Ritva Oksanen:
Yksinäisyys voimavarana 81-vuotias näyttelijälegenda Ritva Oksanen on tehnyt pitkän uran näytelmien, televisio-ohjelmien, musiikin ja runoiltojen parissa, mutta ei lainkaan suunnittele eläköitymistä. – Minulla on vielä paljon annettavaa, Ritva Oksanen toteaa hymyillen. Pelastusarmeija on ollut mukana useammassakin vaiheessa hänen elämässään. Viime vuosien aikana Ritva Oksanen on esittänyt komentaja Eva Klemanin ”Älä jätä sinua yksin” -hartauden inspiroimaa lausunta- ja musiikki-iltaa. Runon yksinäisyys-teema koskettaa nyt entistä vahvemmin. On aika tutustua Ritvan elämäntarinaan ja näihin mielenkiintoisiin yhtymäkohtiin.
Tapaamme Ritvan kanssa keväisenä päivänä Helsingissä. Keskustelupaikaksi on valikoitunut hiljainen kahvila. Tarpeeksi hiljainen, jotta nauhuri saisi talteen näyttelijälegendan sanat ja pystyisimme myös pitämään tarpeeksi etäisyyttä toisiin kahvilassa olijoihin. Ritva huokaa, ettei mennyt vuosi ole ollut esiintyvälle taiteilijalle helppo. – Elämä on tällä hetkellä välitilassa. Mutta nyt on turvallisempi mieli, kun sain juuri rokotuksen. Täytän kesäkuun puolessavälissä 82 vuotta, ja olen ylpeä ikääntymisestäni. Vaivoja tulee, muttei kukaan ilman niitä elämästä selviä. Korona on kovasti iskenyt meidän esiintyvien taiteilijoiden alalle, se on vienyt meiltä leivän. Minulla on eläke, joten itselläni ei ole hätää, mutta rakastan työtäni ja haluan tehdä sitä. 6
SOTAHUUTO
Ihan pelottaa, osaanko edes enää näin pitkän tauon jälkeen, Ritva kertoo lämpimästi hymyillen. Jos rajoitukset sallivat, Ritvan seuraavaa esitystä pääsee seuraamaan Petäjäveden kirkossa 4.8. Vaikka tämä pandemia-aika huolettaa, Ritva kertoo suhtautuvansa elämään positiivisesti. – Aloitan aamuni lukemalla A. J. Russellin Jumala puhuu -kirjaa ja rukoillen. Välillä toimettomuus toki ahdistaa. Tosin huomasin kirjahyllyni pursuavan kaikkia ihania runokirjoja, joten eihän minulla tässä olekaan mitään hätää.
Pelastusarmeijan kummityttö Ennen kuin sukellamme Ritva Oksasen uran käänteisiin, hän kertoo, että Pelastusarmeija on kulkenut hänen elämän-
vaiheissaan mukana. Siksi hän mielellään suostuikin tähän haastatteluun. Ensikosketus Armeijaan tapahtui kuusivuotiaana. – Synnyin sodan aikana Vaasassa, josta lähdimme äidin kotitalolle Lannevedelle sotaa pakoon. Ollessani kuusivuotias isäni sai töitä Jyväskylästä palokunnasta, ja muutimme sinne. Siellä näin pelastusarmeijalaisia ensi kerran. Pelastusarmeijan kuoro lauloi Kirkkopuistossa ja kun näin nuo naiset bonetit päässä ajattelin, että tuollaiseksi minä haluan! Ritva naurahtaa. – Vuotta paria myöhemmin olin myös Pelastusarmeijan joulujuhlissa esiintymässä. Minulle on jäänyt mielikuva, miten pukkia odotellessa lauloin vaikka kuinka kauan yk8 sin. Rakastin sitä.
