Sotahuuto 2019/08 by Sotahuuto

2€ Elokuu 2019 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 6–9

ihmiskauppaa vastaan, ihmisarvon puolesta

Sivut 16–20

PelastusArmeija maailman toisella puolen

SOTAHUUTO

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Elokuu 2019 | 2 €

Tässä

numerossa

Tässä kuussa

Ihmiskauppaa vastaan, ihmisarvon puolesta

Saga Lippo: Ylisihteerinä uuden haasteen edessä

Pelastusarmeija 130 vuotta – viestintää eilen ja tänään

Pelastusarmeija maailman toisella puolen

Raamatun sivuilta tähän päivään

En ny möjlighet

23 25

Frälsningsarmén bekämpar människohandel

Tiesitkö tämän?

Armeija merkeissä

Armeijassa tapahtuu

”Monin paikoin Etelä-Afrikka on ihme.”

SOTAHUUTO

Tässä kuussa

Köyhän huuto Minulle tuntematon nainen tuli ulos kappelin ovesta. Jotenkin hän onnistui jättämään sormensa sulkeutuvan oven väliin. ”Auts!” nainen huudahti ja rupesi selittämään minulle, satunnaiselle ohikulkijalle, että taivaan Isän pitäisi nyt puhaltaa pipi pois hänen sormistaan. Menin hämilleni enkä saanut sanaa suustani. Nainen jatkoi matkaansa ja vasta hänen kadottuaan kulman taakse tiesin, mitä minun olisi pitänyt hänelle vastata. Minun olisi tietysti pitänyt sanoa, että taivaan Isä ei taida puhaltaa sinun kipeisiin sormiisi, mutta hän lähetti minut tekemään sen. Siksi satuin tähän kohdalle juuri nyt. Kun maailmassa tapahtuu pahoja asioita, ihmiset kyselevät, missä on Jumala, miksei hän estänyt pahaa tapahtumasta. Tämä on suuri kysymys, johon kukaan teologi ei ole vielä pystynyt antamaan tyhjentävää vastausta. On kuitenkin tilanteita, joissa Jumala voisi kysyä meiltä: ”Missä sinä olit? Mikset tehnyt mitään?” Kun Israelin kansa oli vapautunut orjuudesta ja oli matkalla omaan maahansa rakentamaan uudenlaista yhteiskuntaa, Jumala antoi heille lain Siinain vuorella. Laissa oli muun muassa nämä sanat: ”Älä tee muukalaiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut 4

SOTAHUUTO

muukalaisena Egyptissä. Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja. Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua.” (2. Moos. 22:20–23) Raamatun aikana köyhiä olivat lesket ja orvot. Eri aikoina eri ympäristöissä köyhyydellä on erilaiset kasvot. Meidän aikamme köyhiä, apua tarvitsevia ovat muun muassa ne ihmiskaupan uhrit, joista tässä lehdessä kerrotaan. Kohtaamme elinympäristössämme varmasti myös muita köyhiä, joille me voimme antaa aikaamme ja apuamme. Kuinka meidän käy, jos emme kuule köyhän huutoa? Jos me suljemme korvamme, Jumala kuulee. Katsooko hän silloin meidän laiminlyöntejämme hyvällä? Kun Raamatussa puhutaan köyhistä, ei aina tarkoiteta pelkästään taloudellisissa vaikeuksissa olevia. Raamatun kirjoittajat tiesivät, että on myös ihmisiä, jotka ovat hengellisesti köyhiä, vailla suhdetta Jumalaan ja vailla elämän tarkoitusta. Johanneksen evankeliumissa (10:10) on Jeesuksen sanat: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Kun köyhä sydämemme huutaa Jeesuksen puoleen, tiedämme hänen kuulevan ja tyydyttävän sen kaipuun, joka meissä on nälkää ja janoakin suurempi: kaipuun elävän Jumalan yhteyteen.

Kun maailmassa tapahtuu pahoja asioita, ihmiset kyselevät, missä on Jumala, miksei hän estänyt pahaa tapahtumasta. On kuitenkin tilanteita, joissa Jumala voisi kysyä meiltä: ”Missä sinä olit? Mikset tehnyt mitään?”

Saga Lippo majuri ylisihteeri

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija taistelee ihmiskauppaa vastaan, ihmisarvon puolesta Ihmiskauppa on humanitaarinen katastrofi, jonka uhreina on arvioiden mukaan yli 45 miljoonaa ihmistä. Myös Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakasmäärä on korkeampi kuin koskaan ennen – 455 henkilöä, joista vajaa neljännes on alaikäisiä. Tästä syystä Pelastusarmeija on entistä vahvemmin nostamassa asiaa esiin, ja olemme avanneet ihmiskaupasta tiedottavan sivun pelastusarmeija.fi/ihmiskauppaa-vastaan. Lisäksi Pelastusarmeija on ensimmäisenä kristillisenä toimijana tarjoamassa suomenkielistä tiedotusta ja materiaalia lapsille ja nuorille.

– Ihmiskauppaa tapahtuu oikeasti ympärillämme, toteaa kapteeni Tuula Takala, Pelastusarmeijan Euroopan-laajuisen ihmiskaupan vastaisen verkoston kansallinen yhteyshenkilö Suomessa. – Ihmiskaupan uhria ei voi tunnistaa ulkonäön perusteella – se on piilorikollisuutta. Tästä syystä uhrien lukumäärää on vaikea arvioida. Mutta ihmiskauppa on kasvava ongelma niin kauan kuin palveluille, joita nämä riistetyt ja haavoittuvaiset henkilöt tarjoavat, riittää kysyntää. Suomessa toimii lakiin perustuva ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, joka toimii maahanmuuttoviraston alaisuudessa. Sen päätoimipiste sijaitsee Joutsenon vastaanottokeskuksessa Lappeenrannassa. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on viranomainen, jonka tehtävänä on huolehtia ihmiskaupan uhrin oikeuksista ja tarjota tukea, kuten turvallista majoitusta, oikeus- ja terveyspalveluja ja tulkkaus- ja käännösapua. Auttamisjärjestelmä työskentelee yhdessä poliisin kanssa uhrin turvallisuuteen liittyvissä asioissa. 6

SOTAHUUTO

Auttamisjärjestelmän asiakasmäärä on korkeampi kuin koskaan ennen: – Vuoden 2018 loppuun mennessä asiakkaina on 455 henkilöä sisältäen heidän alaikäiset lapsensa, joita oli 94. Ongelma ei kosketa vain yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia perheitä. Yksin viime vuoden aikana järjestelmään ohjattiin 228 henkilöä, joista asiakkaiksi otettiin 163, eli heidät todettiin ihmiskaupan uhreiksi. Yhä enemmän tapauksia tulee esille, sillä tietoisuus asiasta on kasvanut. Mutta koko uhrimäärää emme voi piilorikollisuuden takia koskaan tietää. Suomi on kansainvälisen ihmiskaupan kohde- ja kauttakulkumaa, ja ihmiskaupan uhreja tavataan Suomessa vuosittain lisääntyvässä määrin. – Elinkauppaa lukuun ottamatta ihmiskauppaa on havaittu kaikissa sen muodoissa kautta maan. Sekä uhrit että tekijät voivat olla joko suomalaisia tai ulkomaalaisia. Eniten on havaittu työvoiman hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa, jossa yleensä ulkomaalainen

uhri on alistettu tekemään työtä kehnoilla ehdoilla ja ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa. Tätä on tunnistettu laajaalaisesti ravintola-alalla, siivoustyössä, kotityössä, maatalous- ja kasvihuonetöissä, luonnonmarjojen poimimisessa ja rakennusalalla. Ihmiskauppaa on havaittu niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten omistamissa yrityksissä. Muita näkyvimpiä ihmiskaupan muotoja Suomessa ovat täys- ja alaikäisiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkoavioliitot ja rikollisuuteen pakottaminen. Vuonna 2018 auttamisjärjestelmään hakeutui ennätysmäärä seksikaupan uhreja. – Tähän oli syynä laaja poliisioperaatio, joka nosti ongelman esiin. Monet seksikaupan uhreista olivat tulleet uhreiksi Suomessa. Kasvava trendi on myös päihderiippuvaisten hyväksikäyttö, heidän pakottamisensa rikollisuuteen ja prostituutioon. Kiristetään palveluja päihteitä vastaan. Ihmiskauppa muuttuu ja elää – ja uusia muotoja ilmenee. Ihmisiä kiristetään mitä moninaisimmin keinoin.

Kapteeni Tuula Takala toimii Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn kansallisena yhteyshenkilönä Suomessa. Tuulan taustalla ovat Suomen Pelastusarmeijan valmistamat roll-upit, joiden tavoitteena on lisätä tietoisuutta tästä vakavasta aiheesta.

Muutaman vuoden takainen pakolaiskriisi toi maahan paljon uusia maahanmuuttajia. Tämä on osaltaan vaikuttanut kasvavaan uhrimäärään, sillä juuri pakolaiset, maahanmuuttajat ja äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset ovat kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. – Vuoden 2015 suurimittainen maahantulo on ollut vaikuttamassa auttamisjärjestelmän kasvaviin asiakasmääriin.

Näistä järjestelmän uusista asiakkaista 45 % oli ajautunut ihmiskaupan uhriksi konfliktialueilla, erityisesti Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa ja Somaliassa. Tämä on sisältänyt seksiorjuutta, pakkotyötä, alaikäisten pakkoavioliittoja ja lapsisotilaiksi värväämistä. Tällä hetkellä auttamisjärjestelmän asiakkaat edustavat 53 kansalaisuutta. Monet ovat jääneet ihmiskaupan uhreiksi pakomatkan aikana.

Uhrien tunnistaminen haasteena Kuten alussa totesimme, ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on vaikeaa – se on piilorikollisuutta. – Uhrit ovat piilossa. Esimerkiksi ravintolassa he ovat keittiössä. On vaikea havaita, onko siellä joku, joka työskentelee aamusta iltaan ja saattaa jopa asua tiloissa. Uhrit voivat olla niin pelokkaita, etteivät uskalla avautua tilanteesta. 8 SOTAHUUTO

Oulussa Pelastusarmeija on vieraillut kouluissa kertomassa ihmiskaupasta 1–4-luokkalaisille, painopisteenä ennaltaehkäisy ja turvataidot, jotka suojaavat lapsia niin ihmiskaupalta kuin tältä yleisemmältä groomingilta. Myös Vaasassa yläasteikäisiä on valistettu teemalla ”halpa hinta tulee kalliiksi”. – Erityisesti nuoret, joilla on jo kotona vaikeuksia, ovat alttiita sille, että ulkopuolinen pääsee väliin, imartelee ja houkuttelee ansaan, Tuula toteaa vakavana.

Verkostoitumisen avulla vaikuttavuutta

Ruotsissa on alkanut Euroopan-laajuinen sosiaalisen median kampanja ”Halpa hinta tulee kalliiksi”. Kampanjan tavoitteena on varoittaa riskialueilla asuvia kyseenalaisista työtarjouksista sekä varoittaa kuluttajia mahdollisesta ihmiskaupasta.

8 He pelkäävät itsensä ja sukulaistensa puolesta, pelkäävät kostotoimenpiteitä. Uhri voi myös hävetä tilannettaan. Saattaa kestää kauan, että syntyy luottamussuhde, jossa uhri uskaltaa avautua. Myös kielimuuri voi olla ongelma. Jotta ihmiskaupan uhria voidaan auttaa, hänet täytyy ensin huomata ja tunnistaa – ja kuka tahansa meistä voi olla tässä tärkeässä roolissa. On tiettyjä yleisiä tunnusmerkkejä, joita voi yrittää havaita: esimerkiksi henkilö voi vaikuttaa ahdistuneelta, pelokkaalta tai epäluuloiselta. Hän ei ole koskaan yksin, mukana on aina joku kääntämässä tai vastaamassa kysymyksiin hänen puolestaan. Ehkä hän ei pysty poistumaan työstä tai asunnolta, ei voi sopia tapaamisia. Sivulta pelastusarmeija.fi/ihmiskauppaa-vastaan löytyy kokonaisvaltaisempi lista tunnusmerkkien havaitsemiseksi ja esimerkkejä kysymyksistä, joita voit esittää epäilemällesi uhrille. – Valveutuneella yksilöllä on tärkeä merkitys uhrin auttamisessa. Monet uhrit ovat saaneet avun tavallisen kansalaisen aloitteesta. Kannattaa pitää silmät auki, missä ikinä liikkuukin. Esimerkiksi jos ravintolassa huomaa, että sama työntekijä on aina paikalla, niin voisiko kyse olla ihmiskauppatilanteesta? Kan8

SOTAHUUTO

nattaa myös tutustua ja ystävystyä monenlaisten ihmisten kanssa, kapteeni Tuula Takala toteaa. Auttamisjärjestelmällä on myös auttava puhelin, johon voi soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa (puh. 02 9546 3177). He osaavat myös antaa ohjeita tilanteeseen, jossa epäilet tavanneesi uhrin.

Tietoisuuden lisääminen on tärkeää Suomessa Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn pääpaino on yleisen tietoisuuden lisäämisessä. Kotisivuillemme onkin avautunut ihmiskaupasta tietoa tarjoava sivusto: pelastusarmeija. fi/ihmiskauppaa-vastaan. Lisäksi Pelastusarmeija on ensimmäisenä kristillisenä toimijana tarjoamassa suomenkielistä tiedotusta ja opetusmateriaalia lapsille ja nuorille. Tämä on ensisijaisen tärkeää, sillä alaikäisiin kohdistuva ”grooming” on yleistymässä. Grooming on manipulatiivinen prosessi, jossa aikuinen valmistelee lapsen tai nuoren seksuaalista hyväksikäyttöä luomalla häneen kiintymys- ja luottamussuhteen muun muassa sosiaalisen median kautta. Myös alaikäisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on valitettavaa todellisuutta.

Tietoisuuden lisäämisen tärkeitä työkaluja ovat verkostot, joihin Pelastusarmeija kuuluu. Pelastusarmeija on jäsenenä 33 kolmannen sektorin toimijan yhteisessä ihmiskaupan vastaisessa verkostossa. Sitä koordinoi rikosuhripäivystys. Verkosto jakaa tietoa ja tukea verkoston jäsenten välillä ja luo ajankohtaista tilannekuvaa järjestölähtöisestä auttamistoimien kehittämisestä Suomessa. Pelastusarmeijalla on myös omat, sisäiset verkostot. – Suomessa toimii 15 henkilön työryhmä, joka kokoontuu 3–4 kertaa vuodessa pohtimaan sitä, miten voimme lisätä tietoisuutta. Viime vuonna järjestimme Pelastusarmeijan henkilökunnalle seminaaripäivän ja tänä keväänä kartoitimme työpisteiden lisäkoulutuksen tarvetta. – Kuulumme myös Pelastusarmeijan Euroopan-laajuiseen ihmiskaupan vastaiseen verkostoon, jossa on jäseniä 28 maasta. Verkosto on ainutlaatuinen, suuri rikkaus, jonka kautta Pelastusarmeija on kyennyt tekemään paljon hyvää uhrien auttamiseksi. Esimerkiksi erästä ihmiskaupan uhria oltiin palauttamassa kotimaahansa. Lähtömaan Pelastusarmeijan yhteyshenkilö oli yhteydessä palautusmaan yhteyshenkilöön, ja tällä tavoin uhri saatiin palautettua turvallisesti. Eräässä toisessa palautustilanteessa Pelastusarmeija otti suojiinsa uhrin perheen, jota oli uhkailtu kostotoimenpiteillä. Sen ansiosta uhri pystyttiin palauttamaan turvallisesti. Myös minulle on tullut kysely toisen maan yhteyshenkilön kautta, miten uhri voitaisiin ohjata turvataloon Suomeen. Verkoston toimesta on alkanut myös Euroopan-laajuinen sosiaalisen median kampanja ”Halpa hinta tulee kalliiksi”. Kampanjan tavoitteena on varoit-

taa riskialueilla asuvia kyseenalaisista työtarjouksista sekä varoittaa kuluttajia mahdollisesta ihmiskaupasta. Siihen kuuluu mainoksia, joissa mainostetaan esimerkiksi manikyyriä tai remonttipalvelua hyvin halpaan hintaan. Kun klikkaat mainosta, se johdattaakin Pelastusarmeijan sivulle, jossa kerrotaan, että nämä palvelut eivät ole mahdollisia kyseiseen hintaan ilman ihmiskauppaa. Kampanja alkaa Ruotsista, Norjasta, Liettuasta ja Moldovasta ja laajenee myöhemmin verkoston muihin maihin.

Rakastava rukous Tuula muistuttaa, että pystymme sekä Pelastusarmeijana että yksilöinä tarjoamaan uhreille apua muillakin tavoin kuin tietoisuutta lisäämällä. – Lähtötilanne on se, että moni uhreista ei koskaan hakeudu auttamisjärjestelmään. Se on viranomaistyötä, joka saattaa olla uhrille hyvinkin pelottavaa. Monille uhreille viranomaiset edustavat korruptiota, tai uhrit voivat kokea avun hakemisen häpeällisenä. Voimme tarjota heille muun muassa ystävällisyyttä, lämmintä ruokaa, ruokakasseja ja vaatteita. Kaikki mikä voi tuntua meistä pieneltä, voi olla valtava asia uhrille. Voimme tarjota heille turvallista paikkaa, johon tulla istumaan hetkeksi ilman pelkoa. Rakkaudellista ilmapiiriä – hyväksymme heidät sellaisena kuin ovat, haavoittuneina ja särkyneinä. Sunnuntaina 29. syyskuuta vietämme Pelastusarmeijan kansainvälistä rukouspäivää ihmiskaupan uhrien puolesta. – Voimme aina rukoilla uhrien ja auttavien tahojen puolesta. Voimme rukoilla, että Jumala nostaisi tämän ongelman näkyviin. Voimme rukoilla myös pahantekijöiden puolesta, että he katuisivat ja näkisivät toimintansa vääryyden. – Rukous on suuri voimavaramme. Ja suurin rukous on se, minkä voimme asettaa itsellemme: mitä minä voisin tehdä asian hyväksi?

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Lisätietoa aiheesta: www.ihmiskauppa.fi www.pelastusarmeija.fi/ihmiskauppaa-vastaan

Jotta ihmiskaupan uhria voidaan auttaa, hänet täytyy ensin huomata ja tunnistaa. ”Halpa hinta tulee kalliiksi” -kampanja muistuttaa ihmiskaupan moninaisuudesta.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän infopuhelin (24h): 02 954 63 177

SOTAHUUTO

Saga Lippo:

Ylisihteerinä uuden haasteen edessä

Muutaman vuoden tauon jälkeen Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territoriolla on jälleen suomalainen ylisihteeri. Heinäkuun alusta lähtien tehtävässä on toiminut majuri Saga Lippo. Sotahuuto pääsi kesän kynnyksellä tutustumaan uuteen ylisihteeriimme ja tiedustelemaan, millaisia ajatuksia ja tunteita tuleva määräys tuo mukanaan.

SOTAHUUTO

Sagan juuret ovat pohjoisessa, Tornionjoen väylän varrella. – Olen syntynyt kauneimmassa osassa Suomea. Paikassa, jossa neljä vuodenaikaa on selkeästi koettavissa, Saga toteaa hymyillen. Pelastusarmeija oli osa Sagan elämää pikkutyttönä Torniossa. – Olin ahkera pyhäkoululainen. Tosin tämän jälkeen armeijayhteys katkesi, kunnes 17-vuotiaana menin kesäsiirtolaan töihin. – Rakastin pyhäkoulua. Olen aina uskonut Jumalaan ja hänen läsnäoloonsa, mutta 15-vuotiaana koin erittäin voimakkaan uskoontulokokemuksen. Kohtasin Jeesuksen aivan uudella tavalla. Jos sitä ennen olin elänyt täysillä nuoruutta, siitä eteenpäin elin kokonaan Jeesukselle. Minusta tuli Jeesus-radikaali. Nyt olen tainnut hiukan rauhoittua, Saga naurahtaa. Lukioikäisenä Pelastusarmeijakin palasi Sagan elämään. – Kiinnostuin ja luin Pelastusarmeijasta. Sain vau-elämyksen, tämähän on kuin minua varten tehty! Voiko olla tällainen seurakunta, joka on kaikkien heikkojen ja outojen puolella? Joka korostaa ihmisarvoa ja tasa-arvoa, ja näkee ihmiset samanarvoisina? Olin aivan äimistynyt. Myös se radikaali tapa, jolla Armeija julisti evankeliumia sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, teki minuun suuren vaikutuksen. Pelastusarmeija ei pelännyt mennä sinne missä Saatanalla on valtaistuin. 17-vuotiaana Saga aloitti työt Pelastusarmeijan kesäsiirtolassa. Hän ei tuolloin arvannut, että tämä olisi vuosikymmeniä kestävän suhteen alku. – Suurimman osan työurastani olen tehnyt Pelastusarmeijalla. Kesäsiirtolan lisäksi työskentelin siviilityöntekijänä asuntolassa, vanhainkodissa, lomakodilla, kotipalvelussa ja sosiaalipalvelukeskuksessa. Pelastusarmeijalla en ole ollut päiväkodilla enkä kierrätyksessä, mutta Armeijan ulkopuolella kylläkin, joten Armeijan sosiaalisen työn muodot ovat tulleet tutuksi, Saga toteaa hymyillen. Saga on aina nauttinut opiskelusta, ja hänellä on sekä hoito- että sosiaalialan tutkinnot. Myöhemmällä iällä hän on myös suorittanut teologian kandidaatin tutkinnon ja on lähes vain gradua vaille

valmis teologian maisteri. Myös kaupallista alaa ja viestintää Saga on opiskellut hiukan mielenkiinnosta. – Olen aina nauttinut opiskelusta ja lukemisesta. On innostavaa oppia uutta!

Upseerikutsun kuulen Jo lukioikäisenä Saga tunsi kutsua upseeriuteen, mutta hän ei kokenut olevansa vielä valmis. – Siinä meni yli 20 vuotta, ennen kuin vastasin tähän kutsuun. Sain perheen ja paljon arvokasta työkokemusta, ja kun 41-vuotiaana hain upseerikouluun, koin olevani tarpeeksi kypsä. Toiset ovat valmiita parikymppisinä, toisia pitää valmistella, opettaa ja kouluttaa se kaksikymmentä vuotta, Saga naurahtaa. Sagan hakiessa upseerikouluun hän veti lähisuhdeväkivaltaprojektia Helsingin keskustalon Hedvig-huoneella. 41-vuotispäivänään hän istui jälleen koulunpenkille. – Minulla ei ollut mikään kiire valmistua upseerikoulusta, siellä oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista, Saga toteaa hymyillen. Opiskeluaikana Sagalla oli tuplamääräys, hän jatkoi Hedvig-huoneen projektia ja johti Porvoon osastoa. Valmistumisen jälkeen ensimmäinen määräys oli päämajaan nuorisoupseeriksi. Sitä seurasi pesti Helsingin avohuoltoaseman eli nykyisen sosiaalipalvelukeskuksen, ”Sopan”, johtajana. – Se oli melkoista, sillä seurasin tehtävässä majuri Raili Nurmista, joka oli tehnyt huikean uran palvelemalla avohuoltoasemalla lähes 40 vuotta. Minulla oli isot saappaat täytettävänä. Seuraava määräys oli ohjelmasektorille vastaamaan Pelastusarmeijan sosiaalisesta työstä. Viimeiset kaksi vuotta Saga on toiminut henkilöstösektorin sekä opinto- ja koulutussektorin päällikkönä. – Tehtävien hallinnollisuudessa on helppo unohtaa, että kyse on hengellisestä työstä. On pidettävä mielessä, että jokainen kohtaaminen on pyhä. Vaikka kohdataan asioiden tiimoilta, niin kun ihmiset kohtaavat toisensa, se on aina pyhä hetki. Nämä hetket ovat palkitsevia.

Uuden edessä Heinäkuussa Sagalla alkoi uusi jännittävä aika territoriomme ylisihteerinä.

Haastatteluhetkellä siihen on vielä muutamia viikkoja. Miltä tuleva määräys Sagasta tuntuu? – Kun esikuntapäällikkö soitti Lontoosta ja kertoi määräyksestä, oli hämmästykseni suuri. Tämä ei ollut koskaan käynyt mielessänikään! Ensireaktioni oli: ”Ei, en ole oikea henkilö tehtävään.” Alkushokin laannuttua jatkoin, että tiedän, että tämä on Armeija, ja otan vastaan tehtävän, joka minulle annetaan. Osana Jumalan suunnitelmaa. Kerroin myös hänelle, että tunnen itseni entistä riippuvaisemmaksi Jumalasta, sillä se on ainoa tapa, jolla tähän uskaltaa lähteä. Kysyn Sagalta kasvavasta vastuusta, ja se hymyilyttää häntä: – Tähän asti olen voinut ajatella, että se on johtajien päätös. Nyt joudunkin itse ottamaan vastuun! Yksi isoimpia haasteita on uusien upseerien ja sotilaiden löytäminen. – Meille on tärkeää löytää uusia upseereita, sotilaita, siviilijäseniä ja työntekijöitä. Rukoilen ja uskon, että Jumala lähettää meille ihmiset, joita tarvitsemme. Suomen Pelastusarmeija täyttää tänä vuonna 130 vuotta. Kysyn miltä Sagasta tuntuu olla osa pitkää ja rikasta historiaa. – Voi kuule! Varsinkin päivinä, jolloin väsyttää ja uhkaa lamaantua, on hyvä lukea menneiden sukupolvien todistuksia. Se on voimakasta ja voimaannuttavaa luettavaa. Usein sanotaan, ettei pidä liikaa katsoa menneisyyteen. Mutta kyllä se ajoittain kannattaa – se innostaa ja rohkaisee! Myös mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää, että on armosta pelastettu. Jos joskus on kuvitellut, että omilla ansioilla on siinä jotain sijaa – ne ajatukset ovat karisseet pois, Saga toteaa hymyillen ja kutsuu meidät kaikki rukoukseen: – Jos haluamme, että Armeija on olemassa vielä seuraavatkin 130 vuotta ja tekee oikeita, Jumalan ohjaamia asioita, niin muistakaa pitää sydämenne ja mielenne avoinna Hänen puoleensa.

Toni Kaarttinen Kuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta Pelastusarmeija on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja yhteiskuntaa jo 130 vuoden ajan. Sarjassa tutustumme eri työmuotoihin ja niiden kehitykseen vuosikymmenien aikana. Historiasta ammentaen, tulevaisuuteen katsoen!

sanan miekalla 130 vuotta – viestintää eilen ja tänään Kun Pelastusarmeija aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1889, elimme aivan erilaisessa yhteiskunnassa kuin nyt. Maailma on vuosien aikana muuttunut, mutta ihminen itse asiassa melko vähän. Meillä on pitkälti samat ilot, murheet, onnen ja surun aiheet kuin ennenkin. Mutta millaista viestintä oli 130 vuotta sitten, ja miten se on vuosien aikana muuttunut?

Otsikoissa vuonna 1889 Jos internet olisi ollut olemassa 130 vuotta sitten, olisimme voineet klikata seuraavanlaisia uutisia: Eiffel-torni avataan yleisölle. Kriitikot pitävät tornia esteettisesti epämiellyttävänä. Otsikoista olisi päässyt kauhistelemaan oudon näköistä tornia. Lukijat olisivat voineet jättää omia kommenttejaan puolesta tai vastaan. William ja Catherine Boothin perustama Pelastusarmeija on rantautunut Suomeen. Jutussa olisi haastateltu suomalaista 12

SOTAHUUTO

perustajaa Constantin Boijea ja valotettu kristillisen yhteisön taustoja. Huhuille olisi jäänyt vähemmän sijaa. Linkkejä painamalla olisimme voineet kuunnella William Boothin autenttista puhetta ja katsella online-videoita kokouksista. Vaarallinen influenssapandemia on puhjennut Venäjällä. Epidemia uhkaa viedä hengen miljoonalta ihmiseltä. Jutussa olisi spekuloitu vuonna 1889 riehuneen epidemian syitä ja seurauksia. Pennsylvanian South Forkissa sijainnut pato on murtunut. Artikkelista oli-

simme voineet lukea vuonna 1889 sattuneesta Johnstownin tulvasta ja seurata reaaliaikaista uutiskuvaa Internetistä. Helsinki on keskellä kiihkeää kehitystä uneliaasta hallintokeskuksesta Suomen ainoaksi suurkaupungiksi. Uutisessa olisi kerrottu uuden Päivälehden (nykyisin Helsingin Sanomat) perustamisesta vuonna 1889 ja pohdittu Helsingin kehittymistä. Vaikka otsikoista on jo 130 vuotta, maailmalta kantautuvat uutiset ovat yhä samankaltaisia – on luonnonkatastrofe-

Vuoden 1889 klikkiuutisissa Constantin Boije olisi päässyt valottamaan uuden kristillisen yhteisön taustoja.

ja, epidemioita, uusia keksintöjä. Kriitikot arvostelevat uusia asioita, toimittajat spekuloivat tulevaisuuden skenaarioilla. Mutta se, mikä on muuttunut eniten, on viestinnän ympäristö. Tiedonvälitykseen on tullut uusia työkaluja ja kanavia. Edellä mainitut otsikot olisivat aikanaan jääneet yhdensuuntaisiksi jutuiksi tai reportaaseiksi, mutta tänä päivänä niitä jaettaisiin, niitä kommentoitaisiin, ja niihin voisi liittää kuvaa ja ääntä. Nykyisin myös kuka tahansa voi tehdä ja julkaista sisältöä ja antaa palautetta. Viestinnästä on tullut vuorovaikutteista, eikä viestin lähettäjä voi enää hallita sitä samalla lailla kuin ennen. Ensin oli ulkoilmakokouksia Pelastusarmeija näkyi alkuaikoina katukuvassa mm. järjestämillään ulkoilmakokouksilla, joissa torvisoittokunta soitti Armeijalle tyypillistä iloista musiikkia. Monet suomalaiset vaikuttajat pitivät Pelastusarmeijan kokouksia meluisana jumalanpilkkana ja työtapoja paheksuttavina. Poliisiviranomaiset kielsivät vir-

Ensimmäinen Sotahuuto ilmestyi ruotsinkielisenä Krigsropetina 1890.

kapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Jokunen upseeri istui vankilassakin. Ulkoilmakokoukset olivat eräänlaisia PR-tapahtumia, joissa julistettiin sanaa ja tarjottiin usein ruokaa. Vielä 1990-luvulla mm. Oulun torilla järjestettiin aina vapunpäivänä myyjäiset, joissa myytiin lihapullia osana silloista varainhankintaa. Sotahuudosta keskeinen viestinviejä Vuodesta 1890 lähtien Pelastusarmeija on julkaissut omaa kristillistä lehteään Sotahuutoa, jota Pelastusarmeijan upseerit myivät kaduilla ja ravintoloissa. Sotahuudolla on ollut suuri merkitys viestinviejänä. Lehden kautta Armeija saattoi kertoa kuulumisiaan ja tuoda esille arvojaan ja toimintaansa. Sotahuuto on yksi Suomen vanhimmista aikakauslehdistä, jota edelleen julkaistaan. Iso osa näkyvyydestä on ollut sosiaalista auttamistyötä Jo alkuvuosina Pelastusarmeija auttoi köyhiä jakamalla heille mm. leipää, voita, kahvia ja sokeria. Pelastusarmeija

Suomalaisten lopullisen hyväksynnän Pelastusarmeija sai tekemästään avustustyöstä sotien aikana. Kuvassa kuuluisa Lapin sodan keräyskello.

tuki vähävaraisia perheitä myös ylläpitämällä lapsille kesäsiirtoloita ja lastenseimiä. Usein konkreettisen ruoka-avun tai yösuojan saaneet olivat yksinäisiä miehiä, sillä varsinkin 1800-luvun loppupuolen vaivaishoitoasetuksen mukaan kunnat olivat velvollisia avustamaan vain työkyvyttömiä köyhiä, eli käytännössä lapsia, vanhuksia, vammaisia ja sairaita, joilla ei ollut elättäjiä. Pelastusarmeija oli lisäksi uranuurtaja mm. suojan tarjoamisessa kotiväkivallan uhreiksi joutuneille naisille. Näkyvyyttä tuli myös vankilavierailuista ja orpokotien perustamisesta. Suomalaisten lopullisen hyväksynnän Pelastusarmeija sai tekemästään erittäin laajasta avustustyöstä sotien aikana Sekä sisällissota että toinen maailmansota nostivat Pelastusarmeijan kansalaisten tietoisuuteen positiivisella tavalla. Pelastusarmeija oli puolueeton ja halusi auttaa ihmisiä erottelematta. Viestinnässä työ näkyi myös avustusja PR-kirjeiden muodossa, joita lähetettiin koteihin. Varsinaista mainonnallista ulottuvuutta viestinnässä ei kuitenkaan vielä ollut. 8 SOTAHUUTO

Presidentti Halosen heittäytyminen vähäosaisen rooliin parin vuoden takaisessa kampanjassa aiheutti valtavan some-ilmiön Uutta-Seelantia myöten.

”Usko tai älä” -lehti-ilmoituskampanjalla etsittiin vapaaehtoisia Pelastusarmeijaan vuonna 1998. Mainos palkittiin alan kilpailussa.

8 Vuosina 1893–1940 lehdet – myös Sotahuuto – olivat mustavalkoisia, ja vain erikoisjulkaisuissa käytettiin värejä. Kuvat olivat usein käsin piirrettyjä, ja Pelastusarmeijan ilmoitusten sisältö muodostui mm. runoista ja kadonneiden ihmisten etsiskelystä. Vähitellen viestintä alkoi tulla värikkäämmäksi Sotien jälkeen Sotahuuto-lehti sai enemmän väriä ja siinä alkoi olla kiinnostavaa sisältöä eri kohderyhmille. Pelastusarmeijalla oli oma radiokanavakin, jonka kautta se saattoi esittää julistuksia ja musiikkia. Kehitys jatkui 1970-luvulle tultaessa, ja varsinkin Pelastusarmeijan lapsi- ja nuorisotyö oli aktiivista ja näkyvää (leirit, partio ja kesäleirit). Nuorisomusikaalit 1970–80-luvuilla olivat isoja tapahtumia, ja niitä järjestettiin ympäri Suomea. Myös erillisillä tempauksilla, kuten Apu-lehden kanssa toteutetulla apupa14

SOTAHUUTO

ta-tempauksella vuonna 1982, oli viestinnällistä nostetta. Maailman suurin apupata oli jättitempaus, jossa kerättiin kokonainen junalastillinen tavaraa Pelastusarmeijalle. Keräysjuna lähti Helsingistä ja kulki Riihimäen, Hämeenlinnan, Tampereen, Parkanon, Seinäjoen, Kokkolan, Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle. Avustukset jaettiin vähävaraisille. 1980-luvulla Pelastusarmeijan suhde/ tiedotustoiminta alkoi yhä enemmän kehittyä suunnitelmalliseksi viestinnäksi. 1990-luvulla Pelastusarmeija näkyi tiedotusvälineissä leipäjonojen vuoksi. Aika ajoin lehdistä saattoi lukea Pelastusarmeijan toiminnasta lämminhenkisiä juttuja, joissa sivuttiin vähäosaisten elämää ja köyhyyttä Suomessa. Pelastusarmeija itse halusi tekojen puhuvan puolestaan, eikä pitänyt ansioistaan suurta ääntä. Mutta sitä mukaa kuin varainhankintaa piti tehostaa, piti keksiä uusia viestinnällisiä tapoja olla esillä. 1990-luvun

puolivälissä esittäydyttiin räväkämmin myös viestinnällisesti. ”Usko tai älä” -mainoskampanja ja kirpparivaatteiden muotinäytös 1990-luvulla Vuonna 1998 Pelastusarmeija toteutti menestyksekkään mediatempauksen, kun Helsingissä Mikonkadulla järjestettiin suurta suosiota niittänyt muotinäytös. Vaatteet oli hankittu Pelastusarmeijan kirpputorilta ja niitä esittelivät tunnetut suomalaiset mallit. Kaiken teki mahdolliseksi parinkymmenen sponsorin tuki. Tapahtumalla haluttiin lisätä Pelastusarmeijan tunnettuutta ja kohentaa sen imagoa. Pelastusarmeijan keksimää ja markkinoimaa ilmiötä, jossa kierrätys tuotiin esiin muodikkaana asiana, kiiteltiin paljon. Tapahtuma sai runsaasti huomiota, ja se oli jatkoa aiemmin samana vuonna julkaistulle näyttävälle ”Usko tai älä” -lehti-ilmoituskampanjalle, jolla etsittiin

Nyt kampanjoimme ihmiskaupan vastaisen työn puolesta.

vapaaehtoisia Pelastusarmeijaan. Mainos palkittiin alan kilpailussa. Yhteisöviestijästä yhdeksi viime vuosien palkituimmista mainostajista Digitaalinen aikakausi on tuonut Pelastusarmeijan viestintään uusia työkaluja. Oma uutishuone, digitaalinen markkinointi ja someviestintä ovat tämän ajan arkipäivää. On tärkeää olla mukana mm. sosiaalisessa mediassa ja tavoittaa ihmiset nykyaikaiset päätelaitteet huomioiden. Pelastusarmeijan osastoilla (eli paikallisseurakunnilla) ympäri Suomea on omat facebook-sivunsa, joiden kautta viestitään mm. osastojen tapahtumista ja herätetään keskustelua. Nykyisin Pelastusarmeijan viestintäsektorilla päämajassa työskentelee useita viestinnän, graafisen suunnittelun ja markkinoinnin asiantuntijoita. Brändin rakentaminen ja näkyvät varainhankintakampanjat ovat tehneet Pelastusarmeijasta näkyvän viestijän, jonka julkaisuja seurataan. Lukuisat mainoskampanjat koskettavine filmeineen on noteerattu palkin-

Tämän vuoden Auta ihmistä -kampanjassa tuodaan esille vanhenevan väestön yksinäisyyttä.

noin sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Presidentti Halosen heittäytyminen vähäosaisen rooliin parin vuoden takaisessa kampanjassa aiheutti valtavan some-ilmiön Uutta-Seelantia myöten. #Pelastusarmeija oli kampanjan aikana Twitterin trendaavin aihetunniste. Tunteisiin vetoaminen ja vahva tarinankerronta ovat nykyisin Pelastusarmeijan markkinoinnin kulmakiviä. Ihmiset osaavat jo odottaa Pelastusarmeijan vuosittaisia kampanjoita. Tämän mahdollistavat myös monet yhteistyökumppanit, jotka antavat asiantuntemustaan pro bono. Sotahuuto on edelleen tärkeä viestintäkanava. Vuosi sitten lehden ulkoasu muuttui Pelastusarmeijan identiteettiuudistuksen myötä. Sanan miekka on aseista terävin Toiminnassaan Pelastusarmeija on aina ollut peloton uranuurtaja. Kun ensimmäiset aids-tapaukset Englannissa 1980-luvulla tulivat ilmi, kavahtivat jopa terveysalan asiantuntijat tartunnan saaneita, mutta Pelastusarmeijan upseerit auttoivat aidspotilaita välittämättä mahdollisista riskeis-

tä. Silloin päällimmäisenä oli halu auttaa. Nykyisin olisimme tehneet asiasta myös näkyvää viestintää ja hyödyntäneet viestinnän keinoin tapahtuvaa valistusta. Tästä hyvänä esimerkkinä on taistelu ihmiskauppaa vastaan. Useissa Pelastusarmeijan territorioissa ihmiskaupan vastainen toiminta ja uhrien auttaminen ovat erittäin konkreettisia. Monissa maissa, kuten Suomessa, Pelastusarmeija käyttää ensisijaisesti sanan voimaa yleisen tietoisuuden kasvattamiseen taistelussa ihmiskauppaa vastaan. Viestintä on tullut paitsi monimuotoisemmaksi myös yhä tärkeämmäksi osaksi kaikkien organisaatioiden toimintaa. Nykyään organisaatioilta edellytetään vastauksia, läpinäkyvyyttä ja kannanottoja mitä moninaisimpiin kysymyksiin. Tähän huutoon myös Pelastusarmeija haluaa viestinnässään vastata tulevaisuudessa yhä tehokkaammin.

Anne Fredriksson markkinoinnin ja yritysyhteistyön vastaava Kuvat: Pelastusarmeijan arkisto

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija

maailman toisella puolen Etelä-Afrikka on suurien kontrastien maa. Varakkaiden nauttiessa länsimaisista etuoikeuksista vartioiduilla asuinalueilla köyhistä köyhimmät asuvat kilometrien laajuisissa hökkelikylissä. Monet ongelmat ovat peruja menneiden vuosisatojen kolonialismista ja vuosikymmeniä kestäneestä apartheid-hallinnosta. – Tie tasapuolisiin mahdollisuuksiin on pitkä, mutta otamme askeleita oikeaan suuntaan, kertoo everstiluutnantti Barry Schwartz, joka minulla oli ilo tavata William Booth Memorial Hospitalissa Kapkaupungissa. Haastattelussa everstiluutnantti Schwartz tutustuttaa meidät Etelä-Afrikan Pelastusarmeijaan, puhuu ihmiskaupasta ja kertoo Pelastusarmeijan toiminnasta rotuerottelun synkeinä vuosina.

Kapkaupungin määräävin kiintopiste on Pöytävuori. Tämän majesteetillisen luonnonihmeen tasainen huippu on nähtävissä kaikkialta Kapkaupungista. Tänään, kuten useimpina päivinä, pilvet laskeutuvat pöytäliinan tavoin vuorelta. Aivan kaupungin laidalla, vuorenrinteen juurella sijaitsee Pelastusarmeijan William Booth Memorial Hospital. Tämä vuonna 1917 avattu ja vuonna 1963 uudistettu sairaala toimi vuosikymmenien ajan synnytyssairaalana. Noin 60 000 pienokaista on nähnyt täällä päivänvalon! Kysytpä keneltä paikalliselta tahansa, kaikki tuntevat jonkun täällä syntyneen. Nykyään sairaala toimii infarkti-, hiv-, tuberkuloosi-, amputaatio- ja haavapotilaiden hoitoyksikkönä. Odottelen sairaalan valoisassa aulassa, kun ovelle saapuu valkotukkainen ja -partainen, pitkänhuiskea mies Armeijan valkoisessa polettipaidassa. Hän on sairaalan johtaja, everstiluutnantti Barry Schwartz. Kättelemme ja siirrymme keskustelemaan Barryn toimistolle. – Olen 71-vuotias eläkeläinen, mutta eihän Armeijasta koskaan jäädä eläk16

SOTAHUUTO

keelle, vai mitä? Barry toteaa ovelasti ja jatkaa: – Olen palvellut monissa paikoissa, kuten kahdeksan vuoden ajan täällä Kapkaupungissa aluejohtajana. Päätin urani ylisihteerinä Kongossa. Ehdin olla kolme kuukautta eläkkeellä, kunnes kyllästyin ja palasin töihin, Barry naurahtaa. Barry on intohimoinen ultramatkojen juoksija. Virallisesti mitattuja matkoja hän on juossut yhteensä yli maailmanympärysmatkan! Tavoitteena on saada 50 000 kilometriä täyteen. – Sain sydänkohtauksen stressin seurauksena 28-vuotiaana. Se säikäytti minut ja sai miettimään elintapojani. Ensin innostuin kuntosalista ja sitten juoksemisesta. Siihen kun ei tarvita muuta kuin lenkkarit ja shortsit. Koen juoksemisen hyvin terapeuttisena ja ehdottomasti myös hengellisenä kokemuksena. Näen Jumalan kädenjäljen kaikkialla ja tunnen hänen armonsa.

Merkitykseltään kokoaan suurempi Etelä-Afrikan territorio käsittää nykyään Etelä-Afrikan lisäksi Saint Helenan saa-

ren, Namibian, Swasimaan ja Lesothon. Maantieteellisesti alue on iso, mutta työ on suurimmalta osin keskittynyt suurien keskuksien, kuten Etelä-Afrikan Johannesburgin, Port Elizabethin ja Kapkaupungin ympäristöön. Territoriossa työskentelee noin 230 upseeria ja vajaat 600 palkattua työntekijää. Osastoja territoriossa on 92, työpisteitä 124 ja jäseniä reilut 20 000. Työmuotoja on lukuisia, on sosiaalipalvelukeskuksia, klinikoita, lastenkoteja, miesten ja naisten asuntoloita, vanhusten päiväkeskus, päihdekeskus, pahoinpideltyjen naisten turvakoti ja psykiatrisia palveluja. Pelastusarmeija saapui Etelä-Afrikkaan 1883 ensimmäisten upseerien, majurien Francis ja Rose Simmondsin ja luutnantti Alice Teagerin rantautuessa Kapkaupunkiin. Sanomalehdet olivat kuulleet huhuja, että ”Armeija” oli tulossa valloittamaan Etelä-Afrikan. Laivan kiinnittyessä satamaan eräs toimittajista hyppäsi laivaan, koska halusi nähdä saapuvan armeijan. Toimittaja löysi nämä kolme upseeria, joilta hän kysyi, missä on armeija? Upseerit vastasivat: ”Me olemme Armeija!”

William Booth Memorial Hospitalin ikkunoista avautuu kaunis näkymä majesteetilliselle Pöytävuorelle.

Iso osa Etelä-Afrikasta oli tuohon aikaan rajaseutua, ja ihmisten muuttaessa myös Armeija laajeni. Johannesburgista löytyi kultaa ja Kimberleystä timantteja, ja monet muuttivat näiden mahdollisuuksien perässä. Etelä-Afrikan asukasluvun kasvaessa kasvoi myös Pelastusarmeija. Etelä-Afrikka on historiallisesti jakautunut maa. Ensimmäiset siirtolaiset, hollantilaiset, asettuivat asumaan Hyväntoivonniemelle vuonna 1652. Heidän jälkeläisensä jäivät asumaan maahan. He kutsuivat itseään buureiksi (johdatus hollannin maanviljelijää tarkoittavasta sanasta boer). Nykyään hollantilaisperäinen väestö kutsuu itseään afrikaanereiksi ja puhumaansa kieltä afrikaansiksi. Vuonna 1795 britit aloittivat Kapmaan miehityksen ja ottivat alueen kokonaan haltuun 1806. Vuosien tyytymättömyyden jälkeen monet buurit päättivät muuttaa sisämaa-

Everstiluutnantti Barry Schwartz on William Booth Memorial Hospitalin johtaja. – Sairaala toimii hoitoyksikkönä infarkti-, hiv-, tuberkuloosi-, amputaatio- ja haavapotilaille. Osa potilaistamme on tänne tullessaan hyvin sairaita, ja annamme myös saattohoitoa.

han niin kutsutussa ”suuressa vaelluksessa”. Tästä seurasi kahnauksia alkuperäisväestön kanssa. Buurit perustivat lukuisia buuritasavaltoja, joista osan britit tunnustivat ja ottivat toiset hallintonsa alle. Erityisesti Witwaterstrandin, maailman suurimman kultaesiintymän, löytyminen johti buurien ja brittien välillä levottomuuksiin, jotka eskaloituivat toiseksi buurisodaksi (1899–1902). Juopa brittien, buurien ja paikallisväestön välillä on asia, jota aika ei ole täysin pystynyt hälventämään. Brittien ja buurien välisen rauhanteon jälkeen Britannian neljän siirtomaan, Kapmaan, Natalin, Transvaalin ja Oranjen vapaavaltiot yhdistyivät itsenäiseksi brittiläiseksi dominioksi, herruusalueeksi. Vuonna 1931 maa itsenäistyi, mutta jäi vielä Kansainyhteisön jäseneksi. Vuonna 1948 Kansallispuolue aloitti

apartheidina tunnetun rotuerottelupolitiikan. Maa päätti 1961 katkaista suhteet Isoon-Britanniaan ja erosi Kansainyhteisöstä. Näin valtiosta muodostui Etelä-Afrikan tasavalta. Everstiluutnantti Barry Schwartz paljastaa, että Pelastusarmeijan brittitaustaisuus on asia, joka on vaikuttanut paljon Pelastusarmeijan toimintaan niin historian aikana kuin nykypäivänäkin. – Afrikaanerivoittoisilla alueilla Pelastusarmeijan työ on pysynyt pienimuotoisena. Hollannin reformoidulla kirkolla on laaja vaikutus kautta maan, ja tapaamme julistaa evankeliumia on vierastettu. Tämä on ollut yksi suurimmista haasteista hengellisen työmme osalta. Everstiluutnantti Barry Schwartz kertoo, että Pelastusarmeijan tekemää sosiaalista työtä kuitenkin arvostetaan laajalti. 8 SOTAHUUTO

Apartheidin ryhmäaluelain nojalla tuhottuun District Sixin mielenkiintoiseen historiaan on mahdollisuus tutustua Kapkaupungissa sijaitsevassa museossa. Museon esineistö ja oppaiden tarinat tuovat ihmisten kohtalot iholle. – Apartheidin suurin rikos oli perheiden erottelu ja yhteisöjen tuhoaminen, toteaa oppaamme.

8 – Meillä on hyvä maine sosiaalisen työn toimijana. Olemme tunnettuja siitä, että teemme enemmän vähemmällä. Olemme olleet merkitykseltämme kokoamme suurempia.

Haavoittuvaiset uhrit Ihmiskauppa on valtava maailmanlaajuinen ongelma, ja Suomen ja Viron territoriossa olemme vahvasti nostamassa tätä aihetta esille. Tämän Sotahuudon toisessa artikkelissa kerromme, millaista ihmiskaupan vastaista työtä Suomessa teemme. Tiedustelen everstiluutnantti Schwartzilta Etelä-Afrikan tilannetta. – Ihmiskauppa on kasvava ongelma. Ennen maan demokratisoitumista Etelä-Afrikka oli hyvin suljettu valtio, jossa liikkumiseen vaikuttivat tiukat säännöt. Demokratisoitumisen jälkeen rajat ovat avautuneet, ja kuten näissä tilanteissa usein tapahtuu, ongelma räjähtää käsiin. Ihmiskauppa kytkeytyy täällä pitkälti maahanmuuttoon. Maahan on saapunut paljon pakolaisia, jotka ovat hyvin haavoittuvaisessa tilanteessa, ja heitä on houkuteltu prostituutioon tai työperäiseen ihmiskauppaan. Täällä toimii ”hikipajoja”, joissa ihmiset työskentelevät vapaus riistettynä. 18

SOTAHUUTO

– On muistettava, että myös miehet voivat joutua ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskauppa usein mielletään prostituution vuoksi naisiin kohdistuvaksi. Toimiessani miesten asuntolan johtajana pidimme aina neljää sänkyä varattuna ihmiskaupan uhreiksi joutuneille miehille. Heitä oli tuona aikana monia. Heille oli valheellisesti luvattu parempaa toimeentuloa.

Tuskan ja tragedian vuodet Etelä-Afrikan historian synkimpiä ajanjaksoja on vuodesta 1948 vuoteen 1991 asti kestänyt laillistettu rotusorto, apartheid. Apartheidin ideologiset juuret olivat 1800-luvun loppupuolella kehitetyissä rotuopeissa. Lisäksi sen syntyyn vaikutti hollantilaisen reformoidun kirkon piirissä syntynyt näkemys afrikaanerien jumalallisesta oikeudesta EteläAfrikkaan. Rotuerottelun pyrkimyksenä oli säilyttää valkoisten etuoikeutettu sosiaalinen ja taloudellinen asema. Toisen maailmansodan jälkeen 1948 Kansallispuolue alkoi toteuttaa apartheidiksi kutsumaansa politiikkaa. Seka-avioliitot kieltävä laki astui voimaan samoin tein, ja vuotta myöhemmin moraalitto-

muuslaki, joka kielsi kaikki sukupuolisuhteet valkoisten ja muiden etnisten ryhmien välillä. Vuonna 1950 säädettiin väestö- ja rekisteröintilaki, jonka mukaan kaikkien eteläafrikkalaisten rotu määriteltiin ja rekisteröitiin, ja joka toimi kaiken myöhemmän apartheid-lainsäädännön pohjana. Lain perusteella kaikki Etelä-Afrikan kansalaiset rekisteröitiin joko valkoisiksi, värillisiksi, mustiksi tai aasialaisiksi. Termi ”värillinen” tarkoittaa etnistä ryhmää, joka muodostuu muun muassa khoiden, kaakkoisaasialaisten orjien, mustien sekä eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisistä. Nyt Etelä-Afrikassa on noin 4 800 000 värillistä (9 % väestöstä), ja enemmistö asuu Kapkaupungin alueella. Rodun määrittely ei ollut yksioikoista. Eteläafrikkalainen ystäväni jakaa oman kokemuksensa: – Veljelleni ja minulle tehtiin niin sanottu ”kynätesti”, jossa lyijykynä asetetaan korvan taakse. Jos kynä pysyy kiharien hiusten ansiosta paikallaan, olet värillinen, jos se putoaa, olet valkoinen. Veljeni rekisteröitiin valkoiseksi, minut värilliseksi. Emme saaneet tavata toisiamme, mutta veljeni tuli joskus salaa tapaamaan minua yön laskeuduttua.

Nelson Mandela on Etelä-Afrikassa rakastettu henkilö. Hän sain vuonna 1993 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Frederik de Klerkin kanssa. Kapkaupunkilaisen talon seinää koristaa seinämuraali, jossa on myös sitaatti Mandelalta: ”Kunniakkainta elämässä ei ole se, ettei koskaan kaadu, vaan se, että nousemme aina takaisin jaloillemme.”

Jos joku olisi saanut tietää, hänen statuksensa valkoisena olisi kyseenalaistettu. Ja minulla ei missään nimessä ollut asiaa valkoisten asuinalueelle. Ystäväni viittaa apartheidin kenties tuhoisimpaan ilmenemismuotoon, ryhmäaluelakiin. Ryhmäaluelain perusteella koko Etelä-Afrikka jaettiin alueisiin, joissa kussakin saattoi asua vain yhden etnisen ryhmän jäseniä, ja kaikkien muiden ryhmien tuli muuttaa pois. Käytännössä muuttaminen koski mustaa ja värillistä väestönosaa. Yksi kuuluisimmista alueista oli Kapkaupungin District Six, vireä ja monikulttuurinen värillisten asuttama kaupunginosa Kapkaupungin ydinkeskustan läheisyydessä. Vuonna 1966 ryhmäaluelain nojalla 60 000 asukasta pakkosiirrettiin autiolle Cape Flatsin alueelle ja District Sixin rakennukset jyrättiin maan tasalle. – Tapahtuma toi mukanaan paljon tragediaa ja tuskaa, everstiluutnantti Barry Schwartz toteaa vakavana. – Sairaalamme on yksi esimerkki erottelusta. Apartheidin aikana se oli yksi Kapkaupungin kolmesta synnytyssairaalasta. Kukin sairaala palveli yhtä etnistä asiakaskuntaa. Tämä sairaala oli varattu valkoisille.

Apartheid päättyi 1990 -luvun alussa. Etelä-Afrikan tuolloinen presidentti Frederik de Klerk ilmoitti 2.2.1990 laillistavansa apartheidia vastustaneet järjestöt, vapauttavansa Nelson Mandelan ja satoja muita poliittisia vankeja sekä olevansa valmis aloittamaan neuvottelut kaikkien osapuolien kanssa uudesta perustuslaista. Vuonna 1994 maassa pidettiin vapaat vaalit, joihin saivat ensimmäistä kertaa osallistua kaikki etniset ryhmät. Etelä-Afrikan uusi parlamentti valitsi yksimielisesti Nelson Mandelan maan uudeksi presidentiksi. – Monin paikoin emme ottaneet rotuerotteluun vahvaa kannanottoa. Työmme oli sidottu silloisen yhteiskunnan käytäntöihin. Apartheidin päätyttyä teimme totuus- ja sovintokomissiolle raportin. Komissio on vuonna 1995 Etelä-Afrikkaan perustettu oikeuselin, joka käsitteli apartheidin aikaisia rikoksia. 8

Robben Island on Kapkaupungin edustalla sijaitseva saari. Saarella toimi korkean turvatason vankila, jossa pidettiin apartheidin aikana poliittisia vankeja. Heistä kuuluisin oli Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela, joka vietti saarella 18 vuotta. Kuvan opas on myös itse kärsinyt usean vuoden tuomion poliittisena vankina. Pienessä sellissään Nelson Mandela kirjoitti omaelämäkertansa ”Pitkä tie vapauteen”. Hän piilotti käsikirjoituksen sivut sisäpihan ulkoilualueen kivien alle, jottei niitä riistettäisi häneltä.

SOTAHUUTO

Kolonialismin ja apartheidin jäljiltä taloudellinen epätasaarvoisuus on suurta.

Kapkaupungin lentokentän laidalla levittyvän Khayelitsan epävirallisella asuinalueella elää vajaan 40 km2 kokoisella alueella miltei 400 000 asukasta hyvin alkeellisissa oloissa. Asukkaista 98 % on mustia, monet muista maista tulleita pakolaisia.

8 – Raportissa tunnustimme, ettemme olleet ottaneet kantaa tarvittavissa määrin. Se oli synnintunnustuksemme, Barry toteaa vakavalla äänenpainolla. – Ymmärrämme nyt, että meidän olisi pitänyt väkevämmin puuttua asiaan. Etnistä sekoittumista oli kovin vähän, mutta jonkin verran. Upseerikoulumme oli yksi positiivisista esimerkeistä. Koulumme olivat eroteltuja, mutta meillä oli kadettiaikana paljon toimintoja yhdessä. Se oli alku yhtenäistymiselle. Kun asiat alkoivat apartheidin jälkeen muuttua, osastomme ja toimipisteemme avautuivat nopeasti kaikille.

Varjosta kohti valoa Apartheidin päättymisestä on kohta kolme vuosikymmentä, mutta everstiluutnantti Barry Schwartz muistuttaa, että rotuerottelun varjo näkyy edelleen. 20 SOTAHUUTO

– Kyllä se valitettavasti edelleen vaikuttaa monien ihmisten ajatusmaailmassa ja elämässä. Armeijassa meidän tavoitteemme on, että kohtelisimme toisiamme kuin veljiä. Olemme kaikki samanarvoisia. Yksi matkani pysäyttävimmistä näyistä oli Kapkaupungin lentokentän laidalla levittyvä Khayelitsan epävirallinen asuinalue, aaltopellistä ja jätepuusta rakennettu hökkelikylä. Vajaan 40 km2 kokoisella alueella asuu miltei 400 000 asukasta hyvin alkeellisissa oloissa. Veden saanti on riippuvainen kaupungin säiliöautojen vierailuista, käymälöitä on alueen laitamilla kourallinen, ja sähköt on vedetty hengenvaarallisilla, laittomilla virityksillä. Asukkaista 98 % on mustia, monet muista maista tulleita pakolaisia. Mainitsen Barrylle tästä ja hän myöntää, että kolonialismin ja apartheidin jäljiltä taloudellinen epätasa-arvoisuus on suurta.

– Tie tasapuolisiin mahdollisuuksiin on pitkä, mutta otamme askeleita oikeaan suuntaan. Yhä useammalla on mahdollisuus parempaan toimeentuloon. Ja on lakeja, jotka mahdollistavat tämän. Mutta on muistettava, että apartheidin päättymisestä kulunut aika on suhteellisen lyhyt. Muun muassa eri koulutusstandardit ovat vaikuttaneet etnisten ryhmien integroitumiseen. Suurin osa yliopistoista oli valkoisille. Se loi taloudellista epätasapainoa. – Etelä-Afrikka on etnisesti rikas maa, ja tämä rikkaus tuo haasteensa. Tasapainottelu on vaikeaa. Mutta asiat paranevat, ja monin paikoin Etelä-Afrikka on ihme. Olen Jumalalle kiitollinen, että Pelastusarmeija on saanut olla osa tätä ihmettä.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Raamatun sivuilta tähän päivään Sarjassa käsitellään nykyajan haasteita Raamatun henkilöiden kertomusten kautta.

El-Roi Minun nimeni on Hagar. Olin orja. Tahdon kertoa tarinani, kun kuulin, että teidän aikananne on orjuutta enemmän kuin koskaan ennen. Se hämmentää minua. Te niin monella tavalla kohtelette toisianne hyvin, mutta että te silti ostatte ja käytätte toisia ihmisiä kuin tavaraa. Minä olin tuollainen tavara. Älä kysy, miltä se minusta tuntui, emme me kyselleet sellaisia. Elin paimentolaiselämää siinä isossa ihmis- ja eläinjoukossa, jotka kaikki kuuluivat Abramille. Abram oli rikas ja mahtava, mutta siitä huolimatta hänellä oli vain yksi vaimo, Sarai. Abram kävi usein rukoilemassa autiomaassa. Kotiin tultuaan hän tiesi, mitä seuraavaksi tehdä. Uskon hänen rukoilleen myös jälkeläisiä itselleen. Mitä mieltä oli rikkauksilla ilman perijää? Lapsi olisi merkki Jumalan siunauksesta! Jo lapsena tulin Sarain orjaksi heidän oleskellessaan Egyptissä. Isä myi minut, jotta muulle perheelle riittäisi ruokaa. Köyhällä ei ole varaa valita eikä kiintyä.

Tähän mennessä me orjattaret olimme välttyneet pahimmalta. Sarai oli kuuluisa kauneudestaan ja Abram rakasti häntä syvästi. Abram ei koskaan hiipinyt yöllä telttoihimme, katsellut meitä kun peseydyimme tai ahdistellut meitä ohi kulkiessamme. Mihin kaikkeen hänellä olisi täysi oikeus. Olemme hänen omaisuuttaan. Tämän vapautemme takia minäkin haaveilin perheestä. Oli miesorja. Katselimme toisiamme työn lomassa. Hän auttoi minua. Iltaisin kuiskuttelimme toisillemme. Unelmani murskaantui, kun Sarai sai ideansa, tai sehän oli meidän aikamme tapa: ”Hagar on nätti, pätevä tyttö, vaikuttaa vahvalta synnyttämään. Tehköön Abram hänen kanssaan lapsen! Koska Hagar on minun, on lapsikin minun.” Minut raahattiin Abramin telttaan. Samalla unelmani ja tulevaisuuteni lyötiin pirstaleiksi. Inhosin ja pelkäsin. Olin yksin jopa orjien joukossa. Orjattaret kadehtivat minua, koska sain parempaa ruokaa ja lahjoja. Vihasin Saraita, joka minut vei minut Abramille raiskattavak-

si. Se, että tulin raskaaksi vapautti minut Abramista ja antoi minulle keinon kostaa Saraille. Sarai löi ja nimitteli minua, tiedät kyllä miten. Sarai halusi häätää minut ja poikani erämaahan. Kuolisimme siellä. Minä halusin vain pitää lapseni. Autiomaassa kaivolla joku todella näki minut ensimmäistä kertaa elämässäni. Siksi kutsuin häntä nimellä El-Roi. Hän tiesi kuka olin silloin kun en itsekään vielä tiennyt. Ja hän antoi minulle lupauksen. Miten jonkin tavaran kohtalo voisi kiinnostaa ketään? Mutta El-Roi, ”Jumala joka näkee”, kuuli ajatukseni. Oudolla tavalla hän toteutti hartaimman toiveeni saada pitää oma poikani. Olin vapaa, olin ihminen. Oli Jumala, joka kuuli minut, ja antoi tulevaisuuden. Hagarin tarina Raamatussa: 1. Moos. 16:1–13; 21:8–21

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni

SOTAHUUTO

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

En ny möjlighet Under min tid som officer i Frälningsarmén har jag fått många goda och viktiga lärdomar, inte så mycket från böcker och teorier som från människor. Framför allt är det viktigt att läsa Bibeln, men också andra goda böcker som vidgar vår förståelse och vårt perspektiv på tillvaron, och som ger oss ny kraft och inspiration för framtiden. Guds Ord har varit min läromästare i allt detta. När vi läser, begrundar och lyssnar till vad Bibeln har att säga oss, finner vi att innehållet mättar en hungrig själ med himmelskt rågbröd, och att det aldrig tryter. Ofta fostrar Gud oss också genom andra människor när han låter oss misslyckas. I våras besökte jag en Frälsningsarmékår. Jag stannade där över veckoslutet och hade lite tid över att bekanta mig med staden. På söndagen tog jag en morgonpromenad. Solen sken från en molnfri himmel och de första tecknen på den annalkande våren syntes i naturen. Jag njöt av den fridfulla takten, de vackra husen och landskapet. I något skede kom en man gående emot mig och hejdade mig. Han berättade för mig detaljer ur sitt liv och bad om min hjälp så att han skulle kunna resa till närmaste stad. Jag lyssnade på honom och sade att jag tyvärr inte kunde hjälpa honom. Så gick vi åt var sitt håll, men saken bekymrade mig resten av dagen. På eftermiddagen promenerade jag från mitt logi till kåren och söndagens gudstjänst. Jag hade ansvar för mötet. Till min stora förvåning kom samme man emot mig. Han kände säkerligen inte igen mig som den person han hade talat med på förmiddagen. Nu hejdade jag i min tur honom och berättade att jag var på väg till Frälsningsarmén, och önskade honom välkommen med till gudstjänsten. Han 22

SOTAHUUTO

sade ändå att han skulle försöka ta sig till den andra staden så fort som möjligt. Efter att vi hade diskuterat en stund beslöt jag mig för att ge honom den summa som han hade bett om på förmiddagen. Mannen fortsatte sin färd och jag gick till Frälsningsarmén. I Lukas evangelium berättar Jesus en liknelse om ett fikonträd som inte bar någon frukt, och som var i fara att bli nerhugget. Trädgårdsmästaren sade då till vingårdens ägare: ”Herre, låt det stå kvar ett år till... Kanske bär det frukt nästa år.” Luk. 13: 8, 9. Ge ännu ett år, ge ännu en ny möjlighet. Så hade också jag bett i tysthet efter vårt första sammanträffande. Gud svarade på min bön och jag fick en ny chans att rätta till mitt fel. Jag kommer nog aldrig att få veta ifall det jag valde att göra, och den diskussion mannen och jag förde hade någon större inverkan på hans liv. Det får jag lämna åt Gud i tro. Gud ger oss nya möjligheter när vi har handlat fel eller oeftertänksamt. Han är nådefull och räknar inte på hur många gånger vi behöver få en ny möjlighet beträffande samma sak. Ett likadant barmhärtigt hjärta och sinne önskar Gud också av sina egna. Jag fick en ny möjlighet den söndagen. Incidenten lärde mig mycket om mig själv men framför allt om Guds sinnelag. Låt oss alltid ha ett öppet sinne, hjärta och öra när vi rör oss bland våra medmänniskor. Jag behöver ofta få en ny möjlighet, varför skulle jag då inte unna det också åt någon annan? ”Barmhärtig och nådig är Herren, långmodig och stor i mildhet” Ps 103:8, 1917 övers.

Gud ger oss nya möjligheter när vi har handlat fel eller oeftertänksamt. Han är nådefull och räknar inte på hur många gånger vi behöver få en ny möjlighet beträffande samma sak.

Aino Muikku överstelöjtnant

Frälsningsarmén bekämpar

människohandel Frälsningsarmén tar ett helhetsgrepp mot människohandel genom en treårig europeisk kampanj. Webbannonser i digitala och sociala medier i destinationsländerna varnar personer i riskzon för suspekta jobberbjudanden. I Sverige och andra destinationsländer uppmärksammar annonserna konsumenter på möjlig människohandel. Världen över beräknas ungefär 40 miljoner människor vara utsatta för människohandel. Det är en humanitär katastrof som många inte ens märker. Människohandeln sker dock mitt framför ögonen på oss, rör sig över landsgränser och inom Europa ofta från öst till väst. Det är bakgrunden till Frälsningsarméns engagemang för att få slut på människohandel över hela Europa. Arbetet följer hela kedjan från de länder där utsatta rekryteras till destina-

tionsländer där de exploateras i olika former av tvångsarbeten, prostitution och tiggeri. Arbetet består av förebyggande, skyddande och återintegrerande insatser. – Under de senaste tre åren har Frälsningsarmén intensifierat sina förebyggande insatser i Öst- och Centraleuropa, där vi till exempel jobbar med utbildning och med verifiering av jobberbjudanden. I Västeuropa har vi främst arbetat fram nya metoder för rättighetsbaserat skydd

och stöd för särskilt sårbara riskgrupper, berättar Madeleine Sundell, som är jurist och nationell samordnare mot människohandel för Frälsningsarmén i Sverige. Inom Frälsningsarmén finns både ett europeiskt nätverk mot människohandel och ett europeiskt nätverk för kommunikation. Sedan 2017 samarbetar nätverken och i februari 2019 publicerades de första annonserna i kampanjen ”Billiga tjänster kan komma med ett högt pris”. 8 SOTAHUUTO 23

Frälsningsarméns kampanj mot människohandel har dykt upp i sociala medieflödet på mobiler och datorskärmar sedan i mars.

8 Kampanjen vill varna personer i riskzon och deras anhöriga för att nappa på jobberbjudanden som låter för bra för att vara sanna. Samtidigt uppmärksammas konsumenter i andra ändan av kedjan på vad som kan vara orsaken till att tjänster är orimligt billiga och man uppmanas att reflektera och reagera. Sverige var ett av de första länder som lanserade kampanjen som ska genomföras i 28 europeiska länder. – Kampanjen är ett sätt för oss att påvisa den krassa verkligheten bakom människohandel och prostitution. I destinationsländer som Sverige, handlar det om att stoppa efterfrågan på billiga tjänster där konsumenter, genom att utnyttja skambud, kan konsumera mänsklig frihet utan att förstå vem som betalar det höga priset, säger Madeleine Sundell. De webbannonser och korta filmer som sprids i digitala och sociala medier inriktar sig på sju olika riskområden: städning, byggjobb, nagelvård, restaurang, jordbruk, biltvätt och massage. Varje land väljer vilka erbjudanden och jobbannonser som körs beroende på vad som är aktuellt just där. – Vi vet att förekomsten av arbetsexploatering inom flera branscher i Sveri24

SOTAHUUTO

ge är stor men att hjälpen till utsatta är minimial. För att förhindra detta måste vi stoppa efterfrågan och ta vårt ansvar för vad vår konsumtion bidrar till, fortsätter Madeleine Sundell. Frälsningsarmén erbjuder stödverksamheter och skyddade boenden i Sverige och hjälper så utsatta och deras familjer till en trygg tillflykt med fokus på skydd, stöd och hjälp till rehabilitering. Vägen tillbaka är ofta lång men inte omöjlig. En av de europeiska städer där Frälsningsarmén arbetar förebyggande, skyddande och återintegrerande mot människohandel är Aten i Grekland. – Vårt team hjälper utsatta kvinnor, barn och även män på gatorna. Vi delar ut förnödenheter som blöjor och välling och kör ut med matvagnar, säger Rachel Lamont, nationell kontaktperson för Frälsningsarméns arbete mot människohandel i Grekland. Prostitution är, liksom i flera europeiska länder, laglig i Grekland om man finns registrerad på en bordell, är över 18 år, frisk, ogift, kan tala grekiska och har arbetstillstånd. Många av dessa kriterier följs inte alls och särskilt flyktingar drabbas. Ensamkommande flyktingpojkar säljer sex för att överleva och utsätts

inte sällan för utpressning och systematisk fångenskap på grund av korruption. Flyktingkvinnor med barn står i skuld till smugglare redan när de anländer och är på så sätt särskilt sårbara. Genom att knyta daglig kontakt med personerna på gatan bygger Frälsningsarmén relationer som skapar trygghet och förtroende. Goda relationer, information, stöd och skydd minskar inkörsportarna till prostitution och ökar förmågan att ta sig ur den. – Vi finns på gatan, erbjuder dropin-kaffe, psykologisk konsultation och workshops som handlar om arbetsträning, självförtroende och kreativitet. Dessutom erbjuds nödhjälp för skadade, utsatta eller gravida kvinnor, säger Rachel. För att motverka människohandeln arbetar Frälsningsarmén i Grekland sida vid sida med ideella organisationer, vård, kyrkor och myndigheter. Samarbete är grundläggande för att arbetet mot människohandeln i Europa ska ge resultat även i Sverige. Frälsningsarmén samarbetar med myndigheter och andra organisationer på lokal, nationell och internationell nivå för att de drabbade ska få möjlighet att börja om på nytt här, i sitt hemland eller på annan plats. – Det finns ingen enkel genväg. Det handlar om att välja vilken värld vi vill leva i. För att Sverige ska bli ett land helt fritt från människohandel måste samhällets alla aktörer ta nya tag för att garantera mänskliga rättigheter, stå upp för social rättvisa och bekämpa människohandel i land efter land, stad efter stad och bransch efter bransch, avslutar Madeleine Sundell.

Eva Gustin och Carina Tyskbo Foto: Bsmart och shutterstock Artiken finns publicerad i tidningen Stridropet nr 2/2019 i Sverige.

Lukijoiden esirukouspyynnöt Voit lähettää meille esirukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous”

Pelastusarmeijan uusi johtajisto yhteiskuvassa. Keskellä territorion johtajat, everstit Patrick ja Anne-Dore Naud, vasemmalla avustava ylisihteeri, everstiluutnantti Eija Kornilow ja oikealla 1.7. virassa aloittanut ylisihteeri, majuri Saga Lippo.

Johtajien vierailulista

Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous

Uskomme rukouksen voimaan! – Kiitos, että muistatte esirukouksella, jotta saisin kokea uudistuksen uskossani. Olen iäkäs ja en jaksa enää lähteä kokouksiin. Herra on hyvä!

Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat:

Juhlista 130-vuotiasta Pelastusarmeijaa CD-Levyllä ja vuosikalenterilla

24.8.

Saga Lipon, Gerry & Hannu Lindholmin ja Tero Saajorannan tervetulojuhla, Temppelin osasto

Majuri Saga Lippo, ylisihteeri: 4.8. Oulun osasto, Jessica & Daniel Bryant-Rönnqvistin virkaanasettaminen 11.8. Mikkelin osasto, Kirill Burunovin virkaanasettaminen

Hinta: 10 € kpl + postikulut kauppaosasto@pelastusarmeija.fi puh. 09 / 681 2300

24.8. Saga Lipon, Gerry & Hannu Lindholmin ja Tero Saajorannan tervetulojuhla, Temppelin osasto

Tuotteita myynnissä myös 130-vuotisjuhlassa 20.–22.9.

Tiesitkö tämän Pelastusarmeijan kirkkorakennuksessa keskellä New Yorkin kuuluisaa Time Squarea toimii 99-paikkainen Theater 315. Teatterissa näytetään mieltä ylentävää koko perheen viihdettä. Lähde: The Salvation Army (USA Western)

Virallinen tiedonanto 4.6.2019 Salon osaston johtaja kapteeni Ave Kalme on ylennetty majuriksi. Onnittelemme Avea ylennyksestä ja rukoilemme hänelle Jumalan siunausta.

Määrätty 1.7.2019 Territorion päämaja Eversti Anne-Dore Naud (territorion naistyön presidentti): Suomen ja Viron territorion hengellisen elämän kehittämisen sihteeri (lisämääräys). Ohjelmasektori Kapteeni Tero Saajoranta: Avustava ohjelmasihteeri, osastotyö (lisämääräys). Tero aloittaa uudessa tehtävässään Tampereelta käsin, missä hän myös jatkaa nykyisessä määräyksessään osaston johtajana. 1.1.2020 Viestintäsektori Kapteeni Kati Kivestö: Kirjallisuussihteeri (lisämääräys) Olemme kiitollisia työtovereillemme näiden lisämääräysten hyväksymisestä. Rukoilemme heille Jumalan siunausta, kun he aloittavat uusissa tehtävissään.

SOTAHUUTO 25

Armeija merkeissä

Tällä palstalla territorion johtaja, eversti Patrick Naud tutustuttaa meidät Pelastusarmeijan postimerkkien kiehtovaan maailmaan.

Mansaaren satavuotisjuhlamerkit Vuonna 1983 Mansaaren Pelastusarmeija vietti satavuotisjuhlaansa. Satavuotisjuhlatiimi teetti neljä uutta postimerkkiä niiden kunniaksi, jotka olivat palvelleet merkittävällä tavalla Jumalaa sadan vuoden ajan (vuodesta 1883).

Ensimmäisessä postimerkissä kuvataan uuden osastorakennuksen (citadel) avajaisia vuonna 1932. Toisessa postimerkissä kuvataan ulkoilmakokouspaikkaa sekä kenraali William Boothin vierailua vuonna 1897. Kolmannessa postimerkissä juhlitaan Mansaaren torvisoittokunnan

missiota. Neljännessä postimerkissä muistetaan everstiluutnantti Thomas Bridsonin johtamaa Armeijan työtä spitaalisten parissa Alankomaiden Itä-Intiassa.

Patrick Naud eversti

Uskoa ilman rajoja Pelastusarmeijan Euroopan territorioiden ja hallintoalueiden johtajat kokoontuivat Budapestiin 29.4.–3.5.2019 tunnuslauseen ”Uskoa ilman rajoja” tiimoilta keskustelemaan Pelastusarmeijan toiminnasta Euroopassa. Kansainväliset johtajat, kenraali Brian Peddle ja ko26

SOTAHUUTO

mentaja Rosalie Peddle samoin kuin komentajat Johnny ja Eva Kleman johtivat konferenssia, joka oli rohkaisun ja siunauksien täyteinen! Jokaisella alueella on tapahtunut muutoksia ja kehitystä, ja ne näyttivät meille, miten Jumalan käsi ohjaa ihmisten elämää. Kaikki arvosti-

vat keskusteluihin ja rukouksiin käytettyä aikaa. Hetki oli innostava ja tunteikas kaikille osallistujille!

Patrick & Anne-Dore Naud everstit territorion johtajat

2€ Elokuu 2019

130-vuotisjuhlaviikonloppu 20.–22.9.2019

Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Perjantai 20.9. TEMPPELIAUKION KIRKKO, LUTHERINKATU 3, HELSINKI klo 18.30 Musiikkijuhla Luota Jumalan visioon toivosta – näyttelijä Seela Sella ja Pelastusarmeijan musiikkiryhmät

Lauantai 21.9. RUOHOLAHDEN OSTOSKESKUS, ITÄMERENKATU 21, HELSINKI

klo 11.00 Ulkoilmatapahtuma PELASTUSARMEIJAN TEMPPELI, UUDENMAANKATU 40, HELSINKI klo 14.30 Naisten kokous Matkalla - arvokkaita ja urheita naisia tarvitaan! (LASTENHOITO) klo 18.00 Upseerivihkimysjuhla & kadettien tervetulokokous Palvele Jumalaa iloiten ja myötätuntoisesti

Sunnuntai 22.9. PELASTUSARMEIJAN TEMPPELI, UUDENMAANKATU 40, HELSINKI klo 10.00 Pyhityskokous Ota vastaan Jumalan voima ja rakkaus (LAPSILLE OMA OHJELMA) Juhlavieraina kansainväliset johtajat kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle Kaikki ovat tervetulleita!

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 129. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Saga Lippo, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2019 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

uuteen aamuun hyvällä sanomalla

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys