Sukuviesti 2/2020

SUKUVIESTI

2 2020

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

Me selvi채mme t채st채 yhdess채!

2 2020

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Ihmeneloset selviytyivät, Heli Karhumäki 10 Kotisohvalta tietolähteille 12 Kodin ja verenperintönä maailman sanallistaminen, Nora Savolainen

16 Ella Erosen sukujuurista, Matias Eronen 18 Hyvää Poretta Tyrväältä! Veli-Pekka Bäckman 22 Arvoitukselliset DNA-linjat Etelä-Pohjanmaalla ja Ylä-Satakunnassa, Juha Heikkinen

24 SSK:n hallituksen jäsen esittäytyy, Teuvo Parviainen

25 Kadonneiden sukulaisten jäljillä -juhlaseminaari syksyllä

26 Koronavirus sekoittaa maailmaa – SKS kerää kokemuksia

26 Muistatko vielä poljettavan ompelukoneen?

27 Sukulehtikilpailu 2019–2020 28 Kansalliskokoelman vanhinta osaa verkkoon 28 Tee matka Kalevalaan 29 Lukunurkka: Merimiestatuoinnit olivat ammattikunnan statussymboleita

30 Lukunurkka: Martti Haavion Karjalan jumalat -klassikko jälleen saatavilla

31

Lukunurkka: Sortavala-teos kertoo rajakaupungin muutoksista ja muistoista

Kannen kuva: Shane Rounce / Unsplash.

Sydän: Freepik.com.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 41. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa

AIKATAULU 2020 Nro Ilmestyy 1/20 vk 7 2/20 vk 16 3/20 vk 25 4/20 vk 40 5/20 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry

Aineisto Varaukset 10.1.

7.1.

6.3.

21.2.

8.5.

24.4.

21.8.

7.8.

30.10.

16.10.

PÄ Ä K

!

Sukuviestin vuosikerrat 2016– 2018 ovat verkossa vapaasti luettavissa. Lehdet löydät osoitteesta issuu.com/sskry.

Lisää kotisohvalta saavutettavia, verkossa olevia aineistoja löydät sivulta 10.

IR

Suurten muutosten aikana

JO

I T US

Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut koronaviruksen kansainväliseksi pandemiaksi, ja se vaikuttaa tällä hetkellä lähes jokaisen suomalaisen elämään jollain tavalla. Suomen hallitus on tarkentanut ja tiukentanut aiempia ohjeitaan ja suosituksiaan. Tätä kirjoittaessani elämme Uudellamaalla eristyksissä muusta Suomesta. Aiemmin valtakunnan rajat on jo laitettu kiinni lähes kaikelta matkustusliikenteeltä.

Tilanne on kaikille uusi ja yllättävä. Hallitus linjasi 16. maaliskuuta 2020 lisätoimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi Suomessa.

Koulut suljettiin tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, julkiset laitokset suljettiin, yli 70-vuotiaita kehotettiin pysymään erillään muista ihmisistä ja monia muita suosituksia annettiin.

Tuolloin oltiin toiveikkaita, että nuo linjaukset riittäisivät turvaamaan terveydenhuollon kapasiteetin riittämisen epidemian edetessä. Korona kuitenkin eteni ja on jouduttu puuttumaan moniin demokratiassa itsestäänselvyyksinä pidettyihin vapauksiin.

Miten tilanne jatkuu, siitä emme voi tietää. Joudumme toteamaan, ettei ihminen hallitsekaan kaikkea. Jatketaan toistaiseksi etäelämää hyödyntäen erilaisia virtuaalisia yhteyksiä, joita meillä on onneksi runsaasti käytettävissämme.

Sukuseurojen keskusliiton kokoukset ja tapahtumat on peruttu tämän kevään osalta. Hallituksen ja työvaliokunnan kokoukset pidetään sähköpostikokouksina. Kevät- ja syyskokoukset pidetään samanaikaisesti 12. syyskuuta, mikäli tilanne sen silloin sallii. Toimistoomme voitte olla yhteydessä sähköpostitse tai puhelimitse.

Pahoittelemme toiminnan rajoituksista aiheutuvaa haittaa ja mielipahaa. Toivomme kuitenkin tilanteen mahdollisimman pikaista korjaantumista ja elämän normalisoitumista.

Pidetään huolta toisistamme eikä unohdeta apua tarvitsevia sukulaisiamme ja muita läheisiämme.

Eine Kuismin pääsihteeri Sukuseurojen keskusliiton kevät- ja syyskokoukset pidetään koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan vuoksi 12.9.2020 Espoossa Leppävaaran kirjaston tiloissa.

Tarkemmat tiedot seuraavassa Sukuviestissä.

Mahdolliset muutokset valtioneuvoston ohjeiden mukaisesti..

SUKUVIESTI 2· 2020

3

Ihmeneloset selviytyivät Teksti: Heli Karhumäki, Sana-lehti • Kuvat kirjasta Neloset

Neloset äitinsä ympärillä vuonna 1956.

Kesäkuussa 1951 syntyneistä Jouppilan nelosista tuli heti synnyttyään sensaatio ja koko Suomen lemmikkisisarukset. Lasten hymyjen taakse kätkeytyi kuitenkin salattu painajainen, häiriintyneen äidin väkivalta lapsiaan kohtaan. Helena Jouppila, 68, kertoo, miten selvisi katkeroitumatta pelon vuosista.

Kesäkuun 10. päivänä 1951 koko Suomen ykkösuutisena olivat isokyröläiseen Jouppilan perheeseen syntyneet neloset. Yleisradion kuuluttaja onnitteli uutislähetyksessä Hilkka ja Eino Jouppilaa, jotka olivat nyt kolmen pojan ja yhden tytön vanhemmat, ja lehdet julkaisivat ensimmäisen kuvan nelosista jo ennen kuin vanhemmatkaan olivat lapsiaan nähneet. Keskoslapset 4

SUKUVIESTI 2 · 2020

oli heti synnyttyään kiidätetty eristettyyn tilaan suojaan tartunnoilta.

Helena Jouppila on pohtinut, kuinka paljon hänen äitinsä tunteisiin vaikutti se, että tämä sai lapset kotiinsa ja syliinsä vasta yhdeksän kuukauden ikäisinä. Perhe sai paljon aineellista apua ja hoitajan kotiin puoleksi vuodeksi, mutta jo varhaiset muis-

tot äidistä kertovat lapsiinsa ja elämäänsä väsyneestä naisesta.

Kahdeksanvuotiaana Helena piilotteli peloissaan keittiön pöydän alla ja uskalsi hädin tuskin hengittää, kun raivostunut äiti elämöi miehelleen. Tämän kimeä huuto täytti keittiön: – Oon kyllästynyt tähän paskaan! Olis tullu noita kakaroitakin edes yks kerrallansa. Tuo likka, se on kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä ihmiselle on risti annettu.

Sitten kuului isän tukahtunut ääni: – Olis ollu paree, että tuo likka olis kuallu heti syntymäs. Ei tarvittis täälä kärsiä.

Nuo sanat kuvasivat kodin ilmapiiriä, jota hallitsivat äidin arvaamattomat raivokohtaukset ja lempeän isän alistuneet, sovittelevat sanat. Naapurustossa tiedettiin äidin häiriintyneestä käytöksestä, mutta siihen ei osattu tai uskallettu puuttua. Lapset saivat joskus lohdukseen vieraiden myötätuntoisia sanoja, mutta kukaan ei pystynyt auttamaan heitä pois vahingollisista olosuhteista.

Muistot alkavat nousta Helena Jouppila kertoo tarinaansa tammikuisena päivänä kauniissa kodissaan valoisasti hymyillen. Ihas-

telen kynttilöitä, joita hän on sytyttänyt vierailuani varten.

– Ajattelin, että sehän sopisi, kun kynttilän liekki… sehän kuvaa Jumalan valoa.

Tästä talosta on vain kilometri hänen lapsuudenkotiinsa, joka 1950-luvulla oli valtaisan huomion kohteena. Toimittajat ja mainosmiehet kävivät kuvaamassa maalaistalon idylliä ja terhakkaa nelikkoa näiden nuoruusikään saakka.

Vuosikymmenten jälkeen nelosten tarina on herättänyt jälleen valtaisan kiinnostuksen. Helena Jouppilan ja toimittaja Sanna Walleniuksen kirja Neloset – Jouppilan sisarusten tarina (Docendo 2020) on järkyttänyt suomalaisia. Se kertoo elämästä kulissien takana, mutta myös prosessista, jonka Helena on käynyt läpi selviytyäkseen hyvään elämään ja anteeksiantoon.

Muistot alkoivat nousta voimakkaasti hänen mieleensä terapiassa 1990-luvun loppupuolella.

Lasten kokema kohtelu oli ajoittain hätkähdyttävän synkkää. Äiti piiskasi heitä haloilla ja nokkosilla. Kerran hän piti Helenaa niin kovissa löylyissä, että tämä pyörtyi, ja pakotti hänet sitten seisomaan pakkaseen.

Hän piti nälässä tai pakotti syömään niin paljon, että tuli oksennus. Kerran hän syötti Helenalle saippua-

Tässä he ovat: Helena, Jorma, Martti ja Erkki. Nelikkoa kuvattiin aikoinaan paljon, ja nyt kirjan ilmestyttyä jälleen.

Alkukipinä kirjan tekoon syntyi Helena Jouppilan mielessä, kun hän kävi sisarustensa 50-vuotisjuhlia varten vuonna 2001 läpi suuren määrän lapsuuden lehtileikkeitä. Kuva: Riikka Austen.

SUKUVIESTI 2 · 2020

5

vaahtoa. Hän ilkkui Helenan ulkonäköä ja haukkui tätä murrosiässä huoraksi ja isän jalkavaimoksi.

Joskus nuoruudessaan Helena toivoi saavansa muistinmenetyksen, joka pyyhkisi kaiken pahan mielestä.

– Kauhea häpeä lamaannutti kirjoittamistani vuosia, mutta nyt olen kääntänyt joka kiven terapiassa ja kirjoittamalla. Häpeä ei enää hallitse minua. Olen vapaa.

Usko kantoi pohjavirtana Kirjassa ei paljonkaan kerrota He- Neloset puolivuotiaina vuonna 1951. lenan uskonelämästä, mutta hän kertoo siitä Sana-lehdelle mielellään. Lehti liittyy myös pienenä valonvälähdyksenä hänen tarinaansa.

– Äiti ei koskaan puhunut uskostaan, mutta hänen kuoltuaan vuonna 1991 löysin yllättäen hänen kodistaan Sana-lehtiä. Lehti tuli hänelle kotiin, ja se herätti minussa toivon, että hän olisi viimeisinä vuosinaan hakenut siitä elämäänsä jonkinlaista eheyttä ja turvaa.

Lapsuudenkodissa usko Jumalaan ei ollut puheissa esillä, mutta ei sitä kiellettykään. Tuohon aikaan ei muutenkaan ollut paljonkaan tapana puhua tunteista tai mielenliikkeistä. Pyhäkoulusta ja lähipiirin kristittyjen kautta saatu Kolmivuotiaat neloset vuonna 1954. vahva tunto Jumalasta toi kuitenkin valoa karuun arkeen. lisyydestä. Isonkyrön seurakunnassa ja Jouppilan su– Usko Jumalaan on ollut minussa aina. Vaikka elä- vussa sen sijaan on ollut monen suunnan ja herätysmä on välillä myllännyt kaiken sekaisin, Jumala on ol- liikkeen kristillisyyttä. lut vakaa pohjavirta, joka on pysynyt, Helena kertoo.

Lapsuusajan vieraskirjoista käyvät ilmi Isonkyrön Hänestä tuntuu hyvältä, että vanhemmat järjesti- silloisen kirkkoherran Lauri Rauramon vuosittaiset vät nelosille kasteen vahvistamisen juhlan, vaikkei se syntymäpäiväkäynnit ja siunauksen toivotukset neolisi ollut pakollista. Lapset oli hätäkastettu sairaalas- losten perheelle. sa ilman vanhempien läsnäoloa. Naapurit ja sukulai– Saimme jostakin lastenkirjan raamatunkertomukset kerääntyivät pihamaalle kastepöydän ääreen 13. sista. Jotkin kuvat ovat painuneet syvälle mieleen. Enheinäkuuta 1952, viikko ennen Helsingin olympia- keli laskeutuu portaita nukkuvan Jaakobin luo. Jeesus laisten alkamista. pitää Vuorisaarnaa. Kolme ristiä Golgatalla. Yksi lastenhoitajamme toi meille lasten hengellisiä kuvalehtiä.

Helenalle tieto suojelusenkelistä oli tärkeä.

Lähipiirin usko toi turvaa – Minulla oli tapana mennä nukkumaan aivan sänÄiti oli tullut Pohjanmaalle Karjalan evakkona, mut- gyn reunaan, jotta enkeli mahtuu viereen. Ajattelin, ta ei koskaan puhunut kotiseudustaan tai sen hengel- että kun nukahdan, enkeli levittää siipensä ylleni, suo6

SUKUVIESTI 2 · 2020

Suomen ensimmäiset henkiin jääneet neloset saivat edustaa mainoksissa iloa, terveyttä ja elinvoimaa. Tässä poseerataan Sana-sol-vitamiinivalmisteen mainoksessa.

Nuoruuden uskoa leimasi kuitenkin liika yrittäminen.

– Yritin tehdä kaiken Jumalan mieliksi. En ymmärtänyt alkuunkaan, mitä armo on. Nyt ymmärrän, että armo on lahjan vastaanottamista. Minä en lapsena oppinut saamaan, kun aina piti itse antaa parhaansa eikä sittenkään kelvannut. Äiti oli lakannut kokonaan puhumasta Helenalle, kun tämä oli 14-vuotias. Seitsemän vuoden mykkäkoulu oli totaalinen hylkääminen. Kun Helena kävi lukiosta kotilomilla, äiti ei ollut häntä huomaavinaankaan.

Lukiovuosien jälkeen Helena etääntyi uskosta.

– En lakannut uskomasta Jumalaan, mutta tunsin, etten saanut sopimaan itseäni sellaiseen muottiin, jonka ajattelin kuuluvan kristitylle.

Se oli kuin liian pieni puku, ja siksi koko uskon maailma alkoi ahdistaa.

Avioliitto toi paljon hyvää

Rippikuva vuodelta 1967.

jelee minua ja karkottaa kaiken pahan. Se on vahva ja tarkka mielikuva, joka on voimaannuttanut minua.

Tärkeä turvan tuoja oli isän äiti, jonka luona kotitalon toisessa päädyssä Helena sai kuulla radiohartauksia ja mumman iltarukouksen.

Usko läikkyi sydämessä Keskikoulun ja vuoden työssäolon jälkeen Helena lähti lukioon Piikkiön Toivonlinnaan, joka oli adventistikristittyjen ylläpitämä.

– Koin ennen sitä hengellisen heräämisen. Isäni otti sen kauniisti huomioon. Adventisteilla lauantai on Herran pyhittämä lepopäivä, ja kun tulin käymään kesällä kotona, hän sanoi, että ei sun Helena tarvitse tulla lauantaina pellolle heinätöihin.

Helenan ylioppilaskeväänä kotiin tuli kirje nelossynnytyksessä avustaneelta lääkäriltä. Tämä halusi vielä kerran onnitella täysi-ikäisiksi tulleita nelosia.

Helena vastasi hänelle kohteliaisuudesta puoli vuotta myöhemmin, ja sai paluupostissa lämminhenkisen ja syvällisen kirjeen. Lääkäri toivoi saavansa sisarussarjan kuvan ja ehkä tapaavansakin heidät.

Pian sovittiin tapaamisesta.

Kirurgi oli asumuserossa ja kahdeksan lapsen isä.

Kun ero astui voimaan, hänen ja Helenan ystävyys oli syventynyt rakkaudeksi. Suuresta ikäerosta huolimatta heistä tuli aviopari, ja perheeseen syntyi poika ja tytär.

Lapsuus vaikutti ammatinvalintaan.

– Minuun on aina vedonnut lasten kärsimys, ja 8-vuotiaana päätin, että perustan isona lastenkodin.

Kahden pienen lapsen äitinä opiskelin Tampereella sosiaalihuoltajan ammattitutkinnon ja myöhemmin valmistuin pari- ja perheterapeutiksi.

Lasten kaltoinkohtelun näkeminen tuli lähelle omia kokemuksia, joskus kipeästikin.

SUKUVIESTI 2· 2020

7

– Olen kuitenkin pärjännyt työssäni lastensuojelussa ja perheneuvonnassa. Palautteen mukaan olen ollut oikealla paikalla ja teen työtä sydämelläni.

Avioliitto päättyi kestettyään 21 vuotta. Se oli antanut paljon, myös ystäviä, joiden kanssa saattoi keskustella uskonasioista. Myös lapsuudesta tutut papit ja kotiseudun herännäisyys ovat tuoneet lämpöä elämään. Kun neloset täyttivät 50 vuotta, Isossakyrössä pappina toiminut Toivo Rautama tuli tervehtimään heitä juhliin.

– Meillä oli siellä kaikenlaista ohjelmaa, mutta erityisen hyvältä tuntui, kun hän siunasi meidät Herran siunauksella. Juhlien jälkeen menimme Erkki-veljeni luo, missä oli herättäjäjuhlille menossa olevia ystäviä. Veisattiin körttivirsiä, myös minun lempivirteni Käy isänmaataan kohti ain.

Lukot aukesivat vähitellen Ajatus muistelmakirjasta ei jättänyt Helenaa rauhaan.

Kirja voisi auttaa häntä ja muitakin välttämään huonon perinnön siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.

Kuten psykiatri Martti Siirala on sanonut: ”Mikä ei tule yhdessä jaetuksi, siirtyy jonkun kannettavaksi.”

Helena työsti tekstiä Lohjan Vivamossa kirjallisuusterapiakurssilla vuonna 2003, mutta kirjoittamista kuitenkin salpasi vielä kaiken nielevä häpeä. Käänne tapahtui lopulta vuonna 2017 Järvenpään opistolla Kirjoitan kirjan -ryhmässä, kun ryhmäläisten antama hyvä palaute kaatoi muurin hänen sisällään.

– Kirjoitin koko seuraavan talven. Pohdin syvästi, miten pitäisi kirjoittaa, ettei tarinaa koettaisi paljastuskirjana. En myöskään halunnut haukkua äitiäni, vaan halusin etsiä syitä hänen käytökselleen. 1950-luvulla ei vielä puhuttu varhaisen kiintymyssuhteen merkityksestä. Mielenterveyden hoito ja vanhemmuuden tukeminen ovat menneet tuosta ajasta paljon eteenpäin.

Monet ovat kysyneet, miten Helena ja hänen kolme veljeään ovat voineet välttää katkeruuden äitiään kohtaan.

– Se onkin ihme. Raskaimpina vuosina olin kyllä vaarassa katkeroitua, mutta jossakin vaiheessa nousi myös pohjalainen uho, että en minä siksi ole henkiin jäänyt, että tästä lannistuisin.

Helenaa auttoivat vahvat mielikuvat. Kun lähti pahalla mielellä metsään ja löysi kauniita sinisiä metsä8

SUKUVIESTI 2 · 2020

orvokkeja, se antoi voimaa kestää.

Kun kateuden tunteita on tullut, hän on myöntänyt ja käsitellyt ne.

– Kun eräät vanhemmat esittelivät minulle ylpeinä kolmostyttäriensä valokuvaa, tunsin kateuden pistoksen. Kateus on inhimillistä ja osoittaa, mistä hyvästä on jäänyt paitsi. Se ei tarkoita, etten soisi hyvää muille. Kateuden tunnistaminen auttaa minua tavoittelemaan sitä, mitä tarvitsen.

Ammatti on auttanut pohtimaan äidin vihamielistä persoonaa sairautena.

– Oli helpotus, kun aikuisena löysin äidin potilaspapereista mielisairaalan pakkohoitojaksolta merkinnän, että tämä on vainonnut tytärtään 4-vuotiaasta saakka. Muutkin näkivät väkivallan johtuneen äidistä, ei lapsesta.

Helena on myös muistellut äitiin liittyviä vähäisiä hyviä välähdyksiä. Yksi talvinen muisto lämmittää vieläkin.

– Saarnaaja Taisto Hillberg oli pitämässä kokoussarjaa, ja äiti otti meidät 8-vuotiaat neloset sinne mukaansa. Kokouksessa oli jykevä tunnelma ja hyvä rukouksen ilmapiiri. Oli kova pakkanen, äidillä vain ohuet sukat, ja kotiin matkaa yli kilometri. Kun äidillä oli kylmä, me lapset otimme kaulaliinamme ja sidoimme ne äidin säärien ympärille. Hän antoi meidän tehdä niin, ja se tuntui hyvältä.

Kirjoittaessaan kirjan viimeistä lukua Helena päätti kuunnella, mitä sydämestä nousee äitiä kohtaan, ja olla rehellinen sille tunteelle.

– Ja minä sain sanat. Ne tulivat jostakin, ja ne eivät olleet katkeria.

Paluu kotipitäjään Helena Jouppila palasi kotiseudulleen lokakuussa 2019.

– Olin pitkään luullut, etten pystyisi palaamaan, mutta muutos alkoi, kun kirjaa tehdessäni kävin katsomassa lapsuuteni paikat. Pysähdyin sinne, missä pelot ja pettymykset olivat käyneet päälle.

Helena käveli mielessään huoneesta toiseen, muisteli ja itki. Tuon uunin ääressä äiti sanoi: ”Et vois tehdä mitään, jos tappaisin sut siihen ja panisin uuniin.”

Tuon oven isä avasi, jotta Helenan huoneeseen tulisi lämpöä, mutta äiti sulki sen. Tuohon huoneeseen äiti eristäytyi pikkusiskon kanssa eikä antanut sisarusten välille syntyä normaalia, läheistä suhdetta.

Helena kävi mielessään myös paikassa, jossa syntyi äidistä onnellisin muisto.

– Olin kuusivuotias ja kipeänä. Heräsin unenpöpperöisenä ja kerroin huoneeseen tulleelle äidille käyneeni elokuvissa. Äitiä alkoi naurattaa. Hän tuli minua niin lähelle, että melkein kosketti.

Kun Helena viime keväänä tuli käymään Isoonkyröön siskolleen muuttoavuksi, hän huomasi myynnissä olevan mukavan rivitalon päätyasunnon siskon asunnon vieressä.

– Kun sain päähäni, että siihen voisin muuttaa, sitä ei muuttanut enää mikään. Olin saanut sovun elämääni.

Opettelen armoa Helena toivoo, että kirjan avaama keskustelu auttaisi torjumaan perheväkivaltaa. Rikoslain suoja ei yksin riitä, vaan lisäksi tarvitaan lastensuojelua ja hoitotieteen tuomia keinoja.

Usein puhutaan siitä, miten sukupolvien takaa tuleva perintö jatkaa pahaa.

– Mutta sieltä tulee myös hyvää! Tulee huolenpitoa ja rakkautta. Halusin kertoa siitäkin. Vihapuheen vastavoimaksi pitäisi tuoda anteeksiantamisen ja rakkauden puhetta. Mummani hyvät sanat ovat kantaneet minua, vaikka hänen kuolemastaan on jo 52 vuotta.

Vuosien mittaan myös suhde Jumalaan on muuttunut.

Kun se aiemmin oli pinnistelyä vaativalta tuntuvan Jumalan edessä, se on nyt pakottomampaa jättäytymistä armollisen Jumalan eteen. Helena käy toisinaan Tuomasmessussa, herättäjäjuhlilla ja kirkkokonserteissa.

– Suhde ehtoolliseen on ollut vaikea, koska ennen aina ajattelin, ettei minulla ole oikeaa mielenlaatua.

Mutta kerran päätin, että nyt minä menen alttarille, eihän se voi olla mielenlaadusta kiinni. Olkoon millainen tahansa!

Helena uskoo, että lapsena haavoitetun ihmisen on vaikeaa uskoa armolliseen Jumalaan.

– Vanhempiensa rakastama lapsi voi pitää armoa itsestään selvänä, mutta minun oli pysyttävä koko lapsuuden ajan vahvana, että olisin kestänyt äidin halventavat sanat. On ollut vaikeaa olla heikko, ja jos ei tule heikoksi, ei voi ymmärtää armoakaan. Mutta minä opettelen. Olen matkalla. Olen kiitollinen Jumalalle, että sain tämän elämän.

Kirjoittaja on kristillisen Sana-lehden päätoimittaja.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Sana-lehdessä 8/2020.

Sana-lehden uudet kestotilaajat (12 kk:n kesto 118 €) saavat tilaajalahjana kirjan Neloset – Jouppilan sisarusten tarina. Soita Sanan tilaajapalvelu 0207 681 626 tai lähetä tilaus tilaukset@sana.fi.

SUKUVIESTI 2 · 2020

9

Kotisohvalta tietolähteille Tällä hetkellä on lähes mahdotonta päästä arkistoihin tai museoihin paikan päälle tutustumaan niissä oleviin aineistoihin. Digitoinnin ansiosta pääsemme silti moneen paikkaan kotoa käsin verkon kautta. Koronakriisin aikana monet tahot ovat entisestään lisänneet näkyvyyttään verkossa. Olemme koonneet joitakin kohteita, joihin on koottu mielenkiintoista tietoa sukututkimuksesta, kotiseututyöstä, kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille.

Hiski-tietokanta

Kansallisarkisto

MAP-kirkon jäsenet tekevät aktiivisesti sukututkimustyötä. Kirkon FamilySearch-sivuston kautta voi hakea tietoja esivanhemmista ja tehdä omia sukupuita. Sivustoa voivat käyttää niin kokeneet kuin aloittelevatkin sukuhistorioitsijat. Apua saa sekä paikallisilta jäseniltä että verkkotuesta. > www.familysearch.org

Arkistojen portin Sukututkimus-otsakkeen alle on koottu sukututkimuksessa tarvittavat keskeiset lähteet ensisijaisesti Kansallisarkistossa. Sukututkimuksen voi helposti aloittaa verkossa omalla tietokoneellaan, sillä monet sukututkimusseurat ja -yhdistykset ylläpitävät omia kotisivuja, joilta löytyy runsaasti tietoa. Kansallisarkiston laajasta sukututkijoille hyödyllisestä aineistosta on tähän teemaan kerätty keskeisimpiä. >https://arkisto.fi > http://wiki.narc.fi/portti

Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys SSHY:n digitointiprojekti mahdollistaa arkistomateriaalin tutkimisen internetin välityksellä. Yhdistyksen sivuilta löytyy digitoituja rippi- ja muita kirkonkirjoja. Yhdistyksen jäsenille on tarjolla myös muita SSHY:n tuottamia lähteitä tutkittaviksi kuvatietokannan kautta, mm. kirkonkirjoja, tuomiokirjoja, läänintilejä ja sotilasrullia. > www.sukuhistoria.fi

Suomen Sukututkimusseura Suomen Sukututkimusseura on vuodesta 2008 lähtien videoinut esitelmöitsijöiden luvalla järjestämissään tilaisuuksissa pidettyjä esitelmiä. Nämä videot ovat Sukututkimusseuran jäsenten katseltavissa verkkosivuston jäsensivuilla sijaitsevassa Videokirjastossa. Sinne on kertynyt jo yli 160 esitelmän videotallenteet.

Sukututkimusseuran nettisivuilta löytyy runsaasti muuta sukuharrastajalle kiinnostavaa ja tarpeellista aineistoa. > www.genealogia.fi

10

SUKUVIESTI 2 · 2020

HisKi-projektissa tallennetaan puhtaaksikirjoitettuja kastettujen (syntyneitten), vihittyjen ja haudattujen (kuolleitten) luetteloita eli ns. historiakirjoja, sekä muuttaneitten luetteloita. > http://hiski.genealogia.fi

Family Search

Riksarkivet, Ruotsi Ruotsin Riksarkivetissa on paljon tietoa sukuharrastajille. Osa tiedoista ja julkaisuista on maksullisia, mutta paljon opastusta on saatavana maksutta ja erilaisia oppaita on ladattavissa maksutta. > https://riksarkivet.se

Karjalan Liitto Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto Karjalan Liiton verkkosivuilta löytyy tietoa karjalaisista seuroista. Karjalan Liitolla on 15 piiriä ja satoja jäsenseuroja. Lisäksi toimivat Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto ja Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto (KSYL), joka liiton sukuseuratoimintaa. > www.karjalanliitto.fi/ karjalaisuus/juuret/sukututkimus.html

Karjalan Sivistysseura Karjalan Sivistysseuran toiminnassa tavoitteena on yhdistää karjalaiset valtakuntien rajan molemmin puolin huolehtimaan kielestään ja kulttuuristaan eli omasta identiteetistään. Keskeistä on yhteistyö sekä jäsenistön että muiden toimijoiden kanssa karjalan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden hyväksi.

Monipuoliselta sivustolta löytyy mm. vinkkejä aloittelevalle sukututkijalle ja tietolähteitä Venäjällä. > www.karjalansivistysseura.fi > Suvut

Suomen Kotiseutuliitto Suomen Kotiseutuliiton sivujen Tietopankista löytyy monenlaisia neuvoja ja vinkkejä yhdistystoimintaan.

Ajankohtaista-sivulta löytyy ajantasaista tietoa esimerkiksi koronatilanteeseen yhdistystoiminnan näkökulmasta. > https://kotiseutuliitto.fi

eMuseo Mitä kaikkea voikaan tehdä ihan kotimaisemissa? Ulkoilun ja lukemisen lisäksi voi kotisohvalla lähteä museoihin. Maamme mainiot ja mielenkiintoiset paikallismuseot ja niihin liittyvät reitit löydät eMuseosta. Suomen Kotiseutuliiton palvelu on tarkoitettu käytettäväksi etenkin mobiililaitteella. > www.emuseo.fi

ja kulttuuri sekä Tiede ja teknologia. Lisäksi Google Arts & Culture -palvelu tarjoaa valtavasti lisää tutkittavaa eri puolilta maailmaa > https://artsandculture.google.com

Kansalliskirjasto Kansalliskirjaston digitoiduista kokoelmista löydät esimerkiksi kansalliskokoelman sanomalehtikokoelman, jossa säilytetään vapaakappaleina saatavia Suomessa julkaistavia sanomalehtiä 1700-luvun lopulta nykypäivään. Kokoelmista löytyvät lisäksi aikakauslehdet, pienpainanteet, kortit, käsikirjoitukset, kartat, nuotit ja kortistot. > https://digi.kansalliskirjasto.fi

Sanomalehtien Liitto

Finna.fi on valtakunnallinen hakupalvelu, joka tuo yhteen osoitteeseen digitaalisia aarteita suomalaisilta arkistoilta, kirjastoilta ja museoilta. Sukututkijoille on tarjolla monipuolisia digitaalisia aineistoja: valokuvia, asiakirja-aineistoja, esineitä, lehtiartikkeleita ja kirjoja. > www.finna.fi

Suomessa ilmestyy noin 250 sanoma- ja kaupunkilehteä. Sanomalehtien Liiton Sanomalehtihausta voit hakea liiton jäsenlehtiä eri puolilta maata.

Koronaepidemia ja uutismedia – päivittyvä tietopakettisivulle kootaan pääasiassa liiton jäsenille tärkeää tietoa koronavirusepidemian vaikutuksista sekä vinkkejä toimintaan poikkeusoloissa ja muita tarpeellisia ohjeita ja linkkejä. Tietopaketista on hyötyä myös muille toimijoille. > www.sanomalehdet.fi

Kansallisbiografia

Kansallisoppera ja -baletti

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on avannut vapaasti verkkoon Kansallisbiografian 6 554 suomalaista elämäkertaa iloksi ja hyödyksi etätyössä ahertaville, kotikoululaisille, tutkijoille ja kaikille henkilöhistoriasta kiinnostuneille poikkeusolojen ajaksi, 26.5.2020 asti. > www.kansallisbiografia.fi

Oopperan ja Baletin virtuaalinäyttämöllä voi katsoa ja kuunnella mm. esitystallenteita, trailereita ja tekijöiden haastatteluja. Stage24-videopalveluun julkaistaan joka maanantai ja torstai esitystallenteita menneiltä kausilta. > https://oopperabaletti.fi/stage24

Finna.fi

Helmet Helmet on pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko, johon kuuluvat Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastot. Laajalla sivustolla on koottuna valtava määrä aineistoa. Yhdellä sivulla on esimerkiksi tietoa, mitä tehdä kun et pääse kirjastoon. > www.helmet.fi

Museoita maailmalla Helmet-vinkkisivustolla on listaus osasta maailman museoista, joihin pääsee tutustumaan verkossa. Ne on ryhmitelty kolmeen kategoriaan: Taide ja muotoilu, Historia

Sosiaalinen media Eri järjestöt ja yhteisöt ovat aktiivisia myös sosiaalisen median puolella. Facebook-sivut ja -ryhmät ovat mainioita tiedonlähteitä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ryhmistä voi hakea kadonneita sukulaisia, saada tietoa geneettisestä sukututkimuksesta, saada vinkkejä sukuseuratoimintaan, keskustella omien sukulaisten kanssa sukuseuran sivuilla tai oman lähisuvun kanssa perustetussa ryhmässä.

Sukuseurojen keskusliiton Facebook-sivuilla ja ryhmissä on paljon vinkkejä edellä mainittujen lisäksi ja tietoja lisätään lähes päivittäin. Kannattaa tulla mukaan! > www.facebook.com/SSK.Sukuviesti > www.facebook.com/groups/Sukuviesti

SUKUVIESTI 2 · 2020

11

Kodin ja verenperintönä maailman sanallistaminen Teksti: Nora Savolainen

Ritvan ollessa pieni tyttö, sisarukset käyttivät arjessaan sujuvasti vuorosanoja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Myös muiden teosten ulkoa opitut repliikit värittivät sisarusten kanssakäymistä. Ritva Ylösen lapsuudenperheessä luettiin paljon kirjoja, runoja ja kronikoita. Yksi tyttäristä oli töissä kirjakaupassa ja kantoi sieltä kirjoja kotiin. Kodin ilmapiirissä kannustettiin lukemiseen.

Kainuussa syntynyt ja Aikuisena Ritvan oli hanHelsinkiin parikympkittava ammatti mahdolpisenä muuttanut Ritlisimman nopeasti ja tieva Ylönen (o.s. Hyyrynattava elantonsa sillä. läinen) oli jo lapsuudesKeskikoulun jälkeen hän taan asti kiinnostunut suvalmistui merkonomiksi vusta ja perheestä. ja teki työuransa medioi– Jo pienenä tyttönä den palveluksessa myyntiedostin, että Hyyryläitipäällikkönä. sen suku on vanhaa sukua ja yksi ensimmäiIntohimona Kalle sistä Kainuuseen SavosPäätalon tuotanto ta muuttaneista suvuista.

Maakirjojen avulla tieRitva Ylönen rakasti Kaldettiin maallisesta omaile Päätalon kirjoja. Ne suudesta. Meidän suvusauttoivat nuorta tyttöä sa perintötila oli siirtynyt koti-ikävässä Helsingisaina isältä pojalle. Sukusä asuessa. Päätalosta tuamme on tutkittu vuolikin koko suuren muudesta 1725 asti, Ylönen ton tulkki, ja häntä nimikertoo. tettiin koko kansan teraKoko kylän väki kepeutiksi. rääntyi kuulemaan RitTutkijaksi ja elämävan isää, joka oli loistaRitva yhdessä kaksosveljensä Toivon (rovasti ja kirjailija kertojen kirjoittajaksi va tarinankertoja. Myös Toivo Hyyryläinen) kanssa lapsuuskotinsa pihalla.

Ylönen päätyi vasta eläRitvan sisarukset olivat Kuva: Ritva Ylösen arkisto. keiässä. erinomaisia tarinoimaan.

– Lasteni kasvettua – Ollessani vasta 2,5-vuotias isäni kuoli. Yksin- päätin kokeilla, mihin rahkeeni riittävät. Suoritin huoltajaäidillä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia työni ohessa lukion ja sen jälkeen filosofian maistekustantaa kaikkien lastensa opintoja. rin paperit Helsingin yliopistossa. Pro-gradu tutkiel12

SUKUVIESTI 2 · 2020

massani käsittelin Päätalon tuotantoa. Opinnot jatkuivat eläkkeelle päästyäni. Väitöskirjan aiheeksi valikoitui myös Kalle Päätalo, aiheena Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutukset.

Päätalon elämäkerran kirjoittaminen oli luonteva jatke väitöskirjalle. Päätalon Iijoki-sarja on samalla myös kronikka siitä suvusta.

Eläkkeellä ollessaan Ritva Ylönen kirjoitti myös oman sukunsa kronikan. Hän haastatteli sisaruksiaan, selvitteli suvun vaiheita ja täytti sukututkimustaulukoita. Myös kylä- ja pitäjäkirjoista löytyi tietoa. Suku iloitsi 100-sivuisesta teoksesta, ja sitä on luettu paljon.

Rippi, tunnustaminen, anteeksianto ja yhteisöllisyys – suvun vaikutuksia Päätalon tuotantoon

antavat synninpäästön ostamalla kirjoja. Päätalo kuvasi häpeällisiksi omat kokemuksensa uskottomuudesta, sukupuolitaudeista ja työpaikalta saaduista potkuista – kaikki tämäkin on perimää lestadiolaisuudesta.

Päätalon kirjat ruokkivat yhteisöllisyyden tarpeita Lestadiolaisuuden vaikutus välittyy myös Päätalon kirjojen yhteisöllisyydessä. Ruoasta oli puutetta, mutta naapuriapu toimi. Yhteisöllisyys vetosi 1970–80-lukujen ihmisiin, jotka kokivat yhteiskunnan rakennemuutoksen ja maaseudun hiljenemisen myötä orpoutta ja vierautta uudessa ympäristössä. Iijoki-sarja tarjosi pakopaikan. Kirjoista haettiin sitä elämäntapaa, josta oli lähdetty: luontoa, sisarussuhteita ja yhteisöllisyyttä.

– Olen tutkinut lukijakirjeitä ja vastaanottajan kokemuksia Päätalon tuotannossa. Eskapismi näkyy niissä. Päätalon tuotanto auttoi rakennemuutoksen kokeneita kotoutumaan.

Ihmiset olivat lähteneet turvallisilta syntysijoiltaan ja juuriltaan. Kaiken tulevaisuuden epävarmuuden keskellä oli turvallista sukeltaa Iijoki-sarjan maailmaan ja saada ”rinnakkaiselämää” oman epävarman elämän ohelle.

Kalle Päätalon suvun vaikutukset hänen kirjallisiin lahjoihinsa ovat myös ilmeiset. Päätalon suvussa oli paljon erinomaisia tarinankertojia, ilmaisutaito oli periytynyt Kallelle jo geeneissä. Siihen aikaan Päätaloa edeltävillä sukupolvilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta tuoda taiteellisuutta esille. Elämäntaistelu jokapäiväisestä leivästä ei antanut siihen mahdollisuutta.

– Kallen isä ei hyväksynyt kirjoittamista, siinä meni mies pilalle hänen mielestään. Hänen äitinsä puolelta taiteellisuus ilmeni musikaalisuutena. Tarinat kiinnostivat äitiä, ja hän luki pikkupojalle ääneen oululaisia viikkolukemistoja kuten Nyyrikkiä ja Sirpaletta.

Tämä jätti vahvan jäljen Päätalon kirjalliseen esitystapaan, Ylönen kertoo.

Keskeisin suvun perintö Kalle Päätalolla oli työn tekemisen eetos, lestadiolaisuudesta tuleva ripittäytyminen, tunnustaminen ja anteeksianto.

Iijoki-sarjan kriitikot nimittivätkin niitä rippieeRitva Ylönen ja Kalle Päätalon elämäkerta. toksiksi, joissa ”lautamieKuva: Tommi Leminen. hiksi” muuttuneet lukijat

Harmajan kulttuuri­ suvun vaikutukset Saiman runoihin Ritva Ylönen innostui jo nuorena monien muiden tavoin myös Saima Harmajan elämästä ja tuotannosta. Ylösen kirjoittama Saima Harmaja – Sydänten runoilija on ensimmäinen kirjallisuudentutkimuksen lähtökohdista kirjoitettu elämäkerta Harmajasta.

Toisin kuin Päätalo, Saima Harmaja syntyi taloudellisesti hyvinvoivaan kulttuuriperheeseen. Saimalla oli hyvin vahva perimä taiteen SUKUVIESTI 2 · 2020

13

Helsingin kirjamessuilla 2017 Ritvä Ylöstä haastatteli Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen. Kuva: Jorma Pilke.

eri aloilla. Vanhemmat olivat kansataloustieteilijöitä, Hänellä oli hermostollisia oireita, hermoheikkoutta joita yhdisti opettajuus ja tiede. Leo Harmajasta tu- ja keuhko-oireita. li filosofian tohtori ja myöhemmin professori Helsingin yliopistoon. Laura-äidin isä oli kielitieteilijä Ar- Nälkä tarinoihin kasvoi vid Genetz, joka oli tunnettu myös runoilijanimellään Arvi Jännes. Lauran äiti Eva taas oli Wärtsilän tehtai- Sekä Päätalo, että Harmaja syntyivät sikäli oikeaan aiden perustajan Nils Ludvig Arppen tytär. Arvidin ve- kaan, että molempien tuotannolle oli kysyntää. Suoli Emil Genetz oli musiikkimies, säveltäjä, jonka kuo- malaisilla oli suuri tarve kertomuksille. Molempiroteoksia esitetään yhä vielä. en tuotannot sukeltavat syvälle ihmisen tunnesyöve– Saima oli tietoinen isoisänsä runoilijataustas- reihin. Niiden kautta lukijat pystyivät käsittelemään ta. Hän luki paljon runoja. Luovuus oli täydessä ku- omia vaikeita tunteitaan. Molempien tuotannot olikoistuksessa. Saima aloitti runojen kirjoittamisen vat myös sodan aiheuttamien menetysten ja tuskan jo 7-vuotiaana. Se oli hänelle luonteva tapa ilmais- lohduttajia ja sanallistajia. ta itseään. Taloudellisen vakauden keskellä Saiman – Perustunteet, kuten rakkaus, viha, katkeruus, ei tarvinnut huolehtia elannosta, toisuru ja ilo eivät muutu sukupolvisin kuin Kalle Päätalon, joka alkoi jo en myötä, vaan pysyvät samoina.

12-vuotiaana elättämään itseään.

2000-luvun alkupuolella luultiin, etYhteistä Kalle Päätalon ja Saiman tä Päätalon tuotannosta tulee divalapsuudessa silti oli se, että myöskään reiden hylkiö. Mutta vielä nykyään Saiman isä ei hyväksynyt Saiman rulöytyy uusia lukijoita, nuoremmille nojen kirjoittamista. Molemmat SaiPäätalo tarjoaa lähihistoriaa elävässä man vanhemmat olivat sitä mieltä, etmuodossa. Myös musiikkimaailmastä liian varhainen kirjoittaminen ei olsa on löydetty Harmaja uudelleen. Ne lut hyväksi Saiman koulunkäynnille ja ovat nuoren kirjoittamia ja rakkausterveydelle. teemat vertautuvat myös nykyiseen – Vanhemmat olivat kyllä siinä oipopmusiikin lyriikkaan. Populaarikeassa. Tuona aikana ei tunnettu erimusiikin puolella muun muassa Antyisherkkyyttä, mutta Saima oli selna Puun sanoitukset muistuttavat hyvästi eritysherkkä. Siinä kävikin sitRitva Ylösen kirjoittama Saima vin paljon joitakin Saima Harmajan ten niin, että Saiman terveys petti.

Harmajan elämäkerta. rakkausrunoja.  14

SUKUVIESTI 2 · 2020

Tietokirjailija Ritva Ylönen on kirjoittanut Kalle Päätalon elämästä ja tuotannosta teoksen Kalle Päätalo – kirjailijan elämä (SKS 2017). Ennen kirjan kirjoittamista hän väitteli tohtoriksi samasta aiheesta. Ylönen ihastui jo nuorena myös Saima Harmajan (1913–1937) elämään ja tuotantoon ja on kirjoittanut siitä upean elämäkertateoksen Saima Harmaja – Sydänten runoilija (SKS 2019).

Sukuviestin lukijoille

Ritva Ylösen vinkkejä elämäkertakirjoittamiseen  Valitse kohteeksi sellainen persoona, johon sinulla on jonkinlainen side ja kiinnostus. Tämä antaa iloa ja intohimoa prosessiin. Kun kiintymyssuhde henkilöön on jo olemassa, on työ hyvin palkitsevaa.

 Tutkiminen pitää aloittaa juurista. On hyvä sukeltaa ainakin kahden sukupolven taakse, jotta ymmärtää taustat ja esivanhemmilta perityt ominaisuudet. Toki ei yhtään haittaa mennä vieläkin kauemmas historiaan, jos mahdollista. Juuret, mutta myös historiallinen konteksti tulee ymmärrettyä yksilön kannalta. Emme tule tyhjästä. Synnymme valmiiseen kieleen, paikkaan ja kotiin, sukujuuret ovat tärkeitä.

 Lue muutamia elämäkertoja ja mieti, miten kirjoittaja on lähestynyt asioita.

Sen jälkeen on tärkeää löytää oma tyylisi.

 Kirjoittamisen kohde sanelee, onko ennalta kuinka paljon tietoa, onko kenties aikaisempia elämäkertoja – entä onko kohteen tuntevia ihmisiä vielä elossa?

 Haastattele ajoissa, vielä kun ihmiset muistavat. Nauhoita keskusteluja.  Säilytä pieninkin lappu, kirje, kalenteri, muistiinpano, kortti – kaikki mahdollinen.

Näin teki Kalle Päätalokin. Häntä kutsuttiinkin ”millikalleksi”.

 Yritä päästä kohteen ”saappaisiin tai nahkoihin sisälle” ja koita ymmärtää häntä.  Jos mahdollista, tee ryhmähaastatteluja vaikkapa sisaruksille. He voivat innoittaa toisiaan ja samalla he aktivoivat toistensa muistia, ja voivat kaikki muistaa hyvin erilaisia asioita.

 Muista ettet silti fanita kohdettasi liikaa, vaan pyri säilyttämään objektiivisuus!

Muuten vaarana on liian hurmioituneita ja yksisilmäisiä elämäkertoja.

 Mieti, mikä on kohderyhmä, jolle kirjoitat? Suurelle yleisölle kirjoittaessasi muista pitää kurissa kieli niin, että vieraat ja vaikeaselkoiset termit eivät hallitse kieltä.

 Vältä liian vaikeita lauserakenteita. Tekstistä tulee helposti kuivaa. Kohteet valikoituvat usein traagisuuden perusteella. Siksikin on tärkeää muistaa, että kaikkien elämästä löytyy myös komiikkaa ja huumoria! Sirottele tätä sopivasti mukaan, niin että lukijalle tulee myös hymy huulille!

 Joskus yleiskieli on kuivaa ja tylsältä tuntuvaa, puhumattakaan akateemisesta jargonista. Uskalla käyttää myös murteita!

Murteet kuvaavina kielinä elävöittävät tekstejä.

 Muista mukaansatempaavuus. Hyvä juoni kuljettaa tarinoita.

Ella Erosen sukujuurista Teksti: Matias Eronen

Ella Eronen on kiistatta kaikkien aikojen kuuluisin Eronen. Hän itse on tiettävästi arvellut olevansa Rantasalmen Erosia. Mitään tutkimusta hänen esivanhemmistaan en ole nähnyt.

Ellan isä ja isovanhemmat Soitin Mäntsälän kirkkoherranvirastoon, jossa paikallinen kanslisti Kirsti Nikkinen oitis tiesi Ellan isän August Werner Erosen olevan paikallista talonpoikais-torpparisukua. Hän katsoikin saman tien Ellan isovanhemmat rippikirjasta. Isänisä oli Erland Johansson ja isänäiti Vilhelmina Lindroth. Ilmeni myös, että August Werner Eronen oli muuttanut pois Mäntsälästä 17.11.1892 Porvooseen.

Edellä olevan perusteella oli selvää, että sukunimi Eronen oli otettu 1800-luvun lopulla ns. villinä aikana, jolloin suomalaisuuden aallossa otettiin suomalaisille suomalaiset sukunimet.

Nimitoimistosta kotimaisten kielten tutkimusosastolta tutkija SirkkaLiisa Paikkala kertoi, että vuodesta 1906 alkaen nimenmuutokset oli ilmoitettava virallisessa lehdessä. Sitä ennen tehty nimen muutosmerkintä voi löytyä papinkirjasta.

Suomen Sukututkimusseuran HisKi-hakemiston avulla oli sitten mahdollista hakea Erlandin ja Vilhelminan esivanhemmat luotettavasti esille.

Mäntsälän rippikirjasta on mahdollista seurata Erland Johanssonin vaiheita. Mäntsälän pitäjän Mäntsälän kylässä onkin Erland Johaninpoika Eronen Woutina Pappilassa 1880 waimonsa Wilhelmina Lindrothin kanssa. Tässä on ensimmäisen kerran mainittu sukunimi Eronen Erlandin sukunimenä. Näyttää selvältä, että kirkkoherra on tämän sukunimen voudilleen antanut.

Muita Erosia ja Erola-sukunimisiä Mitään viitteitä, että Erlandin tai Vilhelminan puolella olisi ennen vuotta 1880 esiintynyt Erosia, en ole löytänyt. Sen sijaan eräs toinen torppari myös Mäntsälän kylästä ja Kivistön torpasta saa samoihin aikoihin sukunimen Eronen. Hän ei ole mitään sukua Erlandille.

Erola-sukunimi alkaa esiintyä Mäntsälässä 1830-luvulta alkaen hyvinkin runsaana siten, että sitä tavataan peräti kymmenessä eri kylässä ja yhteensä 16 talossa tai torpassa. Näistä seitsemän nimenä on 1850-luvulle mennessä Erola. Ainakin osassa näitä taloja ja torppia isännän tai hänen isänsä nimi on Eric, joten talon tai torpan nimi on tullut siltä pohjalta. Talon nimeä käytetään sitten sukunimenä.

Ella Eronen. Kuva: Museovirasto.

16

SUKUVIESTI 2 · 2020

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin sukukirjassa Eroset (Newprint Oy, Uusikaupunki 2001).

Ella Erosen esivanhempia alkaen Johan Thomasonista Fredrica Johansdotter. Syntynyt 27.11.1830 Mäntsälä Kaukalampi Tuohela.

Hilda Johansdotter. Syntynyt 5.8.1842 Mäntsälä Kaukalampi Tuohela.

Henrica Johansdotter. Syntynyt 22.11.1845 Mäntsälä Kaukalampi Tuohela.

Taulu 1.

I. Johan Thomason. Syntynyt noin 1660.

II. Lapsia: Maria Johansdotter. Syntynyt 8.2.1686 Mäntsälä Nummi.

Hans Johanson. Syntynyt 4.12.1689 Mäntsälä Nummi.

Taulu 2.

Erich Johanson. Syntynyt 10.4.1692 Mäntsälä Nummi.

Matts Johanson. Syntynyt 16.1.1694 Mäntsälä Nummi.

Anna Johansdotter. Syntynyt 1.11.1700 Mäntsälä Nummi.

Taulu 2.

II. Hans Johanson (isä Johan Thomason, taulu 1). Syntynyt 4.12.1689 Mäntsälä Nummi. Torppari. Perhe asuu Mäntsälän Nummen Rossilassa. -Puoliso Lisa Johansdotter.

III. Lapsia: Walborg Hansdotter. Syntynyt 4.8.1716 Mäntsälä Nummi.

Mats Hansson. Syntynyt 7.8.1721 Mäntsälä Nummi.

Taulu 3.

Taulu 6.

VI. Erland Johanson myöh. Eronen (isä Johan Henric Henricsson, taulu 5). Syntynyt 16.7.1839 Mäntsälä. Renki, pappilan vouti ja torppari. Erland on renkinä Mäntsälän kirkonkylässä taloissa n:o 16 Anttila ja n:o 3 Peltola. Erland on voutina pappilassa v. 1880, ja tällöin nimen Erland Johaninpoika perään on lisätty sukunimi Eronen. -Puoliso kuulutus 25.4.1874 Mäntsälä Vilhelmina Lindroth. Syntynyt 12.3.1841 Mäntsälä Kirkonkylä Liljendahlín torppa. Vanhemmat: Isak Lindroth ja Caisa l. Catharina Henricsdotter.

VII. Lapsi: August Werner Eronen. Syntynyt 17.5.1874 Mäntsälä.

Taulu 7.

Taulu 7.

Taulu 3.

III. Mats Hansson (isä Hans Johanson, taulu 2). Syntynyt 7.8.1721 Mäntsälä Nummi. Torppari. Perhe asuu Mäntsälän Nummen Rossilassa ja myös Kivistössä. -Puoliso Anna Mattsdotter.

IV. Lapsia: Johannes Mattson. Syntynyt 22.10.1766 Mäntsälä Nummi Rossila.

Henric Mattson. Syntynyt 2.9.1771 Mäntsälä Nummi Rossila. Taulu 4.

Anna Mattsdotter. Syntynyt 4.12.1774 Mäntsälä Nummi Kivistö.

Taulu 4.

IV. Henric Mattson (isä Mats Hansson, taulu 3). Syntynyt 2.9.1771 Mäntsälä Nummi Rossila. Torppari. Perhe asuu aluksi Mäntsälän Nummen Foulassa, mutta on muuttanut jo v. 1797 Mäntsälän Kaukalammin Tuohelaan. -Puoliso Maja Stina Andersdotter.

V. Lapsia: Maria Henricsdotter. Syntynyt 9.4.1793 Mäntsälä Nummi Foula.

Johan Henric Henricsson. Syntynyt 19.10.1797 Mäntsälä Kaukalampi Tuohela. Taulu 5.

Taulu 5.

V. Johan Henric Henricsson (isä Henric Mattson, taulu 4). Syntynyt 19.10.1797 Mäntsälä Kaukalampi Tuohela.

Torppari. -Puoliso Johanna Johansdotter. Syntynyt 1798 Mäntsälä.

VII. August Werner Eronen (isä Erland Johanson myöh.

Eronen, taulu 6). Syntynyt 17.5.1874 Mäntsälä. Etsivä, palomies. Mäntsälän rippikirjasta löytyy maininta, että August käy kansakoulua. August muutti 17.11.1892 Mäntsälästä Porvooseen. August oli palomiehenä, poliisina ja etsivänä Helsingissä ja muutamaan otteeseen Kotkassa.

Perhe asui Kotkassa ja Helsingissä. -Puoliso Amanda Ahlgren. Syntynyt 1879 Helsingin pitäjä. Amanda oli ruotsinkielinen.

VIII. Lapsia: Armas Eronen. Kuoli tapaturmaisesti pienenä.

Elli Eronen.

Ella Eronen. Syntynyt 29.1.1900 Helsinki. Taulu 8.

Elvi Eronen.

Margareta (Geto) Eronen.

Taulu 8.

VIII. Ella Eronen (isä August Werner Eronen, taulu 7). Syntynyt 29.1.1900 Helsinki. Näyttelijä. Ellalle mainitaan syntyneen myös Kimmo-niminen poika noin 1937. Ella Eronen on kaikkien aikojen kuuluisin Eronen. Ella ansioitui erityisesti lausuntataiteilijana. Hänestä on kirjoitettu useita elämäkertateoksia, joissa kuvataan hänen vaiherikasta ja välillä värikästäkin elämäänsä. -Puoliso 1:o Ellan 1. avl 1919 Helsinki Per Andersson. Kuollut 1924 Tukholma. Perin vanhemmat asuivat Tukholmassa. -Puoliso 2:o Ellan 2. avl 1928 Helsinki Carl Wilhelms myöh. Svensson. Syntynyt 1889 Pietari. Kuollut 1953 Helsinki. Kuvanveistäjä.

IX. Lapsi: 2. Leila Wilhelms. Syntynyt 1928 Helsinki.

VI. Lapsia: Erland Johanson myöh. Eronen. Syntynyt 16.7.1839 Mäntsälä. Taulu 6.

SUKUVIESTI 2 · 2020

17

Hyvää Poretta Tyrväältä!

Virtamies Bäckmanin sukututkimusharrastus herätti henkiin vanhan limonaaditehtaan Teksti: Veli-Pekka Bäckman

Olisi virheellistä väittää, että ennen kaikki oli paremmin.

Mutta se, mikä oli paremmin, on tuotavissa nykypäivään.

Olen tutkinut sukuani hamasta lapsuudesta saakka.

Painotukset ja päämäärät ovat vaihdelleet, mutta aina olen tuntenut olevani raottamassa kotiveräjää. Menneisyydestä pyrin löytämään työvälineitä ja toimintatapoja, joiden avulla omaa ja ympäristön elämänlaatua voisi kohentaa. Hakeudun esivanhempien asuinsijoille ja integroidun heidän aikaansa, tekemisiinsä ja siellä vallinneisiin elinolosuhteisiin, tyylisuuntiin ja tapoihin, itselleni tutussa kontekstissa.

Olen lähestymässä tavoitettani keskittymällä muutamaan erittäin kapeaan sektoriin ja perheasetelmaan, joista on löydettävissä selkeä yhteys omaan aikaamme.

Näistä asetelmista verrattomin on isoisäni isän, Tyrvään apteekkari Otfried Abelard Bäckmanin toimin-

ta ja tekemiset 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Apteekkarin sukutaustaa O. A. Bäckmanin (1860–1938) suku polveutuu Närpiöstä, kulkee Merikarvian Bäkkin talon kautta Poriin, ja sieltä edelleen Hämeenkyröön, Tottijärvelle ja lopulta Tyrväälle. Apteekkarin isä, Knut Adolf Bäckman oli Tottijärven kappalainen ja Jalasjärven pitäjän historiankirjoittaja.

Molemmista vanhemmistaan orvoksi jäänyt Abelard päätyi 17-vuotiaana harjoittelijaksi Tyrvään piirikunnan apteekkiin. Tyrvään apteekkari hänestä tuli

Tyrvään apteekki, jonka tiloissa toimi myös vesitehdas. Marttilankadun sisäänkäynnin edustalla apteekkarin perheväkeä.

Vammalan palo tuhosi apteekkirakennuksen v. 1918. Samalla kivijalalle v. 1921 valmistuneessa uudisrakennuksessa toimii nykyään Suomalaisen Kirjan Museo Pukstaavi, jonka kahvila on Virtamies Bäckmanin Limonaaditehtaan ”kotipesä”.

Kuvat: Bäckman-sukuarkisto, Pukstaavi.

18

SUKUVIESTI 2 · 2020

Apteekkari Bäckmanin perheväkeä limonaadipullojen äärellä. Olkihattuisen apteekkarin oikealla puolella Hanna-rouva.

Kuva tehtaan perustamisen ajoilta. Kuva: Bäckman-sukuarkisto.

vuonna 1888, edeltäjänsä Konrad Wahlroosin siirryttyä muualle. Mukanaan Tyrväälle hän toi nuorikkonsa Hannan sekä myöhemmin leskeksi jääneen anoppinsa, ruustinna Sofia Gestrinin. Hannan menehdyttyä vain 29-vuotiaana, Abelard löysi uudeksi puolisokseen ja orvoksi jääneiden lastensa äidiksi sveitsitär Maria Tschoppin. Näistä kahdesta äidistä perheeseen syntyi yhteensä 16 lasta. Perheessä vietti kouluvuosiaan myös Kalle Sulin, myöhemmin runoilija Kaarlo Sarkia.

Apteekin ympäristössä liikkui runsaasti väkeä, ruokapöydänkin kerrotaan olleen päivittäin katettu useammalle kymmenelle ruokailijalle. Elämänmeno oli kansainvälistä, perheen kotikieliä olivat ruotsi, saksa ja suomi. Apteekkari Bäckman kuoli juuri ennen sotia, menestyneenä ja kunnioitettuna yhteiskunnallisena isähahmona.

Toiminnan monet kasvot O.A. Bäckmanin toiminta oli sangen monipuolista.

Apteekkinsa yhteyteen hän perusti kirjakaupan, siemenkaupan, toimi tiiviissä yhteistyössä Tyrvään Mantan, maineikkaan kansanparantajan kanssa, oli perustamassa Vammalan kauppalaa, Tyrvään yhteiskoulua ja paikallista työväenyhdistystä. Hänen tiedetään lisäksi soittaneen huilua sekä bassoviulua paikallisessa kamariorkesterissa ja järjestäneen konserttitoimintaa.

Vähäisemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt hänen 24 vuotta kestänyt toimintansa limonaaditehtailijana. Isotätieni ja -setieni kertomukset omasta lapsuudestaan usein johdattelivat ”Pappan valkoisen ja punaisen limonaadin” äärelle. Aihe on kiehtonut minua

lapsesta saakka. Nyt huomaan limonaadin muuttuneen tärkeäksi osaksi elämääni. Se lopulta johti myös tämän artikkelin kirjoittamiseen.

Vesitehdas Tyrväällä Apteekkarin vanhempi veli Oswald Beckman oli Amerikan siirtolaisia. Siellä hän toimi lääkärinä ja poikansa Dolfy apteekkarina. Yhdysvalloissa virvoitusjuomateollisuus saavutti suuret mittasuhteet juuri noihin aikoihin, 1800-luvun loppukymmeninä, nimenomaan innovatiivisten apteekkareiden ansiosta. On mahdollista, että yhtenä inspiraationa apteekkari Bäckmanin vesitehtaan käynnistymiseen v. 1892 oli perheyhteys Kaliforniaan. Toisaalta, pieniä paikallisia virvoitusjuomatehtaita syntyi noihin aikoihin muuallekin Suomeen.

Apteekkari Bäckmanin ahkerasta lehtimainonnasta voidaan päätellä, että hänen valmistamissaan juomissa maku tuli luonnosta. Juomia nimitetään korostetusti hedelmälimonaadeiksi, ja ne kerrotaan makeutetun sokerilla, ei sakariinilla. Apteekkarin poika, marsalkka Mannerheimin adjutanttinakin toiminut Rafael Bäckman muisteli, kuinka apteekin puutarha oli hänen lapsuudessaan täynnä valkoista ja punaista herukkaa. Vaikuttaakin siltä, että tehtaan mainoksissa toistuvat Cardinal-, Keisari-, Cream-, Malta-, Ciderja Vichy-nimikkeet olisivat 1910-luvulle päästäessä typistyneet ”valkoiseen ja punaiseen limonaadiin”.

Apteekkari oli menestyvä liikemies, eikä limonaadituotantokaan ollut aivan pientä, joitakin kymmeniä tuhansia pulloja vuositasolla. Vuoden 1900 talouskalenterin mukaan juomaa oli valmistamassa kaksi vakiSUKUVIESTI 2 · 2020

19

tuista työntekijää. Mihin tuotanto sitten tyrehtyi?

Vuosisadan vaihteen tienoilla Keski-Euroopan kemianteollisuuden kehittämät makuesanssit ja väriaineet rantautuivat Suomeen ja juomanvalmistajien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Tämä kasvukäyrä on silmiinpistävä peilikuva sille käyrälle, joka kuvastaa luonnon omista raaka-aineista limonaadia valmistavan tehtailijan tuotannon hiipumista.

Tehdas näyttää lopettaneen toimintansa Apteekkari O.A. Bäckman, Maria-rouva ja lapset limonaadiasuun sonnustautuneena v. 1903. vuonna 1916. Mieliin Kuva: Nils Rasmussen, Tampere / Bäckman-sukuarkisto. on näin piirtynyt kuva runsaan sadan vuoden takaisesta teollisesta toiminnas- mistuloksista ja huippuunsa kehitetystä terveydenta, jota leimaavat jalot tarkoitusperät, pienimuotoisuus huollosta. Näiden ilmiöiden lujittuessa maamme kuija käsityö. Etsikäämme seuraavaksi silta nykypäivään. tenkin kärsii yhä syvenevästä piittaamattomuudesta ja yksilön henkisestä laiskistumisesta.

Yksinäisyys ja syrjäytyminen korvaavat yhteisölAikamme ongelma lisyyden, kone tekee ihmiskädelle kuuluvat työt jne.

Viime vuosikymmeninä minua on kiusannut yhteis- Esimerkkejä riittää. Ongelma ulottuu myös virvoikuntamme kehityksen suunta. Maamme tunnetaan tusjuomateollisuuteen, jota edelleenkin hallitsee keiteknologisesta menestymisestä, erinomaisista oppi- notekoisuus ja kuluttajan harhaanjohtaminen erilaisilla mielikuvilla.

”

Ongelma ulottuu myös virvoitus­ juoma­­teollisuuteen, jota edelleenkin hallitsee keinotekoisuus ja kuluttajan harhaanjohtaminen erilaisilla mielikuvilla.”

Avain ratkaisuun?

Apteekkari Bäckmanin vesitehtaan ainoa säilynyt limonaadipullo. Vieressä näyte Virtamies Bäckmanin Limonaadi­ tehtaan estetiikasta. Kuvat: Sastamalan Seudun Museo, Ilari Mehtonen.

20

SUKUVIESTI 2 · 2020

Toimintani motto on Hyvä Pore. Sillä viittaan ihmisaivojen ja käsien yhteistyön aikaansaamaan ainutlaatuiseen kokemukseen. Vaikutus moninkertaistuu, jos toimitaan ryhmässä. Liikevoiton merkitys tunnustetaan, mutta lopputuloksen estetiikka asetetaan edelle. Näin suoritettuna työ vaatii tekijältään isomman panoksen ja enemmän työtunteja, mutta sen tarjoama palkinto on korvaamaton. Apteekkarin vesitehtaalla toimittiin juuri näin, vaikeimman mukaan, koska vaihtoehtoja

ei ollut. Kemianteollisuus ja kehittyvä teknologia olisivat tarjonneet vaihtoehdon, mutta siihen ei tartuttu.

Mikäli apteekkari Bäckmanin ensisijainen motiivi olisi ollut rahanteko, olisi hän kaiken järjen mukaan tehnyt ison esanssitilauksen ja käynnistänyt liukuhihnat. Mutta näin ei tapahtunut. En toki väitä, etteikö tehtaan hiipumiseen voisi olla muitakin syitä.

Virtamiehen eksperimentti ja loppulause Kesällä 2018 päätin panna työmoraalini koetukselle ja ryhdyin valmistamaan limonaadia Pappa Bäckmanin jalanjäljissä. Tuotanto on pientä, mutta säännöllistä. Kaikki mikä on tehtävissä käsityönä, tehdään käsityönä. Tehtaan koneistus käsittää lähinnä uunin ja hellan. Raaka-aineet tuodaan mahdollisimman läheltä, makeutus hankitaan pääasiassa pölyttäjiltä, kaikki palautuneet pullot pestään ja kierrätetään. Limonaadikorit rakentaa puuseppä. Tehtaan käytössä on auto, mutta osa logistiikasta pyritään lähivuosina muuttamaan suomenhevosvetoiseksi.

Koetukseni lopputulos on jälleen kerran Hyvä Pore, enkä ole siitä yllättynyt. Lopputuloksen ilmiasu on sinetöidyllä patenttikorkilla ja sirolla etikettikokonaisuudella varustettu 250 ml lasipullo, johon on ammuttu käsintehtyä limonaadia. Pienissä puukoreissa pullot kulkeutuvat valikoituihin kahviloihin sekä Vammalan torille ja erilaisiin tapahtumiin. Jokainen poksahdus, joka kuuluu pulloa avattaessa, siirtää Hyvän Poreen elämyksen asiakkaan omaisuudeksi, sellaisenaan.

Slit med hälsan, tapasi Pappa sanoa. Niin sanon minäkin, olemmehan samoilla jäljillä. Apteekkari Bäckmanin limonaadinvalmistukseen liittyvää tutkimustietoa olen saanut käyttööni alan asiantuntijalta Arvo Kulolta, jolle erityiskiitos.

Kirjoittaja on Bäckman- ja Ammondt-sukujen sukututkija ja Bär/Bähr -sukuseura ry:n hallituksen jäsen. www.virtamies.fi Historiallisen Limonaaditehtaan väki joutui kaikkien muiden tapaan kohtaamaan nykypäivän haasteen, koronaviruksen. He pohtivat, miten voisivat auttaa viruksen taltuttamisessa. Koska lähipiiristä löytyi myös lääketieteellistä osaamista, kehiteltiin uusi tuote, desinfioiva Käsihuuhde, täydentämään tyhjentyneitä käsidesihyllyjä.

Ylempi kuva: Kili kili! -limonaadilasia somistaa mustan kilipukin profiili. Näistä laseista tehtaan ”toimitusjohtajan”, Paavali-pukinkin sopii hörppiä limonaadia. Makuvalikoima kevääseen 2020 päästessä inkivääri, mansikka, puna- ja valkoherukka. Alempi kuva:Virtamies V-P. Bäckman.

Kuvat: Ilari Mehtonen.

VIRTAMIES V-P. BÄCKMAN (HuK, kiviseppäartesaani, s. 1969) on tyrvääläinen taiteilija ja käsityöläinen, joka toimii muusikkona (piano, kitara, laulu), vokaalimusiikin ja musiikkiteatterikappaleiden säveltäjänä, pianonsoiton ja latinankielen opettajana, kuoronjohtajana, koottavien pienoismallien suunnittelijana, kuvataiteilijana ja graafikkona, taidekivenhakkaajana, teatterivaatteiden suunnittelijana ja ompelijana, hatuntekijänä sekä kirja- ja levykustantajana. Viime aikoina Virtamies on keskittynyt erityisesti oman limonaaditehtaansa tuotekehittelyyn.

TYRVÄÄ on historiallinen pitäjä, jonka keskelle perustettiin vuonna 1907 Vammalan kauppala. Kuntaliitoksen tuloksena vuonna 2009 muodostuneen kaupungin nimeksi päätettiin valita keskiajalta polveutuva Sastamala.

Arvoitukselliset DNA-linjat EteläPohjanmaalla ja Ylä-Satakunnassa OSA 1 Teksti: FM Juha Heikkinen

Mikä selitys voisi olla Etelä-Pohjanmaan ja Ylä-Satakunnan neljälle erikoiselle DNA-äitilinjalle ja kolmelle erikoiselle DNA-isälinjalle?

Vendejä Etelä-Pohjanmaan järviseudulla?

Alkujaan ruotsinkielisen Evijärven Lassilan suvun DNA-isälinjan haploryhmä on R-M417, jota esiintyy ainoastaan läntisen Puolan slaavilaisissa kashubeissa. Keskiajalla kashubit kuuluivat siihen slaavilaiseen kansanryhmään, joita nimitettiin ”vendeiksi.” Kielentutkija Jaakko Häkkinen on laskenut DNA-haploryhmästä, että Lassilan suvun kashubilainen kantaisä eli noin vuonna 1000. Lassilan suvun haploryhmälle on pari osumaa myös Ruotsissa.

Pidän todennäköisenä, että tämä noin vuonna 1000 elänyt kashubilainen suvun kantaisä on ollut ruotsalaisten viikinkien sieppaama tai ostama orja, joka on elänyt orjan elämää viikinkiajan Ruotsissa ja jonka joku jälkeläinen on pari sataa vuotta myöhem-

min muuttanut Etelä-Pohjanmaan rannikolle ja tämän kantaisän jälkeläinen taas parin sadan vuoden päästä, 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa, sisämaahan nykyisen Evijärven alueelle.

Kashubit voidaan lukea slaavilaiseen väestöön, jota keskiajalla nimitettiin ”vendeiksi”. Jaakko Häkkinen on tutkinut Etelä-Pohjanmaan vendinimistöä ja päätellyt, että Etelä-Pohjanmaan järviseudulla on asunut vendejä. Vendien kansallisuusnimeä Vende, Vindo esiintyy ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja lähialueilla varsin paljon. Etelä-Pohjanmaalla on myös yksi kylännimi, joka sisältää vendinkielisen sanan sekä yksi tilusnimi, joka mahdollisesti sisältää vendiläisen isännännimen.

On myös mahdollista, että kashubi-kantaisä on tullut suoraan Itämeren etelärannikolta, sillä Aspelinin mukaan myös ne perimätiedot, jotka kertovat ve-

Kuva: qimono / Pixabay..

22

SUKUVIESTI 2 · 2020

näläisten kauppapurjehduksista Suomen rannikoilla noin 1000-luvulla, tarkoittaisivat todellisuudessa vendejä, koska suomen kielen kansallisuusnimi venäläinen on vendi-sanan väännös ja tarkoittanut alun perin myös vendejä. Jotkut näistä vendiläiskauppiaista ovat saattaneet jäädä pysyvästi asumaan Suomeen.

Vendien kansallisuusnimen sisältäviä paikannimiä ovat Evijärven Venderbacka ja Vindolahti. Isossa-kyrössä talo- ja sukunimi Wende (1546) sekä kylien nimet Vendelä ja Vindolahti. Ilmajoella on talonimi Vendilä. Hulden ym. sekä Nissilän mukaan Vimpelin suomenkielinen ja ruotsinkielinen pitäjännimi sisältää vendien kansallisuusnimen (Vind+bell > Vimpeli, Vinde+la > Vindala).

Isonkyrön Ventälä kylänimi on todennäköisesti kehittynyt kylän talonnimestä Ventä (1546 Jöns o. Hender Wende i Wenelä by). Suurin osa näistä vendi-nimistä lienee kuitenkin Hansa-ajalta, vuosilta 1100–1500.

Luukon mukaan, Pohjanmaan turkisten takia, saksalaiset kauppiaat perustivat viimeistään 1300-luvun alussa Ventelän kauppapaikkana toimineen kauppakylän Isoonkyröön. Luukko pitää Wendejä ja Wilmareita Etelä-Pohjanmaalle keskiajalla asumaan jääneinä ja talonpoikaistuneina saksalaisina kauppiassukuina.

Luukon mukaan nämä saksalaiset kauppiassuvut suvut tulivat Pohjanmaalle todennäköisesti Turun kautta.

Neljä eteläpohjalaista ja kaksi yläsata­kunta­ laista DNA-haploryhmä viittaa Brittein-saarille Vuonna 1684 syntyneen Alajärven Puumalan talon tyttäreen Marketta Puumalaan johtavaa DNA-äitilinjan haploryhmää H35 esiintyy ainoastaan Englannissa ja Sloveniassa. Tuskin muinainen kantaäiti on Sloveniasta, sen sijaan äitilinjan kantaäiti on todennäköisesti Englannissa ja tullut Skandinaviaan ehkä orjana, vaimona tai uudisasukkaana. Viikingit eivät ainoastaan ryöstäneet, vaan myös värväsivät Brittein-saarilta uudisasukkaita asuttamaan vähäväkisen Skandinavian asumattomia alueita.

FT Marja Pirttivaara on tutkinut ja koonnut 175 eteläpohjalaisen suvun DNA-isälinjat sekä 127 eteläpohjalaisen suvun äitilinjat.

Kahden eteläpohjalaisen suvun DNA-äitilinja on harvinainen X. Euroopassa tätä DNA-äitilinjaa esiintyy ainoastaan Skotlannissa 2,5 prosentin verran. Eniten Norjalle vuoteen 1266 kuuluneilla Skotlannin Orkneysaarilla, jossa sitä on DNA-äitilinjoista 7 prosentissa.

Yhdellä eteläpohjalaisella suvulla on Marja Pirttivaaran tutkimassa aineistossa DNA-isälinjan haploryhmä R-L21. Tämä haploryhmä esiintyy Euroopassa Kaukasian alueen lisäksi ainoastaan Skotlannin Hebriideil-

lä ja Orkney-saarilla. Kummatkin saariryhmät kuuluivat Norjalle vuoteen 1266. Mielestäni tämä haploryhmä on varsin suurella todennäköisyydellä tullut merireittejä pitkin näiltä Skotlannin saarilta, kun viikingit vuosina 800–1170 toivat Brittein-saarilta Skandinaviaan orjia, vaimoja ja uudisasukkaita. Mielenkiintoista on, että Etelä-Pohjanmaalta löytyy sekä kahdet äitilinjojen haploryhmät, että yhden suvun isälinjan haploryhmä, joka on näyttää olevan lähtöisin Orkney-saarilta.

Vuosina 1687–1755 eläneen, Parkano Kanan talon emännän Tiina Jaakontyttären (Stina Jacobssotter) haploryhmä on H4a1a4b. Tätä haploryhmää esiintyy Suomen lisäksi vain Irlannissa, Isossa-Britanniassa, Iberian niemimaalla sekä Pohjois-Afrikan ”Maghrebissa.”

Edellä mainitulta Pohjois-Afrikan alueelta olivat kivikaudella peräisin maanviljelyksen Länsi-Eurooppaan tuoneet ja megaliitteja rakentaneet iberit. Iberit puhuivat todennäköisesti berberikielille sukua olevia afroaasialaisia kieliä. Myös Pohjanmaan rannikolta, Vaasan ja Kemin väliltä, on löydetty 5 000 vuotta vanhoja megaliittirakennelmia sekä mehir-pystykiviä, joita maataviljelevä megaliittipopulaatio pystyttivät Länsi-Eurooppaan aina Tanskaa ja Länsi-Ruotsia myöten.

Joten on mahdollista, että Suomessakin on puhuttu 5 000 vuotta sitten afroaasialaista, arabialle ja hebrealla sukua olevaa iberialaista kieltä. Länsi-Ruotsista on löydetty 5 000 vuotta vanhoista luurangoista PohjoisAfrikkalaisia haploryhmiä.

Tiina Jaakontyttären kantaäiti sekä eteläpohjalaisen suvun isälinjan R-L21 kantaisä saattoivat olla tätä kivikautista megaliittipopulaatiota, viikinkien tuomia orjia tai kuuluneet Pohjanmaan kaupunkien skotlantilaisiin porvarisukuihin.

Ikaalisten Vatsiaisten Luukkaan talon ensimmäiseen tunnettuun isäntään, noin vuonna 1500 syntyneeseen Luukas Yrjönpoikaan (Lucas Jöransson) johtava isälinja on I-A6173.

Suvun Y-DNA ”isälinja” esiintyy Satakunnan-Pirkanmaan alueella. Lähintä ”velihaploa” esiintyy Skotlannissa. Haploryhmää A6173 pidetään ”brittiläisenä”.

Tämä haploryhmä on toiseksi suurin ja mahdollisesti vanhin I1-haplo Suomessa. Koska kysymys on I-haplosta, niin se ei ole voinut tulla Iberian-niemimaalta.

Jatkuu seuraavassa numerossa > LÄHTEET FT Marja Pirttivaaran kokoamat DNA äiti- ja isälinja­ tutkimukset sekä internetistä löytyvät sukujen isälinjatutkimukset.

Juha Heikkinen: Rohdoskauppias ja Uunintekijä – Ruotsinkielisen Pohjanmaan keskiaikainen vierasperäinen nimistö historiallisen tiedon antajana.

SUKUVIESTI 2 · 2020

23

Teuvo Parviainen Hei Sukuviestin lukijat!

Olen Sukuseurojen Keskusliiton hallituksessa toista kautta, nyt hallituksen varapuheenjohtajana sekä hallituksen työvaliokunnassa.

Oma sukuni on Savon Parviaisia, vanhempani ja isovanhempani ovat kaavilaisia. Minulla on sinne hyvät rakkaat sukusiteet sekä suvun kesämökki kauniin vesistön rannalla. Pornaisissa Uudellamaalla olemme asuneet yli kaksitoista vuotta.

Aktiivinen sukuseuraharrastukseni alkoi 1993, kun olin Parviaisten sukuseuran mukana laivamatkalla Pietariin, jossa pidimme sukukokouksemme ja jossa minut pyydettiin mukaan sukuseuramme toimintaan.

Matkalla tapasimme myös Pietarin Parviaisten sukua ja kuulimme heidän kertomanaan elämästään Pietarissa Venäjän ja Neuvostoliiton historian mullistusten keskellä 1800-luvulta alkaen. Sukuseuramme on tehnyt matkoja myöhemminkin. Vuosi sitten kiersimme Islantia yhdessä Voutilaisten-Smolanderien sukuseuran kanssa. Oli ainutlaatuinen kokemus tutustua tuohon ihmeelliseen tuliperäiseen satujen saareen – josta löytyi myös Parviaisia!

Oman sukuseuramme esimiehenä toimin yhdeksän vuotta (2005–2014). Tänä aikana olin toimittamassa kolmannen sukukirjan Par sattoo vuotta Savon Par-

24

SUKUVIESTI 2 · 2020

vijaisia. Kirja palkittiin vuonna 2012 vuoden sukukirjana. Myös kaksi edellistä sukukirjaamme on palkittu, toinen vuoden sukukirjana ja ensimmäinen kunniamaininnalla. Sukuseuramme lehteä Parviaisten parissa olen toimittanut vuodesta 2006 alkaen.

Olen edelleen Parviaisten sukuneuvostossa – nyt varaesimiehenä.

Lähes koko työurani toimin Säteilyturvakeskuksessa eri tehtävissä, tutkijana ja ylitarkastajana. Jäin kaksi vuotta sitten eläkkeelle, joten nyt ajankäyttöä voi suunnitella ja toteuttaa vapaammin. Yksi rakkaimpia harrastuksiani on aina ollut valokuvaus. Toimin aikanaan kerhojen vetäjänä Kameraseura ry:n parissa. Valokuvausharrastukseni näkyy myös sukulehtemme sivuilla. Luonnossa liikkuminen yleensä ja talvella hiihto ovat myös harrastuksiani. Todella harmi, että viime talvena lumitilanne Lappia lukuun ottamatta oli todella huono.

Sukuseuraharrastukseni puitteissa olen ollut tekemisissä Sukuseurojen Keskusliiton kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana Eine Kuisminin kanssa on ollut ilo työskennellä erilaisten yhteisten asioiden parissa. Hyvin monet sukuseuramme sukuneuvoston kokoukset sekä muun muassa sukukirjatyöryhmän kokoukset olemme voineet järjestää SSK:n tiloissa.

Toivon, että osaltani osaan kantaa korteni kekoon Sukuseurojen Keskusliiton toiminnassa.

Kadonneiden sukulaisten jäljillä

Sukuseurojen keskusliiton ja Sukuviesti-lehden 40-vuotisjuhlaseminaari on siirretty toukokuulta pidettäväksi 12.9.2020 Espoon Leppävaarassa.

Seuraamme tilannetta ja huomioimme valtioneuvoston ohjeita yleisötilaisuuksien järjestämisten suhteen, muutokset siis mahdollisia.

Lisätietoja ja mahdolliset ohjelmanmuutokset seuraavassa Sukuviestissä.

Muistista muistoiksi Tilaa helposti ifolor.fi etukoodilla SUKU2020

Jäsenetu

-30%*

* Saat koodilla SUKU2020 30%:n alennuksen kuvakirjoista ja sisustustauluista. Toimituskulut lisätään tilaukseen. Etua ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Koodi on kertakäyttöinen ja voimassa 30.9.2020 asti.

Edun saat koodia hyödyntäen. Lue koodin käytöstä osoitteessa ifolor.fi/maksutavat#koodin-kaytto.

Tilaa uutiskirjeemme, jotta saat sähköpostiisi ajankohtaisia tarjouksia kuvatuotteista.

SUKUVIESTI 2 · 2020

25

Koronavirus sekoittaa maailmaa – SKS kerää kokemuksia Kerro kokemuksistasi ja tuntemuksistasi koronaviruksesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle!

Vuoden 2020 keväästä tuli koronakevät. Koronaviruksen uusi muoto COVID-19 on muodostunut maailmanlaajuiseksi pandemiaksi ja sitä myöten hallinnut niin kahvipöytäkeskusteluita kuin uutisotsikoitakin.

Kiinasta alkunsa saanut tartuntatautiepidemia on levinnyt matkaajien myötä ympäri maailmaa. Mitä tunteita ja ajatuksia koronaviruksen leviäminen maailmalla ja Suomeen on herättänyt? Onko sinulta tai lähipiiriisi kuuluvalta testattu koronavirusta tai oletko joutunut kotikaranteeniin?

Kerro, miten korona on vaikuttanut arkeesi, työssäkäyntiisi tai opiskeluusi. Voit kirjoittaa myös kotikaranteeniin varautumisesta, matkasuunnitelmien muuttumisesta tai siitä, miten aihetta on mediassa käsitelty.

Koronakevät-keruun vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon. Keruun tuloksista tiedotetaan syksyllä 2020.

Lähetä kirjoituksesi SKS:lle 15.6.2020 mennessä • verkkosivujen lomakkeella • sähköpostin liitteenä osoitteeseen keruu@finlit.fi, merkitse aihekenttään tunnus ”Koronakevät” tai • postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”Koronakevät”.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.

Vastausohjeet: https://www.finlit.fi/koronakevat

Muistatko vielä poljettavan ompelukoneen?

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Elise Tarkoma keräävät muistoja ja kokemuksia poljettavista ompelukoneista kodeissa 1900-luvulla.

Muistatko, kuinka äiti tai isoäiti ompeli poljettavalla ompelukoneella? Tai kuinka itse opit käyttämään sitä ja valmistamaan vaatteita? 1900-luvulla Suomessa myydyin ompelukone oli Singer-merkkinen, mutta käytössä on ollut muitakin merkkejä, kuten Tikka ja Husqvarna.

Miten ompelukone hankittiin, kuka sitä käytti ja miten sillä opittiin ompelemaan? Millaisia ompelutöitä koneella tehtiin ja käytettiinkö konetta ansiotarkoituksessa? Kirjoita omista ompelumuistoistasi tai sivustaseuraajana ompelukoneen käyttämisestä perheessäsi, suvussasi tai lähipiirissäsi. Voit kertoa myös, millaisia muistoja sinulla on ompelukoneen äänestä ja ulkonäöstä.

Muistatko vielä poljettavan ompelukoneen? -keruun järjestävät Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Elise Tarkoma, joka hyödyntää vastauksia opinnäytetyös26

SUKUVIESTI 2 · 2020

sään. Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon ja keruun tuloksista tiedotetaan syksyllä 2020.

Lähetä kirjoituksesi SKS:lle 15.6.2020 mennessä • verkkosivujen lomakkeella • sähköpostin liitteenä osoitteeseen keruu@finlit.fi, merkitse aihekenttään tunnus ”Ompelukone” tai • postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”Ompelukone”.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.

Lisätietoja ja vastauslomake: www.finlit.fi > Arkisto > Vastaa keruisiin

SUKULEHTIKILPAILU 2019–2020 Sukuseurojen Keskusliitto julistaa kaikille sukuseuroille ja sukututkimusyhdistyksille sukulehtikilpailun.

Kilpailussa on kaksi sarjaa: I Sukuseurojen lehdet II Sukututkimusyhdistysten lehdet Jokainen seura/yhdistys voi lähettää kil­pailuun julkaisemansa leh­den vuosikerran, joka on ilmestynyt vuo­sien 2019–2020 aikana. Raadin työs­ken­ te­lyn hel­pot­tamiseksi toi­vom­me saa­vam­me kustakin kilpailuun osallistuvasta lehden numerosta nel­jä kap­paletta.

H uo m .

Kilp

aa ja a ilu a ik

! tkettu

Leh­ti­en tu­lee olla Su­ku­seu­rojen Kes­kus­lii­ton toi­mistolla (Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo) 6.11.2020 men­nes­sä va­rus­tet­tu­na tie­dol­la, kum­paan kil­pai­lusarjaan lehti osal­lis­tuu.

Kilpailuun voi osallistua myös verkkolehdellä.

Lehtikilpailun raati ilmoitetaan myöhemmin.

Lisätiedot: toimisto@suvut.fi

Kaikki mukaan lehtikilpailuun!

Koska vuoden 2020 Kuulutko sukuuni -tapahtuma on peruttu, ilmoitamme palkitsemisajan ja -paikan myöhemmin.

Liittykää jäseneksi Sukuseurojen Keskusliittoon Juhlavuoden kunniaksi 40 vuotta täyttävä Sukuseurojen Keskusliitto tarjoaa sukuseuroille mahdollisuuden liittyä sukuseuratoiminnan aktiivien ja toiminnan kehittäjien laajaan joukkoon kampanjahinnalla.

Vuonna 2020 liitto myöntää uudelle jäsenseuralle -50 %:n alennuksen ensimmäisen vuoden jäsenmaksusta.

Yhdessä olemme vahvempia ja näkyvämpiä sekä yhteistyöllä autamme toisiamme sukuyhdistystoiminnan kehittämisessä!

www.suvut.fi

SUKUVIESTI 2 · 2020

27

Kansalliskokoelman vanhinta osaa verkkoon Kansalliskirjasto on digitoinut lisää Ruotsin vallan aikaisia teoksia Kansalliskokoelmasta ja asettanut ne avoimeen verkkokäyttöön digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa.

Ruotsin vallan ajan kirjallisuuden kokoelma on Suomen kansalliskirjallisuuden vanhin osa. Ruotsin ajan kirjallisuus alkaa Missale Aboensesta (1488) ja päättyy Suomen autonomian alkuun (1809), Turun akatemian kirjallisuuden osalta kuitenkin Turun paloon 1827.

Tämä Rv Fennicaksi kutsuttu kokoelma käsittää noin 17400 suomenkielistä, Suomessa painettua, suomalaisten tai Suomessa vaikuttaneiden henkilöiden julkaisemaa tai ulkomailla painettua Suomea koskevaa julkaisua, joista on aiemmin digitoitu noin 4600

teosta. Uusi digitoitu erä sisältää yli 1600 nimekettä.

Aikaisempia digitointeja täydentäen Rv Fennica -kokoelmasta on nyt asetettu käyttöön arkkiveisujen lisäksi Academica-, Almanakat- Asetukset-, Henkilö-, Saarna- ja Hartauskirjallisuuden alakokoelmat. Viimeistään vuonna 2021 käyttöön asetetaan Hengellisten laulukirjojen, Historian ja Kalentereiden alakokoelmat.

Ruotsin ajan kansalliskokoelma > digi.kansalliskirjasto.fi > Kokoelmat > Ruotsin ajan kokoelma

Tee matka Kalevalaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut Matkalla Kalevalaan -verkkoaineiston, joka esittelee kansalliseepostamme eri näkökulmista viimeisimpiä tutkimustuloksia hyödyntäen. Mukana on muun muassa Elias Lönnrotin elämä ja työtavat, periaatteet, joilla eepos koottiin, nouseva kansallisuusaate ja 1800-luvun eurooppalaiset virtaukset sekä Kalevalan näkyminen tämän päivän keskusteluissa ja ympärillämme ylipäätään.

Matkalla Kalevalaan verkkoaineisto sopii kenelle tahansa Kalevalasta ja Elias Lönnrotista kiinnostu-

28

SUKUVIESTI 2 · 2020

neelle, aiempaa perehtyneisyyttä ei tarvita. Aineisto sisältää runsaasti eritasoisille oppijoille suunnattuja tehtäviä, jotka perustuvat ajantasaisiin opetussuunnitelmiin ja hyödyntävät verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Tehtävät on suunniteltu niin, että niitä voi käyttää sekä perusopetuksessa ja lukiossa että aikuisopetuksessa ja luovan kirjoittamisen opetuksessa.

Julkaisussa on myös vinkkejä sivuston käyttöön sekä opettajille että kaikille kiinnostuneille.

Matkalla Kalevalaan: matkallakalevalaan.finlit.fi

LUK U N U

Merimiestatuoinnit olivat ammattikunnan statussymboleita

RK

KA

Merimiesten vanhat tatuoinnit ovat ainutlaatuinen ikkuna tatuointien ja tatuoimisen historiaan.

Uutuuskirja Merimiestatuoinnit esittelee suomalaisten merimiesten tatuointikulttuuria ja selvittää, millaisia tatuointeja merimiehillä oli, missä ja miksi niitä otettiin, ja ketkä niitä tekivät.

Tatuoinnit ovat olleet merimiehille statussymboleita ja suljetun yhteisön tunnusmerkkejä jo vuosisatojen ajan. Varhaisimmat kuvat ja kirjoitukset suomalaisten merimiesten tatuoinneista ovat 1800-luvulta. Mikko Helseniuksen ja Jari Ruotsalaisen Merimiestatuoinnitteos avaa ikkunan suomalaisten merimiesten tatuointikulttuuriin ja merenkulun historiaan.

Vanhat merimiestatuoinnit ovat kiinnostava näköala vuosikymmenten taakse, perinteisten länsimaalaisten tatuointien kultakauteen. Merimiestatuointien historia on yhtä lailla suomalaisen tatuointikulttuurin historiaa. Suomen ensimmäinen varsinainen tatuointiliike avattiin vasta vuonna 1987.

Merimiestatuointien on uskottu viestivän kantajansa saavuttamista merietapeista, herkistä tunteista ja toisinaan myös seksuaalisuudesta. Helseniuksen ja Ruotsalaisen mukaan jokaisella symbolilla ei kuitenkaan ole selvää ja yksiselitteistä merkitystä. Merimiehet valitsivat tatuointinsa valmiista malliarkista sen mukaan, mihin rahat riittivät ja mikä silmää miellytti. Tatuointeja otettiin satamien tatuointiliikkeissä samalla kun laivaa lastattiin, lastia purettiin tai kun alus odotti sopivia rahteja maailmalle vietäväksi. ”Kuva-aiheiksi valittiin usein merenkulkuun liittyviä motiiveja. Niitä ei kuitenkaan liitetty merietappeihin, eikä suomalaisten merimiesten keskuudessa tatuointeihin näytä liittyvän syvempiä uskomuksia tai taikauskoa”, kirjoittajat selittävät. ”Merimiesten tatuointikulttuuri ei suinkaan ole kadonnut mihinkään, vaan se on sulautunut nykyiseen, muutamassa vuosikymmenessä valtavirtaistuneeseen tatuointikulttuuriin. Kirjassa esitellyt tatuointimotiivit ovat nykyajan old school -tatuointien todellisia esikuvia vuosikymmenten, jopa vuosisadan takaa”, Helsenius ja Ruotsalainen täsmentävät.

Näyttävästi kuvitettu teos sisältää valtavan määrän ennen julkaisemattomia kuvia sekä merimiestatuoin-

Mikko Helsenius ja Jari Ruotsalainen: Merimiestatuoinnit (SKS 2020)

neista että alkuperäisistä mallikuvista, joista merimiehet ovat tatuointinsa valinneet.

Mikko Helsenius on intohimoinen tatuointiharrastaja ja -keräilijä. Suurin osa kirjan kuvista on hänen laajasta ja ainutlaatuisesta kokoelmastaan. Jari Ruotsalainen on suomalaisesta tatuointikulttuurista väitellyt kulttuuri­ antropologi.

SUKUVIESTI 2 · 2020

29

U R KKA

LU K U

N

Martti Haavion Karjalan jumalat -klassikko jälleen saatavilla

Martti Haavion vuonna 1959 ilmestynyt klassikkoteos Karjalan jumalat kartoittaa kiehtovalla tavalla vanhaa karjalaista jumaluskoa ja mielenmaisemaa. SKS on tuonut pitkään loppuunmyydyn muinaisuskon ja -uskonnon tutkimuksen merkkiteoksen uudelleen saataville.

Martti Haavion teos Karjalan jumalat avaa eteemme muinaisten karjalaisten kiehtovan mielenmaiseman.

Millaisia olivat heidän vanhat jumalansa, ja kuinka ne hallitsivat ihmisten elämää? Miksi kekriä vietettiin uhrimenoin? Miten Karjalan jumalat liittyvät kristillisiin pyhimyksiin?

Haavio pyrki osoittamaan, että karjalaiset jumalat muodostivat myytteineen ja riitteineen järjestelmällisen kokonaisuuden. Teos erittelee myös karjalaisen muinaisuskon ja hiljalleen Suomeen levinneen kristinuskon yhteen kietoutunutta historiaa.

Kalevalaseuran toiminnanjohtajana työskennellyt FT Ulla Piela on kirjoittanut teokseen uudet jälkisanat.

Piela käy läpi Karjalan jumalten ilmestyessään saanutta vastaanottoa ja aikalaiskritiikkiä, mikä toimii kiinnostavana taustana nykylukijalle. Samalla Piela nostaa esiin Haavion keskeisimmät tavoitteet: ”Tutkimuksen lähtökohtana on roomalaiskatolisen kirkon pyhimysten nimikkopäivät, jotka ovat heidän kuolemansa muistopäiviä. Haavion mukaan karjalaiset ovat juuri noina päivinä toistaneet ja uudistaneet tavoissaan ja rituaaleissaan niihin liittyviä myyttejä tai niiden keskeisiä ideoita. – – Selvitellessään niihin liittyvien käsitysten leviämistä Haavio huomauttaa paradoksaalisesta tosiasiasta: keskiajan kirkko oli länsimaisen pakanuuden merkittävin levittäjä.”

Martti Haavio (1899–1973) oli kansanrunouden ja mytologian tutkija. Akateemisen uransa ohella hän julkaisi runoja kirjailijanimellä P. Mustapää.

30

SUKUVIESTI 2 · 2020

Martti Haavio: Karjalan jumalat (2. uudistettu laitos 2020, SKS; ensipainos 1959, WSOY)

Karjalan jumalat jatkaa SKS:n viime vuosina julkaisemaa muinaisuskon tutkimuksen klassikkoteosten sarjaa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Martti Haavion Bjarmien vallan kukoistus ja tuho (2018) ja Suomalainen mytologia (2019) sekä Uno Harvan Elämänpuu (2019) ja Suomalaisten muinaisusko (2018).

LUK U N U

Sortavala-teos kertoo rajakaupungin muutoksista ja muistoista

RK

KA

Sortavala on kokenut sekä valoisia rauhan päiviä että sodan kauhuja. Suomalainen modernisaatio katkesi sotavuosiin ja neuvostososialismi valtion romahdukseen. Uutuuskirja tarkastelee kaupungin historiaa kolmen vuosisadan ja neljän valtiomuodon aikana.

Tapio Hämysen ja Hannu Itkosen toimittama teos kuljettaa lukijan Sortavalan elämänmenoon 1800-luvun lopun suomalaiskaupungin ajoista aina 2000-luvun venäläisvuosiin saakka. Kaupungin vaiheita värittävät katkokset ja uudet alut. Osana Suomea Sortavala modernisoitui, sen julkihallinto laajeni, ja kaupunkiin syntyi vireää järjestö- ja seuratoimintaa. Vallan vaihduttua Sortavalasta tuli raja-alueen suljettu sotilaskaupunki. Tulokkaiden oli ryhdyttävä rakentamaan uutta, mutta venäläisten suunnitelmat kariutuivat neuvostovaltion romahdukseen. ”Saattelemme lukijaa kohti Sortavalaa luomalla katsauksen yleisen tason yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Yhden kaupungin tarkastelu on vastaavasti samalla suomalaisen ja venäläisen yhteiskunnan muutosten analyysiä. Esiin nousee kaksi kesken jäänyttä kaupungin muokkaamisprojektia ja meneillään oleva pyrkimys taata Sortavalan elinvoimaisuus”, Hämynen ja Itkonen tiivistävät.

Teos on syntynyt suomalaisten ja venäläisten tutkijoiden yhteishankkeena, jossa on hyödynnetty aiemmin tutkimatta jääneitä aineistoja niin suomalaisista kuin venäläisistä arkistoista. Sortavala luo ennennäkemättömän kokonaiskuvan kaupungista, jonka vaiheet ovat Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa.

Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen (toim.): Sortavala – Muutosten ja murrosten kaupunki (SKS 2020)

Merkittävä osa teoksen valokuvista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa.

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

SUKUVIESTI 2 · 2020

31

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Addressi ja kortti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Monikäyttöinen adressi on näyttävä muisto erilaisissa tilaisuuksissa. Selkeälinjainen vihreävalkoinen adressi on kultanyöritetty ja kuoritettu sekä pakattu sellofaaniin.

Adressi on A4-kokoinen.

Hinta sis. toimituskulut.

Kortin kannessa on kauniilla vanhalla harmaalla seinällä moderni sukupuu. Taitet15 € tu kortti on kooltaan 16 cm x 16 cm.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

2€ Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilaukset myös: www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Hinta sis. kuoren.