Sotahuuto 2019/09

2€ Syyskuu 2019 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 6–9

icehearts Sivut 10–12

sähäkkää säbää!

SOTAHUUTO

1

130-vuotisjuhlaviikonloppu 20.–22.9.2019 Perjantai 20.9.

TEMPPELIAUKION KIRKKO, LUTHERINKATU 3, HELSINKI klo 18.30 Musiikkijuhla Luota Jumalan visioon toivosta – näyttelijä Seela Sella ja Pelastusarmeijan musiikkiryhmät

Lauantai 21.9.

RUOHOLAHDEN OSTOSKESKUS, ITÄMERENKATU 21, HELSINKI

klo 11.00 Ulkoilmatapahtuma PELASTUSARMEIJAN TEMPPELI, UUDENMAANKATU 40, HELSINKI klo 14.30 Naisten kokous Matkalla - arvokkaita ja urheita naisia tarvitaan! (LASTENHOITO) klo 18.00 Upseerivihkimysjuhla & kadettien tervetulokokous Palvele Jumalaa iloiten ja myötätuntoisesti

Sunnuntai 22.9.

PELASTUSARMEIJAN TEMPPELI, UUDENMAANKATU 40, HELSINKI klo 10.00 Pyhityskokous Ota vastaan Jumalan voima ja rakkaus (LAPSILLE OMA OHJELMA) Juhlavieraina kansainväliset johtajat kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle Kaikki ovat tervetulleita!

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Syyskuu 2019 | 2 €

Tässä

numerossa

04

Tässä kuussa

06

Icehearts – kanssakulkijana lapsuudesta aikuisuuteen

10

Kivaa puuhailua & sähäkkää säbää

13

Raamatun sivuilta tähän päivään

14

Fit 4 Life -urheiluviikonlopusta uutta voimaa

16

Pelastusarmeija 130 vuotta: Eturintamassa asunnottomuutta vastaan

18

Mot målet

18

20

Hangöbo gav all fritid till Frälsningsarmén

22

Tiesitkö tämän?

23

Armeija merkeissä

Armeijassa tapahtuu

14

SOTAHUUTO

3

Tässä kuussa

Vierivä kivi ei sammaloidu!

Jeesuksen ylösnousun jälkeen hänen seuraajansa saivat uuden suunnan. Heidän piti jättää petoksen, kiistan sekä kuoleman tie ja lähteä uudelle elämän ja toivon tielle.

Pitää mennä eteenpäin Päästääkseen eteenpäin on jätettävä turha taakka. Hyvä vuoristo-opaskin valmistautuu huolellisesti ennen kuin lähtee vaarantamaan itsensä korkeuksiin. Hän pakkaa reppunsa. Hän ottaa mukaansa vain sen, mitä tarvitsee. Hän kehottaa myös matkatovereitaan keventämään reppuaan. Kaikki se, mikä voisi vaikeuttaa tai hidastaa matkaa, täytyy jättää pois.

Sen, joka tahtoo seurata nöyryyden ja rakkauden tietä, josta Jeesus kertoo evankeliumissa, täytyy myös oppia päästämään irti ylimääräisestä taakasta. Mitkä asiat estävät uskovan matkaa? Jokaisen tulee rukouksen ja harkinnan kautta arvioida, mikä ei kuulu kristityn elämään.

Pitää olla periksiantamaton Ei saa pysähtyä. Pysähtyminen tarkoittaa vaaraa. Vierivä kivi ei sammaloidu! Jos joku pysähtyy vuoristossa liian pitkäksi aikaa, hän jää yön, kylmän ja huonon sään armoille. Se voi koitua kohtaloksi.

Sama asia pätee myös kristittyihin. Hekään eivät saa pysähtyä. Periksiantamattomuutta kehitetään huolellisella raamatunluvulla ja ahkeralla rukouksella.

Uskovan elämässä vaikuttaa myös ylösnousemuksen henki, joka saa tämän jatkamaan. Matka jatkuu ja etenee, ja usko vahvistuu. Sen voi nähdä ja tuntea.

Pitää vetää yhtä köyttä Kristityt eivät kulje yksin. Ylösnousemus on heidän mukanaan. Sen henki puhal4

SOTAHUUTO

taa heidän elämässään. Heidän uskostaan tulee koko ajan vakaampi. Kristityt eivät ole yksin! He kulkevat elämäänsä samaa polkua kulkevien ystäviensä kanssa. Yhteisöllisyys on hyvin tärkeää.

Uskovat tukevat toisiaan, kannattelevat toisiaan ja antavat toisilleen anteeksi. Kun yksi iloitsee, muutkin iloitsevat.

Kun yksi heistä kärsii, toiset kärsivät hänen kanssaan. He jakavat saman rikkauden kuin ne, jotka vaeltavat yhdessä vuoristossa. Kristityt saavat toisiltaan rohkaisua ja oppia, he antavat toisilleen anteeksi ja jakavat keskenään päivän taakan.

Pitää olla periksiantamaton

Ylösnousun henki ja rakkauden voima johdattavat meitä seuraamaan Jeesuksen elämän erityistä esimerkkiä.

Jeesuksella on meitä jokaista varten visio uudistuksesta: uudesta maailmasta, joka tulee elämäämme. Ylösnousun henki ja rakkauden voima johdattavat meitä seuraamaan Jeesuksen elämän erityistä esimerkkiä. Tuossa uudessa maailmassa Jeesus antaa meille myötätunnon mission, jota voimme elää ja toteuttaa sydämessämme ja elämässämme. Näin voimme rohkaista sekä levittää iloa ja toivoa ympärillemme.

Meitä rohkaistaan uudistamaan elämää, palauttamaan arvokkuutta ja tuomaan toivoa! Nämä ovat kiireellisen missiomme kolme avainsanomaa. Sen vuoksi meidät on Kutsuttu palvelemaan! Tämän vision avulla voimme laatia yksinkertaisen ja tehokkaan suunnitelman, jolla saamme uskomme, toimintamme, opetuksemme ja ihmissuhteemme terveiksi, vahvoiksi ja tehokkaiksi. Näin myös maailma uskoo todistukseemme! Maailma tarvitsee toivoa!

Patrick Naud eversti territorion johtaja

SOTAHUUTO

5

Icehearts

– kanssakulkijana lapsuudesta aikuisuuteen

Icehearts on varhaisen puuttumisen toimintamalli lasten hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi. Iceheartsin työvälineenä on joukkueurheilu. Suomessa toimii tällä hetkellä 41 joukkuetta, joissa on mukana 603 lasta ja nuorta. Jokainen joukkue on 12 vuotta kestävä yhteinen matka lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle.

Sotahuuto tapasi Vantaan Korsossa pelaavan tyttöjoukkueen kasvattajan Nelli Niemelän ja keravalaisen poikajoukkueen kasvattajan Tuomas Törhösen. Nelli ja Tuomas avaavat tätä ainutlaatuista lapsi- ja nuorisotyön muotoa.

Icehearts ry:n toiminta käynnistyi Vantaalla 1996, jolloin perustettiin sosiaalinen urheiluseura, jonka tarkoituksena oli ennaltaehkäistä syrjäytymistä joukkueurheilun avulla. Nelli on toiminut joukkuekasvattajana vuodesta 2013, mutta on seurannut toimintaa vuodesta 2001.

– Mieheni on ollut mukana Iceheartsissa siitä lähtien. Hän usein puhui, että tytöille pitäisi olla myös toimintaa. Ajattelin, että jos teen siihen mallin, niin voimme kysellä rahoitusta. Teimme näin ja saimmekin rahoituksen. Sen myötä aloitin työskentelyn täällä, Nelli toteaa hymyillen.

Nelli on koulutukseltaan sosionomi, ja hänellä on kokemusta erityisnuorisotyöstä ja lastensuojelusta. Tuomas on puolestaan sosiaalikasvattaja ja toimi 19 vuoden ajan lastentarhanopettajana päiväkodeissa. Icehearts tuli tutuksi vuosien mittaan vapaaehtoistehtävissä. Joukkuekasvattajana hän aloitti viime vuonna.

– Icehearts-polkuni on pitkälti Nellin ja hänen miehensä syy. Olin toki kuullut aiemmin toiminnasta ja arvostanut sitä kovasti. Vuonna 2009 heidän tyttärensä tuli esikouluun päiväkotiin, jossa 6

SOTAHUUTO

olin töissä, ja tutustuimme. Sitä kautta ajauduin keräämään pölyä tänne Iceheartsin nurkkiin, Tuomas naurahtaa.

Tuomaksella joukkue on vielä rakennusvaiheessa, joten lajiakaan ei ole valittu. Mutta säbä eli salibandy näyttää todennäköiseltä.

– Pojat tykkää pelata kaikkea, johon liittyy pallo, Tuomas toteaa hymyillen.

Nellin joukkue on ehtinyt olla koossa kuusi vuotta.

– Pelaamme salibandyliiton Etelä-Suomen sarjaa. Viisi kuusi turnausta syksyllä ja saman verran keväällä. Treenaamme kahdesti viikossa. Se on sopivasti, jotta jää aikaa myös heille, jotka eivät pelaa.

Osan tytöistä näen melkein joka arkipäivä. Osa on muuttanut kauemmaksi, joten näemme harvemmin. Mutta pidämme yhteyttä viestein. Ja kaukana asuvat tytöt ottavat kyllä osaa leireihin, jolloin näemme useamman päivän putkeen.

Pitkäaikaista sitoutumista Icehearts-kasvattajien 12 vuoden mittainen sitoutuminen vaatii kasvattajilta pitkäjänteisyyttä.

– Rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä.

Hötkyily ei auta. Lasten kautta töitä tehdään myös perheiden, koulun ja sosiaalitoimen kanssa, joten on oltava valmiuksia tulla toimeen monenlaisten ihmisten parissa. Työntekijämme ovat suurimmalta osin hyvin kilttejä ihmisiä, Nelli naurahtaa.

– Kiltteys on tärkeää, hyvän esimerkin näyttämistä lapsille. Pitkäjänteisyys on ehdotonta, sillä ”maali” on kaukana ja pitää olla valmis hyväksymään, että matkalla tulee monia mutkia ja pomppuja. Hienot suunnitelmat voivat lentää hetkessä romukoppaan. Pitää osata luovia, Tuomas toteaa.

– Joka päivä lapsilta ja toisilta aikuisilta oppii jotain uutta. Tämä on 12 vuoden opinkaari niin lapsille kuin meillekin.

Mitkä ovat kasvattajan suurimmat haasteet?

Nelli: – Rajojen hallitseminen kuten se, minkä verran olen perheiden käytettävissä. Lapset eivät tietenkään ymmärrä lomia tai esimerkiksi sitä, etten illalla voi heti alkaa ratkoa ongelmaa. Kun

Keravalaisen poikajoukkueen kasvattaja Tuomas Törhösen ja Vantaan Korson tyttöjoukkueen kasvattaja Nelli Niemelä.

Tuomaksella on ensimmäinen vuosi käynnissä oman joukkueensa kanssa. Nellin joukkue on ollut koossa kuuden vuoden ajan.

tytöt ovat tulleet isommiksi, he ja vanhemmat välillä pahoittelevat yhteydenottoja erikoisiin aikoihin. Olen sanonut olevani iloinen, että he ottavat yhteyttä, vaikka olisinkin lomalla tai vapaalla.

Kriiseissä olen mielelläni tietoinen asiasta heti enkä vasta lomalta palattuani, jolloin tilanne on jo ohi – tai edennyt pahemmaksi. Saamme siirtää lomaa, jos sen aikana joudumme ratkomaan asioita. Kiinnitämmekin paljon huomiota siihen, että ihmiset pitävät lomansa, jotta he jaksaisivat työssään.

Onko ollut hetkiä, jolloin on tuntunut riittämättömältä?

Tuomas: – Joka päivä, mutta se on terveellinen tunne. Se opettaa sietämään sitä, että kaikkea ei pysty ratkaisemaan itsenäisesti. Riittämättömyyden tunteen-

kin voi käsitellä kahdella tavalla, voi juosta ympäriinsä tai sitten pysähtyä ja miettiä, mitä kannattaa tehdä. Riittämättömyyden tunne auttaa rajaamaan omaa työtä.

– Jos näitä tunteita ei käsittele, se johtaa kyynistymiseen. Vertaistukea on onneksi saatavilla, kiltille työkaverille voi soitella ja keventää sydäntään, Nelli toteaa hymyillen.

Nelli ja Tuomas kokevat työn pitkäjänteisyyden työn palkitsevimpana puolena.

N: – Vaikka kohtaa ongelmia, niin näkee myös asioiden edistymisen. Palkitsevaa on myös, kun vanhemmat soittavat ja kysyvät neuvoa. Silloin tuntuu, että hyvä luottamussuhde on syntynyt.

Nämä teinitytöt ovat niin hellyttäviä!

Meikkeineen ja muotivaatteineen ovat

kovin aikuisia, mutta kun saavun paikalle, he juoksevat halaamaan. Ja lähettävät viestejä tyyliin ”Nyt se poika taitaa olla ihastunut muhun!”

T: – Päiväkodissa lapset aina kasvoivat ja lähtivät pois. Nyt joukkueeni kanssa olemme päässeet tutustumaan kunnolla, ja saamme jatkaa tätä polkua vielä pitkän matkaa.

Mitä tällainen pitkäaikainen läsnäolo mielestänne antaa?

N: – Olen paljonkin miettinyt sitä.

Usein yhteiskunnassa ja sosiaalikentällä on ajatus, että on ammatillista tehdä töitä etäältä, vailla henkilökohtaista kontaktia. Tässä työssä sen olennaisen eron huomaa. Lapset tietävät, että olen tässä 12 vuotta joka päivä saatavilla. Tilanteet ovat hyvin arkisia, mutta tärkeitä! 8 SOTAHUUTO

7

– Osan tytöistä näen melkein joka arkipäivä.

Osa on muuttanut kauemmaksi, joten näemme harvemmin.

Mutta pidämme yhteyttä viestein.

Ja kaukana asuvat tytöt ottavat kyllä osaa leireihin, jolloin näemme useamman päivän putkeen, Nelli kertoo.

Nellin joukkue pelaa salibandyliiton Etelä-Suomen sarjassa.

8 Kun ongelma tulee, niin minun ei tarvitse tehdä enää työtä sen eteen, että nuori uskaltaisi kertoa. Luottamussuhde on jo olemassa.

T: – Joukkueessani on poika, jota selkeästi ahdistaa, mutta hän ei ole vielä valmis avautumaan. Olen läsnä ja uskon, että hän kertoo minulle, kun on valmis. Se, että lapsella on joku aikuinen, joka on varmasti läsnä pitkään, on tärkeää. Opettajat vaihtuvat ja vanhemmatkin voivat vaihtua. Lapset varmasti ajattelevat, että olen ihan tyhmä kun joka päivä kyselen, että mitä kuuluu. Mutta kun jaksan vaan kysellä, niin hekin, jotka eivät ole vielä avautuneet, tekevät niin loppujen lopuksi.

N: – Tyttöni ovat oppineet sen, etten anna periksi. He eivät enää yritäkään olla vastaamatta, koska he tietävät, että seuraavana päivänä kysyn taas uudelleen. Pidän kiinni myös periaatteesta, että ilahdun aina, kun tapaan oman joukkueeni lapsia. Suomessa monella lapsella on sellainen tilanne, että kukaan ei ilahdu heidän kohtaamisestaan.

T: – Sama! Vaikka viimeiseen asti oltaisiin väännetty, niin aina lopetamme hyvillä mielin. Meillä on oma tiimitervehdys, jolla erotaan.

8

SOTAHUUTO

Oppimisvaikeuksia ja ulkonäköpaineita Lapset ja nuoret painivat moninaisten ongelmien parissa, erityisesti oppimisvaikeudet ja ulkonäköpaineet ovat merkille pantavia.

N: – Oppimisen ongelmien kanssa olemme paljon tekemisissä. Koen, että tytöt ovat vähän alituettuja alaluokilla.

Tytöt eivät näy samalla tavalla luokassa, vaikka eivät ymmärtäisi. Pojat tuovat sen ilmi riehumalla.

T: – Poikien oireet paukahtavat saman tien tauluun käytöspuolen haasteina ja sosiaalisten suhteiden hankaluutena. Pelleilyä ja riehumista, yritetään rehvakkuudella peitellä ongelmia. Poikien oireet on helpompi huomata, mutta vaikeampia työstää alussa.

N: – Ulkonäköpaineet ovat tytöillä myös todella kovat, se alkaa jo 4.–5. luokan paikkeilla. Se on todella raakaa.

Siinä iässä he eivät vielä ymmärrä, että kaikkia ei tarvitse miellyttää, vaan saa olla oma itsensä. Olemme todella paljon keskustelleet ulkonäöstäni, sillä en yleensä meikkaa, tukkani on rennolla ponnarilla ja viihdyn lenkkareissa. Sain todella suoraa palautetta. Haluan antaa

tällaisen naisen mallin, ettei aina tarvitse olla viimeisen päälle – silti olen kiva ihminen, minulla on paljon kavereita ja tulen miesten kanssa hyvin toimeen. Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen uskottava aikuinen. Olen huomannut, että he peilaavat sitä, ja esimerkiksi leirillä ovat uskaltaneet ottaa rennommin.

– Kun aloitin joukkueeni kanssa, niin samassa koulussa alkoi poikajoukkue.

Pidimme alusta asti tärkeänä, että teemme paljon asioita yhdessä. Lapset saavat mallin, että miehet ja naiset voivat olla kavereita keskenään. Tyttöjen kohdalla olen huolissani, miten itsestään selvänä he kokevat, että naisten täytyy miellyttää miehiä. Sitä haluan haastaa – ei tarvitse miellyttää, muttei myöskään haukkua. Siihen törmäsin ollessani kotiäitinä leikkipuistossa, jossa tilannetta käsiteltiin painamalla miehiä alas. Emme ole samanlaisia, mutta olemme samanvertaisia.

T: – Yritän antaa pojille mallia, että ei ole mitään väliä, onko mies vai nainen. Ihmiset ihmisinä. Ei ole naisten ja miesten töitä ja harrastuksia, vaan jokainen saa tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Vaikka kuljen maastohousuissa ja kuuntelen hevirokkia, niin piirtelen perhosia

Iceheartsin ytimessä ovat sitoutuneet ja ammattitaitoiset kasvattajat, jotka tekevät työtä suurella sydämellä.

ja osaan letittää hiuksia. Ei ole vain yhtä miehen mallia, jota kuuluisi seurata. Jos se jotakuta häiritsee, se on heidän ongelmansa. Suvaitsevaisuutta pyrimme edustamaan.

Koko kylä kasvattaa Lopuksi pohdimme Nellin ja Tuomaksen kanssa lasten ja perheiden hyvinvointia yleisesti.

T: – Suomessa lapset voivat pääasiassa hyvin, mutta aina emme halua nähdä, mitä on pinnan alla. Hyvinvointivaltion verhon taakse on hyvä piiloutua.

Pitää nähdä, että on myös heitä, jotka eivät voi hyvin. Vaikka heitä olisi muutama, se on muutama liikaa.

N: – Huono-osaisuus kasautuu. Jos saat syntyessäsi huonot kortit, siitä on vaikea nousta. On kenties ymmärretty se, miten paljon mielenterveysongelmat, köyhyys ja työttömyys vaikuttavat aikuisen toimintakykyyn, mutta siihen ei osata vielä tarpeeksi vaikuttaa ja tukea. Ei vanhemmat tahallaan ole masentuneita tai jätä asioita tekemättä.

Miten lukijamme voisivat tukea Iceheartsin toimintaa?

– Rahalahjoituksien lisäksi koen, että sellainen koko kylä kasvattaa -mentaliteetti on kovin hyvä. Jos tietää jonkun tarvitsevan apua, niin pienet teot voivat olla tarpeeksi. Omien perheiden kanssa olen huomannut, että esimerkiksi yksinhuoltajaäidille voi olla valtava helpotus naapuri, joka voi silloin tällöin katsoa lasta. Tieto siitä, että on joku, joka voi

auttaa. Voimme myös yrittää hymyillä niille lapsille, jotka ovat ärsyttäviä, Nelli iskee silmää.

T: – On hienoa, että monenlaiset yhteisöt, kuten tekin, olette kiinnostuneita siitä, mitä teemme. Siksi kerromme tästä ilolla. Toimintamalliamme voi ihan itsenäisestikin toteuttaa. Ole kiinnostunut toisista ja heidän hyvinvoinnistaan.

Kysy, mitä heille kuuluu.

N: – Pelastusarmeijan työ on myös pitkäkestoista ja vaikuttavaa. Teillä on varmasti paljon perheitä, jotka saavat vuosikausia apua. Minulla on tunne, että

monella on hyvinvointivaltiossa sellainen olo, että se mitä minulla on, kuuluukin olla. Unohtuu, että on saatu jo tosi paljon syntyessä, ja se hyvä vain kertaantuu. Mutta he, joilla ei ole, eivät ole tehneet mitään väärin saadakseen vähemmän. Minusta olisi hienoa, jos heräisi ajatus ”velasta”: jos olen saanut näin paljon, voin auttaa myös toisia.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Juhani Järvenpää ja Icehearts

Iceheartsin sydäntekijät

SOTAHUUTO

9

&

Kivaa puuhailua sähäkkää säbää

Pelastusarmeijan Helsingin osasto järjestää mukavaa lasten ja nuorten toimintaa Itä-Helsingin Rastilassa 1.–6.-luokkalaisille suunnatun puuhakerhon muodossa. Vanhemmille lapsille on tarjolla sähäkkää säbäilyä (eli salibandya).

Helsingin osastolla on lapsille, nuorille ja perheille suunnattua ohjelmaa. Osaston tiloissa Kalliossa toimivat perhekerho ja nuorten illat, ja ”Sopan” (eli sosiaalipalvelukeskuksen) kanssa osasto järjestää Lasten lauantaita. Lasten lauantait ovat olleet hyvin suosittuja, ja niihin on tutustunut kymmeniä perheitä.

– Monenlaista viritystä löytyy, toteaa hymyillen Helsingin osaston johtaja, kapteeni Esa Nenonen.

– Perhekerhoa ovat pyörittäneet taitavat vapaaehtoisemme. On ollut mukava nähdä paljon äitejä lastenvaunuineen.

Se on ollut tervetullut lisä osastomme elämään, sillä kieltämättä osastomme keski-ikä on aika korkea, Esa iskee silmää ja jatkaa: – Nyt osaston remontin vuoksi perhekerho on tauolla, mutta vapaaehtoisemme ovat pitäneet yhteyttä näihin perheisiin, ja he ovat muun muassa käyneet viettämässä aikaa lasten seikkailupuistossa. Etsimme tapoja pitää näitä toimintoja yllä remontin aikana.

Tästä esimerkkinä ovat Rastilankallion Asukastalo Kulkurissa toimivat puuhakerhon kokoontumiset ja säbä-illat.

– Haluamme jalkautua sinne, missä ihmiset asuvat. Rastila on otollinen alue, sillä täällä asuu paljon lapsiperheitä. Mikä sen parempaa, jos voi lapsille ja nuorille tarjota tällaista ilmaista toimintaa. Haluamme tarjota lapsille hyviä, turvallisia hetkiä, Esa toteaa.

10

SOTAHUUTO

Kivaa puuhailua Asukastalo Kulkurissa tai sen lähiympäristössä toimiva puuhakerho on viikoittaista ja ilmaista, alakouluikäisille suunnattua kerhotoimintaa. Hetket sisältävät yhteislauluja ja rukouksen, raamatunkertomuksia lapsille sopivalla tavalla, välipalan sekä yhteistä puuhastelua, joka vaihtelee kerrasta toiseen. Se voi olla esimerkiksi kokkailua, pelaamista tai retkiä lähimaastossa.

– Lapset saavat vaikuttaa ohjelmaan, teemme toivelistaa, paljastaa Pelastusarmeijan lapsi- ja nuorisotyön koordinaattori Sanna Vähäaho.

– Motivaatio syntyy mukavasta yhdessä tekemisestä. Huomaamme toki, että tietyt asiat toimivat aina. Urheilusali on kova juttu. Leipominen on hauskaa, sillä kaikki tykkäävät herkutella. Se tosin vaatii meiltä ohjaajilta hiukan organisointikykyä, Sanna toteaa hymyillen.

Mistä ajatus puuhakerhosta sai alkunsa?

– Ajatuksia oli varmasti monellakin suunnalla. Oma lähtökohtani oli kokemuksemme lasten leireiltä siitä, mikä toimii hyvin. Lapset kaipaavat mielekästä tekemistä ja turvallisia, välittäviä aikuisia, joilla on aikaa. Pohdimme, miten tätä voisi tarjota säännöllisemmin.

Miten tuoda se arkeen, Sanna pohjustaa.

– Mielessämme olivat myös leirilapsiemme asuinalueet. Selvittelimme asiaa, ja Rastila nousi yhtenä alueena esille. Kontaktoimme lukuisia asukastaloja eri puolilta Helsinkiä. Rastilankallion Asukastalo Kulkurista löysimme hyvän kumppanin.

Helsingin osastolta löytyi myös kiinnostusta tämäntapaiseen toimintaan osaston seinien ulkopuolella.

– Oli tahtoa mennä ihmisten luokse ja tiedustella mitä he tarvitsevat. Mielestäni on tärkeää pyrkiä tavoittamaan lapsia ja perheitä. Olen hiukan huolissani siitä, miten isot koneistot on valjastettu nuorten maailmaan – kuten media.

On tärkeää, että Pelastusarmeija on fyysisesti läsnä tarjoamassa hyviä hetkiä, vuorovaikutusta, luotettavia aikuisia, ja toki myös tiettyjä selkeitä sääntöjä ja ohjeita, Esa lisää.

Puuhakerho on ollut suosittu, ja välillä Sanna, Esa ja kerhotiimin kolmas jäsen, luutnantti Kirill Burunov ovat painineet positiivisen ongelman kanssa – talo on ollut täynnä! Mukaan mahtuu kerrallaan parikymmentä lasta.

– Monesti on käynyt niin, että lapsi on tullut mukaan, tykännyt ja seuraavalla kerralla ottanut kaverinsa mukaan – mikä on todella kivaa. Toki ilmoittautua täytyy, sillä haluamme pitää vanhemmat informoituna, Esa kuvailee tilannetta ja jatkaa hymyillen: – Meillä on myös hyvä tiimi! Tällainen lapsiryhmä tarvitsee jo useamman silmäparin. 8

Puuhakerhon vetäjät kapteeni Esa Nenonen, lapsi- ja nuorisotyön koordinaattori Sanna Vähäaho ja luutnantti Kirill Burunov.

Uuden määräyksen nyötä Kirill ei ole enää tänä syksynä mukana.

Uutena tiiminjäsenenä aloittaa kokelas Benjamin Hursti.

SOTAHUUTO

11

Puuhakerhossa puuhaillaan kaikenlaista – sisällä ja ulkona!

8 – Täysi talo on merkki siitä, että olemme oikeassa paikassa ja oikeilla jäljillä.

Edelleen saamme uusia lapsia keskuuteemme. Kevätkauden päättäneellä retkellämme puolet oli vakituisia ja puolet uusia. Se kertoo siitä, että olemme edelleen relevantti. Pelastusarmeijan ytimessä on tehdä työtä, johon on tarve. Samalla se palkitsee myös tekijänsä, Sanna täydentää.

Millaista palautetta olette saaneet?

– Kun lapsille on tässä ajassa niin paljon kaikkea tarjolla, niin mielestäni se, että he saapuvat paikalle säännöllisesti, on jo hyvää palautetta. Lapset viihtyvät ja kokevat kerhotoiminnan mielekkääksi. Olemuksellaan ja pienillä asioilla he ilmaisevat, että täällä on hyvä olla, Esa kertoo.

– Meille saapuu lapsia erilaisista taustoista. Pidimme tärkeänä heti alussa, että olemme läpinäkyviä ja kerromme, että toimintaamme sisältyy kristillinen arvopohja ja että se näkyy kerhon ohjelmassa. Alussa mukana kävi muutamia muslimiäitejä. Heidän hyväksyntänsä kerhollemme oli myös yksi palaute siitä, että olemme tehneet asioita oikein, Sanna paljastaa ja jatkaa: – Toivomme, että voimme tarjota turvallisen kiinnekohdan, olla saatavilla ja antaa esimerkkiä siitä, miten on hyvä olla yhdessä. Tarjota iloa, kuulluksi ja nähdyksi tulemista, kohtaamista ja mahdollisuutta vaikuttaa. Isoja asioita, mutta ne on mahdollista toteuttaa yksinkertaisilla, pienillä keinoilla. Haluamme myös kylvää elämänmittaista ajatusta lapsille siitä, että he voivat aina rukoilla, mitä ikinä tapahtuukaan. Apu on aina lähellä.

12

SOTAHUUTO

Sähäkkää säbää Perhekerhon lisäksi Rastilankallion Asukastalo Kulkurissa kokoontuu viikoittain Esan johdolla säbä- eli salibandyryhmä.

Aiemmin se oli ”jäbäsäbä” ja suunnattu 11–14-vuotialle pojille, mutta nyt myös tytöt ovat tervetulleita pelaamaan.

– Kyllä! Lisäksi tarkistimme ikärajaa – tästä syksystä alkaen ryhmä on suunnattu 9–13-vuotiaille. Aloitimme Säbän vasta reipas vuosi sitten, joten tämä on vielä tällaista oikean kohderyhmän tavoittelua, Esa toteaa hymyillen.

Esa on kokenut urheilun hyvänä työmuotona.

– Urheilu on kulkenut osaston ohjelmassa jo useamman vuoden. Se on hyvä tapa oppia tekemään asioita yhdessä ja purkaa ylimääräistä energiaa. Urheilu tarjoaa paljon iloa ja myönteistä tekemistä, mutta se on myös oivallinen keino käsitellä pettymyksiä ja negatiivisia tunteita. Jos sattuu jotain ikävää, pysähdymme juttelemaan ja ratkaisemme tilanteet.

Millä fiiliksillä pojat ovat olleet mukana?

– Hyvillä fiiliksillä! Muistan, kun kerran erään pojan isä kertoi pojan kovin odottavan, että pääsee pelaamaan.

Se tuntui oikein hyvältä, palkitsevalta.

Olen kokenut tärkeäksi kysellä myös poikien kuulumisia, kuten miten koulussa menee. Säbässä keskeistä on luottamuksen kasvattaminen ja yhdessä tekemisen meininki.

Oletko itse urheilumiehiä?

– Penkkiurheilua, Esa naurahtaa. – Junnuna toki tuli pelattua lätkää. Pidän kun-

tosalista, ja nyt olen ollut innostunut pyöräilystä. Päivittäin tulee työmatkapyöräiltyä parikymmentä kilometriä, arkiliikuntaa pitämään mies kunnossa.

Kaikki mukaan!

Kesätauko on nyt ohi. Seuraava säbäily on tiistaina 3.9. ja puuhakerho keskiviikkona 4.9. Esa ja Sanna toivottavat kaikki nuoret ja lapset lämpimästi tervetulleiksi!

Onko syksyllä luvassa jotain erityistä?

– Emme tarvitse taikatemppuja, Sanna naurahtaa. – Samaan tapaan jatkamme avoimesti, iloisesti ja reippaasti.

Toivomme, että tavoittaisimme perheitä vielä lähemmin. Olemme pitäneet yhteyttä lasten vanhempiin tekstiviestein ja sähköpostein, mutta tutustuminen kasvotusten on aina arvokkainta, Sanna toteaa ja heittää meille aikuisille vielä haasteen: – Meillä on hienoja vapaaehtoisia, mutta edelleen mahtuu mukaan. Jos tällainen mielekäs puuhastelu lasten parissa kiinnostaa, kirjoita meille: nuoriso@ pelastusarmeija.fi. Tervetuloa mukaan!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Helsingin osasto

Puuhakerho ja Säbä jatkuu!

Tiistaisin klo 17 säbäillään, ja puuhakerho kokoontuu keskiviikkoisin 15.30–17 Asukastalo Kulkurissa Rastilankalliossa.

Lisätietoa: pelastusarmeija.fi/rastila

Raamatun sivuilta tähän päivään Sarjassa käsitellään nykyajan haasteita Raamatun henkilöiden kertomusten kautta.

Aabrahamin tytär

Sillä nimellä Jeesus minua kutsui puolustaessaan minua synagogan esimiehen moitteilta. Sinun voi olla vaikea ymmärtää tuon nimen merkitystä minulle. Siinä on jotakin samaa, kun pakolainen saa uuden kotimaansa kansalaisuuden. Olin taas joku.

Yleensä pysyin veljeni talossa sisällä.

Aika kului viljaa jauhaessa, leipää leipoessa ja veljeni lapsia hoitaessa. Mutta nyt on erilainen päivä. Astun ulos häikäisevään auringonpaisteeseen. Katseeni suuntautuu maahan paitsi häpeästä myös siksi, että minun on vaikea kääntää päätäni pystyyn. Onneksi sapattina sallittava kävelymatka ei ole pitkä, ja niin ollen synagoga on lähellä. Tien pölyssä leikkivät lapset huutelevat, heittävät kiven. Mihinpä minä pakoon pääsisin, kun kompuroin rujona mitenkuten.

Ahtaudun täyteen synagogaan. ”Tuokin siis tuli. Mitä hän luulee täällä tekevänsä? Mitä syntiä hän teki, kun tuon selän sai rangaistukseksi?”

Syy siihen, miksi olen kestänyt nöyryytyksen, seisoo hämärän huoneen

edessä siinä kohdassa, johon valo katonrajan ikkunoista osuu. Hän näyttää niin ihmeelliseltä! Johtuuko se valosta vai onko siinä jotakin muuta? Koetan päästä lähemmäksi, synagoga on täynnä tänään. Hassua kyllä, en muista hänen opetustaan, mutta oman oloni muistan hyvin. Se oli niin hyvä, niin rentoutunut kaikista pahoista katseista huolimatta.

Ensimmäistä kertaa näiden 18 sairauteni vuoden aikana lakkasin miettimästä, mikä synti minusta tällaisen teki. Sillä ei ollut merkitystä. Hän katsoo minua arvostaen, vaikka näkee lävitseni. Ja rakastaa. Minua, jota kukaan ei rakasta.

En tiedä enää, miten se tapahtui, mutta tiedän hänen kutsuneen minua ja löysin itseni hänen luotaan. Kylvin siinä valossa, joka häntä ympäröi. Kaikki oli valoa. Sitten minä seisoin selkä suorana ja pää pystyssä ja katsoin hänen kasvoihinsa ja kuulin ylistyksen sanoja. Ne virtasivat suustani ilman että tajusin. Olin täynnä sitä valoa, olin puhdas, olin onnellinen, olin niin paljon enemmän kuin vain vapaa kivusta ja vaivasta.

– Jeesus, Mestari, oli vapauttanut minut häpeästäni, antanut minut takaisin minulle itselleni, luonut minut uudestaan!

Kuulin varjoista vihaisen lauseen lopun ”...tule silloin parannettavaksi, älä sapattina!” Selkeästi ja kirkkaasti sanoi Mestarini: ”Tätä Aabrahamin tytärtä oli Saatana pitänyt otteessaan jo 18 vuotta!

Hänen piti päästä vapaaksi nyt.”

Miten ihmeellistä onkaan katsoa aurinkoon? Aikuiset eivät juokse, mutta minäpä juoksin! Tunsin lihasteni työn, väsymisen, hengästyksen. Ihmettelin tätä suurenmoista ruumista, jonka Jumala minulle loi ja jonka Jeesus vapautti. Jota haluan käyttää ylistämään ja palvelemaan Häntä, joka antoi minulle uuden elämän.

Raamatussa: Luuk. 13:10-17

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni Kuva: ipopba

SOTAHUUTO

13

Urheiluviikonloppu kokosi yli viidenkymmenen hengen iloisen joukon Silokallion kurssikeskukseen.

Fit 4 life -urheiluviikonlopusta

uutta voimaa

Pelastusarmeijan Sports Ministry -työn järjestämä kautta aikojen ensimmäinen urheiluviikonloppu pidettiin Silokallion kurssikeskuksen vehreissä maisemissa Kullaalla 17.–19.5.2019. Osallistujia tapahtuma keräsi eri puolelta Suomea yli viisikymmentä.

Raamatussa 1. kirjeessä Timoteukselle 4:8 sanotaan: Ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähän, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen. Järjestelyistä vastaava tiimi oli kuitenkin sitä mieltä, että Paavali ei kiellä liikuntaa eikä ehdottomasti ole sitä vastaan. Siksi haluttiin järjestää tapahtuma, joka tukee ja motivoi liikkumaan.

Mitä jos viikonloppuna sataa? Tätä kysymystä pohdittiin useasti etukäteen.

Tapahtumaviikonloppuna ei asiaa enää mietitty. Urheiluviikonlopun sää oli kirk14

SOTAHUUTO

kaan aurinkoinen ja helteinen. Rukoukset poutaisesta viikonlopusta oli kuultu.

Hyvä sää antoi perustan onnistuneelle ja iloiselle liikuntapainotteiselle viikonlopulle. Ensimmäinen ilta vietettiin vielä toisiin tutustuen sekä saunan ja uimisen merkeissä. Moni aikuinen kasteli talviturkkiaan noin 15-asteisessa vedessä, lapsia puolestaan ei mikään estänyt uimasta.

Liikuntaa lähdettiin kokeilemaan vasta lauantain aamuhartauden jälkeen. Ensiksi oli mielenkiintoinen esitelmä ter-

veellisestä ruokavaliosta, ja sitten oli liikkumisen vuoro. Liikuntamuodon sai vapaasti valita: tarjolla oli kaikkea kevyestä tikanheitosta ja mölkyn pelaamisesta soutuun ja kalastukseen. Kovempaa menoa oli tarjolla gospel-jumpan ja rivitanssin muodossa. Heittokäden tarkkuutta kysyvä laji oli frisbeegolf. Maastokävelijät virkistyivät raikkaalla luonnonläheisellä lenkillä. Iltapäivän aarteenetsintä, joka perustui suunnistukseen, oli yllättävän vaativa. Jalkapallo ja leikinomainen polttopallo olivat myös ohjelmassa mukana.

Tikkamestarit näyttävät mallia.

Myös leirin nuorimmat innostuivat liikunta-aktiviteeteista!

Lapsille oli varattu oma ohjelma, mutta järjestäjille tuli yllätyksenä, että moni lapsi halusi osallistua samoihin liikuntamuotoihin kuin aikuiset. Askelmittareista seurattiin päivän askeleiden määrää ja positiivinen huomio oli, että liikuntaa tuli enemmän kuin normaalisti arjessa. Tämä tietysti oli leirillä olemisen päämäärä.

Lauantai-iltana oli raamattutunti, rukoiltiin, ja iltapala oli nuotiolla kauniissa ilta-auringon paisteessa. Viikonlopusta ei puuttunut musiikkia, leirillä laulettiin yhdessä useita kertoja. Sunnuntaina oli ohjattu rukouskävely ja sen jälkeen jumalanpalvelus, jossa puhui territorion johtaja, eversti Patrick Naud.

Palautekyselyyn järjestäjät saivat 100 % myöntäviä vastauksia kysymykseen: Tulisitko uudelleen ensi vuonna? Näiden hyvien kokemusten perusteella tapahtuma tullaan järjestämään ensi vuonna samaan aikaan uudelleen.

Seppo J. Takala Sports Ministry-työn koordinaattori kapteeni Kuvat: Patrick Naud ja Seppo J. Takala

Sports Ministry -työ •

Johtaa: kapteeni Seppo J. Takala

•

Urheilutyön kehittäminen – jalkautuva työ, opetuslapseuttaminen, palvelutyö

•

Urheilutapahtumien suunnittelu, järjestäminen ja vetäminen, esimerkiksi viikonloput/päivät/leirit ja urheiluun painottuvat hengelliset opetuslapseusviikonloput.

•

Tavoitteena on rohkaista ja kannustaa löytämään yhteyksiä ja rakentamaan urheilun kautta yhteistyötä ihmisten parissa.

•

Auttaa ihmisiä nauttimaan ruumiin, mielen ja sielun terveydestä osana Armeijan tehtävää: pelastaa sieluja, kasvattaa pyhiä ja palvella kärsivää maailmaa.

Jalkapallomatsin sykkeessä!

Gospel-jumppa ja rivitanssi nostivat hien pintaan.

SOTAHUUTO

15

Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta Pelastusarmeija on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja yhteiskuntaa jo 130 vuoden ajan. Sarjassa tutustumme eri työmuotoihin ja niiden kehitykseen vuosikymmenien aikana. Historiasta ammentaen, tulevaisuuteen katsoen!

Eturintamassa

asunnottomuutta vastaan Pelastusarmeijan yömajat ja asuntolat ovat kulkeneet pitkän matkan moderneiksi ”asunto ensin” -periaatteen mukaisiksi asumispalvelyksiköiksi. Työtoiminta on tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen miesten yömaja avasi ovensa vuonna 1907 Helsingin Sörnäisissä. Miehet maksoivat yöstä pienen korvauksen, muuten toiminnan mahdollistivat erilaiset avustukset. Helsingin kaupunki määritteli tuohon aikaan asunnottomat yöpyjät irtolaisiksi tai kerjäläisiksi, minkä vuoksi saattoi joutua vankilaan tai armeijaan.

Asuntoloista asumispalveluyksiköiksi Vuonna 1937 toimintansa aloitti Alppikadun asuntola, joka oli Pohjoismaiden suurin asuntola aina vuoteen 2011 saakka tarjoten vuosikymmenten aikana suojaa, turvaa ja lämpöä kymmenilletuhansille miehille. Noin 110 vuotta Pelastusarmeijan ensimmäisen yömajan perustamisen jälkeen tilanne yhteiskunnassa ja Pelastusarmeijan asunnottomien auttamistyössäkin on muuttunut.

87-paikkainen Alppikadun asumispalveluyksikkö aloitti toimintansa suuren remontin jälkeen vuonna 2012, Pitäjänmäen 112-paikkainen asumispalveluyksikkö vuonna 2011 ja Väinölän 35-paik16

SOTAHUUTO

kainen asumispalveluyksikkö vuonna 2014. Näiden tuettua asumista tarjoavien yksiköiden jokaisella 234 asukkaalla on toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus. Pelastusarmeija tarjoaa tuen tarpeessa oleville entisille asunnottomille oman kodin, omat avaimet sekä valinnanvapauden, mutta myös vastuun asumisen onnistumisesta osin henkilökunnan tuella. Asumispalveluyksiköt toimivat palveluntuottajina Helsingin ja Espoon kaupungeille asunto ensin -periaatteen mukaisesti. Tärkeänä periaatteena on, että asunto on ihmisoikeus, jonka jälkeen asukkaalle tarjotaan hänen haluamaansa ja tarvitsemaansa tukea asumisen turvaamisen onnistumiseksi.

Kolmen tuettua asumista tarjoavan yksikön lisäksi Pelastusarmeijalla on tilapäistä majoittamista tarjoava Castréninkadun yksikkö Helsingin keskustalon korttelissa sekä kotiin vietävää tukea tarjoava Patas-yksikkö Turussa. Pelastusarmeijan asumispalvelut tarjoavat mielenkiintoisen, kehittämismyönteisen ja haastavan työpaikan noin 80 sosiaalija terveysalan ammattilaiselle.

Asunto ensin Suomessa on tehty viime vuosina hyvää työtä asunnottomuuden vähentämiseksi ja poistamiseksi. Suomi on Norjan ohella ainoa maa, jossa asunnottomuus on viime vuosina vähentynyt. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2018 lopussa noin 5 500 asunnotonta. Suomessa tehdyt toimenpiteet ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta myös Pelastusarmeijaa kohtaan, joka on tehnyt merkittävää työtä asunnottomuuden vähentämiseksi jo vuosikymmeniä. Erityistä mielenkiintoa herättää ”Asunto ensin – Suomen malli”: asuntoloita on remontoitu ja kokonaisia kerrostaloja on otettu käyttöön suuren kapasiteetin ja henkilökunnan sisältäviksi asumispalveluyksiköiksi. Myös Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköiden matalan kynnyksen työtoiminta herättää kiinnostusta kansainvälisesti. Pelastusarmeijalla on pitkät perinteet ja osaaminen työtoiminnasta sekä ymmärrystä työtoiminnassa syntyvän yhteisön voimasta ja sen merkityksestä ihmisille, jotka ovat haastavassa elämänti-

jan Pelastusarmei

sa 1907.

aja avasi oven

miesten yöm ensimmäinen

if entajat Katja, Le sikön työvalm yk lu ve al isp um Alppikadun as viime keväänä. sa as uv yhteisk

Viime vuosisada

n alussa työtoi

mintaa toteutet

tiin halkotarho

issa.

ja Menni

Työtoimintaa Pi täjä

nmäen asumisp

lanteessa. Asumispalveluissa järjestettävä työtoiminta tukee asukkaiden arjen rutiineja ja voi antaa arkipäivisin onnistumisen kokemuksia mielekkään tekemisen kautta. Asukkaat työskentelevät monipuolisissa työtehtävissä 1–4 tuntia päivässä, ja saavat 2 euron tuntipalkan käteisenä päivän päätteeksi. Niin asukkaat kuin henkilökuntakin pitävät työtoimintaa erittäin merkittävänä. Työtoiminnan sanotaankin toimivan yksiköiden sydämenä. Reilun vuoden aikana vierailuryhmiä on käynyt yli kymmenestä maasta tutustumassa Alppikadun, Väinölän

ja Pitäjänmäen yksiköiden toimintamalleihin ja työtoimintaan. Kaikki vieraat ovat olleet vaikuttuneita näkemästään.

Vuonna 1967 pakkasyöt surmasivat Helsingissä 44 asunnotonta miestä, koska he eivät päässeet yömajoihin tai asuntoloihin humalatilansa vuoksi. Vuonna 2019 näin ei voi enää tapahtua. Kiitos kuuluu myös Pelastusarmeijalle, joka on merkittävänä toimijana ollut asunnottomien kanssa tehtävän työn eturintamassa ja muuttamassa toimintamalleja tarpeen mukaisiksi ja inhimillisemmiksi jo 130 vuoden ajan. Vaikka asunnottomien mää-

alveluyksikössä

.

rä Suomessa on viime vuosina vähentynytkin, työtä haastavassa elämäntilanteessa olevien asunnottomien parissa tulee riittämään. Uskon, että tulevaisuudessakin Pelastusarmeija jatkaa arvokasta työtä asunnottomien kanssa mukautumalla rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tulevaisuuden tuomiin haasteisiin.

Antti Martikainen Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

SOTAHUUTO

17

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Mot Målet För ett halvt år sedan började jag jogga – på nytt. Idrott hade haft en viktig plats i mitt liv under många år. Men plötsligt fanns det inte längre tid för det. Kanske lite senare. Jag har ju en bra kondis, jag kan ta en paus.

Och sen en dag tänkte jag klättra i ett träd (i geocaching gör man ju sådana konstiga saker). Jag hoppade upp och tänkte bara lyfta mitt fot till nästa gren – och märkte att det inte gick! Kanske det ”lite senare” hade blivit ”lite för mycket senare”.

Det som hade varit enkelt tidigare hade blivit jobbigt igen. För att utmana mig själv började jag delta i parkrun, som är en 5 km lång tävling emot klockan, inte emot andra deltagare. Första gången tänkte jag att jag kommer aldrig att nå målet. Allt började med en backe som var högre än himmelen! Gick mera än joggade. Och tänkte ”bara ett steg till.. och ännu ett...” Och hostade och svettades. Benen ropade på nåd. Men till slut (efter att ha tänkt några gånger att slutet bokstavligen var nära) – nådde jag målet. Och överlevde.

Och så småningom blev det lite lättare igen. Hemligheten var (och är) att inte hålla för lång paus. Resultatet kommer av övning. Det finns ingen genväg.

Paulus skrev i sina brev om idrott och tävling. I 1 Timoteusbrevet 4:8 skriver han: ”Kroppsövningar är nyttiga på sitt sätt, men gudsfruktan är nyttig på alla sätt, med sitt löfte om liv både för denna tiden och den kommande.”

Samma sanningar som gäller idrott, gäller också mitt andliga liv. Det finns ingen genväg. Hemligheten är att inte hålla för lång paus. Resultatet kommer av övning. Och jag kämpar tills jag kan säga: ”Jag har kämpat den goda kampen, jag har fullbordat loppet, jag har bevarat tron.”(2 Tim. 4:7). Tills jag kan säga: ”Jag har nått målet – och får leva det eviga livet tillsammans med Gud.”

Kati Kivestö kapten

18

SOTAHUUTO

Ulla Lundmark leder scoutkåren i Hangö till kyrkan.

Ulla Lundmark har tagit del Frälsningsarméns verksamhet sedan hon gick i söndagsskola fram tills att verksamheten så småningom avvecklades i Hangö på 1990-talet.

– Jag var aldrig hemma, jag har gett hela min fritid åt Frälsningsarmén, säger hon.

Hemma hos sig har hon fotoalbum med bilder från sin tid med Frälsningsarmén och arméns flickscoutkår. Hon har varit kårchef i frälsningsarméns flickscoutkår både före och efter evakueringen.

Lundmark har varit på många scoutläger runtom i Finland.

– Det behövde inte vara långt borta, bara det var lite annorlunda.

Ovanpå ett av albumen ligger ett litet svartvitt foto av ett spaningsplan av modellen Blackburn Ripon II med flickscouter från Hangökåren Syduddarna och Helsingforskåren Tempelflickorna.

Det är taget på ett scoutläger Lundmark var på i Lappvik. Piloten är också med på bild.

– De äldre pratade med piloten. Vi skulle få komma på flygtur följande dag, men vi skulle åka hem.

Vad som hände med flygplanet vet inte Lundmark. Men eftersom det enda planet av den modellen som finns kvar i världen har ett annat registernummer än planet på bild så finns det knappast längre.

Syntes på parad i London I ett album finns bilder från London.

Lundmark var en av tre från Hangö som fick åka till den första internationella ungdomskongressen inom Frälsningsarmen som ordnades år 1950.

– Där hade de stora möteslokaler och -hallar som man inte ens drömt om.

Ulla Lundmark bläddrar i album från sin tid med Frälsningsarmén. Det fanns mycket nytt att se i London för Ulla Lundmark år 1950.

Då deltog hon i Frälsningsarméns internationella kongress för unga som ordnades för första gången.

Hangöbo gav all fritid till Frälsningsarmén Efter att ha varit aktiv inom Frälsningsarmén sedan söndagsskolan har Ulla Lundmark många album med minnen och bilder. 3 januari fyllde hon 95 år och delade med sig av några bilder.

I samband med kongressen ordnades en stor parad med hornmusik. Alla bar röda rockar.

– Det var imponerande för oss som nästan kom från landsbygden.

Efter paraden fick de höra att paraden filmats för tv.

En av ungdomarna från Sverige som Hangöborna umgicks med var tillräckligt modig för att ringa på en dörr till ett mindre hus i London. Ett äldre par öppnade dörren.

– Vi sa vad vi var för folk och att vår parad kommer att visas på tv, månne vi fick se på den. Det fick vi.

Tv var något som inte fanns hemma i Hangö på den tiden.

– Min bror var bland de första i Hangö sen som skulle ha tv efter det.

Kåren hann bli 100 år Lundmark var aktiv så länge det gick i Hangö, men det var svårt att få med yngre krafter på 90-talet.

När Hangökåren firade 100-års jubileum 1991 hade staden ingen officer och verksamheten var minimal. Det var bara Hemförbundet som fortfarande hade regelbundna möten ledda av just Lundmark.

– Inte kunde jag sluta fast jag var allena, utan jag ordnade pensionärsträffar. Då hade vi också med Guds ord, jag försökte få en präst med som kunde föra fram det.

Här är Ulla Lundmark på läger i Lappvik med Hangöscoutkåren Syduddarna tillsammans med Tempelflickorna från Helsingfors.

Under lägret landade ett plan i Lappvik.

Flygplanet var av modellen Blackburn Ripon II som Finland använde som spaningsplan i fortsättningskriget.

Sarah Grönstrand Foto: Sarah Grönstrand & Ulla Lundmarks fotoalbum Publicerades först i Hangötidningen 3 januari 2019 Haastattelu on luettavissa suomeksi kotisivuillamme: pelastusarmeija.fi

SOTAHUUTO

19

Armeijassa tapahtuu NAISTEN VIIKONLOPPU (pohjoinen)

4.–6.10.2019 Antinsaaren leirikeskuksessa Torniossa

Luovaa toimintaa, liikkumista luonnossa, löytöretkiä Raamattuun, levollista yhdessäoloa toisten naisten ja Jumalan kanssa.

Viikonlopun hinta 30 €, voit tarvittaessa kysyä tukea omasta osastosta.

Ilmoittautumiset 5.9. mennessä omaan osastoon.

Design for life -viikonloppu 11.–13.10.

DFL-viikonloppu Raamatun ja rukouksen äärellä.

Sinulle, joka etsit kutsumustasi ja Jumalan suunnitelmaa omassa elämässäsi.

Pelastusarmeijan Lomakodissa, Hiidenrannantie 22, Nummela.

Tapahtuma alkaa pe 11.10. päivällisellä klo 18 ja päättyy su 13.10. klo 15.

Osallistumismaksu 70 €. Viikonlopun alaikäraja on 18 vuotta.

Ilmoittaudu nyt mukaan osoitteessa: www.pelastusarmeija.fi/dfl19 Ilmoittautuminen 30.9. mennessä.

20 SOTAHUUTO

Armeijassa tapahtuu Virallinen tiedonanto

Uusia jäseniä

Hyväksytty kadetiksi Meillä on oli ilmoittaa, että kokelas Benjamin Hursti, joka on ollut kokelasharjoittelussa Hämeenlinnan osastolla ja 1.7. lähtien Helsingin osastolla, on hyväksytty kadetiksi. Hän aloittaa kadettiopinnot 1.9.2019.

Lukijoiden esirukouspyynnöt

Benjamin toivotetaan virallisesti tervetulleeksi kansainvälisten johtajien vierailun aikana Helsingin Temppelissä lauantaina 21.9.2019 klo 18.

Voit lähettää meille esi­rukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous”

Rukoilemme Benjaminin puolesta hänen jatkaessaan opintojaan ja hengellisen työn matkaansa Helsingin osastolla.

Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous

Johtajien vierailulista Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat: 130-vuotisjuhlaviikonloppu: Pe 20.9. klo 10.30 Upseerien kokous Pe 20.9. klo 18.30 Juhlakokous, Temppeliaukion kirkko La 21.9. klo 9.00 Hoplop-tapahtuma La 21.9. klo 14.30 Naisten kokous (TPWM) La 21.9. klo 18.00 Upseerivihkimys, Temppelin osasto Su 22.9. klo 10.00 Pyhityskokous, Temppelin osasto Su 22.9. klo 13.00 Hopeatähdistön lounas 23.–26.9.

Kenraalin neuvoa-antava neuvosto (TPWM), Lontoo Majuri Saga Lippo, ylisihteeri: 130-vuotisjuhlaviikonloppu: Pe 20.9. klo 10.30 Upseerien kokous Pe 20.9. klo 18.30 Juhlakokous, Temppeliaukion kirkko La 21.9. klo 9.00 Hoplop-tapahtuma La 21.9. klo 14.30 Naisten kokous La 21.9. klo 18.00 Upseerivihkimys, Temppelin osasto Su 22.9. klo 10.00 Pyhityskokous.

Temppelin osasto Su 22.9. klo 13.00 Hopeatähdistön lounas

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Kouvolan osastoon vihittiin nuori sotilas sunnuntaina 19.5. Iloitsemme nuoresta sotilaasta ja toivotamme hänelle Jumalan siunausta.

Radio / TV Aamuhartaus lauantaina 7.9. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 kapteeni Tuula Takala Iltahartaus tiistaina 10.9. klo 18.50 ja 23.00 Yle Radio 1 kapteeni Maarit Vuollet Aftonandakt tisdag 24.9 kl. 19.15 Yle Radio Vega kapten Kati Kivestö Radiojumalanpalvelus Hämeenlinnan osastosta sunnuntaina 29.9. klo 11.00 Yle Radio 1 kapteeni Tuula Takala johtaa, kapteeni Seppo J. Takala puhuu Nauhoitus sununtaina 8.9. klo 14.00, Hämeenlinnan osasto

– Rukoilkaa puolestani, sillä oikeaa jalkaani särkee. Kiitos rakas Jeesus Kristus, että kuulet rukoukseni.

– Pyydän esirukousta mieheni puolesta.

Herra, vapauta hänet peliriippuvuudesta.

Auta häntä ottamaan vastuu raha-asioistamme. Vapauta hänet myös tupakasta.

Pyydän esirukousta myös maa- ja metsäpalstan myynnin puolesta.

– Pyydän esirukousta. Minulla on hermosärkyä sekä kipuja rinnassa ja selässä.

Herra auta – Jeesuksen nimessä.

– Pyydän esirukousta terveysongelmieni puolesta, minulla on korkea verenpaine ja verensokeri vaihtelee. Olen väsynyt, uupunut ja masentunut ja joudun käyttämään mielialalääkkeitä. Asun leskenä yksin ja rukoilkaa minulle voimia, että selviän kotona olevasta kaaottisesta tavaramäärästä.

Seuraavassa numerossa Vierailemme Virossa SOTAHUUTO

21

Tiesitkö tämän Tällä palstalla paljastamme mielenkiintoisia ja yllättäviä faktoja Pelastusarmeijasta.

Armeijan tulitikkutehdas Vuonna 1891 Pelastusarmeija perusti oman tulitikkutehtaan Old Fordiin ItäLontooseen. Pelastusarmeijan tulitikkuihin käytettiin ainoastaan harmitonta punaista fosforia. Se oli selkeä parannus niin käyttöturvallisuuden kuin työntekijöiden terveyden kannalta. Valkoisesta fosforista valmistetut tikut olivat äärimmäisen herkkiä, ja työntekijät kärsivät lukuisista luusairauksista, hampaiden ir-

toamisesta ja ihon vihertymistä ja mustumisesta. Pelastusarmeija maksoi myös korkeampaa palkkaa työläisilleen: kilpailijan maksaman 2 pennin sijasta Pelastusarmeijan tehdas maksoi 4 penniä.

Armeijan tulitikkuja kutsuttiin nimellä ”Pimeimmän Englannin valot”.

Lähde: The Salvation Army (UK) / Wikipedia

Juhlista 130-vuotiasta Pelastusarmeijaa CD-Levyllä ja vuosikalenterilla Pelastusarmeijan omien muusikkojen tuottama CD Kutsuttu palvelemaan sisältää 12 hengellistä laulua, mm. Armosta vain, Veri ja tuli, Isä meidän, I lift my hands.

Osta itselle tai lahjaksi!

A3-kokoinen seinäkalenteri esittelee eri työmuotoja ja niiden kehitystä 130 vuoden aikana.

Historia näyttää tietä vuoteen 2020.

Hyvä lahjaidea!

Hinta: 10 € kpl + postikulut kauppaosasto@pelastusarmeija.fi | puh. (09) 681 2300 / kauppaosasto Varaa jo omasi! Tuotteet valmistuvat juhlaviikonloppuun mennessä, ja toimitukset aloitetaan heti niiden saavuttua.

Tuotteet myynnissä 130-vuotisjuhlassa 20.–22.9.

22

SOTAHUUTO

Syyskuu 2019

SOTAHUUTO

Pelastusarmeija

Tällä palstalla territorion johtaja, eversti Patrick Naud tutustuttaa meidät Pelastusarmeijan postimerkkien kiehtovaan maailmaan.

2€

Armeija merkeissä

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Guyana Guyanan Pelastusarmeijan 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin neljän postimerkin sarja 24.4.1995.

Guyanalla on paljon historiallisia ja kulttuurisidonnaisia kytköksiä englanninkieliseen Karibiaan, ja siellä sijaitseekin yksi Pelastusarmeijan Karibian territorion kymmenestä piiristä.

Eräässä vuosikirjassa komentaja David Edwards viittaa alkuaikojen pelastusarmeijalaisiin – barbadoslaiseen Samuel Marshalliin, suutariin, joka toi Armeijan brittiläiseen Guyanaan, sekä hänen

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 129. vuosikerta

apunaan olleeseen englantilaiseen Coburniin, kersanttimajuri Gibboniin, yhteen ensimmäisistä kääntyneistä ja naiseen, jolla oli koulutuskersantin ääni vielä 80-vuotiaana! Kirjassa muistetaan myös Alexander Alexanderia, skottia ja Intiasta tuotujen työläisten lähetystyöntekijää, jonka lempinimi oli Ghurib Das (köyhien palvelija). Näiden ja monien muiden tähden Guyanan pelastusarmeijalaiset sanovat 100-vuotisjuhlassaan: ”Ylistys Jumalalle.”

Patrick Naud eversti

Kutsuttu palvelemaan Muista Pelastusarmeijan visiota 2019–2024 rukouksissasi. Kiitos sinulle!

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2019 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 23

aloita syksy hyvällä sanomalla Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni

Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys