Kadettimme Benjamin Hursti:
Armollisuutta oppimassa Tämän vuoden aiemmissa numeroissa olemme esitelleet kadettimme Pasi ja Ruth Marttisen sekä Kimmo Nordblomin. Nyt viimeisenä, muttei vähäisimpänä, vuorossa on toisen vuoden kadetti Benjamin Hursti. Hän on vuoden alusta alkaen vastannut Lahden osastosta. Elämän kriisien myötä tulikivenkatkuinen kuva Jumalasta sai väistyä, ja Benjamin koki uudenlaista armollisuutta itseään ja muita kohtaan. Nyt hän on valmis antamaan itsensä täydellä sydämellä Jumalan valtakunnan työhön.
On kaunis aurinkoinen päivä vieraillessani Lahden osastossa. Auringonsäteet valaisevat osaston salin. Valitettavasti sali on tyhjä, sillä koronarajoitukset ovat estäneet normaalin toiminnan. Osaston johtaja, kadetti Benjamin Hursti paljastaa, että ”poikkeusajat” ovat hänelle tuttuja. – Ennen saapumistani Lahteen toimin avustajana Hämeenlinnan ja Helsingin osastoissa. Koko avustaja-aikani on ollut enemmän tai vähemmän erityisolojen aikaa, Benjamin hymähtää. – Hämeenlinnan osasto oli pitkään remontin takia kiinni, ja remontti myös venyi. Kun osasto saatiin valmiiksi, niin olikin jo Joulupata-aika. Sitten tuli määräys Helsinkiin, ja siellä oli jälleen remontti menossa. Kun remontti valmistui, koronapandemia alkoi, joten ei tässä parina 22
SOTAHUUTO
vuonna normaaliarkea ole tullut paljon elettyä, hän naurahtaa. Salin laidalla on Benjaminin työnurkkaus, jossa hän toimistotöiden lisäksi vastaanottaa avustusasiakkaita. Istumme alas ja pyydän Benjaminia jakamaan elämäntarinaansa kanssamme.
Ajan siivillä Benjamin on 44-vuotias. Näiden vuosien varrella on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. – Synnyin Vantaalla, mutta Mäntsälässä asuin lapsuuden ja nuoruuden. Aikuisena sitten vähän joka puolella... Vääksyssä, Vantaalla, Mäntsälässä, Lahdessa, Hollolassa, Mikkelissä, Hämeenlinnassa ja nyt jälleen Lahdessa. Benjaminin sukunimi saattaa vaikuttaa sinusta tutulta – ja kyllä, hän on su-
kua HurstinAvusta tutuille Veikko, Lahja ja Heikki Hurstille. – Veikko Hursti oli isänisäni, Heikki on setäni ja Sini, joka toimii nyt HurstinAvun toiminnanjohtajana, on serkkuni. Minulla on muistikuvia HurstinAvun toiminnasta niiltä vuosilta kun ukkini veti sitä. Nykytoiminnasta en ole kovin tietoinen, vaikka ihmiset näin aina olettavatkin, Benjamin toteaa hymyillen. – Muistan yllättävän vähän lapsuusajasta. Mieleenpainuvinta oli, kuinka isäni veljien Heikin ja Mikon ollessa Espanjassa lähetystyössä vierailimme siellä vuosittain. Ajoimme autolla Euroopan halki. Siinä kun koko perhe on pitkiä aikoja pienessä autossa, esiin nousee tiettyjä haasteita, Benjamin nau8 rahtaa.
