Liikkujan ääni: MS-tauti ei estä liikkumasta

teksti Riitta Skytt kuvat Jussi Virkkumaa

MS-tauti ei estä liikkumasta

Liikunnallinen ja suorituskeskeinen Maria Rantanen kadotti liikunnan ilon, kun hän sairastui MS-tautiin seitsemän vuotta sitten. Ilon löytäminen uudelleen kesti kauan, mutta se toi myös rauhoittumista ja kärsivällisyyttä.

MS-tautia sairastava Maria Rantanen on opetellut kuuntelemaan omaa kehoaan ja hyväksymään sairauden asettamia rajoitteita. Jooga saa hänet voimaan henkisesti ja fyysisesti paremmin.

Maria Rantasen elämä muuttui kertaheitolla seitsemän vuotta sitten. Hän hakeutui lääkäriin omituisten puutumisoireiden takia. Blogissaan Maria’s Superpower hän kuvailee: –Ennen olin Maria, nyt olen Maria, jolla on MS-tauti. Sain tahtomattani elämän mittaisen matkakumppanin, ja menetin vaihdossa terveyteni.

Rantasella diagnosoitu MS-tauti on keskushermoston sairaus, jossa elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan muodostamalla vasta-aineita. Suomessa tautia sairastaa noin 9500 henkilöä, joista naisia on kaksi kertaa enemmän kuin miehiä.

Kieltämistä ja masennusta

Maria Rantanen yritti mielessään kieltää koko taudin. Hän oli aina ollut liikunnallinen ja kova suorittamaan, eikä hän nytkään antanut itselleen armoa. Hän ilmoittautui

CrossFit-treeneihin osoittaakseen itselleen ja muille, että kaikki oli kuten ennenkin. MS-taudista saatu tietopaketti jäi lukematta, ja kun pistoshoito laukaisi paniikkikohtausoireita, Rantanen lopetti lääkityksen. Tilanne alkoi rauhoittua vasta, kun hän päätyi kriisipolin kautta terapiaan. –Uuvutin itseni tosi pahasti. Se oli varmasti monen tekijän summa. Puskin väkisin menemään kuten ennenkin ja vielä vähän päälle. Väitän, että siinä oli masennusta, puhdasta uupumusta ja lisäksi MS-taudin tuomaa fatiikkia. Fatiikki on yleinen MS-taudin oire. Se tarkoittaa äärimmäisen syvää väsymystä. –Menetin täysin kaiken liikunnan ilon. Toipumiseen on mennyt kauan.

”Monet MS-tautia sairastavat tasapainottelevat jatkuvasti väsymyksen ja huonon omantunnon kanssa.”

Liikunnanohjausta kuntoutuksesta

Kun Maria Rantanen alkoi käydä terapiassa, terapeutti suositteli hänelle ohjattua kuntoutusta. –Olen varma, että en ole ainut nuori, jolla on kielteiset mielikuvat kuntoutuksesta. Ajattelin, että kuntoutukseen mennään, kun ollaan pyörätuolissa ja viittä vaille vainaita, sananmukaisesti kuntoutumaan.

Hänen terapeuttinsa oli ollut töissä Neuroliiton Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa ja jatkoi sinnikkäästi asiakkaansa suostuttelua. –Lopuksi olin, että fine! Mennään sitten, Rantanen naurahtaa. Mutta yötä hän ei kuntoutuskeskuksessa olisi, avokuntoutus oli ainoa mihin hän suostui.

Maskun kuntoutuskeskus osoittautui täysin toisenlaiseksi kuin Rantanen oli pelännyt. Keskuksessa hän tapasi asiantuntijoita, jotka paneutuivat häntä vaivanneisiin asioihin. Ensimmäisen kerran hän sai ammattimaista liikunnanohjausta ja pääsi kokeilemaan erilaisia apuvälineitä, mikä häivytti niihin kohdistuneita pelkoja. Lisäksi hän sai tietoa erilaisista liikuntalajeista. Muut kuntoutujat olivat tärkeää vertaistukea. –Päätökseni lähteä kuntoutukseen on ollut yksi elämäni parhaimmista, ja kannustankin kaikkia tekemään saman.

Kuntosalia ja joogaa

Vuosien myötä Maria Rantanen on oppinut kuuntelemaan kehoaan. Liikunnan ilo on löytynyt uudelleen. Viikoittainen liikunta koostuu letkeästä lenkkeilystä, joogasta ja kuntosalitreeneistä. Lisäksi Rantanen kävelee kahden kilometrin pituisen työmatkansa aina kun ilmat sallivat.

Hän muistuttaa, että MS-tauti ei estä liikkumasta, ongelma on enemmän oman pään sisällä. Tavallisiinkin ryhmiin voi osallistua, ja yleensä ohjaajat mielellään auttavat soveltamaan lajin kaikille sopivaksi. Lisäksi melkein kaikista lajeista löytyy jo sovellettu versio eri tavoin liikkuville ihmisille. Ryhmiä pitää Rantasen mukaan vaan rohkeasti hakea.

Monet MS-tautia sairastavat kokevat lämmön lisäävän taudin oireita, koska se voi aiheuttaa lihasheikkoutta ja pahentaa fatiikkia. Rantanenkin myöntää, että lämpö lisää väsymystä. –Käyn kuitenkin ihan autuaasti lämpöjoogassa, hän sanoo yllättäen.

Lämpöjoogassa huone lämmitetään yli 30 asteiseksi. Kun kehosta tulee lämmin, se venyy paremmin. –Talvella tykkään 32–35 asteisesta lämpöjoogasta, mutta niin sanottu hotjooga on minulle liikaa. Kuumimmat tunnit ovat silloin 38 asteisia.

Rauhalliset ja venyttävät liikuntamuodot ovat Rantaselle parhaita. MS-tautiin liittyy usein lihasjäykkyyttä eli spastisuutta, ja Rantanenkin kuvailee olevansa aamuisin kuin rautakanki ennen kuin lihakset pehmenevät. Hän kuuluu Lounais-Suomen neuroyhdistykseen, jolla on erilaisia liikuntaryhmiä. Yhdistyksen kautta hän on käynyt muun muassa melomassa.

Rantanen lähtee usein avopuolisonsa mukaan kuntosalille tekemään voimaharjoittelua tai lenkkeilemään juoksumatolla. –MS-taudissa saattaa tulla lihasheikkouksia, joita salitreeni ennaltaehkäisee. Lisäksi treeni ylläpitää fyysistä kuntoa. –Kun ajatellaan henkistä hyvinvointia, kallistun ehdottomasti joogaan ja kävelyyn. Eilen olimme Kimmon kanssa vähän alamaissa. Panimme kuitenkin tossut jalkaan ja lähdimme metsään. Seitsemän kilometrin jälkeen tulimme ihan eri ihmisinä takaisin.

Perusasiat kuntoon

MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Taudin yleisin sairastumisikä on noin 20–40 vuotta, jolloin monet elävät keskellä ruuhkavuosia. Ne ovat täynnä työpaineita, lapsia ja muita velvoitteita, jotka usein uuvuttavat terveitäkin ihmisiä. –Monet MS-tautia sairastavat tasapainoilevat väsymyksen ja huonon omantunnon kanssa. Keskellä pahinta fatiikkia ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos liikunta jää. Uupumuksen keskellä pitää levätä. Ensin perusasiat kuntoon, hyvät yöunet, terveellinen ruoka, sopiva päivärytmi ja sen jälkeen treenit, kun energiatasot ovat palautuneet, Rantanen muistuttaa.

Hän tietää hyvin, kuinka vaikeaa on olla syyllistymättä, kun muut ihmiset korostavat liikuntaa ja sen tuomaa hyvää oloa.

Rantasen oireet ovat nyt hallinnassa, mutta oikeassa jalkaterässä on tunnon alenemaa.

Se vaikuttaa tasapainoon ja hankaloittaa kävelemistä jyrkissä alamäissä ja liukkaalla. Talvisin nastakengät ovat tarpeen, kun hän ulkoilee avopuolisonsa ja koiran kanssa. –Olemme nauraneet Kimmon kanssa, että näytämme jo nyt vanhalta pariskunnalta, kun hän taluttaa minua hankalissa paikoissa.

Hän haluaa kannustaa ihmisiä, jotka tuskailevat kaiken keskellä vasta saadun diagnoosin kanssa. –Sairaus on vain osa sinua, se ei määritä sinua ihmisenä. Se ei ole este asioille, unelmiaan voi edelleen toteuttaa. Olen itse toteuttanut monia haaveitani sairastumisen jälkeen. Joskus niitä täytyy vähän muokata ja toteutumiseen voi mennä vähän kauemmin. Olen myös saanut rohkeutta tehdä asioita, joita aikaisemmin lykkäsin. Kuten se, että rakennamme nyt taloa ja meillä on vauvahaaveita! 

Marian blogi: mariassuperpower.fi

SOVELI 2 . 2020