Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.
Alida Bosshardt Monissa maissa hautakiveen kaiverretaan syntymäaika, yhdysviiva ja kuolinpäivä. Tämän rohkean naisen kivessä lukisi Alida Margaretha Bosshardt 10. kesäkuuta 1913 – 25. kesäkuuta 2007. On sanottu, että alulla ja lopulla ei ole merkitystä, vaan sillä mitä yhdysviiva edustaa – eletty elämä on tärkeä. Voimme juhlia ”majuri Bosshardtina” lämpimästi muistetun Pelastusarmeijan upseerin elämää.
Alida kävi Pelastusarmeijan kokouksessa Hollannissa 18-vuotiaana. Siellä hän löysi kutsumuksensa, ja hänestä tuli upseeri vuonna 1934. Hänen ensimmäinen määräyksensä luutnanttina oli Zonnehoek. Se oli rikkinäisistä perheistä tulevien lasten koti, joka sijaitsi juutalaisalueella itäisessä Amsterdamissa. Vuonna 1941 saksalaiset miehittäjät kielsivät Pelastusarmeijan toiminnan ja sen omaisuus takavarikoitiin. Pelastusarmeijan jäsenillä ei ollut lupa käyttää virkapukua, mutta he eivät antaneet periksi. Zonnehoek jatkoi toimintaansa yksityiskotina.
kiellosta huolimatta maaseudulle etsimään ruokaa. Hänet petettiin, ja saksalaiset ottivat hänet kiinni vuonna 1944, mutta hän pakeni kaksi viikkoa myöhemmin, kun kuulustelija ”unohti” laittaa oven lukkoon perässään.
Kesällä 1942 juutalaisia oltiin karkottamassa ”itään töihin”, ja epätoivoiset vanhemmat toivat lapsiaan Alidan luo pyytäen häntä etsimään heille piilopaikat. Hollannin vastarintaliike toimitti silloiselle kapteenille osoitteet. He matkustivat junalla ja jalkaisin toiselle puolelle maata, ja siellä 75 lasta piilotettiin 10 eri kotiin. Kerrotaan, että vauvoja kuljetettiin polkupyörien koreihin kätkettynä. Nimiä ja osoitteita ei kirjoitettu muistiin, jotta saksalaiset eivät voisi jäljittää lapsia.
Sodan jälkeen Alida työskenteli Pelastusarmeijan päämajassa Amsterdamissa. Hän tajusi pian, että Armeija ei toiminut pahamaineisella Punaisten lyhtyjen alueella, ja sai luvan aloittaa työn siellä. Hän valloitti sydämiä lämpimällä hymyllään, hurmaavalla hollantilaisaksentillaan, ehdottomalla uskollaan, luottamuksellaan Jeesukseen ja ihmisrakkaudella, jota ei voinut olla huomaamatta. ”Kuinka ja missä voimme kohdata ihmisiä hädässä, jos emme ole heidän keskellään?” hän vastasi, kun häneltä kysyttiin elämästä vaarallisessa kaupunginosassa.
Hänen tukensa lapsille ei päättynyt tähän. Kapteeni Bosshardt pyöräili usein 20 SOTAHUUTO
Sodan jälkeen juutalaislapset palasivat perheidensä luo. Alida Bosshardt piti heihin yhteyttä pitkälle 90-vuotiaaksi. 25.1.2004 Israelin hallitus antoi hänelle virallisen tunnustuksen, ja hänen nimensä löytyy holokaustin uhrien muistopaikasta Yad Vashemista.
Vuonna 1949 Alida sai vastuulleen koko Hollannin sosiaalisen työn, ja hän perusti tukikohtansa Amsterdamin keskustaan, missä hänet jo tunnettiin lastenkodin työntekijänä. Vuosien ajan hänen huoneensa toimi makuu- ja olohuoneena, toimistona, neuvontapisteenä ja kaikkena muuna, mikä suoraan tai epäsuoraan liittyi hänen virkaansa. Usein hän heräsi keskellä yötä koputukseen ja avunpyyntöihin. ”Minulla ei ole ruokaa... minut on hylätty... tarvitsen suojaa... tarvitsen rahaa... lapseni on sairas... vaimoni synnyttää... mieheni löi minua.” Hänestä tuli äitihahmo alueen 3 000 prostituoidulle, joista suurimman osan hän tunsi nimeltä. Häntä rakastivat ja kunnioittivat tytöt, parittajat, alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät. Hän ei antanut anteeksi heidän syntiään, mutta huolehti vakavasti syntisistä. ”Yksi synti ei ole toista pahempi”, hän sanoi usein. ”Pankkiiri ja prostituoitu ovat molemmat erossa Jumalasta, ja syntiä on erossa oleminen.” Majurin työ Punaisten lyhtyjen alueella sai huomiota, kun hän opetti Amsterdamin yliopistossa, ja yksi hänen oppilaistaan halusi oppia lisää hänen
