Sukuviesti 2/2021

SUKUVIESTI

2 2021

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

2 2021

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Juha Vuorela sukujen salojen jäljillä,

14

Puolalainen Zamoyski-suku ja Kozłówkan palatsi, Jukka Soisalon-Soininen

19 Kiitos isästä! Jukka Soisalon-Soininen 20 Vuoden 2020 historiateos vie matkalle

Nora Savolainen

6

Sukututkimuksen kultaiset säännöt, Juha Vuorela

7

Akatemiasampo kokoaa tiedot vuosien 1640–1899 yliopisto-opiskelijoista

22 Uusi verkkojulkaisu Inkerinmaan ja

8

Petäjäselän Toivosten sukuseura, Leena Pietikäinen

11

Nyyssösten Sukuseuran 20-vuotishistoriikki on julkaistu

23 Naissäveltäjiä Kansallisbiografiaan 24 Kun Mustoset saapuivat Kuusamoon, osa 1,

12

Uusi kirja Joensuun seudun Lukkarisista, Pekka Lukkarinen

inkerinsuomalaisten historiaan inkeriläisten historiasta

Matias Eronen

26 Vuoden sukukirja: Mitäs myö Pärssiset 27 Tehtaiden piipuista kerätään muistoja 28 Lukunurkka: Mannerheim vietti elämänsä onnellisimmat vuodet Puolassa

29 Lukunurkka: Karjalankieliset rajalla -kirja avaa karjalaisen kulttuurin kirjoa

30 Lukunurkka: Folkhälsans mångsidiga historia samlas mellan två pärmar

31

Lukunurkka: Luonnonkosmetiikka oli tuttua jo esivanhemmillemme

31

Lukunurkka: Kansanperinteemme sankarittaret esiin

Kannessa: Alavuden Sulkavankylän Korven vanhaisäntä lastenlastensa seurassa takkakivellä vuonna 1950. Kuva: Toivo Vuorela / Museovirasto.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 42. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa Kulttuuri-, mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

HINTA Vuosikerta 50 €, irtonumero 11 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € AIKATAULU 2021 Nro Ilmestyy 1/21 vk 7 2/21 vk 16 3/21 vk 25 4/21 vk 40 5/21 vk 49

Aineisto Varaukset 11.1.

8.1.

5.3.

19.2.

7.5.

23.4.

20.8.

6.8.

22.10.

8.10.

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357-9492 (painettu) ISSN 2736-9846 (verkkojulkaisu)

PÄ Ä K IR

Älä vie tarinoita hautaan

JO

I T US

Sukututkimuksen säilyminen jälkipolville on mietityttänyt ikääntyneitä sukututkijoita viime aikoina. Oman perheen jäsenet eivät välttämättä ole kiinnostuneita jatkamaan tutkimuksia ja saattavat jopa hävittää aineistoja, jos sukua pitkään tutkineesta omaisesta aika jättää. Aineiston säilymistä kannattaa siis ehdottomasti pohtia ajoissa.

Sukututkija Juha Vuorelan haastattelu on toisaalla tässä lehdessä. Juha antaa kaikille sukututkijoille tärkeän viestin: ”Älä vie omia tarinoitasi hautaan. Kirjoita ne ylös. Lahjoita ne vaikka paikkakuntasi kirjaston kotiseutukokoelmaan.” Mikäli tutkijan suvulla on sukuseura, sinne kannattaa ilman muuta tarjota omia tutkimuksia, jolleivat ne jo ole seuran käytössä.

Etäosallistumismahdollisuus 30.6.2021 saakka

Sukuseurojen keskusliiton kevätkokous 22.5.2021 Keskusliiton sääntömääräinen kevätkokous pidetään la 22.5.2021 kello 12. Kokouksen alussa julkistetaan Sukulehtikilpailun tulokset.

Kokous pidetään hybridikokouksena, siihen voi osallistua etäyhteydellä tai kommentoimalla kokousasioita sähköpostitse. Kokouspaikka ilmoitetaan myöhemmin sähköpostitse ja keskusliiton kotisivuilla.

Yhdistyksissä valtuuttamiseen ja etäosallistumisen järjestämiseen vaaditaan yhdistyslain perusteella yleensä sääntömääräys. Yhdistyslaissa etäosallistumisesta on säädetty muun muassa 17 §:ssä. Uuden väliaikaisen lain mukaan yhdistyksen hallitus voi sallia etäosallistumisen viimeistään 30.6.2021 pidettävässä yhdistyksen kokouksessa, vaikka tällaista järjestelyä ei ole sallittu säännöissä eikä yhdistys ole hyväksynyt tätä varten laissa tarkoitettua äänestys- ja vaalijärjestystä.

Sukuseurojen keskusliitto järjestää kevätkokouksen lauantaina 22.5. edellisen kokouksen tapaan ns. hybridikokouksena. Kokoukseen voi osallistua etäyhteydellä tai kommentoimalla kokousasioita sähköpostilla ennen kokousta, jolloin kommentit voidaan huomioida kokouksen aikana käytävissä keskusteluissa päätöksenteon pohjana.

Kevätkokoukselle on tulossa esitys sääntömuutoksesta etäyhteysmahdollisuudesta kaikissa liiton kokouksissa. Hallituksen kokouksissa etäkokous on jo pitkään ollut mahdollista. Samanlaista muutosta kannattaa harkita myös sukuseuroissa. Vaikka etäkokous ei vielä tässä vaiheessa tuntuisi ajankohtaiselta, on hyvä varautua tuleviin aikoihin. Nuorempi polvi on tottunut hoitamaan asioita verkon kautta ja näin sääntömuutos olisi osaltaan tasoittamassa tietä nuoremmille toiminnan jatkajille.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tulevana syksynä pääsisimme jo ainakin varovasti aloittelemaan paluuta entisiin aikoihin. Toivokaamme, että syyskokouksessa voisimme jo tavata toisemme muutenkin kuin etäyhteydellä.

Eine Kuismin pääsihteeri

SUKUVIESTI 2 · 2021

3

Juha Vuorela sukujen salojen jäljillä

Lapsuudenaikaisesta historian kiinnostuksesta tuli elämäntyö Vuorela kertoo olleensa historiahullu jo lapsena. Sukututkimuksessa häntä on kiehtonut tutkimus itsessään. Asioiden selvittelytyö on pitänyt mielenkiintoa yllä.

– Ristikoiden tai sudokujen tekemisessä iloa tuovat ne tekemisen vaiheet, ei niinkään aina se valmis tulos.

Samoin on myös sukututkimuksen kanssa. Löytämisen riemu on se asia, joka inspiroi. Innostuin jo lapsena tietojen yhdistämisestä toisiinsa. Ollessani toisella luokalla koulussa opettaja kertoi Mount Everestin olevan 8484 metrin korkuinen. Seuraavana päivänä oikaisin tiedon opettajalle; vein kouluun mukaan Yrjö Karilan Pikkujättiläisen ja näytin oikean korke4

SUKUVIESTI 2 · 2021

äk

Sukututkija Juha Vuorela on harrastanut sukututkimusta vuodesta 1988 lähtien. Juhan Suku-uutiset -blogin lisäksi hän on julkaissut toistakymmentä kirjaa ja satoja lehtiartikkeleita sukututkimukseen liittyen.

Useiden vuosien ajan Vuorela on myös vetänyt sukututkimuskursseja kansalaisopistoissa sekä muun muassa Suomen Sukututkimusseurassa. Korona-aikana hän on pitänyt myös Facebook-livelähetyksiä. Vuorelan etäkurssit ovat saaneet Suomalaisen Työn Liiton myöntämän avainlipun tunnustuksena Suomessa tuotettavasta palvelusta.

– Sukututkimuksesta kiinnostuneet ovat usein melko varttunutta väkeä. Iloitsen aina, jos kursseilleni tulee nuoria mukaan. DNA-tutkimus on ollut pinnalla viime aikoina. Osa voi tulla sen innoittamana mukaan. Kerran eräs 12-vuotias espoolainen poika halusi haastatella minua koulutehtäväänsä varten ja hän osallistui kurssillenikin.

Vuorela pyrkii olemaan käytännönläheinen niin, ettei teoriaa olisi liikaa. Hän haluaa konkreettisesti auttaa ihmistä hänen omassa tutkimuksessaan.

– Haluan työssäni tuoda esille myös sukututkimuksen kulttuurihistoriallista merkitystä, Vuorela kertoo.

i

Teksti: Nora Savolainen

K u v a:

a Jaan

Ko

ta

m

uden, joka on 8848 metriä. Hän oli nauranut isälleni, että minun kanssani ei kannata väitellä, Vuorela kertoo hymyillen.

Tuttuja suomalaisia matkalla sukunsa tarinoiden äärelle MTV:ssä parhaillaan esitettävä viihdeohjelmasarja Sukuni salat on työllistänyt myös Vuorelaa, joka on ollut mukana ohjelman taustajoukoissa. Historian verhoa raottamalla ohjelmassa tutustutaan kahteen julkisuuden henkilön esivanhempaan. Tarkoituksena on saada jotain uutta ja yllätyksellistä selville edeltäneiden sukupolvien elämästä.

– Tein viime vuonna noin kaksisataa tuntia taustatöitä tätä ohjelmaa varten. Samoin kuin muissa sukututkimuksissa, oli ohjelmaa varten tehtävä taustatyö myös laatukriteerien suhteen tarkkaa. Pelkät arvelut eivät riitä, vaan pitää olla luotettavat alkuperäiset lähteet.

Kansainvälistä yhteistyötä Taustatöitä tehtiin myös yhteistyössä kansainvälisten sukututkijoiden kanssa. Suomen menestynein jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen pääsi myös tutustumaan sukunsa historiaan ohjelmassa. Jalonen oli aina olettanut, että hänen sukulaisensa ovat olleet tavallisia tallaajia.

– Jönköpingissä selvittelin Jalosen suvun vaiheita yhdessä sikäläisten sukututkijoiden kanssa paikal-

lisessa arkistossa. Selvisi, että Jalonen on äitinsä puolelta suoraan alenevassa polvessa sukua 1600-luvulla eläneelle vaikutusvaltaiselle ruotsalaiselle porvariherra Peder Gudmundsson Strömbergille. Kangastehtailija ja kauppias Gudmundsson Strömberg oli aikanaan hallitseva hahmo Jönköpingin talouselämässä.

Ohjelmassa sivutaan myös DNA-tutkimusta. Vuorela kertoo, että yksinään geenitutkimuksesta on vain vähän iloa. Perinteisen tutkimuksen rinnalla se on kuitenkin hyvä apu.

Mieleenpainuvia hetkiä Sukuni salat -tutkimustyön parissa Yhtenä mieleenpainuvana asiana ohjelmanteossa Vuorela mainitsee vielä näyttelijä Aku Hirviniemen virolaisen esi-isän tietojen löytymisen. Vuonna 1845 Virossa syntynyt Denis Biskop muutti Suomeen ja suoritti Suomessa jopa asepalveluksen, meni naimisiin suomalaisen kanssa ja sai 7 lasta.

– Hän toimi Hattulassa poliisina, oli vaihtanut kieltä, kulttuuria ja maata. Mielenkiintoinen ihminen. Tä-

mä oli myös melko haasteellinen työ selvittää. Tietoja etsittiin muun muassa Venäjän armeijan asiakirjoista, joka ei ole ihan helppo tehtävä.

Sukututkimuksen tulevaisuus Vuorela näkee sukuharrastamisen tulevaisuuden valoisana. DNA-tutkimukset tuovat siihen oman lisänsä. Samoin tekoälyn ja systeemien kehittyminen niin, ettei enää tarvitse käyttää vuosikausia vaikkapa jonkun käsialan tutkimiseen. Sukututkimus on yleissivistävää ja antaa perspektiiviä asioihin.

– Toivon, että sukututkimuksen laatu pysyy edelleen hyvänä. On tärkeää muistaa, että kaikki mitä internetistä löytyy ei ole totta. Vaikka valheellista tietoa toistettaisiin miten monta kertaa, se ei silti muutu todeksi. Kaikessa muussakin harrastamisessa pyritään hyvään ja laadukkaaseen lopputulokseen, niin miksi ei myös sukututkimuksessa tehtäisi niin. ❧ Juha Vuorelan laatimat sukututkimuksen kultaiset säännöt löydät seuraavalta sivulta >>

Juha Vuorelan omissa arkistoissa on runsaasti kuvia.

SUKUVIESTI 2 · 2021

5

öt Sukututkimuksen kultaiset säänn Juha Vuore la

Käsia lat

menn einä vuosi satoi na.

Sanoj en k irjoit usmuo dot ovat vaihd ellee t eaa muot oa. oik a ainoa yhtä ssa olema ole Välttämät tä ei

Fakta t

Älä ole ta mitää n, vaan tutk i fak tat.

Asiallisuu s

een. Tark ista tie tosi.

Ole korre k ti. Valeh telu ei sovi suk ututk imuks

Lähdeviitteet

i laadu llise sti parem paa ja Muista lähd e viitte e t. Näin tee t tutk imuks estas siitä on enemm än hyötyä muill e tutk ijoill e.

Päivämäärät

ään virhe e t.

Päivä määr issä voi olla eroja . Pyri jälji ttäm

Epävarma t tiedot

a se. Kirja a vain niitä tie toja, Jos ole t epäva rma josta in asias ta, niin unohd joihin löydä t asian muka ise t lähd e viitte e t.

Ja lka udu arkistoon

ja k irjast oihin e tsimä än lisät ie toja.

Kaik k ea ei ole ne tissä . Jalka udu ark istoih in

Tarkista tiedot

totta . Tark ista asiat alk uperä isistä läht eistä, Kaik k i mitä on ne tissä , ei välttämät tä ole ta. jos vähän k in epäil e t tie tojen toden muka isuut

Kuka saa tietosi

ne perinn öksi. t eläm ään sinun jälk eesi. Mie ti, k enell e jätät Huole hdi siitä, e ttä suk ututk imust ie tosi jäävä

Talleta tarina t

ylös. Älä vie omia tarin oitas i hauta an. Kirjo ita ne eutuk okoel maan . kotis on irjast k i Lahjo ita ne vaik ka paik kak untas

Akatemiasampo kokoaa tiedot vuosien 1640–1899 yliopisto-opiskelijoista Miten Runebergin ura eteni? Kuka suvustani meni ensimmäisenä yliopistoon?

Helmikuussa julkaistu uusi avoimen datan palvelu Akatemiasampo.fi kokoaa yhteen valtavan määrän tietoa yliopisto-opiskelijoiksi vuosina 1640–1899 kirjautuneista suomalaisista.

Akatemiasammon keskeisin aineisto ovat Turun akatemian ja Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelit, joissa on tieto kaikista Suomessa yliopistoon tuona ajanjaksona kirjautuneista henkilöistä. Turun akatemia, josta Suomen itsenäistyttyä tuli Helsingin yliopisto, oli vuoteen 1909 asti Suomen ainoa yliopisto.

Aineistoa on täydennetty tiedoilla ylioppilaiden myöhemmistä elämänvaiheista, esimerkiksi sukulaissuhteista, työurista ja ammateista.

Matrikkeleissa on lueteltu 28 000 henkilöä. Näistä jokaiselle on Akatemiasammossa oma ”kotisivu”. Lisäksi teksteistä on tunnistettu noin 50 000 muuta henkilöä.

Kotisivulle on kerätty henkilön elämäkerralliset tiedot, ja kaikki häneen liittyvät tiedonmuruset on linkitetty yhteen. Dataa on myös linkitetty ulkoisiin aineistoihin, kuten Biografiasampoon ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran elämäkertakokoelmiin sekä Wikidataan.

kä Suomen ensimmäinen filosofian kandidaatin tutkinnon suorittanut nainen Emma Irene Åström.

Palvelun ovat kehittäneet Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston digitaalisten ihmistieteiden keskuksen HELDIG:n tutkijat. Akatemiasammon tekninen innovaatio ovat semanttisen webin teknologiat, joiden avulla internetissä olevat tiedot linkittyvät toisiinsa. Sama teknologia on myös aiemmin julkaistujen Sampo-portaalien, kuten Sotasammon ja Biografiasammon, taustalla. ▶ https://akatemiasampo.fi

Runsaasti aineistoa historioitsijoille ja sukututkijoille Akatemiasampoa voivat hyödyntää niin historioitsijat ja sukututkijat kuin historiasta kiinnostuneet kansalaiset. Akatemiasammosta löytyy kattavasti tietoa monista merkkihenkilöistä ja edelläkävijöistä, kuten kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergistä, säveltäjä Jean Sibeliuksesta, presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheimistä, Suomen historian isäksi kutsutusta Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthanista sekä uraa tutkijana, päätoimittajana ja poliittisena vaikuttajana tehneestä Tekla Hultinista, joka oli myös ensimmäinen filosofian tohtoriksi väitellyt nainen Suomessa.

Kaikkiaan naisia on mukana 521, heidän joukossaan muun muassa Pohjoismaiden ensimmäinen ylioppilaaksi kirjoittanut nainen Marie Tschetschulin seNaisylioppilaita noin vuonna 1887, myöh. Kvinnliga studenter -ryhmä. Seisomassa vas. Ina Rosqvist, Alfhild Heideman, Karolina Eskelin ja Antoinette Ingman.

Istumassa vas. Tekla Hultin, Aino Perenius ja Naima Jakobson. Kuva: Charles Riis / Museovirasto.

SUKUVIESTI 2 · 2021

7

Petäjäselän Toivosten sukuseura Suistamon Petäjäselän kylästä lähtöisin olevia Toivosia yhdistämään, sukutietojen keräämistä edistämään ja tietoja ylläpitämään perustettiin Kuopion Rauhalahdessa 10.9.2016 Suistamon Toivoset ry. Seura rekisteriöitiin jo saman syksyn aikana ja se liittyi Sukuseurojen Keskusliiton jäseneksi.

Suvusta Ivanin sukuhaaran serkukset olivat kokoontuneet jo kesällä 2013 Muuruveden Kivennavalla ja kaikki serkukset oli kutsuttu Laukaan Perunkaan syksyllä 2014. Peurungassa serkukset päättivät käynnistää sukuseuran valmistelutyön ja antoivat tehtävän Leena Pietikäiselle. Perustamiskokouksessa oli mukana 37 sukuun kuuluvaa ja heidän perheenjäsentään, joista 21 allekirjoitti perustamiskirjan.

Välittömästi perustamiskokouksen jälkeen pidettiin ensimmäinen sukukokous, jossa hyväksyttiin mm. yhdistyksen säännöt ja valittiin hallituksen jäsenet. Suvun esimieheksi valittiin Leena Pietikäinen (o.s. Toivonen) Kiuruvedeltä. Hallitus valitsi seuran sihteeri-rahastonhoitajaksi Pirjo Lammin (o.s. Kuittinen) Rovaniemeltä. Sukuseuran kunniajäseneksi hyväksyttiin suvun vanhin, nykyisin 91-vuotias Sulo Toivonen Raumalta.

Toinen sukukokous pidettiin Anttolanhovissa Mikkelissä 8.9.2018. Kokouksessa päätettiin mm. sukutietojen keräämisestä sekä sukukirjan valmistelusta ja nimettiin tehtävää varten työryhmä, jonka puheenjohtajaksi valittiin Juhani Toivonen. Kokouksessa Ka-

lervo Toivonen luovutti sukuseuralle suvun Suistamolla syntyneiden jäsenten Sulo Toivosen, Agnes Viisasen ja Siiri Luototien haastattelujen sähköiset tallenteet.

Kolmas sukukokous pidettiin koronan vuoksi etäkokouksena Oulussa ja siinä sääntöjen määräämien asioiden lisäksi valittiin sukuseuran uudeksi esimieheksi Juhani Toivonen Espoosta. Seuraavan kerran suku kokoontuu Hyvinkäällä syksyllä 2022.

Petäjäselän Toivoset Suistamon Toivosten esi-isät olivat asuneet Petäjäselässä ainakin 1700-luvulta alkaen ja 1890-luvulla Vasili Stepaninpoika ja hänen vaimonsa Darja Antonintytär o.s. Vilokki ottivat käyttöön Toivonen-sukunimen. Vasilille ja Darjalle syntyi 8 lasta. Vasilin veljet ottivat puolestaan sukunimikseen Mäkinen ja Huovinen.

Vasilin ja Darjan lapsista kuudella on jälkipolvia ja jokaisen sukuhaaran edustajalle eli Annan, Ivanin, Georgin, Nikolain, Antonin ja Antoninan jälkeläisille varattiin paikat sukuseuran hallitukseen.

Juurimatka Petäjäselkään 2017 Juurimatka Suistamolle ja Petäjäselkään tehtiin 8.– 11.6.2017 yhdessä Suistamon Perinneseuran kans-

Suistamon Toivoset ry:n perustamiskirjan allekirjoitustilaisuus Kuopiossa Rauhalahdessa 10.9.2016. Pöydän äärellä istumassa vasemmalta: Aimo Hilakivi, Unto Ihatsu, Anita Halme, Kalervo Toivonen, Aira Rissanen ja Antero Toivonen. Takarivissä vasemmalta: Tapani Hilakivi, Leevi Toivonen, Lauri Toivonen, Heikki Hilakivi, Ella Pernu, Aimo Viisanen, Juha Ihatsu, Leena Pietikäinen, Sirpa Ruotsalainen, Terttu Mönkkönen, Kaija Hämynen, Arja Häyrinen, Heidi Häyrinen, Tuula Pietilä ja Pauliina Pietilä. Kuvaaja: Esko Pietikäinen.

8

SUKUVIESTI 2 · 2021

sa. Matkalle osallistui suvusta 12 henkilöä. Matka Sortavalaan tehtiin bussilla ja majoitus oli Kaunishotellissa. Matkan aikana oli mahdollisuus tutustua myös Valamon luostariin ja tämä oli monille ensikertalaisille vaikuttava kokemus.

Samana viikonloppuna oli Suistamolla praasniekka ja juhlat, joihin osallistuttiin entisellä Suistamon kirkonkylällä. Sankarivainajien muistomerkistä löysimme useiden sodissa kaatuneiden suvun jäsenten nimet ja osallistuimme myös muistomerkillä toimitettuun litaniaan.

Matkan kohokohta oli tietenkin tutustuminen esi-isien asuinpaikoille Petäjäselässä. Vaiherikkaan matkanteon jälkeen ja ylitettyämme paljain jaloin kahlaten katkenneen tieyhteyden olimme lopulta Petäjäselässä. Alueella oli helppo liikkua, koska sen läpi kulki tie­ura ja alue oli muutoinkin suhteellisen avaraa. Etsimme karttojen ja koordinaattien sekä aikaisemmin kotiseutumatkoja tehneiden tietojen avulla suvun asuinpaikkoja ja useimmat löysivätkin etsimänsä.

Talojen pihoissa oli lähinnä jäljellä kivijalkoja sekä uunien liuskekivikasoja, joista lähti monelle mukaan matkamuistoja.

Ihanassa auringon paisteessa, tuomien tuoksuessa, kulleroiden kukkiessa ja käkien kukkuessa pidimme kokouksen isoisoisän ja -äidin kotipaikan entisessä pihapiirissä. Vehreä alkukesän ympäristö äänineen ja tuoksuineen toi meille elävästi mieleen vanhempiemme kertomukset kauniista Karjalasta.

Uuden matkan teemme mahdollisimman pian.

Petäjäselän Toivosten evakkotie -sukukirja Petäjäselän Toivosten evakkotie -kirja julkaistiin kesällä 2020. Sukukirjan kokoaminen oli tärkeä

Suistamon Toivoset ry perustettiin Kuopiossa 10.9.2016 yhdistämään Suistamon Petäjäselän kylästä lähtöisin olevia Toivosia. Sukuseuran esimiehenä toimi Leena Pietikäinen o.s. Toivonen Kiuruvedeltä ajalla 10.9.2016–29.9.2020. Nykyinen seuran esimies on Juhani Toivonen Espoosta. Sukuseura teki juurimatkan Suistamon Petäjäselkään vuonna 2017. Sukukirja Suistamon Toivosten evakkotie ilmestyi kesällä 2020.

Sukuseuran juurimatkalla Suistamon Petäjäselässä 10.6.2017. Ivan Toivosen lapsenlapsia mummolan pihamaalla maljoja nostamassa. Kuvassa vasemmalta lukien serkukset: Pirjo Lammi, Kaisa Ojajärvi, Terttu Mönkkönen, Marjaana Koistinen ja Leena Pietikäinen. Kuvaaja: Esko Pietikäinen.

Sukuseuran juurimatkalla Suistamon Petäjäselässä 10.6.2017 hallituksen kokoukseen osallistuivat vasemmalta lukien: Anita Halme, Terttu Mönkkönen, Juha Ihatsu, Juhani Toivonen, Aimo Viisanen, Leena Pietikäinen (sukuseuran esimies), Marjaana Koistinen, Unto Ihatsu, Kaisa Ojajärvi ja Pirjo Lammi (sukuseuran sihteeri-rahastonhoitaja). Kuvaaja: Esko Pietikäinen.

SUKUVIESTI 2 · 2021

9

ja terapeuttinen kokemus suvun jäsenille. Kirjassa käsitellään suvun historiaa myös osana laajempaa yhteiskunnallista kehystä. Ilmestyttyään kirja on tuonut paljon uutta tietoa niin omasta suvusta kuin myös suvun jäsenten toiminnasta ennen sotia, sotien aikana sekä niiden jälkeen. Kirjassa on myös paljon aikalaiskuvauksia ja valokuvia elävöittämässä tekstiä.

Kirja sisältää sukutaulut 1700-luvulta 1960-luvulle. Kirjan on toimittanut Juhani Toivonen.

Olemme ylpeitä siitä, että toteutimme tärkeän sukutietojen tallennuksen näin nopealla aika- Sukukokouksessa Mikkelin Anttolanhovissa 8.9.2018: Kalervo Toivonen luovuttaululla. Tosin tallennus olisi pitä- taa sukuseuralle Suistamolla syntyneiden suvun jäsenten Sulo Toivosen, Agnes nyt tapahtua jo ainakin 30 vuotta Viisasen ja Siiri Luototien haastatteluista tehdyt tallenteet. Vastaanottajana suaikaisemmin, jotta olisimme saa- kuseuran esimies Leena Pietikäinen. Kuvaaja: Esko Pietikäinen. neet mukaan laajemmin aikalaisten muistelmia. Sukuviestin 1/2021 Lukunurkassa on kirjan lyhyt esittely. kukokouksessa 2022. Suunnittelussa on pohjana sukukirjan kansikuva. Sukuviirin toivotaan liehuvan laajasti suvun jäsenten lipputangoissa.

Mitä seuraavaksi?

Suku toivoo sukukirjalle jatko-osaa, jossa käytäiSuvun jäsenten yhteydenpidon lisäksi suvun kerto- siin läpi suvun jäsenten vaiheita 1960-luvulta eteenmusten ja kuvien kokoaminen, taltiointi ja säilytys se- päin. Nuorempien sukupolvien elinpiirit ovat laakä sukutaulujen ylläpito ovat edelleen seuran tärkeim- jentuneet Suomen eri alueiden lisäksi Eurooppaan mät tehtävät. Yhteydet suvun jäseniin ovat olleet osit- ja muihinkin maanosiin, joten kirjan sisällöstä tulee tain haasteellisia, koska evakkoaikana ja sen jälkeen varmasti mielenkiintoinen. Yhteydenpito sukulaisiin suku on hajaantunut asumaan eri puolille Suomea. onkin ollut luontevaa some-kanavien välityksellä ja Tosin suvun keskittymiä oli silloin Pohjois-Karjalas- näin olemme tutustuneet lukuisiin suvun perhekunsa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta tiin, joiden toivomme tulevan mukaan jatkossa sukuyhteydet yhteen sukuhaaraan olivat lähes loppuneet. seuran toimintaan.

Sukuseura käynnisti syksyllä 2020 suvun logon, Leena Pietikäinen standaarin ja viirin suunnittelun ja ne hyväksytään susukuseuran esimies 2016–2020

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi

10

SUKUVIESTI 2 · 2021

Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

Nyyssösten Sukuseuran 20-vuotishistoriikki on julkaistu Nyyssösten sukuseuran julkaisusarjan kolmas teos on suvun 20-vuotishistoriikki. Historiikin tekstit on koottu pääasiassa seuran julkaisemista tiedotteista edeten vuosi kerrallaan. Tiedotteissa olleet puheenjohtajien palstat ovat kaikki mukana. Myös Sukuviesti-lehden Nyyssösiin liittyviä artikkeleita on otettu mukaan. Kirjan lopussa on muutaman jäsenen tarina siitä, miten sukututkimus ja/tai seuratoiminta vei mukanaan. Kirjassa on myös mielenkiintoista tilastotietoa ja valokuvia.

Idea Nyyssösten sukuseurasta on aikanaan syntynyt Paavo Nyyssösen ja Ari Kankkusen saunareissulla löylyjen lomassa. Molemmat herrat olivat tahoillaan tutkineet Nyyssösten sukua, ja ajatus sukuseurasta oli luontevaa jatkoa tutkimuksille. Sukuseuran perustava kokous järjestettiin Varkauden Kotiseutukeskuksessa 26.8.2000.

Sukuseuran toiminta on alusta lähtien nojannut sukututkimukseen ja sen tuloksiin. Nyyssösten kantaisä Olli Nyyssösen asuinsijat on paikannettu Joroisten Savuniemeen. Siellä 1400–1500-lukujen vaihteessa sijainneen Ollin talon paikalla on nykyisin 11.7.2004 paljastettu muistolaatta.

Sukuseuran tärkeä tehtävä on suvun jäsenten yhteenkuuluvuuden vaaliminen. Seuran jäsenet ovatkin aktiivisesti ja suurella joukolla osallistuneet sukujuhliin ja muihin seuran tapahtumiin. Seuran perustajilla on ehkä ollut mielissään savolainen ohje: ”Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.” Nyyssöset ovat pystyneet, 20 vuotta on taivalta takana ja matka jatkuu virkeänä edelleen.

Nyyssösten sukuseuran historiikki 2000–2020 on pehmeäkantinen A4-kokoinen ja siinä on 180 sivua. Valokuvat ovat pääasiassa värillisiä.

Tiedustelut: Esko Nyyssönen, puheenjohtaja ejnyyssonen@gmail.com, puh. 0400 237 671

Sukuseurojen keskusliitto onnittelee aktiivista jäsen­seuraansa ja toivottaa paljon virkeitä vuosia eteenpäin!

SUKUVIESTI 2 · 2021

11

Uusi kirja Joensuun seudun Lukkarisista Viime vuoden lopulla, joulukuun kahdentenatoista päivänä julkistettiin Joensuun seudun Lukkarisia käsittelevä sukukirja Kukkolan vanhalla sukutilalla. Kirja on jo neljäs Lukkarinen-Lukkari sukuseura ry:n kustantama suvun jäseniä käsittelevä teos. Tätä ennen ovat ilmestyneet kirjat Sotkamon Lukkareista sekä Pohjois-Savon ja Keskisen Suomen Lukkarisista. Suku on laajalle levinnyt ja monihaarainen, joten kirjojakin ilmestyy useita. Kirjan julkistamistilaisuudet ovat yleensä koonneet yhteen runsaasti suvusta ja sen tutkimisesta kiinnostuneita. Tällä kerta koronarajoitukset rajasivat osallistujamäärän minimiin, eikä suurta ja lämminhenkistä tapaamista ollut mahdollista järjestää.

Kukkolan vanha sukutila on ollut jo 1700-luvulta lähtien Kukkosen suvun hallussa. Historiallisen ti-

lan tunnetuin asukas oli rovasti Antti Kukkonen, joka toimi kansanedustajana yli 30 vuotta ja opetusministerinä kuudessa eri hallituksessa. Kukkolan tilan historiassa on myös kiinnostava yhtymäkohta Lukkarisiin. Antti Kukkosen esivanhemmista löytyy kontiolahtelainen 1802 syntynyt Anna Lukkarinen.

Kukkolan vuokrattavat juhlatilat on saneerattu maatilan vanhaan navettaan. Juhlaympäristö vaikutti kovin kotoiselta. Tunnelma oli nostalginen ja hymyn yleisön huulille nosti, kun kirjaesittelyssäni kerroin itsekin osallistuneeni kotitilallani navettatöihin ja lannan luonti tunkiolle oli tuttua touhua. Kaikista kolmesta Lukkarisia käsittelevästä kirjasta tunnistaa helposti suvun vahvat juuret maanviljelykseen ja maatalouteen. Kaupunkilaistumista on tapahtunut verrattain vähän.

Vasta suurten ikäluokkien myötä 1900-luvun jälkipuoliskolla on Lukkarisiakin muuttanut PohjoisSavon, Keski-Suomen ja Joensuun seudun kaupunkeihin.

Haastava projekti

Korona-ajan yleisöä kuuntelemassa Pekka Lukkarisen kirjaesittelyä.

12

SUKUVIESTI 2 · 2021

Lukkaristen sukuja tutkiessani olen hakenut tarkoituksella tietynlaista leveyttä suvun tutkimiseen ja siten kirjat sisältävät tietoja paljon muistakin suvuista. Periaatteena on ollut ottaa tutkimukseen mukaan henkilöt, joiden mummo on omaa sukuaan Lukkarinen. Jos tieto on ollut kohtuudella saatavilla, on menty pitemmällekin. Mielestäni nämä Lukkarien ja Lukkaristen kirjat tarjoavat tutkijoille ja sukunsa tarinoista kiinnostuneille varsin hedelmällistä lähdeaineistoa, vaikka he eivät tätä sukua kohtaan tuntisi edes vähäistä lukkarinrakkautta.

Nyt valmistunut Joensuun Seudun Lukkariset on ensimmäinen uuden henkilörekisterilain voimaantulon jälkeen julkaistu. Tuo

uusi laki toi sukukirjojen tekemiseen sellaisia piirteitä, että into oli minullakin vähällä hiipua. Henkilörekisterilain vaatima julkaisuluvan hankkiminen kirjan henkilöiltä on melko ylivoimainen tehtävä.

Täydelliseen lopputulokseen pääseminen on nykyään mahdotonta. Mainostajat ja lehtimyyjät ovat saaneet ihmiset niin varovaisiksi, että tuntemattomiin numeroihin ei nykyisin juurikaan vastata. Tietojenluovutuskiellon takia ei myöskään yhteystietoja kaikille aina löydy. Ei edes sukulaisten kautta, sillä Pitokokki Anja Lukkarinen valmisti juhla-aterian. Anja osallistui aktiivisesti myös hekään eivät saa sitä antaa. sukukirjan tekoon.

Lopputulos oli se, että uusimman sukukirjamme tietoja jouduttiin pelkistämään tai sitten poistettiin henkilö joissain tyy oma haaransa jo 1770-luvulla. Enon alueella on tapauksissa kokonaan. Sukututkimuksessa tämä on ollut Lukkarisia ollut 1700-luvun lopulta lähtien. Nyvaikea alue, teetpä niin tai näin. Intoa sukukirjan te- kyisin heitä on eniten Kontiolahden alueella, ja Kiihkemiseen ja julkaisemiseen tuo uusi henkilörekisteri- telysvaaran haara on säilynyt myös vahvana. laki tulee vähentämään. Varsinkin kun puhutaan kirKirja sisältää tietoa yli 6600 henkilöstä. Valokuvia jaa kohden usein tuhansien tuntien vapaaehtoisesta on runsaasti ja tarinoita suvun vaiheista. harrastuksesta. Sukukirjoja tarvitaan ja niitä tullaan Sukukirjoillamme on laaja alueellinen kattavuus. lukemaan tulevaisuudessakin. Nekin lukevat, joita su- Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Joensuun seutu ja Kainuu. kuasiat eivät vielä nyt kiinnosta.

Lisätietoja sukukirjoistamme saa sivustolta www.lukTämä sukuseuramme neljäs julkaisu käsittelee Jo- karinen-lukkari.fi tai Pekka Lukkariselta (puh. 0400ensuun seudun Lukkarisia. Lukkariset saapuivat Joen- 460494). Kirjoja on tässä vaiheessa vielä hyvin saatasuun seudulle 1600-luvun loppupuoliskolla asettuen vana. Sukututkijoiden tai koko kirjasarjasta kiinnosnykyisen kaupungin alueelle, Lehmoon, Paiholaan ja tuneiden kanssa voidaan keskustella edullisemmasSelkien kylälle. Niissä kaikissa on mainintoja Lukka- ta hinnasta. risista jo 1600-luvun puolella. Kiihtelysvaaraan synPekka Lukkarinen

SUKUVIESTI 2 · 2021

13

Puolalainen Zamoyski-suku ja Kozłówkan palatsi

Teksti: Jukka Soisalon-Soininen

Kreivi Adam Zamoyski oli yksi marsalkka C. G. E. Mannerheimin läheisimmistä puolalaisystävistä.

Hänen poikansa Aleksander pelastui keskitysleirin kurjista oloista Mannerheimin avulla. Zamoyskin aristokraattisuvun vaiheisiin liittyy tiiviisti nykyään museona toimiva Kozłówkan barokkipalatsi.

Puolan aristokratialla on jopa 1000-vuotinen historia.

Merkittävimmät suvut, joita oli toistakymmentä, pitivät huolta ”veren puhtaudesta” ja näin ollen naimakaupat tehtiin säännöllisesti kyseisten sukujen piirissä.

Eräs vanhimpia oli Potockin suku ja heidän ohessaan mainittakoon Branickit, Radziwiłłit, Czetwertyńskit, Wielopolskit, Tyszkiewiczit, Lubomirskit, Brzozowskit, Tarnowskit, Sobańskit ja Zamoyskit.

Suvut kylläkin jakaantuivat. Potockien yksi sukuhaara omisti Biała Cerkiewin palatsin nykyisessä Ukrainassa ja toisen sukuhaaran omistuksiin kuului Łancutin linna kaakkoisessa Puolassa. Tavoitteena oli

myös omaisuuksien säilyminen ylhäisaatelisten sukujen piirissä. Tähän piiriin alemmalla aatelistolla ei ollut mitään asiaa. Omistusten keskittämistä pidettiin yllä sääntöperintöjärjestelmän avulla. Sääntöperintökohde siirtyi perintönä suvussa aina vanhimmalle pojalle. Tila ei siten ollut jaettavissa eikä myytävissä eikä se voinut olla lainan panttina.

Ylempi ja alempi aatelisto olivat sinällään keskenään tasa-arvoisia. Aatelisto lähetti kukin edustajansa Puolan Sejmiin, (aatelis)parlamenttiin, jossa kullakin suvun edustajalla oli yksi ääni. Keskinäinen puhuttelumuoto oli ”Pan” ja ”Pani” (herra ja rouva) riippu-

Zamoyskien suvun Kozłówkan palatsi itäisessä Puolassa pitää yllä suvun perinteitä, joihin myös Mannerheim liittyy läheisesti. Kuvalähde: Muzeum Zamoyskich w Kozłówce.

14

SUKUVIESTI 2 · 2021

Zamoyskin sukua Kozłówkan palatsin terassilla v. 1912. Vasemmalta Maria Adamowa Zamoyska, Konstanty Zamoyski, Julia Władysławowa Branicka s. Potocka, Aleksander (Leszek) Zamoyski (istumassa), Władysław Branicki, Aniela Konstantowa Zamoyska s. Potocka, Michał Zamoyski ja Adam Zamoyski. Naisten nimissä Adamowa, Władysławowa ja Konstantowa kertovat, kenen puolisoista on kyse. Aleksander, Kozłówkan viimeinen ordinaatti, ja Michał olivat Adamin ja Marian lapsia ja Aleksander puolestaan oli Inka Zamoyskan isä. Kuvalähde: Muzeum Zamoyskich w Kozłówce.

matta siitä, kuuluiko magnaatteihin vaiko alempaan aatelistoon. Puolan sotaisesta historiasta johtuen noin 10 % väestöstä on aatelisia. Aatelisarvon saattoi saada, jos pystyi varustamaan miehen ja hevosen kuninkaan palvelukseen. Nykyään ”Pan” ja ”Pani” on yleinen puhuttelumuoto koko kansan keskuudessa.

Pohjoisen Padova ja barokkipalatsi Merkittävän puolalaisen Zamoyski-suvun taustalla on Łaźnińskin suku. Tomasz Łaźniński osti 1400-luvulla maatilan vanhassa Zamośćissa. Hänen poikansa Florian ja Maciej ottivat tilan kotipaikan mukaan nimekseen Zamoyski. Florianin pojanpoika Stanisław oli Chełmin linnanherra. Stanisławin poika, kansleri Jan Zamoyski (1542–1605) oli epäilemättä suvun kuuluisin edustaja. Hänen poikansa Tomasz Zamoyski toimi myös kanslerina.

Suvun monet jäsenet olivat vuosisatojen aikana tärkeissä tehtävissä Puolassa. Mannerheimin ystävä, Maurycy Zamoyski toimi vuonna 1918 jälleen itsenäistyneessä Puolassa Pariisin lähettiläänä ja myöhemmin ulkoministerinä. Neuvostoliiton romahdet-

tua suvun jäsen, sosialistisessa Puolassa TV-kuvaajana toiminut Marcin Zamoyski valittiin 1990-luvun alussa Zamośćin kaupunginjohtajaksi.

Jan Zamoyski oli Zamośćin renessanssikaupungin perustaja ja omistaja, I ordinaatti, sääntöperijä. Vuonna 1580 perustettua kaupunkia on kutsuttu ”renessanssin helmeksi” ja ”pohjoisen Padovaksi”. Kaupungin suunnitteli padovalainen arkkitehti Bernardo Morando. Zamość sijaitsi Itämeren ja Mustanmeren välisellä kauppareitillä ja sen suojana oli bastionilinnoitus.

Tataarit olivat olleet vuosisataisia vieraita alueella.

Zamośćista pohjoiseen, Lublinin lähettyvillä itäisessä Puolassa sijaitsee Kozłówkan palatsi, joka oli tuhansien hehtaarien suuruisen maatilan keskus. Tilan historia alkaa 1400-luvulta ja sen omistajia olivat Tęczyńskit, Oleśnickit ja eräät muut aristokraattisuvut.

1700-luvun alussa tilan perijätär Tekla Pepłowska avioitui Michał Bielińskin, Chełmnon maaherran kanssa. Vuosina 1736–42 Bielińskit rakennuttivat barokkipalatsin, jonka heidän poikansa Franciszek möi tiluksineen Aleksander August Zamoyskille, Zamośćin XI ordinaatille. >>

SUKUVIESTI 2 · 2021

15

Hyvät suhteet Suomeen Konstanty Zamoyskin, Kozłówkan I ordinaatin ja hänen puolisonsa Anielan s. Potockan aikana Kozłówka sai nykyisen ulkoasunsa. Palatsia myös modernisoitiin ja se sai jopa juoksevan veden ja viemäröinnin.

Konstanty ja Aniela kuolivat lapsettomina ja Konstanty testamenttasi Kozłówkan veljenpojalleen Adam Zamoyskille, josta tuli Kozłówkan II sääntöperijä.

Kreivi Adam Zamoyski toimi tsaari Nikolai II:n sivusadjutanttina ja hän oli yksi Mannerheimin läheisimmistä puolalaisystävistä. Hän toimi aktiivisesti Mannerheimin tapaan maansa Punaisen Ristin palveluksessa ja edisti Sokól-voimistelujärjestössä nuorison asiaa. Kozłówkan palatsilla toimi Sokólin osasto.

Adam toimi Kansainvälisen Voimisteluliiton puheenjohtajana ja vieraili tehtävänsä merkeissä Suomessa. Yhdessä Mannerheimin kanssa hän seurasi kesäkuussa 1938 Voimistelun Suurkisoja vastavalmistuneella Olympiastadionilla. Muiden kutsuvieraiden asustaessa kaupungin parhaissa hotelleissa, Adam oli kutsuvieraana Mannerheimin residenssissä.

Adam Zamoyskille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan komentajamerkki vuonna ”Puolan Legioonan Suomessa” komentaja, luutnantti Stanisław Prus-Bogusławski. Hänen taustallaan oleva juliste kertoo tilaisuudesta, jossa on tarjolla puolalaisia ”atraktioita”, Mannerheiminkin tuntemia bigos-kaalipataa ja munkkeja. Kuvalähde: Narodowe Archiwum Cyfrowe, Warszawa.

1923. Perusteita ei ole saatavilla, mutta viitteitä antaa Uusi Suomi-lehden urheilutoimituksen haastattelu joulukuussa 1937. Hän oli kertonut toimittajille olleensa tsaarin palveluksessa paljon tekemisissä Suomen asioissa ja voineensa jopa vaikuttaa Suomen itsenäisyyskysymyksissä.

Adam Zamoyskin puoliso Maria oli palvellut Puolan Legioonassa Suomessa. Legioonan perustivat Venäjän armeijassa palvelleet puolalaiset ja Legioona toimi kesäkuun alusta 1917 toukokuulle 1918. Palvelustaan Legioonassa Marialle oli myönnetty urhoollisuusmitali, jonka hakemuksen oli allekirjoittanut Legioonan komentaja, luutnantti Prus-Bogusławski.

Mannerheim pelastaa

Kozłówka. Kuvalähde: Muzeum Zamoyskich w Kozłówce.

16

SUKUVIESTI 2 · 2021

Adamin kuoltua vuonna 1940, hänen pojastaan Aleksander Leszek Zamoyskista tuli Kozłówkan viimeinen sääntöperintöomistaja. Leszek oli palvellut Mannerheimin alaisuudessa I maailmansodan aikana ja osallistunut sittemmin Puolan vapaustaisteluun 1918–20.

Saksan hyökätessä Puolaan syyskuussa 1939 Leszek palasi rykmenttiinsä. Taistelujen päätyttyä hän tuli takaisin palatsilleen osallistuen Puolan maanalaisen armeijan, AK:n toimintaan.

Saksan salainen poliisi Gestapo pidätti Leszek Zamoyskin vuonna 1941. Hän joutui Auschwitzin keskitysleirille, josta hänet siirrettiin edelleen Dachaun leirin yksinäisselliin, jossa hän joutui olemaan 18 kuukautta mitättömän ruoka-annoksen varassa. Joka aamu hänelle ilmoitettiin kuolemantuomion täytäntöönpanosta päivän päätteeksi.

Päivänä muutamana hänet vapautettiin yksinäissellistä ja hän sai SS-miesten ruoka-annokset. Tiedustellessaan syytä muutoksiin Zamoyski sai kuulla Mannerheimin puuttuneen asioihin.

Leszek Zamoyskin tytär kreivitär Inka Zamoyska kirjoittaa: ”Ilman Mannerheimin puuttumista asioihin minua ei olisi olemassa!”

Palatsi siirtyy suvulta valtiolle Kozłówka oli Leszekin puolison Jadwiga s.

Brzozowskan hoidossa vuoteen 1944. Saksalaiset suhtautuivat häneen jonkinlaisella kunnioituksella. Hän oli saksalaisten saapuessa paikalle laittanut flyygelin päälle valokuvan, jossa hän oli Saksan johtajien kanssa. Kuva oli otettu Berliinin olympialaisissa 1936, jossa Jadwiga oli ollut Puolan naisjoukkueen johtajana. Vuonna 1944 Jadwiga lastensa Mikan ja Andrzejn kanssa pakenivat neuvostojoukkojen lähestyessä Kozłówkaa.

Palatsi säilyi koskemattomana myös neuvostojoukkojen saapuessa paikalle. Tiettävästi neuvostoyksikön komentaja oli ennen I maailmansotaa käynyt Pietarin taidekoulun ja hän ymmärsi palatsin arvon.

Monet palatsit tuhoutuivat tai rapistuivat pahasti sodan ja viimeistään sosialistisen Puolan aikana.

Tärkeimmät kuten Kozłówka säilyivät, koska Puola valtiollistettuaan aristokraattien omaisuuden ylläpiti osaa niistä museoina tai palvelemassa muita valtion toimintoja.

Uudet tuulet alkoivat puhaltaa 1980-luvulla Puolan Solidaarisuus-järjestön ollessa ”primus motorina”.

Sosialismi romahti ja sen seurauksena nousivat esille myös laittomasti takavarikoidun omaisuuden palauttamiskysymykset. Monien sukujen palatsit palautettiin omistajilleen, monet puolestaan jäivät valtion omistukseen jonkinlaisia korvauksia vastaan.

Palauttamatta jäivät esimerkiksi Mannerheimin ystävien Potockien ja Radziwiłłien palatsit Varsovassa,

Mannerheimkin etsi Punaisen Ristin kautta ystäviään sota-aikana. Adam Zamoyski vastasi Varsovasta Foksal-kadun palatsiltaan 5.1.1940 olevansa kunnossa ja kiittää ”henkilöä”, joka oli kysellyt hänen voimisiaan. Jostain syystä kyselylomakkeessa ei tuotu esille kysyjän nimeä. Lähde: Kansallisarkisto, Mannerheimin yksityisarkisto.

joista ensin mainitussa toimi kulttuuriministeriö ja jälkimmäinen oli presidentin linnana jo sosialistisessa Puolassa. Varsovassa Yhdysvaltain suurlähetystön edessä puolestaan Czetwertyński-suvun edustaja on pitänyt yhden miehen mielenosoitustaan suvun omistaman palatsin laittomasta käytöstä. >>

SUKUVIESTI 2 · 2021

17

Museo pitää yllä Zamoyskien perinnettä Zamoyskin suku kävi neuvonpitoa Kozłówkan palatsista. Loppujen lopuksi palatsi jäi valtion hallintaan museona. Palatsien ylläpitoon liittyvät ongelmat ovat suuret, koska omistajille kuuluneita tuhansien hehtaarien tiluksia ei ole palautettu. Ne olivat olleet välttämätön tulolähde palatsien ylläpitoa ajatellen. Tehdyn sopimuksen mukaan Zamoyskeilla on käytössään sviitti Kozłówkan sivurakennuksessa korvauksetta.

Saksalainen sotilas Kozłówkan pihamaalla toisen maailmansodan alussa. KuvaMuseo pitää yllä ja tutkii Za- lähde: Muzeum Zamoyskich w Kozłówce. moyskien perinnettä ja viimeisen ordinaatin, Aleksander Zamoyskin tytär Inka viettää nerheimin jalanjäljillä Puolassa -näyttely sai sijansa paljon aikaa palatsilla. Taiteilijana hän kuvaa palatsia palatsilla.

Kesäaikaan palatsin nurmikoita leikkaa uutterasja sen maisemia ja jos aika suo, hän esittelee mielellään palatsia ja kertoo sen entisten omistajien elämäs- ti nurmenleikkuurobotti, joka ei tunnu häiriintyvän tä vieraileville ryhmille. On kuin linnanrouva olisi pa- pihamaalla askeltavista riikinkukoista. lannut entiseen elämäänsä!

Palatsin väki johtajattaresta oppaisiin ovat omisKirjoittaja on Mannerheim – Puolan vuodet -teoksen tautuneet työlleen, ja palatsin voi sanoa kukoistavan toimittaja ja kirjoittaja. Kirjan esittely sivulla 28. kaikkine tapahtumineen ja näyttelyineen. Myös Man-

Kozłówkan palatsi vuonna 2017. Kuva: Szymon439, kuvalähde: Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0.

18

SUKUVIESTI 2 · 2021

Kiitos isästä!

Aleksander Zamoyskin jouduttua Gestapon käsiin kreivitär Jadwiga kääntyi epätoivoissaan monien ystävien puoleen. Kirje lähti Kozlówkan palatsilta myös Mannerheimille. Kirjettä ei ole arkistossa, mutta vastauskirje 7.7.1941 vahvistaa sen perilletulon. Mannerheim kertoo ryhtyneensä kaikkiin toimiin, jotka hänen vallassaan olivat.

Kirjeessä 12.10.1942 Jadwiga Zamoyska kertoo miehensä kohtelun parantuneen Dachaun leirillä. Kreivitär kirjoittaa, että 1 ½ vuoteen Leszekiä vastaan ei ollut nostettu syytteitä ja hän pyysi Mannerheimin apua, josko olisi mahdollista, että Leszek voisi päästä itärintamalle. Taisteltuaan 20 vuotta kommunismia vastaan hän oli valmis sotaan ”punaisia petoja” vastaan. Tarvittaessa hän vannoisi valan, jonka nojalla hän palaisi Dachaun leirille, jos Johtaja niin vaatisi.

Kaikki mahdolliset keinot saada Leszek vapaaksi pyörivät kreivittären mielessä. ”Tuskin pystyn edes sanomaan, kuinka onnellinen olisin tietäessäni, että mieheni löytäisi jälleen paikkansa alaisenanne, nyt Teidän komentamassanne Suomen armeijassa. Hänelle se olisi suuri ilo ja kunnia”, kreivitär jatkaa. Leszek oli palvellut I maailmansodassa Mannerheimin komentamassa ulaanirykmentissä.

Zamoyskien sukutarinan mukaan Hitler olisi äyskäissyt Mannerheimille: ”Haluaisitte tietenkin Zamoyskin adjutantiksenne. Ei tule kuuloonkaan!” Toive oli hyvinkin voinut tulla myös Hitlerin tietoon. Kirjeenvaihto käytiin saksaksi, koska sensuurissa ranskankielinen olisi mennyt roskakoriin.

Arkistosta löytyy vielä Zamoyskien kirje päivättynä 21.1.1948 Englannissa, Ampleforthin sisäoppilaitoksessa, jossa lapset kävivät koulua.

Kreivitär kertoo, että he olivat lähettäneet Mannerheimille useita kirjeitä, joiden perilletulosta ei ollut tietoa.

Heille oli suuri ilo kuulla ystävältään eversti Björklundilta, että tämä oli toimittanut kirjeen perille ja että Marsalkka oli ollut terve ja hyväntuulinen. Kirjeen sävy on hyvin liikuttava. Vasta vietetyn joulun tunnelmassa oli ollut mukana kiitollisuus Marsalkalle siitä, että myös perheenisä oli läsnä.

Koko perhe osallistui kirjeen kirjoittamiseen.

Lapset Mika ja André kirjoittavat: ”Mercie pour Papa” – kiitos isästä.

Zamoyskin perh een kiitoskirje hy vän uuden vuod toivotuksineen en 27.1.1948 Man nerheimille.

Vuoden 2020 historiateos vie matkalle inkerinsuomalaisten historiaan Historian Ystäväin Liitto on valinnut Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen teoksen Se tapahtui meille vuoden 2020 historiateokseksi. Lisäksi myönnettiin kaksi kunniamainintaa.

Se tapahtui meille. Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen (Gummerus 2020) on iholle käyvä historia inkerinsuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa ja kohtelusta Suomessa. Se kertoo sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta vieraassa kulttuurissa ja vihamielisessä ympäristössä. Teoksen jännite syntyy kahden sukupolven tarinasta ja suhtautumisesta muuttuvaan ympäristöön. Omakohtaisuus tuo tarinaan inhimillisen kosketuksen.

Vaikka teos on yhden suvun tarina, se on vahvasti dokumentoitu sekä ympäristön valtiollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sidottu. Lisämausteen tuovat tekijöiden omat kokemukset. Ne toimivat eräänlaisena aikalaistodisteena ja lähentyvät tutkimusmetodina kaunokirjallisuudessa muodissa olevaa autofiktiota, joka siis tässä on autofaktaa.

Santeri Pakkanen oli nuoresta lähtien yhteiskunnallisesti aktiivi. Hänestä kasvoi sekä neuvostokansalainen että tietoinen inkerinsuomalainen, joka eli valtaväestön ja inkeriläisen vähemmistön välisessä puristuksessa. Hän opiskeli Petroskoissa suomen kielen opettajaksi ja toimi myös toimittajana. Hän työskenteli, perusti perheen Neuvostoliitossa ja muutti Suomeen aikuisena juuri ennen Neuvostoliiton romahtamista.

Lea Pakkanen puolestaan muutti perheen mukana lapsena Suomeen, kasvoi Pudasjärvellä ja opiskeli Tampereella. Hänellä oli varhaislapsuuden maailmaan kyselevä ja ulkopuolinen asenne. Inkeriläisten synkkä historia avautui hänelle vasta aikuisena yhdessä isän kanssa tehdyn Siperian matkan myötä. Toiseuden kokemus Suomessa vei hänet kansainvälisiin tehtäviin. Venäjällä he olivat suomalaisia ja Suomessa yllätyksekseen vieraita inkerinsuomalaisia. Teoksessa on kyse myös oivaltavasta inkeriläisten identiteetin muodostumisesta ja vähemmistökansan oman kulttuurin luomisen ja ylläpitämisen mahdollisuudesta.

Aihepiiri on erittäin ajankohtainen, kun Suomessa juuri nyt tutkitaan maanmiesten kohtaloita Neuvostoliitossa. Tekijöiden kieliopinnot ja toimittajakokemus näkyvät teoksen sujuvuudessa ja erinomaisessa 20

SUKUVIESTI 2 · 2021

Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?

kieliasussa. Se imaisee lukijan mukaansa surulliselle, vaikka tekijöiden osalta onnellisesti päättyneelle matkalle historiaan.

Vuoden historiateos -kunniamaininnat Historian Ystäväin Liitto jakoi kunniamaininnat Mikko Majanderin Komplekseja, kilpailua ja kumppanuut-

ta Suomen ja Ruotsin suhteissa -teokselle sekä Alpo rasitus kuin muillekin. Lopputuloksen tasapuolisuus Roseliuksen ja Tuomas Teporan Muukalaisten invaa- jopa yllättää. Suomenkielisten asukkaiden suhteellisio -teokselle. selle kasvulle ruotsinkielisissä ja Mikko Majander on paneutukaksikielisissä kunnissa oli myös nut Suomen ja Ruotsin välisiin pomuita syitä kuin asutustoiminta, liittisiin suhteisiin neljänkymmekun kansalaiset muuttivat työn penen viime vuoden ajalta. Ruoträssä tehdaspaikkakunnille. si on lähin naapurimaamme, jota Suurten kartanoiden aikakauluulemme tuntevamme. Majander si päättyi, vaikka varakkaimmat kertoo lähivuosikymmenien suhsuurtilalliset ostivat myös vastiteista, hyvästä yhteistyöstä ja kitkemaata muualta Suomesta säilytkasta. Komplekseja, kilpailua ja tääkseen maaomaisuuttaan. Siirtokumppanuutta Suomen ja Ruotväkeä siirrettiin useaan otteeseen sin suhteissa (Siltala 2020) valaiennen kuin lopullinen sijoituspaikseen hienolla tavalla jännitteitä, ka määrättiin, mikä sekoitti miejotka ovat syntyneet ennen muulikuvia. Tilat vaihtoivat omistajia ta Euroopan yhdentymiskehitykmyös vapaaehtoisin kaupoin ja osa sen sivutuotteena ja kylmän sodan evakoista luopui maanviljelystä ja viimeisten vuosien kouristuksissa. siirtyi muihin ammatteihin. SiirtoKansainvälisissä suhteissa mentiin väki koki sekä torjuntaa ja halvekkylmän sodan aikana Ruotsi edel- Mikko Majander käy läpi Suomen ja suntaa että auttamishalua ja ystälä mutta Euroopan unioniin Suomi Ruotsin kompleksisen kumppanuusvyyttä. Nuoriso oli joustavampaa sopeutui nopeammin ja ajoi Brys- suhteen historiaa ja pohtii, siirtyvätkö kuin aikuiset ja avioliitot tulokkaiselissä myös Ruotsin etuja. maailmansodan ja kylmän sodan trau- den kanssa toivat yhteisymmärrysTeos osoittaa, ettei tämä naa- mat eteenpäin uusille sukupolville. tä – samoin kuin karjalaisen pitopuruussuhde ole ollut pelkkä rakpöydän herkut piirakkoineen. kaussuhde, vaan ryppyjäkin on olRoselius ja Tepora valottavat lut. Niiden syynä on ollut kilpaimonesta eri näkökulmasta sekä lu ja luottamuksen rakoilu. Valhallituksen politiikkaa että karjatioiden johdon henkilökemia ja laisten ja heidän järjestöjensä pyrsuomalaisten ruotsinkielentaidon kimyksiä ja ruotsinkielisen väestön merkitys tulee hyvin esiin. taistelua säilyttää asuinkuntiensa Teos on helppolukuinen ja kiinkielisuhteet. Tekijät kommentoivat nostava perusteos maidemme vämyös maan muuttumista pientilalisestä historiasta lähivuosikymvaltaiseksi juuri ennen 1960-luvulmeninä. la alkanutta teollisuuden kasvua ja kaupungistumista. AsutustoiminAlpo Roseliuksen ja Tuomas Teponasta tuli lähinnä yhden sukupolran Muukalaisten invaasio. Siirtoven ratkaisu, mutta se epäilemättä väki Suomen ruotsinkielisillä alulisäsi sisäpoliittista vakautta sodaneilla 1940–1950 (S&S 2020) avaa jälkeisinä vaikeina vuosina. uusia näkökulmia historiaan ja ravistelee ennakkoluuloja. EnnakkoLähde: Historian Ystäväin Liitto luulot perustuivat aikanaan käy- Sodan aikaisilla Suomen sisäisillä jakotyyn julkiseen keskusteluun, kun linjoilla on ollut pitkät jäljet. Yhä elää karjalaiset evakot ja ruotsinkieli- harhakäsitys siitä, että suomenruotsaHistorian Ystäväin Liitto on palkinnut set kunnat kävivät kiistaa maanja- laiset alueet tai ihmiset eivät olisi kanmielenkiintoisia historiateoksia vuokokysymyksistä ilman, että loppu- taneet vastuutaan evakkojen asuttadesta 1973. Vuoden historiateos on tulos olisi tullut kansalaisille sel- misesta. Aapo Roselius ja Tuomas Te”erittäin ansiokkaasti edistänyt hisväksi. Tekijät osoittavat vastaansa- pora ovat tutkineet, miten ruotsinkieli- toriallisen tietämyksen laajenemista nomattomasti, että ruotsinkielisille sille seuduille sijoittuneen siirtoväen ja ja syvenemistä suomalaisen yleisön maanomistajille koitui yhtä suuri paikallisten kohtaaminen todella sujui. keskuudessa”.

SUKUVIESTI 2 · 2021

21

Uusi verkkojulkaisu Inkerinmaan ja inkeriläisten historiasta Keitä ovat inkeriläiset ja millaisia vaiheita heillä on ollut? Millaista on inkeriläinen kulttuuri?

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema Inkeri ja inkeriläisyys -oppimisaineisto on ensimmäinen kouluopetukseen suunnattu julkaisu Inkerin historiasta ja inkeriläisten kohtaloista.

Inkeri ja inkeriläisyys -verkkojulkaisussa on kaksitoista pienoiselämäkertaa, joiden kautta avautuvat paitsi inkerinsuomalaisten elämä, myös 1900-luvun lähihistorian tapahtumat, kuten toinen maailmansota ja neuvostovainot. Vastapainoa historialle tarjoavat 2020-luvun Suomessa elävien inkeriläistaustaisten videohaastattelut siitä, mitä inkerinsuomalaisuus heille merkitsee.

Julkaisu käsittelee esimerkiksi suomen kielen merkitystä inkeriläisille yhteisöille sekä inkeriläisen kulttuurin ja sivistyksen kehittymiselle 1800-luvun lopulta alkaen. Kansanperinteistä esille nousevat inkeriläinen runonlaulu, kansantanssit ja kansanpuvut. Lisäksi julkaisu kertoo Inkerin evankelisluterilaisen kirkon merkityksestä omaleimaisen suomalaisen yhteisön säilymisessä.

Tietopaketti sopii kaikille Inkerinmaan historiasta ja inkeriläisestä kulttuurista kiinnostuneille, aiempaa perehtyneisyyttä ei tarvita. Verkkojulkaisu perustuu tutkimukseen, arkisto- ja museoaineistoihin sekä inkerinsuomalaisten itsensä kertomiin muistitietohaastatteluihin. Tekstin ja valokuvien lisäksi julkaisu sisältää animoituja karttoja, äänitteitä sekä videoita.

Julkaisu on toteutettu osana Kansallisarkiston, Inkeriläisten sivistyssäätiön ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -hanketta (2018–2020).

Hankkeessa saatiin talteen runsaasti inkerinsuomalaisten alkuperäisaineistoja kuten muistelmia, päiväkirjoja, kirjeitä ja valokuvia. Suku-, perhe ja henkilöarkistojen lisäksi talteen saatiin inkerinsuomalaisten yhdistysten toimintaan liittyviä arkistoaineistoja.

Jos haluat tutkia hankkeen aikana kartutettua aineistoa, inkerinsuomalaisten suku-, perhe- ja henkilöarkistojen sekä kulttuuriseurojen aineistoista voit olla yhteydessä SKS:n arkiston asiakaspalveluun. Mikäli olet kiinnostunut kirkonkirjois22

SUKUVIESTI 2 · 2021

ta tai yhdistysten ja viranomaisten aineistoista, otathan yhteyttä Kansallisarkiston asiakaspalveluun. ▶ https://inkerilaiset.finlit.fi

Inkeriläisiä sukulaisia ryhmäkuvassa 1920-luvun alussa Järvisaaren Mujan kylässä. Antti Hutterin (Guitar) kolme serkkupoikaa vaimoineen. Vasemmalla Juhana Hutteri, s. 1874, k. 1966.

Takana vaimo Katri, s. 1872, k. 1957. Keskellä Mikko Hutteri, s.

1886, k. 1935. Takana vaimo Eeva, s. 1882, k. 1947. Oikealla Jooseppi, s. 1872, k. 1946. Takana vaimo Mari, s. ?, k. ?. Edessä Antti Hutterin pojat Juhana (vasemmalla), s. 1912, k. 1988, ja Jooseppi, s. 1918, k. 1989. Kuva: Museovirasto.

Helsingin Naisorkesteri 1950-luvulla. Soittajien edessä korokkeella seisoo Helsingin Naisorkesterin vuonna 1938 perustanut säveltäjä, kapellimestari Heidi Sundblad-Halme. Kuva: Museovirasto / Fazerin konserttitoimiston kokoelma.

Naissäveltäjiä Kansallisbiografiaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu täydentyi varhaisten naissäveltäjien ja muiden musiikkielämän vaikuttajien elämäkerta-artikkeleilla.

Naissäveltäjistä mainittakoon Betty Boije, joka sävelsi lauluja 1800-luvun puolivälissä. Rantasalmella syntynyt Laura Netzel taas sävelsi ja oli mukana Tukholman musiikkielämässä 1800-luvun loppupuolella.

Suomalaisen syntyperän omaava Ingeborg von Bronsart lähti Pietarista Saksaan, missä hän saavutti mainetta pianistina ja säveltäjänä, ja Agnes Tschetschulin aloitti viulunsoiton ja säveltämisen Helsingissä, mutta siirtyi sitten Saksaan ja Englantiin, missä hän opetti pitkään. Ida Moberg opiskeli sävellystä ja orkesterinjohtoa Saksassa, ja Ann-Elise Hannikainen sävelsi 1970- ja 1980-luvulla Espanjassa. Säveltäjä Heidi Sundblad-Halme toimi yhtenä Suomen ensimmäisistä ammattimaisista naiskapellimestareista.

Kansallisbiografian uudet elämäkerrat esittelevät myös muita Suomen 1800- ja 1900-luvun musiikki-

elämän merkittäviä henkilöitä, kuten Kaartin soittokunnan kapellimestari Adolf Leander, pianistit Rolf Bergroth, Selma Kajanus, Meri Louhos ja Tapani Valsta, laulajat Anna Blomqvist, Soile Isokoski, Emilie Mechelin ja Taru Valjakka, säveltäjä Magnus Lindberg sekä mediataiteilija Erkki Kurenniemi.

Kansallisbiografia-verkkojulkaisussa on yli 6 500 suomalaista pienoiselämäkertaa tuhannen vuoden ajalta. Verkkojulkaisun kivijalkana on 2003–2007 julkaistu Suomen kansallisbiografia -kirjasarja. Kokoelmaa täydennetään muutamalla kymmenellä uudella pienoiselämäkerralla vuosittain, teemakokonaisuus kerrallaan. ▶ https://kansallisbiografia.fi

SUKUVIESTI 2 · 2021

23

Kun Mustoset saapuivat Kuusamoon Teksti: Matias Eronen

OSA 1

Artikkelisarja kertoo kahdesta Mustos-perheestä, jotka saapuivat vuonna 1683 Kuusamoon.

Artikkelisarjassa pohditaan heidän lähtöalueitaan, asettumista asumaan Kuusamoon ja myös heidän jälkeläistensä levittäytymistä pitäjän alueelle.

Vuonna 1684 Kuusamon uudisasutus oli jo selvästi päässyt vakiintumaan. Kemin kesäkäräjillä 1685 uudisasukkaat saivat Kemin Lapin seurakunnan uudesta kirkkoherrasta Henrik Cajanuksesta innokkaan puolestapuhujan. Hän hankki näille kyseisillä käräjillä oikeuden asettua uudisasukkaaksi Kuusamoon vuoden 1673 asetuksen perusteella.

Näiden ensimmäisten uudisasukkaiden joukossa sanotaan olleen kymmenen sotkamolaista ja neljä paltamolaista. Nimeltä heistä mainitaan kolme, nimittäin Pekka Ollinpoika Mustonen, joka oli asettunut Samostenperään, Antti Ollinpoika Pesonen, joka oli perustanut tilansa Haukiniemeen ja Pekka Tapaninpoika. Hänen sukunimensä paljastuu myöhemmin Mustoseksi. Hän oli asettunut Viitaniemeen. Kaikki paikat sijaitsevat Kuusamojärven etelärannalla. Asutus oli siis jo saavuttanut Kuusamojärven vuonna 1685 ja lähestyi uhkaavasti Maanselän talvikylää.1

Mukana Pekka Mustosella mainitaan olleen yhden pojan, ja Pekka Tapaninpojalla yhden rengin.

UUDISASUKKAIDEN SUKUHISTORIAA I Pekka Ollinpoika Mustonen ja hänen esipolviaan ja jälkeläisiään Sotkamossa Pekka Mustonen vaimoineen löytyy Sotkamon pitäjän Ylisotkamon kylästä. Vaimon nimi on Vappu Korhonen (Valborg Kårhotar), ja heidän kohdallaan on merkintä: Löytyy Lapista (finnes i Laplandh).2 Sotkamon henkikirjasta Ylisotkamon kylästä löytyy merkintä, jossa torppari Pekka Mustonen on vaimonsa Vapun kanssa. Samassa henkikirjassa Torppareiden, itsellisten ja karkureiden listassa olevan merkinnän mukaan Pekka Mustonen on karannut Lappiin (förrymbd till Laplandh).3

Kuusamojärven alue. Pekka Ollinpoika Mustosen tila sijaitsi Tolpanniemen tyvessä kuvassa kirkon ristin kohdalla, Antti Ollinpoika Pesosen tila Haukiniemessä ja Pekka Tapaninpojan tila niiden välisellä ranta-alueella (Viitaniemeä ei löydy nykykartasta). Kuva: Kansalaisen karttapaikka.

24

SUKUVIESTI 2 · 2021

Täten perheen lähtöalueeksi muutolle Kuusamoon osoittautuu Sotkamon Ylisotkamon kylä. Henkikirjoja seuraamalla ilmenee, että Pekka on asunut siellä vuodesta 1676 lähtien. Sitä ennen hän löytyy Ylisotkamon viereisestä kylästä Tipasojalta vuosina 1672– 74.4

Pekka Ollinpojan esipolvet Pohjois-Savossa Kiuruvedellä oli kruununtilallisena vuosina 1652– 69 Pekka Ollinpoika Mustonen -niminen henkilö. Asuinpaikan nimi on Luvehpohja. Perheen ensimmäinen poika on henkikirjassa 1654, ja vuonna 1660 on perheessä mainittu jo kaksi poikaa, nimittäin Lauri Pekanpoika ja Pekka Pekanpoika. Vuonna 1662 molemmilla pojilla on jo vaimot. Näiden tietojen perusteella voidaan Pekka Ollinpojan olettaa syntyneen viimeistään 1620-luvun alkupuolella ja eläneen 1690-luvulle. Täten tämä Pekka edustaa vanhempaa ikäpolvea kuin Sotkamoon ja sitten Kuusamoon muuttanut Pekka.

Pekka Mustosen nimi häviää Kiuruveden henkikirjoista 1670 alkaen ja hänen tilalleen tulee Yrjö Pekanpoika Partanen, naapuri- Kuusamon veroluettelon alkuosa v. 1689. Luettelossa on myös Viitaniemessä kylän Partasten sukua. asuvan Pekka Tapaninpojan verot ja molempien Mustosten naapuritalolliset.

Olli Mustosia löytyy Savosta 1600-luvun puolivälissä useita, kuten Joroisissa Ol- kyse isästä Pekka Mustosesta vai samannimisestä poli Mustonen Katisenlahdella, Olli Mustonen Savun- jasta. Tämän sukuhaaran Pekat ovat myös asiakirjoisiemessä ja Olli Mustonen Hietasissa. Myös Rantasal- sa ilman patronyymia toisin kuin Pekka Tapaninpoimella oli ratsumies Olli Mustonen. ka. Pekka Mustonen oli myös syytettynä 1685 SomPielisjärvellä on Olli Mustonen talollisena ensin pion käräjillä ”metsänraiskauksesta”.

Viensuun kylässä 1641–45 ja sitten Vaikon kylässä Pekka Mustonen on yksin vuoden 1689 henkikirvuosina 1648–49. Hän voisi olla sama henkilö kuin Sa- jassa Sotkamon Tolpanniemen kylässä. Kyseessä lievosta Rantasalmen Syväisiltä v. 1629 karannut Olli Pe- nee vielä isä-Pekka, ja hänen vaimonsa on tällöin ylikanpoika Mustonen. Tämä Olli vaikuttaakin todennä- ikäinen tai edesmennyt.6 köisimmältä isäehdokkaalta Pekalle. Rantasalmelaisten Myös saman vuoden verotusluettelossa (Tijonde sukuhaarojen DNA-testaus selvittää aikanaan asian.5 Längdh of Kuusama pro anno 1689) hänelle on merkitty veroa 2 kappaa ohraa ja ruismäärän kohdalle 24, mikä lienee kuitenkin rahassa maksettu vero (yksi äyElämä jatkuu Kuusamossa – ri oli 24 penninkiä eli deninkiä).7 Veroluettelosta ilPekka Pekanpoika jatkaa sukua menee Pekan asuvan Tolpanniemen kylässä. Hänet Lähdeaineiston perusteella ei pysty 1600-luvun lopus- on merkitty kylään ensimmäisenä. Talon numeroksi sa ja 1700-luvun alussa sanomaan, onko merkinnöistä mainitaan myöhemmin 4. >> SUKUVIESTI 2 · 2021

25

Koska Pekka Mustosen tila sijaitsi keskeisellä alueella silloista Kuusamon kylää, niin se määrättiin v. 1689 kestikievariksi.8

Länsipohjan henkikirjat Pekka Mustonen löytyy Länsipohjan henkikirjasta vuodelta 1699. Siinä on yhteensä 12 Kuusamon uudisasukkaiksi sanottua talollista. Heidän veromääränsä ja kotikylänsä ovat merkityt.9 Myös vuonna 1701 tehtiin Länsipohjassa henkikirjat, ja siinä ovat mukana sekä Pekka Mustonen että Pekka Tapaninpoika Mustonen.

Jatkuu seuraavassa numerossa Lähteet: 1. Kuusamon historia I, s. 81, KA Kemi Kk 1685: 44–45.

2. Sotkamon rippikirja 1683–1711, s. 60.

3. ja 4. KA 1683.9186:575.

5. Artikkelisarja Savon Mustoset. Matias Eronen, 2018–19.

Sukuseura Mustoset ry.

Kuusamon uudisasukkaat v. 1699. Pekka Mustonen 3. alimmalla rivillä.

6. KA 1689. 9198:335.

7. KA 1689. 9198:229.

8. Pohjois-Suomen ja Lapin historia III, s. 173, Kuus Kk 88: 408-409.

9. Länsipohjan henkikirjat 1699. CD 997, s. 278.

Vuoden sukukirja: Mitäs myö Pärssiset Vuoden sukukirjaksi on valittu Pärssisten sukuseuran kustantama teos Mitäs myö Pärssiset.

Karjalaisen suvun 500 rauhan ja sodan vuotta. Lisäksi kilpailussa jaettiin kaksi kunniamainintaa.

Suomen Sukututkimusseuran järjestämään Vuoden sukukirja -kilpailuun osallistui noin 30 mielenkiintoista teosta. Vuoden sukukirjaksi 2020 valittiin Kyösti Pärssisen toimittama kaksiosainen teos Mitäs myö Pärssiset.

Karjalaisen suvun 500 rauhan ja sodan vuotta. Teoksessa on yli tuhat sivua. Sen ensimmäisessä osassa kuvataan suvun historiaa ja toisessa osaa julkaistaan sukutaulut.

Raadin mukaan teos on huolellisen työn tulos ja siinä on kiitettävästi kiinnitetty huomiota historialliseen kontekstiin.

Sukutaulut ja lähdeluettelot ovat selkeitä.

Taitto on ammattimaisesti toteutettu ja kirjojen kannet ovat onnistuneita. Monipuolinen ja kattava teos, jossa on hyödynnetty myös DNA-testaamista.

Raati myönsi lisäksi kunniamaininnat Tiina Jägerin Kasken kasvattamat. Iivar Piiraisen jälkipolvet Huhtilammelta Härmiin -teokselle ja Kirsti Pasasen Kukkoset Joensuun kylässä ja kaupungissa -teokselle.

26

SUKUVIESTI 2 · 2021

Vuoden sukukirja -kilpailu järjestettiin nyt 30. kerran.

Raatiin kuuluivat Christer Kuvaja (puheenjohtaja) sekä Eeva Hasunen, Tommy Koukka ja Elina Maaniitty.

Lähde: Suomen Sukututkimusseura

Tehtaiden piipuista kerätään muistoja Piippumuistoja-hanke etsii tarinoita ja kuvia tehtaiden piipuista ja teollisesta kulttuuriperinnöstä.

Hanke on julkaissut digitaalisen Muistot kartalla -karttatietopalvelun, johon käyttäjät voivat tallentaa tehtaiden ja muiden tuotantolaitosten piippuihin liittyviä muistoja ja kuvia. Muistoja etsitään niin puretuista kuin pystyssä olevista piipuista.

Vaajakosken teollisuusympäristöä Jyväskylän Naissaaressa. Kuva: Tiina Äikäs.

Oulun yliopiston koordinoimassa Piippumuistojahankkeessa tutkitaan tehtaanpiippujen merkitystä paikallisille asukkaille ja tehdaspaikkakunnilla vieraileville. Tutkijat ovat kiinnostuneita niin positiivisista tai negatiivisista kuin henkilökohtaisista tai yleisistä muistoista liittyen tehtaiden piippuihin.

Hanke osallistuu myös kulttuuriperinnöstä ja teollisuuskohteiden suojelusta käytyyn keskusteluun. Samalla tarjotaan teollisten yhteisöjen jäsenille mahdollisuus osallistua oman kulttuuriperintönsä määrittelyyn ja ylläpitoon. Esiin nousee kohteita, jotka on aiemmin nähty menneen kukoistuksen jäännöksinä ja joutomaina. Millaista uusiokäyttöä hylätyille tehtaiden piipuille ja tehdaskiinteistöille suunnitellaan tai on jo löydetty? Mitä piipuille tulisi paikallisten asukkaiden mielestä tehdä?

Karttatietopalvelu avoimesti käytössä Teollisuuspaikkoihin liittyviä muistoja voi lisätä yhteisölliseen Muistot kartalla -palveluun. Karttatietopalveluun tallennettuja muistoja ja kuvia voi selata vapaasti. Muistojen ja kuvien tallentaminen vaatii palveluun kirjautumisen.

Rekisteröityneet käyttäjät voivat osallistua kuvista syntyviin keskusteluihin kommentoimalla muiden kuvia. Karttapalvelussa on mahdollista jättää hankkeelle yhteystiedot, jos on kiinnostunut osallistumaan haastatteluun. Palveluun ladatut muistot ja kuvat tallennetaan Työväenmuseo Werstaan kokoelmiin Tampereelle. ▶ www.muistotkartalla.fi SUKUVIESTI 2 · 2021

27

U R KKA

LU

KU N

Mannerheim vietti elämänsä onnellisimmat vuodet Puolassa

Marsalkka Mannerheimista on joidenkin laskelmien mukaan kirjoitettu noin 500 kirjaa. Voisi jopa ajatella, että kaikki olisi jo kerrottu, mutta eipä sittenkään.

Anna ja Jukka Soisalon-Soinisen Mannerheim – Puolan vuodet -teos sisältää lukuisia ennen näkemättömiä dokumentteja ja valokuvia Mannerheimin Puola-yhteyksistä. Teos koostuu 25 artikkelista, joita runsas kuvitus upeasti täydentää. Lukuisat asiantuntijoiden artikkelit antavat taustaa myös Puolan ja Suomen yhteyksille ja diplomaattisuhteille, joiden 100-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2020.

Teoksen alkusysäyksen antoi Mannerheim ja hänen Puolansa -valokuvanäyttely, joka koottiin Mannerheimin 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Näyttely avattiin 5.6.2017 Suomen Varsovan suurlähetystössä ja se kiersi sen jälkeen parissa kymmenessä kohteessa eri puolilla Puolaa. Jukka Soisalon-Soininen esitelmöi Mannerheimista näyttelyiden avajaisissa.

Näyttelyä kootessaan Anna ja Jukka Soisalon-Soininen tutustuivat suureen joukkoon ihmisiä, joilla oli tietoa ja aineistoja marsalkka Mannerheimin Puolan vuosista. Aineiston runsaudesta saadaan nyt nauttia kirjassa, jonka teksti on hengästyttävän tarkkaa ajanja ihmisten kuvausta.

Muistelmissaan Mannerheim kertoo Puolasta lämmöllä ja on selvästi tyytyväinen saadessaan jo toista kertaa komennuksen Puolaan. Hän oli ensimmäistä kertaa Puolassa heti Pietarin Nikolain Ratsuväkiopistosta valmistuttuaan. ”Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että sijoituspaikakseni tuli Puola, jonne minun myöhemminkin oli aina hauska palata. Mitä enemmän tutustuin puolalaisiin, sitä paremmin ymmärsin heitä ja viihdyin heidän parissaan,” kirjoittaa marsalkka ja toteaa myös seitsemän Puolan vuoden olleen hänen elämänsä parhaat ja onnellisimmat vuodet.

Mannerheim tuli Puolassa omaksi itsekseen Mannerheim tuntui olevan kuin kotonaan puolalaisissa aristokraattisissa piireissä. Puolassa Mannerheim oli oma itsensä, tai tuli omaksi itsekseen. Tämän huomaa monessa yhteydessä, muun muassa puolalaisten 28

SUKUVIESTI 2 · 2021

Anna ja Jukka Soisalon-Soininen: Mannerheim – Puolan vuodet (Readme.fi 2020)

sukujen muistelmissa. Hänet vastaanotettiin kuin oma poika, mikä ei ollut Puolassa tavanomaista.

Mannerheim – Puolan Vuodet -teoksessa kuvataan marsalkan yhteiseloa mm. Zamoyskin, Pototskin sekä Lubomirskin sukujen kanssa. Parhaiten tunnettu ja varmasti läheisin Puolan ystävistä oli ruhtinatar Maria Lubomirska. Maria ja Mannerheim olivat kirjeenvaihdossa Marian kuolemaan vuonna 1933 saakka. Vuosien 1914–1918 päiväkirjoissa Maria mainitaan parikymmentä kertaa. Mannerheim oli myös hyvä ystävä Marian puolison, ruhtinas Zdzislaw Lubomirskin kanssa. Kirjassa ruhtinasparin lapsenlapsenlapset

LUK U N U

Karjalankieliset rajalla -kirja avaa karjalaisen kulttuurin kirjoa

RK

KA

Karjalan tutkijoiden Karjalankieliset rajalla -teos tarkastelee monitieteisen kulttuurintutkimuksen keinoin ylirajaista Karjalaa, karjalankielisiä Suomessa sekä kielivähemmistöjä Venäjän Karjalassa.

Karjalankielisiä elää molemmin puolin Suomen ja Venäjän rajaa. Karjalankieliset, samoin kuin heidän lähinaapurinsa vepsäläiset ja lyydiläiset, ovat rajalla myös siinä mielessä, että perinteiset vähemmistökielten puhujayhteisöt ikääntyvät ja vähenevät. Silti uusiakin kielen käytön muotoja nousee esiin.

Karjalankieliset rajalla -teos tuo tuoreita tulkintoja ja näkökulmia Suomen ja lähialueiden itämerensuomalaisia ja karjalaisia koskevaan keskusteluun.

– Perinteisesti karjalan kielen status on ollut epämääräinen, ja nyt natiivikielenpuhujien väistyessä on vastuunkantajia etsittävä koulutetuista ja kielenkäyttäjinä aktiivisista sukupolvista. Uusimmat vähemmistökielten ympäristöt löytyvät tiedotusvälineistä, sosiaalisesta mediasta, musiikista ja lasten kielipesistä. Niiden avulla voidaan luoda arvoa karjalaiselle perinnölle ja kielen säilymiselle, sanoo kirjan toimittaja, professori Pekka Suutari Karjalan tutkimuslaitokselta.

Kirjassa tutkijat Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoista luotaavat muun muassa rajakarjalaisuuden identiteettiä, murrehaastattelupuheita, karjalan ja vepsän kielen muutosta, karjalankielistä musiikkia, median etnisyyskäsityksiä, karjalankielisiä radiouutisia, vepsänkielistä mediaa ja lyydin puhujia. Näkökulmat vaihtelevat karjalaisuuden määrittymisestä mediaan ja kielenelvyttämiseen.

Gabriela Morawska ja Piotr Morawski kertovat koskettavasti ruhtinattaren elämästä.

Lähes neljäsataa sivuisessa teoksessa riittää tutustumista pitkäksi aikaa. Kirjassa valotetaan monimuotoisesti henkilö- ja sukuhistoriaa, tutustutaan eri maiden välisiin suhteisiin sekä kansainväliseen tilantee-

Pekka Suutari (toim.): Karjalankieliset rajalla (Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, Kultaneito XI, 2021)

seen Mannerheimin Puolan vuosien aikana ja niiden ympärillä. Teos sisältää paljon uutta tietoa Mannerheimista ja hänen puolalaissuhteistaan aristokraateista ulaaneihin ja laulajattarista suutarimestareihin. Se kertoo Puolasta Mannerheimin silmin ja Puolan vaikutuksesta hänen ajatusmaailmaansa.

SUKUVIESTI 2 · 2021

29

U R KKA

LU K U

N

Folkhälsans mångsidiga historia samlas mellan två pärmar

Samfundet Folkhälsan fyllde 100 år i mars. I Mitt i samhället, nära människan lyfter historikern Julia Dahlberg fram den viktiga roll Folkhälsans satsningar på utbildning, forskning och hälsa i vardagen haft för att bygga dagens Välfärdsfinland. Boken fångar in Folkhälsans innehållsrika historia, men är samtidigt en berättelse om Finland.

– Hundra år med Folkhälsan har visat att våra främsta tillgångar är människors sakkunskap och frivilliga engagemang, sammanfattar Siv Sandberg, Samfundet Folkhälsans ordförande.

Folkhälsans historia inleds när den så kallade Florinska kommissionen vid Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) grundas 1911, för att tio år senare ombildas till Samfundet Folkhälsan. För Julia Dahlberg, som under arbetet med boken gått igenom alla år av verksamhet, har det blivit uppenbart att Folkhälsan är en samlande mittpunkt i mångas vardag.

– När det handlat om frågor som gäller hälsa och välmående har man på finlandssvenskt håll oftast vänt sig till Folkhälsan. Det är få andra organisationer som kommit i kontakt med så många människor på så många olika sätt som Folkhälsan gjort.

I Mitt i samhället, nära människan får vi följa Folkhälsans utveckling från starten med ärftlighetsforskning och hälsosystrar till dagens mångfasetterade roll som medborgar- och forskningsorganisation samt producent av utbildning och service. Boken är rikt illustrerad och bygger på tidigare oanvända källor ur Folkhälsans arkiv, som finns hos SLS.

Julia Dahlberg: Mitt i samhället, nära människan Samfundet Folkhälsan i svenska Finland 1921–2021 (SLS och Folkhälsan 2021)

Boken, som är ett samarbete mellan SLS och Folkhälsan, utkommer både som tryckt bok och som gratis e-bok på sls.fi.

Tuberkulosundersökning i Replot, 1925. Folkhälsans ordförande i Vasa, L.J. Lindström, assisteras av hälsosyster Rachel Edgren. Foto: K.E. Ståhlberg

30

SUKUVIESTI 2 · 2021

LUK U N U

Luonnonkosmetiikka oli tuttua jo esivanhemmillemme Mitä pisamat kertovat ihmisen luonteesta? Ovatko ruskeasilmäiset petollisia? Miten kirkonpenkki liittyy finneistä eroon pääsemiseen?

Ulkoinen olemus ja kasvojen miellyttävyys ovat kautta aikojen olleet niin tärkeitä, että niiden kohentamiseksi on tehty taikoja ja käytetty mitä erilaisimpia, jopa vaarallisia, aineita.

Marjut Hjeltin kirja Yliluonnollisen kaunis – Taikoja, yrttejä ja vanhaa viisautta esittelee kauneuteen ja komeuteen liittyviä uskomuksia ja taikoja sekä ulkonäön kohentamiskeinoja keskiajalta 1800-luvulle.

Hjelt ammentaa rikkaasta kansanperinteestämme ja esittelee myös esivanhempiemme ulkonäköön liittyviä uskomuksia.

– Aiemmin uskottiin laajasti, että ihmisen ulkonäkö kertoi hänen luonteestaan. Jos oli liian ko-

mea tai kaunis, pidettiin helposti tyhmänä. Luojan ajateltiin olevan oikeudenmukainen, mikä lohdutti kateellisia. Jos ihminen oli saanut näyttävän ulkonäön, tasoitus tuli järjen puutteena, hän toteaa.

Esivanhempamme ovat tulkinneet myös kehon ja kasvojen ominaisuuksia niin merkkeinä luonteenpiirteistä kuin enteinä tulevasta. Korkean otsan on esimerkiksi uskottu kertovan älykkyydestä ja luomen paikasta on päätelty monenlaista onnesta elämän pituuteen.

Kirja tarjoaa myös hyväksi havaittuja yrttejä ja kasveja hyödyntäviä konsteja niin ihon kuin hiusten hoitamiseen. Kirjan ohjeilla valmistuu esimerkiksi ihoa puhdistava ja kostetuttava vadelmanaamio, hellä jalkahoito sekä luonnonmukainen suuvesi. Ainekset kaikkiin kirjan ohjeisiin löytyvät

RK

KA

Marjut Hjelt: Yliluonnollisen kaunis – Taikoja, yrttejä ja vanhaa viisautta (SKS Kirjat 2021).

kotipihasta tai -metsästä ja lähikaupasta.

Kansanperinteemme sankarittaret esiin Pohjolan myyttiset naiset ovat kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja. Uskontotieteilijä ja tietokirjailija Karolina Kouvolan kirjassa Pohjolan jumalattaret kansanuskon vanhat tarinat saavat tuoreita tulkintoja. Kirjan 30 jumalattarella Ainosta Vellamoon on jokaisella erilainen viesti ja voima, johon voi samastua.

– Muinaisuutemme myyttiset naiset ovat usein jääneet VäinäKarolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret (SKS Kirjat 2021).

möisten ja Ilmaristen varjoon. Kalevalaiset naiset kuvataan aktiivisten miesten rinnalla usein ristiriitaisesti. Esimerkiksi Kyllikki kulkee ensin kylillä omaehtoisesti, ja seuraavaksi hän katselee hiusharjaa kotosalla odotellen miestään kotiin, Kouvola toteaa.

Teoksen on kuvittanut kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Apila Pepita Miettinen.

– Usein jumalattaria kuvaillaan kauniiksi nuoriksi naisiksi. Halusin tietoisesti rikkoa tätä visuaalista jatkumoa ja luoda toivottavasti monille naisille samastuttavia voimahahmoja, Miettinen summaa.

SUKUVIESTI 2 · 2021

31

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Addressi ja kortti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Monikäyttöinen adressi on näyttävä muisto erilaisissa tilaisuuksissa. Selkeälinjainen vihreävalkoinen adressi on kultanyöritetty ja kuoritettu sekä pakattu sellofaaniin.

Adressi on A4-kokoinen.

Hinta sis. toimituskulut.

Kortin kannessa on kauniilla vanhalla harmaalla seinällä moderni sukupuu. Taitet15 € tu kortti on kooltaan 16 cm x 16 cm.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

2€ Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilaukset myös: www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Hinta sis. kuoren.