Sotahuuto 2018/08 by Sotahuuto

2€ Elokuu 2018 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 10–13

Kotona euroopassa Komentajat eva ja johnny kleman: – parhaat muistomme suomesta ovat ihmisistä

Sivut 6–9

Kenraali andré COx: Sivu 5

pelastusarmeijan uusi kenraali Brian Peddle

tehtävämme on olla suolana ja valona maailmassa SOTAHUUTO 1

SOTAHUUTO

SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | ELOKUU 2018 | 2 €

Tässä

numerossa

TÄSSÄ KUUSSA

UUSI KENRAALI BRIAN PEDDLE

KENRAALI ANDRÉ COX: SUOLANA JA VALONA MAAILMASSA

LIITY ARMEIJAAN!

JOHNNY JA EVA KLEMAN: KOTONA EUROOPASSA

TEEMAN TIENOILLA

CEDIN REISSULLA

KRIGSROPET – KOLUMN

IDAG LEVER JAG!

ARMEIJASSA TAPAHTUU

SYVÄSUKELLUS LAULUKIRJAAN

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Kansainvälisen Pelastusarmeijan

ääni

Pelastusarmeijan viimeisin Korkea neuvosto järjestettiin Lontoon Renaissancehotellissa, jonka vieressä sijaitsee yksi maailman suurimmista lentokentistä. Muutaman minuutin välein lähtevät ja saapuvat lennot muistuttavat elävästi Pelastusarmeijan kenraalille kuuluvasta kansainvälisestä vastuusta. Saapuessamme Lontooseen yhdessä 129 eri maan johtajan kanssa hämmästelimme taas armeijamme kansainvälisyyttä tietoisina globaalista toimivallasta, joka uudella kenraalilla tulee olemaan. Rukousten ja tarkan harkinnan jälkeen äänestettäisiin, kenestä tulee aidosti kansainvälisen Pelastusarmeijan ääni. Kun astumme suureen neuvotteluhuoneeseen, joka toimii seuraavien päivien ajan Korkean neuvoston istuntosalina, huomio kiinnittyy välittömästi tavaroiden täydelliseen järjestykseen, pöytien ja tuolien suoriin riveihin, mikä tuo tunnelmaan sopivaa arvokkuutta. Jokaisella osallistujalla on oma istumapaikka, mikrofoni, kynä – jopa vesipullo ja lasi! Kaikki on tarkkaan mietitty, jotta jokaisella olisi mahdollisimman mukavat oltavat, sillä kokoukset saattavat kestää monta tuntia. Korkea neuvosto on monivaiheinen. Jokaisen jäsenen täytyy itsenäisesti ja henkilökohtaisesti miettiä, kenet Jumala on valinnut johtamaan kansainvälistä Pelastusarmeijaa. Päätös syntyy sekä historiallisessa että syvästi hengellisessä kokoontumisessa, jossa Pyhä henki puhuttelee jokaista jäsentä ainutlaatuisella ja erityisellä tavalla. Minusta tuntuu, että Korkean neuvoston tärkein jäsen ei ole sen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Huomasin, että vaikka heillä on todella tärkeä tehtävä päätöksentekoprosessin johtamisessa, neuvoston kappalaisella on suuri vastuu johtaa istuntosali Jumalan läsnäoloon. Ja se on todella tärkeää – tämä on taivaallinen tehtävä! 4

SOTAHUUTO

Hengellinen puoli on selkeästi esillä Korkeassa neuvostossa. Pelastusarmeijalaisten kirjoittamat ja säveltämät laulut ovat osa päivittäisiä ylistys- ja rukoushetkiä. Olemme kokonaisvaltainen liike, ja pohdintojemme ytimessä ovat pelastus ja pyhitys. Neuvoston suuri ryhmä sopii ja hyväksyy säännöt ja menettelytavat tunti tunnilta ja päivä päivältä etenevän prosessin mukaan: hektistä, mutta luottamuksellista kysymyksenasetteluprosessia tukevat syvälliset mietinnät ja vilpittömät keskustelut. Kaikki tallennetaan ja kirjataan huolellisesti, ja käydään seuraavana aamuna läpi kappalaisen avaushartauden jälkeen. Kun prosessi on valmis ja koko istuntosali on antanut hyväksyntänsä, varsinainen vaali voidaan aloittaa. Se tehdään hiljaisuudessa, arvokasta ja pyhää tehtävää kunnioittaen. Jokainen jäsen kutsutaan nimellä äänestyskoppiin äänestämään. Pian sen jälkeen, kun kaikki ovat äänestäneet, tulokset julistetaan täydelle istuntosalille. Tällä huolellisella menettelytavalla istuntosalille selviää vähitellen Jumalan päätös. Viimeinen äänestys paljastaa, kuka sopii parhaiten kenraalin virkaan. Jokainen Korkea neuvosto on ollut historiallinen tapahtuma, ja myös Korkea neuvosto 2018 oli historiallinen monella tavalla. Viimeisenä päivänä, torstaina 24. toukokuuta, kappalainen (komentaja Mark Tillsey kansainvälisestä päämajasta) johti neuvoston Pelastusarmeijan laulukirjan lauluun: ”Pelastus! Mikä iloinen ääni!”[vapaa suomennos]. Sitten komentaja Devon Haughton, Karibian territorion johtaja, luki Apostolien tekojen luvusta seitsemän jakeet 51–60. Näihin jakeisiin syventyen ja niiden merkityksen koko istuntosalille tunnustaen kap-

palainen puhui suoraan kokelaille pyhän rohkeuden tarpeesta. Tuosta apostoli Stefanosta käsittelevästä kertomuksesta hän otti esille Stefanon saaman taivaallisen varmistuksen ja sen, miten hän kaikesta huolimatta säilytti palavan rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan. Neuvosto yhtyi laulukirjan lauluun ”Kaltaises Jeesus” painottaen kohtaa ”on henki auttajain” [Suomennos Pelastusarmeijan laulukirjasta 1990]. Sen jälkeen komentaja Yvonne Westrupp (Uuden-Seelannin, Fidžin ja Tongan territorion naistyön presidentti) rukoili. Sitten alkoi äänestysprosessi, jonka tuloksena komentaja Brian Peddle valittiin Pelastusarmeijan 21. kenraaliksi. Hän siirtyy uuteen vastuulliseen virkaansa 3.8.2018.

Patrick Naud eversti territorion johtaja

Kuva: Den Belitsky

Pelastusarmeijan Uusi kenraali tulee Kanadasta Pelastusarmeijan Korkea neuvosto valitsi Pelastusarmeijan kansainväliseksi johtajaksi kanadalaisen Brian Peddlen. Hän on järjestyksessä 21. kenraali ja siirtyy kenraalin tehtävään kansainvälisen päämajan esikuntapäällikön paikalta elokuun alussa. Nykyinen kenraali André Cox jää silloin eläkkeelle. Komentaja Brian Peddle on 61-vuotias. Hänet vihittiin upseeriksi vuonna 1977, ja sen jälkeen hän on työskennellyt kotimaassaan Kanadassa Pelastusarmeijan seurakuntatyössä eri osastoissa sekä piiripäämajassa. Vuonna 2007 hän sai määräyksen Uuden Seelannin, Fidžin ja Tongan territorioon piiripäälliköksi. Seuraava tehtävä oli toimia Ison-Britannian ja Irlannin Pelastusarmeijan ylisihteerinä. Vuonna 2011 hän palasi kotimaahan Kanadan ja Bermudan alueen johtajaksi. Kolmen vuoden kuluttua komentaja Peddle siirtyi kansainväliseen päämajaan Amerikan ja Karibian alueen sihteeriksi, ja sitten vuonna 2015 esikuntapäälliköksi eli kenraalin läheisimmäksi työtoveriksi. Vuonna 1978 Brian Peddle avioitui Rosalie Rowen kanssa. Komentaja Rosalie Peddle aloittaa puolisonsa rinnalla uudessa tehtävässä. Hänestä tulee Pelastusarmeijan maailmanlaajuisen naistyön johtaja. Valitsemisen jälkeen komentaja Brian Peddle kiitti Korkeaa neuvostoa luottamuksesta. Hän sanoi tuntevansa nöyrää kunnioitusta suurta tehtävää kohtaan ja luottavansa kaikkivaltiaan Jumalan apuun ja johdatukseen, kun Pelastusarmeija jatkaa maailmanlaajuisen tehtävänsä toteuttamista tulevaisuudessa.

Vaikutuksia kautta Armeijan Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion ylisihteeri, everstiluutnantti Ced Hills arvioi, että uuden kenraalin valinta vaikuttaa maailmanlaajuisesti kautta Armeijan.

Vastavalittu kenraali, komentaja Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle (keskellä) sekä Suomen ja Viron territorion johtajat, everstit Patrick ja Anne-Dore Naud.

– Jokainen johtaja tuo oman ainutlaatuisen näkökulmansa ja hengellisen näkynsä. Kenraalin aloitteet ja painotukset ulottuvat huipulta ruohonjuuritasolle ja etulinjan missioon, everstiluutnantti Ced Hills toteaa. – Kenraali André Coxin aikana meillä on ollut ”Koko maailma liikkeelle”, ”Koko maailma rukoilee” ja ”Koko maailma lukee” -kampanjat, jotka ovat herättäneet pelastusarmeijalaisten mielikuvituksen ympäri maailman. Kenraali André Coxin pääpainotus ja perintö on kuitenkin vastuullisuusliikkeen hyväksi tehty työ. Asian parissa on otettu suuria edistysaskelia, mutta paljon on myös työtä jäljellä. Kanadalainen komentaja Brian Peddle tuntee hyvin Euroopan, ja viimeisen kol-

men vuoden aikana hän on työskennellyt tiiviisti yhteistyössä kenraali André Coxin kanssa. – Hän tuntee hyvin eurooppalaisen kontekstin, Ced Hills toteaa. – Vaikka hän on vasta astumassa virkaan, odotamme jatkuvuutta ja sitä, että rakentaminen tapahtuu perustuksille, joita on laskettu viimeisen viiden vuoden aikana. – Esitämme myös kutsun uudelle kenraalille ja komentaja Rosalie Pedllelle tulla vierailemaan Suomen ja Viron territoriossa. Toivotamme heidät lämpimästi tervetulleiksi! The Salvation Army International News / Sotahuuto

SOTAHUUTO

Kenraali André Cox:

Tehtävämme on olla suolana ja valona maailmassa

Viimeiset viisi vuotta ovat olleet työntäyteisiä kenraali André Coxille ja komentaja Silvia Coxille heidän toimiessaan kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajina. Toukokuussa Korkea neuvosto kokoontui ja valitsi heidän seuraajikseen komentajat Brian ja Rosalie Peddlen. Huhtikuussa kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox vierailivat Helsingissä Kutsuttu palvelemaan -juhlaviikonloppuna. Vierailun aikana kenraali vihki upseereiksi Suomen ja Viron territorion tuoreimmat luutnantit, Ana Krüger Vargasin ja Eliel Vargasin, sekä luovutti Hedvig-palkinnon presidentti Tarja Haloselle ansioista Pelastusarmeijan tukijana. Kaiken tämän keskellä kenraali soi Sotahuudolle haastattelutuokion, jossa pääsemme kurkistamaan menneisiin vuosiin, ajankohtaisiin kysymyksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

SOTAHUUTO

Kenraali André Cox vietti lapsuutensa 50- ja 60-luvulla Eteläisessä Rhodesiassa (nykyisin Zimbabwe) hänen vanhempiensa ollessa määrättyinä siellä alueellisina upseereina. Varttuminen Afrikassa englantilaisen isän ja sveitsiläisen äidin lapsena totutti Andrén kulttuurin monimuotoisuuteen jo nuorena. – Se oli etuoikeutettua lapsuutta. Perheemme ei ollut varakas, mutta verrattaessa oloihin, joissa paikalliset elivät, sain kokea olevani hyvinkin etuoikeutettu. Se oli ihanteellinen paikka varttua: hyviä ystäviä, turvallinen ympäristö ja poikkeuksellisen hieno ilmasto – kuin Suomen kesä, kenraali toteaa hymyillen. – Koulunkäynnin ohella minulla oli mahdollisuus matkustaa vanhempieni mukana syrjäisiin paikkoihin maaseudulla. Joskus lähdimme näille armeijavierailuille teltan ja retkeilytarvikkeiden kera, jotta pystyimme yöpymään luonnossa. Lapsuusvuosina heräsi rakkauteni Afrikan luontoa kohtaan, ja se rakkaus on vahva tänä päivänäkin. Perhe palasi myöhemmin Sveitsiin. Genevessä kohtalo toi nuoren André Coxin ja Silvia Voletin yhteen. – Vanhempani olivat määrättyinä Pelastusarmeijan yömajassa Genevessä. Andrén äiti on kotoisin Genevestä, ja kun André päätti, että hän haluaa oppia ranskaa, niin hänen äitinsä etsi hänelle

sopivaa harjoittelupaikkaa Pelastusarmeijasta. André päätyi työskentelemään vastaanottovirkailijana tuossa samaisessa yömajassa. Tuolloin tapasimme, komentaja Silvia Cox paljastaa hymyillen. Avioitumisen jälkeen seurasi upseerikoulutus kansainvälisessä kadettikoulussa Lontoossa. Valmistuttuaan vuonna 1979 he saivat kaksi osastomääräystä Sveitsiin. Noina vuosina perheeseen syntyi kolme tytärtä: Myriam, Esther ja Sarah. Tyttöjen ollessa pieniä Coxit saivat määräyksen Zimbabween. Näiden vuosien jälkeen he työskentelivät kahdeksan vuoden ajan Sveitsin, Itävallan ja Unkarin territorion päämajassa Bernissä. André toimi ensin viestintäsihteerinä ja sitten taloushallinnon sihteerinä. Vuodet tässä tehtävässä opettivat paljon Pelastusarmeijan hallinnollisesta ja taloudellisesta todellisuudesta.

Vuodet Suomessa Sitten André ja Silvia Cox saivat ensimmäisen määräyksensä territorion johtajiksi – Suomeen ja Viroon. He toimivat Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtajina vuosina 2005–2008. Kenraali muistelee: – Se oli hyvin odottamatonta. Tunsimme jännitystä ja innostusta – seikkailun tuntua. Emme tienneet ennakolta Suomesta mitään, joten tiedustelimme, sai-

simmeko tavata silloiset territorion johtajat Carl ja Gudrun Lydholmin. He kutsuivat meidät viikonlopuksi Helsinkiin. Rakastuimme Suomeen samoin tein. Saavuttuamme emme koskaan katselleet taaksemme ja kokeneet koti-ikävää tai katumusta. Meille oli kerrottu, että suomalainen kulttuuri on erilaista ja suomalaiset varautuneita ja hiljaisia, mutta me koimme ihmiset hyvin lämminsydämisiksi ja vieraanvaraisiksi. Tunsimme olomme kotoisaksi ja odotimme innolla edessä siintäviä työn mahdollisuuksia. – Olimme innoissamme siitä, että territorion johtajina meillä oli mahdollisuus päästä kehittämään hengellistä työtä. Suomen-vuotemme sisältävät monia ihania muistoja: hienot ulkoilmakokoukset, kongressit, Halleluja-ratikka. Ihania asioita, Silvia Cox lisää, ja André Cox jatkaa: – Aistimme ilmassa olevan kaihoa menneiden vuosikymmenien suuruudesta, mutta me näimme monia mahdollisuuksia. On ollut hienoa, että lähdettyämme meillä on ollut mahdollisuus palata Suomeen kahdesti vierailulle. Olemme nähneet miten asiat ovat edistyneet, miten ilmassa on toivoa ja näkyä. Näemme Pelastusarmeijan voivan Suomessa hyvin ja olevan elävä osa yhteiskuntaa. 8 SOTAHUUTO

Kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox vierailivat huhtikuussa Helsingissä. Juhlaviikonlopun päätteeksi heitä muistettiin omilla Kutsuttu palvelemaan -esiliinoilla. – Tulemme aina rakastamaan Suomea ja suomalaisia. Näemme, että Jumala siunaa Suomea ja tekee työtä suomalaisten sydämissä.

Tiellä kenraaliuuteen Suomen vuosien jälkeen komentajat André ja Silvia Cox palvelivat Eteläisen Afrikan sekä Ison-Britannian ja Irlannin territorion johtajina. Tehtävä Isossa-Britanniassa jäi viiden kuukauden mittaiseksi, kun kenraali Linda Bond otti yhteyttä ja esitti toivomuksen, että André ottaisi vastuun esikuntapäällikön ja Silvia maailman naistyön presidentin tehtävästä. – Olimme häkeltyneitä. Itselleni entistä hämmentävämmäksi asian teki se, että tämä oli ensimmäinen kerta Pelastusarmeijan historiassa, kun sekä isä että poika ovat palvelleet esikuntapäällikkönä. Tämä tietoisuus yhdistettynä työn laajuuteen tuntui suorastaan pelottavalta. – Esikuntapäällikön tehtävä oli erittäin hyödyllinen tulevaisuuttani ajatellen. Siinä opin, miten kansainvälisen Pelastusarmeijan hallinto toimii, ja miten valvomme työtä näissä 129 maassa, joissa toimimme. Kisälliaika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä kenraali ilmoitti, että hän luo8

SOTAHUUTO

puisi asemastaan. Niin vain muutaman kuukauden jälkeen otin tehtävän vastaan – ilman virallista titteliä tai kenraaliuden tuomaa vaikutusvaltaa, mutta täyttäen työn toiminnalliset puolet siihen asti, kunnes Korkea Neuvosto kokoontuisi. En mennyt vuoden 2013 Korkeaan Neuvostoon ajatellen, että minusta tulisi kenraali. Korkea Neuvosto on itse asiassa hengellinen harjoitus, ja kuka tahansa osanottajista voi olla manttelinperijä. Menneiden kuukausien ansiosta pystyin suhtautumaan oikealla tavalla, ja siirtymä tapahtui itse asiassa hyvin pehmeästi.

Kenraaliuden taakka ja siunaus Kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox toteavat viiden viime vuoden kuluneen hyvin nopeasti. – Aika on mennyt nopeasti, olemme olleet kiireisiä. Meillä on ollut etuoikeus nähdä tilastojen ja numeroiden taakse, miten Armeija on edelleen tehokas toimija nykymaailmassa. Meillä on ääni, ja

meidän on uskallettava käyttää sitä, sillä poliitikot kyllä kuuntelevat, mitä meillä on sanottavana. Taloushallinnollisen taustansa vuoksi kenraali André Coxille on ollut hyvin tärkeää ajanmukaistaa Pelastusarmeijan taloudellisia ja hallinnollisia standardeja. – Täytimme vaatimukset, mutta standardimme eivät monin paikoin olleet nykypäivän tasalla. Viiden vuoden aikana olemme nähneet suuremman hallinnollisen ja taloudellisen standardien uudistumisen kuin sitä edeltävänä kolmena vuosikymmenenä. Nyt standardimme vastaavat korkeimpia kansainvälisiä vaatimuksia. Ja miksi? Jumalan lahjojen paimenina olemme vastuussa lahjoittajillemme ja yhteiskunnalle. On ollut ilo nähdä, miten territorioiden hallintoa on kehitetty viime vuosina: toimintamme on lainmukaista, läpinäkyvää ja vastuullista. Pelastusarmeijalla on erittäin hyvä maine, ja siitä on pidettävä kiinni. – Meille henkilökohtaisesti muistorikkainta ovat näinä vuosina olleet hengellisen työn mahdollisuudet. Pelastusarmei-

”Meidän pitää olla liikekannalla oleva, ei peloissaan perääntyvä Armeija.”

jan 150-vuotisjuhlat, Boundless-kongressi, säteilee edelleen vaikutuksia maailmaan. Kohtaamme ihmisiä, jotka kertovat olleensa paikalla ja Jumalan koskettaneen heitä. Kaikki se painotus rukoukseen ja raamatunlukuun ennen ja jälkeen kongressin puhutteli hyvin monia. Pelastusarmeijalaiset nauttivat yhteydestä. Rukouksen aallot vyöryivät kautta maailman, kenraali André Cox toteaa, ja komentaja Silvia Cox täydentää: – Nämä kokemukset ovet tehneet meidät hyvin onnellisiksi. Rukoilemme, että Armeija voi olla merkityksellinen ihmisten sydämissä tulevaisuudessakin.

Maailma, jossa elämme Kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajana kenraali joutuu kohtaamaan monia hankalia aiheita. Maailma, jossa elämme, on konfliktien ja eriarvoisuuden värittämä. Kenraali avaa näkemystään: – Maailmassa tapahtuu paljon huolestuttavia asioita. Poliittiset jännitteet ovat kasvamassa. Monien mielestä olemme ajautumassa takaisin kylmään sotaan. Maailma on pelottavampi, sillä meillä ei ole enää niitä samoja mekanismeja, joita meillä oli edellisinä vuosikymmeninä. Voi vain pohtia, miten helposti olemme ajautumassa kohti tilannetta, jossa puheet kääntyvät teoiksi. Eräät maailman vaikutusvaltaisimmista miehistä voivat olla suuri vaara, ja meidän on rukoiltava tämän asian puolesta. – Jos valtiot keskittyvät rakentamaan muureja ja torjuvat apua tarvitsevia ihmisiä, maailma ajautuu konflikteihin, terroritekoihin ja lopulta sotaan. Sotaan resursseista – ei vain öljystä, kullasta ja timanteista, vaan jopa vedestä. Linnoittautuminen ja eriytyminen kasvattavat vihaa. – Armeijan työn näkökulmasta huolestuttavinta on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvaminen. Se on kasvamassa moraalittoman suureksi. Viime vuonna 82 % kaikesta tuotetusta varallisuudesta päätyi yhdelle prosentille

maailman väestöä. Puolet maailman väestöstä, köyhimmistä köyhimmät, eivät hyötyneet tästä kasvusta lainkaan. Maailman tila ei voi jatkua tällaisena. Pelastusarmeijan on tärkeää jatkaa olemassaoloa järjestäytyneenä, köyhyyttä vastaan taistelevana sotajoukkona. – On tärkeää ymmärtää tehtävänä olevan työn paljous. Minusta tuntuu, että välillä unohdamme identiteettimme ja missiomme. Meidät on kutsuttu olemaan suolana ja valona maailmassa. Meidät on kutsuttu saarnaamaan ja kohtaamaan ihmisten tarpeet Jeesuksen nimessä. Siellä missä teemme näin, Pelastusarmeijalla on tarkoitus. Ja missä meillä on tarkoitus, siellä ihmiset haluavat olla kytköksissä meihin, sillä he näkevät, että toiminnoillamme on vaikutusta ihmisten sydämiin ja elämiin. – Olemme rakkauden armeija, komentaja Silvia Cox tiivistää, ja kenraali jatkaa: – Meidän pitää olla liikekannalla oleva, ei peloissaan perääntyvä Armeija. Maailma tarvitsee Armeijaa, mutta Armeija, joka ei tee mitään, on tarpeeton. Emme saa keskittyä vain kivaan pieneen puuhasteluun ja jumalanpalvontaan, mikä tekee meidät itsemme iloiseksi. Pelastussotilaiden ei tulisi nähdä itseään seurakuntalaisina, vaan sotilaina armeijassa, joka on kutsuttu sotaan. Osastojen tulee olla kytköksissä sosiaaliseen työhön ja kohdata ihmiset niin hengellisellä sanomalla kuin sosiaalisella avulla. Samoin pitää muistaa, että sosiaaliset toimipisteemme ovat paikkoja, joissa evankeliumin sanomaa voi jakaa ja sen voiman kohdata. Kokonaisvaltaisen mission tarpeellisuus on nähtävä entistä selkeämmin. Näemme erinomaisia tuloksia siellä, missä tämä on saatu toimimaan. Pelastusarmeija on todellinen kansainvälinen toimija: tällä hetkellä toimimme 129 maassa. Kenraali näkee kulttuurien moninaisuuden rikkautena. – Voimme oppia paljon toisiltamme. Meitä on siunattu monilla kielillä, kult-

tuureilla ja tavoilla. Asioita, joita olemme unohtaneet, voimme oppia veljiltämme ja siskoiltamme muista maista. Ajattelen, että tämä on samalla pieni kurkistus siihen, miltä taivaassa näyttää – olemme kaikki yhtä. On hyvin koskettavaa, miten tunnemme yhteyttä toisiimme kohdatessamme Armeijalaisia toisista maista, vaikka emme ymmärtäisi kieltä. Olemme samaa perhettä. Se on jotakin, mitä meidän tulee vaalia.

Tulevat vuodet Korkea neuvosto kokoontui toukokuussa ja valitsi uudeksi kenraaliksi komentaja Brian Peddlen. Keskiyöllä 3. päivä elokuuta hän astuu virkaan. Kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox ovat siis juuri astumassa kenraaliuden jälkeiseen aikaan: – Asetumme arkeen ja katsomme, mitä tapahtuu. Aiomme hiljentyä käymään läpi, mitä kaikkea olemme näinä vuosina nähneet ja kokeneet. Sitten katsomme, millaiselle polulle Jumala meidät johdattaa, komentaja Silvia Cox paljastaa, ja kenraali André Cox täydentää: – On mukavaa saada läheisempi yhteys perheeseemme, sillä olemme olleet 13 vuotta poissa kotoa. Myöhemmässä vaiheessa olisi mielenkiintoista kirjoittaa kokemuksistamme. Haluan palata myös rakkaan harrastukseni valokuvauksen, erityisesti luonto- ja villieläinkuvauksen, pariin. Siksi haluaisin palata Afrikkaan safarille. Lopuksi kenraali ja komentaja Silvia Cox haluavat lähettää rakkaat terveiset Suomen pelastusupseereille, sotilaille ja Armeijan ystäville: – Tulemme aina rakastamaan Suomea ja suomalaisia. Näemme, että Jumala siunaa Suomea ja tekee työtä suomalaisten sydämissä. Eläkää uskossa, sillä Jumala on uskollinen. Kuunnelkaa, mitä Jumala teille sanoo, niin hän vastaa rukouksiinne. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Valery Plotnikov

SOTAHUUTO

Liity Armeijaan! Haluatko nähdä uusia kaupunkeja, tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja tarttua tehtäviin, joista sinulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta? Liity Armeijaan! Oletko valmis astumaan ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltäsi? Oletko valmis menemään sinne, minne sinut määrätään? Liity Pelastusarmeijaan!

Pelastusarmeijassa seurakunnan jäseniä kutsutaan sotilaiksi. Kuulostaako tämä sinusta oudolta? Oikeastaan siinä ei ole mitään outoa, sillä sota on käynnissä ympärillämme, halusimme sitä tai emme. Olemme sodassa maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Taistelemme paremman maailman puolesta ja sen puolesta, että ihmiset voisivat hyvin ja että myös heidän kuolematon sielunsa olisi turvassa. Voiko kukaan olla puolueeton tässä sodassa? Kenen joukoissa sinä haluaisit seistä? Jotkut sotilaat kuulevat sisäisen kehotuksen sitoutua kokoaikaiseen palvelukseen Pelastusarmeijan riveissä, ja he hakeutuvat upseereiksi. Upseeriksi ei ruveta kuitenkaan ihan noin vain. Haastattelujen jälkeen hakija hyväksytään kokelaaksi. Kokelasaikana hakija jo työskentelee Pelastusarmeijassa upseerien ehdoilla, mutta hänellä on vielä mahdollisuus perääntyä. Puolen vuoden harjoittelun aikana hän saa käsityksen siitä, mitä upseerin työ on käytännössä. Hän ymmärtää, mihin on ryhtymässä ja voi varmistua siitä, että tämä on sitä, mitä hän oikeasti haluaa elämällään tehdä. Tänä aikana hakijalle myös yleensä selviää, kuuliko hän oikeasti kutsun vai kuvitteliko hän vain.

Jos sotilas vielä kokelasajan päätyttyä on vakuuttunut siitä, että Jumala on hänet kutsunut Pelastusarmeijan upseeriksi ja hän on valmis vastaamaan kutsuun, alkaa vähintään kaksivuotinen upseerikoulutus. Kokelaasta tulee kadetti ja hän saa myös ensimmäisen ”määräyksensä”. Pelastusarmeijassa upseerit eivät hakeudu eri tehtäviin, vaan heidät määrätään sinne, missä heitä kulloinkin eniten tarvitaan. Upseerit työskentelevät pääsääntöisesti osastoissa eli Pelastusarmeijan paikallisseurakunnissa. Osastoja on yli 20 paikkakunnalla ympäri Suomea. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eläkkeelle jäädessään moni upseeri puhuu sujuvasti jo viittä, kuutta eri murretta ja on tottunut syömään monenlaisia perinneruokia. Määräyksiä ei kuitenkaan anneta umpimähkään eikä ilman perusteltua syytä. Kun tiedetään, että jollakin paikkakunnalla on odotettavissa muutoksia, määräyslautakunta kokoontuu hyvissä ajoin rukoilemaan ja pohtimaan, kuka upseeri olisi sopivin avautuvaan tehtävään, kenen lahjoista ja osaamisesta olisi eniten hyötyä kyseiselle yhteisölle. Toki upseerilla on mahdollisuus kieltäytyä saamastaan määräyksestä, mutta

käytännössä tätä harvoin tapahtuu. Upseerit hyväksyvät jo liittolupaustaan allekirjoittaessaan sen, että he sitoutuvat menemään sinne, missä Armeija heitä tarvitsee. Pelastusarmeijan upseeri ymmärtää, että tehtävä ja päämäärä on suurempi kuin hän itse. Upseeriksi ei hakeuduta sitä varten, että saavutettaisiin tietty asema tai arvo tai että saataisiin mainetta, kunniaa ja valtaa. Pelastusarmeijan upseerin tehtävä on ennen kaikkea palveluvirka. Riippumatta siitä, missä tehtävässä tai asemassa upseeri on, hän on aina Jumalan, seurakunnan ja yhteisön palvelija. Pelastusarmeijassa upseeriarvot määräytyvät palveluvuosien tai vastuutehtävien mukaan. Jeesuksen opetuksen mukaan suurin ei ole kuitenkaan se, joka on johtaja, vaan se, joka palvelee. Liity Armeijaan! Se voi tarkoittaa kieltäytymistä monista asioista, luopumista tutusta ja turvallisesta ja suostumusta ulkoisesti vaatimattomaan elämään – mutta ainakin elämälläsi on tarkoitus! Saga Lippo kapteeni Kuvat: Toni Kaarttinen Kuvitus: Joel Pihlaja

SOTAHUUTO

KOTONA EUROOPASSA Komentaja Johnny ja Eva Klemanille Suomi tuntuu kahden määräyksen ansiosta toiselta kodilta. Nyt Johnny ja Eva Kleman toimivat Euroopan alueen kansainvälisenä sihteerinä ja naistyön sihteerinä Pelastusarmeijan kansainvälisessä päämajassa Lontoossa. – Maallistuvassa Euroopassa on omat haasteensa, mutta näemme paljon potentiaalia ja toivon pilkahduksia, hyviä asioita tapahtuu. Jumalan valtakunta on rakennettu vahvalle perustalle.

Lontoossa on kevät tavatessani komentajat Johnny ja Eva Klemanin. Komean St. Paulin katedraalin kupeessa kasvavan kirsikkapuun ensimmäiset herkät kukinnot ovat avautuneet. Vain muutaman portaan päässä katedraalista sijaitsee Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja. Se on kaupungin sydämessä, mikä on hyvin kuvaavaa – missä ihmiset, siellä Armeija. Eva ja Johnny ottavat minut lämpimästi vastaan kerroksessa, jossa työskentelevät kaikki maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan viiden alueen (Afrikka, Amerikat ja Karibia, Eurooppa, Eteläinen Aasia sekä Tyynenmeren ja Itä-Aasian alueet) kansainväliset sihteerit henkilökuntineen. – Tämä on hyvin mielenkiintoinen kerros! Kun kierrät kerroksen, kierrät koko maailman, Eva toteaa hymyillen. – Tämä on todellinen kulttuurien sulatusuuni, meidän omassa tiimissämmekin on henkilöitä monesta maasta, muun muassa Ruotsista, Isosta-Britanniasta ja Saksasta… Suomalainen vielä puuttuu! Eva naurahtaa.

Eva ja Johnny ovat asuneet vuoden alusta asti Lontoossa, ja he ovat kotiutuneet hyvin. – Vuokrasimme Bromleysta, LuoteisLontoosta tyypillisen englantilaistalon, jossa on pieni puutarha. On jännittävää nähdä, mitä kaikkea puutarhassa kasvaa, Eva kertoo hymyillen. – Britit rakastavat puutarhoja ja puistoja, ja toiveissamme onkin nähdä monia kauniita puutarhoja täällä ollessamme. St. James Park on kesällä ehdoton suosikkipaikkani, Johnny nyökkää. Johnnylle Lontoo on tuttu jo nuoruudesta. – Työskentelin täällä muutaman kuukauden nuorena. Olen aina pitänyt Isosta-Britanniasta. Olen viimeisen 35 vuoden aikana käynyt täällä melkein joka vuosi. Tämä on hyvin jännittävä kaupunki, ja täällä on monenlaista tekemistä ja näkemistä. – Mitä emme tulleet ajatelleeksi – ja mikä on ollut hyvin miellyttävää – on, että Lontoossa käy paljon matkailijoita. Melkein joka viikko joku tuttu käy ter-

vehtimässä meitä, kuten nyt, Eva lisää hymyillen.

Pyhäkoulusta Armeijapolulle Sekä Johnnylle että Evalle Pelastusarmeija tuli tutuksi pyhäkoulun kautta. – Olen käytännössä aina ollut osa tätä, sillä vanhempani kuuluivat Pelastusarmeijaan. Sain hyvin perinteisen armeijakasvatuksen ja olin mukana lasten- ja nuorten toiminnassa kotipaikallamme Boråsissa, Lounais-Ruotsissa. Sotilaaksi vihkiydyin 15-vuotiaana, Johnny kertoo. – Perheemme ei ollut uskonnollinen emmekä kuuluneet kirkkoon, joten tulin ystävieni houkuttemana pyhäkouluun, Eva paljastaa. – Sain uusia ystäviä nuorisoryhmien kautta ja pidin siitä kovasti. Vartuttuani ajattelin, että haluaisin antaa Armeijalle jotakin takaisin. Päätin tulla vuodeksi töihin ja jatkaa sitten opiskelua, mutta tuon vuoden aikana minulle valkeni, että haluan tulla Pelastusarmeijan upseeriksi. Tunsin, että sitä Jumala toivoi minulta. 8

Eva ja Johnny Kleman lähettävät lämpimän tervehdyksen Suomeen: – Haluamme osoittaa kiitollisuutemme niistä vuosista, jotka saimme viettää Suomessa, ystävistä jotka saimme, ja mahdollisuuksista, jotka Jumala osoitti meille. Se on erittäin tärkeä osa elämäämme ja vaalimme sitä sydämissämme aina. Parhaat terveiset kaikille koti-Suomeen!

SOTAHUUTO

Eva

ohn

Kle

man SOTAHUUTO

Komentajat Johnny ja Eva Kleman työskentelevät Pelastusarmeijan kansainvälisessä päämajassa Lontoossa. – Tämä on todellinen kulttuurien sulatusuuni!

8 Johnnyn ja Evan tiet kohtasivat upseerikoulussa. He rakastuivat ja sanoivat tahdon heti upseerikoulusta valmistuttuaan. Klemanien ensimmäinen yhteinen määräys oli Karlskronaan, EteläRuotsiin. Seuraava määräys vei maan toiseen päähän Kiirunaan ja Malmivaaraan. Osastomääräyksiä seurasivat vuodet nuorisotyössä alueellisessa päämajassa ja tehtävät päämajassa, Johnny oli upseerikoulun johtajana ja Eva Stridsropetin (Ruotsin Sotahuuto) päätoimittajana.

Suomessa kerran... Johnnylla ja Evalla oli noin kolme vuosikymmentä armeijauraa takana, kun heitä lähestyttiin tiedustelulla ulkomaan komennuksesta. Alustavasti he hyväksyivät tehtävän Pakistanissa. Johdatus päätti kuitenkin toisin – lääkärintarkastuksessa kävi ilmi, ettei Johnny voinut hyvin, ja suunnitelmat oli laitettava jäihin. Määräys toi heidät lopulta Suomeen, Johnnyn ohjelmatoiminnan ja Evan viestinnän päälliköksi. – Taaksepäin katsoen kaikki oli osa Jumalan suurempaa suunnitelmaa, hän 14

SOTAHUUTO

toivoi meidän tulevan Suomeen. Sairastumiseni vuoksi määräyksemme oli myöhässä noin yhdeksän kuukautta. Kun lopulta pääsimme osaksi Suomen ja Viron Pelastusarmeijaa, olimme hyvin onnellisia. Matkustimme ympäri Suomen ja Viron tutustuen eri osastoihin. Se oli hienoa aikaa, Johnny toteaa. – Olimme käyneet Suomessa useita kertoja aiemmin, ja osan suomalaisista upseereista tunsimme jo ennalta. Tuntui hyvältä tulla Suomeen, tosin ei niin eksoottiselta kuin Pakistaniin, Eva naurahtaa. – Nämä vuodet antoivat meille käsityksen siitä, miten mielenkiintoinen maa Suomi on. Tietyt asiat olivat kuin kotona Ruotsissa – toiset taas eivät. Vuotemme Suomessa antoivat meille paljon enemmän kuin osasin koskaan odottaa, ja saimme upeita ystäviä!

...ja toisenkin! Vajaan kolmen vuoden päästä tuli kutsu kotiin ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi. – Aikamme Suomessa tuntui lyhyeltä, mutta jälleen kerran asioissa näkyi

Herran kädenjälki. Sairastuin vakavasti: vasemmasta silmästäni löytyi syöpäkasvain, ja elämä pysähtyi hetkeksi täysin. Kuukausien kuluessa ja rohkaisevien uutisten myötä elämänilo ja toivo palasivat, Eva toteaa herkästi. Sitten seurasi uutinen, josta monet Suomessa iloitsivat: Johnny ja Eva palaisivat Suomeen – tällä kertaa territorion johtajiksi. – Oli hienoa tulla territorioon, jonka jo tunsimme. Se antoi meille erinomaiset lähtökohdat. Joskus johtajana voi tuntua yksinäiseltä, sillä ihmiset saattavat kokea tiettyä etäisyyttä johtajistoon. Emme koskaan tunteneet sitä, vaan koimme olevamme osa ryhmää. Olemme olleet onnekkaita, sillä saimme työskennellä hyvissä tiimeissä. Muuten emme olisi voineet tehdä työtämme. Näistä vuosista Klemaneille on jäänyt monia hyviä asioita mieleen. – Sosiaalisen työn kehittyminen oli hyvin innostavaa. Näimme, miten Helsingin keskustalo uudistui ja miten osastojen sosiaalityötä kehitettiin. Oli myös hienoa nähdä, miten osastoissa näkyi valonpilkahduksia ja miten uusia ihmi-

siä liittyi mukaan. Arvostamme suomalaisia upseereita, he tekevät hienoa työtä joskus hyvin pienilläkin resursseilla. He luovat ihmeitä! – Parhaat muistomme ovat ihmisistä. Oli etuoikeus tutustua ihmisiin, päästä yhteyteen ja nähdä positiiviset muutokset heissä. Saimme nähdä, miten he kasvoivat uskossa ja oppivat selviytymään sosiaalisten haasteiden paineessa. Pelastusarmeijan suurin voimavara ovat ihmiset. Kaiken takana on Jumala – mutta ihmiset ovat se upea mahdollistaja.

Ruotsin kautta Lontooseen Jälleen tuli kutsu kotiin, nyt Ruotsin ja Latvian territorion johtajiksi. – Olimme innostuneita paluusta Ruotsiin. Ruotsi on kotimme, se on fakta. Ulkomailla työskentelystä on paljon apua, jos on mahdollisuus työskennellä välillä myös kotimaassa. Palatessamme oli yllättävää nähdä, miten moni asia oli muuttunut. Ei ole viisasta ja hyvää olla liian monta vuotta poissa kotoa, Eva sanoo. Kotimaan määräys ei kuitenkaan kestänyt kuin 18 kuukautta, mikä oli yllätys. – Luotamme Jumalaan, että tämä on hänen tahtonsa. Oli silti hyvä olla hetki kotona. Johnnyn vanhemmat alkavat ikääntyä, joten oli hienoa, että hänellä oli mahdollisuus viettää aikaa heidän kanssaan. – Kun kansainvälisestä päämajasta otetaan yhteyttä, tiedät että sinua tarvitaan. Ymmärsimme heidän näkevän, että tämä on Pelastusarmeijaan parhaaksi. Siispä täällä nyt olemme, Eva ja Johnny toteavat hymyillen.

Tukea ja sillanrakennusta Vuoden alusta saakka Johnny ja Eva ovat toimineet Euroopan alueen kansainvälisenä sihteerinä ja naistyön sihteerinä Pelastusarmeijan kansainvälisessä päämajassa Lontoossa. Heidän työnsä ytimessä on eurooppalaisten territorioiden tukeminen ja toiminen sillanrakentajana Pelastusarmeijan kansanvälisen johtajiston ja territorioiden välillä. – Sanoisin, että tärkein osa työtämme on paikallisten johtajistojen tukeminen ja mentorointi. Kansainvälisillä sihteereillä on poikkeuksetta territorion johtajan tausta, sillä silloin ymmärtää territorion johtamisen realiteetit ja sen, minkälais-

ta tukea paikalliset johtajistot kaipaavat, Johnny toteaa ja jatkaa: – Olemme mukana kansainvälisissä lautakunnissa, joissa käymme läpi paikallisia resursseja. Pohdimme upseereiden sijoittelua, että heidät määrättäisiin paikkoihin, joissa heidän lahjansa pääsevät kukoistamaan. Tarkastelemme taloudellisia resursseja ja pohdimme, miten voimme ohjata niitä oikeanlaisiin toimiin ja projekteihin. Meillä on tärkeää olla hyvät ja ajanmukaiset tiedot Euroopan territorioista ja hallintoalueista. Kun territoriot esittelevät ehdotuksia ja pyyntöjä kansainväliselle päämajalle, osaamme perustella ne ja tukea heitä oikeanlaisella tavalla.

”Ihmiset ovat tietoisempia uskostaan ja tehtävästään: Miksi olen kristitty? Miten meidän tulisi auttaa?” Toinen iso osa Johnnyn ja Evan työtä on Euroopan eri territorioissa ja hallintoalueilla vieraileminen. – Euroopassa toimii kolmetoista territoriota ja hallintoaluetta, ja vierailemme jokaisessa kaksi kertaa kolmen vuoden aikana. Lisäksi teemme tarvittaessa tukivierailuja sekä vierailuja muissa tehtävissä. Esimerkiksi alkuvuodesta vihimme kenraalin edustajina Itä-Euroopan uudet territorion johtajat virkaansa. Kolmantena osana työhön kuuluvat Pelastusarmeijan lukuisat verkostot, kuten ihmiskaupan vastaisen työn verkosto, romanityön verkosto ja viestintäverkosto, jotka koordinoidaan päämajan alueellisten toimistojen kautta. Verkostoja on kaikkiaan 14.

Uskon kaipuuta maallistuvassa Euroopassa Millaisena komentaja Johnny ja Eva Kleman näkevät Euroopan tämänhetkisen tilanteen? – Läntinen maailma nähdään hyvin maallistuneena, vaikka ihmisillä on sama kaipuu Jumalan lähelle kuin satoja vuosia sitten. Ihmiset kaipaavat elämälleen tarkoitusta – jotakin mihin luottaa ja tukeutua, jotain mistä ammentaa voimaa, toivoa ja uskoa. Pelastusarmeija on itse

asiassa viime vuosina kasvanut voimakkaimmin Euroopassa. Jumalan valtakunta on rakennettu vahvalle perustalle, Eva toteaa hymyillen, ja jatkaa: – Kun kohtaamme haasteita, on tärkeää ammentaa voimaa näistä onnistumisista. Haasteena on löytää yhteys ihmisiin ja tavoittaa heidät Sanalla, jonka he haluavat ymmärtää ja ottaa vastaan. Pitää osata vastata heidän tarpeisiinsa. Ihmiset eivät käy enää sunnuntaisin kirkossa, mutta on toisia tapoja, joilla vastaanottaa hengellinen yhteys. Olin pari viikkoa sitten Espanjassa vierailulla. Oli hienoa nähdä, miten Armeija toimii kaiken keskellä paikallisessa lähiössä. Armeija oli vahvasti osa yhteisöä, todellinen naapuruston kirkko! – Kiinalaisissa kirjoitusmerkeissä haaste on sama kuin mahdollisuus. Jokainen haaste on mahdollisuus. Monissa Euroopan maissa on haastavaa olla pieni toimija uudella maaperällä. Samalla saa kuitenkin mahdollisuuden luoda aivan uuden, omanlaisen toimintakulttuurin, joka vastaa tarpeisiin. He ovat hyvin seikkailunhaluisia. – Näemme hyviä merkkejä kautta Euroopan, erityisesti itäisessä Keski-Euroopassa. Työ on kehittynyt valtavasti, ja ihmisiä tavoitetaan. Näen paljon potentiaalia, Johnny toteaa tyytyväisenä. – Näemme myös, että ihmiset ovat tietoisempia uskostaan ja tehtävästään: Miksi olen kristitty? Miksi olen sotilas? Miksi tavoittelemme ihmisiä? Miten meidän tulisi auttaa? Ihmisillä on tahtoa ja rakkautta toimia. Emme luo historiaa, vaan haluamme olla tehokas tämän päivän maailmassa. Valtiot ja yhteiskunnat tekevät merkittävää työtä pitäessään huolta kansalaisistaan, mutta Armeijana meidän tehtävämme on löytää puutteita järjestelmästä. Auttaa heitä, jotka jäisivät muuten ilman apua. Tämä on Pelastusarmeijan DNA:ta – emme ole instituutio, vaan olemme siellä, missä ihmiset kaipaavat tukea. Missä ihmiset, siellä Armeija. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Taustakuva: Dariusz Sankowski Voit halutessasi lukea tämän artikkelin myös ruotsiksi kotisivuiltamme: bit.ly/kleman

SOTAHUUTO

Cedin reissulla Ylisihteeri Ced Hills toimi aiemmin Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön koordinaattorina. Tällä palstalla Ced jakaa kokemuksiaan ja seikkailujaan näiltä vuosilta.

Drive in-katastrofijakelupiste (ylh.) Vapaaehtoinen Gail ja majuri Joe Wheeler (vas.)

Drive-in katastrofi Elokuussa 2005 hurrikaani Katrina iski Meksikonlahdelle aiheuttaen tuhoa New Orleansin historialliselle kaupungille. Pelastusarmeijan katastrofityö Yhdysvaltojen eteläosissa on laajamittaista ja hyvin organisoitua. Ennen hurrikaanin saapumista satoja kanttiineja oli valmiina auttamaan hurrikaanin jalkoihin jääneitä yhteisöjä. Hurrikaanin vaikutukset olivat kuitenkin paljon pahempia kuin oli ennustettu: tuhannet ihmiset jäivät kodittomiksi. Matkustin Washingtoniin työskentelemään Pelastusarmeijan katastrofityön joukkojen kanssa. Aikeeni oli vierailla kenttäkohteissa ja tehdä yhteistyötä valtionhallinnon viranomaisten kanssa. New Orleansissa operaatiomme sijaitsi suuressa varastorakennuksessa LaPlacessa. Majuri Joseph Wheeler johti operaatiota. Hän oli pieni mies – mutta varsinainen voimanpesä! Kun hän esitteli minulle paikkoja, hänen silmänsä täyttyivät usein kyynelistä hänen kuvaillessaan suuren tiiminsä tekemää myötätuntoista työtä. Operaatio oli valtava, mutta 16

SOTAHUUTO

Joseph välitti ihmisistä. Hän kertoi minulle paikallisen kirkon jäsenistä, jotka tulivat joka ilta alueelle hakemaan työntekijöiden likapyykit, veivät ne kotiinsa ja toivat seuraavana päivänä takaisin pestyinä ja silitettyinä. Joseph esitteli minut Gailille, joka oli Minneapolisista kotoisin oleva vapaaehtoinen. Gail ja hänen aviomiehensä eivät 25-vuotisen avioliittonsa aikana olleet koskaan olleet erossa toisistaan yhtä päivää kauempaa. Mutta New Orleansin kärsimys oli koskettanut Gailin sydäntä, ja hänen täytyi päästä paikan päälle auttamaan. Hänen majapaikkansa ”Palatsissa” (suuri teltta, jossa viisisataa vapaaehtoistyöntekijää yöpyi) oli puhallettava ilmapatja. Kun näin Palatsin ja sänkyrivit, sain muistutuksen siitä, että Pelastusarmeijan katastrofityössä vapaaehtoisena olo ei ole hohdokasta. Geoffrey, 43-vuotias Pelastusarmeijan työntekijä Teksasista, toivotti minut tervetulleeksi säteilevästi hymyillen ja esitteli minulle ylpeänä ”katastrofi drive-

inin”. Olin nähnyt, miten katastrofeihin vastattiin ympäri maailmaa ja ajattelin, ettei juuri mikään enää yllättäisi minua. Ei olisi pitänyt olla mikään yllätys, että drive in -pikaruokaketjujen, -pankkien ja jopa -hautaustoimistojen maassa Pelastusarmeijalla oli oma drive in -katastrofijakelupisteensä. Autojen jono ylsi 1,5 kilometrin päähän. Katselin, miten portit avautuivat, autot ajoivat eteenpäin ja pysähtyivät poimimaan lämpimän aterian, peseytymispakkauksia, ämpäreitä ja pesuaineita, jäitä, juomavettä ja elintarvikkeita. Kun ajoneuvoja lastattiin, ihmisten hymyt ja kädenpuristukset viestittivät: ”Et ole yksin.” Katastrofiraporteissa kerrotaan usein tuhansien ihmisten auttamisesta, mutta tämä vierailu muistutti minua siitä, että kyseessä ovat yksittäiset ihmiset: kärsineet perheet, innokkaat auttajat ja välittävät johtajat. Mitä opin ensimmäisestä drive in -katastrofistani? Tämä on Armeija – ihmisillä on väliä! Ced Hills everstiluutnantti

Teeman tienoilla Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.

Toisten vikojen sijaan pitää tutkia omaa

sydäntään Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ohjeisti Jeesus valtaan liittyvissä asioissa. Pelastusarmeija on valinnut itselleen uuden kansainvälisen johtajan. Tätä kirjoittaessani kenraalin henkilöllisyydestä ei ole vielä tietoa. Voimme kiittää Jumalaa Pelastusarmeijan edellisestä kenraalista André Coxista, joka on suomalaisille rakas ja jota oli helppo lähestyä. Hän rohkeni ottaa paikkansa johtajana mutta silti oli tavallinen ihminen, rivikristitty. Kenraali on tärkeä, mutta häntä tärkeämpää on pohtia sinua ja minua, meidän palvelutehtäväämme. Pidän kovasti Bertolt Brechtin vetoomuksista ”Opi perusasiat” ja ”Sinun täytyy astua johtoon!” Se ei tarkoita oppiarvoja ja johtajan paikkoja, vaan jatkuvaa kasvamista ja kyselyä. Jos sinä et täytä omaa paikkaasi ja tehtävääsi, ei kukaan tee sitä. Jotakin jää auttamatta tekemättä, antamatta, hoitamatta, sanomatta, olematta. Jokainen kristitty on johtaja. Mielipidejohtaja, esimerkki, julistaja, paimen.

On sinun vastuullasi löytää sopiva tapa viestiä jollekulle toivosta, hyväksynnästä ja rauhasta, jonka Jeesuksen yhteydessä voi löytää. Jos sinä et esimerkilläsi näytä, ettei kaikki voiton, mukavuuden ja viihteen tavoittelu ole OK ja hyväksi, joku jää harhailemaan eksyksissä. Uuden kenraalin viiden vuoden toimintakauden aikana, on hän kuka onkin, tulemme havaitsemaan hänessä sekä vahvuuksia että pahoja vikoja. Näin on kaikkien muidenkin johtavassa asemassa olevien kohdalla. Me petymme ja suutumme oman osastomme upseereihin, Pelastusarmeijan päämajan upseereihin Suomessa ja hengellisiin johtajiin ja työntekijöihin kaikissa kirkoissa. Joskus petymme siksi, ettemme tiedä kaikkia yksityiskohtia. Joskus petymme huomatessamme hänen epätäydellisyytensä, rajallisuutensa ja syntinsä. Mutta rehellisesti: sen, että jokainen on epätäydellinen, ei pitäisi olla meille mikään uutinen! Mitä me oikein odotamme? Meidän tulee kasvaa suurempaan kypsyyteen. Tuoda esille epäkohtia asiallises-

ti, tavoitteena asian korjaaminen. Toisten vikojen sijaan pitää tutkia omaa sydäntään. Miten minä olen hoitanut omaa tonttiani Jumalan työtoverina? Jumala siunatkoon ja johdattakoon kenraalia ja johtajiamme. Siunatkoon ja johdattakoon Hän sinua ja minua. Meidät Hän on valinnut edustamaan Kristusta lähipiirissämme. Ymmärtäessämme vajavaisuutemme valtavan tehtävän edessä kovin hinkumme arvostella toisenlaisessa vastuussa olevia laantuu. Pietari toimi alkuseurakunnan johdossa. Hän petti pahasti Jeesuksen ja omat toverinsa. Jeesus pyysi hänet uudestaan joukkojensa johtajaksi kysymällä: Rakastatko sinä minua? Jeesus määritteli Pietarin tehtävän näin: Ruoki minun karitsoitani. Sen suurempaa glooriaa Jeesus ei anna kenraalille eikä sinulle tai minulle. Kiitämme Jumalaa heistä, joiden tehtäväksi Jumala on antanut paimentaa meitä, ja pyydämme johdatusta tehtäväämme ruokkia karitsoja, jotka hän on meille uskonut. Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni

SOTAHUUTO

Krigsropet Kolumn

Varför blev jag officer? Jag sitter och fikar – ja, det är det man gärna och ofta gör här i Sverige – och samtalar med en bekant. Vi hade varit på ett styrelsemöte och hamnade bredvid varandra efteråt med var sin kopp kaffe. Samtalet var precis som det kan vara två bekanta emellan: fint väder eller hur, intressanta handlingar på mötet idag, men oj, vilka utmaningar vi har, var sa du att du jobbade och med vad? Jag berättar och förklarar vad en officer i Frälsningsarmén är. Jag får följdfrågor och hör mig berätta att jag varit kårledare och ansvarig för någon av våra lokala församlingar, jobbat med barn och ungdomar, varit lärare på officersskolan och att jag just nu arbetar med personaljuridiska frågor på personalkontoret vid vårt huvudkontor. – Men vad drev dig att bli officer, hur kom du ens på just Frälsningsarmén? Den frågan klingade länge i luften innan den till slut landade hos mig och jag började formulera ett svar. Ja, varför blev jag officer… Var det lusten att förändra världen eller viljan att vara med och påverka? Eller lockades jag av tanken att stå där på barrikaderna och slåss mot orättvisor i världen eller att i det tysta möta en annan människa, få göra skillnad på riktigt? Men tänk om det var i första hand mina behov som styrde valen jag gjorde. Om det inte alls var så nobelt med mina motiv som jag så gärna vill att det ska vara. En helig kallelse. Jag tror att jag har haft goda förebilder som gjorde, tänkte och var ärliga och uppriktiga i sin kallelse som dom fått från Gud. Människor som gav av sig själva för en sargad värld, en människa i taget. Personer som vågade tro på en förändring när andra hade gett upp, som orkade bära hoppet i livets mörker, män och kvinnor som hade smittats av Guds glädje för själva livet. De visade med sina liv vem Gud var och något av det ville jag också vara med om. Som det står i Galaterbrevet 6:9 ”Låt oss inte tröttna på att göra det som är rätt. När tiden är inne får vi skörda, bara vi inte ger upp.” Det är min kallelse. Att vilja tro på Guds förmåga att förvandla mörker till ljus. ”Jag tror på själens lust och dess ensamhet, på fält som sträcker sig inom mig, ängar med kaveldun som böjs i vågor för vinden. Jag tror på månen spetsad på vasstrået, Den blixtsnabba bilden av ett svindlande liv.” Mia-Lisa Dahlqvist major

SOTAHUUTO

Bo Carpelan

Den tredje – och sista – delen av kommendör Eva Klemans andaktstrilogi utkom i våras. I dessa tre böcker – Med egna ögon, Det blir morgon oftare än förr och Idag lever jag – tar Eva oss med på en vandring hon själv har gått de senaste åren: från den skakande upplevelsen att ha drabbats av en svår sjukdom till en överflödande glädje av att få leva idag.

Kommendör Eva Kleman har alltid tyckt om att skriva, det har varit en viktig del av hennes personlighet. – Som barn skrev jag historier som jag läste högt för mina föräldrar och syskon. Vår granne hade en skrivmaskin som jag fick låna. Jag har alltid njutit av att skriva. När Eva många år senare arbetade som Stridsropets chefredaktör på Frälsningsarméns högkvarter i Sverige, blev det professionella skrivandet en del av hennes liv. – Det var en mycket intressant tid, och under de åren utbildade jag mig också till journalist. Därmed föll igen en pusselbit på plats. Genom åren har Eva fått frågan om hon inte skulle vara intresserad av att skriva en bok. – Jag tänkte att det vore någonting att ta fasta på när jag går i pension – när jag har tid. Inte nu när livet är så hektiskt. Men så hände någonting som fick Evas liv att stanna upp ett tag. I vänstra ögat upptäcktes en cancertumör. – Allt stannade upp. Arbetsuppgifter och planer måste skrinläggas. Vardagen fylldes av sjukhusbesök, prover och möten med läkare. I början visste jag inte ens om jag skulle klara mig. Och om jag skulle klara mig, skulle jag mista min syn? När jag sedan insåg att jag nog kommer att klara mig till följande dag, att min tid inte är ute ännu – då började livet vidröra mig igen.

Idag lever jag! – I dylika livssituationer vaknar man upp och ser vad som verkligen betyder något här i livet. Det enda positiva som följde på sjukdomen var denna insikt: att jag var mycket, mycket lycklig över att få vara vid liv! Eva ville hålla fast i denna känsla av tacksamhet, och började skriva ner vardagliga observationer på minneslappar. – Jag ville värna om dessa tankar för att komma ihåg vilken livsglädje de gav mig. Det kändes som om Gud i denna situation visade mig saker som jag inte hade blivit varse förr. Saker djupt i mitt inre.

Från minneslappar till en trilogi Under åren som president för kvinnoarbetet i Finland träffade Eva en gång bokförläggaren Merja Pitkänen från förlaget Päivä. De båda damerna fann sig fördjupade i en diskussion om ett gemensamt intressant ämne: litteratur och att skri-

va. Merja ställde en bekant fråga: Har du tänkt på att skriva en bok? – Jag nekade och åberopade mitt arbetsfyllda liv och det uppdrag vi hade att utföra här i Finland. Men Merja stod på sig, och så träffades vi över en lunch. Under den lunchen klarnade planerna, och vi kom överens om att jag skriver en andaktsbok. Hon önskade att boken skulle ha en andakt för årets alla dagar. Men vi stannade för 125 andakter eftersom Frälsningsarmén skulle fira 125 år i Finland det året. Utifrån mina minneslappar började jag sammanställa dessa andakter. Boken blev färdig, sedan blev det en andra och därefter ännu en tredje bok. Så nu finns det allt som allt en andakt för varje dag på året, sammanfattar Eva sitt projekt med ett leende. – Det var från början viktigt för mig att inte datera andakterna. Läsaren kan läsa dem i den ordning de vill och när de vill. Du kan till exempel lägga bo-

ken ifrån dig för en månad och fortsätta när du vill. Jag ville också hålla andakterna så korta att man hinner läsa en andakt mellan två busshållplatser. Det är ungefär vad folk hinner med i vår tid, skrattar Eva. – Målsättningen var också att texterna inte är färdigt förklarade, utan att de kommunicerar med läsaren. Var och en kan komma på egna svar utifrån mina texter. Som predikanter vill vi gärna komma med hela sanningen, men min målsättning var att vara som en öppen dörr att stiga in igenom. Jag har varit mycket lycklig över kommentarer att läsarna har funnit denna dörr. Det har varit mycket uppmuntrande. Evas goda vän sedan många år tillbaka, kommendör Christina Kjellgren, har gjort illustrationerna i böckerna: – Eftersom det finns tusentals underbara andaktsböcker i världen ville jag komma på ett sätt att så att säga sticka ut. 8 SOTAHUUTO

8 – Och eftersom temat i mina böcker är att försöka se saker och ting med nya ögon, ville jag ha illustrationer som lyfter fram dessa tankar. Christinas akvarellillustrationer är vackra och tilltalande. Jag är mycket lycklig och välsignad som har fått arbeta tillsammans med henne. Jag är också mycket tacksam för det utmärkta arbete som översättarna till de finsk- och engelskspråkiga upplagorna har gjort. – Det här har varit ett äventyr och också en förmån att ha fått sina verk publicerade. Jag vill poängtera att varken Christina eller jag har förtjänat en enda cent på det här, utan det är en gåva till Frälsningsarmén. Jag vet att det är många som istället för en blomma eller en chokladask har gett boken som gåva till en vän. Det är ett bra sätt att använda boken på, konstaterar Eva med ett leende.

Livsglädje! Dessa tre andaktsböcker förklarar Evas levnadsstig. Nu är det tid att vara glad! – Böckernas namn Med egna ögon, Det blir morgon oftare än förr och Idag lever jag ger en antydan om innehållet. I den första funderar jag på hur jag ser på världen med nya ögon. I Idag lever jag är jag uppfylld av glädje över livet! Ingen vet vad framtiden för med sig – men vi måste värdesätta och fira livet just nu! Låt oss inte vara rädda, utan ta emot livets utmaningar med glädje, säger Eva med ett varmt leende. Och i framtiden? Kan vi se fram emot nya böcker av Eva? – Följande projekt – det ska nog vara något annat. Kanske en roman, om någon vill publicera en sådan, säger Eva, blinkar lekfullt... och fortsätter: – Det kan jag åtminstone lova att jag fortsätter att skriva! Toni Kaarttinen Foto: Johnny Kleman Boken Idag lever jag kan beställas från handelsavdelningen för 15 € + postavgift. Köp hela trilogin till specialpris, endast 25 € + postavgift. Beställningar: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, tel. (09) 681 2300 / handelsavdelningen Voit lukea tämän artikkelin suomeksi kotisivuillamme: pelastusarmeija.fi/uutisia

20 SOTAHUUTO

”I Idag lever jag är jag uppfylld av glädje över livet! Ingen vet vad framtiden för med sig – men vi måste värdesätta och fira livet just nu!”

Armeijassa tapahtuu Johtajien vierailulista

Uusia jäseniä

Everstiluutnantit Ced ja Lyn Hills, ylisihteeri ja territorion naistyön sihteeri: la 4.8. Vihkiseremonian toimitus Englannissa vko 32 Miesten leiri Ylöjärvellä pe–la 24.–25.8 TV-jumalanpalveluksen nauhoitus, metodistikirkko, Helsinki

Beatles-fanit voivat pian omistaa palan Strawberry Fieldiä Beatlesin kappale Strawberry Field on saanut nimensä Pelastusarmeijan samannimisen lastenkodin mukaan. John Lennon asui itse lähellä kyseistä lastenkotia Liverpoolissa. Kampanjan tuotot menevät hyvään tarkoitukseen. The Beatles -fanit voivat pian omistaa palan Strawberry Fieldiä. Yhtyeen Strawberry Fields Forever -kappale julkaistiin vuonna 1967. Kappale on saanut nimensä Pelastusarmeijan samannimisen lastenkodin mukaan. John Lennon asui itse lähellä kyseistä lastenkotia Liverpoolissa. Lapsena hän viihtyi leikkimässä sen puutarhassa. John Lennonin sisko Julia Baird vetää kampanjaa, jossa fanit saavat itselleen konkreettisesti palan tätä tärkeää paikkaa ja laittavat rahansa samalla hyvään tarkoitukseen. Vanhan lastenkodin tilalle luodaan oppimisvaikeuksista kärsiville nuorille koulutuspaikka, jossa on mahdollisuus hankkia työkokemusta. Mitä Beatles-fanit saavat? Alkuperäisen rakennuksen tiiliskiviä myydään nyt sadalla dollarilla eli noin 85 eurolla. Tiilet on numeroitu ja niissä on mukana hologrammi. Tiiliä on saatavilla Strawberry Fieldin kaupasta: http://store.strawberryfieldliverpool.com

Kansainvälinen tiedonanto Kansainvälinen päämaja 3.8.2018 Komentaja Lyndon Buckingham aloittaa esikuntapäällikön tehtävässä ja komentaja Bronwyn Buckinham kansainvälisen naistyön sihteerinä. Komentajat ovat kotoisin Uudesta-Seelannista ja heidän viimeisin määräyksensä oli Ison-Britannian ja Irlannin territorion johtajina.

Radio / TV Iltahartaus tiistaina 14.8. klo 18.50 ja 23.00 YLE Radio 1 lehtori Tarja Manner

Rauman osasto sai kaksi uutta alokasta: sunnuntaina 27.5 otettiin Rauman osaston alokkaiksi Elice Järvinen ja Kimmo Nordblom. Herra siunatkoon heitä kumpaakin!

Lukijoiden esirukouspyynnöt Voit lähettää meille esirukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous” Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous

Komentaja Eva Klemanin hartauskirjatrilogian viimeinen osa on ilmestynyt

Tänään elän Saatavana myös ruotsinkielisenä.

15 € + postikulut Koko trilogia (myös ruotsinkielisenä): Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän 25 € + postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi (09) 681 2300 / Kauppaosasto

Uskomme rukouksen voimaan! – Pyydän esirukousta oikean korvani puolesta, kuuluu pirinää. En jaksa enää. Rukoilkaa, että uusi antibioottikuuri toimisi. Auta, rakas Jeesus – Äiti on nukkunut pois. ”Muistatko sinä sen enkelin, hyvän ja valkoisen, joka kauan sitten valvoi kehtosi laidalla. Hän seuraa vielä tänäänkin sinun polkuasi.” Kiitos, kun olette rukoilleet puolestani. Äidin muistolle

SOTAHUUTO

Ylennetty kirkkauteen

MIESTEN LEIRI

Petter Kornilow everstiluutnantti 25.5.2018 Eläkeupseeri, everstiluutnantti Petter Kornilow ylennettiin kirkkauteen perjantaina 25.5.2018. Hän oli 64-vuotias. Petter oli ollut pitkään sairaalahoidossa ja hän nukkui pois sairaalassa. Ajattelemme everstiluutnantti Eija Kornilowia, Petterin ja Eijan tytärtä Meriä ja hänen perhettään, ja rukoilemme heidän puolestaan. Everstiluutnantti Petter Kornilow siirtyi eläkkeelle 1.9. 2016 palveltuaan 35 vuotta upseerina. Petter vihittiin upseeriksi 4.6.1981 ja hän palveli vaimonsa Eijan kanssa monissa erilaisissa määräyksissä Suomen ja Viron territoriossa. Petter toimi osaston avustajana Järvenpäässä ja Kouvolassa. Hän oli osaston johtajana Hyvinkäällä ja Riihimäellä sekä Salossa, Mikkelissä, Rovaniemellä, Tampereella ja Oulussa. Hänen piiritason määräyksiinsä kuuluivat piirinuorisosihteerin tehtävät pohjoisessa piirissä ja Tampereen piirissä sekä piiripäällikön tehtävät pohjoisessa piirissä. Petterin opetus- ja koulutustaidot tulivat hyvään käyttöön hänen tehtävissään territorion

Matti Ahtinen sotilas 6.5.2018

nuoriso- ja kokelassihteerinä, koulutus- ja opintosihteerinä sekä upseerikoulun johtajana. Hän työskenteli myös avustavana kenttäsihteerinä sekä myöhemmin koulutus- ja opintosektorin päällikkönä ja ohjelmasektorin päällikkönä. Petter toimi vuosia Pelastusarmeijan edustajana eri ekumeenisissa yhteyksissä. Petterin viimeinen määräys oli ylisihteerin tehtävä. Koska Petterillä oli laaja kokemus ja monia määräyksiä palvelunsa aikana, hänen elämänsä on vaikuttanut territoriomme moneen upseeriin ja sotilaaseen. Kunnioitamme uskollisen toverimme muistoa. Jumala siunatkoon ja lohduttakoon surevia. ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” Fil. 3:14

8.–12.8.2018 Pelastusarmeijan leirikeskuksessa, Ylöjärvellä Lähde mukaan kokemaan luonnon rauhaa ja leiritunnelmaa toisten miesten kanssa! Leirillä on mahdollisuus harrastaa kevyttä urheilua, pelaamista, kalastamista, saunomista sekä osallistua keskustelu- ja hartaushetkiin. Leirille on tulossa vierailijoita, ja vierailemme Tampereen osaston lauantaikokouksessa. Leirille osallistujalta odotetaan reipasta mieltä, avoimuutta, osallistumista päivän töihin sekä raittiutta.

Tule mukaan! Leirin hinta 125 € Ilmoittautumiset 30.7. mennessä: ohjelma@pelastusarmeija.fi Leiritiimin vetäjänä: kapteeni Seppo J. Takala, puh. 045 657 8726, seppo.takala@pelastusarmeija.fi

Matti toimi vuosien ajan johtajana huoltotyössä ja Alppikadun palvelukeskuksessa. Kunnioitamme uskollisen toverimme muistoa. Jumala siunatkoon ja lohduttakoon surevia.

Seuraavassa lehdessä Majuri Anne Read & Madeleine Sundell:

Ihmiskauppa koskettaa meitä kaikkia 22

SOTAHUUTO

2€ Elokuu 2018

Sarjassa esitellään Pelastusarmeijan laulukirjan uusia lauluja. Pyydämme erilaisia ihmisiä kuuntelemaan laulun ja kertomaan, millaisia ajatuksia se herättää.

♪ Laulun voi kuunnella osoitteessa: pelastusarmeija.fi/uutisia

juuri tällä hetkellä mä kaipaan. Tuo rakkaus muuttaa elämäni, kaiken mitä sanon taikka teen. Isä, täytä rakkaudellasi, Jeesus, armoasi tarvitsen. Pyhä Henki, ole voimani.

Pelastusarmeijan laulukirja 123 San. Peter Ayling, Suom. Jorma Pollari, Säv. Peter Ayling © Salvationist Publishing & Supplies Ltd © Suom. Jorma Pollari

2. Jeesus, sinun armoasi juuri tällä hetkellä kaipaan. Tuo armo muuttaa elämäni,

Isä, täytä rakkaudellasi, Jeesus, armoasi tarvitsen. Pyhä Henki, ole voimani. Tätä pyydän rukoillen.

3. Pyhä Henki, sun voimaasi

Eläkeupseeri, majuri Raija Lähteinen kuunteli laulun: – Lapsuudenkodissani oli poljettava urkuharmooni. Koskettimiin oli merkitty perusasteikko, joka helpotti vasta-alkajaa. Istuin usein sen ääressä ja etsin yhden sormen systeemillä säveltä eri lauluihin. Yksi mielivirsistä oli ” Oi, Herra, jos mä matkamies maan”. Tämänkertaista tutustumista varten valittu laulu Rukous kolmiyhteiselle Jumalalle on minulle uusi. Laulua kuunnellessani alkoi mielessäni soida virren 5. säkeistö: ”Oi, Herra, suothan sä minulle, sun armos voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta kanna, vie perille.”

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Tätä pyydän rukoillen.

kaiken mitä sanon taikka teen.

Rukous kolmiyhteiselle Jumalalle

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija

Syväsukellus laulukirjaan

1. Isä, sinun rakkauttasi

juuri tällä hetkellä kaipaan. Tuo voima muuttaa elämäni, kaiken mitä sanon taikka teen. Isä, täytä rakkaudellasi, Jeesus, armoasi tarvitsen. Pyhä Henki, ole voimani. Tätä pyydän rukoillen.

– Molemmissa lauluissa kuuluu sama pyyntö, joka kiteytyy kolmeen sanaan: rakkaus, armo ja voima. Isän Jumalan kaiken voittava rakkaus, Pojan Jeesuksen Kristuksen kaiken kattava armo ja Pyhän Hengen kaiken muuttava voima. Voiko arjessa kamppailevalle matkamiehelle löytyä tämän keskitetympää rukousta? Siinä on kaikki – ja siihen vastataan. Olen saanut kokea todeksi tämän: anteeksi anna, mua nosta, kanna... Uskon, että hän myös vie kerran perille.

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 128. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Rodrigo Miranda Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Lyn Hills, Eija Kornilow, Rodrigo Miranda, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2018 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 23

Aloita syksy hyvällä sanomalla!

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys