aikuisia ihmisiä ei pysty kasvattamaan. Välillä joudun puuttumaan 14

SOTAHUUTO

myös kiinteistöön liittyviin ongelmiin ja auttamaan asukkaita asioinneissa kielimuurin takia. Nämä ovat asioita, joihin joutuu hetkessä keksimään ratkaisuja, ja pitää yrittää vain tehdä parhaansa. Tämä on paras ja raskain työ, mikä minulla on koskaan ollut.

– Työ vaatii paljon rukousta, että Jumala antaisi voimia ja viisautta siihen, miten toimia.

Annika asuu Espoonlahdessa, ja työmatkaan kuluu helposti pari tuntia suuntaansa.

– Se on työn raskain osuus. Pitää olla palo tähän työhön. Koen työni kutsumuksena – tämä on paikkani tällä het-

kellä elämässäni. Kun saavun perille, on kuin saapuisin yhdestä kodista toiseen.

Millaisena Annika näkee työnsä ja Puistolan tulevaisuuden?

– Toivon, että toimintamme saa jatkua ja Puistola toimia paikkana, jossa vanhukset viihtyvät. Toivon, että saan olla heille tuki ja turva. Joskus meillä on hyvin vakaviakin keskusteluja ja käymme läpi sielunhoidollisia asioita. Haluan olla heidän käytettävissään.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Esa Nenonen & Antti Kuivalainen

Asunnottomuuspalveluiden avustava johtaja Malcolm C. Page (kuvassa oikealla) työryhmineen opintomatkalaisten kera.

Skotlannin Pelastusarmeijan asunnottomuustyöhön tutustumassa Pelastusarmeijan pääkaupunkiseudun asumispalveluiden esimiehet kävivät lokakuussa haistelemassa asunnottomuustyön uusia tuulia Skotlannin Edinburghissa ja Glasgow’ssa.

Skotlannin Pelastusarmeijan asunnottomuustyön työntekijät kävivät elokuussa 2018 tutustumassa pääkaupunkiseudun asumispalveluihin. Tuolloin syntyi idea vastavierailusta Skotlantiin. Sähköpostikirjeenvaihdon seurauksena Skotlantiin matkasivat sosiaalisen työn esimies Marja-Liisa Mäkelä, Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen, Pitäjänmäen asumispalveluyksikön johtaja Pasi Lehto, Castréninkadun yksikön esimies Mari Pyyhkälä, Väinölän yksikön esimies Jarkko Jyräsalo sekä asumispalveluiden kappalainen Markku Tulander.

Pelastusarmeija asunnottomuustyön eturintamassa Opintomatkalaiset matkustivat Edinburghin kautta Glasgow’hun. Pelastusarmeijan Housing First Service Lauriestonis-

sa asunnottomuuspalveluiden avustava johtaja Malcolm Page työryhmineen otti matkalaiset lämpimästi vastaan. Hyvin nopeasti tuli selväksi, kuinka suuri ja merkittävä toimija Pelastusarmeija Skotlannissa ja Isossa-Britanniassa on. Pelastusarmeija järjestää ja organisoi IsossaBritanniassa yli 80 erilaista toimintoa tai palvelua. Pelastusarmeijalla on Asunto ensin -periaatteella toimivaa hajasijoitettua asumista, tuettua asumista, tilapäistä majoittamista, päihdekuntoutusta, päiväkeskustoimintaa sekä kadulla nukkuvien parissa tehtävää etsivää ja ennaltaehkäisevää auttamistyötä. Skotlannissa työskentelee asunnottomien eri palvelujen parissa yhteensä 20 hengellistä työtä tekevää kappalaista.

Asunnottomien parissa tehtävässä työssä Skotlannin Pelastusarmeija toimii aivan eturintamassa ja kehittää jatkuvasti

palveluita yhteistyössä Stirlingin yliopiston kanssa. Pelastusarmeija aloitti muun muassa huumeiden käytön haittoja vähentävän ohjelman havaittuaan Skotlannin huumekuolemamäärän. Vuonna 2018 yliannostuksiin menehtyi Skotlannissa noin 1 200 ihmistä. Pelastusarmeija koulutti henkilökuntaa muun muassa defibrillaattorin ja huumeiden yliannostustapauksissa käytettävän naloksoni-injektion käyttöön. Ohjelma sai kiitosta hallitukselta: se oli selkeä menestys ja pelasti monta ihmishenkeä.

Aamupäivän keskustelun jälkeen oli vuorossa Pelastusarmeijan isännöimä verkostopalaveri, jossa saatiin kuulla eri organisaatioista sekä kuunnella heidän vuoropuheluaan. Keskustelu oli hyvin intensiivistä, ja vaikutuksen teki organisaatioiden innostus ja halu toimia hyvässä yhteistyössä asunnottomuuden vähentämiseksi. 8 SOTAHUUTO

15

Edinburghin uljasta maisemaa

8 Iltapäivällä siirryttiin Malcolm Pagen järjestämillä autokyydeillä Edinburghiin, jossa tutustuttiin Pelastusarmeijan Rapid Housing Service ja Wellbeing Day Centeriin. Edinburghin linnan läheisyydessä vanhassa kiinteistössä toimiva Rapid Housing oli kaikin puolin mielenkiintoinen kohde. Pelastusarmeija oli havainnut asunnottomien parissa ongelman: monet kadulla nukkuvat omistivat koiran, minkä takia heitä ei päästetty asunnottomien asumispalveluihin. Rapid Hou16

SOTAHUUTO

sing sallii lemmikit. Käytännössä yksikössä oli vain yksi sääntö: kiinteistössä ja sen välittömässä läheisyydessä ei saa käydä huumekauppaa.

Osallistamista ja mielipidevaikuttamista Seuraavana päivänä ohjelmassa oli osallistuminen Skotlannin paikallishallinnon järjestämään asunnottomuus-seminaariin. Seminaari tarjosi laajan kattauksen siitä, mitä Skotlannissa tehdään asunnot-

tomuuden vähentämiseksi. Oli hienoa nähdä selkeät tavoitteet, joihin myös paikallishallinto on sitoutunut. Asunnottomuus koskettaa erilaisia ihmisiä, joiden palvelutarpeet ovat erilaisia. Useat kolmannen sektorin toimijat pyrkivät vastaamaan ketterästi asunnottomien tarpeisiin ja kulkevat näiden henkilöiden rinnalla etsien ratkaisuja heidän arkisiin ongelmiinsa. Asunnottomia avustetaan esimerkiksi erilaisten hakemusten täyttämisessä tai uuden asunnon kalustamisessa.

Yksi Pelastusarmeijan Edinburghin toimipisteistä

Vaikutuksen teki myös monien organisaatioiden kokemusasiantuntijoiden, vertaisten ja vapaaehtoisten osaamisen käyttö koulutettujen ammattilaisten rinnalla. Organisaatiot Turning Point Scotland, Glascow Homelessness Network ja Scottish Drug Forum ovat vieneet palveluiden käyttäjien osallisuuden ja heidän mielipiteensä kuuntelemisen aivan uudelle tasolle. Palveluiden käyttäjistä koottu ryhmä saa päättää, kuinka paikallishallinnolta saadut rahat vuosittain jaetaan ja kohdennetaan. Näiden kolmen organisaation yhteistyön periaatteena on tarjota mahdollisuus käyttää palvelun piirissä olevien ihmisten elämänkokemusta, asunnottomuutta tai riippuvuutta positiivisella tavalla muiden auttamiseksi.

Seminaarista jäi mieleen myös Social Bite -järjestö. Se ylläpitää vapaaehtoisvoimin kahvilaa ja tekee kahvilatoiminnasta saaduilla varoilla vaikuttamiskampanjoita eri medioissa. Social Biten tärkein tehtävä on vaikuttaa asenteisiin ja mielipiteisiin asunnottomuutta kohtaan järjestämällä erilaisia tempauksia: se on esimerkiksi houkutellut eri aloilla toimivia johtajia kokemaan, miltä tuntuu viettää yö puistossa. Organisaation työ vaikuttaa merkittävästi suuren yleisön mielipiteisiin ja sitä kautta asunnottomuustyöhön kohdennettavia resursseja koskevaan poliittiseen päätöksentekoon.

Pelastusarmeijan Housing First Service Lauriestonissa, Glasgow’ssa.

Opintomatkalaisten ajatuksia matkan annista – Skotlannissa on tehty perinpohjaista työtä asunnottomuuden eteen Pelastusarmeijan toimiessa yhtenä edelläkävijänä.

Asunto ensin -periaate on Skotlannissa hyvin vahva erityisesti hajasijoitettuina ratkaisuina. Mietityttämään jäi, kuinka tämä malli toimii niillä asunnottomilla, joilla on useita päällekkäisiä ongelmia, kuten vakava mielenterveysongelma ja päihdeongelma, väkivaltaista käyttäytymistä, yleinen elämähallinnan ongelma sekä asumisvalmiuksien puutetta. Nämä asukkaat ovat juuri niitä, joita Suomen asumispalveluyksikkö-mallissa on iso osa. Hajasijoitettu malli on haastavien asukkaiden kohdalla vaativaa, mutta vähemmän tuen tarpeessa oleville se on varmasti toimiva, pohtivat Mari Pyyhkälä ja Jarkko Jyräsalo, asumispalveluyksiköiden esimiehet.

– Ei asunto ensin, vaan ihminen ensin. Tämä oli itselleni tärkeä oivallus Skotlannin Pelastusarmeijan toiminnasta, koska se on tähtäimessä kun työskentelemme Pelastusarmeijassa niin hengellisessä kuin sosiaalisessa työssä. Tämän näkökulman avulla pyrimme kohtaamaan ihmisen kaikkine tarpeineen ja pyrimme tukemaan sekä auttamaan häntä eteenpäin käytössämme olevilla resursseilla, toteaa Marja-Liisa Mäkelä, sosiaalisen työn esimies.

Säkkipilli ja kiltti – Skotlannin perinteitä

– Suurimman vaikutuksen matkalla teki Pelastusarmeijan aito ylpeys heidän tekemästään työstä vähäosaisten eteen sekä innostus ja sitoutuneisuus omien prosessien jatkuvaan kehittämiseen. Iso kiitos Malcolm Pagelle ja hänen työryhmälleen kaikin puolin hienosti järjestetystä tutustumisohjelmasta mahtavine illallisineen, kiittää Pasi Lehto, asumispalveluyksikön esimies.

– Matka oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Vasta muutaman kuukauden asumispalveluiden kappalaisena olleena kaikki tieto Asunto ensin -periaatteesta on tervetullutta. Skotlannista jäi mieleen erityisesti se, että asunnottomuus nähdään aina traumana, ja asunnottomat kohdataan ja heitä käsitellään traumatisoituneina ihmisinä. Jostain syystä minuun vaikutti suuresti se, että asia tuodaan sanallisesti ja selkeästi esiin.

Matkan jälkeen olen myös piirun verran paremmin ymmärtänyt sitä kaikkea hyvää työtä, jota henkilökunta meillä Suomessa tekee. Matkailu selvästi avartaa näkemyksiä, päättää Markku Tulander, asumispalveluiden kappalainen.

Antti Martikainen Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Opintomatkalaisten puolesta, avulla ja tuella Kuvat: Antti Martikainen, Jarkko Jyräsalo ja Pasi Lehto

SOTAHUUTO

17

Vihapuhe nousee ihmisestä, mutta se ei ole inhimillistä Mennään heti asian ytimeen. ”Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle toinenkin.”

Näin sanoi Mestari kauan sitten ja näin hän sanoo yhä. Mestari sanoi myös, että vihapuhe on samaa kuin tappaminen. ”Noo, Jeesus kyllä vähän liioitteli”, sanomme me.

Liioitteliko hän? Entä hänen oma vihainen puheensa fariseuksille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt…”? Vihapuhe on 2010-luvun iso asia, suuri ongelma. Jokaisella meistä on siitä omat kokemuksemme ja käsityksemme. Suurin osa meistä lienee samaa mieltä siitä, että vihapuheet ovat myrkky, joka syövyttää koko ihmiskuntaa. Samalla tunnemme voimattomuutta sen edessä: mitä tehdä?

Vihapuheen suitsimiseksi on tehtävissä paljonkin, isoa ja pientä. Lainsäädännöllä on jo määritelty ja jatkuvasti määritellään, millaista puhetta, kirjoittamista ja kuvamateriaalia yhteiskuntamme ei hyväksy. On kysymys yhteisestä eettisestä ymmärryksestä, joka luo kansakunnan moraalia. Ei ole kysymys mistään tiukkapipoisuudesta, ihmisten sanan- ja ilmaisuvapauden rajoittamisesta tai ”poliisivaltiosta”, vaan siitä, että yhteisen hyvän nimissä suojellaan inhimillistä elämää.

Erityisen oleellista on se, että suomalainen koulutusjärjestelmä kaikilla oppimisasteilla korostaa yhä selkeämmin ja painokkaammin jokaisen ihmisarvoa, loukkaamattomuutta ja suosittaa kärsivällistä yhteiseloa. Tätä tapahtuu jo nyt varsin hyvällä tavalla, mutta me kaikki voimme omalta pieneltä osaltamme vaikuttaa siihen mielipideilmastoon, joka 18

SOTAHUUTO

puolestaan vaikuttaa koulutusjärjestelmän linjauksiin.

Arkiset asenteet keskiössä Lakeja, sääntöjä ja rajoituksia tärkeämpää onkin se, millaisia ovat meidän omat henkilökohtaiset arkiset asenteemme ja vakaumuksemme näihin asioihin ja millaisia ovat niitä seuraavat tekomme.

Mitä ja milloin puhun ja kirjoitan, mistä ja miksi vaikenen? Isoja sisäisiä kysymyksiä ovat myös miten näen elämän, Jumalan, itseni, toiset ihmiset, asioiden merkitykset.

Mitä se vihapuhe oikein on? Vihapuhetta on monenlaista. Se on aggressiivista sanallista tai kuvallista hyökkäystä niitä kohtaan, jotka ajattelevat toisin tai ovat erilaisia. Se on eksymistä asialinjalta ja siirtymistä henkilökohtaisuuksiin, nimittelyyn, pilkkaamiseen, mitätöimiseen, mustamaalaamiseen, häpäisyyn, vähättelyyn. Se on leimaamista, sormella osoittelua, yhteen nippuun niputtamista. Se on joskus hyvinkin uhkaavaa, pelottelevaa. Se kohdistuu toisen ihmisen ulkonäköön, sukupuoleen, ikään, sosiaaliseen asemaan, poliittiseen mielipiteeseen, asuinpaikkaan, rotuun, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, kulttuuriin, uskontoon. Yhteistä kaikelle vihapuheelle

on se, että sen ilmaisija korostaa omaa tai ryhmänsä oikeassa olemista, paremmuutta, valtaa ja oman käsityksen ylivoimaisuutta. Vihapuhe haluaisi poistaa eitoivotut.

Todellisuudessa vihapuheen puhuja ei yleensä ole vahvoilla ollenkaan.

Hän pelkää, tuntee ahdistusta ja hänen itsetuntonsa on useinkin varsin heikko.

Takana voi olla myös oikeutettua suuttumusta, joka ilmaistaan niin huonolla tavalla, että asianomainen itsekin kauhistuu myöhemmin. Joskus vihapuheen taustalla ovat mielenterveydelliset ongelmat. Ihminen ei täysin tajua, mitä hän tekee.

Demokratian juurella Haluan tässä korostaa, että vihapuhe ei ole samaa kuin erimielisyyden ilmaukset. Meillä on erilaisina ihmisinä erilaisia ajatuksia, vakaumuksia, käsityksiä ja me saamme niitä täysin oikeutetusti kertoa puheissa, kirjoituksissa; somessa ja kasvotuksin. Olemme rakentaneet yhteiskunnallisen demokratian juuri sitä varten, että on tilaa erilaisille ymmärryksille politiikasta ja muista yhteisistä asioista. Suuttumus ja kiukku ja oman tai lähimmäisen asian puolustaminen ovat inhimillisiä perusoikeuksia. 8

SOTAHUUTO

19

”Vihapuhe on aina monologista, itsekästä, käskyttävää, alistavaa, vaihtoehdotonta.

Oikea dialogi on toisenlaista; se luo keskustelukumppanien välille tilan, johon mahtuu erilaisia näkemyksiä ja jossa on ihmisten perustavanlaatuisen ihmisarvon tunnustaminen.”

8 Vihapuheen ongelmallisuus onkin juuri siinä, että se pyrkii hiljentämään erilaiset mielipiteet, asiallisen vuorovaikutuksen, yhteisen pohdinnan, toisen osapuolen kuuntelun, yhteisesti koetun neuvottomuuden jonkun ongelman ääressä.

Vihapuhe pyrkii lopettamaan keskustelun, ratkaisun etsimisen, omien näkökantojen kriittisen tarkastelun ja pahimmillaan toisen ihmisen oikeuden olla olemassa omine mielipiteineen.

On oikeastaan kummallista, että samalla kun ihmisten mahdollisuudet ilmaista itseään monella eri kanavalla ovat huimasti laajentuneet, mielipiteiden ilmaisun laadukkuus on kaventunut. Ihmiset ikään kuin huutavat asiaansa niin isosti, että itse asia ja sen perusteleminen hukkuvat vihan hyökyaaltoon.

Kasvaminen dialogiin Palataanpa alkuun, toisenkin posken kääntämiseen ja siihen, että vihapuhe on olemukseltaan toisen ihmisen tappamista. Jeesus sanoi vahvasti, että ei ihminen tuhoa itseään niinkään sillä mitä syö ja juo – tuohan oli iso kiistakysymys noihin aikoihin – vaan sillä mikä nousee sisimmästä, sydämestä: pahat ajatukset, rakkaudettomat sanat, väkivaltaiset teot. Varhainen kristillinen seurakunta ohjeistikin jäseniään ajatuksella ”vihastukaa, mutta älkää antako auringon laskea vihanne ylle”. Pyrkikää aina sopuun, rauhoittakaa itsenne, nouskaa 20 SOTAHUUTO

paremmalle tasolle, näyttäkää mitä Jeesuksen esimerkin seuraaminen tarkoittaa.

Kyse on siis kasvamisesta dialogiin, aitoon vuoropuheluun. Vihapuhe on aina monologista, itsekästä, käskyttävää, alistavaa, vaihtoehdotonta. Oikea dialogi on toisenlaista; se luo keskustelukumppanien välille tilan, johon mahtuu erilaisia näkemyksiä ja jossa on ihmisten perustavanlaatuisen ihmisarvon tunnustaminen. Hyvä vuoropuhelu on jatkuvasti tarkentuvaa, kuuntelevaa, muovautuvaa ja sen etsimistä, mitä polkua pitkin päästäisiin eteenpäin erilaisista käsityksistä huolimatta.

Itsekkään minän kuolettaminen Sallinette minun tuoda tähän ajatuksen, joka äskettäin nousi uudella tavalla ymmärrykseeni. Se koskee kristillisen elämännäkemyksen ydintä, Jeesuksen seuraamista. Siihen kuuluu oman itsekkään minän kuolettaminen. Suomen kielen sana ’itse’ on ikivanhaa kantasuomea.

Muinaiset esiäitimme ja -isämme uskoivat, että kaikella olevaisella on sielu, siis myös eläimillä, kasveilla, jopa kivillä. Jokaisen ihmisen rinnalla kulki ikään kuin varjon lailla hänen yksilöllinen sielunsa, ’Itse’. Psykologiassa puhutaan käsitteistä ’ego’ ja ’tosiminä’.

Jeesuksen viesti oppilailleen oli ja on siinä, että me kaikki olemme itsessäm-

me, egossamme, sokeita; elämme pimeässä. ’Uskoontuloksi’ kutsuttu asia on yksinkertaisesti silmien avaamista, valon näkemistä, valossa elämistä. Se on oman ”vanhan” minän kuolemista, uudelleen syntymistä uudenlaiseen minään, uudenlaiseen ’itseen’. Paavali ilmaisi sen sanoilla: ”En enää elä minä, vaan Kristus minussa.”

Ylivoimaistako, mahdotonta? Kristus minussa? Hah! Ei ollenkaan: sinun ’Itse’ voi olla uusi ’Kristus-Itse’. Anna sen tapahtua, silloin se tapahtuu; ei sitä synnytetä väkisin. Itsekkäälle egolle jää yhä vähemmän tilaa, se kuihtuu.

Katso mitä tämä tarkoittaa ajatuksissasi, puheissasi ja teoissasi. Vihapuhe ei lähde tästä maailmasta väkivalloin, vihalla, vaan sillä, että ihmiset muuttuvat sisäisesti.

Mitäs jos tekisimme tästä alkaneesta vuodesta 2020 omalla kohdallamme vihapuheen vähentämisen vuoden? Edes pienessä mitassa, sisukkaasti, rakkaudellisesti. Siis niin, että kun näemme ja kuulemme vihapuhetta – toisen tai itsen ilmaisemana – emme ajattelisi: ”tuo on paha ihminen”, vaan ”mitä häneltä puuttuu; mitä vailla hän on”.

Lari Junkkari työyhteisövalmentaja, kirjailija, pappi Kuvat: Isabella Mariana

Armeijassa tapahtuu

Oulu osasto sai kaksi uutta jäsentä 24.11.2019.

Päivi Martinkauppi on uusi sotilas ja Markus Herva uusi siivilijäsen. Kuvassa Päivi ja Markus (oik.) osaston johtajien, luutnanttien Daniel ja Jessica Bryant-Rönnqvistin (vas.) kanssa.

Jumalan siunausta uusille jäsenille!

Raumalla saatiin iloita heti vuoden 2020 alkaessa, kun keskiviikkona 1.1. osastoon siunattiin uusi siviilijäsen Pasi Ruokolainen. Toivotamme runsasta Jumalan siunausta veljellemme!

Joulupata-keräyksen aikaan lukuisat upseerit ja vapaaehtoiset patavahdit antoivat tukensa antamalla aikaa. Ilman heidän panostaan tämä keräys ei olisi mahdollinen.

Suuri kiitos kaikille patavahdeillemme!

Robert Becker otettiin alokkaaksi Helsingin osastoon 12.1.2020. Siunausta matkallesi!

Kuvassa Robert ja kadetti Benjamin Hursti, joka iloitsee uudesta alokkaasta.

Territorion johtajien, everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin (oik.) vuoden 2020 ensimmäinen vierailu suuntautui Turkuun. Pyhityskokouksen jälkeen tarjolla oli herkullinen lounas. Osaston johtajat, majurit Toni ja Natalia Penttinen (vas.) tiimeineen (kuvassa tiimistä Sirkka Lemberg) esittelivät osaston ja tuetun asumisen PATAS-toiminnan tiloja ja kertoivat näystään tulevalle vuodelle. Kiitos heille Turussa tapahtuvasta arvokkaasta työstä!

17.12. järjestimme Helsingin rautatieasemalla Joulupadan puurotempauksen.

Aamun aikana sadat ohikulkijat pääsivät nauttimaan puurosta ja tekemään halutessaan lahjoituksen.

SOTAHUUTO

21

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Håll fast vid det goda I sandlådan vänder barnet ämbaret upp och ner, bankar taktfast med spaden på ämbarets botten och manar fram en god kaka, inte en ond kaka (”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku”). När ämbaret lyfts bort ser man resultatet – blev det en felfri kaka? Oftast har kakan nog fått smärre stötar.

Under de senaste månaderna har det förts livliga diskussioner huruvida det blev en god kaka eller en ond kaka. Ord som ”hatpropaganda”, ”uppviglande mot folkgrupp” och olika slag av angivelser och rättegångar har blivit bekanta för oss via media. Yttrandefrihet och sårande kommentarer har stått mot varandra. Å andra sidan är vi verkliga mästare på att bli sårade. Och när vi känner oss sårade tycker också vi fullvuxna att vi har rätt att ge svar på tal (eller ännu bättre) – kritisera, hota eller till och med ta till handgripligheter. Vi ger utlopp för vårt illamående på andra. Det gäller ju inte bara ett barn som leker i sandlådan. Det är förvirrande att följa med hur ledaren för en stormakt blir sårad av någonting en 16-årig skolflicka har sagt. Eller ta del av finländarnas rent av hatfyllda kommentarer på webbartiklar skrivna av oliktänkare.

Barnens sandlådelekar har på något vis blivit en del av de vuxnas värld.

När barnen i sina lekar råkar i strid med varandra hoppar det lätt ”grodor” ur munnen, knytnävarna går till attack och snart är det ett enda skrikande. När en vuxen sedan griper in börjar beskyllningarna. Naturligtvis finns felet alltid hos motparten, oberoende av hur man ser på saken. Och det tar sin tid att förlikas.

För tvåtusen år sedan vandrade här en man – Jesus Kristus – som undervisade och som med sitt eget sätt att leva på gav konkreta exempel på kärlek och rättvisa. Han lärde oss att vända andra kinden till och göra gott mot våra fiender. Löna inte ont med ont – välj det goda. Själv höll Jesus fast vid denna princip ända till sin död på korset, oberoende av allt hattal och våld.

Samma regler som i barnens sandlådelekar gäller också i de vuxnas värld.

Vi kan inte tvinga fram en förändring i en annan människa. Vi kan bara ändra på vårt eget handlingssätt – och vårt sätt att tala. Och den vägen förhoppningsvis också inverka på motparten.

Orden har en stor makt. Inga hätska ord utan goda ord. Paulus uppmanar oss: ”Er kärlek skall vara uppriktig. Avsky det onda, håll fast vid det goda. Visa varandra tillgivenhet och broderlig kärlek, överträffa varandra i ömsesidig aktning.” (Rom. 12:9–10) Vad kryddar du din kaka med? Inga onda ord – håll fast vid det goda.

Kati Kivestö kapten undervisnings- och studieofficer

22

SOTAHUUTO

– Arbetet kräver mycket bön, att Gud skulle ge vishet och kraft i olika situationer, berättar soldat Annika Kuivalainen, ansvarig för Puistola.

S

uurmetsän vanhusten asuintalo, ”Puistola”, består av två hus, byggda i slutet av 1970-talet i Parkstad, en stadsdel i norra Helsingfors. Tomten donerades i tiden till Frälsningsarmén, med önskemål om att tomten skulle komma äldre människor till godo. Från början byggdes bostäderna med tanke på ingermanländska återflyttare. Tellervo Koivisto var beskyddare för detta projekt.

Nuförtiden är bostäderna menade för minst 55-åriga mindre bemedlade helsingforsbor. Vid behov kan vi nog vara flexibla, berättar Annika Kuivalainen, ansvarig för Puistola: – Några gånger har vi bortsett från åldersgränsen, så att en ”underårig” har fått flytta in, men i sådana fall måste skälen vara goda. För tillfället är vår yngsta invånare 54 år och vår äldsta 96 år.

Kvinnorna är i majoritet. Det finns några par, men största delen av invånarna bor ensamma. Genom åren har jag märkt att män har det betydligt svårare att bli ensamma p.g.a. skilsmässa eller dödsfall.

Kvinnor har i allmänhet större förmåga att klara vardagen.

Puistola är också en smältdegel för olika nationaliteter. Inte alltid utan konflikter.

– Vi har endel invånare från Estland och Ryssland. Som mest har det funnits sex olika nationaliteter samtidigt. Kulturskillnaderna orsakar ibland större eller mindre konflikter i olika praktiska saker, för t.ex. tvättstugan och bastun är gemensamma. Men ingenting som vi inte har klarat upp, konstaterar Annika.

Bostäderna i Puistola är bundna till ARA-lån. Därför sker ansökan om bostad med en blankett som är godkänd av staden. Annika har hand om valet av nya hyresgäster.

– Jag rapporterar till staden en gång per månad om valet av hyresgäster. Jag samarbetar också med stadens socialarbetare och hemvården. Om någon invånare verkar vara i behov av mera hjälp, så kontaktar jag dem. Ibland kan någon av stadens socialhandledare ringa och höra om det finns lediga bostäder för någon klient. Ibland ringer folk direkt till mig och ibland har någon hört om det

Som ett andra hem Suurmetsän vanhusten asuintalo – mera känt som Puistola – är ett trivsamt hem för knappt 70 seniorer.

Krigsropet träffade Annika Kuivalainen, som är ansvarsperson, för att ta reda på vad Puistola är för ett ställe.

här stället via en bekant och då händer det att de kommer direkt till gården.

– Endel invånare kan ha sociala problem, sjukdomar eller krångel med ekonomin. Somliga har andra svårigheter.

Dessa problem försöker vi lösa i samarbete med staden.

Klubbverksamhet och andra aktiviteter Det ordnas mångsidiga aktiviteter för invånarna. Många känner sig ensamma, och gemensamma samlingar ger glädje och hjälp i vardagen.

– Det är på mitt ansvar att ordna olika aktiviteteter. Varje onsdag samlas ”Vänkretsen” (Ystäväpiiri). Den fungerar på andlig basis. Vi håller andakt, sjunger,

dricker kaffe och diskuterar aktuella ämnen.

Här möts sådana som inte annars skulle träffas. Gruppen är en social träffpunkt.

En gång per månad samlas männens grupp under ledning av Annikas man, Antti Kuivalainen. Annika berättar att det fanns en beställning på det här – män har behov av att diskutera sinsemellan.

Dessutom fungerar en hobbyklubb, oftast under ledning av Rita Lumera från Helsingfors socialservicecentral.

– Ibland har det varit mera en motionsklubb, berättar Annika med ett leende och fortsätter: – Vi ordnar också utfärder och fester. Varje år försöker vi ordna en dagsresa någonstans. Om det finns en Frälsningsarmékår på orten, så ingår ett besök där i programmet. Ifjol

somras var vi i Borgå. Egna midsommaroch julfester hör till våra traditioner.

Under det senaste året har vi också firat större märkesdagar. För ett drygt år sedan firades Puistolagårdens 40-årsfest och i höstas var Frälsningsarméns 130-årsfest i turen, lokalt i Puistola.

– Invånarna älskar fester. Ju större fester, desto flera deltagare. Det är välkommen omväxling i vardagen.

Också utomstående organisationer ordnar verksamhet för de gamla. Den lokala Lionsklubbens damer ordnar en vårfest och en julgrötsfest varje år.

– Frälsningsarméns Helsingforskårs ledare, kapten Esa Nenonen, ofta med någon gäst, kommer på besök flera gånger per termin. 8 SOTAHUUTO 23

Radio / TV Aamuhartaus lauantaina 1.2. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 majuri Natalia Penttinen

Johtajien vierailulista Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat:

På hösten firades Frälsningsarméns 130-årsfesten i Puistola.

8 – Vi har också haft besök av präster och diakoner från Malms evangelisklutherska församling.

– Puistolagården är väldigt kollektiv, och folk lär känna varandra. När någon som har varit med oss länge har lämnat oss, går vi tillsammans på begravningen och håller en egen minnesstund i klubbrummet.

– Vi har också en liten matutdelning på vardagarna, som fungerar helt med några frivilliga från gården. Maten kommer från två närbelägna K-affärer.

Varje morgon klockan sju hämtar de frivilliga matvarorna med egna bilar och sköter även utdelningen självständigt.

Lyssnare och medvandrare Annika Kuivalainen, soldat på Templet, har arbetat sju år i Puistola. Dessutom arbetade hon där under ett år 2008 innan hon återvände till sin föregående arbetsplats inom vården.

– Genom Guds ledning återvände jag – och nu känns gården som ett andra hem.

Invånarna är arbetets socker och salt.

– Det bästa med mitt arbete är människorna här, de har blivit som en andra familj. Ofta talar man inom socialarbetet om klienter, men jag vill inte använda den termen utan istället prata om människor. En invånare sade en gång åt mig att “Du är som en familjemedlem!”.

Jag vill inte ge råd ovanifrån utan hellre vara en lyssnare och medvandrare.

24

SOTAHUUTO

La 1.2. Tampereen osasto,

uusien osastoupseerien tervetulokokous

Men tidvis kommer det också tunga stunder.

– Ibland känner man sig hjälplös, när man inte lyckas lösa någon konflikt. Det är omöjligt att uppfostra vuxna människor. Då och då är jag också tvungen att blanda mig i fastighetens problem, och att hjälpa invånarna med olika ärenden som är svåra p.g.a. språkmuren. Det är saker som kräver omedelbara beslut och man kan endast göra sitt bästa.

Det här är det bästa och tyngsta job som jag någonsin har haft.

– Arbetet kräver mycket bön, att Gud skulle ge vishet och kraft i olika situationer.

Annika bor i Esboviken och arbetsresan räcker nästan ett par timmar, en väg.

– Det är arbetes tyngsta del. Man måste brinna för det här för att orka. Jag ser det som en kallelse – det är min plats i det här skedet av livet. När jag kommer fram är det som att komma från ett hem till ett annat.

Hur ser Annika på arbetet och Puistola i framtiden?

– Jag hoppas att verksamheten får fortsätta och att det får vara en plats där de gamla trivs. Jag hoppas att få vara ett stöd och en trygghet för dem. Ibland har vi också väldigt allvarliga, själavårdande samtal. Jag vill finnas till för dem.

Toni Kaarttinen Foto: Toni Kaarttinen & Antti Kuivalainen

Majuri Saga Lippo, ylisihteeri: Su 23.2. Kouvolan osasto

Vielä on mahdollisuus ostaa Vuosikalentereita!

loput vuosikalenterit nyt vain 3 € +postikulut! kauppaosasto@pelastusarmeija.fi puh. (09) 681 2300 / kauppaosasto

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse: rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse: Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous”

Onko sinulla kysymyksiä koskien nuorisotapahtumaa?

Ota yhteyttä: ana.vargas@pelastusarmeija.fi

liikuntaviikonloppu

Kunnossa elämään! fit4life 2020 22.–24.5. Silokallio, Pori Mukaansatempaava viikonloppu kaiken ikäisille täynnä liikunta-aktiviteetteja ulkona ja sisällä!

Aikuiset 60 €, 2 aikuista 100 €. Lapset 3–12-vuotiaat 25 €, 13–18-vuotiaat 40 €, alle kaksi vuotiaat veloituksetta. Sisältää majoituksen, ruokailut, päivittäiset hartaudet sekä jumalan-palveluksen sunnuntaina. Saunaan ja uimaan päästään mahdollisuuksien mukaan. Ilmoittautuminen osastojen kautta.

Sydämeni laulu -konsertti Sunnuntaina 15.3. klo 14 Pelastusarmeijan Temppeli, Uudenmaankatu 40 Lämpimästi tervetuloa!

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Amen.

SOTAHUUTO 25

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

EYE 2020 Euroopan nuorisotapahtuma 6.–9.8. Zeewolde, Alankomaat

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Arkistojen aarteita

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.

Helmikuussa 1918 Suomen sisällissota jakoi kotimaamme kahtia niin ideologisesti kuin maantieteellisestikin.

Sisällissota oli erityistä aikaa myös Sotahuudon historiassa. Koska rintamalinjojen ylitse oli mahdotonta toimittaa lehteä, keväällä 1918 Sotahuutoa toimitettiin ja painettiin sekä Helsingissä että Vaasassa.

Helsingissä toimitetun lehden vuoden ensimmäisessä numerossa eversti Karl Larsson muistuttaa puolueettomuuden tärkeydestä.

N:o 1 / 1918 Lauantaina 23 p. Helmik.

Puolueettomuutemme.

Everstiltä.

Paraikaisessa luokkataistelussa on ehdottomasi tärkeää, että Pelastusarmeijan upseerit ja sotilaat noudattavat ankarinta puolueettomuutta.

Punaisen ristin yhdistys voi olla esikuvana. Tätä laitosta kaikki sotivat puolet pitävät puolueettomana. Sen tehtävänä on hoitaa haavoittuneita, taistelivatpa sitten millä puolella tahansa.

Pelastusarmeijalla ei koskaan ole ollut muuta kuin yksi tehtävä, ja se on hädän ja onnettomuuden – hengellisen ja aineellisen – lieventäminen ja tor26

SOTAHUUTO

juminen, missä se on ilmennytkään, kysymättä kansallisuutta, yhteiskuntaluokkaa, uskontoa tai poliittisia mielipiteitä.

Olemme kaikille ihmisille julistaneet pelastusta synnistä, itsekkyydestä ja kaikesta epävanhurskaudesta Jesuksen veren kautta. Senohella olemme koettaneet huolehtia kärsivistä orvoista, hyljätyistä ja mikäli mahdollista koettaneet hankkia heille niin paljon valoa, toivoa, iloa ja vapahdusta kuin suinkin.

Tätä työtä meidän tulee jatkaa. Surut ja onnettomuudet kohtaavat näinä päivinä

satoja, jopa tuhansia. Menkäämme kärsivien epätoivoisten luo, menkäämme äitien, leskien, isättömien luo ja osoittakaamme heille laupeutta ja myötätuntoa tuntein sanoin ja teoin.

Varjelkaamme sydämemme puhtaana kaikesta katkeruudesta ja varokaamme etteivät kaikki nuo monenmoiset huhut saa mieltämme lannistaa. Meidän tulee esiintyä totisina Jeesuksen Kristuksen edustajina, samanlaisina kaikille, valmiina auttamaan, missä tahansa tilaisuus siihen annetaan.

2€ n

Helmikuu 2020 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 130. vuosikerta

Keväällä 1918 Sotahuutoa toimitettiin poikkeuksellisesti sekä Helsingissä ja Vaasassa, sisällissodan rintamalinjojen molemmin puolin.

Nähtyä ja kuultua.

Everstin muistiinpanoja.

Nykyiset olot pakoittavat meitä taaskin omassa pienessä kirjapainossamme hankkimaan korvausta joku aika sitten tilapäisesti lakkautetun Sotahuudon tilalle. Katkaistun liikenteen takia tämä lehti tuskin kuitenkaan saapuu Helsingin ulkopuolella oleviin osastoihin. Toivomme sentään tämän lehden tuottavan siunausta ja valoa niin pitkälle kuin se pääsee leviämään. *** Olemme sen pahempi melkein kokonaan eroitetut tovereistamme monin paikoin.

Osastoista pohjoispuolella Tamperetta,

Savon osastoista Kouvolaa ylempänä ja Karjalan osastoista Viipurin tuolla puolen emme tiedä mitään. Majuri Pulli sähköitti joku päivä takaperin, että Tampereen upseerit ovat ilmoittautuneet Punaisen ristin palvelukseen, sekä että kaikki alkoivat uskollisesti täyttää velvollisuutensa. Staabikapteeni Strand on myöskin sähköteitse tiedottanut olevansa katkaistu Karjalan osastoista sekä ilmoittaa tilanteen olevan vakavan. Kaikki toverit, jotka näin ovat eristetyt ovat suljetut esirukouksiimme. Antakoon Jumala heille armoa, viisautta ja voimaa tehdäkseen sen mikä oikein on ja suorittaakseen saamansa työn.

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2020 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: iStock

SOTAHUUTO

27

aloitetaan uusi vuosi hyvällä sanomalla

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni

Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys