Sukuviesti 1/2017 by Sukuseurojen Keskusliitto

SUKUVIESTI

1 2017

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

1 2017

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 SSK ja Suomi 100 vuotta 5 Ikä on iloinen asia! Irina Baehr-Alexandrowsky 6 80 vuotta ja risat – Mustosten muistoja, Päivi Istala

9 Kultti ry 25 vuotta 10 Kansallisarkisto tutuksi, Kati Laitinen 13 Haussa Suomen paras kotiseutukirja 14 Lapsuutta ja nuoruutta peilaten, Jorma Lempiäinen & Viive Virtanen

Bengt Kelan perillisten sukuseuran 20-vuotisjuhlat, Eila Heikkinen

17 18

Rågell-sukukirja julkistettiin, Rogel-sukuseura Erosten sukutapaaminen Ristiinassa, Maila Viberg

19 Suku 2017 – Koko Suomen sukujuhla 20 Itsenäistymisen ajan kertomuksia sukukirjoissa, Markku Ruuskanen

24 Museovirasto avasi yli 100 000 kuvaa vapaaseen käyttöön

26 Sukua tutkimaan: Kirkonarkistot, osa 2 30 Käsityökulttuurista uusi verkkojulkaisu 31 Kuulutko sukuuni 2017

Kannessa: Kansallisarkisto on täynnä tarinoita ja meidän yhteistä historiaamme. Arkistolaitos täytti viime vuonna 200 vuotta. Sukuviesti esittelee Kansallisarkiston antia tämän päivän sukututkijoille. Kannen kuva: Kati Laitinen.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 38. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus ja tilaukset) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJANEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP | Ykkös-Offset, Vaasa

AIKATAULU 2017 Nro Ilmestyy 1/17 vk 7 2/17 vk 16 3/17 vk 25 4/17 vk 40 5/17 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Tuplas Oy, (09) 2420 119, info@tuplas.fi

Aineisto Varaukset 9.1. 19.12. 10.3. 17.2. 12.5. 21.4. 25.8. 4.8. 3.11. 13.10.

PÄ Ä K IR

Sukuni 100 vuotta

I T US

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlat ovat jo alkaneet ja jatkuvat vuoden loppuun. Moni on varmaan ehtinyt pohtia oman sukunsa vaiheita kuluneen sadan vuoden aikana. Millaisia muutoksia sukulaisten elämässä on tapahtunut? Minne suvun jäsenet ovat sijoittuneet asumaan vuosien saatossa? Onko suku kasvanut vai onko ehkä jopa kuihtumassa? Tapaavatko sukulaiset toisiaan vai elelläänkö kukin omissa oloissaan? Jos tavataan niin pidetäänkö juhlia vai pistäydytäänkö ihan muuten vaan tervehtimässä? Kaikesta tästä ja paljosta muustakin olisi mukava kuulla monesta eri suvusta. Ryhdytäänpä siis muistelemaan! Sukuviesti toivoo saavansa kirjoituksia pitkin vuotta, jotta voisimme julkaista jokaisessa tämän vuoden numerossamme tarinoita otsikolla Sukuni 100 vuotta. Kirjoitusten pituus mieluummin korkeintaan 3000 merkkiä. Kuva tai kaksi jutun mukana on tervetullut lisä. Lehden lukijat saavat vuoden lopussa äänestää mielestään parhaat kirjoitukset, joiden kirjoittajat saavat kunniakirjat ja kirjapalkintoja. Hyödyllisiä ohjeita kirjoitukseen voi löytää kirjoittajan ohjeesta nettisivuillamme: www.suvut.fi/keskusliitto/sukuviesti/kirjoittajanohjeet

Muisteluita malttamattomina odotellen, Sukuviestin toimitus ja asiantuntijaneuvosto

Sukuseurojen keskusliitto ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään lauantaina 20.5.2017 kello 15 Kotiseututalo Parkvillassa, Parkvillanpolku 1, Espoo. Ennen kokousta kevätseminaari kello 12. Kokouskutsu- ja aineisto sekä seminaarin ohjelma toimitetaan jäsenseuroille sähköpostilla ja julkaistaan Sukuseurojen keskusliiton toimihenkilöiden Facebook-ryhmässä. Tervetuloa! Sukuseurojen Keskusliitto ja Sukuviesti Facebookissa: www.facebook.com/SSK.Sukuviesti Toimihenkilöiden suljettu Facebook-ryhmä löytyy nimellä Sukuseurojen keskusliiton jäsenseurojen toimihenkilöt, linkki: www.facebook.com/groups/515071878668996

SUKUVIESTI 1· 2017

Sukuseurojen keskusliitto ja Sukuviesti-lehti

Suomi 100 vuotta Sukuseurojen keskusliitto ja Sukuviesti-lehti osallistuvat Suomi 100 vuotta juhlintaan yhdessä Karjalan tasavallan kansallisarkiston kanssa.

eri arkistojen tarjoamia mahdollisuuksia sukulaisten löytämiseen. Vuoden loppupuolella järjestämme vastaavan seminaarin Suomessa.

Kokoamme yhteistyössä projektin, joka tavoitteena on löytää molemmin puolin rajaa erilaisissa tilanteissa kadonneita sukulaisia ja luoda sukujen elossa oleviin jäseniin uusia yhteyksiä.

Tarkempaa tietoa projektista ja siihen liittyvistä tapahtumista seuraavassa lehdessämme sekä kotisivuillamme ja Facebooksivuillamme ja -ryhmissämme.

Projektin avaus suoritetaan Petroskoissa 15.–16.6. järjestettävässä seminaarissa, jossa käydään läpi

• Sukuni 100 vuotta -kirjoitukset Sukuviesti-lehdessä • Kadonneiden sukulaisten jäljillä. Yhteisprojekti Karjalan tasavallan kansallisarkiston kanssa. - Projektin avausseminaari Petroskoissa 14.–15.6.2017. - Löytääkö etsivä? Välitavoitteita ja uusia suunnitelmia. Kuulutko sukuuni -tapahtuman yhteydessä Vantaalla 7.–8.10.2017 - Marraskuun lopussa – joulukuun alussa seminaarin kakkososa pääkaupunkiseudulla. Seminaarin yhteydessä juhlistamme 100-vuotiasta Suomea. Karjalan tasavallan kansallisarkiston johtaja Olga Zharinova ja pääsihteeri Eine Kuismin viime syksynä suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Tampereella.

SUKUVIESTI 1· 2017

Tarkemmat ohjelmat myöhemmin.

Puheenjohtajan tervehdys lukijoille

Ikä on iloinen asia! Muumipapan muistelmat -kirjassa on Muumiperheen sukupuu. Muumipapan kohdalla lukee, että Muumipappa on pienenä löytynyt toripussista ja että vanhemmista ei ole tietoa. Vanhempiensa pienenä hylkäämä Muumipappa vie ajatukset omiin vanhempiimme ja esi-isiimme. Mitä kaikkea on Suomessa tapahtunut vuosien 1914–2005 välillä jolloin nämä kaksi valokuvaa on otettu? Kaksi maailmansotaa, Venäjän vallankumous, epävakaat olot, levottomuudet, kriisit, taloudelliset ja kulttuuriset muutokset, poliittiset vankileirit, säännöstelykortit. Itsenäisen Suomen alkuhistoria on täynnä dramaattisia tapahtumia ja käänteitä. Ei tarvitse kuin lukea C.G. Mannerheimin elämästä niin jännitysnäytelmä on valmis. Syödään yhdessä -tilaisuudet on mukava tapa juhlistaa maamme 100-vuotista itsenäisyyttä. Ei ole väliä syömmekö silloin mummon muussia ja lihapullia vai pizzaa ja hodareita tai gourmet-illallisen. Pääasia on, että vietämme aikaa yhdessä – vietämme hygge-aikaa. On ihanaa huomata miten kaksi kaunista ja upeaäänistä laululintuamme valloittavat maailmaa luoden samalla myönteistä Suomi-kuvaa. Saara Aalto on näyttänyt kaikille mitä suomalainen sisu tarkoittaa kun uskaltaa tehdä asioita, jotka ovat itselleen tärkeitä samalla kun kuuntelee sydämensä ääntä. Ja Camilla Bäckman on ensimmäinen suomalainen laulaja, joka palkattiin maailmankuulun Cirque du Soleil -teatterin laulusolistiksi ja viulistiksi. Saara ja Camilla luovat uskoa tulevaisuuteen. Onnea molemmille! Äitini, Lilli Baehr-Alexandrowskyn (1905–2005) motto oli aina Ikä on iloinen asia. Iloitkaamme ja juhlikaamme itsenäisen maamme 100-vuotista taivalta ja muistakaamme lämmöllä ja kiitollisuudella edesmenneitä sukupolvia, jotka mahdollistivat itsenäisen Suomen. Irina Baehr-Alexandrowsky Sukuseurojen Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja

Äitini, Lilli Baehr-Alexandrowsky 9-vuotiaana tyttösenä Vladivostokissa kaukana kotimaastaan ja 100-vuotiaana sukunsa ikäkuningattarena Kivelän sairaalassa Helsingissä.

SUKUVIESTI 1· 2017

80 vuotta ja risat Mustosten muistoja Olipa juhlavaa ja suorastaan ylpeän liikuttavaa kokoontua elokuussa 2016 Tuusulaan – maan vanhimpiin kuuluva Mustosten sukuseura (alun perin Mustos-suvun sukuyhdistys) vietti silloin 80-vuotisjuhliaan. Erityisen ansiokkaalta tuntui se, että juhlassa julkaistiin Mustosten sukuseuran 80-vuotishistoriikki, tekijöinään Vesa Mustonen ja Kaija Salminen. Seuraavassa kertomuksia taustoista ja myös itse juhlasta, johon otti osaa yli 100 suvun jäsentä. Millä tavoin sukuseurojen syntysanoja on lausuttu tai kirjoitettu, siitä on monenlaisia dokumentteja ja muistoja olemassa. Mustosten sukuseuran vanhin syntysanapaperi lienee kesäkuun 15. päivältä vuodelta 1929. Silloin synnytettiin Mustosten ensimmäistä su-

kukokousta, ajatuksen alullepanijoina olivat sisarukset Yrjö ja Kerttu Mustonen Nurmeksesta. Fil. maist. Yrjö toimi luonnon- ja maantiedon opettajana ja harrastuksena hänellä oli sukututkimus. Sisarensa Kerttu opiskeli veljensä tavoin Helsingin yliopistossa ja tuli myöhemmin tunnetuksi Suomen iskelmäsanoittajien kärkikaartiin kuuluvana runoilijana. Suvun suurin nimi on tietysti Eino Leino, hänen Mustos-Lönnbohmeihin kuuluvat lähiomaisensa olivat mukana sukukokousta koolle kutsumassa v. 1929. Heidän piiristään lähti liikkeelle kiertokirje, jota vei eteenpäin mm. Tampereen Hatanpään sairaaloiden

Mustosten ensimmäinen kokoontuminen Kajaanissa 15.6.1929. Kuvassa takana keskellä Artturi Lönnbohm, suvun ensimmäinen esimies, Eino Leinon isoveli. Toisessa rivissä ensimmäisenä ja kolmantena vasemmalta aloitteentekijät Yrjö ja siskonsa Kerttu Mustonen.

SUKUVIESTI 1· 2017

taloudenhoitaja Artur Mustonen. Itse kiertokirjeen on historia vienyt mennessään, mutta ruoveteläiselle pastori Mustoselle osoitetussa lähetekirjeessä Artur Mustonen kertoo, että edellisenä talvena ”ovat eräät Kajaanissa asuvat Mustos-Lönnbohm -sukuun kuuluvat henkilöt ryhtyneet puuhaamaan sanottuun sukuun kuuluvien yhteistä sukukokousta”. Se oli kutsuttu koolle Kajaaniin heinäkuuksi, ja Arturin mukaan ”on jo kesäkuun alkuun mennessä ilmoittanut noin 60 ’serkkua’ perheineen kokoukseen osallistuvansa”.

Mustoset järjestäytyvät Tuosta kokoontumisesta lähti Mustos-suvun sukuyhdistys liikkeelle, ensimmäisen tapaamisen valokuvassa ovat mukana sekä Yrjö että Kerttu Mustonen sekä Artturi Lönnbohm. Varsinainen perustaminen tapahtui Kajaanissa vuoden kuluttua eli 1930 ja nimeksi tuli siis Mustos-suvun sukuyhdistys. Kesti kuitenkin vielä viisi vuotta ennen kuin yhdistys rekisteröitiin. Tuo päivämäärä on 14. 5. 1935, ja se on siis seuran virallinen perustamispäivä. Ensimmäinen varsinainen sukukokous pidettiin kuitenkin Kuopiossa jo aiemmin, 7.8.1934, siellä oli puheenjohtajana Eino Leinon isoveli, insinööri Artturi Lönnbohm. Hänestä tuli sukuyhdistyksen ensimmäinen esimies, kuten puheenjohtajaa säännöissä nimitettiin, ja hän toimi tuossa tehtävässä vuoteen 1942 eli kuolemaansa saakka. Sukukokoukset oli määrä pitää joka viides vuosi, ja Mustoset ehtivät kokoontua 26.-27. 8. 1939 Helsingissä. Ohjelmassa oli yhteinen illallinen, seuraavana aamuna käynti Hietaniemen hautausmaalla Eino Leinon haudalla ja sen jälkeen huvimatka Suomenlinnaan.

Yhdistys ”nukkui” lähes 40 vuotta Sodan syttyminen aiheutti täydelliseltä näyttävän katkon yhdistyksen toiminnassa, ja hiljaiselo jatkui sodan jälkeenkin lähes neljäkymmentä vuotta, jatkajia ei löytynyt. Toimintaa käynnistettiin uudelleen vasta 1980-luvun alussa. Historiikin tekijä Vesa Mustonen sanoikin aineistoa kootessaan huomanneensa, että hänellä oli työn alla ”vähän alle 40-vuotishistoriikki”. Vuosina 1983–84 sai uusi valittu sukuneuvosto paljon aikaan, ja esimiehen Kauko Mustosen toimesta kutsuttiin kunniajäseniksi 70 vuotta täyttäneet Eya Leino (Eino Leinon tytär) ja säveltäjä Aimo Mustonen. Erityisesti satsattiin sukututkimukseen – Mustosissa on yhteensä 35 eri sukuhaaraa ja tutkimista siis riittää. Lehti-ilmoituksia ja -artikkeleita alkoi ilmestyä, liityttiin jäseneksi Suomen Sukututkimusseu-

SSK:n kultaisen ansiomerkin saajat ja seuran kunniajäsenet Tapio ja Timo Mustonen.

raan ja Sukuyhteisöjen Tuki ry:hyn. Aimo Mustonen sävelsi sukuyhdistykselle laulun ”Sukumme mahtava virta” – laulun sanoitti radiotoimittaja Esko Mustonen, ”Herra Sävellahja”. Sukuvaakunan luonnos hyväksyttiin sukukokouksessa 1983 – sen oli suunnitellut graafikko Salme Eriksson, ja kuviona on ensimmäinen tunnettu Mustosten puumerkki, Antti Mustosen käpäläristi 1500-luvun lopulta. Vaakunan värit ovat musta ja kulta.

Toiminnan aaltoliikettä Seuranneet vuodet ovat olleet yhdistystoiminnassa aika tavallista aaltoliikettä, aktiivikausia ovat seuranneet hiljaisemmat vaiheet. Yhdistyksen henkiin herättäneen lehtimies Kauko Mustosen jälkeen esimiehinä ovat olleet mm. kirkkoherra Ilmari Mustonen, agronomi Kaarlo Mustonen, mainosmies Pekka Mustonen ja toimitusjohtaja Timo Mustonen. Vuoden 2014 tietämissä Mustosten sukuseurassa mietittiin 80-vuotisjuhlien järjestämistä. Kun sukukokousten sykli on ollut kolme vuotta ja seuraavaksi vuorossa olisi vuosi 2016, päätettiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja viettää 80-vuotisjuhla tuona vuonna, vuoden viiveellä siis. Monen maakunnissa pidetyn sukukokouksen jälkeen kokousvuorossa oli pääkaupunkiseutu, paikaksi valikoitui Tuusulan rantatie. Pitkästä aikaa oli aika kutsua kaksi kunniajäsentä. Rehtori Tapio Mustonen Joensuusta, sukuneuvoston pitkäaikainen jäsen ja varapuheenjohtaja, jonka suuri ansio on ollut Mustos-arkiston saaminen Joensuun maakunta-arkistoon. Toinen kunniajäsenyys myönnettiin monivuotiselle suvun esimiehelle Timo MustoselSUKUVIESTI 1· 2017

le Lohjalta – hän oli toimessa 1998– 2010. He saivat myös Sukuseurojen Keskusliiton kultaisen ansiomerkin työstään Mustosten hyväksi. Juhlat olivat hauskat ja viihdyttävät. Käytiin bussiretkellä Ainolassa ja Halosenniemessä, kuunneltiin sukututkimusesitelmä, tavattiin ”Rantatien runoruhtinas” Eino Leino näyttelijä Heikki Lundin hahmossa, ja juhlaesitelmän piti psyk. tri Mirja Malmberg mielenkiintoisesta aiheesta ”Sisarusten välisistä suhteista”. Kerrottiin tarinoita oman sukuhaaran Mustosista ja nähtiin vanhoja valokuvia. Kokoustettiin, mutta oli myös soittoa ja laulua, ostettiin Mustos-tuotteita ja haastettiin sukulaisten kanssa kolmen kuluneen vuoden jutut. Iloisin mielin lähdettiin jatkamaan sukuseuran vaiheita uuden sukuneuvoston ja puheenjohtaja Tero Mustosen johdolla. Muistoja merkitsi paperille Päivi Istala, Mustosten sukuseuran esimies 2010–2016.

80-vuotisjuhlat valmistelleen sukuneuvoston jäseniä: vas. eturivissä sihteeri Kaija Salminen, esimies Päivi Istala, Vuokko Mustonen, Riitta Hyttinen ja Sointu Elo, takarivissä vas. Jorma Vappula, Vesa Mustonen ja Timo Mustonen.

Osa Mustosten sukuseuran 80-vuotisjuhlien yleisöstä Tuusulan rantatiellä hotelli Gustavelundissa.

SUKUVIESTI 1· 2017

Mustosia Ainolassa Jean Sibeliuksen haudalla, keskellä kirjavassa puserossa esittelemässä Ainolan puutarhasta väitellyt fil.tri Julia Donner.

Lähes kaikkien suomalaisten kulttuuri-, tiede-, mielipide- ja taidelehtien kattojärjestö

Kultti ry 25 vuotta Suomalaisten kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultin perustamisesta on kulunut 25 vuotta. Kultti syntyi ensisijaisesti edunvalvontajärjestöksi. Vuosien saatossa se on laajentunut monipuolisia palveluita jäsenlehdilleen tarjoavaksi media-alan kattojärjestöksi ja riippumattoman journalismin äänitorveksi. Syntymäpäivien kunniaksi Kultin arkistot pengottiin ja vaiheista koottiin raportti Kultin ensimmäinen neljännesvuosisata. Juhlavuottaan viettää myös Iso Numero -lehti, joka ilmestyy tänä vuonna kuusi kertaa. Kultin laaja ja monipuolinen jäsenistö on koko yhdistyksen toiminnan ydin. Jäsenmäärä on vakiintunut alkuvuosien 80 lehdestä noin 200 lehteen. Nyt Kulttiin kuuluvat lähes kaikki suomalaiset taide- ja kulttuurilehdet – kuten Sukuviesti – sekä valtaosa mielipide- ja tiedelehdistä.

Jäsenistölle koulutusta ja Vuoden laatulehti-palkinto Kultti on aina ollut ajan hermolla. Jo alkuvuosina yhdistys järjesti ajankohtaisia seminaareja ja kekseliäitä markkinointitempauksia. 1990-luvun puolivälissä jäsenlehdet saivat koulutusta taittamisesta, internetistä ja nettisivujen perustamisesta. Seminaarien aiheina olivat mm. median murros ja pienlehtien strategiat muuttuvassa mediassa. Kymmenen vuotta myöhemmin Kultti perusti Helsingin Kaapelitehtaalle Kulttuurilehtigallerian ja jakoi ensimmäisen Vuoden laatulehti -palkinnon sekä oli näyttävästi mukana Päivälehden museon Tuhannet turnajaiset -kulttuurilehtinäyttelyssä.

pumattoman journalismin väylänä laajempaan jakeluun. Vuonna 2013 Kultti liittyi Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen jäseneksi. Valtamedian kriisiytyessä yhä uusin tavoin Kultin jäsenlehdet pitävät huolta, että julkisuudessa näkyy moniäänistä ja pohdittua journalismia jatkossakin. Kesällä 2011 Kultin köyhyydenvastaisena tempauksena alkanut Iso Numero on viidessä vuodessa kasvanut varteenotettavaksi aikakauslehdeksi, joka on merkittävä tulonlähde sadoille myyjille. Isossa Numerossa julkaistaan valikoituja paloja Kultin jäsenlehdistä sekä omaa laadukasta yhteiskunnallista journalismia. Lehti palkittiin vuonna 2013 Villa Karon ystävät ry:n Prinssipantteripalkinnolla, vuonna 2015 opetus- ja kulttuuriministeriön laatupalkinnolla ja vuonna 2016 Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton Salli-journalistipalkinnolla. 25-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Kultin arkistot järjestettiin ja luovutettiin Kansallisarkistoon tänä syksynä. Projektisihteeri Herman Raivion raportti Kultin ensimmäisistä 25 vuodesta löytyy osoitteesta http://www.kultti.net/uutiset/359/ Sukuseurojen keskusliitto ja Sukuviesti-lehti esittävät Kultille parhaat onnittelut ja lämpimät kiitokset erittäin hyvästä yhteistyöstä, joka toivottavasti jatkuu edelleen.

Moniäänistä ja pohdittua journalismia Sananvapaus on ollut Kultin toiminnassa aina tärkeää. Vuonna 2011 Kultin hallitus perusti Iso Numero -lehden, joka paitsi tarjoaa lisätuloja vähävaraisille, toimii myös Kultin jäsenlehtien riipSUKUVIESTI 1· 2017

Kansallisarkisto tutuksi Teksti ja kuvat: Kati Laitinen

Kansallisarkistomme täytti viime vuonna 200 vuotta. Tässä jutussa käydään läpi Kansallisarkiston historiaa ja kerrotaan, mitä ensimmäistä kertaa kansallisarkistossa vierailevan olisi hyvä tästä paikasta tietää. Kansallisarkisto on monelle sukututkijalle tuttu paikka. Sen hämyisessä tutkijasalissa on moni sukututkija viettänyt pitkiä päiviä omaa sukupuutansa rakentaen, selaillut hauraita kellastuneita sivuja ja haistellut vanhan paperin tuoksua. Kansallisarkistossa on koettu lukemattomia ahaa-elämyksiä ja onnistumisentunteita, kun oman historian pienet ja vähän isommat palaset on saatu liitetyksi yhteen. Aloitteleville sukututkijoille Kansallisarkisto voi olla täysin vieras paikka. Jos näin on, kannattaa aivan aluksi tutustua Kansallisarkiston kotisivuihin. Sivuilta löytyy kattavasti tietoa niin aloittelevalle kuin kokeneemmalle Kansallisarkiston kävijälle.

SUKUVIESTI 1· 2017

Ensimmäistä kertaa Kansallisarkistossa vieraileva voi osallistua esittelykierrokseen, joita järjestetään ryhmille tilauksesta. Aukioloaikoina järjestetyt esittelyt ovat maksuttomia. – Esittelykierrokset ovat kuitenkin hyvin yleisluontoisia ja ne käsittelevät yleisellä tasolla Kansallisarkistoa, rakennusta ja tutkimista. Sukututkimus mainitaan vain ohimennen, Kansallisarkiston ylitarkastaja Ville Kontinen kertoo. Kontinen suositteleekin sukututkimuksesta kiinnostunutta osallistumaan esimerkiksi kansanopistojen järjestämille sukututkimuskursseille, joilla kerrotaan myös erilaisten aineiston tutkimisesta ja saatavuudesta.

Suomen arkistolaitoksesta Kansallisarkistoksi

Maakunta-arkistot ovat nyt toimipisteitä

Suomen arkistolaitos syntyi Venäjän ja Ruotsin sopiman Haminan rauhan perusteella vuonna 1809. Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suurruhtinaskuntana ja maatamme koskeva aineisto siirrettiin Ruotsista Suomen virkamiesten käytettäväksi. Arkistolaitoksen virallisena syntymäpäivänä pidetään marraskuun 25. päivää vuonna 1816, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri I hyväksyi päätöksen pysyvän arkistonhoitajan perustamisesta Suomen senaattiin. Viime vuoden marraskuussa Kansallisarkistossa siis juhlittiin 200-vuotispäiviä. Vuonna 1859 arkisto avattiin yleisölle ja kymmenen vuotta myöhemmin nimi muutettiin Valtionarkistoksi. Valtionarkisto siirrettiin vuonna 1890 Senaatin linnasta omaan rakennukseensa Rauhankadulle professori C.G. Nyströmin suunnittelemaan rakennukseen. Snellmaninkadun puoleinen siipirakennus valmistui vuonna 1928 ja professori Olof Hanssonin suunnittelema lisärakennus vuonna 1972. Vuonna 1994 nimi vaihdettiin Kansallisarkistoksi, mikä vastaa paremmin laitoksen yhteiskunnallista tehtävää. Kansallisarkisto sai lisätilaa Siltavuorenrannalta vuonna 2000. Vuonna 2008 Kansallisarkistoon siirrettiin valtioneuvoston arkisto ja sota-arkisto.

1920-luvulta lähtien Kansallisarkiston toiminta laajeni vähitellen valtakunnalliseksi, kun ensimmäiset maakunta-arkistot perustettiin: Hämeenlinnaan 1927, Ouluun ja Turkuun 1932, Mikkeliin 1934, Vaasaan 1936, Jyväskylään 1967 ja Joensuuhun 1974. Saamelaisyhteisö sai oman saamelaisarkistonsa vuonna 2012 Inariin. Mikkelistä löytyvät myös luovutetun Karjalan aineisto, Viipurin arkiston perintö, joka houkuttelee kävijöitä ympäri Suomea. Vuoden 2017 alusta lähtien ei ole enää arkistolaitosta, eikä maakunta-arkistoja, vaan on vain yksi Kansallisarkisto. – Entiset maakunta-arkistot ovat Kansallisarkiston eri toimipaikkoja kuten esimerkiksi Kansallisarkisto Hämeenlinna, Kontinen sanoo.

Sukututkijoita suuri osa Kansallisarkiston vierailijoista pyritään pitämään tarkkaa kirjaa, jotta palveluita pystytään rakentamaan paremmin kävijäprofiiliin sopivaksi. – Syksyisin ja keväisin kävijöitä on enemmän eli noin sata asiakasta päivässä. Kesäisin on hiljaisempaa.

SUKUVIESTI 1· 2017

Kontisen mukaan päivittäisistä kävijöistä noin puolet on sukututkijoita. Sukututkijat, joiden tutkimus perustuu kirkonkirjoihin tai henkikirjoihin saattavat käydä Kansallisarkistossa useiden vuosien ajan ja viipyä tutkijasaleissa useita tunteja kerrallaan. Yksittäistä tietoa tai henkilöä etsivät saattavat tehdä arkistoon vain lyhyen muutaman tunnin vierailun. Vakioasiakkaat käyvät henkilökunnallekin tutuiksi ja joskus asiakas saattaa mieltyä tiettyyn päivystäjään ja toivoa juuri häntä auttamaan. – Paikalla oleva henkilökunta vaihtelee vuorojen mukaan. Kaikkia asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti.

Apuna kotisivut ja verkkopalvelut Kansallisarkiston asiakaspalvelu on ilmaista ja valtaosa asiakirjoista on julkisia ja kaikkien halukkaiden käytettävissä. Tutkijasalien päivystäjiltä voi kysellä käyttörajoituksista ja pyytää apua oikeiden lähteiden etsimisessä. Kansallisarkiston kotisivuilta löytyy runsaasti tietoa muun muassa erilaisten aineistojen etsimiseen. Jos ei esimerkiksi tiedä, missä toimipisteessä haluttu aineisto sijaitsee voi sitä selvittää Astia-verkkopalvelun avulla. – Suositeltavaa on myös tilata aineisto Astia-palvelun kautta etukäteen. Mutta jos itse ei sitä pysty selvittämään, niin aina voi soittaa ja kysyä. Kansallisarkiston aineistot - sivulta löytyy pitkä rivi tietokantoja, joiden avulla voi etsiä juuri tietyntyyppistä aineistoa. Esimerkiksi Aarre- arkistorekisteristä löytyvät tiedot puolustusvoimien ja puolustushallinnon aineistoista ja Karjala-tietokanta sisältää luovutetun Karjalan alueen kirkonkirjat 1600-luvulta alkaen. Asiakirjojen digitalisointi aloitettiin 1990-luvulla. Digitaalisiin aineistoihin pääsee käsiksi kotikoneelta. – Jos digitoituaineisto on käyttörajoitettua, kuten sata vuotta nuoremmat kirkonkirjat ja henkikirjat, pitää aineistoa tutkia Kansallisarkiston tutkijasaleissa. Mikrofilmattuja aineistoja voi tutkia Kansallisarkistossa tai kaukolainattuna lähikirjastoissa. Astia-palvelun kautta voi hakea myös käyttölupaa käyttörajoitettuun aineistoon ja tilata maksullisia asiakirjajäljenteitä.

Käsittele asiakirjoja huolella ja tutustu tutkijasalietikettiin Asiakirjoja tulee käsitellä huolellisesti ja varovaisesti. Ennen aineistojen käyttöä on syytä tutustua tutkijasalietikettiin. Tutkijasaleihin ei esimerkiksi saa viedä laukkuja tai eväitä, valokuvien käsittelyssä on hy12

SUKUVIESTI 1· 2017

vä käyttää henkilökunnalta saatavia puuvillahanskoja ja hauraita avoimia kirjoja ei tule pinota päällekkäin. Saleissa tulee noudattaa hiljaisuutta, kännykkään ei saa puhua ja ne tulee pitää äänettöminä. – Asiakkaamme tuntevat hyvin salietiketin. Joskus laukut saattavat epähuomiossa kulkeutua saliin, mutta hyvin vähän on mistään huomautettavaa, Kontinen kiittelee. Vaikka aineisto on ainutlaatuista, vain se yksi kappale maailmassa, ei sen käsittelyä kuitenkaan tarvitse pelätä, jos noudattaa huolellisuutta. Kansallisarkistolla oma konservointiyksikkö, joka konservoi vahingoittuneita ja huonokuntoisia asiakirjoja. – Meillä on olemassa aran aineiston käsittelyyn erilliset ohjeet ja kaikista arin aineisto on käyttökiellossa.

Kansallisarkiston tehtävät Kansallisarkisto on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva virasto. Työntekijöitä on noin 220. Kansallisarkiston pääjohtajalla on valtionarkistonhoitajan arvonimi. Pääjohtajana toimii Jussi Nuorteva. Kansallisarkiston tehtäviin kuuluu muun muassa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien viranomaisten asiakirjojen säilymisen varmistaminen, arkistotoimen asiantuntijaviranomaisena toimiminen sekä pysyvästi säilytettävien asiakirjojen saatavuuden, käytön ja niihin perustuvan tutkimuksen edistäminen. www. arkisto.fi

Teemu Keskisarja valitsee voittajan

Haussa Suomen paras kotiseutukirja Historioitsija Teemu Keskisarja valitsee Vuoden kotiseututeoksen 2017. Suomen Kotiseutuliiton jakama tunnustus kannustaa kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuo näkyvyyttä hyvälle kotiseutukirjallisuudelle. Vuoden kotiseututeos -kilpailuun voi osallistua kirja, joka on julkaistu palkitsemisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna. Kirja tulee toimittaa ehdotuslomakkeen kanssa Kotiseutuliiton toimistoon 31. toukokuuta mennessä. Vuoden kotiseututeos julkistetaan Turun kansainvälisillä Kirjamessuilla lokakuun alussa.

Tarpeellista käyttökirjallisuutta Suomessa julkaistaan vuosittain valtava määrä kotiseutukirjoja. Niiden lähtökohtana on tyypillisesti paikkakunta, kaupunginosa tai kylä ja ne esittelevät seudun historiaa ja kulttuuriympäristöä sekä kertovat sukujen tarinoita. – Arvostan kotiseutukirjojen kieltä ja kerronnan tasoa, niiden tarinallisuutta. Näitä kirjoja tehdään usein harrastuspohjalta ja vapaaehtoistyönä, mutta huolellisemmin ja pidempään kuin monia väitöstutkimuksia, historioitsija Teemu Keskisarja perustelee lupautumistaan Vuoden kotiseututeoksen valitsijaksi. – Kotiseutuylpeys ja kotiseuturakkaus ovat voimavaroja. On helpompi ymmärtää maailmaa, kun tietää, missä omat juuret ovat. Keskisarja on huomannut, että kotiseutujulkaisuille riittää vuodesta toiseen paljon kysyntää ja yleisöä. – Kotiseutukirjat ovat tarpeellista käyttökirjallisuutta. Itsekin käytän kotiseutujulkaisuja lähteinä omissa tutkimuksissani.

Paikallisten ääni Keskisarja valitsee Vuoden kotiseututeoksen Suomen Kotiseutuliiton nimittämän palkintoraadin valikoimista finalisteista. Raadin puheenjohtajana toimii Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo. – On kiinnostavaa kuulla historiantutkijan huomioita ja havaintoja paikallishistoriaan painottuvasta kotiseutukirjallisuudesta ja sen käsittelytavoista suhteessa historiaan. Keskisarja itse käsittelee historiantutki-

Teemu Keskisarja. Kuva: Hanna Weselius.

muksen aiheitaan usein hyvin ihmisläheisesti. Myös kotiseutukirjallisuudessa paikalliset ihmiset saavat äänen, Vanhatalo sanoo. Finalistit valitaan vertailemalla ehdolla olevien teosten ulkoasua, kuvatarjontaa, taittoa, viimeistelyä, tekstien loogisuutta sekä miten sisältöaines on valittu ja toimitettu. Valintaan vaikuttaa myös tarjotun tiedon yleistettävyys sekä se, miten sisältö sijoitetaan laajempiin kokonaisuuksiin. – Kotiseutukirjallisuudessa on tärkeää luotettavuus, paneutuminen ja informatiivisuus sekä paikallisten näkökulmien mukaan ottaminen. Hyvä kotiseututeos antaa tietoa niin entisille, nykyisille kuin uusille asukkaille, Vanhatalo kertoo. Lisätiedot ja ehdotuslomake: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot/ vuoden-kotiseututeos. SUKUVIESTI 1· 2017

Lapsuutta ja nuoruutta peilaten Lempiäisten sukuseura Turussa ja Lappeenrannassa Tekeillä olevaan sukututkimukseen liittyen sukuseura toteutti yhteistyössä Turun yliopiston kansatieteen opintoalan edustajien, opettajien ja opiskelijoiden toimesta kaksi mittavaa perinteen keruutapahtumaa. Turussa 14.5. järjestettyyn tapahtumaan kokosimme Turun seudulla ja lähiympäristössä asuvia seuran jäseniä – pääosin alun perin Uudenkirkon sukuhaaran edustajia. Vilkkaan tilaisuuden antina saimme runsaan aineiston tutkimuksen käyttöön. Vastaavanlainen tilaisuus Lappeenrannan linnoituksessa Kehruuhuoneella toteutui 17. syyskuuta. Karjalainen vilkkaus leimasi tilaisuutta, jonka tuloksena tutkimuksen lähdemateriaali täydentyi merkittävästi. Lappeenrannan tilaisuuden oheistapahtumana toteutettiin erityisesti nuorille ja moottoriurheiluun hu-

rahtaneille offroad-tapahtuma. Pekka Lempiäisen tilalla Lappeenrannan Rapattilassa noin parikymmentä sukuseuran jäsentä pääsi tutustumaan harrastukseen Jarkko Lempiäisen ja alan harrastajien avustuksella. Kaikki halukkaat saivat radalla kyytiä aidoilla offroadautoilla käsittämättömän vaikeassa maastossa. Tilaisuutta tähditti myös Suomen armeijan kalustoon vielä 1960-luvulla kuulunut neuvostovalmisteinen panssarivaunun alustalle rakennettu ATS-tykinvetäjä. Kyyti oli äänekäs ja mieleen painuva. Seuran ja Turun yliopiston kansatieteen opintoalan yhteistyönä rakentuva uudentyyppinen sukukirja on työn alla. Se pyritään julkaisemaan Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi tänä vuonna.

Lapsuuden ympäristö -piirustustehtävä. Kuva: Jorma Lempiäinen.

SUKUVIESTI 1· 2017

Jorma Lempiäinen

15-vuotiaan teinitytön tunnelmat Offroadtapahtumasta Ensiksi ohjelmassa oli ajelu tykinvetäjällä. Menimme autoilla paikkaan mistä sen kyyti lähti. Tykinvetäjän kyytiin mahtui noin 10 henkilöä. Tykinvetäjästä lähti hirveän kova ääni, ja kyyti oli todella tärisevää ja kaltevaa. Kyyti tykinvetäjällä oli hauskaa ja todella ainutlaatuista, koska en ollut koskaan ennen ollut sellaisen kyydissä. Seuraavaksi ohjelmassa oli ajelu offroad-autoilla. Autoja oli tapahtumassa kolme. Niissä oli kaksipaikkainen ohjaamo ja lava jossa oli työvälineitä. Kaikki halukkaat pääsivät ajelulle. Autot lähtivät ajamaan kierrosta suoraan metsään. Auto meni suoraan kivistä ja kannoista yli. Parasta minusta oli, kun auto meni todella jyrkkää mäkeä ylös, missä oli paljon kiviä, siis ihan keskeltä metsää. Kuljettajalta oli myös todella mielenkiintoista kysellä autoihin liittyviä asioita. Minulla ei tietenkään vielä ole ajokorttia, olenhan alaikäinen, joten sellaisen auton ajaminen vaikutti minusta vaikealta, vaikka se kuulemma oli ihan helppoa. Kaiken ohjelman tietenkin kruunasi ruoka. Paistoimme itse grillimakkaraa, jonka kanssa oli perunasalaattia ja jälkiruoaksi kahvia ja pullaa Pekka Lempiäisen mökillä. Viive Virtanen

Eija Schwartz haastattelee. Kuva: Jorma Lempiäinen.

Offroad-seikkailu odottaa. Kuva: Kari Virtanen.

Kallistaa vaan ei kaadu. Kuva: Jorma Lempiäinen. SUKUVIESTI 1· 2017

Bengt Kelan perillisten sukuseuran 20-vuotisjuhlat Kuusamossa Vuosi 2016 oli sukuseuran 20. toimintavuosi. Sukutapaaminen ja juhlakokous pidettiin 30.–31.7.2016 Kuusamossa. Sukutapaaminen alkoi lauantaina 30.7. Kuusamo-opistolla ilmoittautumisella ja ruokailulla. Kello 13 lähdimme Saapungin linja-autolla tutustumaan Bengtin pojanpoikien Danielin ja Sigfridin asuinsijoille Rukajärvelle ja Virkkulaan. Sukuseuran esimies Seppo Kela oli oppaana Nissinvaaran, Rukajärven ja Tahkolanrannan asuinpaikoilla. Toimittaja Jaakko Heikkinen jatkoi oppaana Virkkulan kylään, jossa saimme käydä Danielin ja hänen perillistensä rakentamassa pihapiirissä. Kävimme nykyisin Arto Kelan omistamassa ja asumassa 1800-luvulla rakennetussa talossa, joka on säilynyt sodan tuhoilta. Sitten jatkoimme matkaa Rukankylään, joka on tunnettu talviurheilukeskus. Pidimme kahvitauon, jonka aikana meidät yllätti kova ukonilma ja kaatosade. Päivän ohjelma jatkui kirkonkylässä Jaakko Heikkisen opastuksella tutustumalla ”historiapolkuun”, jo16

SUKUVIESTI 1· 2017

ka lähtee kuuluisasta Kelanrannasta. Rannassa on ollut sauna, jossa selviteltiin niin kunnan kuin myös seurakunnan asiat. Sanonta ”asiat ei selviä edes Kelan kuumassa saunassakaan” on vielä tänä päivänäkin tunnettu lausahdus. Jatkoimme matkaa Sukujenpuistoon oman sukupuumme juurelle ja edelleen kirkkopuistoon Kuusamon lukkarien muistomerkille. Laskimme kukat esi-isämme Bengtin muistolle ja veisasimme virren Herraa hyvää kiittäkää. Sunnuntaina 31.7. osallistuimme kello 10 messuun Kuusamon Pyhän Ristin kirkossa, jonka jälkeen oli ruokailu Kuusamo-opistolla. Kello 13 alkoi sukujuhla ja sukukokous Kuusamo-opiston juhlasalissa. Sukuseuran esimies Seppo Kela toivotti vieraat tervetulleiksi, jonka jälkeen sytytimme kynttilän ja vietimme hiljaisen hetken poisnukkuneiden sukulaisten muistolle. Pienet viulistit Ea Kallunki, Petriina ja Marina Määttä sekä pianisti Ia Kallunki esiintyivät. Esi-

mies Seppo Kela esitti laatimansa historiikin suku- telmän Erämaaelämää Palojärven Kivelässä Bengtin seuran 20-vuotisesta toiminnasta, jonka jälkeen al- poikien aikaan. koi sääntömääräinen sukukokous. Hyväksyttiin toiHallituksen myöntämät sukuviirit ojennettiin 20 mintakertomukset ja tilit edellisiltä kolmelta vuodelta vuotta hallituksessa olleille Eila Heikkiselle, Jouko Kesekä toimintasuunnitelmat ja talousarviot seuraavil- lalle ja Timo Kelalle. Viirin saivat myös Mirjami Kele kolmelle vuodelle. la-Hämäläinen sukuseuran hyväksi tekemästä ansiokHallituksessa 20 vuotta olleet Eila Heikkinen, Jou- kaasta työstä sekä pitkäaikainen toiminnantarkastako Kela ja Seppo Kela sekä 9 vuotta ollut Aini Män- ja Vuokko Kela. tyjärvi pyysivät eroa. Hallituksessa jatkavat Jari KeSukuseurojen Keskusliiton myöntämät kultaiset la, Oulu, Timo Kela, Kuusamo, Sirkka Kumpumäki, ansiomitalit ojennettiin sukuseuraa 20 vuotta johtaPudasjärvi ja Paavo Lohvansuu, Pudasjärvi. Uusiksi neelle esimies Seppo Kelalle ja ansiokasta sukututkijäseniksi valittiin Sirkka Paasovaara, Suomussalmi, musta tehneelle, 14 vuotta sukuseuran hallituksessa Timo Räisänen, Kuusamo ja Arto Veteläinen, Kuusa- olleelle sukututkija Paavo Lohvansuulle. mo. Kokouksen päättymisen jälkeen kuulimme sukuTilaisuuden lopuksi siirryimme sukuseuran tarjoRågellin sukukirjan julkistamistilaisuus tutkija Pertti Ervastin ansiokkaan esitelmän aihees- amille juhlakahveille täytekakun kera. ta Kuusamolaisten geenitutkimus ja elämänkuvauksia ja toisena sukututkija Marjatta Tuomikosken esiTeksti: Eila Heikkinen Kuva: Jaakko Heikkinen

Lauantaina 15.10.2016 Rantakartanossa Porissa julkistettiin merikarvialaislähtöisen Rogelsukuseuran odotettu sukukirja. Henkilöitä kirjassa on kaikkiaan 67 048, jälkeläisiä 17 sukupolvess 44 895, puolisoita 16 019 ja puolisoiden vanhempia 6 132.

Seuran varapuheenjohtaja Antero Saarivirta piti puheen, jossa hän kertoi uuden kirjan valmistumiseen liittyneistä toimista sekä esitteli kirjaa sanallisesti. Ruokarukouksen ja päätössana lausui kirkkoherra Tom Broberg. Ruokailun lomassa sukulaiset saattoivat keskustella keskenään j sen jälkeen15.10.2016 nauttia ohjelmasta, johon kuului muassa Lopuksi vierailla oli Mitalin ojensimusiikkiesitys. sukuseuran puheenLauantaina Rantakartanossa Porissa jul-muun vielä tilaisuus kysyä muun muassa DNA-sukututkimuksesta. johtaja Virve Usva-Tuomela. kistettiin merikarvialaislähtöisen Rogel-sukuseuran

Rågell-sukukirja julkistettiin odotettu sukukirja. Henkilöitä kirjassa on kaikkiaan

Sukukirjan tietojen kerääminen

on ollut valtava työ, Huhtalalla josta kiitettäköön 67 048, jälkeläisiä 17 sukupolvessa 44 895, puolisoita Vastajulkistettu kirja oli jo toinen, jonka kirjoittamisessa Ansa oli ollut merkittävä työ myös kaikkia sukutietoja lähettänei16 019 ja puolisoiden vanhempia 6 132. Sukuseurojen Keskusliitto myönsi hänelle kultaisen ansiomitalin suomalaisen sukuseuratoiminnan Seuran varapuheenjohtaja Antero Saarivirta piti tä. Rågell-sukukirja on kunnioitettahyväksi ansiokkaasta työstä. Mitalin ojensi sukuseuran puheenjohtaja Virve Usvavan kokoinen, kaksiosainen teos, jonka arvo sukuhispuheen, tehdystä jossa hän kertoi uuden kirjan valmistumiseen liittyneistä toimista sekä esitteli kirjaa sanallises- toriallisena lähteenä säilyy pitkälle tulevaisuuteen. JulTuomela.

ti. Ruokarukouksen ja päätössanat lausui kirkkoher- kistamistilaisuuden jälkeen kirja on ostettavissa Merikarvian kunnantalolta ra Tom Broberg. Ruokailun lomassa on sukulaiset saatSukukirjan tietojen kerääminen ollut valtava työ, josta kiitettäköön myös kaikkia sukutietoja sekä tietenkin tilattatoivat keskustella keskenään ja sen jälkeen nauttia ohlähettäneitä. Rågellin suku -kirja on kunnioitettavan kokoinen, kaksiosainen teos, jonka arvo vissa postitse. jelmasta, johon kuului muun muassa musiikkiesitys. sukuhistoriallisena lähteenä säilyy tulevaisuuteen. Julkistamistilaisuuden jälkeen kirja on Lopuksi vierailla oli vielä tilaisuus kysyäpitkälle muun muassa DNA-sukututkimuksesta. ostettavissa Merikarvian kunnantalolta sekä tietenkin tilattavissa postitse. Rogel-sukuseura ry:n hallitus Vastajulkistettu kirja oli jo toinen, jonka kirjoittamisessa Ansa Rogel-sukuseura ry:n hallitus Huhtalalla oli ollut merkittävä työ. Rågellin sukukirjan jul Sukuseurojen Keskusliitto myönsi hänelle kultaisen ansiomitalin suomalaisen sukuseuratoiminnan hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä.

Lauantaina 15.10.2016 Rantakartanossa Porissa julk SUKUVIESTI 1· 2017 17 sukuseuran odotettu sukukirja. Henkilöitä kirjassa o

Erosten sukutapaaminen Ristiinassa Sukuseura Eronen ry perustettiin kesällä 1995 Rantasalmella, joka on myös seuran kotipaikka. Seuran jäsenmäärä on vakiintunut noin kolmeensataan henkilöön. Vuosikokous ja suvun yhteinen tapaaminen järjestetään joka kolmas vuosi. Suvun kahdeksas kokoontuminen toteutettiin sateisena viikonloppuna viime kesäkuussa hotelli Heimarissa Ristiinassa. Tällä kertaa osanottajamäärä jäi sukuseuran historian pienimmäksi, noin 45 henkilöön. Mukana olleilla oli kuitenkin mukavaa! Ennen varsinaista kokoontumista Erosille oli järjestetty opastettu tutustumiskierros Päämajamuseoon. Useimmat tulijat pysähtyivätkin museolla Mikkelin keskustassa ja kierros koettiin antoisaksi.

Vuosikokous Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Eero Eronen ja sihteerinä sukuseuran sihteeri Maila Viberg, molemmat Rantasalmelta. Vuosikokous vahvisti tilinpäätökset ja myönsi hallituksen jäsenille tili- ja vastuuvapauden vuosikokous-

ten välisiltä vuosilta. Sukuseuran talous on hyvässä kunnossa. Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan, 20 euroa vuodessa.

Henkilövalinnat Vuosikokous valitsi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi sukuseuralle puheenjohtajan, varapuheenjohtajan sekä neljä varsinaista hallituksen jäsentä ja neljä varajäsentä. Matias Eronen Espoosta valittiin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajana. Varapuheenjohtajaksi nousi uusi kasvo Yrjö Eronen Rääkkylästä. Hallituksessa jatkavat entisinä varsinaisina jäseninä Marja-Liisa Rytilahti Lahdesta ja Tapio Eronen Rantasalmelta, uusiksi jäseniksi valittiin Ulla Eronen Kiteeltä ja Kirsi Tuominen Kuopiosta. Hallituksen varajäseninä jatkavat entiset Timo Eronen Joensuusta, Elina Kianto Savonlinnasta ja Juhani Starczewski Jyväskylästä sekä uutena Ritva Ojell Joensuusta. Kaikki valinnat olivat yksimielisiä.

Sukuseuran uusi hallitus. Vasemmalta Juhani Starczewski, Matias Eronen, Yrjö Eronen, Tapio Eronen, Ulla Eronen, Kirsi Tuominen, Raija Ojell ja Timo Eronen. Kuvasta puuttuvat Marja-Liisa Rytilahti ja Elina Kianto. Kuva: Timo Eronen.

SUKUVIESTI 1· 2017

Sukuseuran toiminnantarkastajana jatkaa Juha Eronen Rantasalmelta, varahenkilönään Jouko Eronen. Vuosikokouksen jälkeen pitämässään järjestäytymiskokouksessa hallitus valitsi sihteeriksi Ulla Erosen ja jäsenasioiden hoitajaksi Kirsi Tuomisen sekä nimesi joitakin toimikuntia. Entinen sihteeri ja sukuseuran perustamisesta asti hallituksen jäsenenä toiminut Maila Viberg halusi vetäytyä toiminnasta.

Muistamiset Sukuseurojen keskusliitto ry oli myöntänyt kultaiset ansiomitalit Marja-Liisa Rytilahdelle ja Maila Vibergille sekä hopeiset ansiomitalit Timo Eroselle ja Juhani Starczewskille suomalaisen sukuseuratyön hyväksi tehdystä työstä. Mitalit luovutettiin kokouksessa. Tapio Eroselle luovutettiin sukuseuran viiri kiitoksena toiminnasta seuran hyväksi. Virallisen osuuden jälkeen iltaa vietettiin Auralan kartanossa seurustellen ja saunoen. Sateisen ja tuuli-

sen sään takia jouduttiin luopumaan minigolfista ja frisbeestä pihamaalla. Samoin peruttiin sunnuntaiaamuksi suunniteltu veneretki Astuvansalmen kalliomaalauksille sekä suvun oma golfturnaus. Kotoisassa tunnelmassa oli kuitenkin hyvä tutustua eri puolilta Suomea tulleisiin sukulaisiin.

DNA Sukuseura tukee Erosten osallistumista DNA-tutkimuksiin maksamalla puolet miespuolisten Erosten isälinja -tutkimuksen kustannuksista. Ensimmäinen tunnettu Eronen oli 1500-luvulla Rantasalmella elänyt Matti Eronen. Tähän mennessä kaikki DNA-tutkimuksen teettäneet suvun jäsenet ovat osoittautuneet hänen jälkeläisikseen ja siis aidoiksi Erosiksi. Suuri sukumme on yhtenäinen ja harvinainen sikäli, että yhteinen esi-isä viidensadan vuoden takaa on pystytty löytämään. Maila Viberg

Suku 2017 Koko Suomen sukujuhla 13.–19.3.2017 Satavuotiaan Suomen Sukututkimusseuran juhlavuoden päätapahtuma on Suku 2017 – Koko Suomen sukujuhla, jota vietetään maanantaista sunnuntaihin 13.–19.3.2017. Viikon aikana runsaasti ohjelmaa pääkaupunkiseudulla, minkä lisäksi paikallisilla sukututkimusyhdistyksillä on omaa ohjelmaansa. Viikko huipentuu sukututkimuspäiviin viikonloppuna 18.–19.3.2017 Espoossa Otaniemessä. Viikon ohjelma löytyy netistä osoitteesta www.genealogia.fi/suku-2017 Sukuseurojen Keskusliiton hallitus ja toimisto sekä Sukuviesti-lehti onnittelevat 100-vuotiasta Suomen Sukututkimusseuraa ja toivottavat paljon virkeitä toiminnan vuosia!

SUKUVIESTI 1· 2017

Itsenäistymisen ajan kertomuksia sukukirjoissa Markku Ruuskanen

Suomen itsenäistymisaikojen katsauksia Suomi sata vuotta -teemaan liittyen tarkastelen tässä jutussa itsenäistymisen ajan levottomia aikoja sukukirjojen kertomana. Varsin monissa vanhemmissa sukukirjoissa sukutaulut muodostavat kirjojen sisällön eikä tekstiosuutta ole mainittavasti. Uudemmissa sukukirjoissa on enemmän tekstiosuutta ja monissa näistä on käsitelty itsenäistymisen jälkeistä sisällissodan aikaa, jolla oli vaikutusta kaikkien suomalaisten elämään jollakin tavalla. Kirjoituksen tarkoituksena on selvittää, kuinka objektiivisesti itsenäistymisen jälkeisen sisällissodan tapahtumia on käsitelty sukuseurojen julkaisemissa sukukirjoissa. Käsittelen jäljempänä sukukirjojen kertomaa Sukuseurojen Keskusliiton kirjastossa ja omassa

kirjahyllyssäni olevissa kirjoissa. Kertomukset alkavat monesti yleisen historian selvityksellä: Vuosi 1918 merkitsi uuden alkua niin Euroopassa kuin Suomessa. Kyseisenä vuonna päättyi aikalaisia sekä kauhistuttanut että kiehtonut maailmanpalo, ensimmäinen maailmansota. Samana vuonna oikeudenmukaisena ja inhimillisenä alkanut Venäjän vallankumous astui vääjäämättömästi kohti entistä suurempaa julmuuden ja kärsimyksen kierrettä ja Suomessa käytiin verinen sisällissota. 1 Erosten sukukirja kertoo, että sisällissota alkoi tammikuun 27. ja 28. päivän välisenä yönä, kun punakaarti otti haltuun Helsingin. Punaisten puolella taisteli kaupunkien väestöä ja maaseudun tilattomia. Valkoisten puolella oli maanomistajia, maatyöväkeä ja

Tuhoutunutta Kyttälää Tampereen taistelun jälkeen vuonna 1918. Taustalla oleva tuhoutunut rakennus on Kyttälänkatu 4. Kuvaaja tuntematon, kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto.

SUKUVIESTI 1· 2017

kaupunkiporvareita. Torppariväestö jakautui tasaisesti punaisten ja valkoisten kannattajiin. Lisäksi valkoisten puolelle saapui Saksasta hyvän koulutuksen saaneita suomalaisia jääkäreitä. Myös saksalaiset saapuivat auttamaan valkoisia ja nousivat maihin Hangossa ja Loviisassa. Vaikka Savo ja Karjala olivat pääosin valkoisten hallussa, tehdaspaikkakunnilla oli levottomuuksia ja taisteluita. Tämän osoittaa myös tilasto Erosten sotasurmista vuonna 1918. Luettelossa on yhdeksäntoista menehtynyttä Erosta. Sisällissota oli jakanut suomalaisen yhteiskunnan kahtia ja vankileireillä oli sodan jälkeen noin 80 000 punavankia. Nälän heikentämät vangit olivat alttiina kulkutaudeille ja vankien kuollei-suus oli suurimmillaan kesällä 1918. Kesällä 1919 armahdettiin ne punavangit, jotka eivät olleet syyllistyneet rikoksiin. Näin vapautettiin mm. 12 SDP:n kansanedustajaa. Heidän joukossaan oli kansanedustaja Oliver Eronen Joroisista. 2 Aapo Roselius kertoo kirjassaan Isänmaallinen kevät, että lyhytkestoisuudestaan huolimatta vuoden 1918 sisällissota oli aiheuttanut voimakkaita kokemuksia yhteiskunnan eri tasoilla. Sota, jossa saman yhteisön jäsenet seisoivat vastakkain ja jossa sodankäyntiä leimasivat terroriteot ja kostotoimenpiteet, levisivät uhkakuvina ja pelkoina laajalle. Kokemukset jättivät syvän jäljen paikallistasolle, jossa yksilöt olivat kokeneet ristiriitoja, nöyryytyksiä, pelkoja, surua ja vääryyksiä. Toisaalta sota jätti jälkeensä ylpeydentunnetta, kunniakkaiksi koettuna muistoja ja eloonjäämisen riemua. Sota oli sekä euforinen kokemus että raskas velvollisuuden taakka, usein yhdistyen samassa henkilössä. Suomessa sotien välinen aika muodostaa selkeän kokonaisuuden, jota rajaavat sisällissota ja talvisota. Ajanjaksoa on myöhemmin kutsuttu ensimmäiseksi tasavallaksi, valkoiseksi Suomeksi ja joskus jopa suojeluskuntien Suomeksi. Kyseiset kolme nimitystä korostavat valtiollista itsenäistymistä, sisällissodan voittajien hegemoniaa ja tämän hegemonian voimakasta vartioimista sekä uudentyyppistä modernia, maskuliinista ja sotaisaa suomalaisuutta. 3 Parviaisten sukukirjassa kerrotaan maailmansodan tapahtumat taustaksi ja sotatapahtumia Savossa. Kertomus sisältää Kuopion, Iisalmen ja Varkauden tapahtumia. Varkaudessa punavankeja oli yhteensä 1400, joista 210 ammuttiin. Parviaisia oli kummallakin puolella, yhdeksän punaisella ja seitsemän valkoisella puolella. Sota päättyi ja johti punaiset vankileireille, josta heitä sitten armahdettiin osan paetessa sodan tieltä Venäjälle. 4

Tuusniemen Heiskasten kirjassa todetaan, että Vapaussodan aikana oli Tuusniemellä rauhallista. Sotimaan halajavat menivät Kuopioon sille puolelle, johon katsoivat kuuluvansa. Heiskasia kuoli kolme, kaksi valkoisten ja yksi punaisten puolella. 5 Komonen-Tommonen suvun sukukirja kertoo, kuinka äiti muistelee vapaussodan aikoja. Mummo ja mamma sekä lapset katselivat paikalle tulleita sotilaita. Mv Juho Komonen oli esikuvana muille. Punakaartilaisten teloituksesta kerrotaan myös. 6

Sisällissodan aikaisia tapahtumia Tuomisten sukukirjassa kerrotaan, että sisällissota repi Suodenniemeä kovin. Punakaartit marssivat Suodenniemen läpi 2.2. ja punalippu nostettiin kirkontorniin. Tampereen taistelu ja valkoisten tekemä valtaus 15.3. sekä Suodenniemellä 26.3. Suodenniemen kirkkoherra murhattiin, kuolleita oli yhteensä 155 punaisella ja 13 valkoisella puolella. 7 Tuure Peitsaari kertoo vaikeuksistaan Helsingistä vuonna 1918 Makkosten sukukirjassa: ”Aikoessani lähteä virkahuoneesta minut estettiin siitä. Asiakirjasalkku otettiin minulta pois. Sallivat minun lähteä esteettä kotiin. Senaattori Castren kielsi minua lähtemästä valkoisten luo Vaasaan. Jäin Helsinkiin. Leipää valmistettiin kuivatuista perunankuorista ja söimme selluloosasta tehtyä näkkileipää. Piileskelyaikana pelasimme skruuvia öisin ja päivisin nukuimme. Perheeni karkotettiin asuinpaikasta. Valkoisten tultua riensin perheeni luo.” 8 Jalkaväenkenraali Erik Heinrichsista kerrotaan Stenrothin kirjassa, että Heinrichs oli jääkärinä Saksassa ja taistellut Misse-joella joukkueenjohtajana. Hän neuvotteli Mannerheimin kanssa Seinäjoella ja oli pataljoonan komentajana. Hän osallistui taisteluihin Mikkelissä ja Tampereen valtauksen jälkeen Karjalan rintamalla. Pataljoona täytti kunnialla vaativan tehtävänsä. 9 Heli Vänttinen kirjoittaa Vänttisten vuosisadat -teoksessaan, että Kangaslammille oli perustettu marraskuussa 1917 punakaarti ja kaartin aktiivijäsenet olivat käyneet takavarikoimassa aseita useista taloista. 25-vuotias lampuodinpoika Feerti Vänttinen ja 28-vuotias työmies Armas Vänttinen olivat mukana punakaartissa. Joutsenlahden Kartanossa Sopalassa ryhdyttiin valmistautumaan punaisten vierailun varalta, vaikka Joutsenlahdessa ei ollut montaa asekuntoista miestä. SUKUVIESTI 1· 2017

Mahdollisuudet kartanon puolustamiseen näyttivät heikoilta, joten kartanon naisväki ja lapset päätettiin evakuoida Härmäniemen Heikkilään Pekka Vänttisen taloon. Evakuointi tapahtui lahden yli ja perillä oli illallispöytä katettuna matkalaisille. Vänttisten vanha renki määrättiin rantaan vahtia pitämään ja seuraavana päivänä palattiin Joutsenlahteen, kun Savonlinnasta oli saapunut suojeluskuntaosasto kartanon turvaksi. Oma suojeluskuntaosasto perustettiin vuodenvaihteessa 1918. Osastoa perustamassa oli Onni Vänttinen. Varkauden punakaarti teki ryöstöretkiä Harjurannalle ja monessa talossa elintarvikkeita piilotettiin metsään. Tammikuussa 1918 Kangaslammilla perustettiin viisimiehinen järjestystoimikunta, johon valittiin sekä työväestön että porvariston edustajia. Maaliskuussa 1918 kangaslampilaisille avautui mahdollisuus lähteä vapaaehtoisjoukkojen mukana Vienan Karjalaan tarkoituksena liittää Viena ja Aunus SuurSuomeen. Armas Vänttinen Mäntymäeltä lähti tälle retkelle mukaan. Oskari Vänttinen Varkauden Puurtilasta oli Puurtilan työväenyhdistyksen perustajajäsen ja sihteeri.

Punakaartiin hän ei olisi halunnut liittyä eikä ottaa asetta käteensä. Kertoman mukaan kotitalon ovelle ilmestyi aseella varustettu mies, joka sanoi Oskarille; ”Jos et lähde mukaan, läpi lasken”. Oskari pakeni valkoisten vallatessa Varkautta, mutta jäi kiinni pakomatkallaan Leppävirran suuntaan. Häntä oli pelastamassa opettaja Karttunen, joka oli sanonut: ”Älkää ampuko, on hyvä mies”. Oskari tuomittiin kenttäoikeudessa kuuden vuoden tuomiolla ja joutui Maaningan vankileirille, mutta myöhemmin siirrettiin Leppävirralle talon töihin ja myöhemmin vapautettiin. Oskarin veli Tahvo sai surmansa Helsingissä ja toinen veli Kalle Joutsenon Jähniälän taistelussa. Härmäniemeläinen Anshelm Vänttinen asui pienessä pihamökissä ja toimi Paavo Vänttisen luottomiehenä ja työntekijänä. Anshelm oli vangittu Varkauden valtauksen yhteydessä, vaikkei hän luultavasti ollut aktiivisesti tapahtumissa mukana. Hän joutui vangittujen listalle, josta hänen isäntänsä Paavo hänet huomasi. Paavo kävi hakemassa työmiehensä pois vangittujen joukosta sanoen, ettei tämä mies kuulu tänne. 10

Naisvankeja Kalevankankaan vankileirillä Tampereella 1918. Kuvaaja tuntematon, kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto.

SUKUVIESTI 1· 2017

Sodan seurauksia Sisällissodan lopputuloksia käsitellään monessa sukukirjassa. Mänttärin sukukirjassa kerrotaan, että Suomen kansalaissota ei ollut varsinainen luokkasota. Kummallakin puolella taisteli suhteellisen vastaavissa asemissa olevia henkilöitä. Mänttärin suvun jäsenet olivat jakautuneet kummallekin osapuolelle. Haavat paranivat hitaasti, kun usein saman perheen jäsenet jakautuivat eri puolille ja jopa joutuivat taistelemaankin toisiaan vastaan. Työväenliikkeeseen kuuluvia pakotettiin mukaan vähintään hallinnollisiin tehtäviin. 11 Leskisten sukukirja kertoo, että epäonnistuneen torpparipolitiikan ja kiihkeän yhteiskunnallisen vastakkainasettelun seurauksena syntyi kansalaissota eli kapina, jonka hallitus verisesti kukisti. Kansalaissodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuoli taisteluissa, teloitettuna ja nälkään 38 000 suomalaista, joista lähes sata oli Leskisiä. 12 Vuonna 2016 ilmestynyt tuore Viljakaisten sukukirja kertoo, että kansalaissodan yhteydessä kuoli yhteensä 11 Viljakaista, jotka kaikki olivat olleet punaisella puolella. Kansalaissodan menetykset olivat Viljakaisten suvussa yllättävän suuret. Taisteluissa kuoli vain neljä henkeä, sairauksiin ja mestattuina seitsemän Viljakaista. Kuolleista viisi kuului Joroisten sukuhaaraan ja Mikkelin sekä Rantasalmen sukuhaaroihin kuolleita oli kolme. Nuorin kuollut oli 16-vuotias ja vanhin 45-vuotias. 13 Ruuskasten ja Ruuskien sukukirja kertoo, että Suomen sisällissodan taisteluihin vuonna 1918 osallistui sukuumme kuuluneita henkilöitä sekä valkoisella että punaisella puolella. Heitä myös kaatui taisteluissa molemmilla puolilla. Punaisella puolella osallistuneita kuoli yhteensä kahdeksan ja valkoisella puolella menehtyi neljä henkeä. Suvun jäseniä menehtyi taisteluissa mm. Viipurin läänin Oravalassa, Kivennavan Raudun rintamalla, Helsingissä, Tampereella ja Vesilahdella. Sodan jälkeen taisteluihin osallistuneita punaisia tuomittiin valtiopetokseen osallistumisesta. Leo Ruuskanen tuomittiin, kun hän oli ollut vahtipalveluksessa Viipurin rintamalla. Hänen puolestaan puhuneet todistivat, että hän oli joutunut punaisten joukkoon lapsellisuuttaan ja kovan kiihotuksen innostamana. Joitain Ruuskasia pakeni Venäjällekin sodan jälkeen. Kolme paennutta Ruuskasta tuomittiin 1938 Neuvos-

toliitossa, mutta heidän maineensa palautettiin vuonna 1989. 14 Sihvosten sukukirja kertoo, että Suomen sotasurmat 1914–22 -projekti on koonnut tiedostoa sotaoloissa surmansa saaneista. Nimitiedosto käsittää 39 550 surmansa saanutta, joista noin 93 prosenttia menehtyi vuoden 1918 sodan sotatoimien ja jälkitapahtumien yhteydessä. Sotasurmatiedostosta näkyy Sihvosten kohdalla, että ammatti tai syntyperä ei ratkaissut sitä, kummalle puolelle henkilö joutui sisällissotaan. Enemmän näyttäisi merkitystä olevan sillä, mis-sä päin maata henkilö sattui asumaan kyseisenä aikana. Valkoisella puolella kuolleista Sihvosista sodassa oli kaksi ja punaisella viisi. 15 Kirjoituksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka objektiivisesti sukukirjoissa on käsitelty sisällissodan aikaisia tapahtumia. Lopputuloksena voin todeta, että sisällissodan aikaista sukuhistoriaa on tässä katsauksessa mukana olevissa sukukirjoissa käsitelty mielestäni varsin maltillisesti ja tarkastelupaikkakunnasta riippuen suhteellisen objektiivisesti. Sukukirjojen kirjoittajien omat näkemykset ovat asiaankuuluvalla tavalla jääneet taka-alalle lähdeaineistossa. Mielestäni tämä kertoo meille sukukirjojen kirjoittajien hyvästä ammattitaidosta historiankirjoittajillekin varsin vaikean asiakokonaisuuden käsittelyssä.

1 Isänmaallinen kevät. Vapaussodan myytin alkulähteillä. Aapo Roselius 2 Erosten Savosta ja Pohjois-Karjalasta sukua I. Marja-Liisa Rytilahti 3 Isänmaallinen kevät. Vapaussodan myytin alkulähteillä. Aapo Roselius 4 Parviaisten sukukirja 3. Par sattoo vuotta Parviaisija 5 Tuusniemen Heiskaset, Osa 2 6 Kyllähän minä suuren sukuni tunnen. KomonenKommonen 7 Tuomiset Taipaleella. Vesa Tuominen 8 Kerimäen Makkosia, s. 194 9 Intermezzo. Stenrothin välisoitto 10 Vänttisten vuosisadat. Heli Mäki 11 Mänttärin suku I, s. 40 12 Leskisten sukukirja I, s. 26 13 Viljakaisten suku I. Ahti Kopperi 14 Ruuskanen ja Ruuska suvut. Anja Gustafsson 15 Sihvosten sukukirja I ja II. Lauri Sihvonen ja Markku Ruuskanen SUKUVIESTI 1· 2017

Museovirasto avasi yli 100 000 kuvaa vapaaseen käyttöön Museoviraston Kuvakokoelmat on avannut yli 100 000 kuvaa kaikkien vapaasti käytettäväksi Finna-palvelun kautta. Kuvien joukossa on muun muassa vanhaa grafiikkaa, näkymiä ja ihmisiä 1800-luvulta ja koko Suomen 1900-luvun kuvallinen kirjo. Kuvia on runsaasti 100 vuodenkin takaa ja uusimmat kuvat ovat 2000-luvulta. Nyt vapaaseen käyttöön avatuissa kuvissa on kuvia Museoviraston Kuvakokoelmien historian, kansatieteen, suomalais-ugrilaisen, Suomen merimuseon ja rakennushistorian kokoelmista. Joukossa on myös kuvia ympäri maailmaa, sillä vertailevissa kokoelmissa on esimerkiksi Suomen Lähetysseuran kuvakokoelma ja 1900-luvun alun suomalaisten tutkijoiden eri puolilta maailmaa ottamia kuvia.

Finna-palveluun avatut kuvat ovat matalaresoluutiokuvia. Kuka tahansa voi käyttää niitä lähes mihin tahansa – esimerkiksi verkkosivuilla tai niiden avulla voi kehittää erilaisia sovelluksia. Vain mielikuvitus on rajana. Kuvat ovat käytettävissä pääsääntöisesti CC BY -lisenssillä eli niitä uudelleen julkaistaessa on kuvaaja ja kuvalähde mainittava.

Yhteinen kulttuuriperintömme Museoviraston Kuvakokoelmia on kartutettu 1840-luvulta lähtien. Kokoelmissa on Suomen suurin historiallisen kuvan aineisto, yli 15 miljoonaa kuvaa. Kaikkien yhteiseen kansalliskokoelmaan otetaan edelleen kansallisesti ja valtakunnallisesti merkittävää vanhaa ja uutta kuva-aineistoa. Kokoelmista vain murto-osa on tähän mennessä digitoitu, mutta digitointia ja kuvien avaamista kaikkien käytettäväksi jatketaan koko ajan. Vapaa avaaminen mahdollistaa yhteisen kulttuuriperintömme entistä laajemman ja monipuolisemman käytön. Kansallisen digitaalisen kirjaston Finna-palvelu: www.finna.fi Vapaasti käytettävät Museoviraston Kuvakokoelmien kuvat löytyvät rajaamalla hakua: • Toimiala: Museo • Organisaatio: Museovirasto • Sallitut käyttötavat: Saa muokata, myös kaupallinen

Käsisahralla kynnetään Porvoon Pitäjän Eriksdalissa 1917. Kuva: Gösta Grotenfelt. Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto. (KK1178:49)

SUKUVIESTI 1· 2017

Kansanpukuja Kaukolasta. Akvarelli. Magnus von Wright 1860–1861. Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto. (KK988:14)

Matkustajat nousemassa Finnairin lentokoneeseen 1960-luvulla. Kuva: Erkki Vilhonen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. (HK7922:1) SUKUVIESTI 1· 2017

K I M A AN UT SUK U A

Kirkonarkistot

Sukututkimukselle on tärkeää löytää kokonaiset perheet yhdessä, jolloin vahvistetaan lasten ja vanhempien kuuluminen yhteen. Joissakin seurakunnissa oli erikseen lastenkirjoja, joihin merkittiin lapset ennen konfirmaatiota.

Lastenkirja Vanhimmat lastenkirjat ovat 1600-luvulta, lastenkirjojen pito päättyi virallisesti vuonna 1921. Lastenkirja on rippikirjan rinnakkaisteos, mutta niitä ei pidetty kaikissa seurakunnissa. Lastenkirjoja on pidetty Porvoon hiippakunnassa, osin Turun saaristoseurakunnissa, joissakin seurakunnissa Etelä- ja Pohjois-Suomessa, Pohjanmaalla ja useissa luovutetun alueen lakkautetuissa seurakunnissa. Tietojen järjestys on sama kuin rippikirjoissa eli lapset luetellaan kylittäin ja taloittain isän ja äidin nimen jälkeen. Tietoja on niin pitkältä ajalta, että sekä isän että pojan lapsia voi olla samassa lastenkirjassa. Lapsista on merkitty syntymä- ja mahdolliset kuolintiedot, muutot, kinkerikuulustelut sekä ehtoolliselle pääsyn aika, jolloin lapset merkittiin Rippikirjaan perheensä tai asuinpaikkansa yhteyteen. Lastenkirjasta löytyvät myös pieninä kuolleet lapset ja ennen rippikoulua kotoaan pikkupiioiksi tai renkipojiksi lähteneet.

Vihittyjen luettelo Vihittyjen luettelossa mainitaan sulhasen ja morsiamen kotipaikka, ammatti, siviilisääty, vihkimispaikka (kotona, pappilassa tai kirkossa) ja joskus myös puhemiehen nimi. 1700- ja 1800-luvulla oli tapana kertoa, oliko morsian siveellisen morsiamen asussa (skrud). Leski ja aviottoman lapsen äiti ei voinut käyttää skrudia. Vihkiminen tapahtui yleensä morsiamen kotona.

Kuolleiden luettelo Kuolleiden luettelossa mainitaan kuolinpäivä ja usein myös hautauspäivä. Vainajan ikä ja kuolinsyy, kotipaikka, tieto hautausmaksusta 1. tai 2. osaston hautapaikkaan sekä tieto kellojensoitosta mainitaan usein. Kuolleen lapsen kohdalla mainitaan hänen isänsä titteli. Lisätietoja hautauksista saattaa löytyä myös kirkontileistä, joissa kerrotaan hautaukseen liittyvistä maksuista. 26

osa 2

SUKUVIESTI 1· 2017

Muuttaneiden luettelo Kirkonkirjoissa on luetteloitu seurakuntaan muuttaneet ja seurakunnasta pois muuttaneet. Luetteloiden tiedot vaihtelevat seurakunnittain, mutta yleensä mainitaan kylä ja talo mistä muutetaan ja joskus mainitaan rippikirjan sivukin sekä se seurakunta, johon muutetaan. Usein mainitaan myös henkilön syntymävuosi.

Muuttokirjat Seurakunnasta pois muuttava sai muuttokirjan, joka piti toimittaa uuteen seurakuntaan. Joskus muuttaja ei mennytkään sinne, minne oli ensin aikonut tai unohti toimittaa muuttokirjan uuteen seurakuntaan. Näin tietoa muutosta ei saatu ainakaan heti kirjattua.

Kirkontilit Kirkon tilikirjoista sukututkija voi selvittää monenlaisia asioita. Aikaisemmin erilaiset kirkolliset toimitukset olivat maksullisia ja maksut kirjattiin tilikirjoihin. Myös erilaiset sakot (työnteko pyhäisin, poissaolo kirkosta, metelöinti tai nukkuminen kirkossa jne.) ja lahjoitukset kirkolle kirjattiin tilikirjoihin. Kirkon tuloja käytettiin erilaisiin avustuksiin ja näistäkin löytyy tietoja tilikirjoista.

Henkikirjat Virallisina väestökirjoina maassamme ovat kolmen vuosisadan aikana olleet luterilaisten seurakuntien historia- ja rippikirjat ja myöhemmin myös ortodoksisten seurakuntien vastaavat kirjat. Niiden rinnalle ilmestyivät 1800-luvun lopulla eriuskolaisseurakuntien jäsenluettelot ja tällä vuosisadalla siviilirekisteri. Henkikirjojen laatiminen alkoi puoli vuosisataa ennen kuin kirkollinen väestökirjanpito vuoden 1686 kirkkolailla yhtenäistettiin. Kun kirkollisessa aineistossa lisäksi sotien, tulipalojen ja muiden tuhojen seurauksena on aukkoja, muodostavat henkikirjat varsinkin 1600- ja 1700-lukujen osalta tärkeän lähteen sukuja henkilöhistorialliselle tutkimukselle. Henkikirjoja alettiin pitää vuoden 1634 jälkeen. Ne perustuivat 1625 säädettyyn myllytulliin, joka oli vero myllyssä kannetusta viljasta. Veroa alettiin kiertää

Rippikirja ja Lastenkirja

Leppävirran seurakunnan vuosien 1802–13 rippikirjan aukeama. Kylä ja talo: Petromäki nro 3. Leski Margareta Pispain, syntynyt 1741, kuollut 8.4.1803 Isäntä Påhl Wiliäin, syntynyt 16.6.1771 Vaimo Sophia Pispain, syntynyt 18.4.1781 Vävy Olof Koistin, syntynyt 1758 Vaimo Maria Wiliäin, syntynyt 5.1.1774 Tytär Greta Lisa, syntynyt 4.4.1793

Leppävirran seurakunnan vuosien 1809–29 lastenkirjan sivu 368. Kylä: Petronmäki. Påhl Påhlsson Wiiliäisen lapsia: Påhl Hendrik, syntynyt 29.9.1821 Matts, syntynyt 16.2.1823 Petter Johan, syntynyt 14.6.1826

SUKUVIESTI 1· 2017

Kuulutettujen luettelo 1

2 3

Leppävirran seurakunnan kuulutettujen luettelo vuosilta 1848–80, vuosi 1878. 1. Kuukausi: Syyskuu 2. Päivä: 29. 3 Numero: 51 4. Kuulutettavien sääty ja nimet sekä asuinpaikka: Muonarengin poika Fredrik Vilhelm Viiliäinen, Keinäläinen nro 4; Talollisen tytär Henriika Huovinen Saamaisista nro 17. 5. Sivu kirkonkirjasta: 167 (sulhanen), 1391 (morsian) 6. Kuulutettava 1. kerta: 29.9.; 2. kerta: 6.10.; 3. kerta: 13.10. 7. Leimapaperin arvo: 1 8. Muut maksut: 4 mk 84 p 9. Puhemies: Talollinen Tahv. Viiliäinen, Keinäläinen nro 4; Todistaja: Talollinen Johan Nupponen, Keinäläinen 4. 10. Kuulutuskirjan antaja: N. Karlsberg 11. Vihkinyt 20.10.1878 A. Holmström 12. Maksettu: 2 mk 80 p 13. Muistutuksia: mol. läsnä

SUKUVIESTI 1· 2017

T SUKU A T U

jauhamalla viljaa käsikivillä kotona ja niinpä myllytulli muutettiin henkilöveroksi. Sitä kutsuttiin ensin myllytullihenkirahaksi (kvarntullsmantalspenning) ja myöhemmin henkirahaksi (mantalspenning). Verovelvollisten luetteloita kutsuttiin henkikirjoiksi (mantalslängder). Vuoden 1652 päätöksellä henkirahaa maksoivat 15–63-vuotiaat. Henkikirjoista ei kuitenkaan löydy kaikkia verovelvollisia, sillä ajoittain jopa puolet heistä oli vapautettu veron maksusta. Henkirahaa eivät maksaneet esimerkiksi aateliset palvelijoineen, sotilaat, sairaat ja vaivaiset. Vuoden 1693 jälkeen henkikirjoihin piti merkitä myös verosta vapautetut ja myös vapauttamisen syy piti merkitä henkikirjoihin. Kaikkia 15–63-vuotiaita ei kuitenkaan löydy henkikirjoista. Henkiraha oli alun perin tilapäinen vero, mutta sitä kannettiin kuitenkin vuoteen 1924 saakka. Vuosilta 1925–1989 henkikirjat olivat väestökirjanpitoa varten.

Veroja keräsivät talo talolta komissaarit, jotka toimittivat tietonsa kihlakunnankirjureille. Nämä laativat henkikirKI M A AN jat saamiensa luetteloiden pohjalta. Kaupungeissa luettelot laati maistraatti. Kiinteistönomistajien, elinkeinonharjoittajien, talouksien päämiesten ja virkamiesten piti antaa henkikirjoja varten luettelo, johon oli merkitty myös kaikki tilalla ja taloudessa asuvat, myös palvelusväki. Noista luetteloista saattoi löytyä tietoa enemmän kuin henkikirjoista, mutta niitä on säilynyt valitettavan vähän. Niitä voi löytyä lääninhallituksen arkistosta, kihlakunnan kirjurin ja maistraatin arkistosta ja Kansallisarkiston läänintileissä. Henkikirjat ovat tärkeitä sellaiselle sukututkijalle, jonka tutkittavan alueen kirkonkirjat ovat palaneet tai muuten tuhoutuneet. Henkikirjoista saa tietoa myös rippikirjoja edeltäneestä ajasta.

Viipurin läänin henkikirja, Kymin kihlakunta, Säkkijärvi 1860.

SUKUVIESTI 1· 2017

Käsityökulttuurista uusi verkkojulkaisu Käsityö on yksi Suomen suosikä käy läpi, miten perinne ja kulttuimmista harrastuksista ja vahtuuriperintö ilmenevät käsitöihin vasti elävää kulttuuriperintöä. Käliittyvän opetuksen ja tutkintojen sitöitä harrastavat kaikenikäiset, perusteissa. Myös käsityön hyvinniin naiset kuin miehetkin, ja harvointia tuottavat vaikutukset ovat rastus tekee hyvää ihmisten hysaaneet oman artikkelinsa, onhan vinvoinnille. Käsityöstä saa myös käsityö edelleen yksi suosituimmoni yrittäjä elantonsa. Museovimista harrastuksista Suomessa. raston uusi verkkojulkaisu ItseteJulkaisun tavoitteena on avata kemisen perinne – Käsityöt eläväkeskustelua käsityöstä elävänä ainä kulttuuriperintönä tarkastelee neettomana kulttuuriperintönä. käsityöperinnettä ja -kulttuuria Se on syntynyt osana aineettoman monesta eri näkökulmasta. kulttuuriperinnön suojelemisesVerkkojulkaisussa on kymmeta tehdyn Unescon yleissopimuknen asiantuntija-artikkelia, jotka sen (2003) toimeenpanotyötä. Solähestyvät käsityöperinnettä ja itpimuksen tarkoituksena on edissetekemisen kulttuuria eri näkötää aineettoman kulttuuriperinkulmista. Perinteisempien teemo- Itsetekemisen perinne – Käsityöt elävänä nön tunnistamista ja vaalimista. jen, kuten kansallispukujen histo- kulttuuriperintönä. Aura Kivilaakso, Mar- Suomessa sopimus tuli voimaan rian ja nykyisyyden sekä miesten ketta Luutonen ja Leena Marsio (toim.). vuonna 2013, ja sen toimeenpakäsityöperinteen lisäksi se kuvaa Museovirasto 2017. non koordinoinnista vastaa Mutämän päivän käsityökulttuuria, seovirasto. Julkaisussa Unescon joka yhdistää luovasti perinnettä, designia ja taidet- sopimusta ja sen toteuttamista valotetaan Suomen ja ta. Julkaisun esimerkit kertovat käsityöalan yrittäjistä, Norjan esimerkeillä. monialaosaajista, jotka ovat luoneet perinteestä työlJulkaisun taustalla on Käsityörinki, joka on yksi listävää ja kannattavaa liiketoimintaa. Unescon sopimuksen toteuttamiseksi perustetuista monialaisista toimijaverkostoista.

Käsityökulttuuri on elävää ja hyväksi ihmisille Julkaisu tarkastelee myös käsityöperinteen tallentamista Suomen käsityön museon toiminnan kautta se-

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Vuonna 1979 perustetun liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa. Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastusyhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

SUKUVIESTI 1· 2017

Pdf-julkaisu on vapaasti ladattavissa osoitteesta www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/File/3107/ itsetekemisen-perinne.pdf

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityishenkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi. Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi

Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

KUULUTKO SUKUUNI tapahtuma 7.–8.10.2017 klo 10–17 (su klo 16) Vantaan ammattiopisto Varian Hiekkaharjun toimipisteessä Tennistie 1, 01370 Vantaa (lähellä Hiekkaharjun rautatieasemaa)

Ohjelmassa

Näyttelyosastoilla sukututkijoita, sukuja ja sukuseuroja eri puolilta Suomea, yleisöluentoja ja tietoiskuja kumpanakin tapahtumapäivänä, sukututkimusneuvontaa, valokuvanäyttelyn teemana ”Entisajan kulkuneuvoja” ja paljon muuta sukututkimus- ja sukuasiaa

Järjestelyissä mukana myös

Sukuseurojen Keskusliitto ja Karjalan Liitto

LISÄTIETOJA

www.vantaanseudunsukututkijat.net tai Eeva Hasunen eeva.hasunen@welho.com puh. 040 539 3323 Tapahtumaan ja luennoille on vapaa sisäänpääsy

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Sukututkimusaapinen

ISBN 978-952-99375-4-7

Lähde sinäkin 11-vuotiaan Jennyn mukaan esivanhempien jäljille! Huomaat, että sukututkimus on hauskaa ja voit päästää salapoliisitaitosi valloilleen. Saat selville, miten voit löytää arkistojen kätköistä tietoa suku25 € si vaiheista. Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja opit rakentamaan sukupuita sekä tutkimaan sukuasi netissä surffaillen.

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E | 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilauslomake myös: www.suvut.fi > Julkaisut > Tilauslomake Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.